Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Ei 40 vuotta sitten tarvinnut pankissa jonottaa. Pankkien konttoreita oli joka niemessä, notkossa ja korttelissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaisen tylsiä olivat ainejärjestön bileet. Mihinkään fuksiaisiin en mennyt.
Miten ihmeessä sitten olen kyennyt saamaan ystäviä eri paikkakunnilta? Olen varmaan jotenkin epänormaali, kun en ole tarvinnut muita järjestämään muuta kuin bändien keikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tässä nyt taas on se maaginen "joku muu", jonka olisi pitänyt järjestää opiskelijalle tekemistä, jotta tutustuu muihin. Kyllä minun opiskeluaikanani joutui ihan itse tutustumaan ihmisiin, tapahtui se millä tahansa hyvänsä. Se ujo ei niihin opiskelijabileisiin tullut eikä siitä saanut luentoa odottaessakaan mitään irti. Paljon helpompi se niille nyt on lähettää chatissä/WhatsAppissä viestejä. Lisäksi kyllä nuo, jotka ovat halunneet muihin tutustua paremmin, ovat tavanneet kasvotustenkin puistossa tms.
Jep suurin osa ryyppyjuhlista on jäänyt pois. Vai onko? Kyllä tuolla omia bileitä on pidetty. Niihin ei päässyt aiemminkaan mukaan, jollet ollut piireissä. Itse taisin saada 2 kutsua koko 5 vuoden aikana. Toki järjestin omien kavereiden kanssa jotain illanistujaisia.
Kävin myös pari kertaa sitseillä tms. Ihan hauskoja, mutta kerta pari riitti kokemukseksi. Eli kyllä näihin vielä ehtii.
Kyllä minun opiskeluaikana oli se "joku muu", nimittäin vanhemmat opiskelijat ja tutorit. Sitä vartenhan siinä syksyllä on kaikkia fuksiaisia ja muita pienemmän porukan tapaamisia, meillä oli esim ihan peli-iltoja eli ei todellakaan mitään ryyppäämistä pelkästään. Tottakai on eroja siinä, miten eri paikoissa on näitä järjestetty ennen ja nyt, mutta ainakin oma, edelleen läheinen ystäväporukkani muodostui aika vahvasti yhden heti opiskelujen alussa muodostetun tutor-ryhmän ympärille.
Näin, nimenomaan vanhemmat opiskelijat järjestävät. Pahimmillaan akateemiset tai muidenkin oppilaitosten perinteet katkeavat kokonaan eikä
enää järjestetä eikä ole järjestäjiä. Ne ovat iso osa opiskelijaelämää, ei se ole vain sitä että käydään luennoilla.Voi, elämä - se on vaikeeta! 😆😆
Niin, ei sitä varmaan ymmärrä kun itse ei ole opiskellut.
Vierailija kirjoitti:
Eihän korona-aikaan ole ollut kiellettyä tavata muita? Me järkättiin ite opintopiirejä, etä-Zoomissa kysyttiin, että ketä kiinnostaa ja sit tavattiin kunkin kurssin kiinnostuneiden kesken.
Tuossa tulee se paradoksi, että ei niitä sosiaalisia suhteita kukaan toiselle järjestä. Pitää itse olla aloitteellinen oli sitten etänä tai läsnä. Jos et kertaakaan sano Zoomin aikana mitään ja pidät kameran kiinni, niin vaikea se on tietää, että kuka siellä on. Aikuisuuteen kuuluu vastuu omasta itsestä.
Katsopas, on täällä sentään joku järkeväkin nuori. Piristävää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Harvinaisen hyvä kommentti, antaa hyvää perspektiä ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Pieni vinkki: jos haluaa elämässä pärjätä, niin pitää sietää joskus hieman vastoinkäymisiä. Jos nyt ei ole päässyt bilettämään, niin elämä ei siihen lopu.
Se, että on tarve verrata koronaa sotaan kertoo, että on argumentit loppu.
Jos pitää kaivaa sota vertaukseksi, tilannehan on poikkeuksellinen jos yhtään vähäisempää vastoinkäymistä ei keksi, jonka avulla dissata opiskelijoita.
Hyvä, ettet itse ole kokenut sen paremmin sotaa kuin muutakaan siihen verrattavaa, mutta kuitenkin kehtaat vähätellä muiden ongelmia.
Just tämä! Ihmiset, jotka eivät ole sotaa nähneetkään, tulevat keulimaan sotakokemuksilla ja vähättelemään muiden kokemuksia. Säälittävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tässä nyt taas on se maaginen "joku muu", jonka olisi pitänyt järjestää opiskelijalle tekemistä, jotta tutustuu muihin. Kyllä minun opiskeluaikanani joutui ihan itse tutustumaan ihmisiin, tapahtui se millä tahansa hyvänsä. Se ujo ei niihin opiskelijabileisiin tullut eikä siitä saanut luentoa odottaessakaan mitään irti. Paljon helpompi se niille nyt on lähettää chatissä/WhatsAppissä viestejä. Lisäksi kyllä nuo, jotka ovat halunneet muihin tutustua paremmin, ovat tavanneet kasvotustenkin puistossa tms.
Jep suurin osa ryyppyjuhlista on jäänyt pois. Vai onko? Kyllä tuolla omia bileitä on pidetty. Niihin ei päässyt aiemminkaan mukaan, jollet ollut piireissä. Itse taisin saada 2 kutsua koko 5 vuoden aikana. Toki järjestin omien kavereiden kanssa jotain illanistujaisia.
Kävin myös pari kertaa sitseillä tms. Ihan hauskoja, mutta kerta pari riitti kokemukseksi. Eli kyllä näihin vielä ehtii.
Kyllä minun opiskeluaikana oli se "joku muu", nimittäin vanhemmat opiskelijat ja tutorit. Sitä vartenhan siinä syksyllä on kaikkia fuksiaisia ja muita pienemmän porukan tapaamisia, meillä oli esim ihan peli-iltoja eli ei todellakaan mitään ryyppäämistä pelkästään. Tottakai on eroja siinä, miten eri paikoissa on näitä järjestetty ennen ja nyt, mutta ainakin oma, edelleen läheinen ystäväporukkani muodostui aika vahvasti yhden heti opiskelujen alussa muodostetun tutor-ryhmän ympärille.
Näin, nimenomaan vanhemmat opiskelijat järjestävät. Pahimmillaan akateemiset tai muidenkin oppilaitosten perinteet katkeavat kokonaan eikä
enää järjestetä eikä ole järjestäjiä. Ne ovat iso osa opiskelijaelämää, ei se ole vain sitä että käydään luennoilla.Voi, elämä - se on vaikeeta! 😆😆
Niin, ei sitä varmaan ymmärrä kun itse ei ole opiskellut.
Olen kyllä, Turun yliopistossa 80-90-luvun taitteessa. Siksipä tiedän tasan tarkkaan, mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tässä nyt taas on se maaginen "joku muu", jonka olisi pitänyt järjestää opiskelijalle tekemistä, jotta tutustuu muihin. Kyllä minun opiskeluaikanani joutui ihan itse tutustumaan ihmisiin, tapahtui se millä tahansa hyvänsä. Se ujo ei niihin opiskelijabileisiin tullut eikä siitä saanut luentoa odottaessakaan mitään irti. Paljon helpompi se niille nyt on lähettää chatissä/WhatsAppissä viestejä. Lisäksi kyllä nuo, jotka ovat halunneet muihin tutustua paremmin, ovat tavanneet kasvotustenkin puistossa tms.
Jep suurin osa ryyppyjuhlista on jäänyt pois. Vai onko? Kyllä tuolla omia bileitä on pidetty. Niihin ei päässyt aiemminkaan mukaan, jollet ollut piireissä. Itse taisin saada 2 kutsua koko 5 vuoden aikana. Toki järjestin omien kavereiden kanssa jotain illanistujaisia.
Kävin myös pari kertaa sitseillä tms. Ihan hauskoja, mutta kerta pari riitti kokemukseksi. Eli kyllä näihin vielä ehtii.
Kyllä minun opiskeluaikana oli se "joku muu", nimittäin vanhemmat opiskelijat ja tutorit. Sitä vartenhan siinä syksyllä on kaikkia fuksiaisia ja muita pienemmän porukan tapaamisia, meillä oli esim ihan peli-iltoja eli ei todellakaan mitään ryyppäämistä pelkästään. Tottakai on eroja siinä, miten eri paikoissa on näitä järjestetty ennen ja nyt, mutta ainakin oma, edelleen läheinen ystäväporukkani muodostui aika vahvasti yhden heti opiskelujen alussa muodostetun tutor-ryhmän ympärille.
Näin, nimenomaan vanhemmat opiskelijat järjestävät. Pahimmillaan akateemiset tai muidenkin oppilaitosten perinteet katkeavat kokonaan eikä
enää järjestetä eikä ole järjestäjiä. Ne ovat iso osa opiskelijaelämää, ei se ole vain sitä että käydään luennoilla.Voi, elämä - se on vaikeeta! 😆😆
Niin, ei sitä varmaan ymmärrä kun itse ei ole opiskellut.
Olen kyllä, Turun yliopistossa 80-90-luvun taitteessa. Siksipä tiedän tasan tarkkaan, mistä puhun.
No olisihan se pitänyt arvata että joku eilen emojit löytänyt Marjattahan se siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tässä nyt taas on se maaginen "joku muu", jonka olisi pitänyt järjestää opiskelijalle tekemistä, jotta tutustuu muihin. Kyllä minun opiskeluaikanani joutui ihan itse tutustumaan ihmisiin, tapahtui se millä tahansa hyvänsä. Se ujo ei niihin opiskelijabileisiin tullut eikä siitä saanut luentoa odottaessakaan mitään irti. Paljon helpompi se niille nyt on lähettää chatissä/WhatsAppissä viestejä. Lisäksi kyllä nuo, jotka ovat halunneet muihin tutustua paremmin, ovat tavanneet kasvotustenkin puistossa tms.
Jep suurin osa ryyppyjuhlista on jäänyt pois. Vai onko? Kyllä tuolla omia bileitä on pidetty. Niihin ei päässyt aiemminkaan mukaan, jollet ollut piireissä. Itse taisin saada 2 kutsua koko 5 vuoden aikana. Toki järjestin omien kavereiden kanssa jotain illanistujaisia.
Kävin myös pari kertaa sitseillä tms. Ihan hauskoja, mutta kerta pari riitti kokemukseksi. Eli kyllä näihin vielä ehtii.
Kenelle sinä lähetät niitä chat-viestejä ja whatsapp-viestejä jos et tunne ketään?
😂
Mun oma opiskeluaika oli ihan hirveää monella tavoin v.2002-2005, lopulta keskeytin opinnot. Noi ongelmat oli jo silloin olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Harvinaisen hyvä kommentti, antaa hyvää perspektiä ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Pieni vinkki: jos haluaa elämässä pärjätä, niin pitää sietää joskus hieman vastoinkäymisiä. Jos nyt ei ole päässyt bilettämään, niin elämä ei siihen lopu.
Se, että on tarve verrata koronaa sotaan kertoo, että on argumentit loppu.
Jos pitää kaivaa sota vertaukseksi, tilannehan on poikkeuksellinen jos yhtään vähäisempää vastoinkäymistä ei keksi, jonka avulla dissata opiskelijoita.
Hyvä, ettet itse ole kokenut sen paremmin sotaa kuin muutakaan siihen verrattavaa, mutta kuitenkin kehtaat vähätellä muiden ongelmia.
Just tämä! Ihmiset, jotka eivät ole sotaa nähneetkään, tulevat keulimaan sotakokemuksilla ja vähättelemään muiden kokemuksia. Säälittävää!
Minulla ainakin on ensi käden tietoa sota-ajasta omilta vanhemmiltani, ei sen kauempaa. Isäni, jonka syntymästä tulee pian 99 vuotta, oli sotatoimissa kolme vuotta, kun hän oli 18-21-vuotias. Eli neiti/nuoriherra näsäviisas voisi pikkuisen hillitä tuota mielensäpahoitusta. On se sen verran huvittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kahden vuoden etäily on kuihduttanut kaikkien elämää. Eniten niillä, joilla elettyä elämää on ennen tätä vähän ja 2 vuotta siitä suuri osa (lapset) ja niilä, joilta meni ohi jotain ainutlaatuista (fuksivuodet). Ja vähiten niillä, joilla 2 vuotta on eletystä elämästä vain hyvin pieni osa (vanhukset).
Kun katson elämääni taaksepäin, niin fuksivuodet ei kyllä olleet mitään ainutlaatuista. Epätietoisuutta ja sekavuutta kurssien kanssa, stressiä vaikeista peruskursseista, opiskelijabileitä ja aika lapsellistakin ”pöhinää”. Parasta antia opiskelukavereiden kanssa oli yhteiset keskustelut oman alan ympäriltä. Harvat massatapahtumat oli mitenkään korvaamattomia, vaikka ne jänniltä saattoi silloin tuntua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ikää ja kokemuksia tulee se 20-30 vuotta lisää, niin osaa laittaa korona-ajankin oikeaan mittasuhteeseen. Ymmärrän sikäli parikymppisiä nuoria, joilla ei ole välttämättä kokemusta elämän oikeista ongelmista. Heille opiskelijaelämän menettäminen hyvin voi olla se elämän kovin koettelemus.
Jep. Ja kun niitä oikeita koettelemuksia tulee, niin kuin kaikille tulee, niin huokaavat, että oli se korona-aika sentään leppoisaa tähän verrattuna. Siis kun aviopuoliso pettää, lapsi sairastuu vakavasti, töissä on kurjaa eikä ylennystä kuulu ja vanhemmat vanhenevat ja dementoituvat eikä hoitopaikkoja ole ja tapellaan sisarusten kanssa, kuka ottaa vanhemmat luokseen asumaan.
Tervetuloa ihan oikeiden aikuisten elämään.
No näinhän se on, mutta ei se poista tosiasiaa että nyt on monen opiskelijan mielenterveys koetuksella. Nuorten aivotkaan eivät ole vielä valmiit, heidän resilienssinsä on erilainen kuin aikuisten. Tämä on monen elämässä ensimmäinen iso koettelemus. Joillekin se voi jäädä jopa elämän suurimmaksi. Joillekin se voi jättää pysyvät jäljet, jos mielenterveys alkaa horjua tai etänä opiskelu ei sujukaan ja jää tutkinto suorittamatta. Kyllä, elämässä voi tulla vastaan isompiakin ongelmia, mutta ei se tarkoita etteikö tämä olisi myös iso ongelma.
Eipä sitä nuorten omista kommenteista huomaa. Itsekkäitä ja itsekeskeisiä he ovat, näin omien havaintojeni perusteella. Ei lupaa hyvää tulevaisuudelle, sillä tulevaisuuden päättäjiähän he ovat. Onneksi minä olen silloin jo lakannut olemasta.
Nuoret ovat kautta aikojen olleet itsekkäitä ja paskoja. Joka vuosikymmenellä on aina kasvanut itsekäs tissiposkisukupolvi, joista ei ikinä pitänyt tulla mitään. Niin myös sinä olet ollut samanlainen kelvoton nuori, mutta ilmeisesti kasvanut samanlaiseksi tuomitsevaksi ja nuoria lyttääväksi täti/setäihmiseksi, joita aikaisempinakin vuosikymmeninä on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Harvinaisen hyvä kommentti, antaa hyvää perspektiä ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Pieni vinkki: jos haluaa elämässä pärjätä, niin pitää sietää joskus hieman vastoinkäymisiä. Jos nyt ei ole päässyt bilettämään, niin elämä ei siihen lopu.
Se, että on tarve verrata koronaa sotaan kertoo, että on argumentit loppu.
Jos pitää kaivaa sota vertaukseksi, tilannehan on poikkeuksellinen jos yhtään vähäisempää vastoinkäymistä ei keksi, jonka avulla dissata opiskelijoita.
Hyvä, ettet itse ole kokenut sen paremmin sotaa kuin muutakaan siihen verrattavaa, mutta kuitenkin kehtaat vähätellä muiden ongelmia.
Just tämä! Ihmiset, jotka eivät ole sotaa nähneetkään, tulevat keulimaan sotakokemuksilla ja vähättelemään muiden kokemuksia. Säälittävää!
Minulla ainakin on ensi käden tietoa sota-ajasta omilta vanhemmiltani, ei sen kauempaa. Isäni, jonka syntymästä tulee pian 99 vuotta, oli sotatoimissa kolme vuotta, kun hän oli 18-21-vuotias. Eli neiti/nuoriherra näsäviisas voisi pikkuisen hillitä tuota mielensäpahoitusta. On se sen verran huvittavaa.
Ethän sinä itse ole sitä kokenut tai nähnyt!!!!
Jösses.
Opiskeluaikojen bileet oli elämäni parasta aikaa, joten ymmärrän harmituksen, ettei niitä pääse kokemaan. MUTTA vasta kun koette todellisia elämän kovuuksia (työ menee alta kun asuntolainaa on 250te tai lapsi sairastuu syöpään), niin asioita ei vain osaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.
Elämä tulee opettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tässä nyt taas on se maaginen "joku muu", jonka olisi pitänyt järjestää opiskelijalle tekemistä, jotta tutustuu muihin. Kyllä minun opiskeluaikanani joutui ihan itse tutustumaan ihmisiin, tapahtui se millä tahansa hyvänsä. Se ujo ei niihin opiskelijabileisiin tullut eikä siitä saanut luentoa odottaessakaan mitään irti. Paljon helpompi se niille nyt on lähettää chatissä/WhatsAppissä viestejä. Lisäksi kyllä nuo, jotka ovat halunneet muihin tutustua paremmin, ovat tavanneet kasvotustenkin puistossa tms.
Jep suurin osa ryyppyjuhlista on jäänyt pois. Vai onko? Kyllä tuolla omia bileitä on pidetty. Niihin ei päässyt aiemminkaan mukaan, jollet ollut piireissä. Itse taisin saada 2 kutsua koko 5 vuoden aikana. Toki järjestin omien kavereiden kanssa jotain illanistujaisia.
Kävin myös pari kertaa sitseillä tms. Ihan hauskoja, mutta kerta pari riitti kokemukseksi. Eli kyllä näihin vielä ehtii.
Kyllä minun opiskeluaikana oli se "joku muu", nimittäin vanhemmat opiskelijat ja tutorit. Sitä vartenhan siinä syksyllä on kaikkia fuksiaisia ja muita pienemmän porukan tapaamisia, meillä oli esim ihan peli-iltoja eli ei todellakaan mitään ryyppäämistä pelkästään. Tottakai on eroja siinä, miten eri paikoissa on näitä järjestetty ennen ja nyt, mutta ainakin oma, edelleen läheinen ystäväporukkani muodostui aika vahvasti yhden heti opiskelujen alussa muodostetun tutor-ryhmän ympärille.
Näin, nimenomaan vanhemmat opiskelijat järjestävät. Pahimmillaan akateemiset tai muidenkin oppilaitosten perinteet katkeavat kokonaan eikä
enää järjestetä eikä ole järjestäjiä. Ne ovat iso osa opiskelijaelämää, ei se ole vain sitä että käydään luennoilla.Voi, elämä - se on vaikeeta! 😆😆
Niin, ei sitä varmaan ymmärrä kun itse ei ole opiskellut.
Olen kyllä, Turun yliopistossa 80-90-luvun taitteessa. Siksipä tiedän tasan tarkkaan, mistä puhun.
No olisihan se pitänyt arvata että joku eilen emojit löytänyt Marjattahan se siellä.
Ei Marjatta vaan ihan vain Satu. Hauska tavata. 🙂
En tunne henk.koht. yhtäkään Marjattaa, mutta olisivat yhtä sukupolvea minua vanhempia. Tämä tiedoksi teille nuorille, jotka annatte lapsillenne meidän isovanhempiemme nimiä, siis Onnit, Veikot, Kertut, Helmit, Martat, Vihtorit ja Hildat. Ne vasta hupaisilta minun korvissani kuulostavat. 😂
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Tässä nyt taas on se maaginen "joku muu", jonka olisi pitänyt järjestää opiskelijalle tekemistä, jotta tutustuu muihin. Kyllä minun opiskeluaikanani joutui ihan itse tutustumaan ihmisiin, tapahtui se millä tahansa hyvänsä. Se ujo ei niihin opiskelijabileisiin tullut eikä siitä saanut luentoa odottaessakaan mitään irti. Paljon helpompi se niille nyt on lähettää chatissä/WhatsAppissä viestejä. Lisäksi kyllä nuo, jotka ovat halunneet muihin tutustua paremmin, ovat tavanneet kasvotustenkin puistossa tms.
Jep suurin osa ryyppyjuhlista on jäänyt pois. Vai onko? Kyllä tuolla omia bileitä on pidetty. Niihin ei päässyt aiemminkaan mukaan, jollet ollut piireissä. Itse taisin saada 2 kutsua koko 5 vuoden aikana. Toki järjestin omien kavereiden kanssa jotain illanistujaisia.
Kävin myös pari kertaa sitseillä tms. Ihan hauskoja, mutta kerta pari riitti kokemukseksi. Eli kyllä näihin vielä ehtii.
Erittäin todenmukainen kommentti. Voin yhtyä omalta kokemukselta täysin.
Kun opiskeluaikaa katsoo taaksepäin, niin olennaisinta oli se opiskelu. Sitä pystyy tekemään myös etänä. Sosiaalisuus pitää etänä hoitaa nettifoorumien ja etäneuvotteluvälineiden kautta. Meillä oli jo omana aikana erilaisia nettipalstoja ryhmätyöparien etsintään. Sellaisista niitä kavereita voi metsästää.
Kaikki oheistoiminta ja bileet on vähän sellasta ”nice to have” -juttua. Aika pieni piiri niissä on aktiivisesti mukana ja monilla aktiiveilla unohtuu se itse opiskelu.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikojen bileet oli elämäni parasta aikaa, joten ymmärrän harmituksen, ettei niitä pääse kokemaan. MUTTA vasta kun koette todellisia elämän kovuuksia (työ menee alta kun asuntolainaa on 250te tai lapsi sairastuu syöpään), niin asioita ei vain osaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin.
Elämä tulee opettamaan.
Siksipä olisikin ensiarvoisen tärkeää että ihminen joskus saisi kokea huoletontakin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni menetti parhaat vuotensa 1939-1945 ja 100 000 suomamalsita, pääosin miehiä ei enää elänyt hyviä eikä huonoja päiviä yhtäkään.
Siitäkin selvittiin.
Harvinaisen hyvä kommentti, antaa hyvää perspektiä ettei kaikki mene aina niin kuin haluaisi. Pieni vinkki: jos haluaa elämässä pärjätä, niin pitää sietää joskus hieman vastoinkäymisiä. Jos nyt ei ole päässyt bilettämään, niin elämä ei siihen lopu.
Se, että on tarve verrata koronaa sotaan kertoo, että on argumentit loppu.
Jos pitää kaivaa sota vertaukseksi, tilannehan on poikkeuksellinen jos yhtään vähäisempää vastoinkäymistä ei keksi, jonka avulla dissata opiskelijoita.
Hyvä, ettet itse ole kokenut sen paremmin sotaa kuin muutakaan siihen verrattavaa, mutta kuitenkin kehtaat vähätellä muiden ongelmia.
Just tämä! Ihmiset, jotka eivät ole sotaa nähneetkään, tulevat keulimaan sotakokemuksilla ja vähättelemään muiden kokemuksia. Säälittävää!
Minulla ainakin on ensi käden tietoa sota-ajasta omilta vanhemmiltani, ei sen kauempaa. Isäni, jonka syntymästä tulee pian 99 vuotta, oli sotatoimissa kolme vuotta, kun hän oli 18-21-vuotias. Eli neiti/nuoriherra näsäviisas voisi pikkuisen hillitä tuota mielensäpahoitusta. On se sen verran huvittavaa.
Ethän sinä itse ole sitä kokenut tai nähnyt!!!!
Jösses.
Etkä sinä ole elänyt seitsemänkymppisen korona-aikaa. Et ole kelvollinen sitä arvostelemaan. Eli jösses sinullekin.
Alue: Aihe vapaa
Voi, elämä - se on vaikeeta! 😆😆