HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta

Vierailija kirjoitti:

Tuosta jutusta tuli itselleni ainakin sellainen fiilis että koronasta on kärsineet eniten ne jotka  saavat energiaa muista ihmisistä ja joille esim. yhteiset juhlat ja muu porukalla puuhaaminen ovat tärkeitä.  Heiltä on viety tärkeä energianlähde ja masennus pukkaa päälle. Ne jotka eivät olisi kauheasti pippaloissa käyneet tai ahkerasti verkostoituneet muutenkaan ovat kerrankin vahvemmilla koska ovat tottuneet tekemään paljon yksin tai pienen ydinporukan kanssa.  Se on heille normaalia ja jopa toivottavaa. Siis se klassinen ekstrovertti/introvertti -tyylinen jako. Monelle introvertimmälle viimeiset kaksi vuotta on ollut jonkinlainen Liisa ihmemaassa -kokemus, kerrankin introvertit tuntevat itsensä normaaleiksi ja hyvinvoiviksi ja jatkavat hommiaan ilman että rajoitukset ylenmäärin rassaavat.

Ja älkää ymmärtäkö väärin, en ota kantaa siihen kumpi on se "parempi" ihmislaatu, vaan ainoastaan kommentoin miten eri temperamentilla varustetut ihmiset kokevat rajoitukset ja yhteiskunnan sulut.

Tämä oli hyvä kannanotto. Minulle on tullut se kuva, että ekstrovertit esittävät oman ajattelunsa ja toimintakulttuurinsa normina muille - että on itsestäänselvää, että ollaan koko ajan toisten seurassa. Toivon, että jatkossa otetaan introvertimpi asenne paremmin huomioon eikä sitä pidetä poikkeavana. Ainakin sen avulla ihmiskunta selviää paremmin tällaisissa kriiseissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.

Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.

Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?

Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.

Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.

Ai jaaha, et sitten ole kuullut mustasta surmasta, espanjantaudista jne.

Ihmiskunta on nokenut myös pitkäaikaisia sotia, nälönhötää jne, helpolla pääsee tämän ajan nuori koronasta huolimatta.

Ei kun tää on nyt niin uniikkia ja me ollaan niin woke ja tiedetään että ollaan kärsitty enemmän kuin mikään muu sukupolvi koskaan maan päällä, koska kukaan ei oo elänyt tälläisessä maailmassa ennen meitä.

T. XD-sukupolvi

Kerroin jo että vastaavia pandemioita on ollut yksi.

Eli ei tämä kovin tavallinen kokemus ole.

Ei varmasti tavallinen, mutta kannattaisi oikeasti tutustua aihepiirin kirjallisuuteen, niin tietäisit, mitä tuhoa mm. rutto ja kolera ovat aiheuttaneet tässäkin maassa menneinä vuosisatoina. Tuhoisia pandemioita nekin ovat olleet. Silloin vain ei ole ollut ketään laskemassa tarkkaan kuolleita saati eri maiden väkilukuja.

Eivät olleet tämäntasoisia.

Rutto tappoi pahimmillaan kaksi kolmasosaa väestöstä!

Voin hyvin kuvitella kuinka raskasta tämä on nuorille ollut kun mullekin, keski-ikäselle tämä on ollut lähes sietämätöntä. Miehen etätyökin oli ajaa hulluuden partaalle!

Pistän juhlat pystyyn ja tanssiksi kun tämä joskus loppuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.

Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!

Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.

Höpö höpö.

Totta tuo on, luki just vähän aikaa sitten jossain, olisiko ollut Ylen sivuilla. Koskee nimenomaan Helsingin yliopistoa.

Juuri näin. Gradu on ollut monille opiskelijoille liikaa, joten on keksitty tekosyitä, joiden perusteella opintopisteiden määrää on pudotettu neljänneksellä.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005527771.html?ref=rss

Alla oleva uutinen on myös surullinen, mutta sen lisäksi pelottava. Toivottavasti te kaikki uudet opiskelijat täällä ja muualla olette käyttäneet koronaeristysaikanne tekstinkäsittelyn opettelemiseen.

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000007932911.html

Kai se nyt 20 vuotiaasta tuntuu, että on menettänyt parhaat vuotensa, kun kokemusta ei muusta ole.

Kymmenen vuoden päästä se kolmekymppinen huomaa, että edelliseen kymmeneen vuoteen on mahtunut vaikka mitä kivaa.

Nelikymppisenä ei edes muista mitään muuta kuin "pari vuotta oltiin maski naamalla". Puhumattakaan siitä mitä muistaa eläkeikäisenä. Elämässä tulee niin paljon kaikkea kivaa ja myös ikävää, että kaksi vuotta rajoitusten alla parikymppisenä ei tunnu miltään kun ikää on tarpeeksi.

Kaikkihan on vaan omassa päässä. Voi velloa pettymyksestä, että buuhuu en päässyt haalareissa leikkimään pupuleikkejä siideripäissään tai miettiä elämää eteenpäin. Sitä se on, valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.

Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.

Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.

Ja nyt on taas siellä.

Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.

Huolettomuutta ja toivoa ei tässä kapitalistisessa riistoyhteiskunnassa ole ollut enää vuosikymmeniin. Ylihinnoiteltu asuminen, palkattomat työharjoittelut, aliresurssoidut yliopistot ja ylikuormitetut tutkijat sekä luennoitsijat. Lama, leikkaukset, yt-neuvottelut, tuotannon ulkoistaminen Vietnamiin ja ilmastokriisi. Aina välillä tulee terrori-isku jos muuten menee hetkenkin liian hyvin.

Valmistuin yliopistosta vuonna 2013 eikä silloinkaan ollut mistään huolettomuudesta ja toivosta tietoakaan. Boomereiden läppää.

M32

Mulle on tullut vähän sellanen fiilis, että nämä kaikki opiskelijoiden kitinät ja mt-ongelmat johtuu siitä, että suuri osa korkeakouluihin ja yliopistoon päässeistä ei sinne sovellu. Senhän näkee vähän tästäkin ketjusta, että kun ei oikeen osata etämalliinkaan sopeutua, vaan kaikki pitäs mennä itsestään ja niin kuin ennenkin.

Kuitenkin opiskelijaksi valitun pitäisi juuri olla se kehityskykyinen ja vahva tulevaisuuden toivo. Ennen valtavia sisäänottomääriä opiskelijat oli paljon tiukemmin seulottua ja lahjakasta. Nykyään korkea-asteelle pääsee kuka vaan, vaikka ei oikein kehityskelpoinen ja luova tulevaisuuden toivo olisikaan. Puolet menee mt-hoitoon ja joskus valmistuttuaan eimläydymedes koulutusta vastaavaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Kylläbse vain on niin, ettei vuosia saa takaisin vaikka mitä tekisi. Ruuhkavuodet lähestyvät, et ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta harrastuksista, et verkostoitunut, et törmännyt kumppaniehdokkaisiin opiskelijabileissä, et matkustanut, et edes nähnyt ryhmäläisiäsi luennolla.

Vangeillakin on paremmat mahdollisuudet löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Hyvä kehua normaalin opiskeluajan saaneena sitä, että perspektiivi muuttuu keski-iässä.

Kyllä noi opiskeluvuodet ovat aivan ehdottoman tärkeät nimenomaan kumppanin löytämisen, sosiaalisten suhteiden luomisen ja identiteetin kasvun kannalta. Itsellä noi jäi välistä muista syistä ja en ikinä saanut kurottua tota menetystä kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.

Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!

Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.

Höpö höpö.

Totta tuo on, luki just vähän aikaa sitten jossain, olisiko ollut Ylen sivuilla. Koskee nimenomaan Helsingin yliopistoa.

Juuri näin. Gradu on ollut monille opiskelijoille liikaa, joten on keksitty tekosyitä, joiden perusteella opintopisteiden määrää on pudotettu neljänneksellä.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005527771.html?ref=rss

Alla oleva uutinen on myös surullinen, mutta sen lisäksi pelottava. Toivottavasti te kaikki uudet opiskelijat täällä ja muualla olette käyttäneet koronaeristysaikanne tekstinkäsittelyn opettelemiseen.

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000007932911.html

Monissa läntisen Euroopan maissa gradu on vain 15 opintopistettä. 4-5 kuukauden projekti. Vastaa paljon paremmin modernin työelämän, akatemian sekä yhteiskunnan tarpeita. Tutkijana (esim. rahoitusta etsiessä tai tutkimusta esitellessä) tai ihan vaan asiantuntijana usein on tärkeää osata tiivistää asiansa mahdollisimman lyhyeen muotoon. Tätä taitoa ei suomalaisissa yliopistossa opeteta ollenkaan.

En mä nyt tiedä mitä noi kitisee. Täälläkin aina kerrotaan, että nuoriso elää somessa.

No eläisivät sitten! Mikä ongelma on perustaa ryhmä jollekin porukalle ja sitä kautta keskustella? Peruskoululaisetkin osaavat sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläbse vain on niin, ettei vuosia saa takaisin vaikka mitä tekisi. Ruuhkavuodet lähestyvät, et ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta harrastuksista, et verkostoitunut, et törmännyt kumppaniehdokkaisiin opiskelijabileissä, et matkustanut, et edes nähnyt ryhmäläisiäsi luennolla.

Vangeillakin on paremmat mahdollisuudet löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Hyvä kehua normaalin opiskeluajan saaneena sitä, että perspektiivi muuttuu keski-iässä.

Kyllä noi opiskeluvuodet ovat aivan ehdottoman tärkeät nimenomaan kumppanin löytämisen, sosiaalisten suhteiden luomisen ja identiteetin kasvun kannalta. Itsellä noi jäi välistä muista syistä ja en ikinä saanut kurottua tota menetystä kiinni. 

Annat nyt ymmärtää, että parikymppisenä on se pari vuotta aikaa löytää kumppani? Ja identiteetin kasvuun kahden vuoden rajoitettu ryyppääminen vaikuttaa jotenkin negatiivisesti?

Että peli on menetetty ikuisiksi ajoiksi? 23-vuotiaana ei enää kannata yrittää mitään. Korona vei sen kultaisen nuoruuden 😂😂😂

Suosittelen sinulle ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.

Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!

Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.

Höpö höpö.

Totta tuo on, luki just vähän aikaa sitten jossain, olisiko ollut Ylen sivuilla. Koskee nimenomaan Helsingin yliopistoa.

Juuri näin. Gradu on ollut monille opiskelijoille liikaa, joten on keksitty tekosyitä, joiden perusteella opintopisteiden määrää on pudotettu neljänneksellä.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005527771.html?ref=rss

Alla oleva uutinen on myös surullinen, mutta sen lisäksi pelottava. Toivottavasti te kaikki uudet opiskelijat täällä ja muualla olette käyttäneet koronaeristysaikanne tekstinkäsittelyn opettelemiseen.

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000007932911.html

Monissa läntisen Euroopan maissa gradu on vain 15 opintopistettä. 4-5 kuukauden projekti. Vastaa paljon paremmin modernin työelämän, akatemian sekä yhteiskunnan tarpeita. Tutkijana (esim. rahoitusta etsiessä tai tutkimusta esitellessä) tai ihan vaan asiantuntijana usein on tärkeää osata tiivistää asiansa mahdollisimman lyhyeen muotoon. Tätä taitoa ei suomalaisissa yliopistossa opeteta ollenkaan.

Ai kun kerran kaikki muutkin?

Helsingin yliopistossa jaksettiin ja katsottiin asialliseksi tehdä gradut entiseen malliin vuoteen 2018 saakka, muissa Suomen yliopistoissa jaksetaan edelleen. "Gradukammo" kertoo ihan kaiken siitä, miksi HY päätyi alentamaan vaatimuksiaan.

Mahdollisimman lyhyt muoto ei aina ole tarkoituksenmukaisin. Missä tiedekunnassa sinä olet opiskellut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläbse vain on niin, ettei vuosia saa takaisin vaikka mitä tekisi. Ruuhkavuodet lähestyvät, et ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta harrastuksista, et verkostoitunut, et törmännyt kumppaniehdokkaisiin opiskelijabileissä, et matkustanut, et edes nähnyt ryhmäläisiäsi luennolla.

Vangeillakin on paremmat mahdollisuudet löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Hyvä kehua normaalin opiskeluajan saaneena sitä, että perspektiivi muuttuu keski-iässä.

Kyllä noi opiskeluvuodet ovat aivan ehdottoman tärkeät nimenomaan kumppanin löytämisen, sosiaalisten suhteiden luomisen ja identiteetin kasvun kannalta. Itsellä noi jäi välistä muista syistä ja en ikinä saanut kurottua tota menetystä kiinni. 

Höpöä. Moni muuttaa opintojen päättymisen jälkeen kauas pois toiseen kaupunkiin tai maahan. Ne opiskeluvuosina luodut sosiaaliset suhteet jäävät vain muistoiksi takaraivoon sekä LinkedIn verkostoon. Kumppanin löytää nykyään muualta, koska yliopistoissa sukupuolijakauma on niin pahasti vinksallaan. Identiteetti toki kasvaa opintojen aikana, mutta kyllähän se kasvaa valtavasti myös niiden jälkeen. Sanoisin, että identiteetti kasvaa nimenomaan eniten niiden ensimmäisten valmistumisen jälkeisen vuosien aikana työelämässä ikävuosina 25-30. 24v maisteri-opiskelija on usein vielä lapsenomainen opiskelijakuplassa elävä haaveilija, joka ei tunne itseään ollenkaan.

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.

Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.

Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.

Ja nyt on taas siellä.

Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.

Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.

Ei kaikki ole olleet etätöissä. Mä olen elänyt kyllä ihan normaalisti viimeiset kaksi vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.

Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!

Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.

Höpö höpö.

Totta tuo on, luki just vähän aikaa sitten jossain, olisiko ollut Ylen sivuilla. Koskee nimenomaan Helsingin yliopistoa.

Juuri näin. Gradu on ollut monille opiskelijoille liikaa, joten on keksitty tekosyitä, joiden perusteella opintopisteiden määrää on pudotettu neljänneksellä.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005527771.html?ref=rss

Alla oleva uutinen on myös surullinen, mutta sen lisäksi pelottava. Toivottavasti te kaikki uudet opiskelijat täällä ja muualla olette käyttäneet koronaeristysaikanne tekstinkäsittelyn opettelemiseen.

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000007932911.html

Monissa läntisen Euroopan maissa gradu on vain 15 opintopistettä. 4-5 kuukauden projekti. Vastaa paljon paremmin modernin työelämän, akatemian sekä yhteiskunnan tarpeita. Tutkijana (esim. rahoitusta etsiessä tai tutkimusta esitellessä) tai ihan vaan asiantuntijana usein on tärkeää osata tiivistää asiansa mahdollisimman lyhyeen muotoon. Tätä taitoa ei suomalaisissa yliopistossa opeteta ollenkaan.

Ai kun kerran kaikki muutkin?

Helsingin yliopistossa jaksettiin ja katsottiin asialliseksi tehdä gradut entiseen malliin vuoteen 2018 saakka, muissa Suomen yliopistoissa jaksetaan edelleen. "Gradukammo" kertoo ihan kaiken siitä, miksi HY päätyi alentamaan vaatimuksiaan.

Mahdollisimman lyhyt muoto ei aina ole tarkoituksenmukaisin. Missä tiedekunnassa sinä olet opiskellut?

Apua, pitääkö kaikkia vaatimuksia koko ajan heikentää, että kaikki lahjattomat pääsisi töitä tekemättä ja rasittumatta yliopistosta läpi. Mää en kestä! En tiennytkään tällasestä, kun en opiskelumaailmaa enää ole aikoihin seurannut 😐

Vierailija kirjoitti:

En mä nyt tiedä mitä noi kitisee. Täälläkin aina kerrotaan, että nuoriso elää somessa.

No eläisivät sitten! Mikä ongelma on perustaa ryhmä jollekin porukalle ja sitä kautta keskustella? Peruskoululaisetkin osaavat sen.

Kyllähän ihmiset ovat aina halunneet tavata toisiaan, tehdä asioita yhdessä, koskettaa, ihastua, käydä syömässä, mitä nyt milloinkin. Ei se tarve mihinkään katoa vaikka kuinka nyt pitäisi somessa vaan olla. Itselle ainakin opiskeluajassa parasta oli yhdessä tekeminen, lukeminen yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.

Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!

Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.

Höpö höpö.

Totta tuo on, luki just vähän aikaa sitten jossain, olisiko ollut Ylen sivuilla. Koskee nimenomaan Helsingin yliopistoa.

Juuri näin. Gradu on ollut monille opiskelijoille liikaa, joten on keksitty tekosyitä, joiden perusteella opintopisteiden määrää on pudotettu neljänneksellä.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005527771.html?ref=rss

Alla oleva uutinen on myös surullinen, mutta sen lisäksi pelottava. Toivottavasti te kaikki uudet opiskelijat täällä ja muualla olette käyttäneet koronaeristysaikanne tekstinkäsittelyn opettelemiseen.

https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000007932911.html

Monissa läntisen Euroopan maissa gradu on vain 15 opintopistettä. 4-5 kuukauden projekti. Vastaa paljon paremmin modernin työelämän, akatemian sekä yhteiskunnan tarpeita. Tutkijana (esim. rahoitusta etsiessä tai tutkimusta esitellessä) tai ihan vaan asiantuntijana usein on tärkeää osata tiivistää asiansa mahdollisimman lyhyeen muotoon. Tätä taitoa ei suomalaisissa yliopistossa opeteta ollenkaan.

Ai kun kerran kaikki muutkin?

Helsingin yliopistossa jaksettiin ja katsottiin asialliseksi tehdä gradut entiseen malliin vuoteen 2018 saakka, muissa Suomen yliopistoissa jaksetaan edelleen. "Gradukammo" kertoo ihan kaiken siitä, miksi HY päätyi alentamaan vaatimuksiaan.

Mahdollisimman lyhyt muoto ei aina ole tarkoituksenmukaisin. Missä tiedekunnassa sinä olet opiskellut?

Opiskelin Skotlannissa. Graduni oli tekniseltä alalta, sivuja oli 19 ja arvosanana Distinction. Valmistumisen jälkeen sain heti kovapalkkaisen työn kansainvälisestä yrityksestä missä nimenomaan kehuttiin taitojani selittää monimutkaisia teknisiä asioita ns. kansantajuisesti. Olisin myös päässyt tohtoriohjelmaan, mutta ei kiinnostanut.

Ihminen voi muistakin syistä menettää elämässään tärkeitä vuosia toisenlaiseen elämiseen kuin millaista elämää suurin osa ihmisistä on saanut esimerkiksi tiettyinä ikävuosinaan viettää.    Oma elämäni ei ollut moniin vuosiin sellaista, kuten muilla ollessani 16 vuotias, kun jouduin lapsuuteni perheen mukana muuttamaan paikkakuntaa.    Ei ollut hyvä sauma minulle.  Kaikki pitkäaikaiset ystävät jäivät entiselle paikkakunnalle, ja kaikki muuttui, niin koulu kuin koulukaveritkin ja tutuksi tullut ympäristö kaikkinensa.  Kaiken lisäksi juuri aikuisiän kynnyksellä oleva ikä ei mielestäni ole paras mahdollinen aika nuoren ihmisen muuttaa satojen kilometrien päähän tutuksi tulleesta lapsuuden ja varhaisnuoruutensa kotipaikasta. 

Tavallaan muutto pilasi minun elämäni silloista nuoruuden ajanjaksoa.  Mutta eihän vanhemmat ajattele kuin itseään, mutta he olivat aikuisia ihmisiä, ja ei muutto heille tuottanut sellaista fiilistä kuin meille lapsille.    Vanhemmat ajattelevat vain, että kyllähän lapset sopeutuvat ja saavat helposti mukamas uusia kavereita uudelta paikkakunnalta, mutta ei se aina mene niin riippuen tietysti lapsen iästäkin, mutta omalla kohdallani olen vieläkin katkera siitä menneestä ajasta elämääni, jolloin jouduin itse kärsimään muuton tuomista seuraamuksista. 

Elämä ei aina mene kuin itse haluaa, ja siitäkin ajasta selvisin joten kuten ja löysinkin vihdon viimein ystäviä uudelta paikkakunnalta, jossa silloin asuin, ja aikuistuttuani asiat kyllä ovat rullanneet kuten yleensä pitääkin, ja olen saannut paljon elämässäni hyvää.  Omia lapsiani tehtyäni päätin, että heitä en laita samankaltaiseen tilanteeseen, ja näin ei onnekseen käynytkään. Kaikki on mennyt siltä osin paremmin kuin hyvin.  Mutta ehkäpä juurikin sen takia, koska heidän ei tarvinnut muuttaa lapsuudessaan mihinkään vanhempiensa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.

Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.

Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.

Ja nyt on taas siellä.

Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.

Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.

Ei kaikki ole olleet etätöissä. Mä olen elänyt kyllä ihan normaalisti viimeiset kaksi vuotta.

Minä olen myös syönyt ihan normaalisti, tavannut ihmisiä ja harrastanut. En keksi mitään syytä miksi olisin erakoitunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä nyt tiedä mitä noi kitisee. Täälläkin aina kerrotaan, että nuoriso elää somessa.

No eläisivät sitten! Mikä ongelma on perustaa ryhmä jollekin porukalle ja sitä kautta keskustella? Peruskoululaisetkin osaavat sen.

Kyllähän ihmiset ovat aina halunneet tavata toisiaan, tehdä asioita yhdessä, koskettaa, ihastua, käydä syömässä, mitä nyt milloinkin. Ei se tarve mihinkään katoa vaikka kuinka nyt pitäisi somessa vaan olla. Itselle ainakin opiskeluajassa parasta oli yhdessä tekeminen, lukeminen yms.

Mutta, kun tulee poikkeukselliset ajat, niin sitten pitää sopeutua siihen tarpeelliseksi ajaksi. Kyllä tästä taas kohta pääsee yhdessä tekemään. Jos ihmisillä ei ole sopeutumiskykyä, niin onko sitä edes ihan varmasti valmis opiskelemaan.