Lue keskustelun säännöt.
Elämästä tullut helvettiä. 12-vuotias ei lähde enää kouluun.
03.02.2022 |
Huutaa jo illalla että ei lähde kouluun. Nyt lapsi on valvottanut minua ja veljeään kahtena yönä klo 01 asti, toisena yönä klo 03 asti. Syynä tällä kertaa se etten suostu tilaamaan taksia alle kolmen kilometrin koulumatkan takia. Ei viitsisi kävellä, pyörällä ei halua mennä. Paiskoo tavaroita päälleni ja haukkuu kpääksi. Sanoo että maha ja pää on kipeä. Lääkärin olen varannut jotta voidaan sulkea elimelliset vaivat pois.
Läksyjä ei tee tietenkään. Koulussa kehottavat vain menemään kuraattorille juttelemaan jos on huolia. Mitään muuta apua ei saa. Voitte uskoa että kaikkeni olen koittanut normaalien keinojen turvin, mm. etuudet pois. Tällä lapsella sekään ei auta. Nyt olen uhkaillut poliisilla ja laitokseen joutumisella vaikka tiedän oikeasti että tuollaisia resursseja ei ole. Pelkkää lässytystä vain että kyllä se siitä. Sitä paitsi lapsi käyttäytyy muualla hyvin. Oikein kehuvat lasta kun on niin lempeä ja kiva. Uhkailulla sain hänet tänään pukemaan housut jalkaan. Huusi kuitenkin ja paiskoi tavaroita päälleni niin kauan että myöhästyi koulusta. Raivareiden päälle lapsi sitten itkee ja vaikertaa ja pyytää anteeksi. Tosin muutaman tunnin päästä samat raivokohtaukset toistuu. Elämä on mahdotonta. En pysty kohta itsekään enää menemään töihin tilanteen takia. Toinen lapsi kärsii kun ei saa nukuttua. Varmaan saadaan kohta häätökin kun isompi raivoaa ja paiskoo öisin tuntitolkulla. Asutaan pienellä paikkakunnalla jossa apuja löytyy muutenkin vähän. Sossun ja muiden viranomaisten ja auttavien tahojen resurssit on surkeat. Olen nyt pyytänyt pomolta että saisin tehdä lyhyempää viikkoa. Vanhemman lapsen läksyt ovat jääneet aikoja sitten, mutta pienempi tarvitsee apua läksyjen kanssa. Hänkin on väsynyt ja motivaatio kärsii. Itse olen niin stressaantunut että en enää nuku vaikka saisinkin. 12-vuotiaalla alkaa olla sellaiset voimat että käsirysyt aiheuttavat jo kipua. Purkaa siis raivoaan minuun ja veljeensä. Muita aikuisia ei perheessä ole. Isä asuu muualla eikä hänestä ole valitettavasti apua. Mitä enää teen? Jatkanko taistelua ja raahaan vain kylmästi pojan ulos aamuisin vaikka sitten ilman ulkovaatteita jos ei muuten lähde. Kotona laiskottelu ei vain käy. Ihan hirveä tilanne.
Onko teillä muilla ollut tällaista? Miten ratkesi? Älkää pliis tulko haukkumaan, vaan jättäkää mieluummin kommentoimatta. Muutenkin sydän ihan sirpaleita.
Kommentit (201)
Voi myös olla välimuotoja että on välillä kotona ja välillä muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko koulu tehdä en lastensuojeluilmoituksen, jossa ilmaistaisiin selkeästi että lapsi ei käy koulussa. Kyllä laskun pitää siihen puuttua.
Joka tapauksessa pitäisi pikimmiten selvittää, miksi lapsi ei mene kouluun. Mikä koulumatkoissa niin ahdistaa? Ja mistä hän on saanut päähänsä että voisi kulkea taksilla kouluun?
Lastasi kiusataan koulussa. Asia pitää ottaa heti käsittelyyn.
Oletko selvittänyt ettei ole koulussa koulukiusaamisen kohteena?
Psykosomaattiset syyt aiheuttaa oireilua jonka tyyppisiä siellä teillä.
Jutelkaa rauhassa miten koulussa menee, onko ystäviä, onko ilkeitä oppilaita tai opettajia tms.
Itse aikanaan oli tehtävä koulun vaihto kun syy selvisi eli kiusaaminen. Opettaja väitti, ettei ole tapahtunut, mutta hän oli juuri itse provosoinut kiusaajia moittimalla oppilasta kun oli open mielestä liian hyvinvoivasta ja toimeen tulevasta perheestä...eli syy ei ollut lapsessa itsessään!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole isästä apua. Näkee lapsia ehkä viitisen kertaa vuodessa, enempään hänellä ei ole kiinnostusta. Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen mutta lapsi on niin mukava muille että ongelmaa ei nähdä. Pelkkää hymistelyä on tullut sieltä. Ja tosiaan tilanne on se, että joudun ottamaan lapsesta kiinni ja siirtämään hänet sinne ulos, tai ylipäätään tekemään asioita. Se tarkoittaa käsirysyä.
Ap
No entäs kotikoulu? Toisille sopii se paremmin. Mutta varsinainen ongelma pitää ensin saada selville. Mistä käytösongelmat johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään jaksaisi mennä töihin, jos pitäisi kävellä 3km suuntaansa. Asutteko jossain skutsissa vai miksei lapsi pääse bussilla?
Aika laiskimus taidat olla, jos 3 km tuottaa vaikeuksia aikuiselle ihmiselle!
Taidat itse olla sohvaperuna vailla empatiaa.
Inhottava tilanne. Ei millään pahalla, mutta tunnen useammankin yh:n lapsen jotka käyttäytyvät noin. Äitinsä ovat aivan liian hemmottelevia ja munattomia. Ilmeisesti tuntevat syyllisyyttä siitä, että kotona on vain yksi vanhempi. Palkkaa joku iso korsto tulemaan ovellenne ja viemään lapsen kouluun, kun se alkaa riehumaan. Jatkossa ehkä riittää uhkauskin, että kutsun sen korston paikalle jos et ala käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siellä koulussa on jotain, jos ei halua mennä.
Itse kuljin vajaan kolmen kilometrin koulumatkan kahdeksan vuotta kävellen ja fillarilla.
Ei kertaakaan taksilla tai vanhemman kyydissä. Muutaman kerran menin bussilla.
Oman lapseni kohdalla auttoi lopulta kun ensin tein lastensuojeluilmoituksen ja sen jälkeen tilannetta alettiin selviä. Vasta sen jälkeen tuli esimerkiksi ilmi että lapseni on koulussa muiden pelkäämä kiusaaja ja kiristänyt esimerkiksi rahaa luokkakavereilta. Tilanne ei parantunut vaan paheni esimerkiksi lisääntyvien lintsaamisten muodossa ja lopulta sijoitus kodin ulkopuolelle mikä oli siinä tilanteessa paras ratkaisu kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oireilee kiusaamisen tai isän puuttumisen takia.
No hel vet ti eikö se nyt ole selvää että sitä lasta kiusataan!
Ei kehtaa sanoa. Jos taas on niin laiska ettei 3km jaksa kävellä niin ota kotikoulun. Lukee päivät yksin ja illalla tarkistat läksyt.
Itse luin yläasteen näin. Riitti 1-2h päivässä. Yläasteella on oikeasti tyhjäkäyntiä suurin osa ajasta. Saman tekee kotona itse max 2h!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos taustalla on koulukiusaamista niin voisiko lapsen kanssa sopia, että saa luvalla olla viikon pois koulusta kunhan tekee läksyt. Ideana tässä se, että ehtisi toivottavasti rauhoittua sen verran, että keskustelu kotona onnistuisi kun tietäisi, että on viikon verran turvassa.
Jos taustalla on muuta kuin kiusaamista niin tämä ei välttämättä auta. Itselläni on omaa kokemusta tilanteesta, jossa lapsi stressaantui niin pahasti, että joutui olemaan poissa koulusta jonkin aikaa. Ei kiusaamista kuitenkaan.
Sympatiani ovat puolellasi. Toivottavasti asia selviää!
Minä teeskentelin jatkuvasti sairasta koska inhosin koulua. En vain tykännyt. Niinä päivinä jolloin oli matematiikkaa tai liikuntaa lähdin innolla kouluun mutta muut päivät olisin halunnut olla pois. Poissaoloja oli paljon mutta ei kiinnostanut koulu eikä muukaan siellä. Välitunnit ihan ok mutta nekään ei riittäneet korvaamaan oppituntien kidutusta. Äiti ja opettajat luulivat aina että minua kiusataan eivätkä uskoneet totuutta. Eihän tyttö voinut inhota koulua heidän mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvola. Lapsi voi siellä jutella miksi ei mene kouluun. Vanhemmat taas voivat jutella oman työntekijän kanssa.
Ei nyt millään pahalla ketjuun kommentoineille, mutta kyse ei todennäköisesti ole kiusaamisesta, jos se on kerran jo suljettu pois. Koulukiusaaminen on vakava asia, mutta myös ns. helpompi selitys AP:n lapsen tilanteelle kuin esimerkiksi mielenterveyden tai neuropsykiatriset haasteet. Jos kiusaamisen selvittäminen on vaikeaa, noiden jälkimmäisten selvittäminen ja hoitaminen on vieläkin vaikeampaa...
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset nopeasti apua.
Kymppiluokkia ei enää tästä vuodesta eteenpäin ole. Virallista etäkoulua ei kunta tarjoa. Koulusta pois jääminen johtuu joko kiusatuksi tulemisesta tai sitten nuoren omista mielenterveysongelmista tai oppimisvaikeuksista tai muista ongelmista johtuvasta ahdistuksesta. Koulusta pois jääminen pahentaa aina mielenterveysongemia ja tekee lapsesta ns "mökkihöperön". Takaisin kouluun palaaminen on sitä vaikeampaa, mitä pidempään on oltu kotona. Älä kuvittele tilanteen paranevan itsestään.
1. Koulun oppilashuoltoryhmä koolle. Kutsu koolle rehtorin kautta.
2. Lapsesta lasu.
3. Varaa aika lääkärille. Kuvaa lapsen riehuntaa kännykällä ja pidä oireista päiväkirjaa, jotta lääkäri saa oikean kuvan. Jos ensimmäinen lääkäri ei osaa auttaa, varaa aika seuraavalle.
4. Kunnan on tarjottava aikoja koulupsykologille. Varaa aika jo nyt, vaikka jonot ovat pitkät.
Koulusta pois jäänti ei välttämättä pahenna ongelmia vaan voi parantaa. Eikä tee lapsesta mökkihöperöä, mitä se tarkoittaakin. On oppivelvollisuus, ei koulupakkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No pitikö niitä lapsia hommata jos et osaa niitä kasvattaa?
Tämmönen kommentti ei voi tulla keneltäkään kuin lapsettomalta tai ihan pienen vauvan omaavalta.
Kukaan ei tiedä mitä esim murrosikä myrskyineen ja kuohuineen tuo eteen - itsellä ainakin muutamaksi vuodeksi aivan mahdottoman ärsyttävän ja pahantuulisen nuoren, kunnes taas muuttui " omaksi itsekseen", maailman ihanimmaksi nuoreksi. Eikä varmasti ollut kasvatuksesta kiinni.
Jaa, enpä ikinä kommentoisi noin vaikka olen vela, en ikinä.
Yksikään pitkään koulusta poissa ollut oppilaani ei ole pystynyt palaamaan normaaliin luokkamuotoiseen opetukseen mukaan. He ovat poissaolokuukausiensa aikana vieraantuneet muista oppilaista ja ovat kokeneet viattomatkin lähestymisyritykset kiusaamisena.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä sinulle todella paljon. Toivon että saisit pikaisesti jotain oikeaa apua joltain taholta, joka osaa auttaa.
Ystävällä on samanlainen tilanne samanikäisen lapsen kanssa. Takana on normaali lapsuus, molemmat vanhemmat elämässä mukana, lapsen tarpeisiin on aina pyritty vastaamaan ja kasvatettu keskustelemalla, ei todellakaan ole ollut mitään kaltoinkohtelua. Silti lapsi on jo vuosia käyttäytynyt erittäin haastavasti, tosiaan lyö vanhempiaan, huutaa, raivoaa, ei tee läksyjä ja mikä pahinta, on alkanut käyttäytyä väkivaltaisesti myös koulussa. Kaverit pelkäävät lasta, joten omanikäistä seuraa ei ole varsinkaan vapaa-ajalle.
Täytyy tunnustaa että itselläkin oli ennen tämän tilanteen näkemistä sellainen käsitys että lapsi ei saa olla väkivaltainen koskaan, ja jos niin kävisi, sitten ryhdytään TOIMIIN ja se kerta kaikkiaan lopetetaan. Nyt kun olen seurannut lähempää niin ei ole mitään toimia. Lasta ei saa rangaista fyysisesti, eikä se mitään auttaisikaan - sehän vain normalisoi väkivaltaa. Jäähyt ja kotiarestit ovat yhtä tyhjän kanssa. Lapsi on vain entistä vihaisempi ja kostoksi keksii vielä pahempaa. Silti lapsi on lapsi, ja kaipaa äärettömän paljon huolenpitoa ja läheisyyttä.
Kuraattori-, psykologi- ja psykiatrikontaktit näyttävät olevan yhtä tyhjän kanssa. Sieltä ei ole tullut mitään mitä jokainen ei itsekin pystyisi googlettalla oppimaan. Sieltä myönnetään, että lapsella on haasteita mutta mitään muuta ei tapahdu säännöllisten käyntien lisäksi. Ystäväni on väsynyt ja on miettinyt jopa töistä irtisanoutumista, että pystyisi vahtimaan lapsen kouluun menot ja haut (lähetetään usein kesken päivän kotiin käytöksen takia). Lasta nolottaa oma käytöksensä ja esittää koulussa kovaa jo pelkästään sen takia.
Vaikea kuvitella että edes kodin ulkopuolelle sijoitus auttaisi lasta mitenkään. Siellä vain tutustuisi muihin joilla ei enää ole millään väliä. Pelottavinta on että lapsi kasvaa koko ajan ja on kohta aikuinen, sitten on ihan kaikki mahdollista.
Ei siis mitään sellaista, jota ei yksi selkäsauna olisi lopettanut.
Tässä on selitetty hienosti se millä tavalla apu ja tuki helposti menee pieleen
http://www.kirjolla.fi/syrjayttamispolku/
Tilanteet, joista tuossa puhutaan ovat valitettavan tuttuja niillekin jotka onnistuvat saamaan apua.