Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Nuoret elävät omassa pikku kuplassaan ilman perspektiiviä, mitä muutakaan voi odottaa.
Sinä ja sun perspektiivis😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta ja on sitä parasta aikaa? Niin, hänellä on sitä aikaa vaikka kuinka vielä jäljellä ja tallessa.
Huomaa kuinka lyhyellä elämänkokemuksella (juuri niin!) nuori nainen puhuu. Hänen parin vuoden hiljaiselo ei ole mitenkään relevanttia yhteiskunnallisella tasolla.
Kaikkihan tästä korona-ajasta ovat kärsineet. Ei hän ole mikään erikoistapaus!
Tällä logiikalla kenenkään ongelmat ei ole relevantteja yhteiskunnan kannalta. Nytpä vaan sattuu olemaan niin, että tilanne on vaikuttanut suureen joukkoon nuoria, joten sillä on yhteiskunnallista merkitystä.
Vanhempien on turha louskuttaa leukojaan, sillä kukaan heistä ei ole kokenut koronanuoruutta. Sotaan on turha verrata. Ette ole kokeneet sotaakaan, mutta se ei estä näköjään ratsastamasta kaatuneilla. Noloa.
Moni on kokenut työttömyyttä, sairautta, kuolemaa jne.
Asioilla on monenlaisia painoarvoja. Olisivat nuo kiitollisia, kun on terveyttä ja opiskelupaikka = elämä edessä kohti parempaa.
T. nuo vastoinkäymiset kokenut.
Niin siis sitä terveyttähän ei todella monella enää ole etäopiskelusta johtuen. Opiskelijoiden mielenterveys on kriiisissä. Siinä kohteena on valtaosin juuri ne tavallisen opiskelijat, jotka toisinaan käyvät sitseillä, mutta käyttävät valtaosan päivistä ja illoista opiskelemiseen.
Etäajan ongelma ei ole siinä, etteivätkö rankkaa dokaamista harrastavat voisi dokata kotibileissä yms. ja olla siellä sosiaalisia. Ongelma on siinä, että keskiverto-opiskelijat eivät pääse luennoille, kiltahuoneille, laskareihin, lounaille, kirjastoihin tai muuallekaan pois solusta tai yksiöstä kaltaisiensa joukkoon. Keskiverto-opiskelijat eivät pääse luomaan sosiaalisia suhteita. Typerää argumentoida, että jokainen voi järjestää lähitapahtumia omalle porukalle, kun opiskelijat eivät pääse näitä omia porukoita muodostamaan.
Jokainen opiskelijoiden pahaa oloa väheksyvä voi kysyä itseltään, montako päivää on viettänyt yksin puhumatta yhdellekään ihmiselle ja minkälainen fiilis on sellaisten päivien päätteeksi. Monelle opiskelijalle tämä on nykyistä arkipäivää.
Höpölöpöä taas. Nuoria ei koskaan eristetty koteihinsa niin kuin yli seitsemänkymppisiä. Eivätkä kaikki keski-ikäisetkään isoja ystäväpiirejä omista, ei yksinäisyys iästä ole kiinni!
Jos keski-ikäinen on yksinäinen, se on tasan ihan oma moka!
Erikoinen kommentti! Eipä keski-ikäinenkään tutustu muihin mukaviin ihmisiin, vaikka olisi itse kuinka mukava hyvänsä, jos seudulla ja kontakteissa ei ole tutustumishaluisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta ja on sitä parasta aikaa? Niin, hänellä on sitä aikaa vaikka kuinka vielä jäljellä ja tallessa.
Huomaa kuinka lyhyellä elämänkokemuksella (juuri niin!) nuori nainen puhuu. Hänen parin vuoden hiljaiselo ei ole mitenkään relevanttia yhteiskunnallisella tasolla.
Kaikkihan tästä korona-ajasta ovat kärsineet. Ei hän ole mikään erikoistapaus!
Tällä logiikalla kenenkään ongelmat ei ole relevantteja yhteiskunnan kannalta. Nytpä vaan sattuu olemaan niin, että tilanne on vaikuttanut suureen joukkoon nuoria, joten sillä on yhteiskunnallista merkitystä.
Vanhempien on turha louskuttaa leukojaan, sillä kukaan heistä ei ole kokenut koronanuoruutta. Sotaan on turha verrata. Ette ole kokeneet sotaakaan, mutta se ei estä näköjään ratsastamasta kaatuneilla. Noloa.
Moni on kokenut työttömyyttä, sairautta, kuolemaa jne.
Asioilla on monenlaisia painoarvoja. Olisivat nuo kiitollisia, kun on terveyttä ja opiskelupaikka = elämä edessä kohti parempaa.
T. nuo vastoinkäymiset kokenut.
Niin siis sitä terveyttähän ei todella monella enää ole etäopiskelusta johtuen. Opiskelijoiden mielenterveys on kriiisissä. Siinä kohteena on valtaosin juuri ne tavallisen opiskelijat, jotka toisinaan käyvät sitseillä, mutta käyttävät valtaosan päivistä ja illoista opiskelemiseen.
Etäajan ongelma ei ole siinä, etteivätkö rankkaa dokaamista harrastavat voisi dokata kotibileissä yms. ja olla siellä sosiaalisia. Ongelma on siinä, että keskiverto-opiskelijat eivät pääse luennoille, kiltahuoneille, laskareihin, lounaille, kirjastoihin tai muuallekaan pois solusta tai yksiöstä kaltaisiensa joukkoon. Keskiverto-opiskelijat eivät pääse luomaan sosiaalisia suhteita. Typerää argumentoida, että jokainen voi järjestää lähitapahtumia omalle porukalle, kun opiskelijat eivät pääse näitä omia porukoita muodostamaan.
Jokainen opiskelijoiden pahaa oloa väheksyvä voi kysyä itseltään, montako päivää on viettänyt yksin puhumatta yhdellekään ihmiselle ja minkälainen fiilis on sellaisten päivien päätteeksi. Monelle opiskelijalle tämä on nykyistä arkipäivää.
Höpölöpöä taas. Nuoria ei koskaan eristetty koteihinsa niin kuin yli seitsemänkymppisiä. Eivätkä kaikki keski-ikäisetkään isoja ystäväpiirejä omista, ei yksinäisyys iästä ole kiinni!
Jos keski-ikäinen on yksinäinen, se on tasan ihan oma moka!
Erikoinen kommentti! Eipä keski-ikäinenkään tutustu muihin mukaviin ihmisiin, vaikka olisi itse kuinka mukava hyvänsä, jos seudulla ja kontakteissa ei ole tutustumishaluisia ihmisiä.
Pitää olla perspektiiviä!
Vierailija kirjoitti:
Eihän korona-aikaan ole ollut kiellettyä tavata muita? Me järkättiin ite opintopiirejä, etä-Zoomissa kysyttiin, että ketä kiinnostaa ja sit tavattiin kunkin kurssin kiinnostuneiden kesken.
Tuossa tulee se paradoksi, että ei niitä sosiaalisia suhteita kukaan toiselle järjestä. Pitää itse olla aloitteellinen oli sitten etänä tai läsnä. Jos et kertaakaan sano Zoomin aikana mitään ja pidät kameran kiinni, niin vaikea se on tietää, että kuka siellä on. Aikuisuuteen kuuluu vastuu omasta itsestä.
Sinulla on käynyt hyvä tuuri, että olet tutustunut tuollaisiin ihmisiin opiskeluaikana. Suurin osa etäopintojen menosta on kyllä kasvotonta ja mykkää. Pyysin kerran muita etäkahville Zoomiin ja kukaan ei tullut. Asia vaiettiin sitten kuoliaaksi. Ilmeisesti kaikilla oli jotain mukavampaa tekemistä kuin Zoom-kahvittelu?
Toisaalta olen varma, että nykynuoret rakastavat tätä uhrin asemaansa. Nyt saa loukkaantua ja uhriutua oikein kunnolla. Piehtaroida siinä maailman tappiin.
Huono-osaisilla nuorilla on mennyt aina paljon surkeammin ja ollut rankempaa, kuin mitä nyt näillä opiskelupaikan saaneilla kitisijöillä. Silti ei ole herunut sympatiaa, puheenvuoroja tai ymmärrystä nille nuorille, jotka saa pärjätä omillaan ilman opiskelupaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parikymppisenä aika on arvokkaampaa ku viiskymppisenä
Millä lailla arvokkaampaa muka? Viisikymppisellä vähemmän aikaa jäljellä, siksi se on arvokkaampaa.
Enkä kyllä ymmärrä töstä etäopiskelusta traumatisoitumista ja jankutusta, etäkoulua oli hetken aikaa kaksi vuotta sitten keväällä, onpa kauheeta ja jätti ikuiset arvet.
Hohhoijaa.
Jos 2kk?) etäkoulu on pahinta mitä nykynuori kokee, ehkä oli jo korkea aikakin kokea jotain "jätkyttävää".
Minä oisin nuorena ollut ikionnellinen kun ei ois tarvinnut raahautua kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän korona-aikaan ole ollut kiellettyä tavata muita? Me järkättiin ite opintopiirejä, etä-Zoomissa kysyttiin, että ketä kiinnostaa ja sit tavattiin kunkin kurssin kiinnostuneiden kesken.
Tuossa tulee se paradoksi, että ei niitä sosiaalisia suhteita kukaan toiselle järjestä. Pitää itse olla aloitteellinen oli sitten etänä tai läsnä. Jos et kertaakaan sano Zoomin aikana mitään ja pidät kameran kiinni, niin vaikea se on tietää, että kuka siellä on. Aikuisuuteen kuuluu vastuu omasta itsestä.
Sinulla on käynyt hyvä tuuri, että olet tutustunut tuollaisiin ihmisiin opiskeluaikana. Suurin osa etäopintojen menosta on kyllä kasvotonta ja mykkää. Pyysin kerran muita etäkahville Zoomiin ja kukaan ei tullut. Asia vaiettiin sitten kuoliaaksi. Ilmeisesti kaikilla oli jotain mukavampaa tekemistä kuin Zoom-kahvittelu?
Miksi et pyytänyt halukkailta numeroita ja sopinut tapaamista jonnekin? Ei kukaan mitään zoom-kahveja jaksa.
Kyllä minä ymmärrän, että tuo tilanne on vaikea. En itsekään olisi sopeutunut uuteen opiskelukaupunkiin ellei siellä olisi ollut opiskelukavereita. Itse koin vähän samanlaisen kokemuksen, kun aloitin yliopisto-opinnot kolmekymppisenä perheenäitinä, joka asui sadan kilometrin päässä opiskelukaupungista. Ei ollut ketään, kenen kanssa voi pohtia opiskeluun tai kursseihin liittyviä asioita, ei ollut ketään kenen kanssa mennä syömään. Ei ollut ketään kenen kanssa olisi voinut jakaa kokemuksia gradun kirjoittamisessa. Ei ollut apua harjoitustehtävien kanssa, ei ollut paria kieliryhmässä jne. Nuoremmat ryhmäytyivät helposti ja nopeasti ja puhuivat vapaa-ajan riennoistaan ja hengailivat keskenään. Olen jälkeenpäin harmitellut sitä, että minulla ei jäänyt yliopistoajasta yhtäkään kontaktia, joista voisi olla iloa ja hyötyä tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi lukuisat kirjoitusvirheet, nakkisormet ja kettuileva puhelimen näppäimistö....
Vierailija kirjoitti:
Enkä kyllä ymmärrä töstä etäopiskelusta traumatisoitumista ja jankutusta, etäkoulua oli hetken aikaa kaksi vuotta sitten keväällä, onpa kauheeta ja jätti ikuiset arvet.
Hohhoijaa.Jos 2kk?) etäkoulu on pahinta mitä nykynuori kokee, ehkä oli jo korkea aikakin kokea jotain "jätkyttävää".
Minä oisin nuorena ollut ikionnellinen kun ei ois tarvinnut raahautua kouluun.
Nyt ei puhuta peruskoululaisista vaan korkeakouluopiskelijoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää on niitä samoja, jotka kokee yksinäisyyttä seuraavaksi kun kaverit alkaa seurustella ja pesiytyä, tai kun ovat äitiyslomalla / kun kaverit saa vauvoja ja he ei. Sitten työpaikoilla kokevat ulkopuolisuutta ja vanhuksena ovat taas yksin kun heille ei mikään kelpaa. Jopa parisuhteessa voivat kokea yksinäisyyttä.
Aina voi olla naama nurin päin.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia omat opiskeluvuotesi olivat?
Minun äitini kuoli yllättäen nuorena syöpään ja hän oli ainut huoltajani. Pian kuoli syöpään myös hänen vielä nuorempi siskonsa. Kumpikin sairasti vain vuoden. Siihen loppui huoleton nuoruus ja oli raskas surutyö tehtävänä. Odotin toisenlaista nuoruutta. Aina elämä ei mene kuten toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäinen etätyöntekijä on hyvin usein perheellinen, tilavammassa asunnossa asuva ihminen, eli ympärillä on perhettä ja tilaa olla. Nuori opiskelija asuu usein yksin jossain 20 neliön opiskelijakopissa, joten ei ole mikään ihme, että seinät alkavat kaatua päälle sosiaalisten kontaktien ja fyysisen tilanpuutteen vuoksi.
Molempien kanssa voisin vaihtaa osia. Olis kiva olla taas opiskelija. Tai asua tilavassa asunnossa, ilman sitä perhettä kylläkin. Ennenmuuta olis ihana olla etäopiskelija tai etätyössä, sen sijaan että aamulla lähtee töihin pois kotoa.
T. Yksiössä asuva keski-ikäinen
Vierailija kirjoitti:
Enkä kyllä ymmärrä töstä etäopiskelusta traumatisoitumista ja jankutusta, etäkoulua oli hetken aikaa kaksi vuotta sitten keväällä, onpa kauheeta ja jätti ikuiset arvet.
Hohhoijaa.Jos 2kk?) etäkoulu on pahinta mitä nykynuori kokee, ehkä oli jo korkea aikakin kokea jotain "jätkyttävää".
Minä oisin nuorena ollut ikionnellinen kun ei ois tarvinnut raahautua kouluun.
Mistähän sinä puhut????
Etäopetusta on ollut toisella asteella paljon enemmän kuin kaksi kuukautta.
Minun esikoiswni ei edes palannut lukiossa enää lähiin maaliskuun 2020 jälkeen.
Ja nyt yliopistot on olleet etänä. Osa jatkaa potkälle kevääseen.
Sit kun nää valittajat palaa kouluihinsa, niin valituksen aihe vain muuttuu. Valituksen määrä on vakio nykynuorilla.
Vierailija kirjoitti:
Sit kun nää valittajat palaa kouluihinsa, niin valituksen aihe vain muuttuu. Valituksen määrä on vakio nykynuorilla.
Onneksi sinä olet niin aurinkoinen!
Vierailija kirjoitti:
Sit kun nää valittajat palaa kouluihinsa, niin valituksen aihe vain muuttuu. Valituksen määrä on vakio nykynuorilla.
Onneksi boomerit ei valita mistään, paitsi koko ketju on pelkkää valitusta nuorisosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua osallistua mihinkään naurettaviin tapahtumiin. Haluan vain nähdä kasvokkain ihmisiä, ahdistaa ajatus mennä johonkin tapaan jotain random-tyyppejä. Tahdon, että mulla on ympärillä samat kasvot joka aamu ja joiden kanssa mennään ruokalaan ja nauretaan samoille asioille. Minä en halua sopia tuntemattomien kanssa tapaamisia whatsappissa ja hiihdellä paikkaan x. Haluan, että saan valita itse monista bileistä / lounaspaikoista ja ajankohdista mihin tahdon ja kenen kanssa menen. Onko tätä niin vaikea ymmärtää?? Haluan saada ystäviä, joiden kanssa ollaan tekemisissä monta vuosikymmentä ja haluan elää huolettomasti ja miettimättä huomista. Meiltä on viety kaikki tämä!
Minäkin haluaisin käydä työpaikan kahvihuoneessa kuten ennen, haluaisin jutella kollegoiden kanssa joka päivä kaikkea kuten ennenkin. Haluaisin käydä meidän henkilöstöravintolassa lounaalla ja jutella kaikkien niiden ihmisten kanssa kuin tein ennen koronaakin. Monia näistä ihmisistä en ole nähnyt kahteen vuoteen! Useimmat niistäkin tekee etätyötä, joten ei auta vaikka menisin itse toimistolle.
Haluan vanhan ajan minäkin takaisin, ja nyt heti! Mutta kun se ei ole nyt mahdollista ja tähän tilanteeseen pitää sopeutua. Kaikki me olemme tässä samassa veneessä.
Keski-ikäisenä etätyöläisenä en edes teeskentele, että olen samassa veneessä kuin nuoret.
Nuorena elämäni oli ihan toisenlaista ja olisin kärsinyt ihan eri tavoin eristäytymusestä kuin nykyisessä elämänvaiheessa, jossa se on lähinnä helpotus. En ole enää nuori, nuoret sen sijaan ovat.
No meitä aikuisia on moneen lähtöön ja monenlaisissa elämäntilanteissa. Itse ole sosiaalinen, monessa mukana ja kaipaan ihmiskontakteja. Sikäli eristäytyminen on vaikuttanut elämääni pahasti. Harrastat melkoista ikärasismia.
Nuoret elävät omassa pikku kuplassaan ilman perspektiiviä, mitä muutakaan voi odottaa.