Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nuo niitä elämän parhaita vuosia ole. Kun opiskellaan, biletetään, ryypätään, jne. Tai no, jollekin varmaan sitten on ja jollekin ei. Omalle kohdalle elämä lasten kanssa on miljoona kertaa parempaa. Ja on kyllä korona kurittanut kaikkia ikään katsomatta.
Jos olisin joutunut istumaan etäopiskelussa, niin en olisi tavannut tulevaa puolisoani ollenkaan.
Ja kyllä ne opiskeluvuodet olivat hauskoja ja niitä on mukava muistella.
Oliko ne sille koulukiusatulle hauskoja? Tuskin. Aina katsotaan vaan näiden suosittujen kiusaajien näkökulmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me olemme eläneet viime vuodet jossain määrin eristyksissä mutta kyllä silti sanoisin että nuorille ja yksinasuville tämä on varmasti ollut raskainta. Ihmisen elämässä tapahtuu ikävaiheessa 18-25v ihan hirveästi muutoksia ja se on ainakin itselläni se vaihe jolloin muutin pois kotoa, itsenäistyin, biletin, löysin elämänmittaisia ystävyyksiä, puolison ja itseni. Tuo on tärkeä vaihe elämässä ja moni odottaa sitä.
Olen nyt 35v kahden lapsen äiti. Onhan etäaika kurittanut minuakin, mutta rehellisesti sanottuna ruuhkavuosien keskellä elävälle on myös ollut helpottavaa että elämän hektisyys on hieman helpottanut. Olen saanut rauhassa pyöriä kotona perheen kanssa, ulkoilla, saunoa, pitää leffailtoja jne. Asioita jotka ovat tosi kivoja näin 35-vuotiaana. En ole kaivannut baareihin tai ravintoloihin. 20-vuotiaana olisin kaivannut. Tässä elämänvaiheessa pieni eristäytyminen on ihan ok, ei minulta jää mikään tärkeä vaihe välistä vaan oikeastaan päinvastoin kun on kerrankin aikaa olla lasten kanssa rauhassa kotosalla.
Eli ymmärrystä nuorille. Ymmärrän että heitä huolettaa että lyhyt ja mahtava elämänvaihe valuu sormien välistä. Lohdutuksena se, että hauskaa voi onneksi pitää myöhemminkin, vaikkei se toki korvaa kotona istuttuja vuosia.
Niin, siis jos se ainut asia elämässä on käydä baarissa niin varmasti on ollut huojentavaa ettei sinne väkipakolla tarvitse mennä. :D Meille urheilullisille aikuisille tämä aika on ollut yhtä tuskaa, on ollut todella vaikea harrastaa paikkojen ollessa vähän väliä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Persepektiivi kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
OLE HILJAA! Se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
On niitä parhaita vuosia enemmän kuin kaksi elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
OLE HILJAA! Se riittää.
Riittääkö oikeasti? Olen ajatellut, että jos jotkut ihmiset mediassa valittavat tilannettaan, asialle toivotaan jotain parannusta. Mutta ilmeisesti mikään muu parannus ei riitä kuin sellainen taika-aikakone, joka pyyhkii korona-ajan kokonaan pois maailmanhistoriasta ja palataan vuoteen 2019.
Sellaista odotellessa.
Ehdin aloittaa koulun ja elämän normaalisti uudessa kaupungissa, joten en ole jäänyt täysin yksin ja tunnen kaupungin pääpiirteittäin. Ensi kesänä aion tehdä ”turistipäiviä” nykyisessä kaupungissani, en malta odottaa!
Eniten tunnen vajavaisuutta itse opinnoissa. Apua on ollut vaikea saada ja lähityöskentelyä vaativia kursseja on jouduttu valtavasti muokkaamaan, jopa puhtaasti perumaan. Tuntuu kuin minulla olisi iso aukko opiskelujeni yhdessä tärkeässä osa-alueessa. Toivoin, että työnantajat ymmärtävät, että korona-ajan opiskelijat voivat tarvita perehdyttämisessä enemmän apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan me olemme eläneet viime vuodet jossain määrin eristyksissä mutta kyllä silti sanoisin että nuorille ja yksinasuville tämä on varmasti ollut raskainta. Ihmisen elämässä tapahtuu ikävaiheessa 18-25v ihan hirveästi muutoksia ja se on ainakin itselläni se vaihe jolloin muutin pois kotoa, itsenäistyin, biletin, löysin elämänmittaisia ystävyyksiä, puolison ja itseni. Tuo on tärkeä vaihe elämässä ja moni odottaa sitä.
Olen nyt 35v kahden lapsen äiti. Onhan etäaika kurittanut minuakin, mutta rehellisesti sanottuna ruuhkavuosien keskellä elävälle on myös ollut helpottavaa että elämän hektisyys on hieman helpottanut. Olen saanut rauhassa pyöriä kotona perheen kanssa, ulkoilla, saunoa, pitää leffailtoja jne. Asioita jotka ovat tosi kivoja näin 35-vuotiaana. En ole kaivannut baareihin tai ravintoloihin. 20-vuotiaana olisin kaivannut. Tässä elämänvaiheessa pieni eristäytyminen on ihan ok, ei minulta jää mikään tärkeä vaihe välistä vaan oikeastaan päinvastoin kun on kerrankin aikaa olla lasten kanssa rauhassa kotosalla.
Eli ymmärrystä nuorille. Ymmärrän että heitä huolettaa että lyhyt ja mahtava elämänvaihe valuu sormien välistä. Lohdutuksena se, että hauskaa voi onneksi pitää myöhemminkin, vaikkei se toki korvaa kotona istuttuja vuosia.
Niin, siis jos se ainut asia elämässä on käydä baarissa niin varmasti on ollut huojentavaa ettei sinne väkipakolla tarvitse mennä. :D Meille urheilullisille aikuisille tämä aika on ollut yhtä tuskaa, on ollut todella vaikea harrastaa paikkojen ollessa vähän väliä kiinni.
Ne baarit nyt sattuvat olemaan opiskelijoille sellaisia paikkoja, joissa vapaa-aikana varmimmin tapaa ikäisiään.
Etäkoulua oli pieni hetki vuonna 2020.
Minun 18v on elänyt ihan tavallista nuoren elämää sen jälkeen kun alussa oli etäkoulu ja ei nähty ketään. Siitä se luisu siihen että nuori on mennyt menojaan, en ole voinut häkkivarastoonkaan sitä teljetä.
Rokotuksia on otettu ja itse en liiku kuin asioilla. Nuoren elämä on opiskeluineen minusta hyvin samanlaista kuin olisi ilman pandemiaakin. Nuorilla on ahdistusta ja ongelmia aina, minä olisin huolissani jos tämmöisessä ruutuuntuijotushelvetissä ei nuoret voisi pahoin, korona on ehkä normaaleinta mitä tulevat koskaan kokemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Vierailija kirjoitti:
On niitä parhaita vuosia enemmän kuin kaksi elämässä.
Entä sitten, jos korona kestää esim 10 vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku sanoa, mitä tässä pitäisi sitten tehdä?
Kaikki ehdotukset, miten nuoret voisivat tavata toisiaan ja aktiivisesti järjestää omia kivoja juttujaan jos viralliset jutut on peruttu, ammutaan alas. Ne ovat automaattisesti jonkin sortin v*ttuilua.
"Perspektiivi" on kirosana, eikä ainakaan kannata kannustaa optimismiin, saatikka sitten muistuttaa, että nuoruutta ja hyvää elämää on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Kaikenlainen optimistinen perspektiivi (yyh, ällöä) on tietysti nuorten kokemusten mitätöintiä.
Ainoastaan voivottelukuoro hyväksytään.
Voisi kysyä, mitä tuo voivottelu ketään auttaa? Mutta sekin on tietysti v*ttuilua.
Jospa tässä ei ollutkaan ideana auttaa ketään tai ratkaista asiaa, vaan ainoastaan todeta tällaisen asian olemassaolo. Joskus myötätunto ja asian ymmärtäminen riittää.
Okei. No fakta nyt kuitenkin on, että minulla on myötätuntoa ja ymmärrystä asiaa kohtaan vaikka kuinka jakaa, mutta jos joku väittää, että on menettänyt elämänsä parhaat vuodet ja kaikki on nyt pilalla, niin en minä ainakaan myötätunnosta huolimatta pysty leikkimään mukana että tuo on totta. Ei se ole totta, tiedän sen ihan omasta (koronaa edeltävän ajan) kokemuksestakin.
Ensin sanot, että on paljon myötätuntoa, mutta heti perään sanot, että et ymmärrä tätä yhtään. Se, että itse julistaudut myötätuntoiseksi, ei tee sinusta sellaista, ellet oikeasti siihen pysty.
En sanonut etten "ymmärrä tätä yhtään". Sanoin, että ymmärrän, että se on vaikeaa. En silti pysty omalta osaltani vahvistamaan tätä harhaa, että elämän parhaat vuodet ovat ohi. Sen enempää kuin pystyn masennuspotilaalle sanomaan, että hän on oikeassa, elämä ei ole elämisen arvoista. Enkä pysty anorektikolle sanomaan, että hän on oikeassa omasta painostaan.
Näin keski-ikäisenä perheellisenä etätöihin siirtyneenä minua toki on harmittanut että tiimikahvit, sulkapallovuorot, isot juhlat ja muut ovat jääneet pois kuvioista, mutta toisaalta olen iltaisin saanut nauttia perheeni seurasta, isosta talosta, pihatöistä, saunasta ja leffailloista vaimoni kanssa. Elämä on vähän tylsää mutta en koe että olisin menettänyt viime vuosien aikana mitään merkittävää. Minulla on elämän palikat jo hyvin kasassa, kasasin ne juuri varhaisina opiskeluvuosina.
Toista on nuorilla, joiden elämässä olisi juuri se aika, jolloin rakennetaan pohjaa tulevalle elämälle ja jo vuoden aikana voi tapahtua mitä vaan. Elämä parikymppisenä oli mahtavaa aikaa ja kyllä harmittaisi jos se olisi jäänyt välistä. Nytkin on toki mukavaa, mutta mukavuus tulee useimmiten rauhallisista koti-illoista, hikilenkeistä ja saunasta. Eli asioista joita viime vuosina on päässyt tekemään kyllikseen. Ei nuoria voi syyllistää siitä ettei tällaiset keski-ikäisen ukkomiehen harrastukset riitä.
Pientä tuo on. Jotkut menettävät nuoruutensa esim. sairauksille, syövälle, mt-ongelmille jne.
Vierailija kirjoitti:
Etäkoulua oli pieni hetki vuonna 2020.
Minun 18v on elänyt ihan tavallista nuoren elämää sen jälkeen kun alussa oli etäkoulu ja ei nähty ketään. Siitä se luisu siihen että nuori on mennyt menojaan, en ole voinut häkkivarastoonkaan sitä teljetä.
Rokotuksia on otettu ja itse en liiku kuin asioilla. Nuoren elämä on opiskeluineen minusta hyvin samanlaista kuin olisi ilman pandemiaakin. Nuorilla on ahdistusta ja ongelmia aina, minä olisin huolissani jos tämmöisessä ruutuuntuijotushelvetissä ei nuoret voisi pahoin, korona on ehkä normaaleinta mitä tulevat koskaan kokemaan.
Voi hyvää päivää.
Tämä koskee yliopisto-opiskelijoita. Onko sun 18 vee sellainen.
Heistä iso osa on ollut etönä jo kaksi vuotta. Aloittanut opinnot uudella paikkakunnalla etänä ja edelleen on etänä.
Vierailija kirjoitti:
Pientä tuo on. Jotkut menettävät nuoruutensa esim. sairauksille, syövälle, mt-ongelmille jne.
Perdepektiivijankkaaja jankkaa.
Siis ihan hirveen lamauttava ajatuskin, että olisi joutunut opiskeluaikana kantamaan huolta muista ihmisistä ja maailman tilanteesta siinä mielessä ymmärrään ja sympppaan nuoria tooivottavasti niitä baari-iltoja vaihtarien kanssa tulisi vielä