Lapsia koskevat kauhu-uutiset eivät erityisemmin kauhistuta minua. Muita?

Jos kuolee lapsena, joutuu kärsimään vähemmän kuin jos kuolee vanhana.

up

En ole koskaan ymmärtänyt sitä erityistä painottamista että mukana oli niin ja niin monta lasta. Esim. Välimerellä upposi laiva - hukkuneita 100 aikuista ja 20 lasta, lentoturma - kuolleita 50 aikuista ja 10 lasta. En tunne mitään erityistä surua lasten puolesta, ikäväähän se on kaikkien kannalta, mutta jatkan elämääni ilman tarvetta sairaslomalle. Samoin, joka vuosi uutisoidaan miten taapero hukkui pihapiirin lampeen/kaivoon/puroon/altaaseen. En järkyty, vaan enemmän ihmettelen idioottivanhempia, jotka eivät ilmeisesti opi muiden vahingoista.

Mua surettaa kaikki suuret kärsimykset tai kuolemat mistä kuulen, kohdistu ne sitten lapsiin, aikuisiin tai eläimiin. Lapsia minulla ei ole, eläimiä on. Kaikki eivät ole yhtä empaattisia, ja nämä sitten nukkuvat yönsä hyvin kun ei muitten murheet sureta (ei todellakaan riipu omantunnon puhtaudesta!), jaksavat porskuttaa eteenpäin ja pärjäävät elämässä. Siksi esim. yritysjohtajilla on usein vähemmän empatiaa kuin taviksilla.

Eipä järkyttänyt ennen omia lapsia, ei oikeastaan tuntunut juuri missään (toki luin vain asiallisia uutisia, en katsellut mitään mässäilyvideoita). Omien lasten syntymän jälkeen uutiset lasten kuolemista ovat tuntuneet kauhealta. Pystyn samaistumaan aivan eri tavalla kuin ennen.

Eläimien kaltoinkohtelu on tuntunut tosi pahalta ja nyt kun on oma lapsi niin kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta ja muu vääryys saa kyyneliin. Joka kerta kun lukee esim lapsen hyväksikäytöstä niin miettii mielessään: "missä oli äiti?" Liittyy ilmeisesti siihen mielettömään suojeluviettiin joka heräsi sillä sekunnilla kun sai oman lapsen syliin. Sitä niin toivoisi että jokaisella lapsella olisi se suojeleva äiti vierellään.

up