Lue keskustelun säännöt.
Ystävä ei kertonut häistä
08.06.2015 |
Olen pettynyt. Meitä on viiden hyvän ystävän porukka, jotka olemme olleet ystäviä jo 15 vuotta. Tänään yksi porukasta ei voinut enää pitää salaisuutta: toinen porukkaan kuuluva oli mennyt eilen naimisiin, mutta oli kutsunut meistä vain tämän yhden, ja häntäkin oli käskenyt olla kertomatta. Tunnen itseni petetyksi. Ystäväni (se joka oli kutsuttu) oli sanonut, että pari halusi pitää häät pienenä, joten paikalla oli vain parin suku ja joitain ystäviä - pääasiassa sinkkuja, ettei puolisoihin tai lapsiin tarvinnut tuhlata rahaa. Mielestäni tämä on OK, olisin totta kai ymmärtänyt jos ystäväni olisi sanonut ettei voi kaikkia kutsua ja joutuu meidät jättämään pois, en olisi tästä loukkaantunut. Minua loukkaa se, ettei morsian kertonut ja pyysi toista ystävääkin salaamaan asian. Tunnen itseni niin typeräksi, kun pari viikkoa sitten kyselin, joko hääpäivä on päätetty, olettaen, että totta kai minut kutsutaan. Häälahjankin ostin kihlauksen jälkeen valmiiksi, kun työmatkalta löytyi eräs juttu, josta morsian pitkään haaveillut. Nyt kai sitten odotan, että ystäväni vaihtaa Facebook-statuksensa tai kertoo itse -ensi viikolla pitäisi nähdä-, joten en voi edes onnitella vielä, kun pitää leikkiä etten ole koko jutusta kuullutkaan. Harmittaa. Mitä teen häälahjalle? Annanko lahjan kun virallisesti kuulen häistä, vai myynkö pois vähin äänin? Kyseessä eräs kaunis kodin tavara, sarjaa jota morsian kerää ja on halunnut, jonka hankin ulkomailta reilulla 150 eurolla, Suomessa arvo tuplaten tuo. Tavallaan haluaisin jättää antamatta, tavallaan kuitenkin luulen, että tuon lahjan antaminen saisi morsiamen häpeämään kertomatta jättämistä - mutta ei sekään minua lohduta.
Kommentit (119)
Olisin todella ihmeissäni tuollaisesta salaamisesta. Alkaisin pohtia, onko ystävyytemme morsiamelle niin tärkeää kuin minulle.
Yrittäisin pitää naamani peruslukemilla kun morsian kertoisi häistä, jos siis kertoisi.
En antaisi häälahjaa vaan myisin pois ja käyttäisin rahat johonkin itselleni tärkeään asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 11:50"]Jotenkin outoja kommentteja täällä, asiasta tehdään hirveän iso. En ymmärrä, miksi kutsumatta jättämisestä loukkaannutaan, enkä siitä, että etukäteen automaattisesti olettaa saavansa kutsun. Tuollaisissa kaveriporukoissa on usein se tilanne, että vaikka kaikki ovat hyviä kavereita, ryhmän sisällä on muodostunut pienempiä linkkejä joka voi johtaa siihen, että osa porukasta on läheisempiä toisilleen kuin muut. Itsekin kuulun pariin tällaiseen tyhmään, ja tilanne on tämä molemmissa. Mielestäni se on ihan luonnollista, eikä estä sitä etteikö koko ryhmä voisi silti olla erittäin hyviä ystäviä keskenään. Ap ei voi siis tosiasiallisesti tietää, onko tämä yksi ihminen kuitenkin jollain tavalla aavistuksen tärkeämpi morsiamelle kuin muu porukka.
Toki salailu ja valehtelu on vähän kurjaa, mutta toiset tykkäävät siitä tyylistä, että mennään naimisiin salaa ja sitten "julkistetaan" tieto jälkeenpäin. Varsinkin jos tuoretta rouvaa arveluttaa tuo oma valintansa kutsuvieraista, haluaa hän ehkä kertoa asiasta kaikille muille kasvotusten, ei Facebookissa tms.
Lahjaa en itsekään kyllä antaisi, lähinnä sen takia että mielestäni lahja viedään vain jos juhliin osallistutaan, ei silloin jos sinne ei päästä eikä varsinkaan, jos ei ole edes kutsuttu. Mielestäni on kuitenkin todella typerää ruveta ilkkumaan tyyliin "olisin antanut tämän jos olisin saanut kutsun, nyt pidänkin itse". Laittaisin vaikka myyntiin, jos itsellä ei ole käyttöä.
[/quote]
Totta kai pienempiä klikkejä on, ja joku on aina hitusen läheisempi kuin toinen. Silti on mielestäni törkeää kutsua pienestä porukasta vain yksi, se on joko kaikki tai ei ketään. Jos kaikki ovat kuitenkin hyviä ystäviä, miksi arvojärjestys pitäisi tehdä selväksi noin konkreettisella tavalla? Jos nyt yhden kutsuu jostain syystä, se on paras tehdä avoimesti ja selityksen/pahoitteluiden kera.
Laita sisustusesine (ennen mahdollista myyntiä) kodissasi hyvin näkyvälle paikalle ja kutsu "ystävä" kylään.
Joku kysyi mitä morsian vastasi, kun kysyin pari viikkoa sitten päivästä. Sanoi: "Ei olla vielä päätetty, meillä on kaksi vaihtoehtoa." Todellisuudessa päivä oli tietysti tiedossa, sekin, ettei meitä kutsuttu. Nämä kaksi muuta ystävää eivät tiedä, ellei tämä yksi vieras ole kertonut (en usko). Uskon että hekin loukkaantuvat kun kuulevat. Toinen näistä järjesti aivan ihanat morsiusjuhlat kesämökillään kihlauksen jälkeen morsiamelle, ja olen varma, että hekin olettivat saavansa kutsun.
48 oli siis AP. Esine on pakattu sellofaaniin. Kun ystävä tulee, saatan jättää sen näkyville ja kun sitä ihastelee/siitä kysyy, saatan vain sanoa että "Sille ei ollutkaan käyttöä, joten annan sen äidilleni lahjaksi." Haluaisin hoitaa tämän kypsästi, mutta en voi... - ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 02:05"]
En usko että annan lahjaa. Kello on kaksi yöllä ja yhä märehdin asiaa, enkä saa nukuttua :( Laitan silmät kiinni, ja DING! tulee mieleen, kuinka kirkkain silmin päivästä valehdeltiin ja kuinka tein itsestäni usein idiootin pitämällä itsestäänselvyytenä, että minut kutsutaan. Jo tämä on mielestäni ihan hyvä syy unohtaa häälahja, ja antaa se ennemmin omalle äidilleni. Ja totuuden nimissä: yritän olla jalo, mutta kyllä se kutsumatta jättäminen olisi vähän kaihertanut vaikka ystävä olisi itse heti kkertonut, mutta ei se olisi ystävyyttä kaatanut. Sen sijaan salaaminen tuntuu sellaiselta petokselta, että meidän ystävyys tuskin jatkuu samana. Ap
[/quote]
Haloo! Sinä pidit itsestäänselvyytenä kutsua, etkä hyväksy sitä, että hääparin juhlat, hääparin päätös?
Meillä oli pienet häät, vain minun ja miehen vanhemmat, miehen sisko perheineen, paras ystäväni ja miehen kummityttö (siinä vaiheesa muistaakseni 16v). Pari viikkoa myöhemmin yksi tuttu kantoi meille häälahjan kertoen, että oli ostanut sen aikaa sitten, mutta koska ei saanut kutsua juhliin, toi sen nyt. Oli pakko sanoa, että emme järjestäneet häitä lahjojen takia, joten kiitos vaan, mutta en ota tätä vastaan.
Hän oikeasti kuvitteli olevansa parhaita ystäviäni, vaikka oikeastaan oli vain yksi ystäväporukasta, johon paras ystäväni kuuluu.
Tää on yksi parhaita provoja aikoihin! Ihania "minulla on oikeus päästä häihin, kun olen tehnyt sitä ja tätä" ja "kyllä me kaikki oletettiin, että kutsu tulee, kun kesämökinkin lainasin" -perusteluja. Ymmärrän hyvin, että ap ei kutsua saanut, koska mikään ei ole kamalampaa kuin ihminen, joka olettaa saaneensa oikeuksia toisten yksityiselämään olemalla kerran tai kaksi ystävällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:11"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 02:05"]
En usko että annan lahjaa. Kello on kaksi yöllä ja yhä märehdin asiaa, enkä saa nukuttua :( Laitan silmät kiinni, ja DING! tulee mieleen, kuinka kirkkain silmin päivästä valehdeltiin ja kuinka tein itsestäni usein idiootin pitämällä itsestäänselvyytenä, että minut kutsutaan. Jo tämä on mielestäni ihan hyvä syy unohtaa häälahja, ja antaa se ennemmin omalle äidilleni. Ja totuuden nimissä: yritän olla jalo, mutta kyllä se kutsumatta jättäminen olisi vähän kaihertanut vaikka ystävä olisi itse heti kkertonut, mutta ei se olisi ystävyyttä kaatanut. Sen sijaan salaaminen tuntuu sellaiselta petokselta, että meidän ystävyys tuskin jatkuu samana. Ap
[/quote]
Haloo! Sinä pidit itsestäänselvyytenä kutsua, etkä hyväksy sitä, että hääparin juhlat, hääparin päätös?
Meillä oli pienet häät, vain minun ja miehen vanhemmat, miehen sisko perheineen, paras ystäväni ja miehen kummityttö (siinä vaiheesa muistaakseni 16v). Pari viikkoa myöhemmin yksi tuttu kantoi meille häälahjan kertoen, että oli ostanut sen aikaa sitten, mutta koska ei saanut kutsua juhliin, toi sen nyt. Oli pakko sanoa, että emme järjestäneet häitä lahjojen takia, joten kiitos vaan, mutta en ota tätä vastaan.
Hän oikeasti kuvitteli olevansa parhaita ystäviäni, vaikka oikeastaan oli vain yksi ystäväporukasta, johon paras ystäväni kuuluu.
[/quote]
Kuulostat melko teiniltä. Toivottavasti ette ole ystäviä enää.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:01"]
48 oli siis AP. Esine on pakattu sellofaaniin. Kun ystävä tulee, saatan jättää sen näkyville ja kun sitä ihastelee/siitä kysyy, saatan vain sanoa että "Sille ei ollutkaan käyttöä, joten annan sen äidilleni lahjaksi." Haluaisin hoitaa tämän kypsästi, mutta en voi... - ap
[/quote]
Luultavasti ystäväsi tietää pikkusieluisuutesi ja lisää vettä myllyyn sanomalla, että "juuri tällaisen olisin ottanut häälahjaksi" ja sitten nauraa itsekseen, kun näkee muikean ilmeesi ja sen, miten kuvittelet kostavasi. Kerro nyt vielä, että se on ihan ulkomailta hankittu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos näkee kaverin kanssa kuukausittain vaikka asuu eri kaupungissa, niin kyllä tuollainen on todella outoa käytöstä morsiamelta. Mulla on paljon löyhempiä kaverisuhteita johtuen välimatkasta, niissä on hyvä jos nähdään kaks tai kolme kertaa vuodessa. Siltikin hääkutsun lähettämättä jättäminen ei tulisi kuuloonkaan puolin ja toisin. Se, että on tunnettu yli 15 vuotta ja siis ennenkaikkea oltu kavereita tuon ajan luo niin vahvan siteen, että sukulaisten kutsumatta jättäminen olisi paljon perustellumpaa. Niin tekee moni joka joutuu rajaamaan vierasmäärän verrattain pieneksi. Onhan ne kaverit nyt kaikilla mittareilla tärkeämpiä ihmisiä kuin sellaiset serkut, joihin törmää vain ja ainoastaan häissä. Tää tarinan morsian nyt taisi joka tapauksessa pilata teidän ystävyyden.
No en mä nyt mitään lahjaa antaisi jos ei häihinkään kutsuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä ole provo, mutta yllättävän pitkään kesti, että joku sitä tuli tänne huutelemaan.
.
Mielestäni emme ole olleet ystävällisiä kerran tai kaksi, vaan tiiviisti koko 15 vuoden ajan sydänystäviä joiden puoleen on käännytty ilossa ja surussa. En minä niin loukkaantunut ole siitä, ettei kutsuttu, vaan siitä, ettei kerrottu ja kysyttäessäkin valehdeltiin. Ap
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:11"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 02:05"] En usko että annan lahjaa. Kello on kaksi yöllä ja yhä märehdin asiaa, enkä saa nukuttua :( Laitan silmät kiinni, ja DING! tulee mieleen, kuinka kirkkain silmin päivästä valehdeltiin ja kuinka tein itsestäni usein idiootin pitämällä itsestäänselvyytenä, että minut kutsutaan. Jo tämä on mielestäni ihan hyvä syy unohtaa häälahja, ja antaa se ennemmin omalle äidilleni. Ja totuuden nimissä: yritän olla jalo, mutta kyllä se kutsumatta jättäminen olisi vähän kaihertanut vaikka ystävä olisi itse heti kkertonut, mutta ei se olisi ystävyyttä kaatanut. Sen sijaan salaaminen tuntuu sellaiselta petokselta, että meidän ystävyys tuskin jatkuu samana. Ap [/quote] Haloo! Sinä pidit itsestäänselvyytenä kutsua, etkä hyväksy sitä, että hääparin juhlat, hääparin päätös? Meillä oli pienet häät, vain minun ja miehen vanhemmat, miehen sisko perheineen, paras ystäväni ja miehen kummityttö (siinä vaiheesa muistaakseni 16v). Pari viikkoa myöhemmin yksi tuttu kantoi meille häälahjan kertoen, että oli ostanut sen aikaa sitten, mutta koska ei saanut kutsua juhliin, toi sen nyt. Oli pakko sanoa, että emme järjestäneet häitä lahjojen takia, joten kiitos vaan, mutta en ota tätä vastaan. Hän oikeasti kuvitteli olevansa parhaita ystäviäni, vaikka oikeastaan oli vain yksi ystäväporukasta, johon paras ystäväni kuuluu. [/quote] Kuulostat melko teiniltä. Toivottavasti ette ole ystäviä enää.
[/quote]
Emme koskaan olleet varsinaisia ystäviä, hän oli yksi ystäväporukasta, johon paras ystäväni kuului. Eräänlainen ulkojäsen, joka tuppautui joka paikkaan ja jolta jouduttiin vuosien mittaan salaamaan kaikenlaisia risteilyjä jne., koska hän oli todella rasittavaa seuraa. Kerran oltiin sillä ystäväporukalla (ilman tätä räyhähenkeä) Tallinnassa ja vain yksi meistä päivitti faceen kuvia, joiden teksteistä saattoi päätellä, että hän oli siellä äitinsä ja siskonsa kanssa. Me nauroimme katketaksemme, kun seuraavana tapaamiskertana tämä ulkojäsen tenttasi moneen kertaan kaveriltamme, että mitä teitte ja miksi et pyytänyt mukaan, jos sukulaisten kanssa olit, hän olisi mielellään lähtenyt jne. Meillä muilla oli päivityksissä jotain "siivouspäivä, kylläpä taas on pölyä" tai "aamujoogan jälkeen maistuu mansikkasmoothie".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjan kohtaloa enemmän miettisin sitä, miten luotettava ystävä tämä häihin kutsuttu kaverisi oikein on. Jos ei pysty tuollaista "salaisuutta" pitämään edes paria päivää, niin mitähän sinunkin asioitasi hän lörpöttelee eteenpäin?
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:11"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 02:05"] En usko että annan lahjaa. Kello on kaksi yöllä ja yhä märehdin asiaa, enkä saa nukuttua :( Laitan silmät kiinni, ja DING! tulee mieleen, kuinka kirkkain silmin päivästä valehdeltiin ja kuinka tein itsestäni usein idiootin pitämällä itsestäänselvyytenä, että minut kutsutaan. Jo tämä on mielestäni ihan hyvä syy unohtaa häälahja, ja antaa se ennemmin omalle äidilleni. Ja totuuden nimissä: yritän olla jalo, mutta kyllä se kutsumatta jättäminen olisi vähän kaihertanut vaikka ystävä olisi itse heti kkertonut, mutta ei se olisi ystävyyttä kaatanut. Sen sijaan salaaminen tuntuu sellaiselta petokselta, että meidän ystävyys tuskin jatkuu samana. Ap [/quote] Haloo! Sinä pidit itsestäänselvyytenä kutsua, etkä hyväksy sitä, että hääparin juhlat, hääparin päätös? Meillä oli pienet häät, vain minun ja miehen vanhemmat, miehen sisko perheineen, paras ystäväni ja miehen kummityttö (siinä vaiheesa muistaakseni 16v). Pari viikkoa myöhemmin yksi tuttu kantoi meille häälahjan kertoen, että oli ostanut sen aikaa sitten, mutta koska ei saanut kutsua juhliin, toi sen nyt. Oli pakko sanoa, että emme järjestäneet häitä lahjojen takia, joten kiitos vaan, mutta en ota tätä vastaan. Hän oikeasti kuvitteli olevansa parhaita ystäviäni, vaikka oikeastaan oli vain yksi ystäväporukasta, johon paras ystäväni kuuluu. [/quote] Kuulostat melko teiniltä. Toivottavasti ette ole ystäviä enää.
[/quote]
Emme koskaan olleet varsinaisia ystäviä, hän oli yksi ystäväporukasta, johon paras ystäväni kuului. Eräänlainen ulkojäsen, joka tuppautui joka paikkaan ja jolta jouduttiin vuosien mittaan salaamaan kaikenlaisia risteilyjä jne., koska hän oli todella rasittavaa seuraa. Kerran oltiin sillä ystäväporukalla (ilman tätä räyhähenkeä) Tallinnassa ja vain yksi meistä päivitti faceen kuvia, joiden teksteistä saattoi päätellä, että hän oli siellä äitinsä ja siskonsa kanssa. Me nauroimme katketaksemme, kun seuraavana tapaamiskertana tämä ulkojäsen tenttasi moneen kertaan kaveriltamme, että mitä teitte ja miksi et pyytänyt mukaan, jos sukulaisten kanssa olit, hän olisi mielellään lähtenyt jne. Meillä muilla oli päivityksissä jotain "siivouspäivä, kylläpä taas on pölyä" tai "aamujoogan jälkeen maistuu mansikkasmoothie".
[/quote]
Olet hirveä.
Entä jos sinulle ei kerrottu salaisuutta siksi, että olet tunnettu lörppäsuu? Minulla on muutama kaveri, joille kerrottu salaisuus on alle kahdessa tunnissa kuulutettu kaikille. Jos hänelle kertoo, että on menossa salaa naimisiin ensi lauantaina, niin takuuvarmasti jo perjantaina on naamakirjassa onnittelut huomisen hääpäivän johdosta. Kiitos ei, kaikille ei voi uskoa salaisuuksia.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:11"][quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 02:05"] En usko että annan lahjaa. Kello on kaksi yöllä ja yhä märehdin asiaa, enkä saa nukuttua :( Laitan silmät kiinni, ja DING! tulee mieleen, kuinka kirkkain silmin päivästä valehdeltiin ja kuinka tein itsestäni usein idiootin pitämällä itsestäänselvyytenä, että minut kutsutaan. Jo tämä on mielestäni ihan hyvä syy unohtaa häälahja, ja antaa se ennemmin omalle äidilleni. Ja totuuden nimissä: yritän olla jalo, mutta kyllä se kutsumatta jättäminen olisi vähän kaihertanut vaikka ystävä olisi itse heti kkertonut, mutta ei se olisi ystävyyttä kaatanut. Sen sijaan salaaminen tuntuu sellaiselta petokselta, että meidän ystävyys tuskin jatkuu samana. Ap [/quote] Haloo! Sinä pidit itsestäänselvyytenä kutsua, etkä hyväksy sitä, että hääparin juhlat, hääparin päätös? Meillä oli pienet häät, vain minun ja miehen vanhemmat, miehen sisko perheineen, paras ystäväni ja miehen kummityttö (siinä vaiheesa muistaakseni 16v). Pari viikkoa myöhemmin yksi tuttu kantoi meille häälahjan kertoen, että oli ostanut sen aikaa sitten, mutta koska ei saanut kutsua juhliin, toi sen nyt. Oli pakko sanoa, että emme järjestäneet häitä lahjojen takia, joten kiitos vaan, mutta en ota tätä vastaan. Hän oikeasti kuvitteli olevansa parhaita ystäviäni, vaikka oikeastaan oli vain yksi ystäväporukasta, johon paras ystäväni kuuluu. [/quote] Kuulostat melko teiniltä. Toivottavasti ette ole ystäviä enää.
[/quote]
Emme koskaan olleet varsinaisia ystäviä, hän oli yksi ystäväporukasta, johon paras ystäväni kuului. Eräänlainen ulkojäsen, joka tuppautui joka paikkaan ja jolta jouduttiin vuosien mittaan salaamaan kaikenlaisia risteilyjä jne., koska hän oli todella rasittavaa seuraa. Kerran oltiin sillä ystäväporukalla (ilman tätä räyhähenkeä) Tallinnassa ja vain yksi meistä päivitti faceen kuvia, joiden teksteistä saattoi päätellä, että hän oli siellä äitinsä ja siskonsa kanssa. Me nauroimme katketaksemme, kun seuraavana tapaamiskertana tämä ulkojäsen tenttasi moneen kertaan kaveriltamme, että mitä teitte ja miksi et pyytänyt mukaan, jos sukulaisten kanssa olit, hän olisi mielellään lähtenyt jne. Meillä muilla oli päivityksissä jotain "siivouspäivä, kylläpä taas on pölyä" tai "aamujoogan jälkeen maistuu mansikkasmoothie".
[/quote]
Aikuiset koulukiusaajat vauhdissa..! Häpeän puolestanne, koska itse ette ymmärrä...
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:13"]
Tää on yksi parhaita provoja aikoihin! Ihania "minulla on oikeus päästä häihin, kun olen tehnyt sitä ja tätä" ja "kyllä me kaikki oletettiin, että kutsu tulee, kun kesämökinkin lainasin" -perusteluja. Ymmärrän hyvin, että ap ei kutsua saanut, koska mikään ei ole kamalampaa kuin ihminen, joka olettaa saaneensa oikeuksia toisten yksityiselämään olemalla kerran tai kaksi ystävällinen.
[/quote]
sulta meni kait asian ydin ohi => salailu
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 13:01"]
48 oli siis AP. Esine on pakattu sellofaaniin. Kun ystävä tulee, saatan jättää sen näkyville ja kun sitä ihastelee/siitä kysyy, saatan vain sanoa että "Sille ei ollutkaan käyttöä, joten annan sen äidilleni lahjaksi." Haluaisin hoitaa tämän kypsästi, mutta en voi... - ap
[/quote]
Luultavasti ystäväsi tietää pikkusieluisuutesi ja lisää vettä myllyyn sanomalla, että "juuri tällaisen olisin ottanut häälahjaksi" ja sitten nauraa itsekseen, kun näkee muikean ilmeesi ja sen, miten kuvittelet kostavasi. Kerro nyt vielä, että se on ihan ulkomailta hankittu!
[/quote]
oletpa ilkeä
Mun kaveri ei kertonut mulle menneensä naimisiin, koska häntä hävetti naida luuserimies. Väitti minulle aluksi että häät olivat sellainen hetken päähänpisto, siksi en saanut kutsua (asumme aika kaukana toisistamme). Oikeasti kaverini halusi siis pelastaa jo ennestään rikkonaisen parisuhteen ja halusi myös, että pojallaan on isä ja ydinperhe. On siinäkin ydinperhe, vanhemmat riitelevät jatkuvasti ja juopottelevat. Kaverini ei aio erota vielä vuosiin, koska on kuulemma lapselle parhaaksi että isä ja äiti asuu saman katon alla, riitelystä huolimatta.