Isän naisystävän passiivis-aggressiiviset "lahjat"

Nainen on narsisti. Narsistinen isäni tekee samaa. Kaikkein inhottavinta on se, että ulkopuoliset eivät ymmärrä lahjan todellista kontekstia, ja pitävät ilkeilyä vain pienenä vitsailuna. Ja se saa loukkaantuneen lahjan saajan näyttämään lapselliselta ja epäkiitolliselta. Lahjojen on tarkoitus satuttaa, alistaa ja näyttää paikkani ja arvoni. Narsistit juonittelevat näitä juttujaan pitkään, oikein mehustelevat sillä miten näpäyttää parhaiten, ja osaavat tehdä sen niin että näyttävät itse hyvältä. Se vaiva mitä he näkevät saattaa olla käsittämätön; tahallaan väärän kokoisia vaatteita (teininä ja lapsena tuntui erityisen pahalta), muille annettu merkkituotteet ja minulle halpisversio (saattoi lähettää jopa pikkuserkulleni merkkituotteen vaikka tavannut sen varmaan kaksi kertaa) osoittaakseni arvoni, ja juuri tuollaista ap:n mainitsemaa lällättelyä tyyliin "kun ***** sottaa niin paljon/on niin kömpelö/tunari/laiska/tmv." Sanoo usein asioista täysin päinvastoin kun se todellisuudessa on, ja sanoo sellaista erittäin mielellään muiden kuullen.

Huh. Pimeä tapaus. Olen jo aikuinen ja keinoni tämän ihmisen kanssa on grey rock -metodi, eli annan itsestäni mahdollisimman vähän, käyttäytyn viileästi ja neutraalisti hänen seurassaan. Ei reaktioita, ei tietoa. Parempi jopa hymyillä hänen jutuilleen, kuin möllöttää tuppisuuna, sillä mykkäkoulusta hän vasta riemastuisi, koska tietäisi edelleen vaikuttavansa.

Näytä tämä kirjoitus isällesi. Lähetä se hänelle sähköpostilla.

Aikuisena voi siivota elämästään ihmiset joista ei pidä. Isoäitiäsi voit varmasti tavata sukujuhlien ulkopuolellakin.

Eniten tässä ihmetyttää miksei isäsi ei pitänyt puoliasi kun olit lapsi?

Ikävä tilanne.Ryppyvoide asian hoitaisin kiittämällä:Kiitos,tulikin tarpeeseen! Viestisi ettei nyt kiusanteko uponnut.

Nämä "kerro kaikille millainen äitipuoli on", ei oikein välttämättä toimi ihan niinkuin kuvittelisi. Nämä ihmiset osaavat puhua mustan valkoisiksi ja ovat erittäin taitavia sumuttamaan muita. He nimittäin elävät ja hengittävät juonittelusta. He ottavat sujuvasti viattoman uhrin roolin ja saa toisen näyttämään ilkeältä hullulta. Jos äitipuoli ei ole kiusannut muita sukulaisia, heillä saattaa olla hyvin eri käsitys tästä ihmisestä, esim. rauhallinen, reipas, antelias (narsistit kun tykkäävät esittää täydellistä ihmistä), ja muiden voi olla vaikea uskoa syytteitä kiusaamisesta. Pahimmillaan he uskovat häntä, ja välit muihinkin sukulaisiin tulehtuu, kun hän keksii mitä hullumpia juttuja.

Parempi vain jättää huomioimatta koko tyyppi, ja jos joutuu olemaan tekemisissä, niin käyttäytyy mahdollisimman neutraalisti.

Osta hänelle kirja persoonallisuushäiriöistä, tai joku myrkyllisistä ihmissuhteista kertova. Tai vanha kunnon käytöksen kultainen kirja. "Lue tätä, kun sulla ei käytöstapoja vieläkään ole, vaikka olet noin vanha!"

Isoäidit ovat vahvaa tekoa. Elin itse samantyyppisessä tilanteessa, kunnes erään konfliktin kohdalla päätin kertoa isoäidille totuuden. Kyllähän hän sen oli jo tiennyt, vaikka asiasta ei koskaan oltu puhuttu. Välit isoäitiin paranivat huomattavasti tämän jälkeen, kun isä uuden puolisonsa kanssa jäi täysin pois isoäidin ja minun välisistä keskusteluista.

Kaikki kostoajatukset ovat houkuttelevia, mutta ne tuskin vaikuttavat mitenkään. Onhan tuossa ihan selvää, että vastapuolen mielenterveys ei ole kunnossa. Ignooraaminen on ainoa toimiva keino. Silti tällaisia vastaavia äitipuolen toimittamia yllätyksiä tulee minulle vielä vuosienkin päästä. Tsemppiä ap, tiedän täysin mistä puhut!

Vierailija kirjoitti:

Nainen on narsisti. Narsistinen isäni tekee samaa. Kaikkein inhottavinta on se, että ulkopuoliset eivät ymmärrä lahjan todellista kontekstia, ja pitävät ilkeilyä vain pienenä vitsailuna. Ja se saa loukkaantuneen lahjan saajan näyttämään lapselliselta ja epäkiitolliselta. Lahjojen on tarkoitus satuttaa, alistaa ja näyttää paikkani ja arvoni. Narsistit juonittelevat näitä juttujaan pitkään, oikein mehustelevat sillä miten näpäyttää parhaiten, ja osaavat tehdä sen niin että näyttävät itse hyvältä. Se vaiva mitä he näkevät saattaa olla käsittämätön; tahallaan väärän kokoisia vaatteita (teininä ja lapsena tuntui erityisen pahalta), muille annettu merkkituotteet ja minulle halpisversio (saattoi lähettää jopa pikkuserkulleni merkkituotteen vaikka tavannut sen varmaan kaksi kertaa) osoittaakseni arvoni, ja juuri tuollaista ap:n mainitsemaa lällättelyä tyyliin "kun ***** sottaa niin paljon/on niin kömpelö/tunari/laiska/tmv." Sanoo usein asioista täysin päinvastoin kun se todellisuudessa on, ja sanoo sellaista erittäin mielellään muiden kuullen.

Huh. Pimeä tapaus. Olen jo aikuinen ja keinoni tämän ihmisen kanssa on grey rock -metodi, eli annan itsestäni mahdollisimman vähän, käyttäytyn viileästi ja neutraalisti hänen seurassaan. Ei reaktioita, ei tietoa. Parempi jopa hymyillä hänen jutuilleen, kuin möllöttää tuppisuuna, sillä mykkäkoulusta hän vasta riemastuisi, koska tietäisi edelleen vaikuttavansa.

Huh, kuulostaa niin tutulta. Sanoitit sen mitä tämä naisystävä, ja ikävä kyllä myös isäni harrastavat. Sitä on niin vaikea näyttää muille siinä piirissä jotka ovat vain nappuloita manipuloinnissa, sillä normaali ihminen ei todellakaan usko miten monimutkaisia kuvioita tällaiset ihmiset ovat valmiita luomaan. Ihan jotenkin järkytyin kun luin kommenttisi, että joku muukin ensinnäkin TIETÄÄ, ja toisekseen että olet joutunut kokemaan samaa.

Kiitos että puit sanoiksi, ja olen todella pahoillani että tiedät mitä tämä on. Minä teen tuota samaa että vierailuilla osaan olla jonkinlainen nukke, annan itsestäni mahdollisimman vähän. Hymyillä silloinkin kun juttu ei tosiasiassa uppo. Ja jos esitetään kysymys henkilökohtaisesta elämästä niin osaan jotenkin sumplia sen niin että siitä ei saa mitään irti, ainakaan sellaista joka sattuisi.

Kiitos ihan hirveästi kaikille muillekin, olen naurunpyrskähdellyt vastalahjojen ehdotuksille, ja ehkä (aika paljon) liikuttunut myötätunnolle. Ei ole edes tullut mieleen että sellaista saisin ja tuntuu kivalle. Tuplakiitos.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Nämä "kerro kaikille millainen äitipuoli on", ei oikein välttämättä toimi ihan niinkuin kuvittelisi. Nämä ihmiset osaavat puhua mustan valkoisiksi ja ovat erittäin taitavia sumuttamaan muita. He nimittäin elävät ja hengittävät juonittelusta. He ottavat sujuvasti viattoman uhrin roolin ja saa toisen näyttämään ilkeältä hullulta. Jos äitipuoli ei ole kiusannut muita sukulaisia, heillä saattaa olla hyvin eri käsitys tästä ihmisestä, esim. rauhallinen, reipas, antelias (narsistit kun tykkäävät esittää täydellistä ihmistä), ja muiden voi olla vaikea uskoa syytteitä kiusaamisesta. Pahimmillaan he uskovat häntä, ja välit muihinkin sukulaisiin tulehtuu, kun hän keksii mitä hullumpia juttuja.

Parempi vain jättää huomioimatta koko tyyppi, ja jos joutuu olemaan tekemisissä, niin käyttäytyy mahdollisimman neutraalisti.

Juuri näin!! Ja pahimmassa tapauksessa on jo etukäteen mustamaalannut kohdehenkilönsä, joten on itse se kullannuppu ja toinen valmiiksi "paha".

Tuon tyyppiset ihmiset elävät draamasta. Laita vaan että kiitos lahjasta. Mahdollisimman vähän olet tekemisissä sinnepäin. Kokemusta on, esim kaupassa sanottu että karkkipussi on joitakin kymmeniä senttejä liian kallis, huutoa päälle jääneistä valoista. Kaiken tein väärin, vaikka olin hiljainen ja omissa oloissa. Sitten sanottiin et taida viihtyä, jospa et tule enää isäsi luo. Sohvalla en saanut istua, komennettiin lattialle istumaan tai omaan huoneeseen pois silmistä. Vaatteet joita sain olivat hirveitä ja näki että ne oli ostettu jostain euron poistolaarista. Esim. jotain outoja kimallevaatteita. Isä ei halunnut maksaa elatusta, antoi jotain halpoja lahjoja. Naisen omat sukulaiset sai kalliimpia lahjoja ja nainen itse.

Onkihan sinulla masennus tai joku muu mielenterveys ongelma kun otat tällaiset näin negatiivisesti? Käytännöllisiä lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Onkihan sinulla masennus tai joku muu mielenterveys ongelma kun otat tällaiset näin negatiivisesti? Käytännöllisiä lahjoja.

"Onkihan" itselläsi kun laitat tällaiseen avaukseen provoa? Kyllä sinullekin on apua tarjolla, puhuisit yhtä avoimesti ongelmastasi.

Mun äitipuoli oli ihan samanlainen. Tai noh, niitä oli lapsuuden ajan 3 ennen kuin pääsin muuttamaan kotoa, vain yksi oli täysipäinen.

Kuljin kotona seiniä pitkin, mutta jo pelkkä olemassaoloni oli myrkkyä ja sain joka päivä kuulla jos esim. Shampoopurkki oli jäänyt suihkussa auki, kylppäriin kuivauksen jälkeen vesiläntti yms. Hauskinta tässä oli, että naisella oli itsellään 3 lasta jotka saivat elää miten halusivat, minua vain kytättiin. En ole missään tekemisissä yhdenkään kanssa eikä haittaa yhtään.

Tätä ovelaa kiusaamista, mihin on lähes mahdoton puuttua. Ympäristön silmiin näyttää ihanalta ja huolehtivalta, mutta kohde tietää kyllä, että kyseessä on puhdas vit tuilu. Kaikki puuttumisyritykset tuohon kääntyvät omaksi viaksi. "Sait ihanan lahjan ja mariset siitä, hyi sinua kiittämätöntä!"

Lahjoja hymyilee maireasti. Hymyn takana tuikkii voitonriemu.

Ota lahjat vastaan, pyöräytä silmiäsi (jos olet yksin) ja pistä lahjat kiertoon tai roskiin. Älä anna mitään reaktiota lahjojalle. Se janoaa sinun reaktioitasi, etenkin negatiivisia.

Vierailija kirjoitti:

Mun äitipuoli oli ihan samanlainen. Tai noh, niitä oli lapsuuden ajan 3 ennen kuin pääsin muuttamaan kotoa, vain yksi oli täysipäinen.

Kuljin kotona seiniä pitkin, mutta jo pelkkä olemassaoloni oli myrkkyä ja sain joka päivä kuulla jos esim. Shampoopurkki oli jäänyt suihkussa auki, kylppäriin kuivauksen jälkeen vesiläntti yms. Hauskinta tässä oli, että naisella oli itsellään 3 lasta jotka saivat elää miten halusivat, minua vain kytättiin. En ole missään tekemisissä yhdenkään kanssa eikä haittaa yhtään.

Oon todella pahoillani että sulla on ollut noin levotonta omassa kodissasi. Epäreiluuden tunne ei oikeasti häviä, ja ihan oikein ettet joudu olemaan tekemisissä.

Minä saan itse olla isoäiti. Todella hyvät välit lapsiin, heidän puolisoihinsa ja ihaniin lapselapsiini. Mutta enhän toki tiedä heidän elämäänsä omien seiniensä sisällä. Toivoisin kuitenkin olevani sellainen läheinen, jolle ujoin ja arinkin uskaltaisi ja tahtoisi tulla puhumaan maailman osuuksista ja heitä kohdanneista vääryyksistä ja myöskin iloista.

Oma siskoni antoi minulle 30-vuotislahjaksi kukkakimpun ja kortin, jossa lihava piirretty sika punnersi sanoin "punnerra punnerra, saatat seuraavaan vuosikymmeneen mennessä onnistua" (tai muuta vastaavaa). En edes tiedä mistä noin törkeitä valmiita suomenkielisiä kortteja löytää.

Fun facts: mun BMI oli silloin just noussut ekaa kertaa yli 18, siskolla varmaan plus 30 kolmen lapsen jälkeen. Oli suht katkera hoikkuudestani, ja alkoi ilkeillä kun olin päässyt syömishäiriöstä normaalipainon puolelle.

Ryppyvoide palautukseen ja eukko estoon. Sun ei enää aikuisena tarvitse olla tekemisissä niitä sukujuhlia enempää. Isoäitisi hautajaisissa voit toivottaa isällesi hyvät jatkot, et suostu tapaamaan häntäkään kuin ilman emäntäänsä.

Ei se lopu ennenkuin sinä käsket lopettamaan.

Toivottavasti pystyit säilyttämään oman persoonasti jotenkin kunnossa. Sinusta on tullut pärjäävä ja empatiakykyinen ihminen. Älä anna menneiden myrkyttää itseäsi. Elä omaa ihanaa elämääsi ja ole noiden kaltaisten ihmisten yläpuolella, nyt tiedät paljon enemmän. Et tiedä varmasti minkälainen ihminen sinusta tulee mutta pystyt vaikuttamaan minkälainen ei tule. Hyvää matkaa sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Nämä "kerro kaikille millainen äitipuoli on", ei oikein välttämättä toimi ihan niinkuin kuvittelisi. Nämä ihmiset osaavat puhua mustan valkoisiksi ja ovat erittäin taitavia sumuttamaan muita. He nimittäin elävät ja hengittävät juonittelusta. He ottavat sujuvasti viattoman uhrin roolin ja saa toisen näyttämään ilkeältä hullulta. Jos äitipuoli ei ole kiusannut muita sukulaisia, heillä saattaa olla hyvin eri käsitys tästä ihmisestä, esim. rauhallinen, reipas, antelias (narsistit kun tykkäävät esittää täydellistä ihmistä), ja muiden voi olla vaikea uskoa syytteitä kiusaamisesta. Pahimmillaan he uskovat häntä, ja välit muihinkin sukulaisiin tulehtuu, kun hän keksii mitä hullumpia juttuja.

Parempi vain jättää huomioimatta koko tyyppi, ja jos joutuu olemaan tekemisissä, niin käyttäytyy mahdollisimman neutraalisti.

Juuri noin se on oikeastaan mennyt. Tämä ihminen ensi töikseen sai jotenkin isoäitini etääntymään minusta. En vieläkään tiedä mitä minusta on puhuttu, mutta meidän lämpimät välit on oman työni aikaansaannosta. Hänellä on sellainen käsitys että tämä isän naisystävä on mitä herttaisin ja ihanin ihminen, joka on tehnyt isälleni hyvää sen jälkeen kun tämä erosi "kauheasta" äidistäni. Tosiasiassa minä ja äiti tiesimme että tällä naisella ja isälläni oli suhde jo heidän liittonsa aikana. Mutta se taitaa olla toinen tarina. Enkä oikeastaan ikinä olisi edes halunnut tietää mitään sairaita aikuisten juttuja alunperinkään.

Se että olen kaiken tämän jälkeen ollut yksin, ja sen vuoksi luopunut haaveistani koulussa tai uran suhteen on ollut omiaan siivittämään sitä ajatusta että minä vain yksinkertaisesti olen huono. Isäni on menestyvä yrittäjä ja on omalla sarallaan ponnistanut pienestä, ja minä olen vain se "laiska tytär".

Oli mullakin haaveet, ja korkeat sellaiset. En vain itsekseni jaksanut.

ap