HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta

Olen nelikymppinen perheenäiti, ja kyllä minä ymmärrän hyvin mistä opiskelijat valittavat. Opiskelun alussa oli pari kolme todella railakasta vuotta jotka tuskin enää koskaan toistuvat. Eikä tarvitsekaan. Se oli se villi nuoruus, nyt on uudet jutut elämässä. Mutta kyllä minä olisin monta kokemusta ja kaveria köyhempi jos korona olisi jyllännyt vuosituhanteen vaihteessa eikä nyt. Ja tuossa elämänvaiheessa moni on juuri muuttanut vieraalle paikkakunnalle, kaverit ja perhe jääneet kenties satojen kilometrien päähän. Ihan eri juttu eristäytyä puolison tai perheen kanssa kuin yksin.

Toinen ryhmä, jonka ahdingon ymmärrän on yksinäiset vanhukset ja terminaalisairaat potilaat. Elämän loppupäässä se eristäytyminen on varmasti kaikkein raskainta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Välitunnit on koulussa, ei yliopistossa…

Juu, olen 5 vuotta laahannut yliopiston käytäviä, enkä tiedä, miksi kutsutaan niitä luentojen välejä. Akateeminen vartti ei tarkoita samaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.

Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!

Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.

Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.

Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.

Ja nyt on taas siellä.

Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.

Senkun menee ulos. Ei kukaan kiellä ulkoilemasta ja elämästä elämäänsä. Baareihin ei pääse joo, mutta tolkun ihminen ei niitä tarvitsekaan kovin usein. 

Henkisen puolen ymmärrän toki, kun media pelottelee kauhukuvilla ihmisiä päivittäin, mutta muuten kyllä jos vain nuorella on harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita, niin ei korona juuri pitäisi vaikuttaa elämiseen.

Niin kun koronahan ei mitenkään vaikuta harrastuksiin. Eiku...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.

Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!

Anteeksi, mutta mistä tulee oletus, että tässä keskustelijat ovat nuoria opiskelijoita. Minä edelleenkin olen se 41-vuotias mamma, joka muistelee lämmöllä omia opiskeluaikojaan ja oli todella kiitollinen, että tutustuminen oli mahdollista siinä opiskelun yhteydessä eikä tarvinnut järjestää erikseen sellaisia "hei, tutustutaanko kahvin merkeissä" -tapaamisia . 

En minä tämän ketjun keskustelijoista puhukaan, vaan Hesarin nuorista ja ylipäänsä niistä opiskelijoista, joiden mielestä korona on tuhonnut heiltä elämän. En siis puhu sinusta tai itsestäni, koska me olemme aikoinamme olleet uusia opiskelijoita aivan erilaisessa tilanteessa.

Nuorethan ovat kärkkäästi joka paikassa selittämässä, että maailma muuttuu ja hyvä niin. Nyt se on muuttunut oikein kunnolla ja nopeasti, ja nuoriso putosi perälaudan yli niin, että kopsahti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.

Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.

Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.

Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.

Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.

Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.

No voi hyvänen aika, kun kaikki eivät ole koskaan edes niitä parikymppisiä opiskelijoita!

Katsos kun jotkut menevät suoraan peruskoulusta tai viimeistään ammattikoulun jälkeen jo 18-19-vuotiaana työelämään! Mutta sehän toki on täysin vieras ajatus veronmaksajien tuilla opiskeleville ja bilettäville aikuisille!

Ihmeellisen kapeakatseista ajattelua täällä, että kaikkien elämänkulku menisi tai kaikki edes haluaisivat menevän siten, että parikymppisenä yliopistoon opiskelemaan ja nuoruttaan viettämään opiskelijabileisiin, ulkomaanvaihtoihin jne.

Kuka täällä nyt herranjumala on sanonutkaan, että kaikki etenevät täsmälleen samalla tavalla!? :D En kertakaikkiaan käsitä, miten nämä liittyy asiaan, kun nyt puhutaan nimenomaan niistä nuorista korkeakouluopiskelijoista. Jos jossain lehtijutussa puhutaan koirista, en minäkään sinne mene kitisemään, että ei kaikki eläimet ole koiria vaan voi olla kissoja tai elefanttejakin. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella en palkkaa ketään, joka on opiskellut korona-aikaan. Ihan valtava riski näemmä saada täysin todellisuudesta irtautunutta sakkia palkkalistoille. 

Minä taas en palkkaisi sinua, kun luetun ymmärtäminen on noin heikkoa. Tässä ei taida olla kuin pari kommenttia opiskelijoilta. Tässä viimeisillä sivuilla keskusteluun on muistaakseni osallistunut 44-vuotias, 60-vuotias ja minä 41-vuotias. Aika jännä logiikka, jos meidän kirjoituksien perusteella jätät joitakuita muita palkkaamatta. 

Eipä tuo sinunkaan luetun ymmärtämisen tasosi kovin korkealla ole. Minä olen 45-vuotias opiskelija.

Eri

Mihinkäs tämä nyt liittyi? 

No kun tuo ylempi kirjoittaja sanoi, etteivät opiskelijat tänne kirjoita, vaan 44v, 60v ja 41v. henkilöt. Ei iästä voi päätellä, kuka opiskelee ja kuka ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.

Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!

Anteeksi, mutta mistä tulee oletus, että tässä keskustelijat ovat nuoria opiskelijoita. Minä edelleenkin olen se 41-vuotias mamma, joka muistelee lämmöllä omia opiskeluaikojaan ja oli todella kiitollinen, että tutustuminen oli mahdollista siinä opiskelun yhteydessä eikä tarvinnut järjestää erikseen sellaisia "hei, tutustutaanko kahvin merkeissä" -tapaamisia . 

En minä tämän ketjun keskustelijoista puhukaan, vaan Hesarin nuorista ja ylipäänsä niistä opiskelijoista, joiden mielestä korona on tuhonnut heiltä elämän. En siis puhu sinusta tai itsestäni, koska me olemme aikoinamme olleet uusia opiskelijoita aivan erilaisessa tilanteessa.

Nuorethan ovat kärkkäästi joka paikassa selittämässä, että maailma muuttuu ja hyvä niin. Nyt se on muuttunut oikein kunnolla ja nopeasti, ja nuoriso putosi perälaudan yli niin, että kopsahti.

No minua tuossa kuitenkin puhuttelit, kun sanoit, että "te olette samassa veneessä, te pääsette graduntekovaiheeseen". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.

Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!

Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.

Siihenhän minä juuri viittasin. Lisää pitää supistaa, jotta tämä koronanmurtamien ikäluokka jaksaa valmistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.

Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.

Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.

Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.

Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.

Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.

No voi hyvänen aika, kun kaikki eivät ole koskaan edes niitä parikymppisiä opiskelijoita!

Katsos kun jotkut menevät suoraan peruskoulusta tai viimeistään ammattikoulun jälkeen jo 18-19-vuotiaana työelämään! Mutta sehän toki on täysin vieras ajatus veronmaksajien tuilla opiskeleville ja bilettäville aikuisille!

Ihmeellisen kapeakatseista ajattelua täällä, että kaikkien elämänkulku menisi tai kaikki edes haluaisivat menevän siten, että parikymppisenä yliopistoon opiskelemaan ja nuoruttaan viettämään opiskelijabileisiin, ulkomaanvaihtoihin jne.

Kuka täällä nyt herranjumala on sanonutkaan, että kaikki etenevät täsmälleen samalla tavalla!? :D En kertakaikkiaan käsitä, miten nämä liittyy asiaan, kun nyt puhutaan nimenomaan niistä nuorista korkeakouluopiskelijoista. Jos jossain lehtijutussa puhutaan koirista, en minäkään sinne mene kitisemään, että ei kaikki eläimet ole koiria vaan voi olla kissoja tai elefanttejakin. 

eri

Ei tämä ole se lehtijuttu. Tämä on Vauva-palstan keskustelu, jossa on 35 sivun aikana keskusteltu jo sadasta muustakin aiheesta kuin lehtijutun opiskelijat.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.

Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!

Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.

Suurin osa boomereista sai uhriutua ja roikottaa graduaan vaikka yli 10 vuotta kun nykyajan opiskelijalla on rajattu opinto-oikeus, tulos tai ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella en palkkaa ketään, joka on opiskellut korona-aikaan. Ihan valtava riski näemmä saada täysin todellisuudesta irtautunutta sakkia palkkalistoille. 

Minä taas en palkkaisi sinua, kun luetun ymmärtäminen on noin heikkoa. Tässä ei taida olla kuin pari kommenttia opiskelijoilta. Tässä viimeisillä sivuilla keskusteluun on muistaakseni osallistunut 44-vuotias, 60-vuotias ja minä 41-vuotias. Aika jännä logiikka, jos meidän kirjoituksien perusteella jätät joitakuita muita palkkaamatta. 

Eipä tuo sinunkaan luetun ymmärtämisen tasosi kovin korkealla ole. Minä olen 45-vuotias opiskelija.

Eri

Mihinkäs tämä nyt liittyi? 

No kun tuo ylempi kirjoittaja sanoi, etteivät opiskelijat tänne kirjoita, vaan 44v, 60v ja 41v. henkilöt. Ei iästä voi päätellä, kuka opiskelee ja kuka ei.

Eikö tässä puhuta nimenomaan niistä nuorista opiskelijoista. En itsekään että tässä tarkoitettaisiin sitä aikaa kun itsekin opiskelin 30-vuotiaana yliopistossa. Kun puhun omasta opiskeluajastani, tarkoitan AMK-opintojani, jolloin olin parikymppinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.

Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.

Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.

Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.

Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.

Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.

No voi hyvänen aika, kun kaikki eivät ole koskaan edes niitä parikymppisiä opiskelijoita!

Katsos kun jotkut menevät suoraan peruskoulusta tai viimeistään ammattikoulun jälkeen jo 18-19-vuotiaana työelämään! Mutta sehän toki on täysin vieras ajatus veronmaksajien tuilla opiskeleville ja bilettäville aikuisille!

Ihmeellisen kapeakatseista ajattelua täällä, että kaikkien elämänkulku menisi tai kaikki edes haluaisivat menevän siten, että parikymppisenä yliopistoon opiskelemaan ja nuoruttaan viettämään opiskelijabileisiin, ulkomaanvaihtoihin jne.

Kuka täällä nyt herranjumala on sanonutkaan, että kaikki etenevät täsmälleen samalla tavalla!? :D En kertakaikkiaan käsitä, miten nämä liittyy asiaan, kun nyt puhutaan nimenomaan niistä nuorista korkeakouluopiskelijoista. Jos jossain lehtijutussa puhutaan koirista, en minäkään sinne mene kitisemään, että ei kaikki eläimet ole koiria vaan voi olla kissoja tai elefanttejakin. 

eri

Ei tämä ole se lehtijuttu. Tämä on Vauva-palstan keskustelu, jossa on 35 sivun aikana keskusteltu jo sadasta muustakin aiheesta kuin lehtijutun opiskelijat.

-eri

No entä sitten? Tuossa yläpuolella joku nimenomaan puhui parikymppisistä opiskelijoista ja siihen joku tuli kitisemään, että ei kaikki ole parikymppisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.

Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!

Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.

Suurin osa boomereista sai uhriutua ja roikottaa graduaan vaikka yli 10 vuotta kun nykyajan opiskelijalla on rajattu opinto-oikeus, tulos tai ulos.

Suurin osa sai roikottaa graduaan vai suurin osa roikotti? Jos jälkimmäistä vaihtoehtoa tarkoitat, saat nyt kaivaa esille tilastoa väitteesi tueksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.

Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.

Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.

Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.

Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.

Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.

No voi hyvänen aika, kun kaikki eivät ole koskaan edes niitä parikymppisiä opiskelijoita!

Katsos kun jotkut menevät suoraan peruskoulusta tai viimeistään ammattikoulun jälkeen jo 18-19-vuotiaana työelämään! Mutta sehän toki on täysin vieras ajatus veronmaksajien tuilla opiskeleville ja bilettäville aikuisille!

Ihmeellisen kapeakatseista ajattelua täällä, että kaikkien elämänkulku menisi tai kaikki edes haluaisivat menevän siten, että parikymppisenä yliopistoon opiskelemaan ja nuoruttaan viettämään opiskelijabileisiin, ulkomaanvaihtoihin jne.

Kuka täällä nyt herranjumala on sanonutkaan, että kaikki etenevät täsmälleen samalla tavalla!? :D En kertakaikkiaan käsitä, miten nämä liittyy asiaan, kun nyt puhutaan nimenomaan niistä nuorista korkeakouluopiskelijoista. Jos jossain lehtijutussa puhutaan koirista, en minäkään sinne mene kitisemään, että ei kaikki eläimet ole koiria vaan voi olla kissoja tai elefanttejakin. 

eri

Ei tämä ole se lehtijuttu. Tämä on Vauva-palstan keskustelu, jossa on 35 sivun aikana keskusteltu jo sadasta muustakin aiheesta kuin lehtijutun opiskelijat.

-eri

Ei ole. Täällä on keskustellut sivutolkulla tämä yksi ja sama perspektiivijankkaaja. Joka ei edes tiedä mistä pitäiis puhua mutta hän paasaa vain itsestään. Jatkuvasti, lisää ja lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sukupolvi kokee nuoruuden tuskaa, kuvitellaan että nuoruuden pitäis olla sellasta ja tällästä, ja sitten petytään ja syytellään ties mitä, kun ei menekään fantasioiden mukaan.

Eihän Suomessa ole ollut edes oikeaa lockdownia.

Ja kukas muu on kokenut tällaisen pandemian nuorena?

Minkäs verran siellä historian tunneilla tuli istuttua? Ehkä ihan hyvä että olet keskittynyt koko olemuksellasi häiriöttä opiskeluun, kun noin vähäiset historian käännekohdat eivät ole jääneet mieleen.

Mitkähän käännekohdaT ne on kun vastaavaa on koettu vain kerran aiemmin.

Ai jaaha, et sitten ole kuullut mustasta surmasta, espanjantaudista jne.

Ihmiskunta on nokenut myös pitkäaikaisia sotia, nälönhötää jne, helpolla pääsee tämän ajan nuori koronasta huolimatta.

Ei kun tää on nyt niin uniikkia ja me ollaan niin woke ja tiedetään että ollaan kärsitty enemmän kuin mikään muu sukupolvi koskaan maan päällä, koska kukaan ei oo elänyt tälläisessä maailmassa ennen meitä.

T. XD-sukupolvi

Kerroin jo että vastaavia pandemioita on ollut yksi.

Eli ei tämä kovin tavallinen kokemus ole.

Ei varmasti tavallinen, mutta kannattaisi oikeasti tutustua aihepiirin kirjallisuuteen, niin tietäisit, mitä tuhoa mm. rutto ja kolera ovat aiheuttaneet tässäkin maassa menneinä vuosisatoina. Tuhoisia pandemioita nekin ovat olleet. Silloin vain ei ole ollut ketään laskemassa tarkkaan kuolleita saati eri maiden väkilukuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.

Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!

Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.

Suurin osa boomereista sai uhriutua ja roikottaa graduaan vaikka yli 10 vuotta kun nykyajan opiskelijalla on rajattu opinto-oikeus, tulos tai ulos.

Suurin osa sai roikottaa graduaan vai suurin osa roikotti? Jos jälkimmäistä vaihtoehtoa tarkoitat, saat nyt kaivaa esille tilastoa väitteesi tueksi.

Tuossahan lukee ihan selvästi "sai uhriutua ja roikottaa". 

eri

Vierailija kirjoitti:

En pysty käsittämään näiden opiskelijoiden narinaa. En itse monestakaan syystä pystynyt osallistumaan benkkareihin sen enempää kuin vanhojen tansseihinkaan. Lukion kävin loppuun iltalukiossa.

En koe olevani traumatisoitunut ja/tai nuoruuteni menettänyt. Ihan ihme asenne nykyään jos nuoruuden ”kuuluisi” olla vaan jotain bilettämisen ja kaffettelun kulutusjuhlaa.

Aivan. Eikä etäopiskelu edes estä nuorten yhteydenpitoa. En todellakaan ymmärrä, mistä tässä oikein valitetaan. Uusavuttomuutta? Varmaan samat valittaisivat joka tapauksessa, olisi tilanne mikä tahansa. Aina löytyy jokin syy, oman itsen ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Ohis. Ehkäpä opiskelijoiden pitäisi ymmärtää, että korona-aikana on syytä nähdä tavallista enemmän vaivaa kontaktien luomiseen, ja ennen kaikkea erilaista vaivaa kuin ennen. Kaikkihan te siinä samassa veneessä istutte, joten nolostelut pois. Eikä niitä kavereita tarvitse laumoittain haalia.

Kummallinen ikäpolvi, kun ei yhtään löydy luomis- ja soveltamiskykyä. Kaveritkin pitäisi saada poikkeustilanteessa samalla tavalla sattumoisin ajelehtien kuin ennen viruksen ilmestymistä. Arvelen kyllä, että kun te pääsette graduntekovaiheeseen, gradun opintopisteet on supistettu kymmeneen ja sivumäärä viiteentoista. Kun ei vaan jaksa!

Helsingin yliopistossahan on jo jokin aika sitten helpotettu gradun tekoa supistamalla sen laajuutta. Syynä juuri se, etteivät opiskelijat jaksa, on aivan liian rankkaa kirjoittaa yksi gradu.

Höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää miksi ne opiskelijat on istuneet itkuisena kämpässään yksin kaksi vuotta. 

1. Baarit on olleet valtaosan ajasta auki. Olihan siellä Sannakin. 

2. Koulut ja oppilaitokset on kilvan järjestäneet verkostoitumista ja mt-palveluja opiskelijoille. 

3. Valtaosan ajasta on ollut täysin mahdollista tavata kahviloissa, kirjastoissa, asunnoilla. yliopiston tiloissa. 

4. Zoom-luennoilla on keskuluissa ollut pienissäkin ryhmissä kovin hiljaista. Siellä on puuhasteltu taustalla mitä sattuu. Itse olen ollut kiinnostunut sisällöstä niin livenä kuin Zoomissa, ei se asia siitä mihinkään muutu. Suurin osa luennoitsijoista vetää kumminkin kalvosulkeiset eikä ne evvk-opiskelijat pohdiskele luentojen jälkeen mitään yhdessä, vaan kaikki rynnii omiin suuntiinsa. 

5. Kerhot, urheilutilat, seurat, aktiviteetit ja ym on pyörineet opintopaikoilla lähestulkoon normaalisti. 

6. Tinderit, Jodelit, Moodlet, Whatsappit, Messengerit, Snappit, Instat jne laulaa muutenkin kädessä koko ajan, miten sieltä ei saa otettua yhteyttä kehenkään opiskelukaveriin? Ikinä? 

Mikä tässä on nyt ongelma? Sekö ettei nuoret saa niskasta kiinni ja rakennettua rutiineja? Korona on antanut loistavan tilaisuuden opetella. Ja olen satavarma, että ne jotka on nyt korona-aikana feidanneet, niin olisi jättäneet opinnot joka tapauksessa kesken. 

Ja jos et korona-aikana ole kertakaikkiaan tutustunut kehenkään, niin tuskin olisit tehnyt sitä normiaikanakaan. Kursseilla on aina uudet naamat ja sama ope opettaa ehkä kerran. Korkeakoulu ei ole lukio. 

Sinä siis ihan tosissasi väität, että ventovieraisiin ihmisiin tutustuu siten, että käydään kerran jossain piirileikki-illassa ja sitten nähdään sen toisen nimi siellä zoomin osallistujalistalla? sen jälkeen sinulla on sitten pitkä rivi kavereita, joita voit pyytää kahvilaan ja kirjastoon. Itse en kyllä ensimmäisen päivän jälkeen muistanut edes kenenkään nimiä, vaan kyllä siihen useampi viikko meni, että siellä edes jonkun kanssa tuli numerot vaihdettua (ja siinä piti kuitenkin olla niitä yhteisiä välitunteja, ruokatunteja tms luppoaikaa). Helppohan niille opiskelukavereille tietysti on soittaa, jos heidät tuntee entuudestaan, mutta ensin pitäisi olla heihin jonkinlainen luonteva kontakti eikä joku ainejärjestöluento oikein pitkälle kanna. 

Säälittävää, jos ainejärjestö ei kykene järjestämään edes koronaturvallista ulkoilmatilaisuutta. Tällainen uhriutuminen ja kädestä pitäen ohjaamisen odottaminen eivät anna hyvää kuvaa opiskelevasta nuorisosta. Sitä paitsi yliopistoon mennään ensi sijassa opiskelemaan.