Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Jos nuoret voivat huonosti niin eiköhän tässä hullussa maailmassa riitä muitakin syitä yllinkyllin ahdistukseen kuin pelkkä korona, mahtavatko paljon sitä edes muistaa.
Olisi hirveää olla nuori nykyaikana.
Aikaisemmat sukupolvet ovat joutuneet kestämään sotia, miehitysvuosia ja nälänhätiä, ja ympäri maailman on nytkin ihmisiä aivan kamalissa oloissa, vauvasta vaariin. En tosiaan tunne mitään sympatiaa niitä kohtaan, jotka valittavat jonkin sellaisen asian kuin etäopintojen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuoret voivat huonosti niin eiköhän tässä hullussa maailmassa riitä muitakin syitä yllinkyllin ahdistukseen kuin pelkkä korona, mahtavatko paljon sitä edes muistaa.
Olisi hirveää olla nuori nykyaikana.Aikaisemmat sukupolvet ovat joutuneet kestämään sotia, miehitysvuosia ja nälänhätiä, ja ympäri maailman on nytkin ihmisiä aivan kamalissa oloissa, vauvasta vaariin. En tosiaan tunne mitään sympatiaa niitä kohtaan, jotka valittavat jonkin sellaisen asian kuin etäopintojen takia.
Sitähän sinä oot nyt jankannut jo monta sataa kertaa. Ei kiinnosta sun persepektiivisi yhtään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä parhaita vuosia enemmän kuin kaksi elämässä.
Entä sitten, jos korona kestää esim 10 vuotta?
No sitten kestää ja siihen on sopeuduttava.
Ei elämä ole pilalla parin nuoruusvuoden takia. Voi kyynel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloinka joku tutkisi kattavasti etäopetuksen hyödyt ja haitat - siis molemmat näkökulmat huomioon ottaen? Tuntuu, että jos etäopetuksesta näkee jonkin lehtijutun, sen pohjana on aina kärsijöiden ja valittajien tuntemukset - todellakin tuntemukset, eivät edes tosiasialliset haitat. Mutta sillä tavalla saa tietysti myyvempiä otsikoita kuin haastattelemalla tyytyväisiä ja hyvinvoivia. Ja ainoa vaihtoehtohan olisi ollut se, että olisi koko ajan jatkettu lähiopetuksessa, jolloin nykyistä useammat olisivat sairastuneet ja kuolleet.
Miksi tuntemuksista ei saisi puhua?
Toki saa puhua, mutta opiskelijoiden joukossa on niitä, jotka valittavat aina - oli pandemiaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei elämä ole pilalla parin nuoruusvuoden takia. Voi kyynel.
Kun se persepektiivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuoret voivat huonosti niin eiköhän tässä hullussa maailmassa riitä muitakin syitä yllinkyllin ahdistukseen kuin pelkkä korona, mahtavatko paljon sitä edes muistaa.
Olisi hirveää olla nuori nykyaikana.Aikaisemmat sukupolvet ovat joutuneet kestämään sotia, miehitysvuosia ja nälänhätiä, ja ympäri maailman on nytkin ihmisiä aivan kamalissa oloissa, vauvasta vaariin. En tosiaan tunne mitään sympatiaa niitä kohtaan, jotka valittavat jonkin sellaisen asian kuin etäopintojen takia.
Sitähän sinä oot nyt jankannut jo monta sataa kertaa. Ei kiinnosta sun persepektiivisi yhtään!
Se on tullut selväksi, että minäkeskeiset ihmiset eivät kykene suhteellisuudentajuun eivätkä muutenkaan hahmota, miksi rajoitustoimenpiteet ovat välttämättömiä pandemiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Et selkeästikään ole opiskellut yliopistossa itse. Fuksibileisiin osallistuu ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka ryhmäytyvät bileissä koko opintojen ajaksi. Jo kakkosvuonna biletys on erilaista ja kolmosvuonna se alkaa jäämään. Moni on sitä paitsi silloin jo ulkomaan vaihdossa tai tekee opintojen ohessa töitä. Ekat kaksi vuotta opinnoista on täysin erityistä aikaa elämässä, jota ei voi mitenkään myöhemmin korvata.
Sanoin näin 44-vuotiaana naisena. Ok, onhan se ollut ikävää olla kaksi edellistä vuotta etätöissä, mutta omassa elämässäni ei muutenkaan olisi tapahtunut mitään niin mullistavaa tässä parin viime vuoden aikana. Sen sijaan 22-vuotiaana toteuttamani yliopistovaihto oli niin merkittävä, että sen hedelmistä nautin vielä tänä päivänäkin. Surettaa nuoret, jotka eivät koronan vuoksi pääse opiskelijavaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuoret voivat huonosti niin eiköhän tässä hullussa maailmassa riitä muitakin syitä yllinkyllin ahdistukseen kuin pelkkä korona, mahtavatko paljon sitä edes muistaa.
Olisi hirveää olla nuori nykyaikana.Aikaisemmat sukupolvet ovat joutuneet kestämään sotia, miehitysvuosia ja nälänhätiä, ja ympäri maailman on nytkin ihmisiä aivan kamalissa oloissa, vauvasta vaariin. En tosiaan tunne mitään sympatiaa niitä kohtaan, jotka valittavat jonkin sellaisen asian kuin etäopintojen takia.
Sitähän sinä oot nyt jankannut jo monta sataa kertaa. Ei kiinnosta sun persepektiivisi yhtään!
Se on tullut selväksi, että minäkeskeiset ihmiset eivät kykene suhteellisuudentajuun eivätkä muutenkaan hahmota, miksi rajoitustoimenpiteet ovat välttämättömiä pandemiassa.
Persepektiivi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pientä tuo on. Jotkut menettävät nuoruutensa esim. sairauksille, syövälle, mt-ongelmille jne.
Heillähän on räjähdysmäinen mt-ongelmien kasvu. Onko tuo muka yllätys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä parhaita vuosia enemmän kuin kaksi elämässä.
Entä sitten, jos korona kestää esim 10 vuotta?
No sitten kestää ja siihen on sopeuduttava.
Tuossa kysymyksessäni oli konteksti. Minä en kysynyt, mitä voidaan tehdä, jos korona kestää 10 vuotta. Kysyin, mitä väliä kahdella vuodella on esimerkiksi kymmeneen vuoteen verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulua oli pieni hetki vuonna 2020.
Minun 18v on elänyt ihan tavallista nuoren elämää sen jälkeen kun alussa oli etäkoulu ja ei nähty ketään. Siitä se luisu siihen että nuori on mennyt menojaan, en ole voinut häkkivarastoonkaan sitä teljetä.
Rokotuksia on otettu ja itse en liiku kuin asioilla. Nuoren elämä on opiskeluineen minusta hyvin samanlaista kuin olisi ilman pandemiaakin. Nuorilla on ahdistusta ja ongelmia aina, minä olisin huolissani jos tämmöisessä ruutuuntuijotushelvetissä ei nuoret voisi pahoin, korona on ehkä normaaleinta mitä tulevat koskaan kokemaan.Niin minunkin 17v nuori on elänyt lähes normaalia elämää. Mutta olen tyytyväinen, että hän on vasta 17v eikä ollut 19v, kun korona alkoi. Siinäkin on iso ero. 19v yrittää itsenäistyä mahdollisesti juuri vieraalle opiskelupaikkakunnalle, kun taas 17v asuu vielä kotona tutuissa vanhoissa kuvioissa.
Aika monet 17-vuotiaat asuvat jo omillaan.
Suomalaisessa kulttuurissa on se kylmä piirre, että kotoa pitäisi muuttaa *viimeistään* 18-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Et selkeästikään ole opiskellut yliopistossa itse. Fuksibileisiin osallistuu ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka ryhmäytyvät bileissä koko opintojen ajaksi. Jo kakkosvuonna biletys on erilaista ja kolmosvuonna se alkaa jäämään. Moni on sitä paitsi silloin jo ulkomaan vaihdossa tai tekee opintojen ohessa töitä. Ekat kaksi vuotta opinnoista on täysin erityistä aikaa elämässä, jota ei voi mitenkään myöhemmin korvata.
Sanoin näin 44-vuotiaana naisena. Ok, onhan se ollut ikävää olla kaksi edellistä vuotta etätöissä, mutta omassa elämässäni ei muutenkaan olisi tapahtunut mitään niin mullistavaa tässä parin viime vuoden aikana. Sen sijaan 22-vuotiaana toteuttamani yliopistovaihto oli niin merkittävä, että sen hedelmistä nautin vielä tänä päivänäkin. Surettaa nuoret, jotka eivät koronan vuoksi pääse opiskelijavaihtoon.
Turhaan suret toisten puolesta. Jokaisen elämässä on hyvä ja huonoja asioita. Ikävä jos sinun elämäsi parhaat kokemukset olivat ilmeisesti 22 vuotta sitten ja nyt ei ole enää mitään mullistavaa. Kaikilla ei kuitenkaan elämä mene samalla tavalla, vaan se voi tarjota ikimuistoisia kokemuksia iästä - tai koronasta - riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Et selkeästikään ole opiskellut yliopistossa itse. Fuksibileisiin osallistuu ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka ryhmäytyvät bileissä koko opintojen ajaksi. Jo kakkosvuonna biletys on erilaista ja kolmosvuonna se alkaa jäämään. Moni on sitä paitsi silloin jo ulkomaan vaihdossa tai tekee opintojen ohessa töitä. Ekat kaksi vuotta opinnoista on täysin erityistä aikaa elämässä, jota ei voi mitenkään myöhemmin korvata.
Sanoin näin 44-vuotiaana naisena. Ok, onhan se ollut ikävää olla kaksi edellistä vuotta etätöissä, mutta omassa elämässäni ei muutenkaan olisi tapahtunut mitään niin mullistavaa tässä parin viime vuoden aikana. Sen sijaan 22-vuotiaana toteuttamani yliopistovaihto oli niin merkittävä, että sen hedelmistä nautin vielä tänä päivänäkin. Surettaa nuoret, jotka eivät koronan vuoksi pääse opiskelijavaihtoon.
Yliopistossa opettavan näkökulmasta tällainen näkökulma latistaa meidän roolimme olemattomiin. Bilettäminenkö on opinnoissa tärkeintä? Olisiko meidän pitänyt olla koko ajan terveytemme ja henkemme uhalla lähitöissä, jotta opiskelijat olisivat päässeet ryhmäytymään ja organisoimaan bileitään? Tosin niiden bileiden järjestäminenhän on ollut kokoontumisrajoitusten takia kiellettyä. Toivottavasti nuoret aikuiset kykenevät ymmärtämään, että etäopetuksella on haluttu suojella ihmisiä ja että sitä ei ole toteutettu heidän kiusakseen. Muistelen myös, että ennen pandemiaa meiltä opettajilta päinvastoin toivottiin lisää etäopetusta ja arvosteltiin sen vähäistä määrää. Varmaan sitä on nyt ollut liikaakin, mutta välttäisin liian yksipuolisia tulkintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Et selkeästikään ole opiskellut yliopistossa itse. Fuksibileisiin osallistuu ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka ryhmäytyvät bileissä koko opintojen ajaksi. Jo kakkosvuonna biletys on erilaista ja kolmosvuonna se alkaa jäämään. Moni on sitä paitsi silloin jo ulkomaan vaihdossa tai tekee opintojen ohessa töitä. Ekat kaksi vuotta opinnoista on täysin erityistä aikaa elämässä, jota ei voi mitenkään myöhemmin korvata.
Sanoin näin 44-vuotiaana naisena. Ok, onhan se ollut ikävää olla kaksi edellistä vuotta etätöissä, mutta omassa elämässäni ei muutenkaan olisi tapahtunut mitään niin mullistavaa tässä parin viime vuoden aikana. Sen sijaan 22-vuotiaana toteuttamani yliopistovaihto oli niin merkittävä, että sen hedelmistä nautin vielä tänä päivänäkin. Surettaa nuoret, jotka eivät koronan vuoksi pääse opiskelijavaihtoon.
MInulle tulee mieleen näistä joistakin kommenteista, että nämä änkyröijät ovat jotain elämänkoululaisia, jotka ovat käyneet yläastekavereidensa kanssa amiksen kotoa päin ja siitä sitten menneet työelämään. tunnen paljonkin tällaisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan eläneet sellaista varsinaista opiskelija-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Mitkä opiskelijat on olleet 2 vuotta etäkoulussa,?
Ainakin peruskoululaiset, lukiolaiset ja ammattikoululaiset on olleet koulussa. Etäkoulua oli sillon keväällä 2020 hyvin vähän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Mitkä opiskelijat on olleet 2 vuotta etäkoulussa,?
Ainakin peruskoululaiset, lukiolaiset ja ammattikoululaiset on olleet koulussa. Etäkoulua oli sillon keväällä 2020 hyvin vähän aikaa.
Tätä täällä nyt jankataan.
Etkö sinä edes tieäd mikä on opiskelija mutta pakko on vaan jankata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Mitkä opiskelijat on olleet 2 vuotta etäkoulussa,?
Ainakin peruskoululaiset, lukiolaiset ja ammattikoululaiset on olleet koulussa. Etäkoulua oli sillon keväällä 2020 hyvin vähän aikaa.
Mulla ei amislaisena ole ollut lähikoulua kahteen vuoteen. Tehtävät on netissä. Kaikki koulut eivät seuraa hallituksen ailahtelevia suosituksia, jotka muuttuvat viikottain, vaan tekevät omat ratkaisunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Et selkeästikään ole opiskellut yliopistossa itse. Fuksibileisiin osallistuu ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka ryhmäytyvät bileissä koko opintojen ajaksi. Jo kakkosvuonna biletys on erilaista ja kolmosvuonna se alkaa jäämään. Moni on sitä paitsi silloin jo ulkomaan vaihdossa tai tekee opintojen ohessa töitä. Ekat kaksi vuotta opinnoista on täysin erityistä aikaa elämässä, jota ei voi mitenkään myöhemmin korvata.
Sanoin näin 44-vuotiaana naisena. Ok, onhan se ollut ikävää olla kaksi edellistä vuotta etätöissä, mutta omassa elämässäni ei muutenkaan olisi tapahtunut mitään niin mullistavaa tässä parin viime vuoden aikana. Sen sijaan 22-vuotiaana toteuttamani yliopistovaihto oli niin merkittävä, että sen hedelmistä nautin vielä tänä päivänäkin. Surettaa nuoret, jotka eivät koronan vuoksi pääse opiskelijavaihtoon.
Yliopistossa opettavan näkökulmasta tällainen näkökulma latistaa meidän roolimme olemattomiin. Bilettäminenkö on opinnoissa tärkeintä? Olisiko meidän pitänyt olla koko ajan terveytemme ja henkemme uhalla lähitöissä, jotta opiskelijat olisivat päässeet ryhmäytymään ja organisoimaan bileitään? Tosin niiden bileiden järjestäminenhän on ollut kokoontumisrajoitusten takia kiellettyä. Toivottavasti nuoret aikuiset kykenevät ymmärtämään, että etäopetuksella on haluttu suojella ihmisiä ja että sitä ei ole toteutettu heidän kiusakseen. Muistelen myös, että ennen pandemiaa meiltä opettajilta päinvastoin toivottiin lisää etäopetusta ja arvosteltiin sen vähäistä määrää. Varmaan sitä on nyt ollut liikaakin, mutta välttäisin liian yksipuolisia tulkintoja.
Ei kai tässä kukaan ole sanonut, että ei olisi saanut rajoittaa. Tässä puhutaan nyt yleisesti, miten näiden opiskelijoiden tilanne tässä maailmantilanteessa on erilainen kuin normaalisti on ollut. Kukaan ei syytä tästä pelkästään rajoituksia, vaan koronaa ylipäätään olosuhteena, johon on sopeuduttava.
Johtuu siitä, että palstalla on liikaa persuja. Persut tuntevat myötätuntoa vain omaa p e r s e t t ä ä n kohtaan.