Lue keskustelun säännöt.
Ystävä ei kertonut häistä
08.06.2015 |
Olen pettynyt. Meitä on viiden hyvän ystävän porukka, jotka olemme olleet ystäviä jo 15 vuotta. Tänään yksi porukasta ei voinut enää pitää salaisuutta: toinen porukkaan kuuluva oli mennyt eilen naimisiin, mutta oli kutsunut meistä vain tämän yhden, ja häntäkin oli käskenyt olla kertomatta. Tunnen itseni petetyksi. Ystäväni (se joka oli kutsuttu) oli sanonut, että pari halusi pitää häät pienenä, joten paikalla oli vain parin suku ja joitain ystäviä - pääasiassa sinkkuja, ettei puolisoihin tai lapsiin tarvinnut tuhlata rahaa. Mielestäni tämä on OK, olisin totta kai ymmärtänyt jos ystäväni olisi sanonut ettei voi kaikkia kutsua ja joutuu meidät jättämään pois, en olisi tästä loukkaantunut. Minua loukkaa se, ettei morsian kertonut ja pyysi toista ystävääkin salaamaan asian. Tunnen itseni niin typeräksi, kun pari viikkoa sitten kyselin, joko hääpäivä on päätetty, olettaen, että totta kai minut kutsutaan. Häälahjankin ostin kihlauksen jälkeen valmiiksi, kun työmatkalta löytyi eräs juttu, josta morsian pitkään haaveillut. Nyt kai sitten odotan, että ystäväni vaihtaa Facebook-statuksensa tai kertoo itse -ensi viikolla pitäisi nähdä-, joten en voi edes onnitella vielä, kun pitää leikkiä etten ole koko jutusta kuullutkaan. Harmittaa. Mitä teen häälahjalle? Annanko lahjan kun virallisesti kuulen häistä, vai myynkö pois vähin äänin? Kyseessä eräs kaunis kodin tavara, sarjaa jota morsian kerää ja on halunnut, jonka hankin ulkomailta reilulla 150 eurolla, Suomessa arvo tuplaten tuo. Tavallaan haluaisin jättää antamatta, tavallaan kuitenkin luulen, että tuon lahjan antaminen saisi morsiamen häpeämään kertomatta jättämistä - mutta ei sekään minua lohduta.
Kommentit (119)
Möisin pois, ja jossain sopivassa käänteessä sanoisin myöhemmin, että olin ostanut ko. lahjan, mutta myin sen pois, kun tilanne oli se mikä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 01:00"]
Möisin pois, ja jossain sopivassa käänteessä sanoisin myöhemmin, että olin ostanut ko. lahjan, mutta myin sen pois, kun tilanne oli se mikä oli.
[/quote] ei minuakaan tuo kutsumatta jättäminen siis haittaisi, jos siihen on syy, mutta tuo salailu :(
Ap jatkaa: Voi apua mitä puuroa tekstini on, eikä kappaleita missään - anteeksi!
.
Olen pari vuotta asunut toisella paikkakunnalla, mutta olemme silti nähneet kuukausittain. Sitä ennen näimme paljon useammin, olemme puolin ja toisin tukeneet toisiamme, ystäväni jopa asui meillä melkein kkuukauden kun exän kanssa tuli ero yllättäen, ja pari kertaa olen häntä muutossakin auttanut. En voi ymmärtää tätä hääjuttua, se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kelpaan kaikkeen muuhun, mutta en häihin. Miksi? -ap
Jos ystävä olisi kertonut avoimesti, olisin ymmärtänyt ja onnitellut, ja ilolla antanut lahjan, kun se kerran on hankittu. Mutta se salailu... Nyt mieleni ei tee edes nähdä morsianta ensi viikolla, kuten sovittiin jo pari viikkoa sitten. Pelkään etten osaa hymyillä hänelle jos häistä ei kerro, tai jos kertoo, pelkään etten osaa näytellä yllättynyttä tai saattaisin jopa tirauttaa kyyneleen. Ap
Mä menin salaa naimisiin :) pidettiin pienet häät -perheet ja pari kaveria(kaaso ja bestman perheineen) Oikeastaan vain he tiesivät häistä alle kk aiemmin ja muille ei kerrottu. Facesta näkivät ja puhelin pirisi koko päivän. Ei varaa ruokkia koko kaupunkia.. Jos kutsut yhden joudut kutsumaan toisenkin ja Tottakai taas kolmannenkin.... Johonkin oli pakko vetää raja. Suurin osa ystävistä ymmärsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8.jatkaa
En todellakaan odottanut että muut ostaisivat/antaisivat lahjaa!! Enkä todellakaan suuttunut! Ei häissä - ei muistamista, onnittelu ok :) myy tai pidä itselläsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 01:15"]
Mä menin salaa naimisiin :) pidettiin pienet häät -perheet ja pari kaveria(kaaso ja bestman perheineen) Oikeastaan vain he tiesivät häistä alle kk aiemmin ja muille ei kerrottu. Facesta näkivät ja puhelin pirisi koko päivän. Ei varaa ruokkia koko kaupunkia.. Jos kutsut yhden joudut kutsumaan toisenkin ja Tottakai taas kolmannenkin.... Johonkin oli pakko vetää raja. Suurin osa ystävistä ymmärsi
[/quote]
Todella tyhmää tuollainen salailu ja ystävien dissaaminen. Ystäville kerrotaan suoraa, että tulossa todella pienet häät ja paikalle kutsutaan vain muutamia ihmisiä. Ystävät ymmärää kun heille kertoo tilanteen. Ap:n ystävän ja sun kaltaista käytöstä en ymmärrä. Onneksi omassa ystäväpiirissä ei noin alhaisesti käyttäytyviä ole.
Myy lahja morsiamelle hankintahintaan, niin saat rahasi takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myy lahja pois tai pidä itselläsi. Ja kun näet tämän nyt jo rouvasihmisen, niin leiki aivan tietämätöntä aluksi. Ja kun hän kertoo tämän suuren uutisen, niin sitten voit tietysti kysäistä ohimennen, että eikö ystävyys ollutkaan tarpeeksi syvää kutsua sinua todistamaan tapahtumaa? Kun kerran olit kotisi tarjonnut hädässä olevalle jne.
Tällaista se "ystävyys" vaan on, monille ystävät on vain juurikin hyödykkeitä ja tarpeellisia ainoastaan siksi kun jeesaavat.. Ja tämä hyväksikäytetty osapuoli saa tietää juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mekin kävimme vain maistraatissa, niin ettei paikalla ollut ketään eikä sitä juhlittu ja itsekin päivä tiedettiin edellisviikolla. Emme kkuitenkaan salaillut, ei niin että hääuteluihin vastataan "Emme ole vielä päivää päättänyt", kun oikeasti ei vain ole kutsuttu. Tuntuu pahalta kun niin läheinen ystävä teki näin. Ap
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 01:26"]Tällaista se "ystävyys" vaan on, monille ystävät on vain juurikin hyödykkeitä ja tarpeellisia ainoastaan siksi kun jeesaavat.. Ja tämä hyväksikäytetty osapuoli saa tietää juuri näin.
[/quote]
Tämä tuli mieleen. Häät olivat olleet perussyömingit, joihin ruoan teki sukulainen ja kakku tilattiin. Ehkä se meidän ystävyys ei ollut sen parinkympin arvoinen, joka kai tuosta kustannukseksi olisi tullut. Voi surku. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse antaisin tuon lahjan. Toisin sen mukanani seuraavaan tapaamiseen ja sanoisin kuulleeni asiasta. Olisi mielestäni ihan asiallinen piikki. Okei, tämä on vähän varmaan omaa pienuuttani, mutta kyllähän tuo oli loukkaavasti toimittu ja mielestäni silloin sen voi myös ilmaista. Mielestäni tuo salailu ja se, että kaveriporukasta yksi oli "kelpuutettu" mukaan teki jutusta oudon. Eri asia vielä, jos mukana olisi ollut vain tyyliin todistajat tai että olisi tosiaan infottu, että pidetään ihan vain pienessä piirissä. Ymmärrän hyvin loukkaannuksesi ap. Joiltain vain tuntuu puuttuvan tunneäly kokonaan.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 01:34"]Itse antaisin tuon lahjan. Toisin sen mukanani seuraavaan tapaamiseen ja sanoisin kuulleeni asiasta. Olisi mielestäni ihan asiallinen piikki. Okei, tämä on vähän varmaan omaa pienuuttani, mutta kyllähän tuo oli loukkaavasti toimittu ja mielestäni silloin sen voi myös ilmaista. Mielestäni tuo salailu ja se, että kaveriporukasta yksi oli "kelpuutettu" mukaan teki jutusta oudon. Eri asia vielä, jos mukana olisi ollut vain tyyliin todistajat tai että olisi tosiaan infottu, että pidetään ihan vain pienessä piirissä. Ymmärrän hyvin loukkaannuksesi ap. Joiltain vain tuntuu puuttuvan tunneäly kokonaan.
[/quote]
Minäkin haluaisin tehdä näin, mutta en voi pettää tätä ystävää joka ei enää halunnut asiaa salata. Sen sijaan pyysin äitiäni kyttäämään paikallislehdestä josko sinne lähiaikoina tulee vihki-ilmoitus mikäli hän ei minulle itse kerro tai asiaa facessa julkista.
.
Toiset kaksi tästä porukasta eivät tiedä, enkä tiedä miksi tämä yksi oli niin ylitse muiden.
Et missään anna lahjaa. Ihan sama, olisiko morsiamelle mieluisa. Ostakoon vaikka itse niillä säästyneillä rahoillaan. :) Teet sille, mitä haluat, ja häitä et noteeraa mitenkään. Jos siitä joskus kertovat, sanot vaan: "Ai jaa, no onnea."
Turha tuhlata helmiä sioille.
Olet jalompi kuin minä. Minä en tuota kutsumatta jättämistäkään ymmärtäisi. Kyllä juhliin voi kutsua myös sen ystävän itsensä ilman tämän perhettä, joilla ei ole hääparille mitään merkitystä. Lahjaa älä anna. Kuten 2 sanoi hyvin, sitä ystävyyttäkin voi tämän jälkeen miettiä vähän.
Mulla kävi vähän samankaltainen juttu, eli ei tullut kutsua erittäin hyvän lapsuudenystävän häihin. Emme olleet enää muutamiin vuosiin olleet tekemisissä, mutta paria vuotta aiemmin kutsuin tämän kaverin kuitenkin omiin häihini (ei tullut). Mutta anyway, ymmärsin siis kyllä sen, että en saanut kutsua. Mitä taas en ihan täysin missään vaiheessa ymmärtänyt, oli se, että häissä oli bändi jossa soittivat mm. isäni, pikkuveljeni sekä aviomieheni. :D että he kyllä olivat tervetulleita, saivat ruokaa yms. Lähetin sitten mieheni mukana pienen häälahjan, ja pyysin sanomaan morsiamelle oikein rakkaita terveisiä.
En usko että annan lahjaa. Kello on kaksi yöllä ja yhä märehdin asiaa, enkä saa nukuttua :( Laitan silmät kiinni, ja DING! tulee mieleen, kuinka kirkkain silmin päivästä valehdeltiin ja kuinka tein itsestäni usein idiootin pitämällä itsestäänselvyytenä, että minut kutsutaan. Jo tämä on mielestäni ihan hyvä syy unohtaa häälahja, ja antaa se ennemmin omalle äidilleni. Ja totuuden nimissä: yritän olla jalo, mutta kyllä se kutsumatta jättäminen olisi vähän kaihertanut vaikka ystävä olisi itse heti kkertonut, mutta ei se olisi ystävyyttä kaatanut. Sen sijaan salaaminen tuntuu sellaiselta petokselta, että meidän ystävyys tuskin jatkuu samana. Ap
En varmaan itse antaisi, mutta se onkin omaa pienuuttani kai. Ehkä tuo teidän tilanne on kuitenkin vähän outo. Jos ollaan hyviä ystäviä, niin eikö asia olisi pitänyt ottaa puheeksi teidän kesken? Että ei voida kutsua jne. Kun tuleehan se väkisinkin selville, että pari on naimisiin mennyt. Erikoista...