Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta.
1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin.
2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille.
3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa.
4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa.
5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti.
6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä?Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken.
Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio.
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.
Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.
Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta.
1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin.
2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille.
3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa.
4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa.
5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti.
6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä?Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken.
Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio.
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.
Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.
Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!
Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.
Höpö höpö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.
Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?
Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.
Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.
Ai jaaha, et sitten ole kuullut mustasta surmasta, espanjantaudista jne.
Ihmiskunta on nokenut myös pitkäaikaisia sotia, nälönhötää jne, helpolla pääsee tämän ajan nuori koronasta huolimatta.
Ei kun tää on nyt niin uniikkia ja me ollaan niin woke ja tiedetään että ollaan kärsitty enemmän kuin mikään muu sukupolvi koskaan maan päällä, koska kukaan ei oo elänyt tälläisessä maailmassa ennen meitä.
T. XD-sukupolvi
Kerroin jo että vastaavia pandemioita on ollut yksi.
Eli ei tämä kovin tavallinen kokemus ole.
Ei varmasti tavallinen, mutta kannattaisi oikeasti tutustua aihepiirin kirjallisuuteen, niin tietäisit, mitä tuhoa mm. rutto ja kolera ovat aiheuttaneet tässäkin maassa menneinä vuosisatoina. Tuhoisia pandemioita nekin ovat olleet. Silloin vain ei ole ollut ketään laskemassa tarkkaan kuolleita saati eri maiden väkilukuja.
Eivät olleet tämäntasoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pysty käsittämään näiden opiskelijoiden narinaa. En itse monestakaan syystä pystynyt osallistumaan benkkareihin sen enempää kuin vanhojen tansseihinkaan. Lukion kävin loppuun iltalukiossa.
En koe olevani traumatisoitunut ja/tai nuoruuteni menettänyt. Ihan ihme asenne nykyään jos nuoruuden ”kuuluisi” olla vaan jotain bilettämisen ja kaffettelun kulutusjuhlaa.
Aivan. Eikä etäopiskelu edes estä nuorten yhteydenpitoa. En todellakaan ymmärrä, mistä tässä oikein valitetaan. Uusavuttomuutta? Varmaan samat valittaisivat joka tapauksessa, olisi tilanne mikä tahansa. Aina löytyy jokin syy, oman itsen ulkopuolelta.
Ei sullakaan tuo ymmärrys kaksinen ole kun samaa älämölöä jankkaat sivulta toiselle ymmärtämättä saamiasi vastaauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta.
1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin.
2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille.
3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa.
4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa.
5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti.
6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä?Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken.
Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio.
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.
Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.
Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!
Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.
Suurin osa boomereista sai uhriutua ja roikottaa graduaan vaikka yli 10 vuotta kun nykyajan opiskelijalla on rajattu opinto-oikeus, tulos tai ulos.
Toisaalta nykyään on saatavilla valtavasti tukea mielenterveyden ongelmiin yliopiston puolelta, toista oli silloin kun boomerit opiskelivat. Siksi ihmetyttää, miksi monille nykyopiskelijoille joku gradu on niin ylivoimainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta.
1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin.
2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille.
3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa.
4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa.
5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti.
6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä?Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken.
Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio.
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.
Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.
Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!
Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.
Myös tentittävien kirjojen määrää on supistettu, koska monelle lukeminen on vaikeaa. Kirjatenttejä on myös korvattu kotiesseillä ja lukupiireillä. Itsenäisen tekemisen määrä vähenee kaiken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.
Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?
Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.
Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.
Ai jaaha, et sitten ole kuullut mustasta surmasta, espanjantaudista jne.
Ihmiskunta on nokenut myös pitkäaikaisia sotia, nälönhötää jne, helpolla pääsee tämän ajan nuori koronasta huolimatta.
Ei kun tää on nyt niin uniikkia ja me ollaan niin woke ja tiedetään että ollaan kärsitty enemmän kuin mikään muu sukupolvi koskaan maan päällä, koska kukaan ei oo elänyt tälläisessä maailmassa ennen meitä.
T. XD-sukupolvi
Kerroin jo että vastaavia pandemioita on ollut yksi.
Eli ei tämä kovin tavallinen kokemus ole.
Ei varmasti tavallinen, mutta kannattaisi oikeasti tutustua aihepiirin kirjallisuuteen, niin tietäisit, mitä tuhoa mm. rutto ja kolera ovat aiheuttaneet tässäkin maassa menneinä vuosisatoina. Tuhoisia pandemioita nekin ovat olleet. Silloin vain ei ole ollut ketään laskemassa tarkkaan kuolleita saati eri maiden väkilukuja.
Todetaan nyt sitten että kenenkään ei parane mistään ikinä valittaa, koska on ollut
-rutto
-kolera
-Talvisota
-30-vuotinen sota
-lavantauti
-Nuijasota
-Isoviha
Suurin osa palstalaista on nämä kokenut tai ainakin isä oli Hakkapeliitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa ruikuttamista nuorilta. Missään vaiheessa heidän ei ole tarvinnut pelätä oman henkensä edestä toisin kuin ne monet monet riskiryhmäläiset, jotka joutuivat tekemään lähityötä ilman mitään suojaa tai turvaa (esim. rokotteet ja maskit). Kaksi opettaja-ystävääni on menettänyt koronan vuoksi terveytensä. Toiselle tuli koronasta eni ikäinen keuhkovaurio ja toiselle lievä aivovamma.
Pikkusen perspektiiviä asioihin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.
Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?
Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.
Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.
Ai jaaha, et sitten ole kuullut mustasta surmasta, espanjantaudista jne.
Ihmiskunta on nokenut myös pitkäaikaisia sotia, nälönhötää jne, helpolla pääsee tämän ajan nuori koronasta huolimatta.
Ei kun tää on nyt niin uniikkia ja me ollaan niin woke ja tiedetään että ollaan kärsitty enemmän kuin mikään muu sukupolvi koskaan maan päällä, koska kukaan ei oo elänyt tälläisessä maailmassa ennen meitä.
T. XD-sukupolvi
Kerroin jo että vastaavia pandemioita on ollut yksi.
Eli ei tämä kovin tavallinen kokemus ole.
Ei varmasti tavallinen, mutta kannattaisi oikeasti tutustua aihepiirin kirjallisuuteen, niin tietäisit, mitä tuhoa mm. rutto ja kolera ovat aiheuttaneet tässäkin maassa menneinä vuosisatoina. Tuhoisia pandemioita nekin ovat olleet. Silloin vain ei ole ollut ketään laskemassa tarkkaan kuolleita saati eri maiden väkilukuja.
Todetaan nyt sitten että kenenkään ei parane mistään ikinä valittaa, koska on ollut
-rutto
-kolera
-Talvisota
-30-vuotinen sota
-lavantauti
-Nuijasota
-IsovihaSuurin osa palstalaista on nämä kokenut tai ainakin isä oli Hakkapeliitta.
En ole kokenut mitään noista, onnekseni, mutta tiedän nuo ilmiöt, ja siksi en valita tästä ajasta enkä jaksa kuunnella muidenkaan uhriutumista. Nämä pari koronavuotta kun suhteuttaa tuossa listassa oleviin kriiseihin, niin kiitollinen saa olla, että selviää näin vähällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen fuksi, ja äärimmäisen introvertti. Etäopetus on minulle oikea siunaus, ja harvoin ennen koronaakaan ajsoin lähteä mihinkään. Mutta sitä suuremmalla syyllä tuntuu tyhmältä, että ne ainoat asiat joiden vuoksi yleensä lähden lähikauppaa kauemmaksi viedään. Opiskelijajärjestötoimintaa ei voi mikään korvata, eikä sen menetystä saa korvattua sitten kun siirtyy työelämään. Ehdin syksyllä löytämään yhden järjestön, jonka tapaamisissa oli tosi kiva tunnelma ja mukavia ihmisiä, mutta nyt on kaikki peruttu.
En ole aikeissa jäädä asumaan opiskelukaupunkiini enää valmistuttuani, joten jää kaupunkiin tutustuminenkin heikoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta.
1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin.
2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille.
3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa.
4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa.
5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti.
6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä?Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken.
Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio.
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.
Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.
Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!
Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.
Suurin osa boomereista sai uhriutua ja roikottaa graduaan vaikka yli 10 vuotta kun nykyajan opiskelijalla on rajattu opinto-oikeus, tulos tai ulos.
Suurin osa sai roikottaa graduaan vai suurin osa roikotti? Jos jälkimmäistä vaihtoehtoa tarkoitat, saat nyt kaivaa esille tilastoa väitteesi tueksi.
Tuossahan lukee ihan selvästi "sai uhriutua ja roikottaa".
eri
Mutta suurin osa valmistui ajallaan, joten nuorison on ihan turha ruikuttaa. Nuorisokin saa roikottaa niitä supistettuja gradujaan, kunhan vain osaa perustella asian kunnolla. Ei maisterivaiheen opiskelijoita noin vain potkita pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta jutusta tuli itselleni ainakin sellainen fiilis että koronasta on kärsineet eniten ne jotka saavat energiaa muista ihmisistä ja joille esim. yhteiset juhlat ja muu porukalla puuhaaminen ovat tärkeitä. Heiltä on viety tärkeä energianlähde ja masennus pukkaa päälle. Ne jotka eivät olisi kauheasti pippaloissa käyneet tai ahkerasti verkostoituneet muutenkaan ovat kerrankin vahvemmilla koska ovat tottuneet tekemään paljon yksin tai pienen ydinporukan kanssa. Se on heille normaalia ja jopa toivottavaa. Siis se klassinen ekstrovertti/introvertti -tyylinen jako. Monelle introvertimmälle viimeiset kaksi vuotta on ollut jonkinlainen Liisa ihmemaassa -kokemus, kerrankin introvertit tuntevat itsensä normaaleiksi ja hyvinvoiviksi ja jatkavat hommiaan ilman että rajoitukset ylenmäärin rassaavat.
Ja älkää ymmärtäkö väärin, en ota kantaa siihen kumpi on se "parempi" ihmislaatu, vaan ainoastaan kommentoin miten eri temperamentilla varustetut ihmiset kokevat rajoitukset ja yhteiskunnan sulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta.
1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin.
2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille.
3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa.
4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa.
5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti.
6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä?Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken.
Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio.
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.
Säälittävää, jos ainejärjestö ei kykene järjestämään edes koronaturvallista ulkoilmatilaisuutta. Tällainen uhriutuminen ja kädestä pitäen ohjaamisen odottaminen eivät anna hyvää kuvaa opiskelevasta nuorisosta. Sitä paitsi yliopistoon mennään ensi sijassa opiskelemaan.
Mistäs sinä nyt taas päättelit, pystyvätkö järjestämään vai ei ja kuka tässä nyt uhriutui? Minä en edelleenkään ole itse enää opiskelija, vaan muistelen omia opiskeluaikojani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta.
1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin.
2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille.
3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa.
4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa.
5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti.
6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä?Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken.
Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio.
Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna.
Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.
Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!
Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.
Suurin osa boomereista sai uhriutua ja roikottaa graduaan vaikka yli 10 vuotta kun nykyajan opiskelijalla on rajattu opinto-oikeus, tulos tai ulos.
Toisaalta nykyään on saatavilla valtavasti tukea mielenterveyden ongelmiin yliopiston puolelta, toista oli silloin kun boomerit opiskelivat. Siksi ihmetyttää, miksi monille nykyopiskelijoille joku gradu on niin ylivoimainen.
Aloitin itse yliopisto-opinnot vasta viime syksynä, mutta voin kommentoida tähän silti. Mt-ongelmiin on toki apua tarjolla, mutta se ei valitettavasti riitä läheskään kaikille tarvitseville. Itse olen yrittänyt saada aikaa opintopsykologille koska opiskelumotivaatio ja ylipäätään elämänhaluni on ollut jo pitkään todella heikko. Mutta vapaita aikoja ei yksinkertaisesti ole. On jotenkin surkuhupaisaa maksaa terveydenhuoltomaksu kahdesti vuodessa, vaikka se onkin "vain" reilut kolmekymppiä, kun on liki mahdotonta saada sitä ainoaa apua mitä tarvitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen fuksi, ja äärimmäisen introvertti. Etäopetus on minulle oikea siunaus, ja harvoin ennen koronaakaan ajsoin lähteä mihinkään. Mutta sitä suuremmalla syyllä tuntuu tyhmältä, että ne ainoat asiat joiden vuoksi yleensä lähden lähikauppaa kauemmaksi viedään. Opiskelijajärjestötoimintaa ei voi mikään korvata, eikä sen menetystä saa korvattua sitten kun siirtyy työelämään. Ehdin syksyllä löytämään yhden järjestön, jonka tapaamisissa oli tosi kiva tunnelma ja mukavia ihmisiä, mutta nyt on kaikki peruttu.
En ole aikeissa jäädä asumaan opiskelukaupunkiini enää valmistuttuani, joten jää kaupunkiin tutustuminenkin heikoksi.
Eivätkö ainejärjestöt ole kyenneet järjestämään edes yhteisiä kaupunkikävelyjä tai hölkkäiltoja tai pyöräilyjä tai hiihtoja tms.? Eikö siis muuta löydy, jos ei voida olla tekemistä toisten kanssa sisätiloissa alkoholin merkeissä? Ja luulisi sitä yhteistä löytyvän ruutulaitteidenkin kautta päätellen siitä, miten maanisesti nuoret niitä tuijottavat heti, kun on mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Ok :D mut älkää te täti ja setä ihmiset kuvitelko et sitkun korona on ohi niin mä kiltisti muka vaa skippaisin koko nuoruuden, menisin vakityöhön ja alan lisääntymään viimeistään 30-veenä, kunhan vaa teidän eläkkeet saadaan maksettua.
Mä ainakin elän mun menetetyn nuoruuden, baari-illat, riennot ja matkustelut sit vaan myöhäisaikuisena jos ei nyt varhaisaikuisena onnistu. Siinäs sitten itkette.
Kauhea uhkaus. :D
Jätä se lisääntyminen kokonaan tekemättä, jooko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.
Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?
Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.
Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.
Ai jaaha, et sitten ole kuullut mustasta surmasta, espanjantaudista jne.
Ihmiskunta on nokenut myös pitkäaikaisia sotia, nälönhötää jne, helpolla pääsee tämän ajan nuori koronasta huolimatta.
Ei kun tää on nyt niin uniikkia ja me ollaan niin woke ja tiedetään että ollaan kärsitty enemmän kuin mikään muu sukupolvi koskaan maan päällä, koska kukaan ei oo elänyt tälläisessä maailmassa ennen meitä.
T. XD-sukupolvi
Kerroin jo että vastaavia pandemioita on ollut yksi.
Eli ei tämä kovin tavallinen kokemus ole.
Ei varmasti tavallinen, mutta kannattaisi oikeasti tutustua aihepiirin kirjallisuuteen, niin tietäisit, mitä tuhoa mm. rutto ja kolera ovat aiheuttaneet tässäkin maassa menneinä vuosisatoina. Tuhoisia pandemioita nekin ovat olleet. Silloin vain ei ole ollut ketään laskemassa tarkkaan kuolleita saati eri maiden väkilukuja.
Todetaan nyt sitten että kenenkään ei parane mistään ikinä valittaa, koska on ollut
-rutto
-kolera
-Talvisota
-30-vuotinen sota
-lavantauti
-Nuijasota
-IsovihaSuurin osa palstalaista on nämä kokenut tai ainakin isä oli Hakkapeliitta.
En ole kokenut mitään noista, onnekseni, mutta tiedän nuo ilmiöt, ja siksi en valita tästä ajasta enkä jaksa kuunnella muidenkaan uhriutumista. Nämä pari koronavuotta kun suhteuttaa tuossa listassa oleviin kriiseihin, niin kiitollinen saa olla, että selviää näin vähällä.
Minusta sinä uhriudut tässä ketjussa enemmän kuin yksikään opiskelija. Teet hirveän ison numeron asiasta, vaikka tämä on nyt vain yksi näkökulma niiden tuhansien muiden joukossa. En ymmärrä, miksi tämä nyt menee noin kovasti tunteisiin, jos joku sanoo, että ei ole kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.
Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?
Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.
Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.
Ai jaaha, et sitten ole kuullut mustasta surmasta, espanjantaudista jne.
Ihmiskunta on nokenut myös pitkäaikaisia sotia, nälönhötää jne, helpolla pääsee tämän ajan nuori koronasta huolimatta.
Ei kun tää on nyt niin uniikkia ja me ollaan niin woke ja tiedetään että ollaan kärsitty enemmän kuin mikään muu sukupolvi koskaan maan päällä, koska kukaan ei oo elänyt tälläisessä maailmassa ennen meitä.
T. XD-sukupolvi
Kerroin jo että vastaavia pandemioita on ollut yksi.
Eli ei tämä kovin tavallinen kokemus ole.
Ei varmasti tavallinen, mutta kannattaisi oikeasti tutustua aihepiirin kirjallisuuteen, niin tietäisit, mitä tuhoa mm. rutto ja kolera ovat aiheuttaneet tässäkin maassa menneinä vuosisatoina. Tuhoisia pandemioita nekin ovat olleet. Silloin vain ei ole ollut ketään laskemassa tarkkaan kuolleita saati eri maiden väkilukuja.
Eivät olleet tämäntasoisia.
Niin. Silloin ei kukaan hinkunut aurinkorannoille tai yökerhoihin dokaamaan, salille nostelemaan puntteja tai jonkun ääliön keikalle riekkumaan.
Alue: Aihe vapaa
Totta tuo on, luki just vähän aikaa sitten jossain, olisiko ollut Ylen sivuilla. Koskee nimenomaan Helsingin yliopistoa.