Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Pientä tuo on. Jotkut menettävät nuoruutensa esim. sairauksille, syövälle, mt-ongelmille jne.
Eilen taisin lukea palstalta, että Hyvinkäällä haavoittunut naispoliisi ei saa valittaa, sillä on sentään hengissä. Tämä kommentti sai yläpeukkuja.
Kaikki tämä kertoo, että oikeasti kyseessä on vain siitä, että myötätuntoa ei heru kenellekään, missään tilanteessa. Oikeastaan vain kuolleet saisivat kertoa vastoinkäymisistään. Kaikilla muilla asiat ovat hyvin ja sillä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me olemme eläneet viime vuodet jossain määrin eristyksissä mutta kyllä silti sanoisin että nuorille ja yksinasuville tämä on varmasti ollut raskainta. Ihmisen elämässä tapahtuu ikävaiheessa 18-25v ihan hirveästi muutoksia ja se on ainakin itselläni se vaihe jolloin muutin pois kotoa, itsenäistyin, biletin, löysin elämänmittaisia ystävyyksiä, puolison ja itseni. Tuo on tärkeä vaihe elämässä ja moni odottaa sitä.
Olen nyt 35v kahden lapsen äiti. Onhan etäaika kurittanut minuakin, mutta rehellisesti sanottuna ruuhkavuosien keskellä elävälle on myös ollut helpottavaa että elämän hektisyys on hieman helpottanut. Olen saanut rauhassa pyöriä kotona perheen kanssa, ulkoilla, saunoa, pitää leffailtoja jne. Asioita jotka ovat tosi kivoja näin 35-vuotiaana. En ole kaivannut baareihin tai ravintoloihin. 20-vuotiaana olisin kaivannut. Tässä elämänvaiheessa pieni eristäytyminen on ihan ok, ei minulta jää mikään tärkeä vaihe välistä vaan oikeastaan päinvastoin kun on kerrankin aikaa olla lasten kanssa rauhassa kotosalla.
Eli ymmärrystä nuorille. Ymmärrän että heitä huolettaa että lyhyt ja mahtava elämänvaihe valuu sormien välistä. Lohdutuksena se, että hauskaa voi onneksi pitää myöhemminkin, vaikkei se toki korvaa kotona istuttuja vuosia.
Niin, siis jos se ainut asia elämässä on käydä baarissa niin varmasti on ollut huojentavaa ettei sinne väkipakolla tarvitse mennä. :D Meille urheilullisille aikuisille tämä aika on ollut yhtä tuskaa, on ollut todella vaikea harrastaa paikkojen ollessa vähän väliä kiinni.
Minä ole kyllä urheillut ihan normaalisti. Käyn viidesti viikossa juoksemassa 10km juoksulenkin. Kesällä pyöräilen paljon ja talvisin luistelen, hiihdän ja käyn lasten kanssa pulkkamäessä. Aiemmin harrastin uintia ja kuntosalia mutta siirryin ulkohommiin koronan alkaessa ja raittiissa ilmassa reippailu on oikeastaan paljon kivempaa kuin sisäliikunta. Toki kaikesta voi uhriutua.
Persepektiivi sen kun jatkuu!
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulua oli pieni hetki vuonna 2020.
Minun 18v on elänyt ihan tavallista nuoren elämää sen jälkeen kun alussa oli etäkoulu ja ei nähty ketään. Siitä se luisu siihen että nuori on mennyt menojaan, en ole voinut häkkivarastoonkaan sitä teljetä.
Rokotuksia on otettu ja itse en liiku kuin asioilla. Nuoren elämä on opiskeluineen minusta hyvin samanlaista kuin olisi ilman pandemiaakin. Nuorilla on ahdistusta ja ongelmia aina, minä olisin huolissani jos tämmöisessä ruutuuntuijotushelvetissä ei nuoret voisi pahoin, korona on ehkä normaaleinta mitä tulevat koskaan kokemaan.
Niin minunkin 17v nuori on elänyt lähes normaalia elämää. Mutta olen tyytyväinen, että hän on vasta 17v eikä ollut 19v, kun korona alkoi. Siinäkin on iso ero. 19v yrittää itsenäistyä mahdollisesti juuri vieraalle opiskelupaikkakunnalle, kun taas 17v asuu vielä kotona tutuissa vanhoissa kuvioissa.
Milloinka joku tutkisi kattavasti etäopetuksen hyödyt ja haitat - siis molemmat näkökulmat huomioon ottaen? Tuntuu, että jos etäopetuksesta näkee jonkin lehtijutun, sen pohjana on aina kärsijöiden ja valittajien tuntemukset - todellakin tuntemukset, eivät edes tosiasialliset haitat. Mutta sillä tavalla saa tietysti myyvempiä otsikoita kuin haastattelemalla tyytyväisiä ja hyvinvoivia. Ja ainoa vaihtoehtohan olisi ollut se, että olisi koko ajan jatkettu lähiopetuksessa, jolloin nykyistä useammat olisivat sairastuneet ja kuolleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit kun nää valittajat palaa kouluihinsa, niin valituksen aihe vain muuttuu. Valituksen määrä on vakio nykynuorilla.
Onneksi boomerit ei valita mistään, paitsi koko ketju on pelkkää valitusta nuorisosta.
Luehan ketju vähän tarkemmin läpi. Puolet viesteistä on opiskelijoiden itsensä valitusta ”kun mä haluun”.
Ketjussa on hyvin vähän opiskelijoiden kommentteja. Kaikki opiskelijoiden puolesta puhujat ei myöskään ole opiskelijoita itse vaan kaltaisiani keski-ikäisiä.
Jos et itse ole opiskelija, niin MIKSI uhriudut opiskelijoiden puolesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me olemme eläneet viime vuodet jossain määrin eristyksissä mutta kyllä silti sanoisin että nuorille ja yksinasuville tämä on varmasti ollut raskainta. Ihmisen elämässä tapahtuu ikävaiheessa 18-25v ihan hirveästi muutoksia ja se on ainakin itselläni se vaihe jolloin muutin pois kotoa, itsenäistyin, biletin, löysin elämänmittaisia ystävyyksiä, puolison ja itseni. Tuo on tärkeä vaihe elämässä ja moni odottaa sitä.
Olen nyt 35v kahden lapsen äiti. Onhan etäaika kurittanut minuakin, mutta rehellisesti sanottuna ruuhkavuosien keskellä elävälle on myös ollut helpottavaa että elämän hektisyys on hieman helpottanut. Olen saanut rauhassa pyöriä kotona perheen kanssa, ulkoilla, saunoa, pitää leffailtoja jne. Asioita jotka ovat tosi kivoja näin 35-vuotiaana. En ole kaivannut baareihin tai ravintoloihin. 20-vuotiaana olisin kaivannut. Tässä elämänvaiheessa pieni eristäytyminen on ihan ok, ei minulta jää mikään tärkeä vaihe välistä vaan oikeastaan päinvastoin kun on kerrankin aikaa olla lasten kanssa rauhassa kotosalla.
Eli ymmärrystä nuorille. Ymmärrän että heitä huolettaa että lyhyt ja mahtava elämänvaihe valuu sormien välistä. Lohdutuksena se, että hauskaa voi onneksi pitää myöhemminkin, vaikkei se toki korvaa kotona istuttuja vuosia.
Niin, siis jos se ainut asia elämässä on käydä baarissa niin varmasti on ollut huojentavaa ettei sinne väkipakolla tarvitse mennä. :D Meille urheilullisille aikuisille tämä aika on ollut yhtä tuskaa, on ollut todella vaikea harrastaa paikkojen ollessa vähän väliä kiinni.
Minä ole kyllä urheillut ihan normaalisti. Käyn viidesti viikossa juoksemassa 10km juoksulenkin. Kesällä pyöräilen paljon ja talvisin luistelen, hiihdän ja käyn lasten kanssa pulkkamäessä. Aiemmin harrastin uintia ja kuntosalia mutta siirryin ulkohommiin koronan alkaessa ja raittiissa ilmassa reippailu on oikeastaan paljon kivempaa kuin sisäliikunta. Toki kaikesta voi uhriutua.
Uimassa on ollut ihan turvallista käydä noin puolet ajasta. Jos ei henki ole siitä kiinni, niin talvikauden korkeampien tartuntalukujen aikaan jättäisin väliin, koska vanhuksille vesiliikunta voi olla ainoa tapa saada tehokasta liikuntaa. Minä voin tehdä muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulua oli pieni hetki vuonna 2020.
Minun 18v on elänyt ihan tavallista nuoren elämää sen jälkeen kun alussa oli etäkoulu ja ei nähty ketään. Siitä se luisu siihen että nuori on mennyt menojaan, en ole voinut häkkivarastoonkaan sitä teljetä.
Rokotuksia on otettu ja itse en liiku kuin asioilla. Nuoren elämä on opiskeluineen minusta hyvin samanlaista kuin olisi ilman pandemiaakin. Nuorilla on ahdistusta ja ongelmia aina, minä olisin huolissani jos tämmöisessä ruutuuntuijotushelvetissä ei nuoret voisi pahoin, korona on ehkä normaaleinta mitä tulevat koskaan kokemaan.Niin minunkin 17v nuori on elänyt lähes normaalia elämää. Mutta olen tyytyväinen, että hän on vasta 17v eikä ollut 19v, kun korona alkoi. Siinäkin on iso ero. 19v yrittää itsenäistyä mahdollisesti juuri vieraalle opiskelupaikkakunnalle, kun taas 17v asuu vielä kotona tutuissa vanhoissa kuvioissa.
Aika monet 17-vuotiaat asuvat jo omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me olemme eläneet viime vuodet jossain määrin eristyksissä mutta kyllä silti sanoisin että nuorille ja yksinasuville tämä on varmasti ollut raskainta. Ihmisen elämässä tapahtuu ikävaiheessa 18-25v ihan hirveästi muutoksia ja se on ainakin itselläni se vaihe jolloin muutin pois kotoa, itsenäistyin, biletin, löysin elämänmittaisia ystävyyksiä, puolison ja itseni. Tuo on tärkeä vaihe elämässä ja moni odottaa sitä.
Olen nyt 35v kahden lapsen äiti. Onhan etäaika kurittanut minuakin, mutta rehellisesti sanottuna ruuhkavuosien keskellä elävälle on myös ollut helpottavaa että elämän hektisyys on hieman helpottanut. Olen saanut rauhassa pyöriä kotona perheen kanssa, ulkoilla, saunoa, pitää leffailtoja jne. Asioita jotka ovat tosi kivoja näin 35-vuotiaana. En ole kaivannut baareihin tai ravintoloihin. 20-vuotiaana olisin kaivannut. Tässä elämänvaiheessa pieni eristäytyminen on ihan ok, ei minulta jää mikään tärkeä vaihe välistä vaan oikeastaan päinvastoin kun on kerrankin aikaa olla lasten kanssa rauhassa kotosalla.
Eli ymmärrystä nuorille. Ymmärrän että heitä huolettaa että lyhyt ja mahtava elämänvaihe valuu sormien välistä. Lohdutuksena se, että hauskaa voi onneksi pitää myöhemminkin, vaikkei se toki korvaa kotona istuttuja vuosia.
Niin, siis jos se ainut asia elämässä on käydä baarissa niin varmasti on ollut huojentavaa ettei sinne väkipakolla tarvitse mennä. :D Meille urheilullisille aikuisille tämä aika on ollut yhtä tuskaa, on ollut todella vaikea harrastaa paikkojen ollessa vähän väliä kiinni.
Minä ole kyllä urheillut ihan normaalisti. Käyn viidesti viikossa juoksemassa 10km juoksulenkin. Kesällä pyöräilen paljon ja talvisin luistelen, hiihdän ja käyn lasten kanssa pulkkamäessä. Aiemmin harrastin uintia ja kuntosalia mutta siirryin ulkohommiin koronan alkaessa ja raittiissa ilmassa reippailu on oikeastaan paljon kivempaa kuin sisäliikunta. Toki kaikesta voi uhriutua.
Uimassa on ollut ihan turvallista käydä noin puolet ajasta. Jos ei henki ole siitä kiinni, niin talvikauden korkeampien tartuntalukujen aikaan jättäisin väliin, koska vanhuksille vesiliikunta voi olla ainoa tapa saada tehokasta liikuntaa. Minä voin tehdä muutakin.
Ainoo vaan että hallit on kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulua oli pieni hetki vuonna 2020.
Minun 18v on elänyt ihan tavallista nuoren elämää sen jälkeen kun alussa oli etäkoulu ja ei nähty ketään. Siitä se luisu siihen että nuori on mennyt menojaan, en ole voinut häkkivarastoonkaan sitä teljetä.
Rokotuksia on otettu ja itse en liiku kuin asioilla. Nuoren elämä on opiskeluineen minusta hyvin samanlaista kuin olisi ilman pandemiaakin. Nuorilla on ahdistusta ja ongelmia aina, minä olisin huolissani jos tämmöisessä ruutuuntuijotushelvetissä ei nuoret voisi pahoin, korona on ehkä normaaleinta mitä tulevat koskaan kokemaan.Niin minunkin 17v nuori on elänyt lähes normaalia elämää. Mutta olen tyytyväinen, että hän on vasta 17v eikä ollut 19v, kun korona alkoi. Siinäkin on iso ero. 19v yrittää itsenäistyä mahdollisesti juuri vieraalle opiskelupaikkakunnalle, kun taas 17v asuu vielä kotona tutuissa vanhoissa kuvioissa.
Aika monet 17-vuotiaat asuvat jo omillaan.
Hyvin harva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit kun nää valittajat palaa kouluihinsa, niin valituksen aihe vain muuttuu. Valituksen määrä on vakio nykynuorilla.
Onneksi boomerit ei valita mistään, paitsi koko ketju on pelkkää valitusta nuorisosta.
Luehan ketju vähän tarkemmin läpi. Puolet viesteistä on opiskelijoiden itsensä valitusta ”kun mä haluun”.
Ketjussa on hyvin vähän opiskelijoiden kommentteja. Kaikki opiskelijoiden puolesta puhujat ei myöskään ole opiskelijoita itse vaan kaltaisiani keski-ikäisiä.
Jos et itse ole opiskelija, niin MIKSI uhriudut opiskelijoiden puolesta?
Eihän se uhriudu. Sulta puuttuu nyt persepektiivi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko asiat todella niin kurjasti, että opiskelijat ovat istuneet kaksi vuotta lukkojen takana ilman mitään yhteyksiä ulkomaailmaan ja saamatta koskaan raitista ilmaa?
Joo, on. En ole poistunut mun kotoa kahteen vuoteen kuin käymään muutamia kertoja koulussa käytännön harjoitustunneilla.
Mielenterveyskin meni etäkoulussa. Nyt koetan selvitä päivästä toiseen masennuksen ja burnoutin kanssa. Tuntuu, että kaikki nuoruusvuodet menee hukkaan. Hain kouluun kaksi vuotta sitten, että saisin kavereita. Olen edelleenkin yksin. Kun pandemia alkoi, olin 19. Täytän pian 22.
Tässä pandemiassa ei voi edes suunnitella tulevaisuuttaan, kun kaikki on niin hiton epävarmaa. En kohta jaksa tätä enää.
Jos nuoret voivat huonosti niin eiköhän tässä hullussa maailmassa riitä muitakin syitä yllinkyllin ahdistukseen kuin pelkkä korona, mahtavatko paljon sitä edes muistaa.
Olisi hirveää olla nuori nykyaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me olemme eläneet viime vuodet jossain määrin eristyksissä mutta kyllä silti sanoisin että nuorille ja yksinasuville tämä on varmasti ollut raskainta. Ihmisen elämässä tapahtuu ikävaiheessa 18-25v ihan hirveästi muutoksia ja se on ainakin itselläni se vaihe jolloin muutin pois kotoa, itsenäistyin, biletin, löysin elämänmittaisia ystävyyksiä, puolison ja itseni. Tuo on tärkeä vaihe elämässä ja moni odottaa sitä.
Olen nyt 35v kahden lapsen äiti. Onhan etäaika kurittanut minuakin, mutta rehellisesti sanottuna ruuhkavuosien keskellä elävälle on myös ollut helpottavaa että elämän hektisyys on hieman helpottanut. Olen saanut rauhassa pyöriä kotona perheen kanssa, ulkoilla, saunoa, pitää leffailtoja jne. Asioita jotka ovat tosi kivoja näin 35-vuotiaana. En ole kaivannut baareihin tai ravintoloihin. 20-vuotiaana olisin kaivannut. Tässä elämänvaiheessa pieni eristäytyminen on ihan ok, ei minulta jää mikään tärkeä vaihe välistä vaan oikeastaan päinvastoin kun on kerrankin aikaa olla lasten kanssa rauhassa kotosalla.
Eli ymmärrystä nuorille. Ymmärrän että heitä huolettaa että lyhyt ja mahtava elämänvaihe valuu sormien välistä. Lohdutuksena se, että hauskaa voi onneksi pitää myöhemminkin, vaikkei se toki korvaa kotona istuttuja vuosia.
Niin, siis jos se ainut asia elämässä on käydä baarissa niin varmasti on ollut huojentavaa ettei sinne väkipakolla tarvitse mennä. :D Meille urheilullisille aikuisille tämä aika on ollut yhtä tuskaa, on ollut todella vaikea harrastaa paikkojen ollessa vähän väliä kiinni.
Minä ole kyllä urheillut ihan normaalisti. Käyn viidesti viikossa juoksemassa 10km juoksulenkin. Kesällä pyöräilen paljon ja talvisin luistelen, hiihdän ja käyn lasten kanssa pulkkamäessä. Aiemmin harrastin uintia ja kuntosalia mutta siirryin ulkohommiin koronan alkaessa ja raittiissa ilmassa reippailu on oikeastaan paljon kivempaa kuin sisäliikunta. Toki kaikesta voi uhriutua.
Uimassa on ollut ihan turvallista käydä noin puolet ajasta. Jos ei henki ole siitä kiinni, niin talvikauden korkeampien tartuntalukujen aikaan jättäisin väliin, koska vanhuksille vesiliikunta voi olla ainoa tapa saada tehokasta liikuntaa. Minä voin tehdä muutakin.
Ainoo vaan että hallit on kiinni.
Nyt on alueesta riippuen. Ei ole todellakaan ollut missään 2 vuotta putkeen kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me olemme eläneet viime vuodet jossain määrin eristyksissä mutta kyllä silti sanoisin että nuorille ja yksinasuville tämä on varmasti ollut raskainta. Ihmisen elämässä tapahtuu ikävaiheessa 18-25v ihan hirveästi muutoksia ja se on ainakin itselläni se vaihe jolloin muutin pois kotoa, itsenäistyin, biletin, löysin elämänmittaisia ystävyyksiä, puolison ja itseni. Tuo on tärkeä vaihe elämässä ja moni odottaa sitä.
Olen nyt 35v kahden lapsen äiti. Onhan etäaika kurittanut minuakin, mutta rehellisesti sanottuna ruuhkavuosien keskellä elävälle on myös ollut helpottavaa että elämän hektisyys on hieman helpottanut. Olen saanut rauhassa pyöriä kotona perheen kanssa, ulkoilla, saunoa, pitää leffailtoja jne. Asioita jotka ovat tosi kivoja näin 35-vuotiaana. En ole kaivannut baareihin tai ravintoloihin. 20-vuotiaana olisin kaivannut. Tässä elämänvaiheessa pieni eristäytyminen on ihan ok, ei minulta jää mikään tärkeä vaihe välistä vaan oikeastaan päinvastoin kun on kerrankin aikaa olla lasten kanssa rauhassa kotosalla.
Eli ymmärrystä nuorille. Ymmärrän että heitä huolettaa että lyhyt ja mahtava elämänvaihe valuu sormien välistä. Lohdutuksena se, että hauskaa voi onneksi pitää myöhemminkin, vaikkei se toki korvaa kotona istuttuja vuosia.
Niin, siis jos se ainut asia elämässä on käydä baarissa niin varmasti on ollut huojentavaa ettei sinne väkipakolla tarvitse mennä. :D Meille urheilullisille aikuisille tämä aika on ollut yhtä tuskaa, on ollut todella vaikea harrastaa paikkojen ollessa vähän väliä kiinni.
Minä ole kyllä urheillut ihan normaalisti. Käyn viidesti viikossa juoksemassa 10km juoksulenkin. Kesällä pyöräilen paljon ja talvisin luistelen, hiihdän ja käyn lasten kanssa pulkkamäessä. Aiemmin harrastin uintia ja kuntosalia mutta siirryin ulkohommiin koronan alkaessa ja raittiissa ilmassa reippailu on oikeastaan paljon kivempaa kuin sisäliikunta. Toki kaikesta voi uhriutua.
Uimassa on ollut ihan turvallista käydä noin puolet ajasta. Jos ei henki ole siitä kiinni, niin talvikauden korkeampien tartuntalukujen aikaan jättäisin väliin, koska vanhuksille vesiliikunta voi olla ainoa tapa saada tehokasta liikuntaa. Minä voin tehdä muutakin.
Ainoo vaan että hallit on kiinni.
Nyt on alueesta riippuen. Ei ole todellakaan ollut missään 2 vuotta putkeen kiinni.
Koko lailla on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Milloinka joku tutkisi kattavasti etäopetuksen hyödyt ja haitat - siis molemmat näkökulmat huomioon ottaen? Tuntuu, että jos etäopetuksesta näkee jonkin lehtijutun, sen pohjana on aina kärsijöiden ja valittajien tuntemukset - todellakin tuntemukset, eivät edes tosiasialliset haitat. Mutta sillä tavalla saa tietysti myyvempiä otsikoita kuin haastattelemalla tyytyväisiä ja hyvinvoivia. Ja ainoa vaihtoehtohan olisi ollut se, että olisi koko ajan jatkettu lähiopetuksessa, jolloin nykyistä useammat olisivat sairastuneet ja kuolleet.
Miksi tuntemuksista ei saisi puhua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulua oli pieni hetki vuonna 2020.
Minun 18v on elänyt ihan tavallista nuoren elämää sen jälkeen kun alussa oli etäkoulu ja ei nähty ketään. Siitä se luisu siihen että nuori on mennyt menojaan, en ole voinut häkkivarastoonkaan sitä teljetä.
Rokotuksia on otettu ja itse en liiku kuin asioilla. Nuoren elämä on opiskeluineen minusta hyvin samanlaista kuin olisi ilman pandemiaakin. Nuorilla on ahdistusta ja ongelmia aina, minä olisin huolissani jos tämmöisessä ruutuuntuijotushelvetissä ei nuoret voisi pahoin, korona on ehkä normaaleinta mitä tulevat koskaan kokemaan.Niin minunkin 17v nuori on elänyt lähes normaalia elämää. Mutta olen tyytyväinen, että hän on vasta 17v eikä ollut 19v, kun korona alkoi. Siinäkin on iso ero. 19v yrittää itsenäistyä mahdollisesti juuri vieraalle opiskelupaikkakunnalle, kun taas 17v asuu vielä kotona tutuissa vanhoissa kuvioissa.
Aika monet 17-vuotiaat asuvat jo omillaan.
Hyvin harva.
Ainakin omassa tuttavapiirissäni varmaan yli puolet 17-vuotiaista asuu omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me olemme eläneet viime vuodet jossain määrin eristyksissä mutta kyllä silti sanoisin että nuorille ja yksinasuville tämä on varmasti ollut raskainta. Ihmisen elämässä tapahtuu ikävaiheessa 18-25v ihan hirveästi muutoksia ja se on ainakin itselläni se vaihe jolloin muutin pois kotoa, itsenäistyin, biletin, löysin elämänmittaisia ystävyyksiä, puolison ja itseni. Tuo on tärkeä vaihe elämässä ja moni odottaa sitä.
Olen nyt 35v kahden lapsen äiti. Onhan etäaika kurittanut minuakin, mutta rehellisesti sanottuna ruuhkavuosien keskellä elävälle on myös ollut helpottavaa että elämän hektisyys on hieman helpottanut. Olen saanut rauhassa pyöriä kotona perheen kanssa, ulkoilla, saunoa, pitää leffailtoja jne. Asioita jotka ovat tosi kivoja näin 35-vuotiaana. En ole kaivannut baareihin tai ravintoloihin. 20-vuotiaana olisin kaivannut. Tässä elämänvaiheessa pieni eristäytyminen on ihan ok, ei minulta jää mikään tärkeä vaihe välistä vaan oikeastaan päinvastoin kun on kerrankin aikaa olla lasten kanssa rauhassa kotosalla.
Eli ymmärrystä nuorille. Ymmärrän että heitä huolettaa että lyhyt ja mahtava elämänvaihe valuu sormien välistä. Lohdutuksena se, että hauskaa voi onneksi pitää myöhemminkin, vaikkei se toki korvaa kotona istuttuja vuosia.
Niin, siis jos se ainut asia elämässä on käydä baarissa niin varmasti on ollut huojentavaa ettei sinne väkipakolla tarvitse mennä. :D Meille urheilullisille aikuisille tämä aika on ollut yhtä tuskaa, on ollut todella vaikea harrastaa paikkojen ollessa vähän väliä kiinni.
Itse en ole "baareillut" nuorena enkä nyt keski-iässä, enkä tarvitse alkoholia iloitakseni elämästä. Kuntosalien rajoitukset ja sulkemiset iskivät kyllä ikävästi, mutta olen hyväksynyt ne asiaankuuluvina ja siirtynyt lenkkeilemään ja tekemään pikkutreeniä kotona. Ulkonahan mahtuu juoksemaan ja kävelemään koronaturvallisesti. Ei toki ole sitä kuntosalin porukkaa ympärillä, mutta lenkkiporukanhan voi halutessaan kasata vaikka itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulua oli pieni hetki vuonna 2020.
Minun 18v on elänyt ihan tavallista nuoren elämää sen jälkeen kun alussa oli etäkoulu ja ei nähty ketään. Siitä se luisu siihen että nuori on mennyt menojaan, en ole voinut häkkivarastoonkaan sitä teljetä.
Rokotuksia on otettu ja itse en liiku kuin asioilla. Nuoren elämä on opiskeluineen minusta hyvin samanlaista kuin olisi ilman pandemiaakin. Nuorilla on ahdistusta ja ongelmia aina, minä olisin huolissani jos tämmöisessä ruutuuntuijotushelvetissä ei nuoret voisi pahoin, korona on ehkä normaaleinta mitä tulevat koskaan kokemaan.Niin minunkin 17v nuori on elänyt lähes normaalia elämää. Mutta olen tyytyväinen, että hän on vasta 17v eikä ollut 19v, kun korona alkoi. Siinäkin on iso ero. 19v yrittää itsenäistyä mahdollisesti juuri vieraalle opiskelupaikkakunnalle, kun taas 17v asuu vielä kotona tutuissa vanhoissa kuvioissa.
Aika monet 17-vuotiaat asuvat jo omillaan.
Hyvin harva.
Ainakin omassa tuttavapiirissäni varmaan yli puolet 17-vuotiaista asuu omillaan.
Että semmonen persepektiivi siellä.
Minä ole kyllä urheillut ihan normaalisti. Käyn viidesti viikossa juoksemassa 10km juoksulenkin. Kesällä pyöräilen paljon ja talvisin luistelen, hiihdän ja käyn lasten kanssa pulkkamäessä. Aiemmin harrastin uintia ja kuntosalia mutta siirryin ulkohommiin koronan alkaessa ja raittiissa ilmassa reippailu on oikeastaan paljon kivempaa kuin sisäliikunta. Toki kaikesta voi uhriutua.