Jos parisuhteessa oleva nainen lihoo...

Jätä se tunnevammainen sika!

Vakavasti puhuen... Meillä on mies pulskistunut ja kannustan häntä laihduttamaan, koska se on terveyden kannalta järkevää. Rakkaus ja hellyys ei ole hävinnyt mihinkään, koska se on aitoa.

En missään kohtaa viestissäni sanonut, että olen tarkoituksellisesti "antanut itseni rupsahtaa". Minulla vain on ollut elämässäni paljon isompia murheita ja stressin aiheita kuin timminä pysyminen. En ole itsekään tyytyväinen painooni tällä hetkellä, joten nyt kun elämäntilanne on jälleen normaali, olen tarttunut härkää sarvista ja teen työtä laihtumisen eteen. Ymmärrän täysin, että lihominen voi vaikuttaa esim. mieheni seksuaaliseen kiinnostukseen minua kohtaan ja olisinkin valmis luopumaan seksistä tämän parin kuukauden ajaksi, mikä minulta luultavasti kuluu vanhoihin mittoihun pääsemiseen. Mutta minusta on julmaa, jos mies ei laihdutusurakkani aikana voi antaa minulle edes hieman (ei-seksuaalista) läheisyyttä, sekä emotionaalista että fyysistä, ja tukea ja tsemppiä ponnistukseeni.

Mä varmaan piruillessaan jättäisin ja sitten laihduttaisin.

Ei hyvä parisuhde ole kiinni kymmenestä kilosta. Miehen pitäisi tukea sinua, eikä alistaa tuolla tavalla.

No tietenkään ei ole kiva jos toinen lihoo jos its eon hyvä kuntoinen, mutta jos näin sattuu ei se TIETENKÄÄN oikeuta kohdella toista huonosti. Kyseessä kuitenkin sama ihminen, toivoisitko mieheltäsi tukea laihduttamiseen? Jos toivoisit niin pyydä sitä. En itse jaksaisi tuollaista, liian pinnallista ja törkeää toista kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:25"]Kyllä pettyisin pahasti jos mun puoliso lihoisi paljon. Kyse ei olisi ulkonäöstä niinkään paljon kuin siitä että toinen olisi persoonallisuudeltaan muuttunut laiskaksi vätykseksi joka ei osaa pitää huolta itsestään.
[/quote]

Olen tehnyt tämän lukuvuoden aikana lähes täysipäiväisesti töitä sekä lähes täysipäiväisesti maisteriopintojani. Eli sellaista 60+-tuntista viikkoa ilman lomia ja hirveässä univajeessa. Alkukeväästä sairastuin tämän takia uupumukseen/masennukseen. Että siinä sulle laiskuutta kerrakseen. AP

JSSAP

Mielestäni tuossa tilanteessa kumppanin pitäisi tukea terveellisiä elämäntapoja ja kannustaa. Itse lihoin myös suhteeni aikana (mies ei edes muka huomannut). On tukenut kovasti liikunnan aloittamisessa ja ollaan molemmat aloitettu terveellisesti syöminen. Molempien elämäntavat olivat hukassa kun minulla oli vaikeaa, mies ei vain sattunut lihomaan.

Eri asia jos lihoisi älyttömästi eikä edes haluaisi tehdä asialle mitään.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:33"]No tietenkään ei ole kiva jos toinen lihoo jos its eon hyvä kuntoinen, mutta jos näin sattuu ei se TIETENKÄÄN oikeuta kohdella toista huonosti. Kyseessä kuitenkin sama ihminen, toivoisitko mieheltäsi tukea laihduttamiseen? Jos toivoisit niin pyydä sitä. En itse jaksaisi tuollaista, liian pinnallista ja törkeää toista kohtaan.
[/quote]

Ja mies ei ole itse hyväkuntoinen. Hän on normaalipainoinen, mutta lihakseton ja löysä, ns. laihaläski. Minun silmissäni kuitenkin täydellinen ja rakas. AP

Mä lihoin, mies jätti. Laihdutin, niin mies oli heti itkemässä takaisin. En ottanut. Otti sitten jonkun ruman alipainoisen viiskymppisen baarihoron tilalleni. On varmaan nyt onnensa kukkuloilla:D

Mitäs sitten kun ikää karttuu, tulee ryppyjä, hiukset harmaantuu yms.? Tai entä kun saatte ehkä lapsen, saat raskausarpia, kenties suonikohjuja, rintasi menettävät muotoaan jne? Jos miehesi rakkaus on kiinni 10 kilosta ja vielä tuossa tilanteessa, niin mieti todella tarkaan, haluatko jakaa elämäsi noin pinnallisen ihmisen kanssa.

Jos poikaystävä kohtelee tylysti ja etäisesti, ei kyseessä ole ihana poikaystävä. Koska teillä on kyse vasta seurustelusuhteesta, niin etsikää kummallekin parempi kumppani. Vai oikeastiko haluat tuollaista elämää seuraavat 50 vuotta? Elämässä tulee kuitenkin vielä isompia vastoinkäymisiä kuin 10 kilon painonnousu.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:25"]

Kyllä pettyisin pahasti jos mun puoliso lihoisi paljon. Kyse ei olisi ulkonäöstä niinkään paljon kuin siitä että toinen olisi persoonallisuudeltaan muuttunut laiskaksi vätykseksi joka ei osaa pitää huolta itsestään.

[/quote]

Entä jos toinen sairastuu? Petyt silloinkin? Osaatpa rakastaa aidosti... Lihoin sairauden vuoksi 35 kiloa ja se oli tietysti kamalaa, henkisesti etenkin. Onneksi puoliso on pysynyt alusta asti rinnallani, sekä myötä- että vastakiloissa.

Aloittajalle: sinuna en jatkaisi suhdetta. Jos rakkaus ei kestä kymmentä kiloa, niin ei se ole aitoa. Mitä tapahtuisi pahemman tragedian kohdatessa? Sinä tai vaikka mahdollinen lapsenne sairastuisi tai vammautuisi..? Miten voisit luottaa tuollaiseen kumppaniin?

Miehesi kohtelee sinua tylysti ja etäisesti, koska olet stressaantunut, et välitä enää itsestäsi, et välitä poikaystävästä, etkä panosta suhteeseen. Lihominen on vain ulkoinen merkki tästä muutoksesta. Kun poikaystäväsi pyytää sinua laihtumaan, hän kehottaa sinua panostamaan terveyteesi, hyviin elämäntapoihin ja positiiviseen elämänasenteeseen.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:30"]En missään kohtaa viestissäni sanonut, että olen tarkoituksellisesti "antanut itseni rupsahtaa". Minulla vain on ollut elämässäni paljon isompia murheita ja stressin aiheita kuin timminä pysyminen. En ole itsekään tyytyväinen painooni tällä hetkellä, joten nyt kun elämäntilanne on jälleen normaali, olen tarttunut härkää sarvista ja teen työtä laihtumisen eteen. Ymmärrän täysin, että lihominen voi vaikuttaa esim. mieheni seksuaaliseen kiinnostukseen minua kohtaan ja olisinkin valmis luopumaan seksistä tämän parin kuukauden ajaksi, mikä minulta luultavasti kuluu vanhoihin mittoihun pääsemiseen. Mutta minusta on julmaa, jos mies ei laihdutusurakkani aikana voi antaa minulle edes hieman (ei-seksuaalista) läheisyyttä, sekä emotionaalista että fyysistä, ja tukea ja tsemppiä ponnistukseeni.
[/quote]

En kyllä ymmärtäisi seksittömyyttäkään

Mä olen lihonnut juurikin tuon 10 kg suhteen aikana. 20 vuotta sitten tavatessa painoin 51 kg, nyt 39 vuotiaana 60kg. Ei kai voi olettaa, että olisin ikuisesti 50 kiloinen!!! On mieskin saanut massaa, ei haittaa=)

Oo tyytyväinen että se on vasta poikaystävä, eikä teillä tod. näk. ole yhteisiä lapsia tms. (?)

Ulkonäkös tulee kuitenkin muuttumaan vielä iän myötä, tulee ryppyjä ja kilojakin varmaan pysyäkseen. Ansaitset kyllä jonkun joka arvostaa sua myös tollasen pienen extran kanssa ja ennen kaikkea tukee, kun näkee, että sulla on ollut rankkaa. 

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:31"]

Mä varmaan piruillessaan jättäisin ja sitten laihduttaisin. Ei hyvä parisuhde ole kiinni kymmenestä kilosta. Miehen pitäisi tukea sinua, eikä alistaa tuolla tavalla.

[/quote]

>> Juuri näin!

Oletko varma että miestä ottaa päähän juuri ne kilot, kun sanoit tehneesi 60 tuntista viikkoa, ja sen jälkeen masentuneesi. Mies voi reagoida ihan tuohonkin muutokseen. Masennus vaikuttaa paljon myös puolison elämään.

Tässäkin parisuhteessa varmaan kumpikin on käsittänyt rakastavansa. Sitten ei kuitenkaan siedetä toista. Rakkaus on mennyt tai oli lyhytaikainen.

@Ap
Miehenä (m27) voin sanoa että naisen kehon kunnolla on iso merkitys seksuaaliseen mielenkiintoon. Harvassa on miehet jotka on tästä poikkeuksia. Mulle ylipaino on ihan selkeä kynnyskysymys suhteessa. Sun tapauksessa sanoisin että ymmärrän kyllä mitä miehesi päässä saattaa ehkä liikkua, hän voi olla turhautunut, häntä kiinnostaa seksi vähemmän, ehkä hänelle ylipainoinen tyttöystävä on jonkinasteinen häpeä. Mulle se ainakin olisi. Jos mun gf lihoisi, kyllä painon saaminen takaisin urheilullisiin mittoihin olisi välttämätöntä suhteen jatkamiselle. Se, miten asiasta taas puhutaan ja miten toimitaan on ihan oma juttunsa. 

Sen kuitenkin sanon että mihinkään epämiellyttävään käytökseen tilanne ei oikeuta. Mielestäni miehesi on käyttäytynyt tosi huonosti jos hän on ilkeä ja jollain tavalla laittanut suhteen pitoon. En voi tämän ketjun perusteella suositella eroa mutta ehdottomasti keskustelua siitä mitä voitte toistenne käyttäytymiseltä suhteessa odottaa, ja jos tällainen käytös ei ole miehesi mielestä pahasti, sitten voisit laittaa eron harkintaan. #17 oli tosi hyvä, aiheellinen pointti, sitä kannattaa miettiä. 

@ketjun muille kommentoijolle

Joo, mies on käyttäytynyt tässä ilkeästi. Eron suositteleminen siitä siasta on kuitenkin aika rankasti sanottu mun mielestä. Mun huomion kiinnitti erityisesti #10 ja #16. Surettaa kun ihmiset tekevät asioista vaikeita ja piruilevat toisilleen, leikkivät toisten tunteilla noin. Mun eka tyttöystävä sanoi itse asiassa ihan samalla tavalla kun oli puhetta siitä että mitä jos hän lihoo, ja sanoin sanatarkasti että en eroaisi mutta auttaisin laihtumaan. Hänelle se oli ongelma. Mun mielestä parisuhteessa ei voi vedota yksilönvapauteen tehdä ihan mitä lystää. Siinä ollaan tiimi. Jos nainen lihoo, mielenkiinto suhteeseen vähenee radikaalisti. 

Miehille puolison kropalla vain on aika paljon merkitystä. Sitä tosiasiaa ei voi unohtaa.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:41"]Miehesi kohtelee sinua tylysti ja etäisesti, koska olet stressaantunut, et välitä enää itsestäsi, et välitä poikaystävästä, etkä panosta suhteeseen. Lihominen on vain ulkoinen merkki tästä muutoksesta. Kun poikaystäväsi pyytää sinua laihtumaan, hän kehottaa sinua panostamaan terveyteesi, hyviin elämäntapoihin ja positiiviseen elämänasenteeseen.
[/quote]

Tämä työn ja opintojen sietämätön kombinaatio oli pakon sanelema ja väliaikainen tilanne, joten siitä oli puskettava vain läpi tavalla tai toisella. Mies sai tuonakin aikana kaiken liikenevän vapaa-aikani, joten yhteistä aikaa oli ihan normaalisti iltaisin. Vielä tuolloin luotin siihen, että hänen välittämisensä on aitoa, joten hänen kanssaan vietetty aika latasi akkujani ja teki minut onnelliseksi. En mielestäni laiminlyönyt suhdetta missään vaiheessa. Pahinta uupumusta jouduin pari viikkoa parantelemaan sairauslomalla, enkä silloin varmasti ollut parasta seuraa, mutta kuka nyt muutenkaan aina on? Mies on meistä se stressaantunut ja väsymystään jatkuvasti valittava osapuoli, joten jos olenkin jossain vaiheessa samaan sortunut niin en ole ainoa. AP