Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
HS: ”Olen menettänyt parhaat vuodet” -opiskelijoiden kokemuksia korona-ajasta
03.02.2022 |
Ihan hyvää ajattelua, mutta ihan samalla tavalla me kaikki muutkin etätyöläiset on kärsitty. Siis työtähän se opiskelukin on ja niitä sosiaalisia kontakteja kaipaa etätyöläisetkin.
Ehkä tässä korostuu vähän se nuoren ihmisen aikakäsitys, että elämää jotenkin etenee vääjäämättömästi johonkin ja nyt juuri ne kriittiset vuodet meni ohi. Keski-ikäisyyden lähestyessä tuntuu, että perspektiivi muuttuu, kun huomaa, ettei se elämä ihan niin mene.
Kommentit (901)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, keski-ikäinen menetin työni koronan takia. Tulevaisuus i sen osalta näytä hääppöiseltä. Sitten ystävä kuoli koronaan. Olen ulkosuomalainen ja kotimaassani on voimassa edelleen todella kovat rajoitukset, mm. kolmen viikon hotellikaranteeni maahantullessa joten Suomessa olen käynyt viimeksi 2,5 vuotta sitten. Mutta juu, voihan se etäopiskelukin olla rankkaa.
Ikävää, mutta ei liity aiheeseen. Täällä on ketjuja myös Keski-ikäisten koronaongelmille ja koronan aiheuttamille vaikeuksille yleensä. Onko kamalaa, jos on yksi ketju aiheesta nuoret aikuiset? Miksi pitää tänne postata näitä "mutta minullapa" kärsimyskilpailukommentteja ja vähätellä muiden ongelmia?
Hassua, sillä minun näkemiini "keski-ikäisten koronaongelmia" käsitteleviin ketjuihin on nimenomaan tullut vähätteleviä kommentteja siitä, miten keski-ikäisten pitäisi pitää suut kiinni kun nuorilla ja lapsilla on paljon kurjempaa.
Tämä nyt on sellainen palsta, että täällä vähätellään kaikkia ja ilkeillään kaikille, joita aloitus sattuu koskemaan. Kummallista jos täällä on pyörinyt eikä sitä vielä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ikää ja kokemuksia tulee se 20-30 vuotta lisää, niin osaa laittaa korona-ajankin oikeaan mittasuhteeseen. Ymmärrän sikäli parikymppisiä nuoria, joilla ei ole välttämättä kokemusta elämän oikeista ongelmista. Heille opiskelijaelämän menettäminen hyvin voi olla se elämän kovin koettelemus.
Jep. Ja kun niitä oikeita koettelemuksia tulee, niin kuin kaikille tulee, niin huokaavat, että oli se korona-aika sentään leppoisaa tähän verrattuna. Siis kun aviopuoliso pettää, lapsi sairastuu vakavasti, töissä on kurjaa eikä ylennystä kuulu ja vanhemmat vanhenevat ja dementoituvat eikä hoitopaikkoja ole ja tapellaan sisarusten kanssa, kuka ottaa vanhemmat luokseen asumaan.
Tervetuloa ihan oikeiden aikuisten elämään.
Opiskelijat elävät oikeaa elämää. Heillä on kaikki samat ongelmat kuin muillakin, sen lisäksi korona-aika vaikuttaa heihin voimakkaammin kuin moneen muuhun.
Ja sinulla on empiiristä tutkimustulosta tästä, siis laajaa0koko kansan kattavaa haastattelututkimusta? Vai mutuiletko sinä vain?
Onko sinulla erityinen syy olettaa ettei opiskelijat eläisi samaa elämää kuin kaikki muutkin vai mitä ihmettä sinä yrität jänkätä?
Opiskelijat, siis nuoret, eivät ole yhtään sen arvokkaampia tai tärkeämpiä kuin muutkaan suomalaiset. He kärsivät täsmälleen yhtä pahasti pandemian aiheuttamasta tilanteesta kuin kaikki muutkin, ei yhtään sen pahemmin. On todella käsittämätöntä edes olettaa jotain sellaista, jos ei kaikkia suomalaisia ole haastateltu heidän omista kokemuksistaan pandemian aikana.
Väänsin nyt rautalangasta, kun kerran piti.
No rautalanganvääntäjä taidat olla ammatiltasikin. Et ymmärrä yhtään, että opiskelijoissa on maan tulevaisuus. He ovat tyyppejä, joilla on kapasiteettia ja jotka keksivät uusia innovaatioita. Suomen kaltaisessa pienessä maassa, jossa ikäluokat pienenevät, tällaisten ihmisten kasvua ja kehitystä tulisi vaalia ja suojella kaikin tavoin. He ovat niitä verotulojen kerryttäjiä, jotka kannattelevat muita vähemmän teräviä ja kyvykkäitä. Nyt on suojeltu heidän kustannuksellaan ensiksi vanhuksia ja nyt sellaisia, jotka eivät tieteestä ja sen vertaisarvioinnin merkityksestä ymmärtämättöminä suostu ottamaan rokotteita. Kokonaiskuva on irvokas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, keski-ikäinen menetin työni koronan takia. Tulevaisuus i sen osalta näytä hääppöiseltä. Sitten ystävä kuoli koronaan. Olen ulkosuomalainen ja kotimaassani on voimassa edelleen todella kovat rajoitukset, mm. kolmen viikon hotellikaranteeni maahantullessa joten Suomessa olen käynyt viimeksi 2,5 vuotta sitten. Mutta juu, voihan se etäopiskelukin olla rankkaa.
Ikävää, mutta ei liity aiheeseen. Täällä on ketjuja myös Keski-ikäisten koronaongelmille ja koronan aiheuttamille vaikeuksille yleensä. Onko kamalaa, jos on yksi ketju aiheesta nuoret aikuiset? Miksi pitää tänne postata näitä "mutta minullapa" kärsimyskilpailukommentteja ja vähätellä muiden ongelmia?
Hassua, sillä minun näkemiini "keski-ikäisten koronaongelmia" käsitteleviin ketjuihin on nimenomaan tullut vähätteleviä kommentteja siitä, miten keski-ikäisten pitäisi pitää suut kiinni kun nuorilla ja lapsilla on paljon kurjempaa.
Tämä nyt on sellainen palsta, että täällä vähätellään kaikkia ja ilkeillään kaikille, joita aloitus sattuu koskemaan. Kummallista jos täällä on pyörinyt eikä sitä vielä tiedä.
Ja lisään vielä, että vanhusten koronaongelmia käsitteleviin ketjuihin vasta julmia kommentteja onkin tullut. Järkyttävän moni on tässä kahden vuoden aikana ollut sitä mieltä, että rajoitukset ja kaikki paha on vanhempien ihmisten vika, ja heidän kuuluukin ku*lla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä tuon ymmärtää. Kaksi vuotta on pitkä aika siitä lyhyestä nuoruus ajasta. Milloinkaan myöhemmin et tunne enää samalla lailla, vaikka kaikki on vielä edessä. Siihen nuoruuteen kuuluu ne tietyt kokemukset , jotka kasvattaa sinua sitä tulevaa aikuisuutta varten. Nyt ne kokemukset on typistetty tai jääneet pois.
Minulla jäi ne "nuoruuteen kuuluvat tietyt kokemukset" pois syistä, joita en nyt rupea tässä luettelemaan. Ja minulla ne viivästyivät yli kymmenen vuotta. Tämän palstan mukaan elämäni pitäisi olla totaalisen ohi ja totaalisen arvotonta tämän jälkeen. Minun pitäisi ikuisesti kantaa tämä traumaa ja taakkaa ja hyväksyä, että elämä nyt vaan oli arvokkaampaa silloin kun en voinut sitä kunnolla elää.
Tässä pieni vinkki: niitä kokemuksia, ensimmäisiä asioita, ja elämän ja maailman ihmeitä voi ihastella missä iässä tahansa.
Joo, koskaan et tule enää olemaan 20-vuotias opiskelijabileissä. Mutta ehkä oletkin sitten 22-vuotias opiskelijabileissä. Ehkä olet 25-vuotias jossain muissa bileissä. Ehkä olet 30-vuotias Cannesin bileissä. Ehkä olet 50-vuotias Ergozothol-planeetan uuden siirtokunnan bileissä. Ehkä olet 150-vuotias Ergozothol-planeetan elokuvajuhlien bileissä. Ehkä se tietynlainen säväyttävä kokemus tulee jossakin näistä, kun katselet ikkunasta sarastavaa varhaisaamua.
Tietysti tämä riippuu siitä, että et keski-ikäisty heti kolmekymppisenä ja ala vaatia itseltäsi kouvolatukkaa ja tylsää aikuisuutta (koska aikuisuus saa olla vain tylsää). Riippuu myös siitä, että oikeasti olet jatkuvasti avoin mieleltäsi erilaisille kokemuksille etkä vain odota elämältä samaa tietyn kartan mukaista ennaltamäärättyä kokemusreittiä kuin kaikilla muillakin.
Niin niin, ja koska sinulla oli näin, et kenellekkään muullekaan soisi hauskaa ja huoletonta nuoruutta, tajuttiin katkeruutesi joo...
Olen toisen vuoden yliopisto-opiskelija. En tunne tästä kaupungista ketään. En ole mikään tapahtumaihminen enkä kaipaa baarireissuja. Peruskoulussa ja lukiossa sain kaikki ystäväni pikkuhiljaa, kun voitiin rauhassa arjessa tutustua toisiin, mennä yhdessä ruokalaan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla nämä koronarajoitukset taas pelasti mielenterveyden, pystyin niiden ansiosta lopettamaan lääkityksen ja jatkamaan opintojani. On meitäkin. Joillekin tämä omissa oloissa oleminen ja rauha on paljon sopivampaa kuin se ennen koronaa vallinnut arki, jossa pitää juosta päivästä toiseen paikasta paikkaan ja olla kaikenlaisen uuvuttavan hälinän keskellä aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun oma opiskeluaika oli ihan hirveää monella tavoin v.2002-2005, lopulta keskeytin opinnot. Noi ongelmat oli jo silloin olemassa.
Keskeytin myös yliopisto-opinnot. Niitä vuosi kyllä olen myöhemmin joutunut käymään läpi mutten haikaillen.
Kannattaa muistaa että myös ”hyvinä aikoina” tyyppejä syrjäytyy ja itsenäinen elämä ei aukeakaan ihanana seikkailuna.
Mutta jatkakaa nyt vielä koronassa vellomista, sillähän se mieliala varmasti kohenee. Että varmasti nyt on kaikki menetetty ja pilalla, eikä mitään voi korvata 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaa valitusta opiskelijoilta. Ei yliopistossa ole tarkoitus ”viihtyä” vaan suorittaa tutkinto ja oppia uutta sekä kehittää ajattelua mahdollisimman nopeasti. Eikä tutkintoa suoriteta parissa vuodessa, joten vaihtoonkin ehtii koronasta huolimatta.
Olen opiskellut oikein hyvillä mielin koronasta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu ja opiskeluemä ei ole mitään universaaleja perusoikeuksia. 99% ihmisistä on joutunut pärjäämään ilman sitä. Joo, teillä kävi huono tsäkä, mitä sitten?
Eivät todellakaan ole perusoikeuksia. Opiskelijat ovat kansakunnan parhaimmistoa, eivät kaikki pääse opiskelemaan ja erittäin erittäin hyvä niin. He ovat kyvykkäämpiä kuin toiset. Heillä on valmiuksia luoda uutta, he pystyvät luomaan uraa, tekemään töitä, kerryttämään verotuloja tähän maahan, jotta kaltaisesi saavat yhteiskunnan palveluita sossun luukulta ja näin. Heitä kuuluu suosia, kun he maksavat tulevaisuudessa takaisin verotuloina alempien kansankerrosten hyvinvointia. Ei kurittaa vanhusten ja kovapäisten kallujen suojelemiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopistoisss on paljon kiusaamista ja syrjintääkin. Monille korona on tuonut suuren helpotuksen, jopa mahdollistanut valmistumisen kiusaamisesta huolimatta.
Koko yliopisto-opiskelu voisi siirtyä täysin verkkoon. Se antaisi paljon joustoja asumisen ja esim. työssäkäymisen suhteen. Kaveruussuhteita ja kontakteja voi luoda muuallakin kuin luennoilla tai oppitunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs lukiolaiset, joilla eka vuosi etänä, toka osittain. Ei vanh. tansseja, ei penkkareita, ei abiristeilyjä. Aika paskat muistot jäänee.
Vahvat ihmiset sopeutuvat ja vääntävät olosuhteista parhaat mahdolliset, heikoimmat uhriutuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä tuon ymmärtää. Kaksi vuotta on pitkä aika siitä lyhyestä nuoruus ajasta. Milloinkaan myöhemmin et tunne enää samalla lailla, vaikka kaikki on vielä edessä. Siihen nuoruuteen kuuluu ne tietyt kokemukset , jotka kasvattaa sinua sitä tulevaa aikuisuutta varten. Nyt ne kokemukset on typistetty tai jääneet pois.
Minulla jäi ne "nuoruuteen kuuluvat tietyt kokemukset" pois syistä, joita en nyt rupea tässä luettelemaan. Ja minulla ne viivästyivät yli kymmenen vuotta. Tämän palstan mukaan elämäni pitäisi olla totaalisen ohi ja totaalisen arvotonta tämän jälkeen. Minun pitäisi ikuisesti kantaa tämä traumaa ja taakkaa ja hyväksyä, että elämä nyt vaan oli arvokkaampaa silloin kun en voinut sitä kunnolla elää.
Tässä pieni vinkki: niitä kokemuksia, ensimmäisiä asioita, ja elämän ja maailman ihmeitä voi ihastella missä iässä tahansa.
Joo, koskaan et tule enää olemaan 20-vuotias opiskelijabileissä. Mutta ehkä oletkin sitten 22-vuotias opiskelijabileissä. Ehkä olet 25-vuotias jossain muissa bileissä. Ehkä olet 30-vuotias Cannesin bileissä. Ehkä olet 50-vuotias Ergozothol-planeetan uuden siirtokunnan bileissä. Ehkä olet 150-vuotias Ergozothol-planeetan elokuvajuhlien bileissä. Ehkä se tietynlainen säväyttävä kokemus tulee jossakin näistä, kun katselet ikkunasta sarastavaa varhaisaamua.
Tietysti tämä riippuu siitä, että et keski-ikäisty heti kolmekymppisenä ja ala vaatia itseltäsi kouvolatukkaa ja tylsää aikuisuutta (koska aikuisuus saa olla vain tylsää). Riippuu myös siitä, että oikeasti olet jatkuvasti avoin mieleltäsi erilaisille kokemuksille etkä vain odota elämältä samaa tietyn kartan mukaista ennaltamäärättyä kokemusreittiä kuin kaikilla muillakin.
Niin niin, ja koska sinulla oli näin, et kenellekkään muullekaan soisi hauskaa ja huoletonta nuoruutta, tajuttiin katkeruutesi joo...
Onpa sinulla kummallinen tapa lukea. Ilmeisesti haet aina kaikesta jotain piilotettua katkeruutta?
Ei minua harmittanut oman ikäluokkanikaan hauska, huoleton nuoruus silloin kun en voinut itse siihen osallistua vaan katselin etäältä. Joidenkin kaverien kautta myötäelin noita kokemuksia. Aika monilla se ei ollut edes kovin huoletonta aikaa.
Pointtini oli ainoastaan, että on älyttömän masentavaa ajatella niin, että jos juuri 20-vuotiaana ei koe juuri kaikkia niitä juttuja mitä piti virallisen listan mukaan 20-vuotiaana kokea, niin sitten on koko nuoruus pilalla eikä sitä voi jatkaa siihen mihin se on jäänyt vaikka 22-, 23- tai 24-vuotiaana. Ikäänkuin nuo iät eivät olisi nuoruuden parhaita vuosia! Ikäänkuin 25-vuotias ei olisi vielä nuoruuden kukassa! Mitä hemmettiä? Miksi ihmeessä ihmiset haluavat sabotoida itseään ajattelemalla, että nuoruus on a) noin lyhyt (siis mitä, pari vuotta vain ja sen jälkeen pelkkää alamäkeä?) ja b) menee noin helposti totaalisen pilalle?
Vierailija kirjoitti:
Entäs lukiolaiset, joilla eka vuosi etänä, toka osittain. Ei vanh. tansseja, ei penkkareita, ei abiristeilyjä. Aika paskat muistot jäänee.
Entä amikset? Kuka muistaisi heitä? Miten pärjäää työelämässä etäopiskelleet autonasentajat ja kokit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, keski-ikäinen menetin työni koronan takia. Tulevaisuus i sen osalta näytä hääppöiseltä. Sitten ystävä kuoli koronaan. Olen ulkosuomalainen ja kotimaassani on voimassa edelleen todella kovat rajoitukset, mm. kolmen viikon hotellikaranteeni maahantullessa joten Suomessa olen käynyt viimeksi 2,5 vuotta sitten. Mutta juu, voihan se etäopiskelukin olla rankkaa.
Ikävää, mutta ei liity aiheeseen. Täällä on ketjuja myös Keski-ikäisten koronaongelmille ja koronan aiheuttamille vaikeuksille yleensä. Onko kamalaa, jos on yksi ketju aiheesta nuoret aikuiset? Miksi pitää tänne postata näitä "mutta minullapa" kärsimyskilpailukommentteja ja vähätellä muiden ongelmia?
Hassua, sillä minun näkemiini "keski-ikäisten koronaongelmia" käsitteleviin ketjuihin on nimenomaan tullut vähätteleviä kommentteja siitä, miten keski-ikäisten pitäisi pitää suut kiinni kun nuorilla ja lapsilla on paljon kurjempaa.
Tämä nyt on sellainen palsta, että täällä vähätellään kaikkia ja ilkeillään kaikille, joita aloitus sattuu koskemaan. Kummallista jos täällä on pyörinyt eikä sitä vielä tiedä.
Se ihmetyttää, että jos yrittää suhteellistaa tai laajentaa omalla kommentillaan kokonaiskuvaa, siitä raivostutaan.
”Että ette te kuitenkaan voi ymmärtää siellä, pää kiinni hemmotellut buumerit.
Liity vaan nyt tähän itkuvirsikuoroon tai häivy!”
Jos vertaistukea kaipaa, kannattaisiko etsiä juttuseuraa sitten sieltä, minne ei taatusti eksy vääränlaisia ihmisiä kommentoimaan harmittavine möläytyksineen. Eli opiskelijoiden keskinäisiltä foorumeilta.
Vierailija kirjoitti:
Entäs lukiolaiset, joilla eka vuosi etänä, toka osittain. Ei vanh. tansseja, ei penkkareita, ei abiristeilyjä. Aika paskat muistot jäänee.
Nämä nykyiset opiskelijat on juuri heitä.
Mun lapsi sai vanhojen tanssit, sen jälkeen pelkkää etää. Ei penkkareita, ei abiristeilyä, ei yo-juhlia.
Nyt sitten opiskelua etänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu ja opiskeluemä ei ole mitään universaaleja perusoikeuksia. 99% ihmisistä on joutunut pärjäämään ilman sitä. Joo, teillä kävi huono tsäkä, mitä sitten?
Eivät todellakaan ole perusoikeuksia. Opiskelijat ovat kansakunnan parhaimmistoa, eivät kaikki pääse opiskelemaan ja erittäin erittäin hyvä niin. He ovat kyvykkäämpiä kuin toiset. Heillä on valmiuksia luoda uutta, he pystyvät luomaan uraa, tekemään töitä, kerryttämään verotuloja tähän maahan, jotta kaltaisesi saavat yhteiskunnan palveluita sossun luukulta ja näin. Heitä kuuluu suosia, kun he maksavat tulevaisuudessa takaisin verotuloina alempien kansankerrosten hyvinvointia. Ei kurittaa vanhusten ja kovapäisten kallujen suojelemiseksi.
Puolet ikäluokasta saa opiskelupaikan yliopistosta.
Alue: Aihe vapaa
Minulla jäi ne "nuoruuteen kuuluvat tietyt kokemukset" pois syistä, joita en nyt rupea tässä luettelemaan. Ja minulla ne viivästyivät yli kymmenen vuotta. Tämän palstan mukaan elämäni pitäisi olla totaalisen ohi ja totaalisen arvotonta tämän jälkeen. Minun pitäisi ikuisesti kantaa tämä traumaa ja taakkaa ja hyväksyä, että elämä nyt vaan oli arvokkaampaa silloin kun en voinut sitä kunnolla elää.
Tässä pieni vinkki: niitä kokemuksia, ensimmäisiä asioita, ja elämän ja maailman ihmeitä voi ihastella missä iässä tahansa.
Joo, koskaan et tule enää olemaan 20-vuotias opiskelijabileissä. Mutta ehkä oletkin sitten 22-vuotias opiskelijabileissä. Ehkä olet 25-vuotias jossain muissa bileissä. Ehkä olet 30-vuotias Cannesin bileissä. Ehkä olet 50-vuotias Ergozothol-planeetan uuden siirtokunnan bileissä. Ehkä olet 150-vuotias Ergozothol-planeetan elokuvajuhlien bileissä. Ehkä se tietynlainen säväyttävä kokemus tulee jossakin näistä, kun katselet ikkunasta sarastavaa varhaisaamua.
Tietysti tämä riippuu siitä, että et keski-ikäisty heti kolmekymppisenä ja ala vaatia itseltäsi kouvolatukkaa ja tylsää aikuisuutta (koska aikuisuus saa olla vain tylsää). Riippuu myös siitä, että oikeasti olet jatkuvasti avoin mieleltäsi erilaisille kokemuksille etkä vain odota elämältä samaa tietyn kartan mukaista ennaltamäärättyä kokemusreittiä kuin kaikilla muillakin.