Voitteko vanhemmat olla vanhempia lapsillenne??
Olen varhaiskasvattajana täysin loppu näihin lapsiin, kenellä ei ole minkäänlaisia rajoja kotona! Lapset pitävät aikuisia jonain palvelijoina, eikä aikuisen sana tarkoita mitään. Tehdään asiat just niin kuin lystätään, eikä välitetä säännöistä pätkääkään. Ei olla edes pahoillaan kun on tehty väärin.
Niin surullista ja raskasta, kun vanhemmat yrittävät siirtää hukassa olevaa vanhemmuuttaan varhaiskasvattajille. Asiaa ei auta yhtään se, että nämä vanhemmat pitävät lapsia pitkiä päiviä hoidossa vaikka olisivat itse kotona, pahimmassa tapauksessa molemmat vanhemmat lomalla tai vapaalla. Uskomatonta touhua, mutta aivan tavallista tänä päivänä.
Kommentit (151)
Vanhemmat eivät opi olemaan vanhempia kun vievät lapsensa jo 1-vuotiaana hoitoon. Ja jos lapsi vielä on pitkät päivät hoidossa, niin missä välissä sitä ollaan vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus viedä esikoinen päiväkotiin, kun vauva syntyy. Sitten valitetaan kun on haasteita esikoisen kanssa ja se on niin hankala kotona. Miksiköhän? 🤔
Tämä on kyllä hullua, että nykyvanhemmat eivät osaa hoitaa kahta lasta yhtäaikaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus viedä esikoinen päiväkotiin, kun vauva syntyy. Sitten valitetaan kun on haasteita esikoisen kanssa ja se on niin hankala kotona. Miksiköhän? 🤔
Tämä on kyllä hullua, että nykyvanhemmat eivät osaa hoitaa kahta lasta yhtäaikaa!
Muualta ei löydy kavereita. Naapurissa asuu pelkkiä eläkeläisiä. Edes yhtäkään serkkua ei ole eikä tule. Leikkipuistossa ei ole päivisin ketään. Seurakuntien kerhot ovat olleet tauolla kaksi vuotta.
Nykyään on lapsia todella vähän.
Eiköhän kaikki yritä olla vanhempia. On helppoa tulla keulimaan omasta hyvyydestä, kun lapsi on ns helppo lapsi.
Minun kaverini on varhaiskasvattaja ja luokanopettja, ja aina arvostelemassa toisten lasten kasvatusta. Näki yhden sun toisen käytöshäiriöisenä. Sitten sai itse add-lapsen. Nyt lapsi teini, eikä hän enää tuomitse ketään.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus viedä esikoinen päiväkotiin, kun vauva syntyy. Sitten valitetaan kun on haasteita esikoisen kanssa ja se on niin hankala kotona. Miksiköhän? 🤔
Ei vaan nykyään jätetään esikoinen päivähoitoon kun vauva syntyy.
Tiedätkö miksi? Koska sen päivähoitopaikan saaminen on helvetinmoinen urakka, eikä sitä halua aloittaa alusta.
Jos otat esikoisen kotiin, on se sama urakka edessä plus lopputulemana on se, että se esikoinen joutuu vieraaseen paikkaan ja se pienempi toiselle puolelle kaupunkia.
Anna kun arvaan pari seikkaa: Onko näillä lapsilla nimessä kirjaimia x,c,w tai vastaavaa? Onko vanhemmilla paljon tatuointeja? Asuvatko jossain vuokrakasarmissa?
Ja vastaavasti: Jos lapsen nimi on ihan tavallinen Matti, Sanna tai Pekka, niin onko ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät opi olemaan vanhempia kun vievät lapsensa jo 1-vuotiaana hoitoon. Ja jos lapsi vielä on pitkät päivät hoidossa, niin missä välissä sitä ollaan vanhempia?
Tuolla logiikalla toinen vanhempi ei koskaan opi. Vai molempienko pitäisi kotona tuilla olla?
Tää kotona olo on osa sitä, ettei olla vanhempia. Ei lapset opi, että aikuisilla on aikuisten vastuut, kun vanhempi on poalvelija, joka laittaa kaiken vuosiksi sivuun ja on olemassa vain lastaan varten. Osa ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikki yritä olla vanhempia. On helppoa tulla keulimaan omasta hyvyydestä, kun lapsi on ns helppo lapsi.
Minun kaverini on varhaiskasvattaja ja luokanopettaja, ja aina arvostelemassa toisten lasten kasvatusta. Näki yhden sun toisen käytöshäiriöisenä. Sitten sai itse add-lapsen. Nyt lapsi teini, eikä hän enää tuomitse ketään.
Joo just ja joka toinen lapsi diagnoosin tarpeessa…Selityksiä löytyy kyllä aina sille että sitä lapsen parasta ei tarvisi ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikki yritä olla vanhempia. On helppoa tulla keulimaan omasta hyvyydestä, kun lapsi on ns helppo lapsi.
Minun kaverini on varhaiskasvattaja ja luokanopettaja, ja aina arvostelemassa toisten lasten kasvatusta. Näki yhden sun toisen käytöshäiriöisenä. Sitten sai itse add-lapsen. Nyt lapsi teini, eikä hän enää tuomitse ketään.
Joo just ja joka toinen lapsi diagnoosin tarpeessa…Selityksiä löytyy kyllä aina sille että sitä lapsen parasta ei tarvisi ajatella.
Se, että tuolla lapsella on diagnoosi, ei tarkoita, että kaikilla kovapäisillä lapsilla olisi. Usein kyllä sellainen löytyy, tai on ainakin siinä rajoilla, että diagnoosi voisi olla.
Jälleen: kyllä suurin osa vanhemmista ajattelee lapsensa parasta. Mutta kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota. Ots siis sädekehäsi pois jo.
Vierailija kirjoitti:
Anna kun arvaan pari seikkaa: Onko näillä lapsilla nimessä kirjaimia x,c,w tai vastaavaa? Onko vanhemmilla paljon tatuointeja? Asuvatko jossain vuokrakasarmissa?
Ja vastaavasti: Jos lapsen nimi on ihan tavallinen Matti, Sanna tai Pekka, niin onko ongelmia?
Pahin tietämäni häirikkö on vanhahtavan nimen (tyyliä Onni) omaava poika, jonka vanhemmilla ok-talo. Äitinsä ei suostunut laittamaan poikaansa mihinkään tutkimuksiin vaikka jo päiväkodissa oli sellainen, ettei keskity eikä kuuntele. Myöhemmin käytös muuttui agressiiviseksi. Kiusaa toisia lapsia ja haistattelee aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikki yritä olla vanhempia. On helppoa tulla keulimaan omasta hyvyydestä, kun lapsi on ns helppo lapsi.
Minun kaverini on varhaiskasvattaja ja luokanopettaja, ja aina arvostelemassa toisten lasten kasvatusta. Näki yhden sun toisen käytöshäiriöisenä. Sitten sai itse add-lapsen. Nyt lapsi teini, eikä hän enää tuomitse ketään.
Joo just ja joka toinen lapsi diagnoosin tarpeessa…Selityksiä löytyy kyllä aina sille että sitä lapsen parasta ei tarvisi ajatella.
Se, että tuolla lapsella on diagnoosi, ei tarkoita, että kaikilla kovapäisillä lapsilla olisi. Usein kyllä sellainen löytyy, tai on ainakin siinä rajoilla, että diagnoosi voisi olla.
Jälleen: kyllä suurin osa vanhemmista ajattelee lapsensa parasta. Mutta kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota. Ots siis sädekehäsi pois jo.
Ja miksi näistä vanhemmista jotka EIVÄT ajattele lapsen parasta, ei saisi edes puhua? Näitä kuitenkin näkee tosi paljon. Itsekkäitä ihmisiä, jotka pistävät omat itsekkäät tarpeensa aina pienen lapsen tarpeiden edelle. Kenelle lapsi on pelkkä riesa. Ja kaikkein uskomattominta on se, että silti hankitaan se toinen lapsi, koska niin KUULUU tehdä. Ehkä siinäkin ajatellaan et päästään helpommalla kun lapsista on sitten seuraa toisilleen, ja vanhemman ei tarvi leikkiä tai olla lapsen kanssa senkään vertaa.
Noh, kun tältäkin palstalta lukee, kuinka monet vanhemmat saavat raivokilareita jos koulut eivät ota täyttä kasvatusvastuuta heidän lapsistaan, sen sijaan että toimisivat kouluna, eli opettavat lapsia, niin ei, vanhemmat eivät enään kasvata lapsiaan. Lapsien kasvatusvastuu on siirretty päiväkodeille ja kouluille, jotta vanhemmat saavat "omaa aikaa". Selkeästi huomasi noista "ei etäkoulua" kirkujista, että kenen koti ei ole hyvä paikka lapselle.
Meidän rapussa asuu kaksi keski-ikäistä naista jotka tunnen jollain lailla.
Minulla meni vuosia tajuta, että he ovat molemmat ala-ikäisten lapsien äitejä.
Niitä lapsia ei näy äippien luona juuri koskaan. Tyyliin päivän kuussa.
Naiset elelevät yksinään kotona ja polttavat ruohoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus viedä esikoinen päiväkotiin, kun vauva syntyy. Sitten valitetaan kun on haasteita esikoisen kanssa ja se on niin hankala kotona. Miksiköhän? 🤔
Ei vaan nykyään jätetään esikoinen päivähoitoon kun vauva syntyy.
Tiedätkö miksi? Koska sen päivähoitopaikan saaminen on helvetinmoinen urakka, eikä sitä halua aloittaa alusta.
Jos otat esikoisen kotiin, on se sama urakka edessä plus lopputulemana on se, että se esikoinen joutuu vieraaseen paikkaan ja se pienempi toiselle puolelle kaupunkia.
Selityksiä löytyy kyllä aina.. Se on huomattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus viedä esikoinen päiväkotiin, kun vauva syntyy. Sitten valitetaan kun on haasteita esikoisen kanssa ja se on niin hankala kotona. Miksiköhän? 🤔
Tämä on kyllä hullua, että nykyvanhemmat eivät osaa hoitaa kahta lasta yhtäaikaa!
Muualta ei löydy kavereita. Naapurissa asuu pelkkiä eläkeläisiä. Edes yhtäkään serkkua ei ole eikä tule. Leikkipuistossa ei ole päivisin ketään. Seurakuntien kerhot ovat olleet tauolla kaksi vuotta.
Nykyään on lapsia todella vähän.
Tämä on tärkeä havainto.
Päiväkodeissa lapset tapaavat kavereita. Meillä jo tosiaan 1-vuotiaasta päiväkodissa (oikein hyvä lähipäiväkoti) ollut nuorimmainen, joka on nyt 4-vuotias, on aina pidempien vapaiden jälkeen odottanut päiväkotia, että pääsee kavereiden kanssa leikkimään. Ei ole kertaakaan itkenyt päiväkotiin jäämistä, vaan on aina ollut hyvällä mielellä aamuisin. Ei myöskään päiväkodista ole tullut kertaakaan viestiä tai tietoa, että lapsi itkisi tai ikävöisi. Sen sijaan viimeksi pitkällä joululomalla itki, kun ei päässyt päiväkotiin leikkimään kavereiden kanssa, vaikka teimme yhdessä kaikkea kivaa.
Olemme siinä mielessä onnekkaassa tilanteessa, että emme asu täysin lapsettomalla alueella: asuinaluellamme (pieni OKT- ja RT-alue) on alle kouluikäisiä, eskarilaisia tai 1-2 luokkalaisia lapsia varmaan parisenkymmentä. Kun muutimme tähän, tässä ei asunut kuin muutama isompi lapsi, mutta nyt lapsiperheitä on muuttanut tähän, ja kunhan nuorempi lapsemme kasvaa, hän saa varmaan kavereita naapuristakin, ihan vastapäätä asuu vuotta nuorempi lapsi, ja välittömästi heidän talonsa takana olevassa talossa lapsemme kanssa samanikäinen. Koronan takia olemme tosin jättäneet kontaktit ja tutustumisen vähälle, ikävä kyllä.
Mistä näitä provoilijoita oikein löytyy?
Vanhempi oppii / ei opi olemaan vanhempi päivähoidosta riippumatta. Ei näitä kahta voi yhdistää. On vanhempia, jotka vievät lapsen varhaisessa vaiheessa päiväkotiin töiden ja elämässä pärjäämisen vuoksi. Ehkä tahtovat rakentaa taloa ja yrittävät saada rahaa säästöön. Ehkä yrittävät myös edetä urillaan, sillä hyvänen aika vuonna 2022 myös naisella on miehen kanssa tasavertainen oikeus siihen.
Ei lasten hankkiminen automaattisesti tarkoita sitä, että työt ja taloudenhoitoon liittyvät vastuut laitetaan sivuun vuosiksi eteenpäin. Eikä kaikki ihmiset asu maalla muuttotappiokunnassa, jossa omakotitalon saa 200 tuhannella eurolla. Eikä myöskään näin kärjistäen kaikki tahdo viedä lastaan vanhaan homeloukko-omakotitaloon, saatika omaa kompetenssia sen talon kunnostamiseen.
On myös vanhempia, jotka hankkii lapsia osana "perhesuunnittelua", jotta voi olla mahdollisimman pitkään kotona. Osa näistä vanhemmista onkin sitten puolikuolleita, kun toinen puoliso yrittää tuoda elannon ja toinen yrittää pärjätä kolmen - joskus jopa neljänkin - lapsen kanssa päivisin kotona.
Vanhempana olo on:
sylittelyä aina kun tarve.
Lukemista ja leikkimistä, kun ollaan vapaalla.
Rajoja ja turvallisuuden tunnetta tuovia toistuvia struktuureja (iltasadut, nukkumaanmenoajat jne.).
Terveellistä ja maistuvaa kotiruokaa monipuolisesti.
Kavereiden tapaamista.
Oppimista ja näkemistä.
Oppimista, että sekä isi, että äiti tekee tiettyjä kotiaskareita käytännössä päivittäin (pyykkäys, imurointi, ruuan laitto jne.).
Ei rajatonta rakkautta vailla sääntöjä (päivähoidossa tai ilman sitä). Ei kaikessa periksi antamista (päivähoidossa tai ilman sitä). Ei yksin jättämistä (päivähoidossa tai ilman sitä).
Vanhemmuus on vanhemmuutta päivähoidolla tai ilman. Uskomatonta, että osalle täydellinen vanhempi on se, joka pitää lapsensa kolmi-nelivuotiaaksi asti kotona ilman suurempia velvoitteita.
- Kahden lapsen isä, aviopuoliso joka tukee puolisoa töissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikki yritä olla vanhempia. On helppoa tulla keulimaan omasta hyvyydestä, kun lapsi on ns helppo lapsi.
Minun kaverini on varhaiskasvattaja ja luokanopettaja, ja aina arvostelemassa toisten lasten kasvatusta. Näki yhden sun toisen käytöshäiriöisenä. Sitten sai itse add-lapsen. Nyt lapsi teini, eikä hän enää tuomitse ketään.
Joo just ja joka toinen lapsi diagnoosin tarpeessa…Selityksiä löytyy kyllä aina sille että sitä lapsen parasta ei tarvisi ajatella.
Se, että tuolla lapsella on diagnoosi, ei tarkoita, että kaikilla kovapäisillä lapsilla olisi. Usein kyllä sellainen löytyy, tai on ainakin siinä rajoilla, että diagnoosi voisi olla.
Jälleen: kyllä suurin osa vanhemmista ajattelee lapsensa parasta. Mutta kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota. Ots siis sädekehäsi pois jo.
Ja miksi näistä vanhemmista jotka EIVÄT ajattele lapsen parasta, ei saisi edes puhua? Näitä kuitenkin näkee tosi paljon. Itsekkäitä ihmisiä, jotka pistävät omat itsekkäät tarpeensa aina pienen lapsen tarpeiden edelle. Kenelle lapsi on pelkkä riesa. Ja kaikkein uskomattominta on se, että silti hankitaan se toinen lapsi, koska niin KUULUU tehdä. Ehkä siinäkin ajatellaan et päästään helpommalla kun lapsista on sitten seuraa toisilleen, ja vanhemman ei tarvi leikkiä tai olla lapsen kanssa senkään vertaa.
Puhu heistä sitten. Älä paasaa että KAIKKI vanhemmat on paskoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus viedä esikoinen päiväkotiin, kun vauva syntyy. Sitten valitetaan kun on haasteita esikoisen kanssa ja se on niin hankala kotona. Miksiköhän? 🤔
Ei vaan nykyään jätetään esikoinen päivähoitoon kun vauva syntyy.
Tiedätkö miksi? Koska sen päivähoitopaikan saaminen on helvetinmoinen urakka, eikä sitä halua aloittaa alusta.
Jos otat esikoisen kotiin, on se sama urakka edessä plus lopputulemana on se, että se esikoinen joutuu vieraaseen paikkaan ja se pienempi toiselle puolelle kaupunkia.
Selityksiä löytyy kyllä aina.. Se on huomattu.
Ei se ole selitys, vaan fakta.
Esikoisen etu ei ole poukkoilla edestakaisin koti-päiväkoti-kerho-uusi päiväkoti-elämää, eikä perheen etu ole se, että sitä hoitopaikka-asiaa saa stressata vuosia ja sitten käyttää kuskauksiin kolme tuntia päivässä.
Ei vitsi aaaargh! Mikään ei ärsytä enempää kuin nämä lapatossutossuvanhemmat!! Perheet joissa taapero päättää mitä syödään, milloin lähdetään päiväkotiin jne. Sitten ihmetellään kun ei pärjätä lapsen kanssa ja tuodaan sitä entistä enemmän vaan hoitoon! 🤦♀️🤦♀️🤦♀️
Täytyyhän sitä olla omaa aikaa ihmisellä.. Aikuisella tietenkin. Lapsi voi viettää sen ajan päiväkodin lapsilaumassa kauheassa metelissä ja itkeä ikäväänsä.