Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isän naisystävän passiivis-aggressiiviset "lahjat"
02.02.2022 |
En vain enää tiedä mitä sanoa. Aikuisenakin saan sietää ihmistä johon en ole yhteydessä ja jolle en ole tehnyt ikinä mitään.
Kaikki alkoi siitä kun olin 12-vuotias, ja vanhempieni erottua tämä nainen muutti kotiimme muutaman kuukauden jälkeen. Olin joo ujo ja vetäytyvä mutta en ikinä mitenkään epäystävällinen tai ikävä, on opetettu jo pienestä tavoille. Siitä huolimatta tämä ihminen otti mut hampaisiin, kävi läpi tavarani, pyykkini, tarkisti jos olin jättänyt johonkin kohtaan märän läiskän lattiaan suihkun jälkeen (osasin kyllä kuivata lattian), tarkisti mitä olen syönyt jääkaapista, etsi eteisestä jälkiä siltä varalta että olen "pilannut lattian" jne. Kaikki tämä vaiva jotta vain pystyi raportoimaan isälleni mitä olen hänen mielestään tehnyt väärin. Olin jo valmiiksi varovainen ja siisti, mutta hänen tultuaan rupesin "näkymättömäksi".
Niihin lahjoihin.
Tutkimusretkillään hän huomasi että minulla oli omassa pyyhkeessäni jälki ripsiväristä jota olin n. 13-vuotiaana alkanut kokeilla. Teki siitä valtavan numeron ja sai isänikin ihan raivoihinsa että olen pilannut pyyhkeen. Lopetin meikin kanssa kokeilun jotta mitään vastaavaa ei enää seuraisi. Sain sinä vuonna jouluna lahjaksi meikinpoistolappuja ja uuden pyyhkeen. Lahjaa avatessa tämä nauroi "leikkimielisesti" sukulaisteni edessä miten minä olen sottainen ja meikkaan niin paljon että pyyhkeet on pilalla.
Seuraavana jouluna sain alushousuja ja sukkia, ja saman nolaamisen siitä miten minun housuissani ja sukissani on reikiä. (Jännä että sellaisia tulee kun kukaan ei kustanna uusia).
Sittemmin sain samalla kaavalla tyynyliinoja (hiusväriä oli ollut yhdessä), muotimerkkipaidan (koska pukeuduin kuin "hampuusi"), deodoranttia (koska olin haissut jollain mökkireissulla) ja hajuveden koska hän oli hukannut omansa mutta epäili minua sen varastamisesta. En ollut tietoinen koko hajuvedestä enkä sellaisia käytä, mutta edelleen inhoan Tommy Hilfigerin tuoksua tuon ihanan lahjan takia.
Syy miksi puran tällaista vanhaa asiaa nyt on se, että tänään syntymäpäivänäni sain uuden ihanan eleen. Oven taakse jätettiin purkki ryppyvoidetta. Olen kai asunut liian kauan poissa herrain kartanolta eikä ole ollut ketään kiusattavana, joten hän on laittanut oikein rahaa palamaan kalliiseen naamarasvaan. Voi täten vaikuttaa avokätiseltä ja samalla kettuilla. :D
Tästä ihmisestä olisi NIIN monta ihmeellistä tarinaa mutta jätetään tämä lätinä näihin lahjoihin. Onko vinkkejä miten jaksaa? Vai jatkanko vain ottamatta kantaa, kiittäen ja kumartaen?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on saman tyylinen tarina. Vanhempani erosivat kun olin 11-vuotias, ja jäin isälleni asumaan. Äitini oli alkoholisti, ja hän jätti minut isälleni saatesanoilla "minä en ole enää sinusta missään vastuussa, isä on sun huoltaja tästä lähtien".
Muutaman kuukauden päästä isä tapasi uuden naisen, ja alkoi tapailla häntä lähes joka viikonloppu. Hän vietti aikaa naisen luona, ja hänen kahden aikuisen lapsen ja näiden puolisoiden kanssa oli mukavaa hengailla. Minä olin yksin kotona.
Tämä nainen jäi kuvioihin ja teki selväksi, että en kelpaa. Olin ujo ja varautunut minäkin, mutta en koskaan epäkohtelias enkä töykeä. Pelkäsin aikuisia, ja tilannetta ei helpottanut yhtään koulukiusaaminen ja äitini känniset vihapuhelut.
Muutin pois 17-vuotiaana, ja en kerralla saanut vietyä esim. sänkyäni ja mattoa mukanani. Isä ja naisensa heittivät ne, ja kaikki muut jäljelle jääneet tavarani pois kaksi kuukautta muuttoni jälkeen, kun he muuttivat yhteen.
Tähän isäni uuteen kotiin olen ollut tervetullut vain, jos "äitipuoli" ei ole kotona. Kolmesta lapsestani vain yksi on käynyt isäni luona, sillä he eivät koskaan pyydä kylään. Välimme ovat olleet on/offilla vuosia, ja isä on ollut aina sitä mieltä että minä en ottanut silloin lapsena tätä äitipuoltani vastaan. Tämä tuntuu todella epäreilulta syytökseltä kun ajattelee, että olin lapsi, jonka äiti oli jättänyt.
Isäni ei ota muuten kantaa, vaan hänen mielestään minun ja äitipuolen välit on meidän asia, ei hänen.
Voisin kirjoittaa kirjan, eikä sivut riittäisi kertomaan kaikesta. En esimerkiksi päässyt heidän häihinsä, mutta naisen tyttäret kyllä. Kaikki normaali elämä loppui siihen kesään, kun isä tapasi hänet. Ei ollut enää mitään, mihin hän olisi minua vienyt, tai tehnyt kanssani. Minulle ei pidetty rippijuhlia, ei mitään. Mutta yllättäen minä olen se, joka on kiittämätön.
Kuulostaa sadulta, mutta ei ole.
Voi ei! Kuulostaa niin tutulta! Minunkin äiti oli alkoholisti ja soitteli kännisiä vihapuheluita sen jälkeen kun muutti pois. Myös minua kiusattiin koulussa vuosia. Voin sanoa tietäväni kuinka yksin sitä on.
Kaikki mitä sanoit, sitä myöten että isä syyttää siitä ettei otettu äitipuolta vastaan on kaikki niin tuttua. Häistä en tiedä mutta jos isäni meni naimisiin tämän uuden naisen kanssa niin minä olen ainoa joka siitä ei tiedä. En aio kysyä. Minullekaan ei pidetty rippijuhlia, ja syntymäpäivänäni vietettiin isän naisystävän tyttären nimipäiviä. En reagoinut ikinä mihinkään, koska pelkkä olemassaoloni oli rasite. Ihan oikeasti, kerran kun poistuin huoneestani juomaan vettä, isä huusi minulle siitä miten äänekkäästi kulauttelen niellessäni.
Ihan kauheaa että joku muukin on elänyt näin! Olisitpa naapuri tai jotain, meillä olisi paljon puhuttavaa.
-ap
Sinulle ja muillekin suosittelen vertaistukea. Soita vaikka paikalliseen kriisikeskukseen tai mielenterveyden auttamaan puhelimeen. Saat neuvoja mistä saat tukea. Myös finnfami voi olla hyvä.
Tsemppiä sinulle ja muille samankaltaisessa tilanteessa oleville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko joku erityisherkkä kaikestaloukkaantuja. olet aika rasittava uhriutuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet aikuinen. Voit vaikka muuttaa antamatta uutta osoitettasi.
Onko sinulla suhetta omaan ätiisi? Oleko saanut siltä taholta tukea?
Muutoin olen sitä mieltä, että lapsia nolaavat aikuiset pitäisi lukita pimeään komeroonriittävän pitkäksi ajaksi.
Äiti kuoli pari vuotta eron jälkeen. Olen ollut isääni hyvin vähällä yhteydellä mutta tämä nainen viestittelee ja on ottanut asiakseen muistuttaa että minun olisi hyvä näyttäytyä edes sukujuhlissa. Sen velvollisuuden suoritankin, mutta ainoastaan vanhan isoäitini vuoksi. Hän ei tiedä mistään minuun kohdistuneesta eikä hänen tarvitsekaan.
Voit varmaan tavata isoäitiäsi ilman muita sukulaisia.
Ei varmaankaan tarvitse sietää. Mutta minkälaista apua olet hankkinut itsellesi?
Ostat hänelle lahjaksi verenpainemittarin ja inkontinenssisuojia 😃
Alue: Aihe vapaa
Muuta kauas. Älä anna osoitetta, hanki salainen puhelinnumero tai jätä vastaamatta puhelimeen. Tuollainen ihminen ei koskaan lopeta. Et ole vastuussa teoistaan kuin itsellesi.