Jos parisuhteessa oleva nainen lihoo...

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:53"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:17"]

...antaako se miehelle oikeuden kohdella naista kylmästi ja huonosti, kunnes nainen on laihduttanut takaisin miestä miellyttävään painoon? Omassa suhteessani on käynyt juuri näin. Olen lihonut vajaa 10kg (normaalipainosta lievän ylipainon puolelle) vaikean elämäntilanteen myötä. Olen hiljattain, stressin lauettua, palannut jälleen terveellisen ruokavalion ja liikunnan pariin ja alkanut tavoitella aiempia mittojani. Mutta ennen niin ihana poikaystäväni on ikään kuin laittanut suhteemme "pitoon", kunnes olen laihtunut tarpeeksi. Kohtelee siis tylysti ja etäisesti. Ei kuitenkaan halua erota vaan nähdä minun laihtuvan. Mielestäni tämä ei ole ihan ok käytöstä, ja mietinkin, haluanko enää edes jatkaa suhdetta miehen kanssa? Voinko olla hänen kanssaan onnellinen hoikkanakaan, jos hänen "tunteensa" riippuvat yksinomaan painostani? AUTTAKAA! :(

[/quote]

Tottakai antaa oikeuden. Jos toinen ei pidä edes itsestään huolta, niin miksi toisen pitäisi kannatella parisuhdetta? 10kg ei todellakaan ole "lievää ylipainoa", tuo on typerää vähättelyä. Onneksi mies on sentään sen verran kärsivällinen, että antaa toisen mahdollisuuden, itse olisin jo tuossa vaiheessa pistänyt suhteen poikki ja vaihtanut normaalimittaiseen, itsestään huolta pitävään naiseen. Lihavuus on täysin oma vika ja sitä on turha selitellä millään "vaikealla elämäntilanteella". Aivan täysin itse syö ja ahmii enemmän kuin kuluttaa ja makaa sohvalla.
[/quote]

Idioottimainen kommentti. Sanoin lihoneeni vajaa 10kg (n.7-8kg tarkalleen) ja olevani nyt BMIn mukaan lievästi ylipainoinen. Jos voit pelkän 10 kilon painonnousuni perusteella sanoa, etten "todellakaan ole vain lievästi ylipainoinen," samalla pettämättömällä logiikallahan 10 kiloa normaalipainoon lihonut toipuva anorektikkokaan ei "todellakaan ole normaalipainoinen". AP
[/quote]

Ap. Mieti, että miehesi on kuin tämä sinulle vastannut. Myös hän vanhenee. Jäljelle jää valittava, julmanilkeä kääkkä, jolla ei enää ole edes sitä ulkonäköä. Hänenkö kanssaan elelet vanhuudenkin? Vai rakastava, hyvän miehen, joka viis veisaa kiloistasi?

Jokainen meistä tuntee tuollaisia ihmisiä, nuoria ja iäkkäitä. Iäkkäät ovat tosiaan niitä, joille myös vaikkapa naapurin ylipaino on henkilökohtainen koettelemus. Voi sitä katkeruuden ja valituksen määrää.

Juuri eilen sain taas viettää aikaa kahden itseäni vanhemman pariskunnan kanssa. On aivan ihanaa katsoa sitä aitoa rakkautta, joka näillä tyypeillä on ja joka ei heilahda suuntaan tai toiseen kilojen tai ryppyjen määrän mukaan. Tuollaisen elämän minä haluan.
[/quote]

Hassua, että minullekin tuli mieleen, että puhuisiko mies minusta tähän sävyyn anonyymisti!
Olen paljon miettinytkin juuri näitä pointteja, jotka nostit esiin. En itse valitse seurustelukumppania ulkonäön perusteella, mutta jos olisin valinnut, en varmastikaan olisi päätynyt nykyiseen mieheen, vaikka hän ihan komea mielestäni onkin. Mutta minulle riittää, että mies on ulkonäöltään tavallinen/ok, ja suuri enemmistö miehistä kuulu tähän kategoriaan mielestäni. Minulle ihmisen sisin, luonne ja arvot merkitsevät kuitenkin todella paljon enemmän. Jos itse rakastan kumppaniani ihmisenä, moniulotteisena persoonana, en halua tyytyä siihen, että itse olen hänelle vain tyhjä kuori. Ja tämä hänen pinnallisuutensa on minulle varmasti yhtä suuri turn off kuin minun kiloni hänelle. Ainoa ero on se, että minä voin karistaa ylimääräiset kiloni, mutta hänen pinnallisuutensa pysyy senkin jälkeen. AP

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 13:54"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 13:17"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 13:05"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:53"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:17"]

...antaako se miehelle oikeuden kohdella naista kylmästi ja huonosti, kunnes nainen on laihduttanut takaisin miestä miellyttävään painoon? Omassa suhteessani on käynyt juuri näin. Olen lihonut vajaa 10kg (normaalipainosta lievän ylipainon puolelle) vaikean elämäntilanteen myötä. Olen hiljattain, stressin lauettua, palannut jälleen terveellisen ruokavalion ja liikunnan pariin ja alkanut tavoitella aiempia mittojani. Mutta ennen niin ihana poikaystäväni on ikään kuin laittanut suhteemme "pitoon", kunnes olen laihtunut tarpeeksi. Kohtelee siis tylysti ja etäisesti. Ei kuitenkaan halua erota vaan nähdä minun laihtuvan. Mielestäni tämä ei ole ihan ok käytöstä, ja mietinkin, haluanko enää edes jatkaa suhdetta miehen kanssa? Voinko olla hänen kanssaan onnellinen hoikkanakaan, jos hänen "tunteensa" riippuvat yksinomaan painostani? AUTTAKAA! :(

[/quote]

Tottakai antaa oikeuden. Jos toinen ei pidä edes itsestään huolta, niin miksi toisen pitäisi kannatella parisuhdetta? 10kg ei todellakaan ole "lievää ylipainoa", tuo on typerää vähättelyä. Onneksi mies on sentään sen verran kärsivällinen, että antaa toisen mahdollisuuden, itse olisin jo tuossa vaiheessa pistänyt suhteen poikki ja vaihtanut normaalimittaiseen, itsestään huolta pitävään naiseen. Lihavuus on täysin oma vika ja sitä on turha selitellä millään "vaikealla elämäntilanteella". Aivan täysin itse syö ja ahmii enemmän kuin kuluttaa ja makaa sohvalla.
[/quote]

Idioottimainen kommentti. Sanoin lihoneeni vajaa 10kg (n.7-8kg tarkalleen) ja olevani nyt BMIn mukaan lievästi ylipainoinen. Jos voit pelkän 10 kilon painonnousuni perusteella sanoa, etten "todellakaan ole vain lievästi ylipainoinen," samalla pettämättömällä logiikallahan 10 kiloa normaalipainoon lihonut toipuva anorektikkokaan ei "todellakaan ole normaalipainoinen". AP
[/quote]

Ap. Mieti, että miehesi on kuin tämä sinulle vastannut. Myös hän vanhenee. Jäljelle jää valittava, julmanilkeä kääkkä, jolla ei enää ole edes sitä ulkonäköä. Hänenkö kanssaan elelet vanhuudenkin? Vai rakastava, hyvän miehen, joka viis veisaa kiloistasi?

Jokainen meistä tuntee tuollaisia ihmisiä, nuoria ja iäkkäitä. Iäkkäät ovat tosiaan niitä, joille myös vaikkapa naapurin ylipaino on henkilökohtainen koettelemus. Voi sitä katkeruuden ja valituksen määrää.

Juuri eilen sain taas viettää aikaa kahden itseäni vanhemman pariskunnan kanssa. On aivan ihanaa katsoa sitä aitoa rakkautta, joka näillä tyypeillä on ja joka ei heilahda suuntaan tai toiseen kilojen tai ryppyjen määrän mukaan. Tuollaisen elämän minä haluan.
[/quote]

Hassua, että minullekin tuli mieleen, että puhuisiko mies minusta tähän sävyyn anonyymisti!
Olen paljon miettinytkin juuri näitä pointteja, jotka nostit esiin. En itse valitse seurustelukumppania ulkonäön perusteella, mutta jos olisin valinnut, en varmastikaan olisi päätynyt nykyiseen mieheen, vaikka hän ihan komea mielestäni onkin. Mutta minulle riittää, että mies on ulkonäöltään tavallinen/ok, ja suuri enemmistö miehistä kuulu tähän kategoriaan mielestäni. Minulle ihmisen sisin, luonne ja arvot merkitsevät kuitenkin todella paljon enemmän. Jos itse rakastan kumppaniani ihmisenä, moniulotteisena persoonana, en halua tyytyä siihen, että itse olen hänelle vain tyhjä kuori. Ja tämä hänen pinnallisuutensa on minulle varmasti yhtä suuri turn off kuin minun kiloni hänelle. Ainoa ero on se, että minä voin karistaa ylimääräiset kiloni, mutta hänen pinnallisuutensa pysyy senkin jälkeen. AP
[/quote]

Olet asian ytimessä ja ilmiselvästi viisas ja sydämellinen nainen. Ota asia rohkeasti miehen kanssa puheeksi ja kuvaile asia kuten teit. Toivon, että tavalla tai toisella saat arvoisesi miehen ja rakastavaa kohtelua :)

Olet pojan, etkä miehen kanssa parisuhteessa. Mitä iloa tuollaisesta "hyvänsään" kumppanista on, joka vastoinkäymisten tullessa kääntää selkänsä? Niitä vastoinkäymisiä kuitenkin tulee elämässä suurimmalle osalle, paljon isompiakin kuin lyhyt masennuskausi ja muutama lisäkilo. Aivan naurettavan pinnallista alkaa jostain 7-8kg kilosta kiukuttelemaan,  kertoo paljon arvomaailmasta.

Voihan tuo toki tuosta vielä aikuistuakin, olette sen verran nuoria ilmeisesti vielä, mutta jos ei aikuistu niin varmaan keski-ikäistymisen, synnytyksen ym elämän mukanaan tuomat muutokset kropassa on jo niin järkyttäviä, että kriisi iskee ja vaimo on vaihdettava nuorempaan.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:10"]Olet pojan, etkä miehen kanssa parisuhteessa. Mitä iloa tuollaisesta "hyvänsään" kumppanista on, joka vastoinkäymisten tullessa kääntää selkänsä? Niitä vastoinkäymisiä kuitenkin tulee elämässä suurimmalle osalle, paljon isompiakin kuin lyhyt masennuskausi ja muutama lisäkilo. Aivan naurettavan pinnallista alkaa jostain 7-8kg kilosta kiukuttelemaan,  kertoo paljon arvomaailmasta.

Voihan tuo toki tuosta vielä aikuistuakin, olette sen verran nuoria ilmeisesti vielä, mutta jos ei aikuistu niin varmaan keski-ikäistymisen, synnytyksen ym elämän mukanaan tuomat muutokset kropassa on jo niin järkyttäviä, että kriisi iskee ja vaimo on vaihdettava nuorempaan.

 
[/quote]

Olemme kolmekymppisiä jo molemmat, minkä takia en kyllä uskalla jättää mitään hänen aikuistumisensa varaan. Haluaisin tulla äidiksi ennen kuin on liian myöhäistä, joten minulla ei ole mitenkään liikaa aikaa hukattavaksi vääriin miehiin. AP

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:32"]

Meillä tämä on ratkaistu niin, että olemme lihoneet yhdessä.

[/quote]

Meilläkin painoeroa on ollut koko ajan samat n 20 kg. Alussa, 19v sitten, minä painoin 60 ja hän 80. Nyt 80 ja 100. 

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 20:51"]Täysin yhdentekevää plus miinus kymmenen kiloa rakastavassa suhteessa. Lähinnä tulee mieleen, että tästä syyttävällä osapuolella on itsellä joku kriisi ja ottaa silmätikuksi toisen painon.
[/quote]

Joo, kriisi hänellä on ja myöntää sen itsekin välillä, mutta hetken päästä taas vihjailee, että hänen paha olonsa on painoni syytä. AP
[/quote] Aikuisen ihmisen paha olo johtuu toisen ihmisen painosta? Et ole päästäsi vialla, miehesi on.

Toisaalta mietin, että tilanne olisi sama ihan kenen tahansa muunkin miehen kanssa, joten ehkä minun on vain parasta elää sinkkuna. Pysyypähän ainakin mieli iloisempana ja vyötärönympärys pienempänä, kun ei tarvitse jatkuvasti kuunnella toisen kritiikkiä ja vertailua ja pahoittaa mieltään siitä. AP

Nyt AP ihan tosissaan, järki käteen heti! Ei tuollaista käytöstä tarvitse sietää keneltäkään. Persoonasi ei siis merkitse kumppanillesi mitään vaan jotkut helvetin 10 kiloa. Tuollaiseen naurettavaan ja toista alistavaan käyttäytymiseen ei tarvi suostua eikä tilanteeseen jäädä. "Suhde pidossa"...ei helvetti sentään. Kerää nyt kaikki omanarvontuntosi kokoon ja sano hyvästit tälle miehelle. Hän ei määrittele sinun arvoasi. On olemassa ihminen, joka rakastaa sinua elämäntilanteen muutoksista ja kilojen heilahteluista huolimatta. Noin ei kukaan saisi toista kohdella. Jos rakastaa toista, ei koskaan noin ilkeällä ja pirullisella tavalla kohtele. Olen samaa mieltä täällä monen kanssa, että parisuhteessa on tärkeä pitää huolta itsestä, se on myös toisen arvostamista. Mutta elämässä tulee vastaan monenlaisia vaiheita ja tilanteita. Tuollaista ei hirvitystä ei tarvitse sietää. 

Kun joku päivä kohtaat oikean rakkauden, ihmettelet, miten olet voinut olla tuollaisen pikkusieluisen mitättömyyden kanssa päivääkään. 

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 20:25"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:33"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:25"]Kyllä pettyisin pahasti jos mun puoliso lihoisi paljon. Kyse ei olisi ulkonäöstä niinkään paljon kuin siitä että toinen olisi persoonallisuudeltaan muuttunut laiskaksi vätykseksi joka ei osaa pitää huolta itsestään.
[/quote]

Olen tehnyt tämän lukuvuoden aikana lähes täysipäiväisesti töitä sekä lähes täysipäiväisesti maisteriopintojani. Eli sellaista 60+-tuntista viikkoa ilman lomia ja hirveässä univajeessa. Alkukeväästä sairastuin tämän takia uupumukseen/masennukseen. Että siinä sulle laiskuutta kerrakseen. AP
[/quote]

Mutta syödä voi aina niin ettei liho :)
[/quote]

Niin kauan, kun et ole itse kokenut masennusta, jonka yhtenä oireena on ylensyönti, et tiedä mistä puhut. Mutta ymmärrän, ettet voi ymmärtää, ja sinun kannaltasi hyvä niin. Minulla ei ole tapana toivoa pahaa edes ilkeämielisille ja ymmärtämättömille ihmisille, joten toivon todella, että vältyt siltä helvetiltä tulevaisuudessakin. AP

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 20:25"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:33"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:25"]Kyllä pettyisin pahasti jos mun puoliso lihoisi paljon. Kyse ei olisi ulkonäöstä niinkään paljon kuin siitä että toinen olisi persoonallisuudeltaan muuttunut laiskaksi vätykseksi joka ei osaa pitää huolta itsestään.
[/quote]

Olen tehnyt tämän lukuvuoden aikana lähes täysipäiväisesti töitä sekä lähes täysipäiväisesti maisteriopintojani. Eli sellaista 60+-tuntista viikkoa ilman lomia ja hirveässä univajeessa. Alkukeväästä sairastuin tämän takia uupumukseen/masennukseen. Että siinä sulle laiskuutta kerrakseen. AP
[/quote]

Mutta syödä voi aina niin ettei liho :)
[/quote]

Tiedätkö, mitä yhteistä on univajeella, kortisolitason nousulla ja napaläskillä?
Vähän arvelinkin, ettet tiedä...mutta ehkä osaat edes päätellä.

Täysin yhdentekevää plus miinus kymmenen kiloa rakastavassa suhteessa. Lähinnä tulee mieleen, että tästä syyttävällä osapuolella on itsellä joku kriisi ja ottaa silmätikuksi toisen painon.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 20:51"]Täysin yhdentekevää plus miinus kymmenen kiloa rakastavassa suhteessa. Lähinnä tulee mieleen, että tästä syyttävällä osapuolella on itsellä joku kriisi ja ottaa silmätikuksi toisen painon.
[/quote]

Joo, kriisi hänellä on ja myöntää sen itsekin välillä, mutta hetken päästä taas vihjailee, että hänen paha olonsa on painoni syytä. AP

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 11:28"]Niin. Minusta mies ei rakasta sinua. En pystyisi elämään suhteessa joka on kiinni 10 kilosta.
[/quote]

Joo, ihan oikeasti. Pieni lihominen jos ottaa noin koville niin tuskin suhteenne kestää mitään oikeita kriisejä joita elämä väistämättä tuo mukanaan. Tuo ei ole oikeaa rakkautta.

Mä jättäisin tollasen.

Ymmärrän jätkää. Ei parisuhde tarkoita että saa antaa itsensä rupsahtaa.

Jos ihminen ei osaa käyttäytyä, niin ei sen kanssa kannata olla.

Kyllä pettyisin pahasti jos mun puoliso lihoisi paljon. Kyse ei olisi ulkonäöstä niinkään paljon kuin siitä että toinen olisi persoonallisuudeltaan muuttunut laiskaksi vätykseksi joka ei osaa pitää huolta itsestään.

Kyllä se on yleensä puolison vika, jos toinen lihoo. 

Niin. Minusta mies ei rakasta sinua. En pystyisi elämään suhteessa joka on kiinni 10 kilosta.