Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me olemme eläneet viime vuodet jossain määrin eristyksissä mutta kyllä silti sanoisin että nuorille ja yksinasuville tämä on varmasti ollut raskainta. Ihmisen elämässä tapahtuu ikävaiheessa 18-25v ihan hirveästi muutoksia ja se on ainakin itselläni se vaihe jolloin muutin pois kotoa, itsenäistyin, biletin, löysin elämänmittaisia ystävyyksiä, puolison ja itseni. Tuo on tärkeä vaihe elämässä ja moni odottaa sitä.
Olen nyt 35v kahden lapsen äiti. Onhan etäaika kurittanut minuakin, mutta rehellisesti sanottuna ruuhkavuosien keskellä elävälle on myös ollut helpottavaa että elämän hektisyys on hieman helpottanut. Olen saanut rauhassa pyöriä kotona perheen kanssa, ulkoilla, saunoa, pitää leffailtoja jne. Asioita jotka ovat tosi kivoja näin 35-vuotiaana. En ole kaivannut baareihin tai ravintoloihin. 20-vuotiaana olisin kaivannut. Tässä elämänvaiheessa pieni eristäytyminen on ihan ok, ei minulta jää mikään tärkeä vaihe välistä vaan oikeastaan päinvastoin kun on kerrankin aikaa olla lasten kanssa rauhassa kotosalla.
Eli ymmärrystä nuorille. Ymmärrän että heitä huolettaa että lyhyt ja mahtava elämänvaihe valuu sormien välistä. Lohdutuksena se, että hauskaa voi onneksi pitää myöhemminkin, vaikkei se toki korvaa kotona istuttuja vuosia.
Niin, siis jos se ainut asia elämässä on käydä baarissa niin varmasti on ollut huojentavaa ettei sinne väkipakolla tarvitse mennä. :D Meille urheilullisille aikuisille tämä aika on ollut yhtä tuskaa, on ollut todella vaikea harrastaa paikkojen ollessa vähän väliä kiinni.
Minä ole kyllä urheillut ihan normaalisti. Käyn viidesti viikossa juoksemassa 10km juoksulenkin. Kesällä pyöräilen paljon ja talvisin luistelen, hiihdän ja käyn lasten kanssa pulkkamäessä. Aiemmin harrastin uintia ja kuntosalia mutta siirryin ulkohommiin koronan alkaessa ja raittiissa ilmassa reippailu on oikeastaan paljon kivempaa kuin sisäliikunta. Toki kaikesta voi uhriutua.
Persepektiivi sen kun jatkuu!
Joo joo, uskotaan sitten, että kaikista paras "persepektiivi" kaikkeen on se, että linnoittaudutaan sohvalle itkemään ja syömään jäätelöä, kun kaikki on lopullisesti pilalla eikä millekään asialle voi tehdä koskaan mitään enää ikinä kun kaikki paras on jo ohi ennen kuin se alkoikaan, aamen. Tätähän sä yrität sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Mitkä opiskelijat on olleet 2 vuotta etäkoulussa,?
Ainakin peruskoululaiset, lukiolaiset ja ammattikoululaiset on olleet koulussa. Etäkoulua oli sillon keväällä 2020 hyvin vähän aikaa.
Peruskoululaiset eivät ole opiskelijoita vaan koululaisia. Sinun kannattaa myös perehtyä suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Unohdit tuosta aika helkkarin merkittävän porukan eli korkeakouluopiskelijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me olemme eläneet viime vuodet jossain määrin eristyksissä mutta kyllä silti sanoisin että nuorille ja yksinasuville tämä on varmasti ollut raskainta. Ihmisen elämässä tapahtuu ikävaiheessa 18-25v ihan hirveästi muutoksia ja se on ainakin itselläni se vaihe jolloin muutin pois kotoa, itsenäistyin, biletin, löysin elämänmittaisia ystävyyksiä, puolison ja itseni. Tuo on tärkeä vaihe elämässä ja moni odottaa sitä.
Olen nyt 35v kahden lapsen äiti. Onhan etäaika kurittanut minuakin, mutta rehellisesti sanottuna ruuhkavuosien keskellä elävälle on myös ollut helpottavaa että elämän hektisyys on hieman helpottanut. Olen saanut rauhassa pyöriä kotona perheen kanssa, ulkoilla, saunoa, pitää leffailtoja jne. Asioita jotka ovat tosi kivoja näin 35-vuotiaana. En ole kaivannut baareihin tai ravintoloihin. 20-vuotiaana olisin kaivannut. Tässä elämänvaiheessa pieni eristäytyminen on ihan ok, ei minulta jää mikään tärkeä vaihe välistä vaan oikeastaan päinvastoin kun on kerrankin aikaa olla lasten kanssa rauhassa kotosalla.
Eli ymmärrystä nuorille. Ymmärrän että heitä huolettaa että lyhyt ja mahtava elämänvaihe valuu sormien välistä. Lohdutuksena se, että hauskaa voi onneksi pitää myöhemminkin, vaikkei se toki korvaa kotona istuttuja vuosia.
Niin, siis jos se ainut asia elämässä on käydä baarissa niin varmasti on ollut huojentavaa ettei sinne väkipakolla tarvitse mennä. :D Meille urheilullisille aikuisille tämä aika on ollut yhtä tuskaa, on ollut todella vaikea harrastaa paikkojen ollessa vähän väliä kiinni.
Minä ole kyllä urheillut ihan normaalisti. Käyn viidesti viikossa juoksemassa 10km juoksulenkin. Kesällä pyöräilen paljon ja talvisin luistelen, hiihdän ja käyn lasten kanssa pulkkamäessä. Aiemmin harrastin uintia ja kuntosalia mutta siirryin ulkohommiin koronan alkaessa ja raittiissa ilmassa reippailu on oikeastaan paljon kivempaa kuin sisäliikunta. Toki kaikesta voi uhriutua.
Persepektiivi sen kun jatkuu!
Joo joo, uskotaan sitten, että kaikista paras "persepektiivi" kaikkeen on se, että linnoittaudutaan sohvalle itkemään ja syömään jäätelöä, kun kaikki on lopullisesti pilalla eikä millekään asialle voi tehdä koskaan mitään enää ikinä kun kaikki paras on jo ohi ennen kuin se alkoikaan, aamen. Tätähän sä yrität sanoa?
Perse-pektiivi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä parhaita vuosia enemmän kuin kaksi elämässä.
Entä sitten, jos korona kestää esim 10 vuotta?
Sitten kestää. Vielä on ruokaa, vettä ja ilmaa, ja koulut.
Vaikea ymmärtää keitä nämä ihmiset on joiden mielestä nuorilta jää paljon kokematta
. Tämä on elämää, ei elämä säily satoja vuosia samanlaisia. Nuoria on ollut ihmiskunnan kaikissa kriiseissä ja tulee olemaan, elämä on. Aina ei kaikki nene kuin on suunniteltu.
Jotain "parempien piirien" nuorten tuskaako tämä nyt on kun ei ole voinut pynttäytyä vanhaintansseihin? Voi ei, elämä pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä parhaita vuosia enemmän kuin kaksi elämässä.
Entä sitten, jos korona kestää esim 10 vuotta?
Sitten kestää. Vielä on ruokaa, vettä ja ilmaa, ja koulut.
Vaikea ymmärtää keitä nämä ihmiset on joiden mielestä nuorilta jää paljon kokematta
. Tämä on elämää, ei elämä säily satoja vuosia samanlaisia. Nuoria on ollut ihmiskunnan kaikissa kriiseissä ja tulee olemaan, elämä on. Aina ei kaikki nene kuin on suunniteltu.
Jotain "parempien piirien" nuorten tuskaako tämä nyt on kun ei ole voinut pynttäytyä vanhaintansseihin? Voi ei, elämä pilalla.
Persepektiivi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret kotiäidit eivät valita menettäneensä elämän parhaat vuodet, kun on saanut olla korona-aikaankin kotona omien rakkaiden lasten kanssa.
Kyllä he valittavat, aivan syystä.
Kotiäitiys - varsinkin ekan lapsen kanssa - on erittäin yksinäistä ja nythän se yksinäisyys on ollut täysin jäätävää.
Mitä ihmettä? Yksinäistä? Muutin aikanaan puolison kanssa molemmille uudelle paikkakunnalle satojen kilometrien päähän kummankaan synnyinseuduista, enkä tutustunut yhteenkään ihmiseen siellä ekana 3 vuonna kun olin esikoisen kanssa kotona, maailman parasta aikaa! Yksinäisyys ei tosiaankaan ole se millä niitä vuosia kuvailisin, meillä oli todella kivaa lapsen kanssa kahden päivät kun puoliso oli töissä. Ja olin kuitenkin 18-21 vuotias silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret kotiäidit eivät valita menettäneensä elämän parhaat vuodet, kun on saanut olla korona-aikaankin kotona omien rakkaiden lasten kanssa.
Kyllä he valittavat, aivan syystä.
Kotiäitiys - varsinkin ekan lapsen kanssa - on erittäin yksinäistä ja nythän se yksinäisyys on ollut täysin jäätävää.
Mitä ihmettä? Yksinäistä? Muutin aikanaan puolison kanssa molemmille uudelle paikkakunnalle satojen kilometrien päähän kummankaan synnyinseuduista, enkä tutustunut yhteenkään ihmiseen siellä ekana 3 vuonna kun olin esikoisen kanssa kotona, maailman parasta aikaa! Yksinäisyys ei tosiaankaan ole se millä niitä vuosia kuvailisin, meillä oli todella kivaa lapsen kanssa kahden päivät kun puoliso oli töissä. Ja olin kuitenkin 18-21 vuotias silloin.
Ei sulla ole lapsia. Sulla on persepektiivi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Onko meillä muilla ihmisillä normaalia elämää ollut viimeiset kaksi vuotta? Ei harrastuksia, ei ystäviä, ei illanviettoja, ei saunailtoja, ei baari-iltoja ja sinkkujen pariutumista, ei työapaikan yhteisiä tapahtumia ja päivittäisiä kahvihetkiä ja lounaita. Ihan samat ongelmat meillä on kaikilla.
Oletko sinä kököttänyt huoneessasi kaksi vuotta opiskelemassa itseksesi? Mennyt vieraalle paikkakunnalle tai vieraasene maahan jossa et tunne ketään ja kököttänyt 9 neliön huoneessa pelkkä läppäri seuranasi kuukausitolkulla?
Minä en ainakaan ole. Olen kököttänyt mukavasti 300 neliön talossani ja kerrankin mieskin on ollut kotona. On syöty yhdessä mukavasti lounaat, jonka ainekset paikallinen cittari roudaa kotiovelle.
Viikonloput mukavasti mökillä paikkakunnalla, jossa koronaluvut koko ajan mukavan alhaalla. On ollut aikaa nähdä lapsuudenkavereita, ulkoilla ja liikkua.
Korona-aikana on ollut mukavampaa kuin normaalisti.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta mikään pakko ei ole ollut suomalaisilla opiskelijoilla linnoittautua yksiöön Suomeen tai varsinkaan ulkomaille. Suomessa ei ole ollut esim. ulkonaliikkumiskieltoa missään kohtaa eikä myöskään yksityishenkilöiden keskinäisiä tapaamisia ole juurikaan rajoitettu. Vaihdon on voinut perua, jos ei halua korona-aikana mennä.
Jos tapaamisrajoitukset ovat omasta mielestä olleet turhia, niin ihan hyvin olisi voinut vaikka samanmielisten kavereiden kesken kokoontua opiskelemaan, käydä niissä kuuluisissa baareissa, joita ei kuulemma saada Suomessa kiinni millään tai järjestää kotibileitä. Tiedän myös yhden 2020 opintonsa aloittaneen ja ainejärjestöjen s-postilistojen seuraamisen perusteella, että on sitä opiskelijatoimintaakin ollut, vaikka ei toki samassa mittakaavassa kuin ennen. Opiskelijatoimintaa ei järjestä yliopisto, vaan opiskelijoiden järjestöt, joten yliopistoa on tapahtumien puutteesta turha syyttää.
Käytännössä mediassa jopa jotkut 2017 opintonsa aloittaneet vänisevät, että on jouduttu opiskelemaan 2 vuotta yksin, kun yliopisto ei ole järjestänyt seuraa! Ja samaan aikaan kursseilla todellisuus on edelleen se, että ryhmätöitä tehdään vain, jos se on pakollista. Silloinkin osalta tulee viestiä, että enkö voisi tehdä yksin kun on sitä ja tätä. Jos on pakollinen luento, niin valitetaan, että ei ehditä paikalle, kun on töitä ja lapsia ja muita menoja. Millä nämä aikoisivat ehtiä niille paljon kaivatuille lähiluennoille, kun läsnäolopakko yksittäisellä etäluennolla on jo liian vaikea rasti?
Ennen koronaa suomalaisten yliopistojen massaluennoilla kommunikointi oli suunnilleen pakottamisen takana. Nyt yhtäkkiä opiskelijoiden koko maailma romahtaa ja sosiaaliset suhteet katoavat, kun ei ole massaluentoja lähiopetuksena ja niihin liittyvää vuorovaikutusta?
Kyllä, korona-aika on ollut kaikille kamalaa ja varmasti esim. uudella paikkakunnalla aloittaneella opiskelijalla on ollut vaikeampaa kuin monella muulla. Mutta ei tätä tilannetta ole opiskelijoiden kiusaksi järjestetty. Jotain rajaa valittamiseen ja jonkunlaista oma-aloitteisuutta voisi myös olla. Korkeakouluopiskelijoiden pitäisi kuitenkin olla keskimäärin kohtuullisen älykkäitä aikuisia ihmisiä.
T. Yliopisto-opettaja, joka istui kevään 2020 ulkonaliikkumiskiellossa 50 neliön kaksiossa silloisessa asuinmaassaan, eikä jaksa enää yhtään vinkumista jostain luentojen vuorovaikutuksen puutteesta ihmisiltä, jotka eivät edes vaivaudu paikalle, jos jotain lopulta saadaan livenä järjestettyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Mitkä opiskelijat on olleet 2 vuotta etäkoulussa,?
Ainakin peruskoululaiset, lukiolaiset ja ammattikoululaiset on olleet koulussa. Etäkoulua oli sillon keväällä 2020 hyvin vähän aikaa.Peruskoululaiset eivät ole opiskelijoita vaan koululaisia. Sinun kannattaa myös perehtyä suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Unohdit tuosta aika helkkarin merkittävän porukan eli korkeakouluopiskelijat.
Voi kyynel. Onko jäänyt Manta lakittamatta ja siihen altaaseen kusematta. Elämä pilalla.
Eikö ton ikäset muka osaa tapailla toisiaan, oppilaitoksissako ne on ennen örveltäneet ja hässineet?. Tuskin kaikki korkeakoulutkaan 2 vuotta on etänä olleet. Pientä liiottelua tässä koko uhriutumisessa havaittavissa.
Mielenterveysongelmia en väheksy, olen itse kärsinyt niistä nuoresta asti.
Itse olisin ainakin ollut mielissäni jos opiskelupaikkaan ei olisi tarvinnut mennä pitkään aikaan. Ei se nyt niin ihanaa ole koulua käydä tai OPISKELLA.
Ja tiedoksi sinulle että myös amislaiset ja lukiolaiset on OPISKELIJOITA.
18v:n äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Pääministerillämme ja monella muulla yhden tutkinnon opiskelu kestää 10v.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Mitkä opiskelijat on olleet 2 vuotta etäkoulussa,?
Ainakin peruskoululaiset, lukiolaiset ja ammattikoululaiset on olleet koulussa. Etäkoulua oli sillon keväällä 2020 hyvin vähän aikaa.Peruskoululaiset eivät ole opiskelijoita vaan koululaisia. Sinun kannattaa myös perehtyä suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Unohdit tuosta aika helkkarin merkittävän porukan eli korkeakouluopiskelijat.
Voi kyynel. Onko jäänyt Manta lakittamatta ja siihen altaaseen kusematta. Elämä pilalla.
Eikö ton ikäset muka osaa tapailla toisiaan, oppilaitoksissako ne on ennen örveltäneet ja hässineet?. Tuskin kaikki korkeakoulutkaan 2 vuotta on etänä olleet. Pientä liiottelua tässä koko uhriutumisessa havaittavissa.Mielenterveysongelmia en väheksy, olen itse kärsinyt niistä nuoresta asti.
Itse olisin ainakin ollut mielissäni jos opiskelupaikkaan ei olisi tarvinnut mennä pitkään aikaan. Ei se nyt niin ihanaa ole koulua käydä tai OPISKELLA.
Ja tiedoksi sinulle että myös amislaiset ja lukiolaiset on OPISKELIJOITA.18v:n äiti
PERSEPEKTIIVI.
Jos viitsisit edes lukea aloituksen, näkisit että kyse on yliopisto-opiskelijoista. Mutta ei, sinä hössötät peruskoululaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Ja tämä ei nyt onnistu, koska?
Kaikki sitäpaitsi eivät elä tuon kaavan mukaan, elämää voi elää monella tavalla ja opiskellakin voi minkä ikäisenä tahansa nykyään.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä parhaita vuosia enemmän kuin kaksi elämässä.
Entä sitten, jos korona kestää esim 10 vuotta?
Sitten kestää. Vielä on ruokaa, vettä ja ilmaa, ja koulut.
Vaikea ymmärtää keitä nämä ihmiset on joiden mielestä nuorilta jää paljon kokematta
. Tämä on elämää, ei elämä säily satoja vuosia samanlaisia. Nuoria on ollut ihmiskunnan kaikissa kriiseissä ja tulee olemaan, elämä on. Aina ei kaikki nene kuin on suunniteltu.
Jotain "parempien piirien" nuorten tuskaako tämä nyt on kun ei ole voinut pynttäytyä vanhaintansseihin? Voi ei, elämä pilalla.
Kylläpäs ilmaisin itseni huonosti. En kysynyt, mitä tapahtuu ja miten selvitään, jos korona kestää 1 vuotta. Tarkoitin, että tässä on turha jankuttaa miten mitätön määrä kaksi vuotta on ihmisen elämässä, kun todellinen aika meillä ei ole vielä tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Ja tämä ei nyt onnistu, koska?
Kaikki sitäpaitsi eivät elä tuon kaavan mukaan, elämää voi elää monella tavalla ja opiskellakin voi minkä ikäisenä tahansa nykyään.Eri
Et sinä ole eri, ihan sama edelleen. Persepektiivi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Tietysti ne ovat ainutlaatuisia. Väitätkö sinä puolestasi, että jos jokin menee noissa ainutlaatuisissa hetkissä pieleen, se tarkoittaa sitä, että elämän parhaat vuodet on auttamattomasti menetetty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
No onhan nämä vuodet ohi, et sinä siitä pääse yhtään mihinkään. Kyllä nuoren elämässä siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä tapahtuu niin isoja asioita, että hämmästelen kyllä, ellet näe lainkaan, mikä merkitys näillä vuosilla on. Itse en ole koskaan elämäni aikana tutustunut yhtä paljon uusiin ihmisiin ja opetellut elämään uusissa ympäristöissä kuin opiskeluaikana.
Niin, nämä vuodet ovat ohi, ja tänään meni taas yksi päivä ohi. Se on eri asia kuin väittää tappiomielialalla, että "elämän parhaat vuodet ovat ohi".
Väitätkö nyt ihan oikeasti että ne eivät ole ihmiselle ainutlaatuisia hetkiä ja vuosia, kun muutetaan kotoa uudelle paikkakunnalle ja luodaan kokonainen kaveripiiri ja elämä alusta asti uudelleen?
Ja tämä ei nyt onnistu, koska?
Kaikki sitäpaitsi eivät elä tuon kaavan mukaan, elämää voi elää monella tavalla ja opiskellakin voi minkä ikäisenä tahansa nykyään.Eri
kysytkö tosissasi? No ehkä siksi, että etäkoulussa ei vietetä välitunteja niiden opiskelukavereiden kanssa, ei syödä lounasta yhdessä, ei kysellä, osasiko toinen harkkatehtävät paremmin kuin itse jne. Tiedätkö sinä, miten ihmisiin noin yleensä tutustutaan? joku nimi ruudulla ei tee kenestäkään sinun ystävää.
Opiskelijat suhtautuvat näihin kahteen koronavuoteen kuin pettymyksen tuoneeseen kaukorakkauteen: kauhea tuska siitä, mitä ehkä olisi voinut olla. Sattuuhan se, kun kuvitelmat eivät käy toteen. Eivät ne toteutuneetkaan kaukorakkaussuhteet ole aina olleet auvoisia.
On aika erikoista, että kyvykkäät, aivotöihin sopivat, yliopistoon päässeet nuoret ovat henkisiltä voimiltaan niin heikkoja kuin lehdissä ja tässä ketjussa on nähty. Erikoisinta on se, että opintojen sisällöstä ja toteutuksesta ei kovin huudella, vaan pää-äläkkä on kaverien hankkimisessa ja vapaa-ajan opiskelijariennoissa. Aika paksua sukupolvelta, jolla on näköpuhelinyhteys puoleen ihmiskuntaan omassa taskussa.
Yliopisto. Never heard?
Ja toinen aste myös paljon.