Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Eihän korona-aikaan ole ollut kiellettyä tavata muita? Me järkättiin ite opintopiirejä, etä-Zoomissa kysyttiin, että ketä kiinnostaa ja sit tavattiin kunkin kurssin kiinnostuneiden kesken.
Tuossa tulee se paradoksi, että ei niitä sosiaalisia suhteita kukaan toiselle järjestä. Pitää itse olla aloitteellinen oli sitten etänä tai läsnä. Jos et kertaakaan sano Zoomin aikana mitään ja pidät kameran kiinni, niin vaikea se on tietää, että kuka siellä on. Aikuisuuteen kuuluu vastuu omasta itsestä.
Ei ainejärjestön bileisiinkään väkisin kanneta. Kyllä niihin on raahauduttava ihan itse. Ja se tavallisin skenaario on, että sosiaalisin 10 % varastaa 90 % huomiosta. Loput ovat ns. "hiljaa hengessä mukana" tai ryhmäytyvät pienempiin osiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei 40 vuotta sitten tarvinnut pankissa jonottaa. Pankkien konttoreita oli joka niemessä, notkossa ja korttelissa.
Riigghhtt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Harvinaisen hyvä kommentti, antaa hyvää perspektiä ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Pieni vinkki: jos haluaa elämässä pärjätä, niin pitää sietää joskus hieman vastoinkäymisiä. Jos nyt ei ole päässyt bilettämään, niin elämä ei siihen lopu.
Se, että on tarve verrata koronaa sotaan kertoo, että on argumentit loppu.
Jos pitää kaivaa sota vertaukseksi, tilannehan on poikkeuksellinen jos yhtään vähäisempää vastoinkäymistä ei keksi, jonka avulla dissata opiskelijoita.
Hyvä, ettet itse ole kokenut sen paremmin sotaa kuin muutakaan siihen verrattavaa, mutta kuitenkin kehtaat vähätellä muiden ongelmia.
Just tämä! Ihmiset, jotka eivät ole sotaa nähneetkään, tulevat keulimaan sotakokemuksilla ja vähättelemään muiden kokemuksia. Säälittävää!
Minulla ainakin on ensi käden tietoa sota-ajasta omilta vanhemmiltani, ei sen kauempaa. Isäni, jonka syntymästä tulee pian 99 vuotta, oli sotatoimissa kolme vuotta, kun hän oli 18-21-vuotias. Eli neiti/nuoriherra näsäviisas voisi pikkuisen hillitä tuota mielensäpahoitusta. On se sen verran huvittavaa.
Nuoriherra näsäviisas... Voi elämä. Et ole itse kokenut sotaa ja meille nuoremmillekin on sodista puhuttu koko elämä. Sinun vanhempiesi kokemukset eivät ole omia saavutuksiasi. Te suuret ikäluokat olette sitä todellista pullamössösukupolvea, joka on saanut kaiken, ja silti sinulla ei ole minkäänlaista empatiaa muita kohtaan ja ratsastat muiden kärsimyksellä. Häpeällistä.
No, kyllä tuon ymmärtää. Kaksi vuotta on pitkä aika siitä lyhyestä nuoruus ajasta. Milloinkaan myöhemmin et tunne enää samalla lailla, vaikka kaikki on vielä edessä. Siihen nuoruuteen kuuluu ne tietyt kokemukset , jotka kasvattaa sinua sitä tulevaa aikuisuutta varten. Nyt ne kokemukset on typistetty tai jääneet pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden vuoden etäily on kuihduttanut kaikkien elämää. Eniten niillä, joilla elettyä elämää on ennen tätä vähän ja 2 vuotta siitä suuri osa (lapset) ja niilä, joilta meni ohi jotain ainutlaatuista (fuksivuodet). Ja vähiten niillä, joilla 2 vuotta on eletystä elämästä vain hyvin pieni osa (vanhukset).
Kun katson elämääni taaksepäin, niin fuksivuodet ei kyllä olleet mitään ainutlaatuista. Epätietoisuutta ja sekavuutta kurssien kanssa, stressiä vaikeista peruskursseista, opiskelijabileitä ja aika lapsellistakin ”pöhinää”. Parasta antia opiskelukavereiden kanssa oli yhteiset keskustelut oman alan ympäriltä. Harvat massatapahtumat oli mitenkään korvaamattomia, vaikka ne jänniltä saattoi silloin tuntua.
Serkku kertoi, että kalakeitto on hyvää, joten minun ei tarvitse maistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, keski-ikäinen menetin työni koronan takia. Tulevaisuus i sen osalta näytä hääppöiseltä. Sitten ystävä kuoli koronaan. Olen ulkosuomalainen ja kotimaassani on voimassa edelleen todella kovat rajoitukset, mm. kolmen viikon hotellikaranteeni maahantullessa joten Suomessa olen käynyt viimeksi 2,5 vuotta sitten. Mutta juu, voihan se etäopiskelukin olla rankkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä ehdit tehdä töitä 40-50 vuotta, joissa vuosissa se kahdne vuoden etätyö on kärpäsen kakka.
Opinnot kestää 3-5 vuotta jolloin se 2 vuotta tuosta ajasta on iso osa. Eikä se opiskeluaika tai nuoruus ikinä toistu.
Ihmisen elämä kestää nykyisin yli 80 vuotta. Sen aikana ehtii aloittaa opiskelun aika monta kertaa. Ymmärrän tuon esitetyn näkökulman, mutta olen sitä mieltä, että se nuoruus ei mene ohi kahdessa vuodessa. Eikä myöskään opiskelijaelämän kokemisen mahdollisuus. Tässä tilanteessa sitä fuksielämää voi järjestää koko 2020 aloittaneiden vuosikerta vaikka kolmantena vuotena. Järjestämiskysymys.
Ihminen ei ole koskaan parikymppinen opiskelija kuin kerran.
Hyvin harva opiskelee kahta yliopistotutkintoa. Jos opiskelee, opiskelee ne tutkinnot päällekkäin tai ne myöhemmät sitten kun on jo töissä.
Ei kolmannen vuoden opiskelija ole fuksi.
Näissä vastauksissa toistuu juuri se harha, että jotkin asiat on ainutkertaisia ja toista mahdollisuutta ei ole. Ei se elämä ihan niin mene, kun taaksepäin katsoo.
Tasan tarkkaan jotkut asiat ovat ainutkertaisia. Esim. Vanhojen päivä, yo-juhlat jne lukiolaisella. Opiskelijana sitten muut vastaavat tapahtumat. Niitä nuoruusvuosia ei saa takaisin.
Olen yli 60-v. riskiryhmäläinen ja niin mielelläni olisin suonut nuorille vapauden nauttia ja juhlia, vaikka se sitten olisi vaatinut minulta vielä enemmän eristäytymistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Harvinaisen hyvä kommentti, antaa hyvää perspektiä ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Pieni vinkki: jos haluaa elämässä pärjätä, niin pitää sietää joskus hieman vastoinkäymisiä. Jos nyt ei ole päässyt bilettämään, niin elämä ei siihen lopu.
Se, että on tarve verrata koronaa sotaan kertoo, että on argumentit loppu.
Jos pitää kaivaa sota vertaukseksi, tilannehan on poikkeuksellinen jos yhtään vähäisempää vastoinkäymistä ei keksi, jonka avulla dissata opiskelijoita.
Hyvä, ettet itse ole kokenut sen paremmin sotaa kuin muutakaan siihen verrattavaa, mutta kuitenkin kehtaat vähätellä muiden ongelmia.
Just tämä! Ihmiset, jotka eivät ole sotaa nähneetkään, tulevat keulimaan sotakokemuksilla ja vähättelemään muiden kokemuksia. Säälittävää!
Minulla ainakin on ensi käden tietoa sota-ajasta omilta vanhemmiltani, ei sen kauempaa. Isäni, jonka syntymästä tulee pian 99 vuotta, oli sotatoimissa kolme vuotta, kun hän oli 18-21-vuotias. Eli neiti/nuoriherra näsäviisas voisi pikkuisen hillitä tuota mielensäpahoitusta. On se sen verran huvittavaa.
Et osannut lukea viestiäni. Eli keulit toisen ihmisen kokemuksella, mikä todellakin on huvittavaa ja säälittävää.
Niin sinäkin, kun luulet tietäväsi, miten vanhempi kansanosa on koronasta kärsinyt tai sinun mukaasi ollut kärsimättä. Sinä nyt et tiedä yhtään mitään mistään ja siksi olet noin piikit pystyssä. Maailma kyllä sinuakin vielä opettaa, siitä voit olla varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Harvinaisen hyvä kommentti, antaa hyvää perspektiä ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Pieni vinkki: jos haluaa elämässä pärjätä, niin pitää sietää joskus hieman vastoinkäymisiä. Jos nyt ei ole päässyt bilettämään, niin elämä ei siihen lopu.
Se, että on tarve verrata koronaa sotaan kertoo, että on argumentit loppu.
Jos pitää kaivaa sota vertaukseksi, tilannehan on poikkeuksellinen jos yhtään vähäisempää vastoinkäymistä ei keksi, jonka avulla dissata opiskelijoita.
Hyvä, ettet itse ole kokenut sen paremmin sotaa kuin muutakaan siihen verrattavaa, mutta kuitenkin kehtaat vähätellä muiden ongelmia.
Just tämä! Ihmiset, jotka eivät ole sotaa nähneetkään, tulevat keulimaan sotakokemuksilla ja vähättelemään muiden kokemuksia. Säälittävää!
Minulla ainakin on ensi käden tietoa sota-ajasta omilta vanhemmiltani, ei sen kauempaa. Isäni, jonka syntymästä tulee pian 99 vuotta, oli sotatoimissa kolme vuotta, kun hän oli 18-21-vuotias. Eli neiti/nuoriherra näsäviisas voisi pikkuisen hillitä tuota mielensäpahoitusta. On se sen verran huvittavaa.
Ethän sinä itse ole sitä kokenut tai nähnyt!!!!
Jösses.
Etkä sinä ole elänyt seitsemänkymppisen korona-aikaa. Et ole kelvollinen sitä arvostelemaan. Eli jösses sinullekin.
Olen elänyt 64-vuotiaan korona-aikaa. Ihan helvetin helppoa on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikojen bileet oli elämäni parasta aikaa, joten ymmärrän harmituksen, ettei niitä pääse kokemaan. MUTTA vasta kun koette todellisia elämän kovuuksia (työ menee alta kun asuntolainaa on 250te tai lapsi sairastuu syöpään), niin asioita ei vain osaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.
Elämä tulee opettamaan.
Siksipä olisikin ensiarvoisen tärkeää että ihminen joskus saisi kokea huoletontakin aikaa.
Ei mun opiskeluaika ainakaan ollut huoletonta. Stressiä tenteistä, oppimisesta, kurssisuorituksista, harjoitustöistä jne. Piti opetella ottamaan vastuu omasta opintosuunnitelmasta ja sen toteuttamisesta. Lapsuus on ainut huoleton aika ihmisen elämässä ja se loppuu teininä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikojen bileet oli elämäni parasta aikaa, joten ymmärrän harmituksen, ettei niitä pääse kokemaan. MUTTA vasta kun koette todellisia elämän kovuuksia (työ menee alta kun asuntolainaa on 250te tai lapsi sairastuu syöpään), niin asioita ei vain osaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.
Elämä tulee opettamaan.
Siksipä olisikin ensiarvoisen tärkeää että ihminen joskus saisi kokea huoletontakin aikaa.
Ei mun opiskeluaika ainakaan ollut huoletonta. Stressiä tenteistä, oppimisesta, kurssisuorituksista, harjoitustöistä jne. Piti opetella ottamaan vastuu omasta opintosuunnitelmasta ja sen toteuttamisesta. Lapsuus on ainut huoleton aika ihmisen elämässä ja se loppuu teininä.
No nyt ei lapsetkaan ole sitä huoletonta aikaa saaneet. Parhaillaankin ovat koronataiston eturintamassa.
Eikä sitä kokeneet nyt myöskään teinit. Eikä edelleenkään koe. Ks yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nuoria aikuisia halveksitaan ja pilkataan näin paljon? Oikein toivotaan että joudutaan kärsimään. On se niin hauskaa kun ne vähäiset ilonpilkahdukset köyhässä ja työläässä opiskelijaelämässä viedään pois. Muistutan että tuista on leikattu paljon viimeisen 10v aikana ja samaan aikaan eläminen on kallistunut koko ajan, en tunne ketään opiskelijaa joka ei tekisi töitä opintojen ohella. Mutta mehän ollaan niin laiskoja ja hemmoteltuja eikä tiedetä mistään mitään. 🙄 Kiitos teille vanhemmille aikuisille, joilla on empatiaa meitä nuorempia aikuisia kohtaan. Turha lietsoa sukupolvien välille riitaa, ei me nuoremmatkaan olla teitä pilkattu kun olette mediassa ja palstalla tuskailleet lapsiarjen vaikeutta koronan aikana jne.
Vierailija kirjoitti:
Minä, keski-ikäinen menetin työni koronan takia. Tulevaisuus i sen osalta näytä hääppöiseltä. Sitten ystävä kuoli koronaan. Olen ulkosuomalainen ja kotimaassani on voimassa edelleen todella kovat rajoitukset, mm. kolmen viikon hotellikaranteeni maahantullessa joten Suomessa olen käynyt viimeksi 2,5 vuotta sitten. Mutta juu, voihan se etäopiskelukin olla rankkaa.
Kiitos, kun laitat nämä viuruttajat perspektiiviin oikeasta elämästä. Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten näistä kommenteista voi lukea, elämä on pelkkää alamäkeä opiskeluvuosien jälkeen. Ei muuta kuin ranteet auki, elämänne on ohi ennen kuin se ehti alkaa.
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä tuon ymmärtää. Kaksi vuotta on pitkä aika siitä lyhyestä nuoruus ajasta. Milloinkaan myöhemmin et tunne enää samalla lailla, vaikka kaikki on vielä edessä. Siihen nuoruuteen kuuluu ne tietyt kokemukset , jotka kasvattaa sinua sitä tulevaa aikuisuutta varten. Nyt ne kokemukset on typistetty tai jääneet pois.
Ihan turhaa ylidramatisointia. Elämä jatkuu uusin entistä rikkaammin kokemuksin, kun opinnot saa suoritettua.
Tuollaista se yliopisto-opiskelu paljolti oli minulla aikoinaan. Esim. 99,9 % sivuaineeni kursseista suoritettiin tenttimällä kasa kirjoja. En nähnyt ikinä opettajaa tai muita opiskelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi vuotta ja on sitä parasta aikaa? Niin, hänellä on sitä aikaa vaikka kuinka vielä jäljellä ja tallessa.
Huomaa kuinka lyhyellä elämänkokemuksella (juuri niin!) nuori nainen puhuu. Hänen parin vuoden hiljaiselo ei ole mitenkään relevanttia yhteiskunnallisella tasolla.
Kaikkihan tästä korona-ajasta ovat kärsineet. Ei hän ole mikään erikoistapaus!
Tällä logiikalla kenenkään ongelmat ei ole relevantteja yhteiskunnan kannalta. Nytpä vaan sattuu olemaan niin, että tilanne on vaikuttanut suureen joukkoon nuoria, joten sillä on yhteiskunnallista merkitystä.
Vanhempien on turha louskuttaa leukojaan, sillä kukaan heistä ei ole kokenut koronanuoruutta. Sotaan on turha verrata. Ette ole kokeneet sotaakaan, mutta se ei estä näköjään ratsastamasta kaatuneilla. Noloa.
Moni on kokenut työttömyyttä, sairautta, kuolemaa jne.
Asioilla on monenlaisia painoarvoja. Olisivat nuo kiitollisia, kun on terveyttä ja opiskelupaikka = elämä edessä kohti parempaa.
T. nuo vastoinkäymiset kokenut.
Niin siis sitä terveyttähän ei todella monella enää ole etäopiskelusta johtuen. Opiskelijoiden mielenterveys on kriiisissä. Siinä kohteena on valtaosin juuri ne tavallisen opiskelijat, jotka toisinaan käyvät sitseillä, mutta käyttävät valtaosan päivistä ja illoista opiskelemiseen.
Etäajan ongelma ei ole siinä, etteivätkö rankkaa dokaamista harrastavat voisi dokata kotibileissä yms. ja olla siellä sosiaalisia. Ongelma on siinä, että keskiverto-opiskelijat eivät pääse luennoille, kiltahuoneille, laskareihin, lounaille, kirjastoihin tai muuallekaan pois solusta tai yksiöstä kaltaisiensa joukkoon. Keskiverto-opiskelijat eivät pääse luomaan sosiaalisia suhteita. Typerää argumentoida, että jokainen voi järjestää lähitapahtumia omalle porukalle, kun opiskelijat eivät pääse näitä omia porukoita muodostamaan.
Jokainen opiskelijoiden pahaa oloa väheksyvä voi kysyä itseltään, montako päivää on viettänyt yksin puhumatta yhdellekään ihmiselle ja minkälainen fiilis on sellaisten päivien päätteeksi. Monelle opiskelijalle tämä on nykyistä arkipäivää.
Minulla elämä sujuu siten, että kun käyn kaupassa sanon kassalle "Kiitos ja näkemiin!"
Ja sitten taas seuraavalla viikolla taas sama kontakti. Pari sanaa viikossa vuorovaikutusta. Hyvin sujuu näinkin keskisuuressa kaupugissa puolierakkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Harvinaisen hyvä kommentti, antaa hyvää perspektiä ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Pieni vinkki: jos haluaa elämässä pärjätä, niin pitää sietää joskus hieman vastoinkäymisiä. Jos nyt ei ole päässyt bilettämään, niin elämä ei siihen lopu.
Se, että on tarve verrata koronaa sotaan kertoo, että on argumentit loppu.
Jos pitää kaivaa sota vertaukseksi, tilannehan on poikkeuksellinen jos yhtään vähäisempää vastoinkäymistä ei keksi, jonka avulla dissata opiskelijoita.
Hyvä, ettet itse ole kokenut sen paremmin sotaa kuin muutakaan siihen verrattavaa, mutta kuitenkin kehtaat vähätellä muiden ongelmia.
Just tämä! Ihmiset, jotka eivät ole sotaa nähneetkään, tulevat keulimaan sotakokemuksilla ja vähättelemään muiden kokemuksia. Säälittävää!
Minulla ainakin on ensi käden tietoa sota-ajasta omilta vanhemmiltani, ei sen kauempaa. Isäni, jonka syntymästä tulee pian 99 vuotta, oli sotatoimissa kolme vuotta, kun hän oli 18-21-vuotias. Eli neiti/nuoriherra näsäviisas voisi pikkuisen hillitä tuota mielensäpahoitusta. On se sen verran huvittavaa.
Ethän sinä itse ole sitä kokenut tai nähnyt!!!!
Jösses.
Etkä sinä ole elänyt seitsemänkymppisen korona-aikaa. Et ole kelvollinen sitä arvostelemaan. Eli jösses sinullekin.
Mitähän haastetta siinä on muka ollut?
Rokotuksetkin saitte ensimmäisinä.
Eläke tulee kuin Manulle illallinen ja elämä on hyvä siellä inflaation maksamassa kämpässä.
Vierailija kirjoitti:
Minä, keski-ikäinen menetin työni koronan takia. Tulevaisuus i sen osalta näytä hääppöiseltä. Sitten ystävä kuoli koronaan. Olen ulkosuomalainen ja kotimaassani on voimassa edelleen todella kovat rajoitukset, mm. kolmen viikon hotellikaranteeni maahantullessa joten Suomessa olen käynyt viimeksi 2,5 vuotta sitten. Mutta juu, voihan se etäopiskelukin olla rankkaa.
Ikävää, mutta ei liity aiheeseen. Täällä on ketjuja myös Keski-ikäisten koronaongelmille ja koronan aiheuttamille vaikeuksille yleensä. Onko kamalaa, jos on yksi ketju aiheesta nuoret aikuiset? Miksi pitää tänne postata näitä "mutta minullapa" kärsimyskilpailukommentteja ja vähätellä muiden ongelmia?
Alue: Aihe vapaa
Et osannut lukea viestiäni. Eli keulit toisen ihmisen kokemuksella, mikä todellakin on huvittavaa ja säälittävää.