Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Ja noita tapahtumia on tarjolla monin kertainen määrä kuin mitä tuohon postasin. Mitä ihmettä teille pitäisi olla tarjolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli useampi välivuosi ja keräsin rahaa, jotta pääsisin mm. vaihtoon/kielikurssille/ylipäänsä matkustamaan, kunhan saan opiskelupaikan. Nyt olen 3. vuoden opiskelija ja 27-vuotias. Perhe-elämä ja valmistuminen lähestyy kovaa vauhtia, enkä ehtinyt kunnolla kokea opiskelijaelämää, enkä matkustelua.
Jos olisin ollut ennustaja, olisin lopettanut työt ja lähtenyt matkustelemaan ennen opiskeluja. Mutta kukapa sitä osaisi tällaista ennustaa :D
Kiitos kaikille, jotka ymmärtävät <3 Valmistuin pari vuotta sitten lukiosta, mutta lakkiaisia ei saatu pitää, joten kolmen vuoden uurastus huipentui siihen kun painoin olohuoneessa yo-lakin päähäni. Se oli ihan ok, mutta samana vuonna 2020 pääsin yliopistoon 400 km kotikaupungistani. En tuntenut kaupungista ketään ja nyt n. 1,5 vuoden etäopiskelun jälkeen tilanne on se, etten ole vieläkään ole saanut ystäviä. Asun, nukun ja opiskelen opiskelija-asunnossa, ja yleisin "kodin" ulkopuolinen sosiaalinen kontaktini on kaupan kassa. En kaipaa opiskelijaelämää tai lähiopetusta päästäkseni ryyppäämään tai bilettämään, vaan jotta en olisi yksinäinen.
Ei tämä varmasti ole helppoa aikaa nuorille ja opiskelijoille, mutta toivoisin heidän silti pystyvän ajattelemaan, että voisi olla paljon huonomminkin, ja että asiat eivät ole pandemia-Suomessa ollenkaan niin huonosti kuin monessa maassa ilman pandemiaakin, joka ei ole Suomessa edes seurauksiltaan ollut kovin paha, kun harva on menettänyt lähipiiristään ketään ko. viruksen takia. Monessa muussa maassahan tilanne on hyvin paljon synkempi.
Ja pakko sanoa, vaikka tämä joitakin ärsyttääkin, että Suomessa oli vain pari sukupolvea sitten sota-aika, ja monin paikoin maailmaa on konflikteja nytkin - ja silloin nimenomaan nuoret ja heistä varsinkin miehet ovat yleensä suorassa hengenvaarassa. Nythän ei ole mitään sellaista, vaan pitäisi vain malttaa ottaa rauhallisemmin tiettyjen asioiden suhteen eikä tulla ja mennä ilman mitään itsekontrollia. Eikä tapaamisia ole kielletty. Tiedän nuoria, jotka ovat menneet kihloihin / naimisiin tänä aikana, ja toisiaan ovat nuoret tavanneet, vaikkeivät välttämättä sitten esim. isovanhempiaan sisätiloissa.
Nuorella on myös pelivaraa ja hän voi miettiä, että teen sen ulkomaanjakson tms. pari vuotta myöhemmin, kun taas vanhemmilla ihmisillä on voinut peruuntua viimeiset mahdolliset lomat, jolloin olisi vielä riittävän hyvässä kunnossa. Ei tämä silti helppoa nuorillekaan ole, mutta pidän korona-aikaa kovempana vanhemmille ihmisille, sillä erotuksella, että vanhoilla ihmisillä on enemmän kärsivällisyyttä ja elämänviisautta, joten he voivat osata suhteutua vastoinkäymisiin paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille, jotka ymmärtävät <3 Valmistuin pari vuotta sitten lukiosta, mutta lakkiaisia ei saatu pitää, joten kolmen vuoden uurastus huipentui siihen kun painoin olohuoneessa yo-lakin päähäni. Se oli ihan ok, mutta samana vuonna 2020 pääsin yliopistoon 400 km kotikaupungistani. En tuntenut kaupungista ketään ja nyt n. 1,5 vuoden etäopiskelun jälkeen tilanne on se, etten ole vieläkään ole saanut ystäviä. Asun, nukun ja opiskelen opiskelija-asunnossa, ja yleisin "kodin" ulkopuolinen sosiaalinen kontaktini on kaupan kassa. En kaipaa opiskelijaelämää tai lähiopetusta päästäkseni ryyppäämään tai bilettämään, vaan jotta en olisi yksinäinen.
Mikä oppilaitoksesi nimi on? Eikö siellä todellakaan ole tarjolla mitään, missä voi tavata ihmisiä? Liikuntaa, kerhoja, tapahtumia, kurssikavereiden kanssa live-tapaamisten sopimista?
Ystäviä ei enää monikaan saa enää kursseilta kun niissä porukka vaihtuu koko ajan, mutta näistä aktiviteeteista löytyy tai oman ainejärjestön tapahtumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse keski-ikäinen kirjoitti:
Ei tämä varmasti ole helppoa aikaa nuorille ja opiskelijoille, mutta toivoisin heidän silti pystyvän ajattelemaan, että voisi olla paljon huonomminkin, ja että asiat eivät ole pandemia-Suomessa ollenkaan niin huonosti kuin monessa maassa ilman pandemiaakin, joka ei ole Suomessa edes seurauksiltaan ollut kovin paha, kun harva on menettänyt lähipiiristään ketään ko. viruksen takia. Monessa muussa maassahan tilanne on hyvin paljon synkempi.
Ja pakko sanoa, vaikka tämä joitakin ärsyttääkin, että Suomessa oli vain pari sukupolvea sitten sota-aika, ja monin paikoin maailmaa on konflikteja nytkin - ja silloin nimenomaan nuoret ja heistä varsinkin miehet ovat yleensä suorassa hengenvaarassa. Nythän ei ole mitään sellaista, vaan pitäisi vain malttaa ottaa rauhallisemmin tiettyjen asioiden suhteen eikä tulla ja mennä ilman mitään itsekontrollia. Eikä tapaamisia ole kielletty. Tiedän nuoria, jotka ovat menneet kihloihin / naimisiin tänä aikana, ja toisiaan ovat nuoret tavanneet, vaikkeivät välttämättä sitten esim. isovanhempiaan sisätiloissa.
Nuorella on myös pelivaraa ja hän voi miettiä, että teen sen ulkomaanjakson tms. pari vuotta myöhemmin, kun taas vanhemmilla ihmisillä on voinut peruuntua viimeiset mahdolliset lomat, jolloin olisi vielä riittävän hyvässä kunnossa. Ei tämä silti helppoa nuorillekaan ole, mutta pidän korona-aikaa kovempana vanhemmille ihmisille, sillä erotuksella, että vanhoilla ihmisillä on enemmän kärsivällisyyttä ja elämänviisautta, joten he voivat osata suhteutua vastoinkäymisiin paremmin.
Vanha kunnon Afrikan nälkää näkevät -horina 2.0.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille, jotka ymmärtävät <3 Valmistuin pari vuotta sitten lukiosta, mutta lakkiaisia ei saatu pitää, joten kolmen vuoden uurastus huipentui siihen kun painoin olohuoneessa yo-lakin päähäni. Se oli ihan ok, mutta samana vuonna 2020 pääsin yliopistoon 400 km kotikaupungistani. En tuntenut kaupungista ketään ja nyt n. 1,5 vuoden etäopiskelun jälkeen tilanne on se, etten ole vieläkään ole saanut ystäviä. Asun, nukun ja opiskelen opiskelija-asunnossa, ja yleisin "kodin" ulkopuolinen sosiaalinen kontaktini on kaupan kassa. En kaipaa opiskelijaelämää tai lähiopetusta päästäkseni ryyppäämään tai bilettämään, vaan jotta en olisi yksinäinen.
Löytyisikö kaupungista esim. lenkkiporukkaa, eli yhdessä samanhenkisten (sporttisten/terveydestään kiinnostuneiden) kanssa kuntoilemaan reippaassa ulkoilmassa? Koronaturvallista seuraa, ja terveys kiittää muutenkin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun esikoinen on nyt ekan vuoden opiskelija. Hän opiskeli lukiosta puolet kokonaan etänä.
Nyt on ollut tästä vuodesta suht normaalisti 1,5 kuukautta, sen jälkeen tuli taas rajoituksia. Suurin osa ajasta ennnen joulua meni 9 neliön huoneessa.
Sitten oli kaksi kuukautta kotona ja opiskeli täältä etänä.
Ja nyt on taas siellä.
Eihän tässä ole mitään normaalia elämää, oikeasti. Normaalia nuoruutta. Huolettomuutta ja toivoa.
Minulla samassa tilanteessa oleva opiskelija, jolla on astma. Hän on joutunut siis pelkäämään oman terveytensäkin vuoksi tavallista enemmän kun astmayskä on tavallisen flunssankin jälkeen jopa kuukauden tai puolitoista jäljellä. Nythän kaikki yskähtämiset on tulkittu siten, että koronainen on tullut maskilla suojautuneena ruokakauppaan.
Ikävintä on se, ettei hän ole tutustunut fyysisesti keneenkään opinnoissa. Toki on tehnyt ryhmätöitä aivan kuten muutkin. Niistä ei kuitenkaan saa ystäviä. Muuten opiskelijallani on täällä kotipaikkakunnalla ollut paljon ystäviä ennen kuin jengi hajaantui jatko-opintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Itse keski-ikäinen kirjoitti:
Ei tämä varmasti ole helppoa aikaa nuorille ja opiskelijoille, mutta toivoisin heidän silti pystyvän ajattelemaan, että voisi olla paljon huonomminkin, ja että asiat eivät ole pandemia-Suomessa ollenkaan niin huonosti kuin monessa maassa ilman pandemiaakin, joka ei ole Suomessa edes seurauksiltaan ollut kovin paha, kun harva on menettänyt lähipiiristään ketään ko. viruksen takia. Monessa muussa maassahan tilanne on hyvin paljon synkempi.
Ja pakko sanoa, vaikka tämä joitakin ärsyttääkin, että Suomessa oli vain pari sukupolvea sitten sota-aika, ja monin paikoin maailmaa on konflikteja nytkin - ja silloin nimenomaan nuoret ja heistä varsinkin miehet ovat yleensä suorassa hengenvaarassa. Nythän ei ole mitään sellaista, vaan pitäisi vain malttaa ottaa rauhallisemmin tiettyjen asioiden suhteen eikä tulla ja mennä ilman mitään itsekontrollia. Eikä tapaamisia ole kielletty. Tiedän nuoria, jotka ovat menneet kihloihin / naimisiin tänä aikana, ja toisiaan ovat nuoret tavanneet, vaikkeivät välttämättä sitten esim. isovanhempiaan sisätiloissa.
Nuorella on myös pelivaraa ja hän voi miettiä, että teen sen ulkomaanjakson tms. pari vuotta myöhemmin, kun taas vanhemmilla ihmisillä on voinut peruuntua viimeiset mahdolliset lomat, jolloin olisi vielä riittävän hyvässä kunnossa. Ei tämä silti helppoa nuorillekaan ole, mutta pidän korona-aikaa kovempana vanhemmille ihmisille, sillä erotuksella, että vanhoilla ihmisillä on enemmän kärsivällisyyttä ja elämänviisautta, joten he voivat osata suhteutua vastoinkäymisiin paremmin.
Vanha kunnon Afrikan nälkää näkevät -horina 2.0.
Ihmisiä on muuallakin kuin rikkaissa maissa, ja auttaa usein hieman asioiden laittamisessa perspektiiviin, jos tajuaa pohtivansa omia ensimmäisen maailman luksusongelmiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en halua osallistua mihinkään naurettaviin tapahtumiin. Haluan vain nähdä kasvokkain ihmisiä, ahdistaa ajatus mennä johonkin tapaan jotain random-tyyppejä. Tahdon, että mulla on ympärillä samat kasvot joka aamu ja joiden kanssa mennään ruokalaan ja nauretaan samoille asioille. Minä en halua sopia tuntemattomien kanssa tapaamisia whatsappissa ja hiihdellä paikkaan x. Haluan, että saan valita itse monista bileistä / lounaspaikoista ja ajankohdista mihin tahdon ja kenen kanssa menen. Onko tätä niin vaikea ymmärtää?? Haluan saada ystäviä, joiden kanssa ollaan tekemisissä monta vuosikymmentä ja haluan elää huolettomasti ja miettimättä huomista. Meiltä on viety kaikki tämä!
Itse keski-ikäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse keski-ikäinen kirjoitti:
Ei tämä varmasti ole helppoa aikaa nuorille ja opiskelijoille, mutta toivoisin heidän silti pystyvän ajattelemaan, että voisi olla paljon huonomminkin, ja että asiat eivät ole pandemia-Suomessa ollenkaan niin huonosti kuin monessa maassa ilman pandemiaakin, joka ei ole Suomessa edes seurauksiltaan ollut kovin paha, kun harva on menettänyt lähipiiristään ketään ko. viruksen takia. Monessa muussa maassahan tilanne on hyvin paljon synkempi.
Ja pakko sanoa, vaikka tämä joitakin ärsyttääkin, että Suomessa oli vain pari sukupolvea sitten sota-aika, ja monin paikoin maailmaa on konflikteja nytkin - ja silloin nimenomaan nuoret ja heistä varsinkin miehet ovat yleensä suorassa hengenvaarassa. Nythän ei ole mitään sellaista, vaan pitäisi vain malttaa ottaa rauhallisemmin tiettyjen asioiden suhteen eikä tulla ja mennä ilman mitään itsekontrollia. Eikä tapaamisia ole kielletty. Tiedän nuoria, jotka ovat menneet kihloihin / naimisiin tänä aikana, ja toisiaan ovat nuoret tavanneet, vaikkeivät välttämättä sitten esim. isovanhempiaan sisätiloissa.
Nuorella on myös pelivaraa ja hän voi miettiä, että teen sen ulkomaanjakson tms. pari vuotta myöhemmin, kun taas vanhemmilla ihmisillä on voinut peruuntua viimeiset mahdolliset lomat, jolloin olisi vielä riittävän hyvässä kunnossa. Ei tämä silti helppoa nuorillekaan ole, mutta pidän korona-aikaa kovempana vanhemmille ihmisille, sillä erotuksella, että vanhoilla ihmisillä on enemmän kärsivällisyyttä ja elämänviisautta, joten he voivat osata suhteutua vastoinkäymisiin paremmin.
Vanha kunnon Afrikan nälkää näkevät -horina 2.0.
Ihmisiä on muuallakin kuin rikkaissa maissa, ja auttaa usein hieman asioiden laittamisessa perspektiiviin, jos tajuaa pohtivansa omia ensimmäisen maailman luksusongelmiaan.
Ethän sinä omia asioitasi laittanut perspektiiviin vaan väheksyit ja ylenkatsoit muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä opiskelijoilla on ollut niin rankkaa että itkettää heidän puolestaan. Ja sääliäkin tunnen, ja surua. Toivon,e ttä he löytävät ilon opiskeluvuosistaan eivätkä ala katkeroitua, kuten jutun viimeinen mies, joka ajatteli jo että "hähää, nyt te muutkaan ette saa iloa" (suoraan 4chainilta).
Odotus, toivo, usko siihen että jotain hienoa on tulossa, elämä on hyvä. Se kaikki määritti minun nuoruuttani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua osallistua mihinkään naurettaviin tapahtumiin. Haluan vain nähdä kasvokkain ihmisiä, ahdistaa ajatus mennä johonkin tapaan jotain random-tyyppejä. Tahdon, että mulla on ympärillä samat kasvot joka aamu ja joiden kanssa mennään ruokalaan ja nauretaan samoille asioille. Minä en halua sopia tuntemattomien kanssa tapaamisia whatsappissa ja hiihdellä paikkaan x. Haluan, että saan valita itse monista bileistä / lounaspaikoista ja ajankohdista mihin tahdon ja kenen kanssa menen. Onko tätä niin vaikea ymmärtää?? Haluan saada ystäviä, joiden kanssa ollaan tekemisissä monta vuosikymmentä ja haluan elää huolettomasti ja miettimättä huomista. Meiltä on viety kaikki tämä!
Ymmärrän, mutta ei elämä ole mikään toivekonsertti, jossa asiat menisivät aina sen mukaan, mitä itse haluaa tai ei halua. Usein on sopeuduttava vallitsevaan tilanteeseen ja käytettävä luovuuttaan, yritettävä olla onnellinen niillä reunaehdoilla, joita on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua osallistua mihinkään naurettaviin tapahtumiin. Haluan vain nähdä kasvokkain ihmisiä, ahdistaa ajatus mennä johonkin tapaan jotain random-tyyppejä. Tahdon, että mulla on ympärillä samat kasvot joka aamu ja joiden kanssa mennään ruokalaan ja nauretaan samoille asioille. Minä en halua sopia tuntemattomien kanssa tapaamisia whatsappissa ja hiihdellä paikkaan x. Haluan, että saan valita itse monista bileistä / lounaspaikoista ja ajankohdista mihin tahdon ja kenen kanssa menen. Onko tätä niin vaikea ymmärtää?? Haluan saada ystäviä, joiden kanssa ollaan tekemisissä monta vuosikymmentä ja haluan elää huolettomasti ja miettimättä huomista. Meiltä on viety kaikki tämä!
Ymmärrän, mutta ei elämä ole mikään toivekonsertti, jossa asiat menisivät aina sen mukaan, mitä itse haluaa tai ei halua. Usein on sopeuduttava vallitsevaan tilanteeseen ja käytettävä luovuuttaan, yritettävä olla onnellinen niillä reunaehdoilla, joita on.
Ei nuorten tarvitse osata tällaista nöyryyden ja onnellisuuden kaivamisen taitoa. Heidän kuuluu iloita, olla vapaita ja nauttia toisistaan, ei surra ja suorittaa ja "olla vähään tyytyväinen".
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua osallistua mihinkään naurettaviin tapahtumiin. Haluan vain nähdä kasvokkain ihmisiä, ahdistaa ajatus mennä johonkin tapaan jotain random-tyyppejä. Tahdon, että mulla on ympärillä samat kasvot joka aamu ja joiden kanssa mennään ruokalaan ja nauretaan samoille asioille. Minä en halua sopia tuntemattomien kanssa tapaamisia whatsappissa ja hiihdellä paikkaan x. Haluan, että saan valita itse monista bileistä / lounaspaikoista ja ajankohdista mihin tahdon ja kenen kanssa menen. Onko tätä niin vaikea ymmärtää?? Haluan saada ystäviä, joiden kanssa ollaan tekemisissä monta vuosikymmentä ja haluan elää huolettomasti ja miettimättä huomista. Meiltä on viety kaikki tämä!
Minäkin haluaisin käydä työpaikan kahvihuoneessa kuten ennen, haluaisin jutella kollegoiden kanssa joka päivä kaikkea kuten ennenkin. Haluaisin käydä meidän henkilöstöravintolassa lounaalla ja jutella kaikkien niiden ihmisten kanssa kuin tein ennen koronaakin. Monia näistä ihmisistä en ole nähnyt kahteen vuoteen! Useimmat niistäkin tekee etätyötä, joten ei auta vaikka menisin itse toimistolle.
Haluan vanhan ajan minäkin takaisin, ja nyt heti! Mutta kun se ei ole nyt mahdollista ja tähän tilanteeseen pitää sopeutua. Kaikki me olemme tässä samassa veneessä.
Itse keski-ikäinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse keski-ikäinen kirjoitti:
Ei tämä varmasti ole helppoa aikaa nuorille ja opiskelijoille, mutta toivoisin heidän silti pystyvän ajattelemaan, että voisi olla paljon huonomminkin, ja että asiat eivät ole pandemia-Suomessa ollenkaan niin huonosti kuin monessa maassa ilman pandemiaakin, joka ei ole Suomessa edes seurauksiltaan ollut kovin paha, kun harva on menettänyt lähipiiristään ketään ko. viruksen takia. Monessa muussa maassahan tilanne on hyvin paljon synkempi.
Ja pakko sanoa, vaikka tämä joitakin ärsyttääkin, että Suomessa oli vain pari sukupolvea sitten sota-aika, ja monin paikoin maailmaa on konflikteja nytkin - ja silloin nimenomaan nuoret ja heistä varsinkin miehet ovat yleensä suorassa hengenvaarassa. Nythän ei ole mitään sellaista, vaan pitäisi vain malttaa ottaa rauhallisemmin tiettyjen asioiden suhteen eikä tulla ja mennä ilman mitään itsekontrollia. Eikä tapaamisia ole kielletty. Tiedän nuoria, jotka ovat menneet kihloihin / naimisiin tänä aikana, ja toisiaan ovat nuoret tavanneet, vaikkeivät välttämättä sitten esim. isovanhempiaan sisätiloissa.
Nuorella on myös pelivaraa ja hän voi miettiä, että teen sen ulkomaanjakson tms. pari vuotta myöhemmin, kun taas vanhemmilla ihmisillä on voinut peruuntua viimeiset mahdolliset lomat, jolloin olisi vielä riittävän hyvässä kunnossa. Ei tämä silti helppoa nuorillekaan ole, mutta pidän korona-aikaa kovempana vanhemmille ihmisille, sillä erotuksella, että vanhoilla ihmisillä on enemmän kärsivällisyyttä ja elämänviisautta, joten he voivat osata suhteutua vastoinkäymisiin paremmin.
Vanha kunnon Afrikan nälkää näkevät -horina 2.0.
Ihmisiä on muuallakin kuin rikkaissa maissa, ja auttaa usein hieman asioiden laittamisessa perspektiiviin, jos tajuaa pohtivansa omia ensimmäisen maailman luksusongelmiaan.
Toivottavasti sovellat samaa ajatusta keski-ikäisiä koskeviin ongelmiin. Niitä ongelmia ei ole ja jos on, kyse on asenneongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua osallistua mihinkään naurettaviin tapahtumiin. Haluan vain nähdä kasvokkain ihmisiä, ahdistaa ajatus mennä johonkin tapaan jotain random-tyyppejä. Tahdon, että mulla on ympärillä samat kasvot joka aamu ja joiden kanssa mennään ruokalaan ja nauretaan samoille asioille. Minä en halua sopia tuntemattomien kanssa tapaamisia whatsappissa ja hiihdellä paikkaan x. Haluan, että saan valita itse monista bileistä / lounaspaikoista ja ajankohdista mihin tahdon ja kenen kanssa menen. Onko tätä niin vaikea ymmärtää?? Haluan saada ystäviä, joiden kanssa ollaan tekemisissä monta vuosikymmentä ja haluan elää huolettomasti ja miettimättä huomista. Meiltä on viety kaikki tämä!
Minäkin haluaisin käydä työpaikan kahvihuoneessa kuten ennen, haluaisin jutella kollegoiden kanssa joka päivä kaikkea kuten ennenkin. Haluaisin käydä meidän henkilöstöravintolassa lounaalla ja jutella kaikkien niiden ihmisten kanssa kuin tein ennen koronaakin. Monia näistä ihmisistä en ole nähnyt kahteen vuoteen! Useimmat niistäkin tekee etätyötä, joten ei auta vaikka menisin itse toimistolle.
Haluan vanhan ajan minäkin takaisin, ja nyt heti! Mutta kun se ei ole nyt mahdollista ja tähän tilanteeseen pitää sopeutua. Kaikki me olemme tässä samassa veneessä.
Keski-ikäisenä etätyöläisenä en edes teeskentele, että olen samassa veneessä kuin nuoret.
Nuorena elämäni oli ihan toisenlaista ja olisin kärsinyt ihan eri tavoin eristäytymusestä kuin nykyisessä elämänvaiheessa, jossa se on lähinnä helpotus. En ole enää nuori, nuoret sen sijaan ovat.
Et voi todellakaan tietää, milloin on parhaat vuotesi. Tässä vai menneessä tai tulevassa. Olet minkä ikäinen tahansa.
jatkuu
Polijazzin tanssikurssit alkavat Otaniemessä
Kyllästyttääkö jo kotona kykkiminen eikä solun lattialla mahdu joraamaan? Tule opiskelijoiden tanssiyhdistys Polijazzin helmikuussa alkaville kursseille joraamaan ylimääräinen energia pois! Ilmo on auki 24.1. alkaen. Tarjoamme ensimmäisen kerran ilmaiseksi ja tuomalla kaverin saat kaverialennusta!
14.2.-13.5.2021
Nykytanssi: ma klo 16:45-17:45 (keskitaso)
Breaking: ke klo 19–20 (alkeet), 20–21 (jatko)
Itämainen tanssi: to 18–19 (avoin taso)
Puhumme EN&FI. Lue lisää täältä.
Dissonanssi etsii uusia mieslaulajia
Kiinnostaako laulaminen sekakuorossa hyvässä porukassa? Dissonanssi etsii uusia mieslaulajia joukkoonsa. Mukaan voit liittyä pienemmälläkin laulukokemuksella.
Kuoromme järjestää keväällä koelaulut tiistaina 1.2.2022 klo 19 alkaen Ossinkulmassa (Otakaari 18, Espoo). Myös kansainväliset opiskelijat ovat tervetulleita!
Ilmoittaudu koelauluihin tällä lomakkeella.
Teekkarispeksi 2022: Signaali - Osta liput 22.1.
Androidit kolistelevat ja kahvike-kone piipittää, kun Teekkarispeksi 2022 hyppää avaruusaluksen kyytiin ja sukeltaa scifin maailmaan. Avaruustutkimusfirman aluksella koetaan jännittäviä hetkiä, kun maailmankuulun avaruustieteilijä Reine Haanin uusi laite nappaa salaperäisen signaalin. Mistä signaali on peräisin, ja mitä se yrittää kertoa?
Liput tulossa myyntiin 22.1.! Seuraa meitä netissä, IG:ssä ja FB:ssä ja varmista paikkasi!
Aalwarts – ulkoseikkailupeli Otaniemessä
Vasta eilen pöllö toimitti sinulle salaperäisen kirjeen. Sinut on hyväksytty opiskelemaan kuuluisaan Aalwartsiin, velhojen ja noituuden kouluun. Valmistutko koulusta hyvin arvosanoin vai epäonnistutko taikajuoman keitossa? Varo putoamasta luudaltasi, äläkä koskaan mene alas vankityrmien luo. Kerää joukkue ja lähde pelaamaan ulkoseikkailupeliä talviseen Otaniemeen! Lue lisää täältä.
Minä riitän -ryhmä alkaa 26.1.
Starting Point of Wellbeing ja HelsinkiMissio järjestävät Aallon opiskelijoille kuuden kerran suomenkielisen Minä riitän -vertaistukiryhmän kevätlukukaudella ke 26.1. alkaen. Ryhmässä pureudutaan riittämättömyyden teemoihin ja tavoitteena on lisätä itseymmärrystä sekä vahvistaa itsemyötätuntoa. Ryhmässä opetellaan erilaisten harjoitusten, keskustelun ja jaettujen kokemusten avulla myötätuntoisempia tapoja suhtautua itseen. Tule mukaan! Lisätiedot ja ilmoittautumislinkki löytyvät Intosta.
mielenTEKoja - tukea opiskelijaelämän haasteisiin
MielenTEKoja-chat tarjoaa opiskelijoille matalan kynnyksen vertaistukea suomeksi ma ja to klo 17–19. Torstaisin voi keskustella myös englanniksi. Vaihda ajatuksia ja kokemuksia koulutetun vertaispäivystäjän kanssa. Chat on anonyymi ja maksuton: mieletekoja.fi.
Tutustu myös Nyytin ryhmächatteihin ja niiden tuleviin teemoihin! Ryhmächattejä on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Lue lisää täältä.