Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa kaikki opiskelijat edes olleet kärsineet. Osalla olivat opinnot sujuneet etänä jopa paremmin.
Niin. Opinnot. Elämässä on muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä tuntuu kauhealta jos pari vuota on vienyt huvit ja ainutlaatuiset kokemukset. Onneksi ei sentään ole sotaa eikä pula-aikaa. Kyllä ihmiset ovat nykyään heikkoja kun kehtaavat valittaa näin mitättömästä pandemia ajasta. Mitenkä pari vuotta on voinut viedä koko nuoruuden kun itselläni kesti nuoruus yli kymmenen vuotta. Sitten 30+ kehdataan vielä valittaa että kaikki on jo nähty ja koettu. Lässyn lässyn, Nuorilla on aikaa parhaita vuosia viettää vaikka kuinka pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.
Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.
Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.
Näissä vastauksissa toistuu juuri se harha, että jotkin asiat on ainutkertaisia ja toista mahdollisuutta ei ole. Ei se elämä ihan niin mene, kun taaksepäin katsoo.
Tasan tarkkaan jotkut asiat ovat ainutkertaisia. Esim. Vanhojen päivä, yo-juhlat jne lukiolaisella. Opiskelijana sitten muut vastaavat tapahtumat. Niitä nuoruusvuosia ei saa takaisin.
Olen yli 60-v. riskiryhmäläinen ja niin mielelläni olisin suonut nuorille vapauden nauttia ja juhlia, vaikka se sitten olisi vaatinut minulta vielä enemmän eristäytymistäMikä estää järjestämästä juhlia myöhemmin tai pienimuotoisesti? Ei mikään! Se on vain järjestelykysymys. On vähän hassua ajatella, että asiat pitää juhlia ”juuri sinä hetkenä” tai muuten kaikki on pilalla.
Eipä ole koulu järjestänyt niitä peruuntuneita penkkareita.
Ehkä kellekään ei ole tullut mieleen, eikä kukaan ole hoksannut vaatia. Jos koko vuosikurssi laajalla rintamalla nostaa sian esiin ja joku alkaa aktiivisesti ajamaan asiaan, niin varmasti yhdet penkkarit järjestyy.
Tässä maailmassa vaan ihmiset yleensä odottaa, että se kuuluisa ”joku” hoitaa homman. Ihan sama onko kysessä mikä tahansa koulu, kerho, yhdistys tai työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.
Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.
Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.
Näissä vastauksissa toistuu juuri se harha, että jotkin asiat on ainutkertaisia ja toista mahdollisuutta ei ole. Ei se elämä ihan niin mene, kun taaksepäin katsoo.
Tasan tarkkaan jotkut asiat ovat ainutkertaisia. Esim. Vanhojen päivä, yo-juhlat jne lukiolaisella. Opiskelijana sitten muut vastaavat tapahtumat. Niitä nuoruusvuosia ei saa takaisin.
Olen yli 60-v. riskiryhmäläinen ja niin mielelläni olisin suonut nuorille vapauden nauttia ja juhlia, vaikka se sitten olisi vaatinut minulta vielä enemmän eristäytymistäMikä estää järjestämästä juhlia myöhemmin tai pienimuotoisesti? Ei mikään! Se on vain järjestelykysymys. On vähän hassua ajatella, että asiat pitää juhlia ”juuri sinä hetkenä” tai muuten kaikki on pilalla.
Eipä ole koulu järjestänyt niitä peruuntuneita penkkareita.
Ehkä kellekään ei ole tullut mieleen, eikä kukaan ole hoksannut vaatia. Jos koko vuosikurssi laajalla rintamalla nostaa sian esiin ja joku alkaa aktiivisesti ajamaan asiaan, niin varmasti yhdet penkkarit järjestyy.
Tässä maailmassa vaan ihmiset yleensä odottaa, että se kuuluisa ”joku” hoitaa homman. Ihan sama onko kysessä mikä tahansa koulu, kerho, yhdistys tai työpaikka.
Juu juu. Ihan varmaan näin on. Olet naurettava!
Jos Helsingin kaupunki ei saa kouluihinsa edes oppikirjoja, ihan varmaan se järjestää ylimääräiset penkkarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa kaikki opiskelijat edes olleet kärsineet. Osalla olivat opinnot sujuneet etänä jopa paremmin.
Niin. Opinnot. Elämässä on muutakin.
Mikä korona-aikana on estänyt olemasta aktiivinen niillä välineillä mitä on käytössä. Etänä on työpaikoilla järjestetty vaikka mitä jumppatunteja, kahvitunteja ja illanviettoja. Pienellä ryhmällä live-tapaamisetkin on täysin sallittuja. Pitää vaan olla itse aktiivinen. Muutaman hengen illanvieton voi hyvin järjestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa kaikki opiskelijat edes olleet kärsineet. Osalla olivat opinnot sujuneet etänä jopa paremmin.
Niin. Opinnot. Elämässä on muutakin.
Mikä korona-aikana on estänyt olemasta aktiivinen niillä välineillä mitä on käytössä. Etänä on työpaikoilla järjestetty vaikka mitä jumppatunteja, kahvitunteja ja illanviettoja. Pienellä ryhmällä live-tapaamisetkin on täysin sallittuja. Pitää vaan olla itse aktiivinen. Muutaman hengen illanvieton voi hyvin järjestää.
No esimerkiksi se että ei tunne ketään. Miten sinä kenenkään kanssa teet jotain jos et ole ikinä kenenkään kanssa tutustunut?
Ja missähän ne opiskelijat siellä 9 neliön huoneessaan jumppaisi, kahvittelisi tai viettäisi iltaa?
Tai järjestäisi illanviettoja kun ei tunne ketään eikä ole tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.
Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.
Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.
Näissä vastauksissa toistuu juuri se harha, että jotkin asiat on ainutkertaisia ja toista mahdollisuutta ei ole. Ei se elämä ihan niin mene, kun taaksepäin katsoo.
Tasan tarkkaan jotkut asiat ovat ainutkertaisia. Esim. Vanhojen päivä, yo-juhlat jne lukiolaisella. Opiskelijana sitten muut vastaavat tapahtumat. Niitä nuoruusvuosia ei saa takaisin.
Olen yli 60-v. riskiryhmäläinen ja niin mielelläni olisin suonut nuorille vapauden nauttia ja juhlia, vaikka se sitten olisi vaatinut minulta vielä enemmän eristäytymistäMikä estää järjestämästä juhlia myöhemmin tai pienimuotoisesti? Ei mikään! Se on vain järjestelykysymys. On vähän hassua ajatella, että asiat pitää juhlia ”juuri sinä hetkenä” tai muuten kaikki on pilalla.
Eipä ole koulu järjestänyt niitä peruuntuneita penkkareita.
Ehkä kellekään ei ole tullut mieleen, eikä kukaan ole hoksannut vaatia. Jos koko vuosikurssi laajalla rintamalla nostaa sian esiin ja joku alkaa aktiivisesti ajamaan asiaan, niin varmasti yhdet penkkarit järjestyy.
Tässä maailmassa vaan ihmiset yleensä odottaa, että se kuuluisa ”joku” hoitaa homman. Ihan sama onko kysessä mikä tahansa koulu, kerho, yhdistys tai työpaikka.
Juu juu. Ihan varmaan näin on. Olet naurettava!
Jos Helsingin kaupunki ei saa kouluihinsa edes oppikirjoja, ihan varmaan se järjestää ylimääräiset penkkarit.
No sitten pitää hankkia sponsorit jostain muualta. Voin sanoa, että jos yhden rekka-ajelun järjestäminen on tulevaisuuden toivoilta mahdoton rasti, niin eipä ole kummoista väkeä tulossa työmarkkinoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.
Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.
Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.
Näissä vastauksissa toistuu juuri se harha, että jotkin asiat on ainutkertaisia ja toista mahdollisuutta ei ole. Ei se elämä ihan niin mene, kun taaksepäin katsoo.
Tasan tarkkaan jotkut asiat ovat ainutkertaisia. Esim. Vanhojen päivä, yo-juhlat jne lukiolaisella. Opiskelijana sitten muut vastaavat tapahtumat. Niitä nuoruusvuosia ei saa takaisin.
Olen yli 60-v. riskiryhmäläinen ja niin mielelläni olisin suonut nuorille vapauden nauttia ja juhlia, vaikka se sitten olisi vaatinut minulta vielä enemmän eristäytymistäMikä estää järjestämästä juhlia myöhemmin tai pienimuotoisesti? Ei mikään! Se on vain järjestelykysymys. On vähän hassua ajatella, että asiat pitää juhlia ”juuri sinä hetkenä” tai muuten kaikki on pilalla.
Eipä ole koulu järjestänyt niitä peruuntuneita penkkareita.
Ehkä kellekään ei ole tullut mieleen, eikä kukaan ole hoksannut vaatia. Jos koko vuosikurssi laajalla rintamalla nostaa sian esiin ja joku alkaa aktiivisesti ajamaan asiaan, niin varmasti yhdet penkkarit järjestyy.
Tässä maailmassa vaan ihmiset yleensä odottaa, että se kuuluisa ”joku” hoitaa homman. Ihan sama onko kysessä mikä tahansa koulu, kerho, yhdistys tai työpaikka.
Juu juu. Ihan varmaan näin on. Olet naurettava!
Jos Helsingin kaupunki ei saa kouluihinsa edes oppikirjoja, ihan varmaan se järjestää ylimääräiset penkkarit.
Tuskin se edellisiä peruuntuneita penkkareita järjestää kun ei tänäkään vuonna niitä järjestä vaikka ollaan lähiopetuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.
Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.
Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.
Näissä vastauksissa toistuu juuri se harha, että jotkin asiat on ainutkertaisia ja toista mahdollisuutta ei ole. Ei se elämä ihan niin mene, kun taaksepäin katsoo.
Tasan tarkkaan jotkut asiat ovat ainutkertaisia. Esim. Vanhojen päivä, yo-juhlat jne lukiolaisella. Opiskelijana sitten muut vastaavat tapahtumat. Niitä nuoruusvuosia ei saa takaisin.
Olen yli 60-v. riskiryhmäläinen ja niin mielelläni olisin suonut nuorille vapauden nauttia ja juhlia, vaikka se sitten olisi vaatinut minulta vielä enemmän eristäytymistäMikä estää järjestämästä juhlia myöhemmin tai pienimuotoisesti? Ei mikään! Se on vain järjestelykysymys. On vähän hassua ajatella, että asiat pitää juhlia ”juuri sinä hetkenä” tai muuten kaikki on pilalla.
Eipä ole koulu järjestänyt niitä peruuntuneita penkkareita.
Ehkä kellekään ei ole tullut mieleen, eikä kukaan ole hoksannut vaatia. Jos koko vuosikurssi laajalla rintamalla nostaa sian esiin ja joku alkaa aktiivisesti ajamaan asiaan, niin varmasti yhdet penkkarit järjestyy.
Tässä maailmassa vaan ihmiset yleensä odottaa, että se kuuluisa ”joku” hoitaa homman. Ihan sama onko kysessä mikä tahansa koulu, kerho, yhdistys tai työpaikka.
Juu juu. Ihan varmaan näin on. Olet naurettava!
Jos Helsingin kaupunki ei saa kouluihinsa edes oppikirjoja, ihan varmaan se järjestää ylimääräiset penkkarit.
No sitten pitää hankkia sponsorit jostain muualta. Voin sanoa, että jos yhden rekka-ajelun järjestäminen on tulevaisuuden toivoilta mahdoton rasti, niin eipä ole kummoista väkeä tulossa työmarkkinoille.
Sponsorit? Niinku mistä? Helsingissä on kuule ihan muutama lukio vaan. Ja kaikilla yrityksillä tiukkaa rahasta.
Toista se on isellä sun Öllölässäsi kun lukioon kykeneviä on kolme joista yhden isällä on taksifirma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa kaikki opiskelijat edes olleet kärsineet. Osalla olivat opinnot sujuneet etänä jopa paremmin.
Niin. Opinnot. Elämässä on muutakin.
Mikä korona-aikana on estänyt olemasta aktiivinen niillä välineillä mitä on käytössä. Etänä on työpaikoilla järjestetty vaikka mitä jumppatunteja, kahvitunteja ja illanviettoja. Pienellä ryhmällä live-tapaamisetkin on täysin sallittuja. Pitää vaan olla itse aktiivinen. Muutaman hengen illanvieton voi hyvin järjestää.
No esimerkiksi se että ei tunne ketään. Miten sinä kenenkään kanssa teet jotain jos et ole ikinä kenenkään kanssa tutustunut?
Ja missähän ne opiskelijat siellä 9 neliön huoneessaan jumppaisi, kahvittelisi tai viettäisi iltaa?
Tai järjestäisi illanviettoja kun ei tunne ketään eikä ole tilaa.
Ainakin meidän yliopistolla oli jo yli kymmenen vuotta sitten vaikka mitä nettifoorumeita, joissa ihmiset keskustelee ja järjestää asioita. Varmasti niitä on nykyään ihan eri välineillä. Pitää hypätä mukaan ja alkaa aktiivisesti verkostoitua. Itse esimerkiksi etsin yliopiston nettipalstalla harkkatyöpareja ja -ryhmiä. Korona-aikana siellä voisi ihan hyvin etsiä kiinnostuneita vapaa-ajan touhuihin. ”Kuka lähtee lautapelailemaan”
Minä ymmärrän opiskelijoiden tuskan. Minulle opiskeluaika oli elämän parasta aikaa, vaikka rahasta olikin tiukkaa. Tämä pitkittynyt korona-aika tuo selvästi ihmisissä esiin ne pahimmat puolet. Sympatia ja ymmärrys toisia kohtaan on nykyään ihan nolla. Se oma ongelma on ainoa oikea ongelma ja muut ovat vain turhia valittajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän varsin hyvin, että nuoret kärsivät. Nuoruus on ainutlaatuista aikaa ja menee nopeasti ohi. Itselläni opiskeluvuodet, kaverit ja matkustelu ja juhliminen oli aivan mahtavaa aikaa, sääli, jos nykynuorilta viedään tuo mahdollisuus. Ei se ole sama asia keski-ikäisenä enää olla opiskelija; ei sitä samalla lailla enää saa välttämättä kavereita tai kumppaniakaan, kun kaikilla on jo perheet yms. Olen siis opiskellut toisenkin tutkinnon aikuisiällä ja kovin hankalaa oli enää löytää ystäviä samalla lailla kuin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Kylläbse vain on niin, ettei vuosia saa takaisin vaikka mitä tekisi. Ruuhkavuodet lähestyvät, et ole saanut ystäviä uudelta paikkakunnalta harrastuksista, et verkostoitunut, et törmännyt kumppaniehdokkaisiin opiskelijabileissä, et matkustanut, et edes nähnyt ryhmäläisiäsi luennolla.
Vangeillakin on paremmat mahdollisuudet löytää samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä. Hyvä kehua normaalin opiskeluajan saaneena sitä, että perspektiivi muuttuu keski-iässä.
Niinpä. Ap taitaa olla näitä prosenttilaskua ymmärtämättömiä. 2 vuotta on nelikymppisen elämästä aika tavalla pienempi osuus kuin 20-vuotiaan. Saati 12-vuotiaan, täällähän on siitäkin eräästä tapauksesta pitkään puhuttu...
Lisäksi eri elämänvaiheilla on ihan erilainen painoarvo. On se etsikkoaika tehdä jotain asioita. Lapsena ja nuorena on ihan herkkyykaudet oppia jotain, jos et silloin opi, peli on lähestulkoon menetetty. Varsinkin sosiaalistamisen ja urheilun (hermotuksen) suhteen. Ja etsikkoaika löytää aikuisiän ystäviä ja parisuhde tai lastensa isä on juuri tuossa nuorena aikuisena, opiskellessa tai ylipäänsä alle kolmikymppisenä.
Minun elämäntilanteessani korona oli kuin lottovoitto, koska uupumuksen uhatessa tulikin etätyöt, mitä olen jaksanut paremmin ja saanut nuppia kasaan ja exit-suunnitelma tältä alalta on valmis. Mutta en minä silti ala väittää, että kaikkien pitäisi kokea asia samoin. Ymmärrän hyvin, että minä, jolle tämä oli onnenpotku, olen erittäin pienessä vähemmistössä. Enkä ala vähätellä muiden kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa täällä kommentoivista ei tunnu tajuavan nuorten elämää ollenkaan. Jo ennen koronaa nuoret olivat yhteydessä toisiinsa lähinnä whatsappin, snapchatin, tiktokin tms avulla. Tai sitten pelasivat jotain videopeliä kaikki omissa kodeissaan jutellen siinä samalla. Siskontyttäreni vaihtoi koulua koronan aikana, oli tutustunut snäpissä luokkatovereihin jo ennen kuin koulu alkoi. Näkemättä toisiaan. Kyllä se on ihan omasta viitsimisestä kiinni, tutustuuko toisiin vai ei, oli korona tai ei.
Nyt ei puhuta koululaisista vaan opiskelijoista.
Kyllä se on todella vaikeaa päästä vieraalla paikkakunnalla yksinänsä tutustumaan muihin, jos ei ole mitään lähitilaisuuksia.
Oma opiskelijani on ekstrovertti ja kova ja sitkeä, joten hän yritti jo koko kesän luoda niitä kontakteja siellä yliopistolla ja onnistuikin.
Silti hänkin itki kertaalleen lokakuussa yksinäisyyttään, koska se elämä oli taaaaaaas supistunut sinne omaan huoneeseen, kaikki kiinni, kirjastoa myöten.
Itki kertaalleen lokakuussa yksinäisyyttä. Eikö tuollainen olisi ihan normaalia nuoren elämää ilman koronaakin? Itse olen myös ihan sosiaalinen tapaus, mutta ei mulla yliopistossa montaa ystävää ollut ja nekin jäi aika pinnallisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän varsin hyvin, että nuoret kärsivät. Nuoruus on ainutlaatuista aikaa ja menee nopeasti ohi. Itselläni opiskeluvuodet, kaverit ja matkustelu ja juhliminen oli aivan mahtavaa aikaa, sääli, jos nykynuorilta viedään tuo mahdollisuus. Ei se ole sama asia keski-ikäisenä enää olla opiskelija; ei sitä samalla lailla enää saa välttämättä kavereita tai kumppaniakaan, kun kaikilla on jo perheet yms. Olen siis opiskellut toisenkin tutkinnon aikuisiällä ja kovin hankalaa oli enää löytää ystäviä samalla lailla kuin nuorena.
Kaksi koronavuottako siirtää opiskelijan nuoruudesta keski-ikään? Mitä eroa on sillä onko 20 vai 22v? No ei mitään!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän varsin hyvin, että nuoret kärsivät. Nuoruus on ainutlaatuista aikaa ja menee nopeasti ohi. Itselläni opiskeluvuodet, kaverit ja matkustelu ja juhliminen oli aivan mahtavaa aikaa, sääli, jos nykynuorilta viedään tuo mahdollisuus. Ei se ole sama asia keski-ikäisenä enää olla opiskelija; ei sitä samalla lailla enää saa välttämättä kavereita tai kumppaniakaan, kun kaikilla on jo perheet yms. Olen siis opiskellut toisenkin tutkinnon aikuisiällä ja kovin hankalaa oli enää löytää ystäviä samalla lailla kuin nuorena.
Amen. Itse olen aikuisopiskelija, ja yksi syy miksi päätin lähteä uudestaan opiskelemaan oli juuri uusien tuttavuuksien löytäminen, kun erinäisten syiden takia olen pudonnut sosiaaliseen tyhjiöön (muuttoja, vakavaa sairautta sun muuta.)
Nuorena opiskelu oli hauskaa, olimme kaikki vieraalla paikkakunnalla, heti löytyi se oma ryhmä ja nekin jotka eivät olleet henkiystäviäsi, oli samassa tilanteessa. Oli siis jotain yhteistä kaikkien kanssa. Juhlittiin, pidettiin hauskaa ja vähän opiskeltiinkin. Kouluun viitsi mennä ihan vaan sen takia, että tauot oli niin hauskoja, ja jos ei muuta, saattoi katsella poikia.
No, eipä se aikuisena ole enää samaa. Ketään ei kiinnosta edes tutustua toisiinsa. Ei minkäänlaista ryhmähenkeä, ei mitään hauskoja juttuja koskaan. En tiedä onko vika itsessä vai siinä että olemme kaikki keski-ikäisiä, mutta tuntuu että opiskelu on nyt vain jotain minkä kaikki suorittaa alta pois, ja se todellinen elämä on jossain muualla. Opiskelutoverit ovat yhtä kiinnostavia ja läheisiä kuin tutun kaupan kassa. Olen tästä todella pettynyt, koska tosiaan olisin tarvinnut uusia ihmissuhteita, mutta kukaan muu ei selvästi ole sellaisia vailla.
Lisäksi se itse opiskelu oli nuorena mielekkäämpää. Näin aikuisena tietää liikaa; tuntuu että tällaisesta toisen asteen tutkinnosta selviäisi yleissivistyksellä, ja kun opettajat opettavat meitä silti kuin nuoriso-opiskelijoita -voi pyhä äiti että on tylsää.
Summa summarum: ihan kaikki on keski-iässä toisin, joten kokemuksia ei voi verrata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.
Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.
Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.
Näissä vastauksissa toistuu juuri se harha, että jotkin asiat on ainutkertaisia ja toista mahdollisuutta ei ole. Ei se elämä ihan niin mene, kun taaksepäin katsoo.
Tasan tarkkaan jotkut asiat ovat ainutkertaisia. Esim. Vanhojen päivä, yo-juhlat jne lukiolaisella. Opiskelijana sitten muut vastaavat tapahtumat. Niitä nuoruusvuosia ei saa takaisin.
Olen yli 60-v. riskiryhmäläinen ja niin mielelläni olisin suonut nuorille vapauden nauttia ja juhlia, vaikka se sitten olisi vaatinut minulta vielä enemmän eristäytymistäMikä estää järjestämästä juhlia myöhemmin tai pienimuotoisesti? Ei mikään! Se on vain järjestelykysymys. On vähän hassua ajatella, että asiat pitää juhlia ”juuri sinä hetkenä” tai muuten kaikki on pilalla.
Eipä ole koulu järjestänyt niitä peruuntuneita penkkareita.
Ehkä kellekään ei ole tullut mieleen, eikä kukaan ole hoksannut vaatia. Jos koko vuosikurssi laajalla rintamalla nostaa sian esiin ja joku alkaa aktiivisesti ajamaan asiaan, niin varmasti yhdet penkkarit järjestyy.
Tässä maailmassa vaan ihmiset yleensä odottaa, että se kuuluisa ”joku” hoitaa homman. Ihan sama onko kysessä mikä tahansa koulu, kerho, yhdistys tai työpaikka.
Juu juu. Ihan varmaan näin on. Olet naurettava!
Jos Helsingin kaupunki ei saa kouluihinsa edes oppikirjoja, ihan varmaan se järjestää ylimääräiset penkkarit.
No sitten pitää hankkia sponsorit jostain muualta. Voin sanoa, että jos yhden rekka-ajelun järjestäminen on tulevaisuuden toivoilta mahdoton rasti, niin eipä ole kummoista väkeä tulossa työmarkkinoille.
Sponsorit? Niinku mistä? Helsingissä on kuule ihan muutama lukio vaan. Ja kaikilla yrityksillä tiukkaa rahasta.
Toista se on isellä sun Öllölässäsi kun lukioon kykeneviä on kolme joista yhden isällä on taksifirma.
Huomasitko itsekin mitä sanoit? Kaikilla yrityksillä tiukkaa rahasta. Aika monella yrityksellä mennyt huonosti, samoin yhteiskunnan rahoista tiukkaa kun maksellaan koronatukia. Voisiko vihdoin jo myöntää että kurjuutta jakautuu kaikille. Joskus elämässä joutuu tinkimään asioista ja tulee pettymyksiä. Sinun penkkarisi ei ole sen suurempi tragedia.
Olen kahden lukiolaisen äiti ja itse viettänyt hyvät opiskeluajat yliopistossa - tiedän tasan tarkkaan mitä tässä menetetään. Mutta vähän suhteellisuudentajua.
Vierailija kirjoitti:
Olen toisen vuoden yliopisto-opiskelija. En tunne tästä kaupungista ketään. En ole mikään tapahtumaihminen enkä kaipaa baarireissuja. Peruskoulussa ja lukiossa sain kaikki ystäväni pikkuhiljaa, kun voitiin rauhassa arjessa tutustua toisiin, mennä yhdessä ruokalaan yms.
No miten olisi etsiä ystäviä netin kautta? Eikö se vaikka chättäily tai muu viestinvaihto sopisi kaltaisellesi? Yliopistoilla kai on vaikka mitä foorumeita netissä, johon jättää ilmoitus ”etsitään korona-ajan etäystävää”
Vierailija kirjoitti:
Kyllä parikymppisenä aika on arvokkaampaa ku viiskymppisenä
Ei ole. Tai jos sinun tapauksessani on niin, ei sitä ei voi yleistää koskemaan kaikkia.
Eihän tuossa kaikki opiskelijat edes olleet kärsineet. Osalla olivat opinnot sujuneet etänä jopa paremmin.