Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
No luuseri nyt olisivat ilman kavereita, vaikka se kuuluisa joku muu olisikin jotain opiskelijatapahtumia järjestänyt. Kun siihen tutustumiseen edelleen vaaditaan se, että ITSE ottaa yhteyttä muihin, oli metodi mikä tahansa.
Tuolla nuo normaalit etäopiskelijat sopivat luennon jälkeen tapaavansa puistossa myöhemmin. Kun baarit olivat auki, tapasivat sielläkin. Se vaan vaati sitä, että 1. joku ehdotti asiaa, 2. ainakin yksi ilmoitti osallistuvansa 3. menivät oikeasti paikan päälle.
MITEN otat yhteyttä kun et tiedä keitä he on???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat nuoret aloitti opiskelut korona-aikaan ja varsin värikäs seuraelämä tuntuu olevan. Ovat tavanneet kurssikavereita kirjastoissa, kahviloissa ja yliopiston julkisissa tiloissa. Kumpikin on edennyt opinnoissa normaalisti ja toinen löytänyt seurustelukumppanin. Baareissakin ovat juosseet.
Minulle ei nyt ihan avautunut miksi niin moni jää yksin kotiin? Voihan etäluentoon osallistua mistä vain.
Kas kun lapsen opiskelupaikkakunnalla ei ole mikään auki. Ei ole sitä kirjastoa, eikä julkisia tiloja, kahvilatkin meni kiinni, ruokakaupat jättivät auki. Edes apteekkiin ei päässyt.
Tuli sitten kotiin pariksi kuukaudeksi.
Kerrotko vielä missä opiskelupaikkakunnalla oli näin koko 2 vuoden ajan? Kuulostaa epäuskottavalta. Ja voi kai sitä tavata kerhotiloissa tai vuoroin jonkun kotona. Kyllä sitä on ennenkin kykitty ahtaasti.
Vierailija kirjoitti:
Kerrohan toki, mikä se tällainen ylipiston kaveripalsta on?
Riippuu ihan kaupungista ja yliopistosta. Ainejärjestöillä, yo-kunnalla, kerhoilla jne. oli minun aikanani omat keskustelupalstansa. Siellä ihmiset jutteli ja haki kaikenlaista. Löytyy linkkejä varmaan jostain yliopiston intrasta tai ainejärjestöjen sivuilta.
Ja mikäs se Jodel olikaan? En ole käyttänyt, mutta eikös sielläkin kaikkea chättäillä.
Kuvitelkaa itse; olet 19v, juuri muuttanut omilleen uudelle paikkakunnalle josta et tunne etukäteen ketään. Vuokraat edullisen 20 neliön yksiön ja odotat että pääset osaksi opiskelijayhteisöä ja tutustut ihmisiin. Todellisuudessa avaat sen saman läppärin joka päivä "keittiön" pöydän ääressä etkä näe edes muiden kurssilaisten kasvoja. Voi mennä viikkoja jolloin et tapaa lähikaupan kassaa lukuunottamatta ketään. Haluaisit hankkia paikkakunnalta edes osa-aikatöitä tai harrastuksia, mutta korona-aikana harrastukset ovat kiinni ja töitäkään ei saa. Et oikein tunne olevasi osa mitään yhteisöä. Kaksi vuotta kun jatkuu näin niin ei ihme että masentuu ja menettää motivaation opintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Omat nuoret aloitti opiskelut korona-aikaan ja varsin värikäs seuraelämä tuntuu olevan. Ovat tavanneet kurssikavereita kirjastoissa, kahviloissa ja yliopiston julkisissa tiloissa. Kumpikin on edennyt opinnoissa normaalisti ja toinen löytänyt seurustelukumppanin. Baareissakin ovat juosseet.
Minulle ei nyt ihan avautunut miksi niin moni jää yksin kotiin? Voihan etäluentoon osallistua mistä vain.
Syrjäytymisvaarassa taitavat olla ne, jotka ovat normaalioloissakin syrjäytymisvaarassa. Itse ainakin odotan, että yliopisto-opiskelija kykenee myös ymmärtämään koronasuositukset, eikä eristä ja ylisuorita pelkästään tunnollisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-90-l piti ite keksiä huvitukset ja sopia kavereiden kanssa näkemykset yms. Ei vanhemmat järkänneet meillä mitään tai kuskanneet. Ilman omaa toimintaa, ei huvituksia. Ja koska rahaa ei ollut, niin varsin luovia ratkaisuja keksittiin.
Kun kotoa lähdettiin, niin siitä omatoimisuudesta on ollut hyötyä. On pärjännyt vaikka missä tilanteessa, vaikka kukaan ei ole ollut sanomassa, että mitä pitää tehdä.
Kannustan vanhempia antamaan lasten harjoituttaa myös pärjäämistä ja asioiden järkkäämistä.
Hienoa, että pärjäsit hienosti nuoruutesi aikaisessa pandemiassa. Paitsi että mitään pandemiaa ei ollut.
Kuitenkin päätit tulla kertomaan, kuinka surkeita nykynuoret ovat verrattuna sinuun, vaikka sait elää nuoruutesi ilman vastaavaa kokemusta.
Polio-epidemia oli 1980 luvun alussa. Aika paha ja erittäin tarttuva tauti sekin. Onneksi kaikki suomalaiset saivat rokotteen n 2 viikossa ja pahoilta sairastumisilta ja vammautumisilta vältyttiin.
Influenssojakin on ollut mm sars, lintuinfluenssa, aiemmin aasialainen, hongkongilainen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No luuseri nyt olisivat ilman kavereita, vaikka se kuuluisa joku muu olisikin jotain opiskelijatapahtumia järjestänyt. Kun siihen tutustumiseen edelleen vaaditaan se, että ITSE ottaa yhteyttä muihin, oli metodi mikä tahansa.
Tuolla nuo normaalit etäopiskelijat sopivat luennon jälkeen tapaavansa puistossa myöhemmin. Kun baarit olivat auki, tapasivat sielläkin. Se vaan vaati sitä, että 1. joku ehdotti asiaa, 2. ainakin yksi ilmoitti osallistuvansa 3. menivät oikeasti paikan päälle.
MITEN otat yhteyttä kun et tiedä keitä he on???
No kysyy siellä zoomissa puhelinnumerot? Tai ryhmätöitä tehdessä? Tai etätapaamisissa?
Sitä paitsi jokaisessa oppilaitoksessa on järkätty jotain livenäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat nuoret aloitti opiskelut korona-aikaan ja varsin värikäs seuraelämä tuntuu olevan. Ovat tavanneet kurssikavereita kirjastoissa, kahviloissa ja yliopiston julkisissa tiloissa. Kumpikin on edennyt opinnoissa normaalisti ja toinen löytänyt seurustelukumppanin. Baareissakin ovat juosseet.
Minulle ei nyt ihan avautunut miksi niin moni jää yksin kotiin? Voihan etäluentoon osallistua mistä vain.
Kas kun lapsen opiskelupaikkakunnalla ei ole mikään auki. Ei ole sitä kirjastoa, eikä julkisia tiloja, kahvilatkin meni kiinni, ruokakaupat jättivät auki. Edes apteekkiin ei päässyt.
Tuli sitten kotiin pariksi kuukaudeksi.
Kerrotko vielä missä opiskelupaikkakunnalla oli näin koko 2 vuoden ajan? Kuulostaa epäuskottavalta. Ja voi kai sitä tavata kerhotiloissa tai vuoroin jonkun kotona. Kyllä sitä on ennenkin kykitty ahtaasti.
Jos ei ole tutustunut ihmisiin, on paha mennä kolkuttelemaan heidän oviaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitelkaa itse; olet 19v, juuri muuttanut omilleen uudelle paikkakunnalle josta et tunne etukäteen ketään. Vuokraat edullisen 20 neliön yksiön ja odotat että pääset osaksi opiskelijayhteisöä ja tutustut ihmisiin. Todellisuudessa avaat sen saman läppärin joka päivä "keittiön" pöydän ääressä etkä näe edes muiden kurssilaisten kasvoja. Voi mennä viikkoja jolloin et tapaa lähikaupan kassaa lukuunottamatta ketään. Haluaisit hankkia paikkakunnalta edes osa-aikatöitä tai harrastuksia, mutta korona-aikana harrastukset ovat kiinni ja töitäkään ei saa. Et oikein tunne olevasi osa mitään yhteisöä. Kaksi vuotta kun jatkuu näin niin ei ihme että masentuu ja menettää motivaation opintoihin.
Ja kuinka vaikeaa on perustaa fuksisomeryhmä ja alkaa tutustumaan sitä kautta? Tapaa sitten livenä, jos tuntuu löytyvän yhteistä jutun juurta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se hyvä, jos ei syrjäytettäisi nuoria parikymppisinä, vaan otettaisiin kouluun - v i ttuun kiintiöt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-90-l piti ite keksiä huvitukset ja sopia kavereiden kanssa näkemykset yms. Ei vanhemmat järkänneet meillä mitään tai kuskanneet. Ilman omaa toimintaa, ei huvituksia. Ja koska rahaa ei ollut, niin varsin luovia ratkaisuja keksittiin.
Kun kotoa lähdettiin, niin siitä omatoimisuudesta on ollut hyötyä. On pärjännyt vaikka missä tilanteessa, vaikka kukaan ei ole ollut sanomassa, että mitä pitää tehdä.
Kannustan vanhempia antamaan lasten harjoituttaa myös pärjäämistä ja asioiden järkkäämistä.
Hienoa, että pärjäsit hienosti nuoruutesi aikaisessa pandemiassa. Paitsi että mitään pandemiaa ei ollut.
Kuitenkin päätit tulla kertomaan, kuinka surkeita nykynuoret ovat verrattuna sinuun, vaikka sait elää nuoruutesi ilman vastaavaa kokemusta.
Polio-epidemia oli 1980 luvun alussa. Aika paha ja erittäin tarttuva tauti sekin. Onneksi kaikki suomalaiset saivat rokotteen n 2 viikossa ja pahoilta sairastumisilta ja vammautumisilta vältyttiin.
Influenssojakin on ollut mm sars, lintuinfluenssa, aiemmin aasialainen, hongkongilainen jne.
Yhdenkään näistä vuoksi ei ole laitettu opiskelijoita pitkään etäopetuksen, määrätty harrastustiloja kiinni, suljettu kirjastoja tai ravintoloita tai kielletty mitään muutakaan normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvitelkaa itse; olet 19v, juuri muuttanut omilleen uudelle paikkakunnalle josta et tunne etukäteen ketään. Vuokraat edullisen 20 neliön yksiön ja odotat että pääset osaksi opiskelijayhteisöä ja tutustut ihmisiin. Todellisuudessa avaat sen saman läppärin joka päivä "keittiön" pöydän ääressä etkä näe edes muiden kurssilaisten kasvoja. Voi mennä viikkoja jolloin et tapaa lähikaupan kassaa lukuunottamatta ketään. Haluaisit hankkia paikkakunnalta edes osa-aikatöitä tai harrastuksia, mutta korona-aikana harrastukset ovat kiinni ja töitäkään ei saa. Et oikein tunne olevasi osa mitään yhteisöä. Kaksi vuotta kun jatkuu näin niin ei ihme että masentuu ja menettää motivaation opintoihin.
Ei missään ole tuollaista ollut koko kahden vuoden ajan. Välillä on rajoituksia poistettu. Lisäksi ne, jotka aloittivat opiskelunsa syksyllä 2019, ehtivät kuitenkin aloittaa opiskelunsa normaalisti ja sulku tuli vasta maaliskuun puolivälissä 2020.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat nuoret aloitti opiskelut korona-aikaan ja varsin värikäs seuraelämä tuntuu olevan. Ovat tavanneet kurssikavereita kirjastoissa, kahviloissa ja yliopiston julkisissa tiloissa. Kumpikin on edennyt opinnoissa normaalisti ja toinen löytänyt seurustelukumppanin. Baareissakin ovat juosseet.
Minulle ei nyt ihan avautunut miksi niin moni jää yksin kotiin? Voihan etäluentoon osallistua mistä vain.
Kas kun lapsen opiskelupaikkakunnalla ei ole mikään auki. Ei ole sitä kirjastoa, eikä julkisia tiloja, kahvilatkin meni kiinni, ruokakaupat jättivät auki. Edes apteekkiin ei päässyt.
Tuli sitten kotiin pariksi kuukaudeksi.
Kerrotko vielä missä opiskelupaikkakunnalla oli näin koko 2 vuoden ajan? Kuulostaa epäuskottavalta. Ja voi kai sitä tavata kerhotiloissa tai vuoroin jonkun kotona. Kyllä sitä on ennenkin kykitty ahtaasti.
Ainakaan Aallossa ei ole ollut lähiopetusta kuin muutamilla. Minulla ei ole ollut yhtään opetustapahtumaa livenä kampuksella maaliskuun 2020 jälkeen, enkä todellakaan ole ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvitelkaa itse; olet 19v, juuri muuttanut omilleen uudelle paikkakunnalle josta et tunne etukäteen ketään. Vuokraat edullisen 20 neliön yksiön ja odotat että pääset osaksi opiskelijayhteisöä ja tutustut ihmisiin. Todellisuudessa avaat sen saman läppärin joka päivä "keittiön" pöydän ääressä etkä näe edes muiden kurssilaisten kasvoja. Voi mennä viikkoja jolloin et tapaa lähikaupan kassaa lukuunottamatta ketään. Haluaisit hankkia paikkakunnalta edes osa-aikatöitä tai harrastuksia, mutta korona-aikana harrastukset ovat kiinni ja töitäkään ei saa. Et oikein tunne olevasi osa mitään yhteisöä. Kaksi vuotta kun jatkuu näin niin ei ihme että masentuu ja menettää motivaation opintoihin.
Ja tämä pätee lukemattomiin muihinkin ihmisiin kuin opiskelijoihin. Minä olen ihan samassa tilanteessa yksin asuvana etätyöläisenä. Moni aikuinen on koronan aikana muuttannut ja vaihtanut työpaikkaa. Aivan samat ongelmat. Etätyöläiset ovat monet ihan yhtä eristyksissä ilman kontakteja. Tämä on ihan yhteinen ongelma, ei mikää pelkkä opiskelijoiden juttu.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitelkaa itse; olet 19v, juuri muuttanut omilleen uudelle paikkakunnalle josta et tunne etukäteen ketään. Vuokraat edullisen 20 neliön yksiön ja odotat että pääset osaksi opiskelijayhteisöä ja tutustut ihmisiin. Todellisuudessa avaat sen saman läppärin joka päivä "keittiön" pöydän ääressä etkä näe edes muiden kurssilaisten kasvoja. Voi mennä viikkoja jolloin et tapaa lähikaupan kassaa lukuunottamatta ketään. Haluaisit hankkia paikkakunnalta edes osa-aikatöitä tai harrastuksia, mutta korona-aikana harrastukset ovat kiinni ja töitäkään ei saa. Et oikein tunne olevasi osa mitään yhteisöä. Kaksi vuotta kun jatkuu näin niin ei ihme että masentuu ja menettää motivaation opintoihin.
Missä perähikiällä tuo opiskelu tapahtuu?
Oma tyttäreni muutti kotoa 150km päähän opiskelemaan. Asunto hulppeat 32m2. Missään ei ole kielletty tapaamasta opiskelukavereita, lukemasta yhdessä, salit on välillä auki, kahvilaan ja ruokaravintolaan pääsee, kirjastot on välillä auki, ulkona voi tavata vaikka koirankusetuksen merkeissä ympäri vuoden, kotona järjestää leffailtoja. Chatti kuumana koko ajan, keksivät kaikkea hullua videon välityksellä jne. On todella onnellinen opiskelijayhteisöstä joka on juuri pandemian takia hakenut turvaa toisistaan ja hioutunut todella läheiseksi. Jos joku ei pääse hakemaan kaupasta ruokaa, sairastuu tms aina löytyy apua.
Ainoa mikä käsittääkseni on hankalaa on isot massatapahtumat ja ryyppääminen yökerhoissa. Kotona voi tehdä sitäkin jos se on tärkeää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No luuseri nyt olisivat ilman kavereita, vaikka se kuuluisa joku muu olisikin jotain opiskelijatapahtumia järjestänyt. Kun siihen tutustumiseen edelleen vaaditaan se, että ITSE ottaa yhteyttä muihin, oli metodi mikä tahansa.
Tuolla nuo normaalit etäopiskelijat sopivat luennon jälkeen tapaavansa puistossa myöhemmin. Kun baarit olivat auki, tapasivat sielläkin. Se vaan vaati sitä, että 1. joku ehdotti asiaa, 2. ainakin yksi ilmoitti osallistuvansa 3. menivät oikeasti paikan päälle.
MITEN otat yhteyttä kun et tiedä keitä he on???
No kysyy siellä zoomissa puhelinnumerot? Tai ryhmätöitä tehdessä? Tai etätapaamisissa?
Sitä paitsi jokaisessa oppilaitoksessa on järkätty jotain livenäkin.
Ainakin AMK:ssa on ihan opiskelijaluettelot nimineen, puhelinnumeroineen ja sähköposteineen. Järjestetty teamseja joissa esittäydytty jos ei muuten ryhmät löydä toisiaan. Jokaisella luokalla/opiskelijaryhmällä on tutorit. Ja varmasti kaikissa oppilaitoksissa on ollut edes muutama lähipäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No luuseri nyt olisivat ilman kavereita, vaikka se kuuluisa joku muu olisikin jotain opiskelijatapahtumia järjestänyt. Kun siihen tutustumiseen edelleen vaaditaan se, että ITSE ottaa yhteyttä muihin, oli metodi mikä tahansa.
Tuolla nuo normaalit etäopiskelijat sopivat luennon jälkeen tapaavansa puistossa myöhemmin. Kun baarit olivat auki, tapasivat sielläkin. Se vaan vaati sitä, että 1. joku ehdotti asiaa, 2. ainakin yksi ilmoitti osallistuvansa 3. menivät oikeasti paikan päälle.
MITEN otat yhteyttä kun et tiedä keitä he on???
No kysyy siellä zoomissa puhelinnumerot? Tai ryhmätöitä tehdessä? Tai etätapaamisissa?
Sitä paitsi jokaisessa oppilaitoksessa on järkätty jotain livenäkin.
Kaikissa kouluissa ei ole ollut livetapaamisia. Tiedoksesi myös, että massaluennoilla opiskelijat eivät usein edes voi avata mikkiä zoomissa, koska opetushenkilökunta haluaa välttyä turhalta vahinkohälyltä. Se on siis estetty. Myöskään ryhmätöitä ei ole valtaosalla kursseista.
Vierailija kirjoitti:
Onnea, kuulut samaan poikkeuskategoriaan kuin se oikiksen vuodessa suorittanut. Kaikesta kirjaviisaudestasi huolimatta et siltikään näytä näkevän oman kuplasi ulkopuolelle, jossa valtaosa (n. 80 %, TEK) opiskelijoista on.
Mikä sinulla on hätänä? Miksi olet noin kärkäs? Kerroin vain omasta kokemuksestani. Ja mistä tuo tilastosi on peräisin, että 80% olisi nyt koronan vuoksi syrjäytynyt ja voi huonosti?
En koe itseäni mitenkään kirjaviisaaksi, olen tavallinen opiskelija. Ja en ole verrattavissa siihen oikislaiseen, tein siis vain maisterin 1.5 vuodessa (kandin olin jo suorittanut töiden ohella avoimen opintojen hyödyntämällä osittain, joten ei siinäkään päässyt mistään maagisesta yhteisöllisyydestä ja bileistä nauttimaan).
Mielestäni tähän keskusteluun on hyvä tuoda nyt erilaisia kokemuksia esiin. Et kai halua, että keskustelu polarisoituu ja puheenvuoro on vain yhdellä ryhmällä? Meidän yliopistossa on ihan fakta, että etänä opinnot edistyi nopeammin.
Ihan kuin nämä nuoret olisi "sosiaalisesti eristäytyneitä", tuolla viilettävät haalareissa ryhmissä ainakin meidän paikkakunnalla
Onnea, kuulut samaan poikkeuskategoriaan kuin se oikiksen vuodessa suorittanut. Kaikesta kirjaviisaudestasi huolimatta et siltikään näytä näkevän oman kuplasi ulkopuolelle, jossa valtaosa (n. 80 %, TEK) opiskelijoista on.