Lue keskustelun säännöt.
Ystävä ei kertonut häistä
08.06.2015 |
Olen pettynyt. Meitä on viiden hyvän ystävän porukka, jotka olemme olleet ystäviä jo 15 vuotta. Tänään yksi porukasta ei voinut enää pitää salaisuutta: toinen porukkaan kuuluva oli mennyt eilen naimisiin, mutta oli kutsunut meistä vain tämän yhden, ja häntäkin oli käskenyt olla kertomatta. Tunnen itseni petetyksi. Ystäväni (se joka oli kutsuttu) oli sanonut, että pari halusi pitää häät pienenä, joten paikalla oli vain parin suku ja joitain ystäviä - pääasiassa sinkkuja, ettei puolisoihin tai lapsiin tarvinnut tuhlata rahaa. Mielestäni tämä on OK, olisin totta kai ymmärtänyt jos ystäväni olisi sanonut ettei voi kaikkia kutsua ja joutuu meidät jättämään pois, en olisi tästä loukkaantunut. Minua loukkaa se, ettei morsian kertonut ja pyysi toista ystävääkin salaamaan asian. Tunnen itseni niin typeräksi, kun pari viikkoa sitten kyselin, joko hääpäivä on päätetty, olettaen, että totta kai minut kutsutaan. Häälahjankin ostin kihlauksen jälkeen valmiiksi, kun työmatkalta löytyi eräs juttu, josta morsian pitkään haaveillut. Nyt kai sitten odotan, että ystäväni vaihtaa Facebook-statuksensa tai kertoo itse -ensi viikolla pitäisi nähdä-, joten en voi edes onnitella vielä, kun pitää leikkiä etten ole koko jutusta kuullutkaan. Harmittaa. Mitä teen häälahjalle? Annanko lahjan kun virallisesti kuulen häistä, vai myynkö pois vähin äänin? Kyseessä eräs kaunis kodin tavara, sarjaa jota morsian kerää ja on halunnut, jonka hankin ulkomailta reilulla 150 eurolla, Suomessa arvo tuplaten tuo. Tavallaan haluaisin jättää antamatta, tavallaan kuitenkin luulen, että tuon lahjan antaminen saisi morsiamen häpeämään kertomatta jättämistä - mutta ei sekään minua lohduta.
Kommentit (119)
Huh, mitä kommentteja. Entä jos jotkut vaan haluavat mennä naimisiin hiljaa lähimpien kesken ja julkistaa asian myöhemmin? Ihan oikeasti, onko se nyt noin törkeää, että pitää alkaa riidellä ja rikkoa välejä? Ei kaikki halua vaahdota prinsessahäistään vuotta etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 03:18"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 01:07"]Ap jatkaa: Voi apua mitä puuroa tekstini on, eikä kappaleita missään - anteeksi!
.
Olen pari vuotta asunut toisella paikkakunnalla, mutta olemme silti nähneet kuukausittain. Sitä ennen näimme paljon useammin, olemme puolin ja toisin tukeneet toisiamme, ystäväni jopa asui meillä melkein kkuukauden kun exän kanssa tuli ero yllättäen, ja pari kertaa olen häntä muutossakin auttanut. En voi ymmärtää tätä hääjuttua, se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kelpaan kaikkeen muuhun, mutta en häihin. Miksi? -ap
[/quote]
Millainen suhteesi on alkoholiin?
[/quote]
En ole raivoraitis, mutta melkein. Joskus pieni lasi siideriä tai puolikas siideri ruoan kanssa, joskus kesällä saunan jälkeen jopa kokonainen sidukka. Alkoholia suurempi ongelma on puhelin jolla en osaa kirjoittaa. Ap
Ajattelin joskus, että on satua ja liioittelua, että suomalaiset naiset ovat katkeraa ja kostohimoista porukkaa.
Toivon että tämän ketjun kommentit ovat todella pieni kate siitä, millaisia ihmisiä Suomessa asuu. Ei ihmekään, että täällä olevilla on niin paha olla, kun kaikki asiat haetaan negatiivisen kautta. Ei ihmekään että lapset voivat huonosti, jos äidit ovat noin katkeria ja pikkusieluisia.
Jos tuo tilanne olisi tullut minulle vastaan, olisin antanut lahjan morsiammelle, ja onnitellut aidosti onnellisena hänen puolestaan. Sen jälkeen olisin ehdottanut ravintolailtaa tai muuta pientä juhlistusta omalta osaltani. Ja ei, en tekisi mitään noista piikitelläkseni tai muuten pahalla mielellä, vaan aidosti onnellisena ystävän puolesta.
Eikö olekin ällöä?
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 08:12"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 01:02"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 01:00"]
Möisin pois, ja jossain sopivassa käänteessä sanoisin myöhemmin, että olin ostanut ko. lahjan, mutta myin sen pois, kun tilanne oli se mikä oli.
[/quote] ei minuakaan tuo kutsumatta jättäminen siis haittaisi, jos siihen on syy, mutta tuo salailu :(
[/quote]
No ei sitä ole helppo kertoa ystäville että eivät mahdu häävieraslistalle. Haluaa lykätä asiaa sopivampaan hetkeen ja hups, se jää kokonaan kertomatta.
Voit olla pikkusieluinen ja vetää herneen nenään, tai voit nousta asian yläpuolelle ja onnitella vilpittömästi ystävääsi.
Tiedän että eräs ystäväni veti aikoinaan herneen nenään kun emme järjestäneet tupareita muuton yhteydessä. Oli ostanut tupaantulijais lahjankin etukäteen valmiiksi ja joskus vuosien jälkeen kertoi että ei ole antanut sitä hankkimaansa lahjaa, koska emme järjestäneet tupareita. Sinänsä vähän hassua että ei hänkään koskaan kutsunut minua tupareihinsa vaikka muutti usein ja järjesti tupareita.
[/quote]
Mielestäni on aivan eri asia verrata tupareiden puutetta siihen että häitä hehkutetaan valtavasti, suoraan sanotaan useasti että kutsutaan jne. ja sitten salataankin täysin koko homma. Kaverini muuten meidän tapaamisen jälkeenkin kutsui minut syömään jäätelökakkua häiden kunniaksi kun oli ostanut Vienetan, mutta en valitettavasti päässyt tulemaan kun lupasin -öööh- leikata mummoni nurmikon kun kaupungissa olin.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]Ajattelin joskus, että on satua ja liioittelua, että suomalaiset naiset ovat katkeraa ja kostohimoista porukkaa.
Toivon että tämän ketjun kommentit ovat todella pieni kate siitä, millaisia ihmisiä Suomessa asuu. Ei ihmekään, että täällä olevilla on niin paha olla, kun kaikki asiat haetaan negatiivisen kautta. Ei ihmekään että lapset voivat huonosti, jos äidit ovat noin katkeria ja pikkusieluisia.
Jos tuo tilanne olisi tullut minulle vastaan, olisin antanut lahjan morsiammelle, ja onnitellut aidosti onnellisena hänen puolestaan. Sen jälkeen olisin ehdottanut ravintolailtaa tai muuta pientä juhlistusta omalta osaltani. Ja ei, en tekisi mitään noista piikitelläkseni tai muuten pahalla mielellä, vaan aidosti onnellisena ystävän puolesta.
Eikö olekin ällöä?
[/quote]
Luitko viestin numero 109, millaiseksi ystävä paljastui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin kerran apn asemassa. Lahjaksi olin ostanut ystäväni keräämää astiastoa kun oltiin miehen kanssa satuttu tehtaanmyymälän suuntaan. Kutsua odottelin ja lopulta ystäväni serkulta kuulin, että häät oli jo juuri vietetty. Meillä oli myös sellainen isompi porukka, jo kouluaikoina tutustuttu, ja meistä ei yksikään saanut kutsua. Kokoonnuttiin yhteen tämän naimisiin menneen ystävämme luokse pari viikkoa häiden jälkeen ja itse nyt vein hälle lahjan, vaikka ei ollut edes viestiä viittinyt laittaa. No ystävän luokse saapuessani olikin kämppä koristeltu hienosti, pöytä täynnä pöperöä ja ystäväni innoissaan juoksee jo ulos vastaan huutaen menneensä naimisiin. Perheen kesken oli häät pidetty ja oli meidän kaveriporukan halunnut kestiä ihan keskenämme. Ylpeänä ojensin lahjani ja loput meidän "jengistä" hankki jälkikäteen kylpylälahjakortin koko ystävän perheelle.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 01:07"]Ap jatkaa: Voi apua mitä puuroa tekstini on, eikä kappaleita missään - anteeksi!
.
Olen pari vuotta asunut toisella paikkakunnalla, mutta olemme silti nähneet kuukausittain. Sitä ennen näimme paljon useammin, olemme puolin ja toisin tukeneet toisiamme, ystäväni jopa asui meillä melkein kkuukauden kun exän kanssa tuli ero yllättäen, ja pari kertaa olen häntä muutossakin auttanut. En voi ymmärtää tätä hääjuttua, se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kelpaan kaikkeen muuhun, mutta en häihin. Miksi? -ap
[/quote]
Siis ap:tä kuitenkin jurpii se ettei kutsuttu, eikä se, ettei kerrottu. Täälläkin moni kertoo että "olisin tottakai ymmärtänyt jos olisi kerrottu että häät pienet .." Todellisuudessa sitten olisi alkanut marttyyrimainen jankutus, "miksi ei minua kutsuttu, enkö ole tarpeeksi läheinen, jos vain minut kutsutaan ei ole iso lisäkustannus (kuten ap:kin tuolla jo vihjailee) jne." Ymmärrän hyvin että pienen budjetin ja laajan ystäväpiirin omaava ei asiasta etukäteen huutele, kuka haluaa moista lisästressiä hääjärjestelyjen ajaksi?
Ja tietenkään eivät odota mitään lahjoja niiltä joita ei kutsuttu. Minusta hieman epäkohteliastakin olisi antaa jotain kallista, varsinkin kun ap on loukkaantunut ja haluaa lahjalla näpäyttää kaveriaan, eikä aidosti onnitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hyvä ystäväni ilmoitti jo vuosia sitten kesällä puolihuolimattomasti mitä lapselle ristiäislahjaksi. Odotti siis vauvaa silloin.
olemme olleet ystäviä alle kouluikäisestä, meidän äidit ovat hyviä ystäviä.
olimme toistemme häissä, kumoikin kaasoina ja olimme esikoistemme ristiäisissä.
lapsi oli ystävän vahånhemmille ensimmäinen lapsenlapsi ja hän sai kymmeniä paketteja. Joten kun nro 2 odotettiin, haluttiin lahjat vähän tsrpeellisimmiksi.
joulun jälkeen ilmoitettiin ristiäispäivä ja joulun jälkee olikin kaupat tyhjillä, oli vaikeaa löytää juuri tätä kyseistä juttua.
3 päivää ennen ristiäisiä sitten ystäväni soitti ja kertoi ei meitä kutsutakaan, kun talo on täynnä. Olin hoitopäivärahalla, olin ostanut lapselleni siistin paidan ja housut, juuti edellisenä päivänä ne pessyt etten voinut palauttaa ja mitään juhlia ei tullut enää aikoihin, vaatteilla ei tehty mitään. Lisäksi heillä on hyvin iso koti, tilasta se ei johtunut.
lahja oli sitten omassa laatikossaa pitkän, pitkän aikaa, kunnes kerran ystäväni näki sen lapseni vaatekaapissa, ei mikään normaali paikka hänen käydä, meni siis ihan aiheesta.
Sanoi ääneen teillä on tämä, mä niin toivoin saavani sen pojalleni ristiäislahjaksi ja siihen vastasin, kyllä, se oli ostettu pojallesi ristiäisilahjaksi mutta kun peruutit meidän kutsun muutamaa päivää ennen juhlia, en voinut antaa sitä, olin tosi loukkaantunut.
koska peruutus tuli niin viime tipassa, en voinut lahjaa palauttaa kauppaan, yritin siis oikeesti palauttaa, kaupassa eivät joustaneet, joten se jäi sitten kaappiin. Palautusaika oli mennyt umpeen.
ystäväni loukkaantui tästä todella paljon. Häntä sanani sattui. No ei varmaan niin paljoa kuin minua ja paljonko ristäiset vaikutti meidän perheen rahoihin silloin.
No, pian tämän jälkeen palasin töihin ja entinen hyvä ystäväni aikoinaan samoin. Itse asiassa tämän episodin jälkeen emme ole kertaakaan nähneet kaksin.
Hän ei ollutkaan minulle niin hyvä ystävä kun minä hänelle. Meni parempiin naimisiin jaduunari ystävänä ei kiinnostanut.
Mitä ap olisit tehnyt tuolle lahjalle siinä tapauksessa, että olisit saanut kutsun häihin ja hääpari olisi toivonut, ettei lahjoja tuoda?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntele ensin ystäväsi selitys ja päätä sitten, mitä teet lahjalle.
Tapaamisessa ystäväni hihitteli ja oli selvästi kuin tulisilla hiilillä. Jonkin ajan kuluttua otin puheeksi sormeen ilmestyneen toisen sormuksen, jolloin ystäväni alkoi kertoa häistä. Oli kuulemma ollut ihanat ja pienet häät, vain syömingit ja nyt kadutti että kustannussyistä oli kutsuttu niin vähän ihmisiä, sillä juhlat oli kivat ja vieraat avokätisiä, joten lahjarahoilla olisi kustannettu isommatkin juhlat. Ystävä ei kertonut häistä siksi ei-kutsutuille, ķoska ajatteli että harhaan johtaminen olisi "hauskaa" (ihan oikeasti sanoi, että oli hauskaa mm. katsoa miten miehen täti oli ostanut uuden kalliin asukokonaisuuden ja oli Iittalan Outletista ostanut toivottua astiasarjaa lahjaksi ja antanutkin jo, kun olivat kertoneet kutsuvansa mutta jjättäneet kutsutta!) ja että vieraille varmaan kivempaa kuulla jälkeenpäin pienistä häistä, kuin etukäteen pohtia miksei kutsuta - ja useat kutsutta jätetyt olivat jopa myöhemmin muistaneet lahjalla, ihanaa! Tässä kohdassa minä annoin lahjan ja sanoin että "Varmaan hekin ostivat mieleisen lahjan hyvissä ajoin kuten minä, koska puheissasi aina sanoit meidät kutsuvasi. Minä olisin toivonut, että olisit kertonut totuuden, sillä kyllä minä hieman loukkaannuin salaamisesta - se, että olisit reilusti kertonut, ettet voikaan kutsua, olisi ollut ihan ymmärrettävää." Tässä kohdassa ystäväni sanoi, että päättivät ottaa saman linjan kaikkien kanssa (eli ei kerrota) ja kaveri hihkui miten ihana lahja on, ja että näin ihanan lahjan jälkeen toivoo, että olisi kutsunut minut eikä tätä ystävää, jonka oli ystäväporukasta kutsunut.
.
Että sellainen tapaus. En tiedä mitä on tapahtunut, koska tämä ystävä ei tunnu enää siltä jonka olen tuntenut yli puolet elämästäni. Ei hän aiemmin ole ollut tällainen jee-lahjoja-minulle-hauskaa-loukata-tarkoituksella-nyt-niitä-lahjoja! Minusta tuntuu, ettei minulla enää olekaan kovin paljoa yhteistä tämän ystävän ajatusmaailman kanssa, joten tapaamiset taitaa tyssätä tähän. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha, eli naimisiin mennään siksi jotta saataisiin lahjoja? Ap, löydät varmastikin parempaakin seuraa...
Ärsyttää sun puolesta ap :/ tiedän miltä tuntuu kun aatteet eivät enää sovi yksiin. T: 15 vuoden ystävyyden menettänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 01:07"]Ap jatkaa: Voi apua mitä puuroa tekstini on, eikä kappaleita missään - anteeksi!
.
Olen pari vuotta asunut toisella paikkakunnalla, mutta olemme silti nähneet kuukausittain. Sitä ennen näimme paljon useammin, olemme puolin ja toisin tukeneet toisiamme, ystäväni jopa asui meillä melkein kkuukauden kun exän kanssa tuli ero yllättäen, ja pari kertaa olen häntä muutossakin auttanut. En voi ymmärtää tätä hääjuttua, se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kelpaan kaikkeen muuhun, mutta en häihin. Miksi? -ap
[/quote]
Millainen suhteesi on alkoholiin?
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:11"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 02:05"] En usko että annan lahjaa. Kello on kaksi yöllä ja yhä märehdin asiaa, enkä saa nukuttua :( Laitan silmät kiinni, ja DING! tulee mieleen, kuinka kirkkain silmin päivästä valehdeltiin ja kuinka tein itsestäni usein idiootin pitämällä itsestäänselvyytenä, että minut kutsutaan. Jo tämä on mielestäni ihan hyvä syy unohtaa häälahja, ja antaa se ennemmin omalle äidilleni. Ja totuuden nimissä: yritän olla jalo, mutta kyllä se kutsumatta jättäminen olisi vähän kaihertanut vaikka ystävä olisi itse heti kkertonut, mutta ei se olisi ystävyyttä kaatanut. Sen sijaan salaaminen tuntuu sellaiselta petokselta, että meidän ystävyys tuskin jatkuu samana. Ap [/quote] Haloo! Sinä pidit itsestäänselvyytenä kutsua, etkä hyväksy sitä, että hääparin juhlat, hääparin päätös? Meillä oli pienet häät, vain minun ja miehen vanhemmat, miehen sisko perheineen, paras ystäväni ja miehen kummityttö (siinä vaiheesa muistaakseni 16v). Pari viikkoa myöhemmin yksi tuttu kantoi meille häälahjan kertoen, että oli ostanut sen aikaa sitten, mutta koska ei saanut kutsua juhliin, toi sen nyt. Oli pakko sanoa, että emme järjestäneet häitä lahjojen takia, joten kiitos vaan, mutta en ota tätä vastaan. Hän oikeasti kuvitteli olevansa parhaita ystäviäni, vaikka oikeastaan oli vain yksi ystäväporukasta, johon paras ystäväni kuuluu. [/quote] Kuulostat melko teiniltä. Toivottavasti ette ole ystäviä enää.
[/quote]
Emme koskaan olleet varsinaisia ystäviä, hän oli yksi ystäväporukasta, johon paras ystäväni kuului. Eräänlainen ulkojäsen, joka tuppautui joka paikkaan ja jolta jouduttiin vuosien mittaan salaamaan kaikenlaisia risteilyjä jne., koska hän oli todella rasittavaa seuraa. Kerran oltiin sillä ystäväporukalla (ilman tätä räyhähenkeä) Tallinnassa ja vain yksi meistä päivitti faceen kuvia, joiden teksteistä saattoi päätellä, että hän oli siellä äitinsä ja siskonsa kanssa. Me nauroimme katketaksemme, kun seuraavana tapaamiskertana tämä ulkojäsen tenttasi moneen kertaan kaveriltamme, että mitä teitte ja miksi et pyytänyt mukaan, jos sukulaisten kanssa olit, hän olisi mielellään lähtenyt jne. Meillä muilla oli päivityksissä jotain "siivouspäivä, kylläpä taas on pölyä" tai "aamujoogan jälkeen maistuu mansikkasmoothie".
[/quote]
Oletpa ilkeä.
Oikein ulkojäsen? Ja pilkkaatte yhdessä. Pahinta mahdollista kiusaamista
Ap, ystäväsi on keskenkasvuinen. Ei mahda minkään :/
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 01:02"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 01:00"]
Möisin pois, ja jossain sopivassa käänteessä sanoisin myöhemmin, että olin ostanut ko. lahjan, mutta myin sen pois, kun tilanne oli se mikä oli.
[/quote] ei minuakaan tuo kutsumatta jättäminen siis haittaisi, jos siihen on syy, mutta tuo salailu :(
[/quote]
No ei sitä ole helppo kertoa ystäville että eivät mahdu häävieraslistalle. Haluaa lykätä asiaa sopivampaan hetkeen ja hups, se jää kokonaan kertomatta.
Voit olla pikkusieluinen ja vetää herneen nenään, tai voit nousta asian yläpuolelle ja onnitella vilpittömästi ystävääsi.
Tiedän että eräs ystäväni veti aikoinaan herneen nenään kun emme järjestäneet tupareita muuton yhteydessä. Oli ostanut tupaantulijais lahjankin etukäteen valmiiksi ja joskus vuosien jälkeen kertoi että ei ole antanut sitä hankkimaansa lahjaa, koska emme järjestäneet tupareita. Sinänsä vähän hassua että ei hänkään koskaan kutsunut minua tupareihinsa vaikka muutti usein ja järjesti tupareita.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 20:16"]
Itse olin kerran apn asemassa. Lahjaksi olin ostanut ystäväni keräämää astiastoa kun oltiin miehen kanssa satuttu tehtaanmyymälän suuntaan. Kutsua odottelin ja lopulta ystäväni serkulta kuulin, että häät oli jo juuri vietetty. Meillä oli myös sellainen isompi porukka, jo kouluaikoina tutustuttu, ja meistä ei yksikään saanut kutsua. Kokoonnuttiin yhteen tämän naimisiin menneen ystävämme luokse pari viikkoa häiden jälkeen ja itse nyt vein hälle lahjan, vaikka ei ollut edes viestiä viittinyt laittaa. No ystävän luokse saapuessani olikin kämppä koristeltu hienosti, pöytä täynnä pöperöä ja ystäväni innoissaan juoksee jo ulos vastaan huutaen menneensä naimisiin. Perheen kesken oli häät pidetty ja oli meidän kaveriporukan halunnut kestiä ihan keskenämme. Ylpeänä ojensin lahjani ja loput meidän "jengistä" hankki jälkikäteen kylpylälahjakortin koko ystävän perheelle.
[/quote]
Voisi olla ihan hyväkin idea järjestää sukulaisjuhlat ja kaverijuhlat erikseen. Muista omista häistä mieten kaverit oli vähän omissa porukoissaan, kun eivät tunteneet sukulaisia, eikä heillä tietenkään ollut mitään mielenkiintoa tutustuakkaan niihin. Hääparin lähisuvulla taas on kiinnostusta tutustua toisen sukulaisiin. Juhlakalutkaan ei ehdi pahemmin seurustella kavereidensa kanssa, kun joku Almatäti vie suuren osan ajasta kuulumisia kyselemällä.
Itse möisin ja miettisin kaveruuttamme muutenkin
Mulla on yksi kaveri, jolla on vähintään 20 kaveria. Se on oikeasti todella paljon yli kolmekymppiselle, koska tohon voisi laskea sitten vielä harrastus- ja työkaverit päälle. kavereiden paljous on aiheuttanut kaverilleni paljon vaikeita valintoja ja turhaa hankaluutta kun yrittää olla jonkinnäköinen kaveri kaikille kavereille. Hän sai kutsuttua 30v juhliin ja häihin kaikki kaverit, mutta sitten ollut paljon vappuja ja juhannuksia tms milloin olen itse ihmetellyt miksei pyytänyt minua mukaan. Onneksi pääsin yli niistä mielipahoista.
kaverini taitaa olla ihmistyyppi, joka ei ymmärrä, ettei aktiivista ystävyyttä voi ylläpitää kuin rajatun joukon kanssa. Miksi kukaan haluaisi olla huono ystävä 20 ihmiselle kun voi olla hyvä ystävä kahdeksalle?
tällainen tarina ihan vain muistutuksena aiheeseen liittyen. Ap:n kaveri saattaa edustaa tätä tyyppiä tai sitten ei, mutta sotkua ja mielipahaa siitä tulee jos yrittää olla liian monelle läheinen ystävä.