Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Harvinaisen hyvä kommentti, antaa hyvää perspektiä ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Pieni vinkki: jos haluaa elämässä pärjätä, niin pitää sietää joskus hieman vastoinkäymisiä. Jos nyt ei ole päässyt bilettämään, niin elämä ei siihen lopu.
Se, että on tarve verrata koronaa sotaan kertoo, että on argumentit loppu.
Jos pitää kaivaa sota vertaukseksi, tilannehan on poikkeuksellinen jos yhtään vähäisempää vastoinkäymistä ei keksi, jonka avulla dissata opiskelijoita.
Hyvä, ettet itse ole kokenut sen paremmin sotaa kuin muutakaan siihen verrattavaa, mutta kuitenkin kehtaat vähätellä muiden ongelmia.
Just tämä! Ihmiset, jotka eivät ole sotaa nähneetkään, tulevat keulimaan sotakokemuksilla ja vähättelemään muiden kokemuksia. Säälittävää!
Minulla ainakin on ensi käden tietoa sota-ajasta omilta vanhemmiltani, ei sen kauempaa. Isäni, jonka syntymästä tulee pian 99 vuotta, oli sotatoimissa kolme vuotta, kun hän oli 18-21-vuotias. Eli neiti/nuoriherra näsäviisas voisi pikkuisen hillitä tuota mielensäpahoitusta. On se sen verran huvittavaa.
Ethän sinä itse ole sitä kokenut tai nähnyt!!!!
Jösses.
Etkä sinä ole elänyt seitsemänkymppisen korona-aikaa. Et ole kelvollinen sitä arvostelemaan. Eli jösses sinullekin.
Mitähän haastetta siinä on muka ollut?
Rokotuksetkin saitte ensimmäisinä.
Eläke tulee kuin Manulle illallinen ja elämä on hyvä siellä inflaation maksamassa kämpässä.
No jos olisit mieluummin 70v, niin vaihtaisin rooleja kyllä mielellään. Kävelykin on hitaampaa, on kaikkea vaivaa, paljon kuolemaa ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus kestää pidempään kuin kaksi vuotta. On myös perspektiivistä kiinni, miten asian näkee ja kokee. Monelta on mennyt työt, harrastukset etc. Koronan takia. Nuorilla on vielä mahdollisuus tehdä asiat moneen kertaan. Ymmärtäisin jos oikeasti nuoret olisivat joutuneet sotimaan, kodit olisi palaneet ja vanhemmat ja läheiset kuolleet massoittain. Korona on ollut kaikille todellinen koettelemus ja elämä on loppupeleissä epäreilua. Meidät 1980-luvulla ja sitä ennen ja jälkeen syntyneet koimme lama-ajan lapsuudessa ja uuden taantuman 2000-luvun alussa, jonka jälkeen harva on kyennyt saamaan muita kuin pätkätöitä. Pitäisi ymmärtää se, että mitä tahansa odottamatonta voi tapahtua ja koittaa nauttia edes niistä asioista joita on. Sentään olemme kaikki täällä Suomessa syntyneitä Suomeen; huonomminkin voisi olla. Toivotaan että päästään uuteen nousuun, valittaminen vie vain energiaa.
Tulihan se persepektiivi sieltä😂😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit kun nää valittajat palaa kouluihinsa, niin valituksen aihe vain muuttuu. Valituksen määrä on vakio nykynuorilla.
Onneksi boomerit ei valita mistään, paitsi koko ketju on pelkkää valitusta nuorisosta.
Luehan ketju vähän tarkemmin läpi. Puolet viesteistä on opiskelijoiden itsensä valitusta ”kun mä haluun”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enkä kyllä ymmärrä töstä etäopiskelusta traumatisoitumista ja jankutusta, etäkoulua oli hetken aikaa kaksi vuotta sitten keväällä, onpa kauheeta ja jätti ikuiset arvet.
Hohhoijaa.Jos 2kk?) etäkoulu on pahinta mitä nykynuori kokee, ehkä oli jo korkea aikakin kokea jotain "jätkyttävää".
Minä oisin nuorena ollut ikionnellinen kun ei ois tarvinnut raahautua kouluun.Mistähän sinä puhut????
Etäopetusta on ollut toisella asteella paljon enemmän kuin kaksi kuukautta.
Minun esikoiswni ei edes palannut lukiossa enää lähiin maaliskuun 2020 jälkeen.
Ja nyt yliopistot on olleet etänä. Osa jatkaa potkälle kevääseen.
Joillekin ei ole vaan selvinnyt, että ketju ei käsittele peruskoululaisia eikä ne ilmeisesti tajua, että opiskelijat korkeakouluissa on olleet pääasiassa etänä kohta kaksi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit kun nää valittajat palaa kouluihinsa, niin valituksen aihe vain muuttuu. Valituksen määrä on vakio nykynuorilla.
Onneksi boomerit ei valita mistään, paitsi koko ketju on pelkkää valitusta nuorisosta.
Luehan ketju vähän tarkemmin läpi. Puolet viesteistä on opiskelijoiden itsensä valitusta ”kun mä haluun”.
Ketjussa on hyvin vähän opiskelijoiden kommentteja. Kaikki opiskelijoiden puolesta puhujat ei myöskään ole opiskelijoita itse vaan kaltaisiani keski-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ikää ja kokemuksia tulee se 20-30 vuotta lisää, niin osaa laittaa korona-ajankin oikeaan mittasuhteeseen. Ymmärrän sikäli parikymppisiä nuoria, joilla ei ole välttämättä kokemusta elämän oikeista ongelmista. Heille opiskelijaelämän menettäminen hyvin voi olla se elämän kovin koettelemus.
Jep. Ja kun niitä oikeita koettelemuksia tulee, niin kuin kaikille tulee, niin huokaavat, että oli se korona-aika sentään leppoisaa tähän verrattuna. Siis kun aviopuoliso pettää, lapsi sairastuu vakavasti, töissä on kurjaa eikä ylennystä kuulu ja vanhemmat vanhenevat ja dementoituvat eikä hoitopaikkoja ole ja tapellaan sisarusten kanssa, kuka ottaa vanhemmat luokseen asumaan.
Tervetuloa ihan oikeiden aikuisten elämään.
Sulla on tainnut olla pullamössölapsuus. Mun lapseni ovat jo nuoruudestaan huolimatta kokeneet mm. molempien vanhempien vakavan sairastumisen. En todellakaan toivonut heille lisää vaikeuksia koronan muodossa. Todella monella muullakin nuorella voi olla taustalla vaikka mitä vaikeuksia ja ongelmia.
Kyllä tämä on suuri tragedia tämä nuorten tilanne 😢😢🤪🤪🤪🤢🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus kestää pidempään kuin kaksi vuotta. On myös perspektiivistä kiinni, miten asian näkee ja kokee. Monelta on mennyt työt, harrastukset etc. Koronan takia. Nuorilla on vielä mahdollisuus tehdä asiat moneen kertaan. Ymmärtäisin jos oikeasti nuoret olisivat joutuneet sotimaan, kodit olisi palaneet ja vanhemmat ja läheiset kuolleet massoittain. Korona on ollut kaikille todellinen koettelemus ja elämä on loppupeleissä epäreilua. Meidät 1980-luvulla ja sitä ennen ja jälkeen syntyneet koimme lama-ajan lapsuudessa ja uuden taantuman 2000-luvun alussa, jonka jälkeen harva on kyennyt saamaan muita kuin pätkätöitä. Pitäisi ymmärtää se, että mitä tahansa odottamatonta voi tapahtua ja koittaa nauttia edes niistä asioista joita on. Sentään olemme kaikki täällä Suomessa syntyneitä Suomeen; huonomminkin voisi olla. Toivotaan että päästään uuteen nousuun, valittaminen vie vain energiaa.
Täyttä tuubaa. Enemmistö suomalaisista työssäkäyvistä on vakituisissa työsuhteissa. Määräaikaiset työsuhteet kasautuvat erityisesti nuorille.
Vierailija kirjoitti:
Nämä "kontekstin taju" kommentit kuulostavat siltä, että "olkaa hiljaa ja kuunnelkaa miten vaikeaa meillä keski-ikäisillä on" . Kyllä tiedetään, että huonomminkin voisi asiat olla. Päivittäin olen kiitollinen siitä, mitä minulla on. Silti korona ja sen aiheuttamat menetetyt kokemukset harmittavat. Vielä enemmän harmittaa eräiden vanhempien henkilöiden halveksunta, pilkka ja vahingonilo omaa sukupolveani kohtaan.
Kyllä se hurahtaa se aika ja kohta olet itse keski-ikäinen. Olisit kiitollinen, että vielä olet nuori. Voin kertoa, että asiat menee yleensä vaan huonommin, mitä vanhemmaksi tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua osallistua mihinkään naurettaviin tapahtumiin. Haluan vain nähdä kasvokkain ihmisiä, ahdistaa ajatus mennä johonkin tapaan jotain random-tyyppejä. Tahdon, että mulla on ympärillä samat kasvot joka aamu ja joiden kanssa mennään ruokalaan ja nauretaan samoille asioille. Minä en halua sopia tuntemattomien kanssa tapaamisia whatsappissa ja hiihdellä paikkaan x. Haluan, että saan valita itse monista bileistä / lounaspaikoista ja ajankohdista mihin tahdon ja kenen kanssa menen. Onko tätä niin vaikea ymmärtää?? Haluan saada ystäviä, joiden kanssa ollaan tekemisissä monta vuosikymmentä ja haluan elää huolettomasti ja miettimättä huomista. Meiltä on viety kaikki tämä!
Ymmärrän, mutta ei elämä ole mikään toivekonsertti, jossa asiat menisivät aina sen mukaan, mitä itse haluaa tai ei halua. Usein on sopeuduttava vallitsevaan tilanteeseen ja käytettävä luovuuttaan, yritettävä olla onnellinen niillä reunaehdoilla, joita on.
Ei nuorten tarvitse osata tällaista nöyryyden ja onnellisuuden kaivamisen taitoa. Heidän kuuluu iloita, olla vapaita ja nauttia toisistaan, ei surra ja suorittaa ja "olla vähään tyytyväinen".
???
Nämä nuoret eivät ole mitään taaperoita vaan aikuisia ihmisiä jo. Kukaan ei odota mitään suurta nöyryyttä ja uhrautuvaisuutta, vaan pientä suhteellisuudentajua. Kaikki tässä toivovat, että pian alkaisi normaali elämä taas. (Tai siis vielä normaalimpi, eihän nyt arjessa edes huomaa koko koronaa muuta kuin maskeista.)
Yleisesti ottaen ihmisellä on paljon enemmän resilienssiä, jos osaa "olla vähään tyytyväinen" - mikä ei tarkoita sitä, että nöyränä kituuttaa koko elämänsä pyytämättä koskaan enempää, vaan että sopeutuu väliaikaisesti vähemmän ihanteellisiin oloihin kiukuttelematta, jos nyt muuta ei ole juuri tällä hetkellä saatavilla. Ihmiset, joilla on enemmän resilienssiä, pystyvät myös paremmin aktiivisesti parantamaan olojaan silloin kun vastoinkäymisiä tulee, joten siitä taidosta on sitäkin kautta hyötyä. Tarkoitus ei ole sopeutua loputtomasti huonoon ja vähään.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille, jotka ymmärtävät <3 Valmistuin pari vuotta sitten lukiosta, mutta lakkiaisia ei saatu pitää, joten kolmen vuoden uurastus huipentui siihen kun painoin olohuoneessa yo-lakin päähäni. Se oli ihan ok, mutta samana vuonna 2020 pääsin yliopistoon 400 km kotikaupungistani. En tuntenut kaupungista ketään ja nyt n. 1,5 vuoden etäopiskelun jälkeen tilanne on se, etten ole vieläkään ole saanut ystäviä. Asun, nukun ja opiskelen opiskelija-asunnossa, ja yleisin "kodin" ulkopuolinen sosiaalinen kontaktini on kaupan kassa. En kaipaa opiskelijaelämää tai lähiopetusta päästäkseni ryyppäämään tai bilettämään, vaan jotta en olisi yksinäinen.
Kuulostaa ikävältä. Mutta monelle tuo on kuitenkin ollut normaaliarkea ilman koronaakin, eivät vain ole valitelleet tiedotusvälineissä. Yksinäisiä ihmisiä on ollut aina, kukaan ei vain ole heistä kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus kestää pidempään kuin kaksi vuotta. On myös perspektiivistä kiinni, miten asian näkee ja kokee. Monelta on mennyt työt, harrastukset etc. Koronan takia. Nuorilla on vielä mahdollisuus tehdä asiat moneen kertaan. Ymmärtäisin jos oikeasti nuoret olisivat joutuneet sotimaan, kodit olisi palaneet ja vanhemmat ja läheiset kuolleet massoittain. Korona on ollut kaikille todellinen koettelemus ja elämä on loppupeleissä epäreilua. Meidät 1980-luvulla ja sitä ennen ja jälkeen syntyneet koimme lama-ajan lapsuudessa ja uuden taantuman 2000-luvun alussa, jonka jälkeen harva on kyennyt saamaan muita kuin pätkätöitä. Pitäisi ymmärtää se, että mitä tahansa odottamatonta voi tapahtua ja koittaa nauttia edes niistä asioista joita on. Sentään olemme kaikki täällä Suomessa syntyneitä Suomeen; huonomminkin voisi olla. Toivotaan että päästään uuteen nousuun, valittaminen vie vain energiaa.
Täyttä tuubaa. Enemmistö suomalaisista työssäkäyvistä on vakituisissa työsuhteissa. Määräaikaiset työsuhteet kasautuvat erityisesti nuorille.
Ja koronan takia työkokemus on jäänyt heppoisaksi. Esim viime kesänä kesätyöt oli todella vähissä!
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ei kaikki edes elä tuollaista opiskelijaelämää, jos ei vaikka opiskele tai käy samalla töissä. Elämää ja nuoruutta voi elää siltikin, ja vielä hyvää sellaista. Ihme kitinää, aikuisia opiskelijat on kuitenkin. Kyllä sitä aktiviteettia olisi voinut järjestää koronasta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorten DOKAAMISTA on HAASTEELLISTETTU kaksi vuotta 😭😭😭😭😭
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua osallistua mihinkään naurettaviin tapahtumiin. Haluan vain nähdä kasvokkain ihmisiä, ahdistaa ajatus mennä johonkin tapaan jotain random-tyyppejä. Tahdon, että mulla on ympärillä samat kasvot joka aamu ja joiden kanssa mennään ruokalaan ja nauretaan samoille asioille. Minä en halua sopia tuntemattomien kanssa tapaamisia whatsappissa ja hiihdellä paikkaan x. Haluan, että saan valita itse monista bileistä / lounaspaikoista ja ajankohdista mihin tahdon ja kenen kanssa menen. Onko tätä niin vaikea ymmärtää?? Haluan saada ystäviä, joiden kanssa ollaan tekemisissä monta vuosikymmentä ja haluan elää huolettomasti ja miettimättä huomista. Meiltä on viety kaikki tämä!
Ymmärrän, mutta ei elämä ole mikään toivekonsertti, jossa asiat menisivät aina sen mukaan, mitä itse haluaa tai ei halua. Usein on sopeuduttava vallitsevaan tilanteeseen ja käytettävä luovuuttaan, yritettävä olla onnellinen niillä reunaehdoilla, joita on.
Ei nuorten tarvitse osata tällaista nöyryyden ja onnellisuuden kaivamisen taitoa. Heidän kuuluu iloita, olla vapaita ja nauttia toisistaan, ei surra ja suorittaa ja "olla vähään tyytyväinen".
???
Nämä nuoret eivät ole mitään taaperoita vaan aikuisia ihmisiä jo. Kukaan ei odota mitään suurta nöyryyttä ja uhrautuvaisuutta, vaan pientä suhteellisuudentajua. Kaikki tässä toivovat, että pian alkaisi normaali elämä taas. (Tai siis vielä normaalimpi, eihän nyt arjessa edes huomaa koko koronaa muuta kuin maskeista.)
Yleisesti ottaen ihmisellä on paljon enemmän resilienssiä, jos osaa "olla vähään tyytyväinen" - mikä ei tarkoita sitä, että nöyränä kituuttaa koko elämänsä pyytämättä koskaan enempää, vaan että sopeutuu väliaikaisesti vähemmän ihanteellisiin oloihin kiukuttelematta, jos nyt muuta ei ole juuri tällä hetkellä saatavilla. Ihmiset, joilla on enemmän resilienssiä, pystyvät myös paremmin aktiivisesti parantamaan olojaan silloin kun vastoinkäymisiä tulee, joten siitä taidosta on sitäkin kautta hyötyä. Tarkoitus ei ole sopeutua loputtomasti huonoon ja vähään.
Persepektiivi unohtui!
Vierailija kirjoitti:
Nuoruus kestää pidempään kuin kaksi vuotta. On myös perspektiivistä kiinni, miten asian näkee ja kokee. Monelta on mennyt työt, harrastukset etc. Koronan takia. Nuorilla on vielä mahdollisuus tehdä asiat moneen kertaan. Ymmärtäisin jos oikeasti nuoret olisivat joutuneet sotimaan, kodit olisi palaneet ja vanhemmat ja läheiset kuolleet massoittain. Korona on ollut kaikille todellinen koettelemus ja elämä on loppupeleissä epäreilua. Meidät 1980-luvulla ja sitä ennen ja jälkeen syntyneet koimme lama-ajan lapsuudessa ja uuden taantuman 2000-luvun alussa, jonka jälkeen harva on kyennyt saamaan muita kuin pätkätöitä. Pitäisi ymmärtää se, että mitä tahansa odottamatonta voi tapahtua ja koittaa nauttia edes niistä asioista joita on. Sentään olemme kaikki täällä Suomessa syntyneitä Suomeen; huonomminkin voisi olla. Toivotaan että päästään uuteen nousuun, valittaminen vie vain energiaa.
Sinäkö nyt siis sanot, että nyt kun kaksi vuotta on mennyt, kaikki palaa ennalleen. vai miksi ihmeessä tästä puhutaan kahdesta vuodesta, jos kenelläkään ei ole mitään tietoa, kauanko tämä jatkuu?
Aikuiselle kaksi vuotta tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta nuori elää vain kerran ne vuodet, kun hän muuttaa kotoa pois ja rakentaa uuden elämän ihmissuhteineen. Itse olen nyt nelikymppinen ja todellakin parhaat vuoteni oli juuri opiskeluajat, kun uusia asioita ja ihmisiä tuli vastaan koko ajan. Olen myös aikuisiällä kokenut aika karusti sen, miten vaikeaa on ystävystyä, ellei arjessa luotevasti joudu tekemisiin ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "kontekstin taju" kommentit kuulostavat siltä, että "olkaa hiljaa ja kuunnelkaa miten vaikeaa meillä keski-ikäisillä on" . Kyllä tiedetään, että huonomminkin voisi asiat olla. Päivittäin olen kiitollinen siitä, mitä minulla on. Silti korona ja sen aiheuttamat menetetyt kokemukset harmittavat. Vielä enemmän harmittaa eräiden vanhempien henkilöiden halveksunta, pilkka ja vahingonilo omaa sukupolveani kohtaan.
Kyllä se hurahtaa se aika ja kohta olet itse keski-ikäinen. Olisit kiitollinen, että vielä olet nuori. Voin kertoa, että asiat menee yleensä vaan huonommin, mitä vanhemmaksi tulee.
Ilmankos olet noin negatiivinen nuorille tuolla asenteella. En allekirjoita ollenkaan väitettäsi, että elämä huononee vanhemmaksi tultaessa. Itselläni se on vain parantunut. T. toinen keski-ikäinen
Terveydenhuolto, opiskelijat, opettajat… Kaikki kitisemässä mediassa kuinka heidän kurjuus koko koronassa on karmeinta. Niin, me normaalit töissäkäyvät aikuiset ihmiset sitten ollaan ilomielin kärsitty ylitöistä ja jatkuvasta informaatio- ja yhteydenottotulvasta etätöissä, eikä edes olla päästy harrastuksiin jotta pää jotenkin pysyisi kasassa. En tajua näitä ryhmiä, ketkä korostavat itseään tässä kurjuudessa, näyttäytyvät lähinnä vain kovaäänisiltä urpoilta.
Kaikkihan me olemme eläneet viime vuodet jossain määrin eristyksissä mutta kyllä silti sanoisin että nuorille ja yksinasuville tämä on varmasti ollut raskainta. Ihmisen elämässä tapahtuu ikävaiheessa 18-25v ihan hirveästi muutoksia ja se on ainakin itselläni se vaihe jolloin muutin pois kotoa, itsenäistyin, biletin, löysin elämänmittaisia ystävyyksiä, puolison ja itseni. Tuo on tärkeä vaihe elämässä ja moni odottaa sitä.
Olen nyt 35v kahden lapsen äiti. Onhan etäaika kurittanut minuakin, mutta rehellisesti sanottuna ruuhkavuosien keskellä elävälle on myös ollut helpottavaa että elämän hektisyys on hieman helpottanut. Olen saanut rauhassa pyöriä kotona perheen kanssa, ulkoilla, saunoa, pitää leffailtoja jne. Asioita jotka ovat tosi kivoja näin 35-vuotiaana. En ole kaivannut baareihin tai ravintoloihin. 20-vuotiaana olisin kaivannut. Tässä elämänvaiheessa pieni eristäytyminen on ihan ok, ei minulta jää mikään tärkeä vaihe välistä vaan oikeastaan päinvastoin kun on kerrankin aikaa olla lasten kanssa rauhassa kotosalla.
Eli ymmärrystä nuorille. Ymmärrän että heitä huolettaa että lyhyt ja mahtava elämänvaihe valuu sormien välistä. Lohdutuksena se, että hauskaa voi onneksi pitää myöhemminkin, vaikkei se toki korvaa kotona istuttuja vuosia.
Nuoruus kestää pidempään kuin kaksi vuotta. On myös perspektiivistä kiinni, miten asian näkee ja kokee. Monelta on mennyt työt, harrastukset etc. Koronan takia. Nuorilla on vielä mahdollisuus tehdä asiat moneen kertaan. Ymmärtäisin jos oikeasti nuoret olisivat joutuneet sotimaan, kodit olisi palaneet ja vanhemmat ja läheiset kuolleet massoittain. Korona on ollut kaikille todellinen koettelemus ja elämä on loppupeleissä epäreilua. Meidät 1980-luvulla ja sitä ennen ja jälkeen syntyneet koimme lama-ajan lapsuudessa ja uuden taantuman 2000-luvun alussa, jonka jälkeen harva on kyennyt saamaan muita kuin pätkätöitä. Pitäisi ymmärtää se, että mitä tahansa odottamatonta voi tapahtua ja koittaa nauttia edes niistä asioista joita on. Sentään olemme kaikki täällä Suomessa syntyneitä Suomeen; huonomminkin voisi olla. Toivotaan että päästään uuteen nousuun, valittaminen vie vain energiaa.