Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Tämä korona on kuitenkin rajoituksineen ollut kollektiivista miltei kaikille ihmisille.
Kaikki olemme tavallaan samassa tilanteessa.
Taloudellisesti on vain tietyt toimialat kärsineet, ja toiset ei mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta jutusta tuli itselleni ainakin sellainen fiilis että koronasta on kärsineet eniten ne jotka saavat energiaa muista ihmisistä ja joille esim. yhteiset juhlat ja muu porukalla puuhaaminen ovat tärkeitä. Heiltä on viety tärkeä energianlähde ja masennus pukkaa päälle. Ne jotka eivät olisi kauheasti pippaloissa käyneet tai ahkerasti verkostoituneet muutenkaan ovat kerrankin vahvemmilla koska ovat tottuneet tekemään paljon yksin tai pienen ydinporukan kanssa. Se on heille normaalia ja jopa toivottavaa. Siis se klassinen ekstrovertti/introvertti -tyylinen jako. Monelle introvertimmälle viimeiset kaksi vuotta on ollut jonkinlainen Liisa ihmemaassa -kokemus, kerrankin introvertit tuntevat itsensä normaaleiksi ja hyvinvoiviksi ja jatkavat hommiaan ilman että rajoitukset ylenmäärin rassaavat.
Ja älkää ymmärtäkö väärin, en ota kantaa siihen kumpi on se "parempi" ihmislaatu, vaan ainoastaan kommentoin miten eri temperamentilla varustetut ihmiset kokevat rajoitukset ja yhteiskunnan sulut.
Tämä oli hyvä kannanotto. Minulle on tullut se kuva, että ekstrovertit esittävät oman ajattelunsa ja toimintakulttuurinsa normina muille - että on itsestäänselvää, että ollaan koko ajan toisten seurassa. Toivon, että jatkossa otetaan introvertimpi asenne paremmin huomioon eikä sitä pidetä poikkeavana. Ainakin sen avulla ihmiskunta selviää paremmin tällaisissa kriiseissä.
Olen aina ihmetellyt, miksi introvertit kokevat ettei heitä huomioida, vaan muka "mennään ekstroverttien ehdoilla". Eihän kukaan koskaan ole kieltänyt introverttejä jäämään kotiin kököttämään, ja nauttimaan siitä. (Toki etätyöt tai -opiskelu eivät ole aina onnistuneet samalla lailla, mutta niistä nauttii monii kiireinen ekstroverttikin). Miksi introvertit jotenkin kärsivät siitä, että ekstrovertit haluavat mennä ja kokea ja tavata ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä nyt tiedä mitä noi kitisee. Täälläkin aina kerrotaan, että nuoriso elää somessa.
No eläisivät sitten! Mikä ongelma on perustaa ryhmä jollekin porukalle ja sitä kautta keskustella? Peruskoululaisetkin osaavat sen.Kyllähän ihmiset ovat aina halunneet tavata toisiaan, tehdä asioita yhdessä, koskettaa, ihastua, käydä syömässä, mitä nyt milloinkin. Ei se tarve mihinkään katoa vaikka kuinka nyt pitäisi somessa vaan olla. Itselle ainakin opiskeluajassa parasta oli yhdessä tekeminen, lukeminen yms.
Mutta, kun tulee poikkeukselliset ajat, niin sitten pitää sopeutua siihen tarpeelliseksi ajaksi. Kyllä tästä taas kohta pääsee yhdessä tekemään. Jos ihmisillä ei ole sopeutumiskykyä, niin onko sitä edes ihan varmasti valmis opiskelemaan.
Parikymppisillä on parikymppisen aivot. Ei nuoret ajattele niin, että joskus kuuden vuoden päästä voin tehdä mitä haluan ja nyt vaan odotellaan tyytyväisinä. Jos jo tuossa iässä vaan haluaa olla yksin huoneessaan, niin olisin kyllä huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta.
1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin.
2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille.
3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa.
4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa.
5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti.
6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä?Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken.
Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio.
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.
Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.
Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!
Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.
Höpö höpö.
Totta tuo on, luki just vähän aikaa sitten jossain, olisiko ollut Ylen sivuilla. Koskee nimenomaan Helsingin yliopistoa.
Juuri näin. Gradu on ollut monille opiskelijoille liikaa, joten on keksitty tekosyitä, joiden perusteella opintopisteiden määrää on pudotettu neljänneksellä.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005527771.html?ref=rss
Alla oleva uutinen on myös surullinen, mutta sen lisäksi pelottava. Toivottavasti te kaikki uudet opiskelijat täällä ja muualla olette käyttäneet koronaeristysaikanne tekstinkäsittelyn opettelemiseen.
Monissa läntisen Euroopan maissa gradu on vain 15 opintopistettä. 4-5 kuukauden projekti. Vastaa paljon paremmin modernin työelämän, akatemian sekä yhteiskunnan tarpeita. Tutkijana (esim. rahoitusta etsiessä tai tutkimusta esitellessä) tai ihan vaan asiantuntijana usein on tärkeää osata tiivistää asiansa mahdollisimman lyhyeen muotoon. Tätä taitoa ei suomalaisissa yliopistossa opeteta ollenkaan.
Ai kun kerran kaikki muutkin?
Helsingin yliopistossa jaksettiin ja katsottiin asialliseksi tehdä gradut entiseen malliin vuoteen 2018 saakka, muissa Suomen yliopistoissa jaksetaan edelleen. "Gradukammo" kertoo ihan kaiken siitä, miksi HY päätyi alentamaan vaatimuksiaan.
Mahdollisimman lyhyt muoto ei aina ole tarkoituksenmukaisin. Missä tiedekunnassa sinä olet opiskellut?
Opiskelin Skotlannissa. Graduni oli tekniseltä alalta, sivuja oli 19 ja arvosanana Distinction. Valmistumisen jälkeen sain heti kovapalkkaisen työn kansainvälisestä yrityksestä missä nimenomaan kehuttiin taitojani selittää monimutkaisia teknisiä asioita ns. kansantajuisesti. Olisin myös päässyt tohtoriohjelmaan, mutta ei kiinnostanut.
Noilla meriiteilläsi ymmärrät varmasti sen, että kun sadan sivun sijasta kirjoitetaan 75 sivua, aihepiiriä ja/tai aiheen käsittelyä on myös rajattava samassa suhteessa?
Kysyin muuten tiedekuntaa, en pyytänyt "olisin päässyt" -juttuja. ;)
Minäkin kuvittelin opiskeluaikoina, että se oli elämäni parasta aikaa, mutta olin väärässä. Nyt yli nelikymppisenä asioihin on tullut enemmän perspektiiviä, enkä missään nimessä haluaisi olla enää parikymppinen. Odotan innolla sitä, että ikää on mittarissa yli 50 v, niin voin lopettaa työt ja keskittyä muihin asioihin. Joo olen suunnitellut asiaa pitkään, siis tosi pitkään.
Luin itsekin tuon jutun ja siitä paistaa läpi olettamus, että opiskeluajan kuuluu olla elämän parasta aikaa, koska tällainen yleinen käsitys on vallalla. Mielestäni yhdellekään jutun henkilöistä ei vain ole kompetenssia kommentoida asiaa, koska he eivät voi oikeasti tietää lainkaan, millaista heidän elämänsä on 10-20 v päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä nyt tiedä mitä noi kitisee. Täälläkin aina kerrotaan, että nuoriso elää somessa.
No eläisivät sitten! Mikä ongelma on perustaa ryhmä jollekin porukalle ja sitä kautta keskustella? Peruskoululaisetkin osaavat sen.Kyllähän ihmiset ovat aina halunneet tavata toisiaan, tehdä asioita yhdessä, koskettaa, ihastua, käydä syömässä, mitä nyt milloinkin. Ei se tarve mihinkään katoa vaikka kuinka nyt pitäisi somessa vaan olla. Itselle ainakin opiskeluajassa parasta oli yhdessä tekeminen, lukeminen yms.
Mutta, kun tulee poikkeukselliset ajat, niin sitten pitää sopeutua siihen tarpeelliseksi ajaksi. Kyllä tästä taas kohta pääsee yhdessä tekemään. Jos ihmisillä ei ole sopeutumiskykyä, niin onko sitä edes ihan varmasti valmis opiskelemaan.
Parikymppisillä on parikymppisen aivot. Ei nuoret ajattele niin, että joskus kuuden vuoden päästä voin tehdä mitä haluan ja nyt vaan odotellaan tyytyväisinä. Jos jo tuossa iässä vaan haluaa olla yksin huoneessaan, niin olisin kyllä huolissani.
Myönnetään etten täysin kykene samaistumaan kipuileviin, koska olen lapsesta asti ollut ikäisiäni älykkäämpi ja suunnitelmallisempi.
Tarvinnee varata aika näöntarkastukseen, kun syyskuussa kuvittelin näkeväni pyöräteillä isoja opiskelijaporukoita haalareissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta jutusta tuli itselleni ainakin sellainen fiilis että koronasta on kärsineet eniten ne jotka saavat energiaa muista ihmisistä ja joille esim. yhteiset juhlat ja muu porukalla puuhaaminen ovat tärkeitä. Heiltä on viety tärkeä energianlähde ja masennus pukkaa päälle. Ne jotka eivät olisi kauheasti pippaloissa käyneet tai ahkerasti verkostoituneet muutenkaan ovat kerrankin vahvemmilla koska ovat tottuneet tekemään paljon yksin tai pienen ydinporukan kanssa. Se on heille normaalia ja jopa toivottavaa. Siis se klassinen ekstrovertti/introvertti -tyylinen jako. Monelle introvertimmälle viimeiset kaksi vuotta on ollut jonkinlainen Liisa ihmemaassa -kokemus, kerrankin introvertit tuntevat itsensä normaaleiksi ja hyvinvoiviksi ja jatkavat hommiaan ilman että rajoitukset ylenmäärin rassaavat.
Ja älkää ymmärtäkö väärin, en ota kantaa siihen kumpi on se "parempi" ihmislaatu, vaan ainoastaan kommentoin miten eri temperamentilla varustetut ihmiset kokevat rajoitukset ja yhteiskunnan sulut.
Tämä oli hyvä kannanotto. Minulle on tullut se kuva, että ekstrovertit esittävät oman ajattelunsa ja toimintakulttuurinsa normina muille - että on itsestäänselvää, että ollaan koko ajan toisten seurassa. Toivon, että jatkossa otetaan introvertimpi asenne paremmin huomioon eikä sitä pidetä poikkeavana. Ainakin sen avulla ihmiskunta selviää paremmin tällaisissa kriiseissä.
Olen aina ihmetellyt, miksi introvertit kokevat ettei heitä huomioida, vaan muka "mennään ekstroverttien ehdoilla". Eihän kukaan koskaan ole kieltänyt introverttejä jäämään kotiin kököttämään, ja nauttimaan siitä. (Toki etätyöt tai -opiskelu eivät ole aina onnistuneet samalla lailla, mutta niistä nauttii monii kiireinen ekstroverttikin). Miksi introvertit jotenkin kärsivät siitä, että ekstrovertit haluavat mennä ja kokea ja tavata ihmisiä?
Ainakin yliopistoissa on vallalla se käsitys, että kampukset ovat kohtaamisen paikkoja. Minulle riittää työnteko ja pärjään ihan hyvin etätöissä. Ei se minua haittaisi, jos seurankipeät tyytyisivät tapaamaan toisiaan, mutta he yrittävät pakottaa muutkin ympärilleen. Jopa näin pandemia-aikana, etätyösuosituksista huolimatta, he mainostavat päivystävänsä kahvihuoneissa ja yrittävät painostaa kaikkia lähikokouksiin. Yksinään pärjäävä ja etätöissä viihtyvä on selvästikin poikkeava heidän mielestään. Mietinkin, ketkä meistä oikein ovat sosiaalisia - nekö, joiden mielestä toisten pitäisi olla heidän viihtymisensä apuvälineitä vaikka tartuntariskin uhalla? Ja mitä ihmeen hyötyä yhteiskunta saa siitä, että työntekijät käyttävät työajastaan tunteja höpöttämällä keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Tämä korona on kuitenkin rajoituksineen ollut kollektiivista miltei kaikille ihmisille.
Kaikki olemme tavallaan samassa tilanteessa.
Taloudellisesti on vain tietyt toimialat kärsineet, ja toiset ei mitenkään.
Vaan emme ole.
Toiset ryhmät ovat kärsineet, toiset eivät yhtään, toiset jopa hyötyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä nyt tiedä mitä noi kitisee. Täälläkin aina kerrotaan, että nuoriso elää somessa.
No eläisivät sitten! Mikä ongelma on perustaa ryhmä jollekin porukalle ja sitä kautta keskustella? Peruskoululaisetkin osaavat sen.Kyllähän ihmiset ovat aina halunneet tavata toisiaan, tehdä asioita yhdessä, koskettaa, ihastua, käydä syömässä, mitä nyt milloinkin. Ei se tarve mihinkään katoa vaikka kuinka nyt pitäisi somessa vaan olla. Itselle ainakin opiskeluajassa parasta oli yhdessä tekeminen, lukeminen yms.
Mutta, kun tulee poikkeukselliset ajat, niin sitten pitää sopeutua siihen tarpeelliseksi ajaksi. Kyllä tästä taas kohta pääsee yhdessä tekemään. Jos ihmisillä ei ole sopeutumiskykyä, niin onko sitä edes ihan varmasti valmis opiskelemaan.
Parikymppisillä on parikymppisen aivot. Ei nuoret ajattele niin, että joskus kuuden vuoden päästä voin tehdä mitä haluan ja nyt vaan odotellaan tyytyväisinä. Jos jo tuossa iässä vaan haluaa olla yksin huoneessaan, niin olisin kyllä huolissani.
Myönnetään etten täysin kykene samaistumaan kipuileviin, koska olen lapsesta asti ollut ikäisiäni älykkäämpi ja suunnitelmallisempi.
Ilmeisesti kuitenkin emp & sympatian osuus jäi sinne teini-iän tasolle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä nyt tiedä mitä noi kitisee. Täälläkin aina kerrotaan, että nuoriso elää somessa.
No eläisivät sitten! Mikä ongelma on perustaa ryhmä jollekin porukalle ja sitä kautta keskustella? Peruskoululaisetkin osaavat sen.Kyllähän ihmiset ovat aina halunneet tavata toisiaan, tehdä asioita yhdessä, koskettaa, ihastua, käydä syömässä, mitä nyt milloinkin. Ei se tarve mihinkään katoa vaikka kuinka nyt pitäisi somessa vaan olla. Itselle ainakin opiskeluajassa parasta oli yhdessä tekeminen, lukeminen yms.
Mutta, kun tulee poikkeukselliset ajat, niin sitten pitää sopeutua siihen tarpeelliseksi ajaksi. Kyllä tästä taas kohta pääsee yhdessä tekemään. Jos ihmisillä ei ole sopeutumiskykyä, niin onko sitä edes ihan varmasti valmis opiskelemaan.
Parikymppisillä on parikymppisen aivot. Ei nuoret ajattele niin, että joskus kuuden vuoden päästä voin tehdä mitä haluan ja nyt vaan odotellaan tyytyväisinä. Jos jo tuossa iässä vaan haluaa olla yksin huoneessaan, niin olisin kyllä huolissani.
Myönnetään etten täysin kykene samaistumaan kipuileviin, koska olen lapsesta asti ollut ikäisiäni älykkäämpi ja suunnitelmallisempi.
Ilmeisesti kuitenkin emp & sympatian osuus jäi sinne teini-iän tasolle?
Empatia ei ole synonyymi yhteisitkuvirsille. Eikä oman kurjuuden maksimoinnin ja kaikkien vaihtoehtojen kategorisen teilaamisen seuraaminen sanomatta mitään ole empaattista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kuvittelin opiskeluaikoina, että se oli elämäni parasta aikaa, mutta olin väärässä. Nyt yli nelikymppisenä asioihin on tullut enemmän perspektiiviä, enkä missään nimessä haluaisi olla enää parikymppinen. Odotan innolla sitä, että ikää on mittarissa yli 50 v, niin voin lopettaa työt ja keskittyä muihin asioihin. Joo olen suunnitellut asiaa pitkään, siis tosi pitkään.
Luin itsekin tuon jutun ja siitä paistaa läpi olettamus, että opiskeluajan kuuluu olla elämän parasta aikaa, koska tällainen yleinen käsitys on vallalla. Mielestäni yhdellekään jutun henkilöistä ei vain ole kompetenssia kommentoida asiaa, koska he eivät voi oikeasti tietää lainkaan, millaista heidän elämänsä on 10-20 v päästä.
Ehkä siinä on vähän kärjistetty asioita. Mutta kyllä varmaan muutenkin yleisesti ajatellaan, että nuoruus on hyvää ja positiivista asiaa ihmisen elämässä ja siihen liittyy paljon uutta ja ainutkertaista. Tällä palstalla toki on erilainen käsitys monesta muustakin asiasta, eli usein opiskelu ja työelämä koetaan pelkkänä kärsimyksenä ja muut ihmiset ne vasta kamalia ovatkin. Elävät kyllä oikealla vuosikymmenellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä nyt tiedä mitä noi kitisee. Täälläkin aina kerrotaan, että nuoriso elää somessa.
No eläisivät sitten! Mikä ongelma on perustaa ryhmä jollekin porukalle ja sitä kautta keskustella? Peruskoululaisetkin osaavat sen.Kyllähän ihmiset ovat aina halunneet tavata toisiaan, tehdä asioita yhdessä, koskettaa, ihastua, käydä syömässä, mitä nyt milloinkin. Ei se tarve mihinkään katoa vaikka kuinka nyt pitäisi somessa vaan olla. Itselle ainakin opiskeluajassa parasta oli yhdessä tekeminen, lukeminen yms.
Mutta, kun tulee poikkeukselliset ajat, niin sitten pitää sopeutua siihen tarpeelliseksi ajaksi. Kyllä tästä taas kohta pääsee yhdessä tekemään. Jos ihmisillä ei ole sopeutumiskykyä, niin onko sitä edes ihan varmasti valmis opiskelemaan.
Parikymppisillä on parikymppisen aivot. Ei nuoret ajattele niin, että joskus kuuden vuoden päästä voin tehdä mitä haluan ja nyt vaan odotellaan tyytyväisinä. Jos jo tuossa iässä vaan haluaa olla yksin huoneessaan, niin olisin kyllä huolissani.
Myönnetään etten täysin kykene samaistumaan kipuileviin, koska olen lapsesta asti ollut ikäisiäni älykkäämpi ja suunnitelmallisempi.
Ilmeisesti kuitenkin emp & sympatian osuus jäi sinne teini-iän tasolle?
Empatia ei ole synonyymi yhteisitkuvirsille. Eikä oman kurjuuden maksimoinnin ja kaikkien vaihtoehtojen kategorisen teilaamisen seuraaminen sanomatta mitään ole empaattista.
Unohdit avainsanasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kuvittelin opiskeluaikoina, että se oli elämäni parasta aikaa, mutta olin väärässä. Nyt yli nelikymppisenä asioihin on tullut enemmän perspektiiviä, enkä missään nimessä haluaisi olla enää parikymppinen. Odotan innolla sitä, että ikää on mittarissa yli 50 v, niin voin lopettaa työt ja keskittyä muihin asioihin. Joo olen suunnitellut asiaa pitkään, siis tosi pitkään.
Luin itsekin tuon jutun ja siitä paistaa läpi olettamus, että opiskeluajan kuuluu olla elämän parasta aikaa, koska tällainen yleinen käsitys on vallalla. Mielestäni yhdellekään jutun henkilöistä ei vain ole kompetenssia kommentoida asiaa, koska he eivät voi oikeasti tietää lainkaan, millaista heidän elämänsä on 10-20 v päästä.
Oletko tosissasi??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä nyt tiedä mitä noi kitisee. Täälläkin aina kerrotaan, että nuoriso elää somessa.
No eläisivät sitten! Mikä ongelma on perustaa ryhmä jollekin porukalle ja sitä kautta keskustella? Peruskoululaisetkin osaavat sen.Kyllähän ihmiset ovat aina halunneet tavata toisiaan, tehdä asioita yhdessä, koskettaa, ihastua, käydä syömässä, mitä nyt milloinkin. Ei se tarve mihinkään katoa vaikka kuinka nyt pitäisi somessa vaan olla. Itselle ainakin opiskeluajassa parasta oli yhdessä tekeminen, lukeminen yms.
Mutta, kun tulee poikkeukselliset ajat, niin sitten pitää sopeutua siihen tarpeelliseksi ajaksi. Kyllä tästä taas kohta pääsee yhdessä tekemään. Jos ihmisillä ei ole sopeutumiskykyä, niin onko sitä edes ihan varmasti valmis opiskelemaan.
Parikymppisillä on parikymppisen aivot. Ei nuoret ajattele niin, että joskus kuuden vuoden päästä voin tehdä mitä haluan ja nyt vaan odotellaan tyytyväisinä. Jos jo tuossa iässä vaan haluaa olla yksin huoneessaan, niin olisin kyllä huolissani.
Myönnetään etten täysin kykene samaistumaan kipuileviin, koska olen lapsesta asti ollut ikäisiäni älykkäämpi ja suunnitelmallisempi.
Ilmeisesti kuitenkin emp & sympatian osuus jäi sinne teini-iän tasolle?
Empatia ei ole synonyymi yhteisitkuvirsille. Eikä oman kurjuuden maksimoinnin ja kaikkien vaihtoehtojen kategorisen teilaamisen seuraaminen sanomatta mitään ole empaattista.
Unohdit avainsanasi!
Ja sinä ilmeisesti myötäelät karkkihyllyn edessä kiukuttelevan lapsen kanssa ja kerrot ymmärtäväsi kuinka elämä on ohi, kun äiti ei suostu ostamaan karkkipussia.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kuvittelin opiskeluaikoina, että se oli elämäni parasta aikaa, mutta olin väärässä. Nyt yli nelikymppisenä asioihin on tullut enemmän perspektiiviä, enkä missään nimessä haluaisi olla enää parikymppinen. Odotan innolla sitä, että ikää on mittarissa yli 50 v, niin voin lopettaa työt ja keskittyä muihin asioihin. Joo olen suunnitellut asiaa pitkään, siis tosi pitkään.
Luin itsekin tuon jutun ja siitä paistaa läpi olettamus, että opiskeluajan kuuluu olla elämän parasta aikaa, koska tällainen yleinen käsitys on vallalla. Mielestäni yhdellekään jutun henkilöistä ei vain ole kompetenssia kommentoida asiaa, koska he eivät voi oikeasti tietää lainkaan, millaista heidän elämänsä on 10-20 v päästä.
Erittäin hyvin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kuvittelin opiskeluaikoina, että se oli elämäni parasta aikaa, mutta olin väärässä. Nyt yli nelikymppisenä asioihin on tullut enemmän perspektiiviä, enkä missään nimessä haluaisi olla enää parikymppinen. Odotan innolla sitä, että ikää on mittarissa yli 50 v, niin voin lopettaa työt ja keskittyä muihin asioihin. Joo olen suunnitellut asiaa pitkään, siis tosi pitkään.
Luin itsekin tuon jutun ja siitä paistaa läpi olettamus, että opiskeluajan kuuluu olla elämän parasta aikaa, koska tällainen yleinen käsitys on vallalla. Mielestäni yhdellekään jutun henkilöistä ei vain ole kompetenssia kommentoida asiaa, koska he eivät voi oikeasti tietää lainkaan, millaista heidän elämänsä on 10-20 v päästä.
Palstahäirikkö se jaksaa jauhaa paskaa. Sinä et ole missään ikinä opiskellutkaan, kunnan läävässä kökötät työttömänä. "Työsi" on häiriköidä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kuvittelin opiskeluaikoina, että se oli elämäni parasta aikaa, mutta olin väärässä. Nyt yli nelikymppisenä asioihin on tullut enemmän perspektiiviä, enkä missään nimessä haluaisi olla enää parikymppinen. Odotan innolla sitä, että ikää on mittarissa yli 50 v, niin voin lopettaa työt ja keskittyä muihin asioihin. Joo olen suunnitellut asiaa pitkään, siis tosi pitkään.
Luin itsekin tuon jutun ja siitä paistaa läpi olettamus, että opiskeluajan kuuluu olla elämän parasta aikaa, koska tällainen yleinen käsitys on vallalla. Mielestäni yhdellekään jutun henkilöistä ei vain ole kompetenssia kommentoida asiaa, koska he eivät voi oikeasti tietää lainkaan, millaista heidän elämänsä on 10-20 v päästä.
Erittäin hyvin sanottu.
Kehut itseäsi. Säälittävää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä nyt tiedä mitä noi kitisee. Täälläkin aina kerrotaan, että nuoriso elää somessa.
No eläisivät sitten! Mikä ongelma on perustaa ryhmä jollekin porukalle ja sitä kautta keskustella? Peruskoululaisetkin osaavat sen.Kyllähän ihmiset ovat aina halunneet tavata toisiaan, tehdä asioita yhdessä, koskettaa, ihastua, käydä syömässä, mitä nyt milloinkin. Ei se tarve mihinkään katoa vaikka kuinka nyt pitäisi somessa vaan olla. Itselle ainakin opiskeluajassa parasta oli yhdessä tekeminen, lukeminen yms.
Mutta, kun tulee poikkeukselliset ajat, niin sitten pitää sopeutua siihen tarpeelliseksi ajaksi. Kyllä tästä taas kohta pääsee yhdessä tekemään. Jos ihmisillä ei ole sopeutumiskykyä, niin onko sitä edes ihan varmasti valmis opiskelemaan.
Parikymppisillä on parikymppisen aivot. Ei nuoret ajattele niin, että joskus kuuden vuoden päästä voin tehdä mitä haluan ja nyt vaan odotellaan tyytyväisinä. Jos jo tuossa iässä vaan haluaa olla yksin huoneessaan, niin olisin kyllä huolissani.
Myönnetään etten täysin kykene samaistumaan kipuileviin, koska olen lapsesta asti ollut ikäisiäni älykkäämpi ja suunnitelmallisempi.
Ilmeisesti kuitenkin emp & sympatian osuus jäi sinne teini-iän tasolle?
Empatia ei ole synonyymi yhteisitkuvirsille. Eikä oman kurjuuden maksimoinnin ja kaikkien vaihtoehtojen kategorisen teilaamisen seuraaminen sanomatta mitään ole empaattista.
Unohdit avainsanasi!
Ja sinä ilmeisesti myötäelät karkkihyllyn edessä kiukuttelevan lapsen kanssa ja kerrot ymmärtäväsi kuinka elämä on ohi, kun äiti ei suostu ostamaan karkkipussia.
PERSEPEKTIIVI!!!!!!
Alue: Aihe vapaa
Ihminen voi muistakin syistä menettää elämässään tärkeitä vuosia toisenlaiseen elämiseen (vrt. Korona-aika) kuin millaista elämää suurin osa ihmisistä on saanut esimerkiksi tiettyinä ikävuosinaan viettää. Oma elämäni ei ollut moniin vuosiin sellaista, kuten muilla ollessani 16 vuotias, kun jouduin lapsuuteni perheen mukana muuttamaan paikkakuntaa. Ei ollut hyvä sauma minulle. Kaikki pitkäaikaiset ystävät jäivät entiselle paikkakunnalle, ja kaikki muuttui, niin koulu kuin koulukaveritkin ja tutuksi tullut ympäristö kaikkinensa. Kaiken lisäksi juuri aikuisiän kynnyksellä oleva ikä ei mielestäni ole paras mahdollinen aika nuoren ihmisen muuttaa satojen kilometrien päähän tutuksi tulleesta lapsuuden ja varhaisnuoruutensa kotipaikasta.
Tavallaan muutto pilasi minun elämäni silloista nuoruuden ajanjaksoa. Mutta eihän vanhemmat ajattele kuin itseään, mutta he olivat aikuisia ihmisiä, ja ei muutto heille tuottanut sellaista fiilistä kuin meille lapsille. Vanhemmat ajattelevat vain, että kyllähän lapset sopeutuvat ja saavat helposti mukamas uusia kavereita uudelta paikkakunnalta, mutta ei se aina mene niin riippuen tietysti lapsen iästäkin, mutta omalla kohdallani olen vieläkin katkera siitä menneestä ajasta elämääni, jolloin jouduin itse kärsimään muuton tuomista seuraamuksista.
Elämä ei aina mene kuin itse haluaa, ja siitäkin ajasta selvisin joten kuten ja löysinkin vihdon viimein ystäviä uudelta paikkakunnalta, jossa silloin asuin, ja aikuistuttuani asiat kyllä ovat rullanneet kuten yleensä pitääkin, ja olen saannut paljon elämässäni hyvää. Omia lapsiani tehtyäni päätin, että heitä en laita samankaltaiseen tilanteeseen, ja näin ei onnekseen käynytkään. Kaikki on mennyt siltä osin paremmin kuin hyvin. Mutta ehkäpä juurikin sen takia, koska heidän ei tarvinnut muuttaa lapsuudessaan mihinkään vanhempiensa mukana.