Lue keskustelun säännöt.
Voitteko vanhemmat olla vanhempia lapsillenne??
01.02.2022 |
Olen varhaiskasvattajana täysin loppu näihin lapsiin, kenellä ei ole minkäänlaisia rajoja kotona! Lapset pitävät aikuisia jonain palvelijoina, eikä aikuisen sana tarkoita mitään. Tehdään asiat just niin kuin lystätään, eikä välitetä säännöistä pätkääkään. Ei olla edes pahoillaan kun on tehty väärin.
Niin surullista ja raskasta, kun vanhemmat yrittävät siirtää hukassa olevaa vanhemmuuttaan varhaiskasvattajille. Asiaa ei auta yhtään se, että nämä vanhemmat pitävät lapsia pitkiä päiviä hoidossa vaikka olisivat itse kotona, pahimmassa tapauksessa molemmat vanhemmat lomalla tai vapaalla. Uskomatonta touhua, mutta aivan tavallista tänä päivänä.
Kommentit (151)
omista valinnoistaan uhriutujat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä teistä muista, mutta minä ainakin olen lopen kyllästynyt lukemaan näitä valituksia vanhemmista, varsinkin päiväkotien henkilökunnalta.
Aivan kuin normaalien perheiden normaalissa arjessa ei olisi tarpeeksi, saa vielä lukea harvase päivä eri medioista miten nykyvanhemmat ei osaa mitään ja kaikki on meidän vuoksi pielessä.
Miten kukaan siellä päiväkodissa ei voi katsoa peiliin, että ehkä teillä ei vain ole enää homma hanskassa? Ehkä te ette osaa?
Ja mitä tulee ryhmäkokoihin, niin mitäpä me vanhemmat niillekään mitään voimme? Mutta jollain maagisella tavalla 2010-luvun jälkeen kaikki on kääntynyt vanhempien syyksi, jopa päiväkotien ryhmäkoot. Nehän ei tietenkään vaikuta negatiivisesti lapsiin, eihän?
Meillä jokaisella vanhemmalla on omat elämät, omat ongelmat, omat työt tai opiskelut tai vaikka työttömyydet, joiden kanssa on ihan tarpeeksi tekemistä. Ja vielä pitäisi kaiken haukkumisen ja sättimisen jälkeen lähteä ajamaan juuri päiväkotien työolojen parantamista? Uskallan väittää, että suuri osa vanhemmista ja lapsista vain lusii pakollisen päivähoidon (ja puhuu sen huonoista puolista muiden vanhempien kanssa keskenään) ja sitten huokaisee helpotuksesta, kun koulu alkaa.
Päivän ehkäisynä toimiva katkeruusavautuminen vanhemmalta, kiitos tästä!
Käännän nyt puukkoa haavassa, mutta se on ihan oma valinta, hankkiiko niitä lapsia kuormittamaan sitä omaa elämäänsä. Kukaan ei pakota! Voi ihan itse jo etukäteen miettiä, riittääkö rahkeet kaiken pyörittämiseen.
Joillain ei näköjään tosin rahkeet riitä edes asian harkitsemiseen, ja sitten ollaan tuossa.
Uskon, että näet viestini näin, sillä se on kaikkein helpointa. "Olet vain huono vanhempi joka ei osaa ja on siksi katkera".
Olen ollut vanhempi 13 vuotta. Tähän mahtuu monta vuotta päiväkotiarkea oman opiskelun ja myöhemmin työn merkeissä. Meidän elämäntilanteemme on koko ajan muuttunut, päiväkotiarki ei. Ja tässä vuosien varrella olen puhunut päiväkotiarjesta hyvin monen vanhemman kanssa, ja jokainen on sanonut samaa: kun esikoulu loppuu, voi huokaista helpotuksesta.
Jokainen vanhempi (joista yksikään ei pursuile yli normaalin vanhemman muotista) oli kyllästynyt päiväkodin toimintaan, vanhentuneihin tapoihin, tiedotukseen, vaatimuksiin, tiloihin, johtamistaitoihin ja osa myös osaan hoitajista. Kukaan ei vaatinut kuuta taivaalta, ei erikoiskohtelua lapselleen, ei mitään sellaista josta voisit alkaa nälviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykylapsia kohdellaan onneksi kuten lapsia, mutta sitten tulee tämä lieveilmiö, eli lapsellinen käytös mukana myös. Koittakaa nyt sitten jo päättää, mitä lapsilta halutaan. Aikuisistahan se on kiinni - myös ja varsinkin päiväkodin aikuisista.
Tämä on kyllä huomattu... en ainakaan itse muista olleeni niin avuton ja lapsellinen kuin nykyajan lapset. Välillä tuntuu, että lapsipuolessa ei ole tapahtunut minkäänlaista henkistä kehitystä 3,5 vuoden aikana, vaan päinvastoin on jossain suhteessa jopa lapsellisempi nyt kuin silloin.
Kyllä näitä vain on. Mullakin hoidossa 2-vuotias lapsi jota hoitoon tuodessa saatetaan sanoa että ei suostunut laittamaan vaippaa tai käymään potalla. Ei suostunut pukemaan päälle ym. Kotona huutaa niin kauan että saa tahtonsa läpi. Vanhemmat itse kyllä myöntäneet että ovat kädettömiä lapsen kanssa ja antavat liian helposti periksi. Onneksi mulla käyttäytyy hyvin. Välillä kyllä itkee jos pettyy mutta menee nopeasti ohi.
Toinen mun hoitolapsi kerran ihmetteli kun väänsin oman lapseni kanssa yhdestä asiasta. Tää hoitolapsi sano mulle et "kuule, Tiina ei halua mennä sinne." Mä vaan totesin et kuule, meillä aikuiset määrää ja lapset tottelee. Hän oli tosi ihmeissään kun heillä kuulemma lapset saa määrätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus viedä esikoinen päiväkotiin, kun vauva syntyy. Sitten valitetaan kun on haasteita esikoisen kanssa ja se on niin hankala kotona. Miksiköhän? 🤔
Ei vaan nykyään jätetään esikoinen päivähoitoon kun vauva syntyy.
Tiedätkö miksi? Koska sen päivähoitopaikan saaminen on helvetinmoinen urakka, eikä sitä halua aloittaa alusta.
Jos otat esikoisen kotiin, on se sama urakka edessä plus lopputulemana on se, että se esikoinen joutuu vieraaseen paikkaan ja se pienempi toiselle puolelle kaupunkia.
Jos näin tekee niin sitten on ihan helvetin turha itkeä sitä, että vauva saa ekan flunssan alle kaksikuisena minkä esikoinen tuo päiväkodista. Ja siihen perään kaikki mahdolliset päiväkodin syyspöpöt. Mä oon skipannut parin sometyypin päivitykset, kun ne on vaan valitusta tästä ja sitten siitä, kun pitää lumikaaoksessa työntää iltapäivällä rattaita hakemaan esikoinen päiväkodista. Ja ulistaan missä vaiheessa tehdään ruoka ja siivotaan.
Sitten kuitenkin dokumentoidaan ihan kaikki päivän tapahtumat someen: hiukset laitettuina, korut ja killuttimet päällä ja ihmetellään miksi ollaan jatkuvasti niin väsyneitä. En. Vaan. Tajua.
Tässä on kyllä paljon totta. Meillä esikoinen on jo eskarilainen joten valinnanvaraa ei oikein ole, vaan päiväkotiin on mentävä. Ja sieltä esikoinen on tuonut pienemmälle kotiin ihan jokaisen flunssan joka nyt sattuu kiertämään (ja niitä on PALJON). Toisaalta jossain vaiheessa ne on sairastettava.. Tutkimusten mukaan pitkään kotihoidetut lapset sairastavat enemmän sitten kun aloittavat varhaiskasvatuksen/koulun kuin ne ikätoverinsa, jotka ovat hoidossa olleet pienestä saakka ja sairastaneet jo aiemmin. Toki aivan pienelle vauvalle tavallinen flunssakin voi tarkoittaa sairaalareissua, tämä on tullut meilläkin koettua. :( Mutta minkäs teet tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"surullista ja raskasta, kun vanhemmat yrittävät siirtää hukassa olevaa vanhemmuuttaan varhaiskasvattajille"
Mikä tekee nykyään suomalaisesta lapsesta niin erityisen, hoitoa vaativan ja raskaan?
Ja nykyään päiväkotiryhmät ovat Suomessa pienet, jos niitä vertaa muihin maihin tai aikaisempiin vuosikymmeniin.Monessa maassa lapset viedään hoitoon 1-6kk ikäisenä ja näin oli myös Suomessa 80-luvulle saakka. Ranskassa pakollinen peruskoulu aloitetaan 3v ja monessa muussa maassa 4v.
Vanhemmat lapsen yksilöllisenä hoitajana ja kasvattajana on uusi ilmiö Suomessa, tullut joskus 80-luvulla, sitä ennen lapsia hoitivat vähemmän työkykyiset - vanhukset, nuoremmat sisaret, nuoret tytöt, lapsipiiat jne. kun lapsen vanhemmat tarvittiin tuottavaan työhön ja rakentamaan yhteiskuntaa.
Koskaaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole olleet lastensa kanssa kuin tämä päivänä, kun on lyhyet työpäivät, pitkät lomat, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertak.vaipoista jne.
Mutta tätä samaa vanhempien syyllistämistä on veisattu iät ja ajat, mikään ei ole vanhemmilta tarpeeksi ja kylliksi. Aina kasvattavat ja hoitavat lapsensa väärin, oli vuosisata mikä tahansa.
Mielenkiinnosta kysyn, ketä varten työskentelet varhaiskasvatuksessa? Oletko lapsia varten vai lapset sinua varten, jotka mahdollistavat vain palkan maksun ja elintasosi ja työsi on toisarvoinen.
Kyllä monet vanhemmat ovat lapsiaan hoitaneet ennen 80-lukuakin.
Äitiysloma oli 1-6kk, riipuen vuosikymmenistä
Kotirouvilla oli kotiapulaiset ja lapsipiiat.
Joillakin yläluokan naisilla jopa lapsensa imettäjät.Ja vanhemmilla ei todella ollut aikaa höösätä lastensa kanssa, kun pyykin pesuun saattoi kulua päivä, vedet kannettiin vesipostista, ruoka kasvatettiin viljelypalstoilla, myös kaupungissa, vaatteet tehtiin itse. Kaupat sulki ovensa klo 17. Ei ollut kertakäyttövaippoja ja äidinmaitokorvikkeita.
Ei siinä ollut aikaa lapsille, jos aikoi pitää lapsensa ja itsensä hengissä ja kantaa vastuunsa perheestä.
Tämä keskustelu on turha, koska tarkoitus ei suinkaan ole lapsen paras, vaan vanhempien syyllistäminen ja haukkuminen.
Ja ap. unohtaa, myös lapsi nauttii lain tuomaa turvaa ja oikeutta. Lapsen varhaiskasvatus on lakiin perustuva oikeus ja etu.
Josta edelliset sukupolvet ovat tehneet sen eteen paljon töitä ja veronmaksajat maksavat, joka parantaa lapsen etua ja hyvinvointia.Nyt puhut kyllä jostain kaukaisemmasta ajasta. Yläluokan naiset ja lapsipiiat..? Kyllä ennen 80-lukua on ollut ihan juoksevat vedet ja ruoka ja vaatteet on ostettu kaupasta, oli kertakäyttövaippoja ja kaupat olivat klo 20 asti auki kaupungissa ainakin.
Suomessa on edelleen kotitalouksia joissa ei ole juoksevaa vettä tai muuta kuin puulämmitys.
Kaupat oli vielä 80-luvun alkupuoliskolla auki arkisin 9-17 ja lauantaisin 9-13, nuo tuollaiset pidemmät aukioloajat tuli vasta 80-luvun loppupuolella.
Ja ennen 80-lukua oli ihan tavallista käyttää kestovaippoja ja tehdä vaatteet itse.
Minulla on kyllä täysin kokemukset. En puhu mistään syrjäseuduista joihin kaikki tulee aina viiveellä, vaan elämästä kaupungissa. Todellakin ovat kaupat olleet auki klo 20 asti jo paljon kauemmin kuin sanot, ja ja jopa isovanhempanikin ovat aina ostaneet vaatteensa kaupasta.
Ei ole. Olin Helsingin Stockalla töissä eri osastoilla koko 80-luvun.
Ja se ei ole koko Suomi.
En puhu Stockasta vaan ruokakaupoista. Mainitsemasi kellonajat eivät täsmää omiin kokemuksiini. Kertakäyttövaippoja on myös käytetty meidän perheessä siitä lähtien kun sisarukseni syntyi, eli 70-luvun alusta.
Stocka oli PIDEMPÄÄN auki kuin perusruokakaupat.
Sinun perheesi ei ole maailmankaikkeus.
En ole väittänytkään, mutta ainakin meillä Espoossa ruokakaupat olivat auki pidempään kuin sanot jo 70-luvulla, 80-luvusta puhumattakaan.
Ei ollut. Asuin Espoossa 70- ja 80-luvuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vitsi aaaargh! Mikään ei ärsytä enempää kuin nämä lapatossutossuvanhemmat!! Perheet joissa taapero päättää mitä syödään, milloin lähdetään päiväkotiin jne. Sitten ihmetellään kun ei pärjätä lapsen kanssa ja tuodaan sitä entistä enemmän vaan hoitoon! 🤦♀️🤦♀️🤦♀️
Sama juttu. Niitä on täällä pk:ssa pilvin pimein ja omissa sukulaisissa kanssa. En edes jaksa tavata heitä enää, kun kirkuvat ,kiukuttelevat kakarat 1 -vuotiaasta alkaen käskyttää vanhempia mennen tullen. Huh huh. Ei jaksa katsoa ja kun puutun lapsien käytökseen , äiti loukkaantuu minulle ja rupueaa hyvittelemään huonosti käyttäytyviä lapsia jotka eivät välitä äidin käskyistä mitään. Antaa olla.
Omia lapsia oli viisi ja hyvin selvittiin.
Vierailija kirjoitti:
Noo, tuossa katselin kun äiti tuli hakemaan taaperoaan hoidosta.
Taapero paukuttaa keskittyneesti pikkulapiolla lumipaakkua. Äiti:” Jannukka, joko me kohta lähdettäisiin?”. Jannukka ei päätä käännä. Jatkaa touhujaan. Hetken päästä äiti kysyy uudestaan että jokohan me kohta lähdettäisiin. Jannukka on alkanut kiipeämään lumikinoksen päälle. Äiti juttelee niitä näitä hieman hermostuneena muiden aikuisten kanssa.
Sanoo vielä kerran, että joko me kohta lähdettäisiin kulta? Kun pitäisi vielä käydä kaupassakin, selittää äiti taaperolle. Jannukka pugertaa lumessa.
Ihan järkyttävää katsottavaa.
Se Jannukka ei tajua mitään mistään kauppaan ehtimisistä, se ei merkkaa sille mitään. Sille sanotaan että äiti tuli nyt hakemaan, laitappa leikit loppuun ja sit lähdetään autoon. Ei kerrota että nyt vielä mennään kauppaan kun maito on loppu, kun sinähän niin tykkäät maidosta jne jne.
Ei voi aikuinen olla noin kädetön ja epävarma ettei saa pentuaan hoidosta lähtemään kun ”ei se halua vielä lähteä”!!
Oletkohan lapseton siskoni? Juttusi ovat yhtä lailla pihalla.
Tuo on ihan tyypillinen lähtö päiväkodista. Ei mitään ihmeellistä, ei kädettömyyttä eikä mitään muutakaan.
t. opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän kaikki yritä olla vanhempia. On helppoa tulla keulimaan omasta hyvyydestä, kun lapsi on ns helppo lapsi.
Minun kaverini on varhaiskasvattaja ja luokanopettja, ja aina arvostelemassa toisten lasten kasvatusta. Näki yhden sun toisen käytöshäiriöisenä. Sitten sai itse add-lapsen. Nyt lapsi teini, eikä hän enää tuomitse ketään.
Entä mistä johtuu että ADD ja ADHD sekä Asberger -diagnoosit on räjähtäneet? Olen aivan varma, että prosessoitu ruoka ja ylipäätään ruoka- sekä lääketeollisuus on aiheuttanut tämän suuntauksen Suomessa. Missään muualla maailmassa ei neurologisia ongelmia ole näin paljon kuin Suomessa. Itselläni on 3 AD(H)D lasta ja olen aivan poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykylapsia kohdellaan onneksi kuten lapsia, mutta sitten tulee tämä lieveilmiö, eli lapsellinen käytös mukana myös. Koittakaa nyt sitten jo päättää, mitä lapsilta halutaan. Aikuisistahan se on kiinni - myös ja varsinkin päiväkodin aikuisista.
Tämä on kyllä huomattu... en ainakaan itse muista olleeni niin avuton ja lapsellinen kuin nykyajan lapset. Välillä tuntuu, että lapsipuolessa ei ole tapahtunut minkäänlaista henkistä kehitystä 3,5 vuoden aikana, vaan päinvastoin on jossain suhteessa jopa lapsellisempi nyt kuin silloin.
Näin keittiöpsykologina olisi mielenkiintoista tietää, mitä tunnetta nyt purat viattomiin lapsiin?
Sillä tasapainoinen ihminen ei kirjoita kuten sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus viedä esikoinen päiväkotiin, kun vauva syntyy. Sitten valitetaan kun on haasteita esikoisen kanssa ja se on niin hankala kotona. Miksiköhän? 🤔
Ei vaan nykyään jätetään esikoinen päivähoitoon kun vauva syntyy.
Tiedätkö miksi? Koska sen päivähoitopaikan saaminen on helvetinmoinen urakka, eikä sitä halua aloittaa alusta.
Jos otat esikoisen kotiin, on se sama urakka edessä plus lopputulemana on se, että se esikoinen joutuu vieraaseen paikkaan ja se pienempi toiselle puolelle kaupunkia.
Jos näin tekee niin sitten on ihan helvetin turha itkeä sitä, että vauva saa ekan flunssan alle kaksikuisena minkä esikoinen tuo päiväkodista. Ja siihen perään kaikki mahdolliset päiväkodin syyspöpöt. Mä oon skipannut parin sometyypin päivitykset, kun ne on vaan valitusta tästä ja sitten siitä, kun pitää lumikaaoksessa työntää iltapäivällä rattaita hakemaan esikoinen päiväkodista. Ja ulistaan missä vaiheessa tehdään ruoka ja siivotaan.
Sitten kuitenkin dokumentoidaan ihan kaikki päivän tapahtumat someen: hiukset laitettuina, korut ja killuttimet päällä ja ihmetellään miksi ollaan jatkuvasti niin väsyneitä. En. Vaan. Tajua.
Tässä on kyllä paljon totta. Meillä esikoinen on jo eskarilainen joten valinnanvaraa ei oikein ole, vaan päiväkotiin on mentävä. Ja sieltä esikoinen on tuonut pienemmälle kotiin ihan jokaisen flunssan joka nyt sattuu kiertämään (ja niitä on PALJON). Toisaalta jossain vaiheessa ne on sairastettava.. Tutkimusten mukaan pitkään kotihoidetut lapset sairastavat enemmän sitten kun aloittavat varhaiskasvatuksen/koulun kuin ne ikätoverinsa, jotka ovat hoidossa olleet pienestä saakka ja sairastaneet jo aiemmin. Toki aivan pienelle vauvalle tavallinen flunssakin voi tarkoittaa sairaalareissua, tämä on tullut meilläkin koettua. :( Mutta minkäs teet tässä tilanteessa.
Olisiko jotain linkkiä tällaiseen tutkimukseen? Ikinä en ole kuullut moisesta. Monet taudithan on sellaisia, jotka ei edes tartu vanhemmille lapsille tai aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on yhä enemmän 1-3v lapsia, jotka pelkäävät ja "vierastavat" muita ihmisiä ja ovat takiaisena äidistään kiinni, eikä kenenkään muun syli ja lohtu kelpaa tai osaa leikkiä ja olla muiden ikäistensä seurassa. Miten luottamussuhde voi kehittyä? Tai kaverisuhteet.
Tämä on ihan normaali kehitysvaihe tuossa iässä monella lapsella, vierastaminen ja eroahdistus ovat osa lapsen kehitystä. Itse asiassa useimmat lapset ovat kehityksellisistä syistä siinä vaiheessa, että alkavat leikkiä ikätovereiden kanssa ja kaivata näiden seuraa vasta n. 3 ikävuoden aikana. Lapset ovat toki yksilöitä ja joillakin varhainen päiväkotiin meneminen voi sysätä tätä kehitystä eteenpäin nopeammin ja hyvinkin sopia sosiaaliselle ja ulospäin suuntautuvalle lapselle, joka kaipaa paljon ulkopuolisia virikkeitä. Toisilla lapsilla taas meluisa ja hälyinen ympäristö aiheuttaa jopa ahdistusta eivätkä he aivan pieninä hyödy vielä päiväkodin sosiaalisesta ympäristöstä. Ihanteellista olisikin, että vanhemmat pystyisivät ottamaan huomioon lapsensa yksilölliset tarpeet päivähoidon aloituksen ajankohtaa mietittäessä. Toki perheiden tilanteet vaihtelevat ja aina se ei ole mahdollista. Mutta joka tapauksessa n. 3-4-vuotiaana on jo lähes jokaiselle lapselle hyödyllistä osallistua varhaiskasvatukseen. Itse laitoin sosiaalisen ja luonteeltaan avoimen, uusista kokemuksista innostuvan esikoisen päivähoitoon jo puolitoistavuotiaana, mutta nyt 2-vuotiasta ujoa, herkästi kuormittuvaa ja paljon omissa puuhissaan viihtyvää kuopusta hoidan vielä kotona. Hän ehtii hyvin kehittämään sosiaalisia taitoja päiväkodissa sitten 3-vuotiaana, kun valmiudet siihen ovat jo paremmat. Olemme puolisoni kanssa sumplineet työaikataulut siten, että kotihoito onnistuu siihen asti.
t. kasvatustiedettä ja kehityspsykologiaa opiskellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykylapsia kohdellaan onneksi kuten lapsia, mutta sitten tulee tämä lieveilmiö, eli lapsellinen käytös mukana myös. Koittakaa nyt sitten jo päättää, mitä lapsilta halutaan. Aikuisistahan se on kiinni - myös ja varsinkin päiväkodin aikuisista.
Tämä on kyllä huomattu... en ainakaan itse muista olleeni niin avuton ja lapsellinen kuin nykyajan lapset. Välillä tuntuu, että lapsipuolessa ei ole tapahtunut minkäänlaista henkistä kehitystä 3,5 vuoden aikana, vaan päinvastoin on jossain suhteessa jopa lapsellisempi nyt kuin silloin.
Näin keittiöpsykologina olisi mielenkiintoista tietää, mitä tunnetta nyt purat viattomiin lapsiin?
Sillä tasapainoinen ihminen ei kirjoita kuten sinä.
Miksi arvon keittiöpsykologi arvioi, että puran jotain tunnetta? Minä en ole ottanut osaa lapsen kasvatukseen, enkä sitä teekään. Enkä myöskään pura häneen mitään tunnetta, teen vain havaintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus viedä esikoinen päiväkotiin, kun vauva syntyy. Sitten valitetaan kun on haasteita esikoisen kanssa ja se on niin hankala kotona. Miksiköhän? 🤔
Ei vaan nykyään jätetään esikoinen päivähoitoon kun vauva syntyy.
Tiedätkö miksi? Koska sen päivähoitopaikan saaminen on helvetinmoinen urakka, eikä sitä halua aloittaa alusta.
Jos otat esikoisen kotiin, on se sama urakka edessä plus lopputulemana on se, että se esikoinen joutuu vieraaseen paikkaan ja se pienempi toiselle puolelle kaupunkia.
Jos näin tekee niin sitten on ihan helvetin turha itkeä sitä, että vauva saa ekan flunssan alle kaksikuisena minkä esikoinen tuo päiväkodista. Ja siihen perään kaikki mahdolliset päiväkodin syyspöpöt. Mä oon skipannut parin sometyypin päivitykset, kun ne on vaan valitusta tästä ja sitten siitä, kun pitää lumikaaoksessa työntää iltapäivällä rattaita hakemaan esikoinen päiväkodista. Ja ulistaan missä vaiheessa tehdään ruoka ja siivotaan.
Sitten kuitenkin dokumentoidaan ihan kaikki päivän tapahtumat someen: hiukset laitettuina, korut ja killuttimet päällä ja ihmetellään miksi ollaan jatkuvasti niin väsyneitä. En. Vaan. Tajua.
Tässä on kyllä paljon totta. Meillä esikoinen on jo eskarilainen joten valinnanvaraa ei oikein ole, vaan päiväkotiin on mentävä. Ja sieltä esikoinen on tuonut pienemmälle kotiin ihan jokaisen flunssan joka nyt sattuu kiertämään (ja niitä on PALJON). Toisaalta jossain vaiheessa ne on sairastettava.. Tutkimusten mukaan pitkään kotihoidetut lapset sairastavat enemmän sitten kun aloittavat varhaiskasvatuksen/koulun kuin ne ikätoverinsa, jotka ovat hoidossa olleet pienestä saakka ja sairastaneet jo aiemmin. Toki aivan pienelle vauvalle tavallinen flunssakin voi tarkoittaa sairaalareissua, tämä on tullut meilläkin koettua. :( Mutta minkäs teet tässä tilanteessa.
Olisiko jotain linkkiä tällaiseen tutkimukseen? Ikinä en ole kuullut moisesta. Monet taudithan on sellaisia, jotka ei edes tartu vanhemmille lapsille tai aikuisille.
Tässä yksi tutkimus, lisää varmasti löytyy googlettamalla:
https://www.livescience.com/9098-kids-day-care-infections.html
Monet taudit eivät juuri siitä syystä tartu vanhemmille lapsille tai aikuisille, että aiemmin sairastettujen infektioiden takia niitä vastaan on muodostunut vastustuskykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykylapsia kohdellaan onneksi kuten lapsia, mutta sitten tulee tämä lieveilmiö, eli lapsellinen käytös mukana myös. Koittakaa nyt sitten jo päättää, mitä lapsilta halutaan. Aikuisistahan se on kiinni - myös ja varsinkin päiväkodin aikuisista.
Tämä on kyllä huomattu... en ainakaan itse muista olleeni niin avuton ja lapsellinen kuin nykyajan lapset. Välillä tuntuu, että lapsipuolessa ei ole tapahtunut minkäänlaista henkistä kehitystä 3,5 vuoden aikana, vaan päinvastoin on jossain suhteessa jopa lapsellisempi nyt kuin silloin.
Näin keittiöpsykologina olisi mielenkiintoista tietää, mitä tunnetta nyt purat viattomiin lapsiin?
Sillä tasapainoinen ihminen ei kirjoita kuten sinä.
Miksi arvon keittiöpsykologi arvioi, että puran jotain tunnetta? Minä en ole ottanut osaa lapsen kasvatukseen, enkä sitä teekään. Enkä myöskään pura häneen mitään tunnetta, teen vain havaintoja.
Pahansuopa vihamielinen kyttääminen ei ole havainnointia.
Vierailija kirjoitti:
Pahansuopa vihamielinen kyttääminen ei ole havainnointia.
:D
Vierailija kirjoitti:
Pahansuopa vihamielinen kyttääminen ei ole havainnointia.
Eikö mielestäsi ole ollenkaan liioittelua tehdä noin rajuja johtopäätöksiä parin rivin viestistä av-palstalle? "Pahansuopa" ja "vihamielinen" ovat aika voimakkaita sanoja asiaa sen kummemmin tuntevalta ja mietinkin, että näetkö elämän ja ihmisten tunteet yleisestikin ottaen noin mustavalkoisesti? Mutta toisaalta tuollainen voimakas kärjistäminenhän on nykyaikana ihan normaalia...
Vierailija kirjoitti:
En tiedä teistä muista, mutta minä ainakin olen lopen kyllästynyt lukemaan näitä valituksia vanhemmista, varsinkin päiväkotien henkilökunnalta.
Aivan kuin normaalien perheiden normaalissa arjessa ei olisi tarpeeksi, saa vielä lukea harvase päivä eri medioista miten nykyvanhemmat ei osaa mitään ja kaikki on meidän vuoksi pielessä.
Miten kukaan siellä päiväkodissa ei voi katsoa peiliin, että ehkä teillä ei vain ole enää homma hanskassa? Ehkä te ette osaa?
Ja mitä tulee ryhmäkokoihin, niin mitäpä me vanhemmat niillekään mitään voimme? Mutta jollain maagisella tavalla 2010-luvun jälkeen kaikki on kääntynyt vanhempien syyksi, jopa päiväkotien ryhmäkoot. Nehän ei tietenkään vaikuta negatiivisesti lapsiin, eihän?
Meillä jokaisella vanhemmalla on omat elämät, omat ongelmat, omat työt tai opiskelut tai vaikka työttömyydet, joiden kanssa on ihan tarpeeksi tekemistä. Ja vielä pitäisi kaiken haukkumisen ja sättimisen jälkeen lähteä ajamaan juuri päiväkotien työolojen parantamista? Uskallan väittää, että suuri osa vanhemmista ja lapsista vain lusii pakollisen päivähoidon (ja puhuu sen huonoista puolista muiden vanhempien kanssa keskenään) ja sitten huokaisee helpotuksesta, kun koulu alkaa.
Eihän sitä uskoisi mitä kaikkea varhaiskasvatuksen henkilökunta joutuu todistamaan ihan päivittäin, ellei ole itsellä kokemusta. Yksi vanhempi oli sitä mieltä että päivähoito ei tarjoa tarpeeksi laadukasta viriketoimintaa heidän 2-vuotiaalle, kun hän ei halua tulla hoitoon sillä välin kun äiti ja isä ovat molemmat isän isyysvapaan ajan kotona vauvan kanssa! Pöyristyttävää mutta totta. Pitäisi kuulemma yrittää tehdä vähän taitavampia sirkustemppuja jotta lapsi viihtyisi hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät opi olemaan vanhempia kun vievät lapsensa jo 1-vuotiaana hoitoon. Ja jos lapsi vielä on pitkät päivät hoidossa, niin missä välissä sitä ollaan vanhempia?
Se on totta että monet lapset ovat enemmän hoidossa kun vanhempien kanssa. Viikonloput ja illat vielä parhaassa (pahimmassa) tapauksessa isovanhemmilla tai ties missä minne vaan sattuu lapsen saamaan ettei itse tarvitse hänen kanssaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"surullista ja raskasta, kun vanhemmat yrittävät siirtää hukassa olevaa vanhemmuuttaan varhaiskasvattajille"
Mikä tekee nykyään suomalaisesta lapsesta niin erityisen, hoitoa vaativan ja raskaan?
Ja nykyään päiväkotiryhmät ovat Suomessa pienet, jos niitä vertaa muihin maihin tai aikaisempiin vuosikymmeniin.Monessa maassa lapset viedään hoitoon 1-6kk ikäisenä ja näin oli myös Suomessa 80-luvulle saakka. Ranskassa pakollinen peruskoulu aloitetaan 3v ja monessa muussa maassa 4v.
Vanhemmat lapsen yksilöllisenä hoitajana ja kasvattajana on uusi ilmiö Suomessa, tullut joskus 80-luvulla, sitä ennen lapsia hoitivat vähemmän työkykyiset - vanhukset, nuoremmat sisaret, nuoret tytöt, lapsipiiat jne. kun lapsen vanhemmat tarvittiin tuottavaan työhön ja rakentamaan yhteiskuntaa.
Koskaaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat eivät ole olleet lastensa kanssa kuin tämä päivänä, kun on lyhyet työpäivät, pitkät lomat, kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertak.vaipoista jne.
Mutta tätä samaa vanhempien syyllistämistä on veisattu iät ja ajat, mikään ei ole vanhemmilta tarpeeksi ja kylliksi. Aina kasvattavat ja hoitavat lapsensa väärin, oli vuosisata mikä tahansa.
Mielenkiinnosta kysyn, ketä varten työskentelet varhaiskasvatuksessa? Oletko lapsia varten vai lapset sinua varten, jotka mahdollistavat vain palkan maksun ja elintasosi ja työsi on toisarvoinen.
Kyllä monet vanhemmat ovat lapsiaan hoitaneet ennen 80-lukuakin.
Äitiysloma oli 1-6kk, riipuen vuosikymmenistä
Kotirouvilla oli kotiapulaiset ja lapsipiiat.
Joillakin yläluokan naisilla jopa lapsensa imettäjät.Ja vanhemmilla ei todella ollut aikaa höösätä lastensa kanssa, kun pyykin pesuun saattoi kulua päivä, vedet kannettiin vesipostista, ruoka kasvatettiin viljelypalstoilla, myös kaupungissa, vaatteet tehtiin itse. Kaupat sulki ovensa klo 17. Ei ollut kertakäyttövaippoja ja äidinmaitokorvikkeita.
Ei siinä ollut aikaa lapsille, jos aikoi pitää lapsensa ja itsensä hengissä ja kantaa vastuunsa perheestä.
Tämä keskustelu on turha, koska tarkoitus ei suinkaan ole lapsen paras, vaan vanhempien syyllistäminen ja haukkuminen.
Ja ap. unohtaa, myös lapsi nauttii lain tuomaa turvaa ja oikeutta. Lapsen varhaiskasvatus on lakiin perustuva oikeus ja etu.
Josta edelliset sukupolvet ovat tehneet sen eteen paljon töitä ja veronmaksajat maksavat, joka parantaa lapsen etua ja hyvinvointia.Nyt puhut kyllä jostain kaukaisemmasta ajasta. Yläluokan naiset ja lapsipiiat..? Kyllä ennen 80-lukua on ollut ihan juoksevat vedet ja ruoka ja vaatteet on ostettu kaupasta, oli kertakäyttövaippoja ja kaupat olivat klo 20 asti auki kaupungissa ainakin.
Suomessa on edelleen kotitalouksia joissa ei ole juoksevaa vettä tai muuta kuin puulämmitys.
Kaupat oli vielä 80-luvun alkupuoliskolla auki arkisin 9-17 ja lauantaisin 9-13, nuo tuollaiset pidemmät aukioloajat tuli vasta 80-luvun loppupuolella.
Ja ennen 80-lukua oli ihan tavallista käyttää kestovaippoja ja tehdä vaatteet itse.
Minulla on kyllä täysin kokemukset. En puhu mistään syrjäseuduista joihin kaikki tulee aina viiveellä, vaan elämästä kaupungissa. Todellakin ovat kaupat olleet auki klo 20 asti jo paljon kauemmin kuin sanot, ja ja jopa isovanhempanikin ovat aina ostaneet vaatteensa kaupasta.
Ei ole. Olin Helsingin Stockalla töissä eri osastoilla koko 80-luvun.
Ja se ei ole koko Suomi.
En puhu Stockasta vaan ruokakaupoista. Mainitsemasi kellonajat eivät täsmää omiin kokemuksiini. Kertakäyttövaippoja on myös käytetty meidän perheessä siitä lähtien kun sisarukseni syntyi, eli 70-luvun alusta.
Stocka oli PIDEMPÄÄN auki kuin perusruokakaupat.
Sinun perheesi ei ole maailmankaikkeus.
En ole väittänytkään, mutta ainakin meillä Espoossa ruokakaupat olivat auki pidempään kuin sanot jo 70-luvulla, 80-luvusta puhumattakaan.
Ei ollut. Asuin Espoossa 70- ja 80-luvuilla.
No sitten meillä on ollut eri kaupat, koska itse asuin siellä myös silloin.
En ole väittänytkään, mutta ainakin meillä Espoossa ruokakaupat olivat auki pidempään kuin sanot jo 70-luvulla, 80-luvusta puhumattakaan.