Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on ollut suhde varatun miehen kanssa, miten mies on selittänyt vaimonsa pettämistä
Kommentit (1041)
Omassa parisuhteessani tarina meni niin että sekä minä että nykyinen aviomieheni petimme edellisiä kumppaneitamme kun ryhdyimme suhteeseen.
Molempien parisuhteissa oli ollut suhteiden alusta lähtien ongelmia. Mieheni oli valinnut puolisokseen ns kiltin kuuliaisen vaimon joka jäi kotiin hoitamaan lapsia kun avioituivat. Vaimo eli miehen tuloilla, eikä vaimolla ollut muuta elämää. Tämä näkyi parisuhteessa siten että he elivät jotenkin eri tasoilla. Toisen kaikki elämä oli perhe ja toisen elämästä valtaosa tuli harrastuksista ja työstä. Perhe kuului komboon toki, mutta mieheni ei roikkunut perheessä toisin kuin vaimonsa joka eli elämäänsä lasten kautta. He vaan olivat liian erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa siihen että parisuhde olisi toiminut. Seksi katosi ajan saatossa. Käytännössä kun juniori oli syntynyt. Mieheni oli 20v uskollinen, sitten vaihtoehtoina oli masentuminen tai markkinakelpoisuuden testaaminen muualla.
Minun omassa aiemmassa parisuhteessa exä masentui lapsuuden traumoista johtuen omien lastensa syntymän jälkeen. Toimin pitkään hänen tukenaan, mutta 10v saamatta rakkautta osakseen alkoi olla minunkin henkiselle kantilleni liikaa. Exä myös petti minua silloin kun kävi ulkona. Ja oli arvaamaton käyttäessään masennuslääkkeiden ohessa alkoholia.
Tapasin nykyisen mieheni juuri oikeaan aikaan. Olin pitkään jo suunnitellut eroa, mutta lasten vuoksi purin hammasta ja yritin jaksaa. Ei ollut kovin suuri kynnys erota lopulta, kun se oikea käveli kohdalle. Emmekä suinpäin sännätty suhteeseen. Tutustuimme kavereina ensin ja vasta sitten kun olimme vakuuttuneita siitä että olimme aidosti rakastuneita toisiimme päädyimme ensin sänkyyn ja viikon päästä kerroimme samana päivänä puolisoillemme että haluamme erota heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne kakkosnaiset yleensä ovat niitä miehessä riippujia mitä sivusta olen katsellut. heidän elämänsä ei etene mihinkään tällaisen suhteen aikana vaan kaikki menee siihen miettimiseen ja vatvomiseen ja tarinoiden keksimiseen siitä miksi mies pettää vaimoaan mutta ei jätä. Aika moni alkaa stalkkaamaan miestä ja tämän vaimoa. Hulluimmat myös miehen lapsia.
Njoo, kokemuskesta voin kertoa, että se roikkuminen menee myös toisin päin. Riippuu tietysti mitkä miehen aikeet on 4 real naisen suhteen. Omassa tapauksessa ainakin kyllästyin siihen jahkaamiseen kun ero ei ollutkaan miehellä ilmoitusluontoinen asia, kuten minä rationaalisena ihmisenä kuvittelin, vaan erodraamaa kesti kuukausia. Kun hän eroyrityksen jälkeen meni naisystävänsä kanssa terapiaan ja ilmoitti mulle, että aikoo katsoa vielä kortit loppuun tämän kanssa, totesin, että selvä juttu onnea matkaan.
Muistaakseni tasan viikon kesti miehen päätös ja sitten alkoi taas yhteydenotot ja jälkikäteen aika törkeäkin tunteisiini vetoaminen. Muistan, että minua mm syyllistettiin sanomalla kuinka hän arvasi, että hän joutuu jäämään sen "hysteerisen akan" kanssa yksin selvittämään eroaan ja kun ilmoitin, etten pidä järkevänä terapoida heidän suhdettaan -tai eroaan, minua muistutettiin, että olin luvannut olla kääntämättä hänelle selkääni. Olisin hyvin voinut kyllä olla ystävänä tukena, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun menin ystävien kanssa ulos, sain koko illan lukea viestejö joissa ensin koitettiin udella mitä teen ja lopuksi suoraan haukuttiin. Kun sain illan jälkeen FB:iin uuden miespuolisen ystävän, oli se kuulema kuin "olisin puukon lyönyt suoraan sydämeen".
Mies ei suostunut missään vaiheessa hankkimaan keskusteluapua; hän ei suostunut ottamaan omaa miettimisaikaa poissa sen "hysteerisen akan" luota mökillään kun ei kuulema uskaltanut lähteä pois sairaslomalle junttautuneen naisen luota (eivät asuneet vakituisesti yhdessä). Kaverinsakin yritti sanoa, että lähdet nyt pois sieltä niin nainenkin alkaa piristyä kun joutuu pärjäämään itsekseen, mutta ei, kun huolestutti liikaa. Oli sairaalajaksoa, käyntiä kriisiosastolla, fyysistä yhteenottoa ... Tilanne oli aivan solmussa ja mun olisi pitänyt vaan loputtomiin "olla tukena" ja odottaa kun hän yrittää saada eukkoa hyväksymään eron. Muuten sain työpaikalla katsella nurjaa naamaa.
Lämmin neuvo kaikille, jotka antaa itsensä langeta varattuun: jos hän kertoo, että pelkää eroa aiempien yritysten pohjalta niin kannattaa ottaa askel taaksepäin. Siellä voi olla aika vinoutunut dynamiikka taustalla ja yhtäkkiä sinä oletkin se pahantekijä kun et auta toista ulos suhdevankilastaan.
En ymmärrä miksi meitä 2 naisia ja omia miehiä pitää tylyttää,sehän on vain sen 1 vaihtoehdon huonoutta että meitä edes tarvitaan. Pitäisittä miehiä paremmin niin ei tarvisi meidän luokse tulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kakkosnaiset yleensä ovat niitä miehessä riippujia mitä sivusta olen katsellut. heidän elämänsä ei etene mihinkään tällaisen suhteen aikana vaan kaikki menee siihen miettimiseen ja vatvomiseen ja tarinoiden keksimiseen siitä miksi mies pettää vaimoaan mutta ei jätä. Aika moni alkaa stalkkaamaan miestä ja tämän vaimoa. Hulluimmat myös miehen lapsia.
Njoo, kokemuskesta voin kertoa, että se roikkuminen menee myös toisin päin. Riippuu tietysti mitkä miehen aikeet on 4 real naisen suhteen. Omassa tapauksessa ainakin kyllästyin siihen jahkaamiseen kun ero ei ollutkaan miehellä ilmoitusluontoinen asia, kuten minä rationaalisena ihmisenä kuvittelin, vaan erodraamaa kesti kuukausia. Kun hän eroyrityksen jälkeen meni naisystävänsä kanssa terapiaan ja ilmoitti mulle, että aikoo katsoa vielä kortit loppuun tämän kanssa, totesin, että selvä juttu onnea matkaan.
Muistaakseni tasan viikon kesti miehen päätös ja sitten alkoi taas yhteydenotot ja jälkikäteen aika törkeäkin tunteisiini vetoaminen. Muistan, että minua mm syyllistettiin sanomalla kuinka hän arvasi, että hän joutuu jäämään sen "hysteerisen akan" kanssa yksin selvittämään eroaan ja kun ilmoitin, etten pidä järkevänä terapoida heidän suhdettaan -tai eroaan, minua muistutettiin, että olin luvannut olla kääntämättä hänelle selkääni. Olisin hyvin voinut kyllä olla ystävänä tukena, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun menin ystävien kanssa ulos, sain koko illan lukea viestejö joissa ensin koitettiin udella mitä teen ja lopuksi suoraan haukuttiin. Kun sain illan jälkeen FB:iin uuden miespuolisen ystävän, oli se kuulema kuin "olisin puukon lyönyt suoraan sydämeen".
Mies ei suostunut missään vaiheessa hankkimaan keskusteluapua; hän ei suostunut ottamaan omaa miettimisaikaa poissa sen "hysteerisen akan" luota mökillään kun ei kuulema uskaltanut lähteä pois sairaslomalle junttautuneen naisen luota (eivät asuneet vakituisesti yhdessä). Kaverinsakin yritti sanoa, että lähdet nyt pois sieltä niin nainenkin alkaa piristyä kun joutuu pärjäämään itsekseen, mutta ei, kun huolestutti liikaa. Oli sairaalajaksoa, käyntiä kriisiosastolla, fyysistä yhteenottoa ... Tilanne oli aivan solmussa ja mun olisi pitänyt vaan loputtomiin "olla tukena" ja odottaa kun hän yrittää saada eukkoa hyväksymään eron. Muuten sain työpaikalla katsella nurjaa naamaa.
Lämmin neuvo kaikille, jotka antaa itsensä langeta varattuun: jos hän kertoo, että pelkää eroa aiempien yritysten pohjalta niin kannattaa ottaa askel taaksepäin. Siellä voi olla aika vinoutunut dynamiikka taustalla ja yhtäkkiä sinä oletkin se pahantekijä kun et auta toista ulos suhdevankilastaan.
Mulla myös samansuuntainen kokemus, eli mies johon ihastuin oli liittonsa loppumetreillä. Minulla oli "tieto" että mies jo katseli asuntoa, ja riitelivät siitä miten asiat tullaan hoitamaan. Tämä tieto oli ihan totta, sillä kyllä mies erosikin, kunhan tosiaan sai asiat järjestykseen. Heillä oli kuitenkin lapsia joista yksi oli pahemminkin vammainen, joten ei ollut ihan helppo keissi.
Sen sijaan kävi myös niin, että minulle mies ei mitään "uskaltanut" luvata, kun ei halua nyt heti sitoutua uudestaan. Tuo sitoutuminen olisi käytännössä tarkoittanut vain sitä ettei paneskella kaikkien kanssa. Eli hän siis ei halunnut luopua optiosta olla muidenkin kuin minun kanssani sängyssä. Tämä riitti minulle, ja aloin katselemaan uusia ehdokkaita, ja yllättäen rakastuttiinkin silloisen kaverini kanssa (olemme edelleen yhdessä).
Tästähän alkoi sitten show, ja tämä mies joka ei minulle voinut mitään luvata, eli yhtä asiaa ei voinut, sitä ettei panisi muitakin, olikin yhtäkkiä sitä mieltä että minun olisi pitänyt häntä tukea ja auttaa eron aikana, tarjota hengähdyspaikka ja hyvää seksiä silloin kun hänelle sopisi. Jotenkin kummassa minun olisi pitänyt olla hänen terapeuttinsa, olkapäänsä, ja mitä ikinä, vaikka hänelle yksi ainoa asia minun suuntaani oli täysin mahdoton ajatus, se että ei panisi muita kuin minua.
Tuota kesti aikansa, ja se loppuikin kun mies läysi uuden tähän hommaan. Toki tuo suhde vei hänet ojasta allikkoon, kun tämä uusi nainen, jolla oli jo 3 lasta 3 eri miehen kanssa, tekaisi tällekin miehelle vielä yhden. Veikkaan että tämän miehen ero oli kyllä melkoinen myräkkä, kun siihen sivuun syntyi vielä uusi lapsikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kakkosnaiset yleensä ovat niitä miehessä riippujia mitä sivusta olen katsellut. heidän elämänsä ei etene mihinkään tällaisen suhteen aikana vaan kaikki menee siihen miettimiseen ja vatvomiseen ja tarinoiden keksimiseen siitä miksi mies pettää vaimoaan mutta ei jätä. Aika moni alkaa stalkkaamaan miestä ja tämän vaimoa. Hulluimmat myös miehen lapsia.
Njoo, kokemuskesta voin kertoa, että se roikkuminen menee myös toisin päin. Riippuu tietysti mitkä miehen aikeet on 4 real naisen suhteen. Omassa tapauksessa ainakin kyllästyin siihen jahkaamiseen kun ero ei ollutkaan miehellä ilmoitusluontoinen asia, kuten minä rationaalisena ihmisenä kuvittelin, vaan erodraamaa kesti kuukausia. Kun hän eroyrityksen jälkeen meni naisystävänsä kanssa terapiaan ja ilmoitti mulle, että aikoo katsoa vielä kortit loppuun tämän kanssa, totesin, että selvä juttu onnea matkaan.
Muistaakseni tasan viikon kesti miehen päätös ja sitten alkoi taas yhteydenotot ja jälkikäteen aika törkeäkin tunteisiini vetoaminen. Muistan, että minua mm syyllistettiin sanomalla kuinka hän arvasi, että hän joutuu jäämään sen "hysteerisen akan" kanssa yksin selvittämään eroaan ja kun ilmoitin, etten pidä järkevänä terapoida heidän suhdettaan -tai eroaan, minua muistutettiin, että olin luvannut olla kääntämättä hänelle selkääni. Olisin hyvin voinut kyllä olla ystävänä tukena, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun menin ystävien kanssa ulos, sain koko illan lukea viestejö joissa ensin koitettiin udella mitä teen ja lopuksi suoraan haukuttiin. Kun sain illan jälkeen FB:iin uuden miespuolisen ystävän, oli se kuulema kuin "olisin puukon lyönyt suoraan sydämeen".
Mies ei suostunut missään vaiheessa hankkimaan keskusteluapua; hän ei suostunut ottamaan omaa miettimisaikaa poissa sen "hysteerisen akan" luota mökillään kun ei kuulema uskaltanut lähteä pois sairaslomalle junttautuneen naisen luota (eivät asuneet vakituisesti yhdessä). Kaverinsakin yritti sanoa, että lähdet nyt pois sieltä niin nainenkin alkaa piristyä kun joutuu pärjäämään itsekseen, mutta ei, kun huolestutti liikaa. Oli sairaalajaksoa, käyntiä kriisiosastolla, fyysistä yhteenottoa ... Tilanne oli aivan solmussa ja mun olisi pitänyt vaan loputtomiin "olla tukena" ja odottaa kun hän yrittää saada eukkoa hyväksymään eron. Muuten sain työpaikalla katsella nurjaa naamaa.
Lämmin neuvo kaikille, jotka antaa itsensä langeta varattuun: jos hän kertoo, että pelkää eroa aiempien yritysten pohjalta niin kannattaa ottaa askel taaksepäin. Siellä voi olla aika vinoutunut dynamiikka taustalla ja yhtäkkiä sinä oletkin se pahantekijä kun et auta toista ulos suhdevankilastaan.
Nainen käyttäytyy noin koska mies antaa hänelle siihen toistuvasti mahdollisuuden. Tuo on läheisriippuvuutta klassisimmillaan ja sitä kun mies suuruudenkuvitelmissaan jatkuvasti tukee sitä toisen läheisriippuvaista käytöstä, oikein opettaa toimimaan jatkossakin samalla tavalla. Niin kuin koirakin oppii, että kerjäämällä häiritsevästi ei saa toruja vaan lopulta herkun, oppii tuollainen ihminen, että nostamalla eropuheista hirmu metelin saa toisen peruuttamaan aikeensa.
Roolit voi olla toki toisinkin päin, nainen-mies, mies-nainen, nainen-nainen, ei ole sukupuolisidonnainen juttu tää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne kakkosnaiset yleensä ovat niitä miehessä riippujia mitä sivusta olen katsellut. heidän elämänsä ei etene mihinkään tällaisen suhteen aikana vaan kaikki menee siihen miettimiseen ja vatvomiseen ja tarinoiden keksimiseen siitä miksi mies pettää vaimoaan mutta ei jätä. Aika moni alkaa stalkkaamaan miestä ja tämän vaimoa. Hulluimmat myös miehen lapsia.
Ei voi yleistää. Jos on vaimoja monentyyppisiä niin on myös toisia naisia. Toiset vatvoo ja toiset ei.
Itse elän omaa elämääni ja teen omia suunnitelmia. En pahemmin mieti mitä vaimo tai mies puuhailevat sinä aikana kun ovat keskenään. Melko tavallisia, arkisia asioita, oletan.
Toisaalta meillä on jo vuosien suhde. Asioista on keskusteltu ja molemmilla on samansuuntaiset ajatukset tästä suhteesta. Siksi en tunne tarvetta miettiä tai vatvoa kaiken aikaa heidän elämäänsä. Voin puhua siitä miehen kanssa jos on tarvetta jommalla kummalla.
Asiaa auttaa myös, että tunsin ja tiesin miehen perhe-elämää jo ennen kuin aloimme suhteeseen.
Olimme jutelleet eri asioista paljon jo ennen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kakkosnaiset yleensä ovat niitä miehessä riippujia mitä sivusta olen katsellut. heidän elämänsä ei etene mihinkään tällaisen suhteen aikana vaan kaikki menee siihen miettimiseen ja vatvomiseen ja tarinoiden keksimiseen siitä miksi mies pettää vaimoaan mutta ei jätä. Aika moni alkaa stalkkaamaan miestä ja tämän vaimoa. Hulluimmat myös miehen lapsia.
Njoo, kokemuskesta voin kertoa, että se roikkuminen menee myös toisin päin. Riippuu tietysti mitkä miehen aikeet on 4 real naisen suhteen. Omassa tapauksessa ainakin kyllästyin siihen jahkaamiseen kun ero ei ollutkaan miehellä ilmoitusluontoinen asia, kuten minä rationaalisena ihmisenä kuvittelin, vaan erodraamaa kesti kuukausia. Kun hän eroyrityksen jälkeen meni naisystävänsä kanssa terapiaan ja ilmoitti mulle, että aikoo katsoa vielä kortit loppuun tämän kanssa, totesin, että selvä juttu onnea matkaan.
Muistaakseni tasan viikon kesti miehen päätös ja sitten alkoi taas yhteydenotot ja jälkikäteen aika törkeäkin tunteisiini vetoaminen. Muistan, että minua mm syyllistettiin sanomalla kuinka hän arvasi, että hän joutuu jäämään sen "hysteerisen akan" kanssa yksin selvittämään eroaan ja kun ilmoitin, etten pidä järkevänä terapoida heidän suhdettaan -tai eroaan, minua muistutettiin, että olin luvannut olla kääntämättä hänelle selkääni. Olisin hyvin voinut kyllä olla ystävänä tukena, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun menin ystävien kanssa ulos, sain koko illan lukea viestejö joissa ensin koitettiin udella mitä teen ja lopuksi suoraan haukuttiin. Kun sain illan jälkeen FB:iin uuden miespuolisen ystävän, oli se kuulema kuin "olisin puukon lyönyt suoraan sydämeen".
Mies ei suostunut missään vaiheessa hankkimaan keskusteluapua; hän ei suostunut ottamaan omaa miettimisaikaa poissa sen "hysteerisen akan" luota mökillään kun ei kuulema uskaltanut lähteä pois sairaslomalle junttautuneen naisen luota (eivät asuneet vakituisesti yhdessä). Kaverinsakin yritti sanoa, että lähdet nyt pois sieltä niin nainenkin alkaa piristyä kun joutuu pärjäämään itsekseen, mutta ei, kun huolestutti liikaa. Oli sairaalajaksoa, käyntiä kriisiosastolla, fyysistä yhteenottoa ... Tilanne oli aivan solmussa ja mun olisi pitänyt vaan loputtomiin "olla tukena" ja odottaa kun hän yrittää saada eukkoa hyväksymään eron. Muuten sain työpaikalla katsella nurjaa naamaa.
Lämmin neuvo kaikille, jotka antaa itsensä langeta varattuun: jos hän kertoo, että pelkää eroa aiempien yritysten pohjalta niin kannattaa ottaa askel taaksepäin. Siellä voi olla aika vinoutunut dynamiikka taustalla ja yhtäkkiä sinä oletkin se pahantekijä kun et auta toista ulos suhdevankilastaan.
Mulla myös samansuuntainen kokemus, eli mies johon ihastuin oli liittonsa loppumetreillä. Minulla oli "tieto" että mies jo katseli asuntoa, ja riitelivät siitä miten asiat tullaan hoitamaan. Tämä tieto oli ihan totta, sillä kyllä mies erosikin, kunhan tosiaan sai asiat järjestykseen. Heillä oli kuitenkin lapsia joista yksi oli pahemminkin vammainen, joten ei ollut ihan helppo keissi.
Sen sijaan kävi myös niin, että minulle mies ei mitään "uskaltanut" luvata, kun ei halua nyt heti sitoutua uudestaan. Tuo sitoutuminen olisi käytännössä tarkoittanut vain sitä ettei paneskella kaikkien kanssa. Eli hän siis ei halunnut luopua optiosta olla muidenkin kuin minun kanssani sängyssä. Tämä riitti minulle, ja aloin katselemaan uusia ehdokkaita, ja yllättäen rakastuttiinkin silloisen kaverini kanssa (olemme edelleen yhdessä).
Tästähän alkoi sitten show, ja tämä mies joka ei minulle voinut mitään luvata, eli yhtä asiaa ei voinut, sitä ettei panisi muitakin, olikin yhtäkkiä sitä mieltä että minun olisi pitänyt häntä tukea ja auttaa eron aikana, tarjota hengähdyspaikka ja hyvää seksiä silloin kun hänelle sopisi. Jotenkin kummassa minun olisi pitänyt olla hänen terapeuttinsa, olkapäänsä, ja mitä ikinä, vaikka hänelle yksi ainoa asia minun suuntaani oli täysin mahdoton ajatus, se että ei panisi muita kuin minua.
Tuota kesti aikansa, ja se loppuikin kun mies läysi uuden tähän hommaan. Toki tuo suhde vei hänet ojasta allikkoon, kun tämä uusi nainen, jolla oli jo 3 lasta 3 eri miehen kanssa, tekaisi tällekin miehelle vielä yhden. Veikkaan että tämän miehen ero oli kyllä melkoinen myräkkä, kun siihen sivuun syntyi vielä uusi lapsikin.
No joo, sitähän mullekin heiluteltiin koko ajan todisteena tulevasta erosta, että uusi asuntokin oli jo tutun kanssa sovittu, että pääsee siihen heti kun pääsee naisen asunnosta ulos (nainen ei asunut siinä itse työn vuoksi). Kuvittelin, että se on slam dunk, eihän ketään voi väkisin pitää suhteessa. No voin sanoa, että aliarvioin heidän keskinäisen riippuvuutensa voiman. Olisi kai tuo pitänyt älytä kun mies itse kertoi, että parin vuoden aikana oli jo useita kertoja yrittänyt erota "siististi".
Kummallinen kierre, että kun naiselle tuli masennus tulevasta erosta, mies ei kestänyt sitä (eikä varmaan vaan nähdä itseään sellaisena satuttavana, huonona ihmisenä sen ihmisen silmissä joka oli häntä aina ihaillut kun jotain puolijumalaa) vaan lähti hyvittelemään jollain ihme korulauseilla "tulen aina rakastamaan sinua.." ja näistä nainen sitten sai sen toivonriekaleen jonka varassa taistella entistä tarmokkaammin.
Joku voisi kysyä, että mites tämä nyt siihen uuteen naiseen liittyy? Niinpä! Taisi vaan tarvita itselleen uutta fanittajaa kun entinen alkaisi vihata tultuaan jätetyksi. Terapian tarpeessa molemmat, kipeästi. Varmaan olisin ollut myös minä sen hetken ennen kuin tulin järkiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen myös näitä "hyviä" miehiä jotka eivät kestä kun nainen masentuu tai menee tolaltaan eropuheista.
Heidän ikäänkuin tulee kaikin tavoin hyvitellä sitä, että ovat nyt ottaneet puheeksi ja jopa suunnitelleet näinkin ikävän asian kuin heidän eronsa.
Plus tietysti sen mukana usein tulevat asumis- ja taloudelliset asiat.
Ikäänkuin vasta sitten pystyisivät eroamaan kun se ei aiheuttaisi ikäviä tunteita tai muita ikäviä seurauksia silloiselle kumppanille. Nykyinen kumppani kyllä tietää tämän ominaisuuden ja tykittää tietysti sitten täysillä kaikilla keinoilla joilla onnistuu, ehkä jälleen kerran, erohalut tyrehdyttämään.
Nillä ko. ihmisillä on ihan oma, omituinen dynamiikkansa parisuhteessa.
Kai se sitten vuosi vuodelta kuitenkin toimii, omalla tavallaan.
Mies haluaisi ehkä irtautua, ihan uskoo siihen itsekin. Mutta ei vain kai sitten kykene.
Nämä roolit voivat tietysti olla toisinkin päin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen myös näitä "hyviä" miehiä jotka eivät kestä kun nainen masentuu tai menee tolaltaan eropuheista.
Heidän ikäänkuin tulee kaikin tavoin hyvitellä sitä, että ovat nyt ottaneet puheeksi ja jopa suunnitelleet näinkin ikävän asian kuin heidän eronsa.
Plus tietysti sen mukana usein tulevat asumis- ja taloudelliset asiat.
Ikäänkuin vasta sitten pystyisivät eroamaan kun se ei aiheuttaisi ikäviä tunteita tai muita ikäviä seurauksia silloiselle kumppanille. Nykyinen kumppani kyllä tietää tämän ominaisuuden ja tykittää tietysti sitten täysillä kaikilla keinoilla joilla onnistuu, ehkä jälleen kerran, erohalut tyrehdyttämään.
Nillä ko. ihmisillä on ihan oma, omituinen dynamiikkansa parisuhteessa.
Kai se sitten vuosi vuodelta kuitenkin toimii, omalla tavallaan.Mies haluaisi ehkä irtautua, ihan uskoo siihen itsekin. Mutta ei vain kai sitten kykene.
Nämä roolit voivat tietysti olla toisinkin päin.
Mua jaksaa aina hämmästyttää kuinka joku voi vuosiakin elää sellaisessa laimeessa suhteessa, josta jompikumpi haluaisi selvästi livetä pois. Lisäksi kummeksun sitä, että eroa jo suunnitteleva voi vielä pyöriä lakanoissa tulevan exänsä kanssa. Minua alkoi oman eron aikaan ällöttää kumppani, mut joitain ei vissiin häiritse onko rakkautta vai ei, köyriä voi silti. Eikä kumppanissa siis ollut mitään vikaa, en vaan halunnut enää.
no, on kai niitä sellaisiakin suhteita et fyysinen puoli onkin suurinpiirtein ainoa mikä toimii
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessani tarina meni niin että sekä minä että nykyinen aviomieheni petimme edellisiä kumppaneitamme kun ryhdyimme suhteeseen.
Molempien parisuhteissa oli ollut suhteiden alusta lähtien ongelmia. Mieheni oli valinnut puolisokseen ns kiltin kuuliaisen vaimon joka jäi kotiin hoitamaan lapsia kun avioituivat. Vaimo eli miehen tuloilla, eikä vaimolla ollut muuta elämää. Tämä näkyi parisuhteessa siten että he elivät jotenkin eri tasoilla. Toisen kaikki elämä oli perhe ja toisen elämästä valtaosa tuli harrastuksista ja työstä. Perhe kuului komboon toki, mutta mieheni ei roikkunut perheessä toisin kuin vaimonsa joka eli elämäänsä lasten kautta. He vaan olivat liian erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa siihen että parisuhde olisi toiminut. Seksi katosi ajan saatossa. Käytännössä kun juniori oli syntynyt. Mieheni oli 20v uskollinen, sitten vaihtoehtoina oli masentuminen tai markkinakelpoisuuden testaaminen muualla.
Minun omassa aiemmassa parisuhteessa exä masentui lapsuuden traumoista johtuen omien lastensa syntymän jälkeen. Toimin pitkään hänen tukenaan, mutta 10v saamatta rakkautta osakseen alkoi olla minunkin henkiselle kantilleni liikaa. Exä myös petti minua silloin kun kävi ulkona. Ja oli arvaamaton käyttäessään masennuslääkkeiden ohessa alkoholia.
Tapasin nykyisen mieheni juuri oikeaan aikaan. Olin pitkään jo suunnitellut eroa, mutta lasten vuoksi purin hammasta ja yritin jaksaa. Ei ollut kovin suuri kynnys erota lopulta, kun se oikea käveli kohdalle. Emmekä suinpäin sännätty suhteeseen. Tutustuimme kavereina ensin ja vasta sitten kun olimme vakuuttuneita siitä että olimme aidosti rakastuneita toisiimme päädyimme ensin sänkyyn ja viikon päästä kerroimme samana päivänä puolisoillemme että haluamme erota heistä.
tämä stoori "kiltteine kuuliaisine vaimoine" ilman omaa elämää ja mitä lie kliseita on silkkaa shaissea eli ei totta
Jos on varattuun ihastunut, niin onko koskaan ollut mitään selitystyyppiä, joka olisi lörpsäyttänyt romantiikan niin, että väliin olisi jäänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa parisuhteessani tarina meni niin että sekä minä että nykyinen aviomieheni petimme edellisiä kumppaneitamme kun ryhdyimme suhteeseen.
Molempien parisuhteissa oli ollut suhteiden alusta lähtien ongelmia. Mieheni oli valinnut puolisokseen ns kiltin kuuliaisen vaimon joka jäi kotiin hoitamaan lapsia kun avioituivat. Vaimo eli miehen tuloilla, eikä vaimolla ollut muuta elämää. Tämä näkyi parisuhteessa siten että he elivät jotenkin eri tasoilla. Toisen kaikki elämä oli perhe ja toisen elämästä valtaosa tuli harrastuksista ja työstä. Perhe kuului komboon toki, mutta mieheni ei roikkunut perheessä toisin kuin vaimonsa joka eli elämäänsä lasten kautta. He vaan olivat liian erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa siihen että parisuhde olisi toiminut. Seksi katosi ajan saatossa. Käytännössä kun juniori oli syntynyt. Mieheni oli 20v uskollinen, sitten vaihtoehtoina oli masentuminen tai markkinakelpoisuuden testaaminen muualla.
Minun omassa aiemmassa parisuhteessa exä masentui lapsuuden traumoista johtuen omien lastensa syntymän jälkeen. Toimin pitkään hänen tukenaan, mutta 10v saamatta rakkautta osakseen alkoi olla minunkin henkiselle kantilleni liikaa. Exä myös petti minua silloin kun kävi ulkona. Ja oli arvaamaton käyttäessään masennuslääkkeiden ohessa alkoholia.
Tapasin nykyisen mieheni juuri oikeaan aikaan. Olin pitkään jo suunnitellut eroa, mutta lasten vuoksi purin hammasta ja yritin jaksaa. Ei ollut kovin suuri kynnys erota lopulta, kun se oikea käveli kohdalle. Emmekä suinpäin sännätty suhteeseen. Tutustuimme kavereina ensin ja vasta sitten kun olimme vakuuttuneita siitä että olimme aidosti rakastuneita toisiimme päädyimme ensin sänkyyn ja viikon päästä kerroimme samana päivänä puolisoillemme että haluamme erota heistä.
tämä stoori "kiltteine kuuliaisine vaimoine" ilman omaa elämää ja mitä lie kliseita on silkkaa shaissea eli ei totta
et oikeasti tunne yhtäkään sellaista ihmistä, jolla ei kodin ulkopuolella ole mitään harrastusta, läheisiä ystäviä ja välttämättä töitäkään? Oikeasti?
Siitä kuuliaisuudesta en sitten tiedä. Se kumppani voi toki kuvitella olevansa kuskin paikalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kakkosnaiset yleensä ovat niitä miehessä riippujia mitä sivusta olen katsellut. heidän elämänsä ei etene mihinkään tällaisen suhteen aikana vaan kaikki menee siihen miettimiseen ja vatvomiseen ja tarinoiden keksimiseen siitä miksi mies pettää vaimoaan mutta ei jätä. Aika moni alkaa stalkkaamaan miestä ja tämän vaimoa. Hulluimmat myös miehen lapsia.
Njoo, kokemuskesta voin kertoa, että se roikkuminen menee myös toisin päin. Riippuu tietysti mitkä miehen aikeet on 4 real naisen suhteen. Omassa tapauksessa ainakin kyllästyin siihen jahkaamiseen kun ero ei ollutkaan miehellä ilmoitusluontoinen asia, kuten minä rationaalisena ihmisenä kuvittelin, vaan erodraamaa kesti kuukausia. Kun hän eroyrityksen jälkeen meni naisystävänsä kanssa terapiaan ja ilmoitti mulle, että aikoo katsoa vielä kortit loppuun tämän kanssa, totesin, että selvä juttu onnea matkaan.
Muistaakseni tasan viikon kesti miehen päätös ja sitten alkoi taas yhteydenotot ja jälkikäteen aika törkeäkin tunteisiini vetoaminen. Muistan, että minua mm syyllistettiin sanomalla kuinka hän arvasi, että hän joutuu jäämään sen "hysteerisen akan" kanssa yksin selvittämään eroaan ja kun ilmoitin, etten pidä järkevänä terapoida heidän suhdettaan -tai eroaan, minua muistutettiin, että olin luvannut olla kääntämättä hänelle selkääni. Olisin hyvin voinut kyllä olla ystävänä tukena, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun menin ystävien kanssa ulos, sain koko illan lukea viestejö joissa ensin koitettiin udella mitä teen ja lopuksi suoraan haukuttiin. Kun sain illan jälkeen FB:iin uuden miespuolisen ystävän, oli se kuulema kuin "olisin puukon lyönyt suoraan sydämeen".
Mies ei suostunut missään vaiheessa hankkimaan keskusteluapua; hän ei suostunut ottamaan omaa miettimisaikaa poissa sen "hysteerisen akan" luota mökillään kun ei kuulema uskaltanut lähteä pois sairaslomalle junttautuneen naisen luota (eivät asuneet vakituisesti yhdessä). Kaverinsakin yritti sanoa, että lähdet nyt pois sieltä niin nainenkin alkaa piristyä kun joutuu pärjäämään itsekseen, mutta ei, kun huolestutti liikaa. Oli sairaalajaksoa, käyntiä kriisiosastolla, fyysistä yhteenottoa ... Tilanne oli aivan solmussa ja mun olisi pitänyt vaan loputtomiin "olla tukena" ja odottaa kun hän yrittää saada eukkoa hyväksymään eron. Muuten sain työpaikalla katsella nurjaa naamaa.
Lämmin neuvo kaikille, jotka antaa itsensä langeta varattuun: jos hän kertoo, että pelkää eroa aiempien yritysten pohjalta niin kannattaa ottaa askel taaksepäin. Siellä voi olla aika vinoutunut dynamiikka taustalla ja yhtäkkiä sinä oletkin se pahantekijä kun et auta toista ulos suhdevankilastaan.
Mulla myös samansuuntainen kokemus, eli mies johon ihastuin oli liittonsa loppumetreillä. Minulla oli "tieto" että mies jo katseli asuntoa, ja riitelivät siitä miten asiat tullaan hoitamaan. Tämä tieto oli ihan totta, sillä kyllä mies erosikin, kunhan tosiaan sai asiat järjestykseen. Heillä oli kuitenkin lapsia joista yksi oli pahemminkin vammainen, joten ei ollut ihan helppo keissi.
Sen sijaan kävi myös niin, että minulle mies ei mitään "uskaltanut" luvata, kun ei halua nyt heti sitoutua uudestaan. Tuo sitoutuminen olisi käytännössä tarkoittanut vain sitä ettei paneskella kaikkien kanssa. Eli hän siis ei halunnut luopua optiosta olla muidenkin kuin minun kanssani sängyssä. Tämä riitti minulle, ja aloin katselemaan uusia ehdokkaita, ja yllättäen rakastuttiinkin silloisen kaverini kanssa (olemme edelleen yhdessä).
Tästähän alkoi sitten show, ja tämä mies joka ei minulle voinut mitään luvata, eli yhtä asiaa ei voinut, sitä ettei panisi muitakin, olikin yhtäkkiä sitä mieltä että minun olisi pitänyt häntä tukea ja auttaa eron aikana, tarjota hengähdyspaikka ja hyvää seksiä silloin kun hänelle sopisi. Jotenkin kummassa minun olisi pitänyt olla hänen terapeuttinsa, olkapäänsä, ja mitä ikinä, vaikka hänelle yksi ainoa asia minun suuntaani oli täysin mahdoton ajatus, se että ei panisi muita kuin minua.
Tuota kesti aikansa, ja se loppuikin kun mies läysi uuden tähän hommaan. Toki tuo suhde vei hänet ojasta allikkoon, kun tämä uusi nainen, jolla oli jo 3 lasta 3 eri miehen kanssa, tekaisi tällekin miehelle vielä yhden. Veikkaan että tämän miehen ero oli kyllä melkoinen myräkkä, kun siihen sivuun syntyi vielä uusi lapsikin.
No joo, sitähän mullekin heiluteltiin koko ajan todisteena tulevasta erosta, että uusi asuntokin oli jo tutun kanssa sovittu, että pääsee siihen heti kun pääsee naisen asunnosta ulos (nainen ei asunut siinä itse työn vuoksi). Kuvittelin, että se on slam dunk, eihän ketään voi väkisin pitää suhteessa. No voin sanoa, että aliarvioin heidän keskinäisen riippuvuutensa voiman. Olisi kai tuo pitänyt älytä kun mies itse kertoi, että parin vuoden aikana oli jo useita kertoja yrittänyt erota "siististi".
Kummallinen kierre, että kun naiselle tuli masennus tulevasta erosta, mies ei kestänyt sitä (eikä varmaan vaan nähdä itseään sellaisena satuttavana, huonona ihmisenä sen ihmisen silmissä joka oli häntä aina ihaillut kun jotain puolijumalaa) vaan lähti hyvittelemään jollain ihme korulauseilla "tulen aina rakastamaan sinua.." ja näistä nainen sitten sai sen toivonriekaleen jonka varassa taistella entistä tarmokkaammin.
Joku voisi kysyä, että mites tämä nyt siihen uuteen naiseen liittyy? Niinpä! Taisi vaan tarvita itselleen uutta fanittajaa kun entinen alkaisi vihata tultuaan jätetyksi. Terapian tarpeessa molemmat, kipeästi. Varmaan olisin ollut myös minä sen hetken ennen kuin tulin järkiini.
Tällä menneisyyteni miekkosella oli kyllä ero ihan oikeasti tulossa, ja tulikin. Mutta minua oli tarkoitus tosiaan käyttää kanalosauvana, ja seksiystävänä, joka kantaa eron yli, mutta jota ei haittaa että "ei vielä ole valmis sitoutumaan" uudelleen. Eli suomeksi sanottuna ei voinut sitoutua olemaan panematta muita kuin minua.
Onnekseni tiedän aina mitä itse haluan, ja osaan ja uskallan sitä vaatia, joten en jäänyt ihmettelemään ja laastaroimaan miestä, vaan kysyin suoraan hänen aikomuksistaan minun suuntaani, jolloin selväksi tuli ettei eksklusiivisuus sänkypuuhissa onnistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kakkosnaiset yleensä ovat niitä miehessä riippujia mitä sivusta olen katsellut. heidän elämänsä ei etene mihinkään tällaisen suhteen aikana vaan kaikki menee siihen miettimiseen ja vatvomiseen ja tarinoiden keksimiseen siitä miksi mies pettää vaimoaan mutta ei jätä. Aika moni alkaa stalkkaamaan miestä ja tämän vaimoa. Hulluimmat myös miehen lapsia.
Ei voi yleistää. Jos on vaimoja monentyyppisiä niin on myös toisia naisia. Toiset vatvoo ja toiset ei.
Itse elän omaa elämääni ja teen omia suunnitelmia. En pahemmin mieti mitä vaimo tai mies puuhailevat sinä aikana kun ovat keskenään. Melko tavallisia, arkisia asioita, oletan.
Toisaalta meillä on jo vuosien suhde. Asioista on keskusteltu ja molemmilla on samansuuntaiset ajatukset tästä suhteesta. Siksi en tunne tarvetta miettiä tai vatvoa kaiken aikaa heidän elämäänsä. Voin puhua siitä miehen kanssa jos on tarvetta jommalla kummalla.
Asiaa auttaa myös, että tunsin ja tiesin miehen perhe-elämää jo ennen kuin aloimme suhteeseen.
Olimme jutelleet eri asioista paljon jo ennen sitä.
Niin, en halua olla pahanilmanlintu, mutta teillä vielä onkin homma jamassa, joka miehelle toimii. Olet siellä vakaasti arjen ilona, kaikki on hyvin, juttu- ja seksiseuraa saa, kun kotoa kerkiää.
Niin oli vuosia meilläkin. Kuvittelin tuntevani miehen läpikotaisin, oletin, että salaisuuksia ei ole, kaikesta on puhuttu ja voi puhua.
Sitten tuli päivä, kun halusin lopettaa. Mikään varsinaisesti ei ollut pielessä ja olimme aloittaneetkin suhteen tietäen, että mies ei perhettään riko, jätä lapsiaan, osita omaisuuttaan ja niin, vaimokin oli kotirouvana tai jossain miehen suhteilla hommatuissa pätkätöissä, mutta miehen työ oli niin matkuvaista, että oikeastaan ei vaimon kannattanut edes käydä töissä (vaikka ihan oli yliopistotutkinto), tehän tiedätte tämän kuvion.
Mutta minä kypsyin kuitenkin siihen, että vaikka mulla oli oma elämä, ura, suunnitelmia, joka tapauksessa miestä tuli huomioitua. Yleensä niin, että yritti sopia kaikkea siten, että mekin nähtäisiin. Ja jos ei muuten, niin harmitti, kun tuli sovittua tyttöjen reissu ja vitsi toinen olisikin silloin juuri päässyt mun kans yllättäen samaan aikaan reissuun, jne. Periaatteesta lähdin aina sinne, mitä olin suunnitellut, mutta vähän haikea oli mieli ja lemmenviestit viuhui.
Lopettaminen vaan ei käynytkään noin vain. Nyt oltiin ensin hämmentyineitä, järkyttyneitä, sitten oltiinkin jo pettyneitä ja tuskaisia. Mikään puhe ei meinannut mennä perille, en voi tarkoittaa tätä, tuli kukkapuskaa lähetillä, soittoa öiseen aikaan, upeita sexinthecity-eleitä, jne, en jaksa mennä niihin yksityiskohtiin.
Sitten aloin ajatella, että hetkinen nyt. Mitenkäs lähes aina olikin niin, että kun mulla oli laivareissu tms. vastaava, just silloin hänelle oliskin sopinut tavata. Miten sattuikin, että kun mun piti päättää, muutanko työn vuoksi, meidän suhde tiivistyi. Tämän kuvion tajuttuani sain repäistyä itseni irti, eikä ollut helppoa sittenkään.
En teidän suhteesta sano mitään, mutta omasta puolestani totean, että ei sitä aina niin itsenäinen ole, kun luulee ja tulee harvoin katsottua omaa elämää yhtä tarkasti kuin toisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selitti, että haluaa siistin eron etäsuhteestaan. Näkivät kerran pari kuukaudessa kasvotusten viikonlopun verran. En ihan täysin ymmärrä miksi suhteen jättäminen oli niin vaikeaa, eikä kuulema täysin ymmärrä vielä itsekään vaikka haki tilanteeseen ihan ammattiapuakin. Ruma erohan siitä sitten tulikin, poliisilta, sairaalalta ja lähipiirin sotkemiselta asiaan ei vältytty, vaikka kuinka koitti antaa asialle aikaa ja keskustella. Jo ennen tapaamistamme. On suoraan myöntänyt, että käytti ihastustaan minuun apuna saadakseen voimaa taistella eron viimein loppuun saakka, ettei jälleen peruuttelisi takaisin kuten oli aiemmin jo monesti käynyt.
Erosta tulee ruma silloin kun apuna on kolmas osapuoli. Hyvä ero on sellainen, jossa osapuolet päättää suhteen, käy siinä jonkinlaisen prosessinkin että pääsevät eteenpäin. Se kestää aikansa. Mut he joilla on jo ihastus tai suhde tekee erosta ruman ja julman.
Näin varmasti useimmiten on. Kolmas osapuoli ei helpota kuin sen eroa haluavan mieltä.
Mutta eittämättä on ihmisiä kenestä ei vaan voi erota 'siististi'. Ei missään ajassa, eikä millään käsittelyllä. Jos on oman elämänkokemuksen kautta vaikea sitä uskoa, voi tutustua vaikkapa nollalinjan tai turvakotiyhdistyksen (tai poliisin) materiaaleihin asiaan liittyen. Jos ihminen on niin pahasti toisen henkisessä otteessa, ettei saa eroa tehtyä 'yksin', kannattaisi ensimmäisenä kääntyä ammattiavun puoleen. Miehille etenkin tuo tuntuu usein olevan suuri kynnys, mennä kallonkutistajalle.
Anteeksi asiasta poikkeava kommentti, mutta herkistyn aina, kun huomaan käytettävän sanaa "eittämättä" 👍💪🤗
Minulla oli suhde seurustelevan miehen kanssa. Tyttöystävä opiskeli toisella paikkakunnalla, joten pettämistoiminta oli miehelle helppoa. Ei hän mitään selittänyt. Selosti kyllä avoimesti mistä tyttöystävä on kotoisin, mitä opiskelee jne, ihan kuin olisi halunnut tutustuttaa meidät. Pidin tätä raportointia hieman omituisena: varsinkin kun en kysynyt hänestä mitään. Noiden annettujen tietojen perusteella oli tosin helppo saada tietää tyttöystävän nimi. Ylioppilaskuva tuijottelisin meitä pöydältä, kun rakastelimme.
Mies kertoi pettäneensä tyttöystävää aiemminkin. Minulle kyse oli vain seksistä ja mies jäi kun löysin seurustelukumppanin. Yllätyksenä tuli se, että nuo kaksi menivät naimisiin ja hankkivat vielä lapsenkin. Miehen flirttailu oli niin selkeää, että olisi luullut tyttöystävänkin aika nopeasti tajuavan, mikä tuo oli miehiään.
Facebookista näin myöhemmin että pari oli eronnut lapsen ollessa kahdeksanvuotias. Mielessä kävi, olisiko kannattanut ottaa yhteyttä tähän naiseen ajoissa. Olisi voinut parikymmentä vuotta hänen elämästään olla rehellisempää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kakkosnaiset yleensä ovat niitä miehessä riippujia mitä sivusta olen katsellut. heidän elämänsä ei etene mihinkään tällaisen suhteen aikana vaan kaikki menee siihen miettimiseen ja vatvomiseen ja tarinoiden keksimiseen siitä miksi mies pettää vaimoaan mutta ei jätä. Aika moni alkaa stalkkaamaan miestä ja tämän vaimoa. Hulluimmat myös miehen lapsia.
Njoo, kokemuskesta voin kertoa, että se roikkuminen menee myös toisin päin. Riippuu tietysti mitkä miehen aikeet on 4 real naisen suhteen. Omassa tapauksessa ainakin kyllästyin siihen jahkaamiseen kun ero ei ollutkaan miehellä ilmoitusluontoinen asia, kuten minä rationaalisena ihmisenä kuvittelin, vaan erodraamaa kesti kuukausia. Kun hän eroyrityksen jälkeen meni naisystävänsä kanssa terapiaan ja ilmoitti mulle, että aikoo katsoa vielä kortit loppuun tämän kanssa, totesin, että selvä juttu onnea matkaan.
Muistaakseni tasan viikon kesti miehen päätös ja sitten alkoi taas yhteydenotot ja jälkikäteen aika törkeäkin tunteisiini vetoaminen. Muistan, että minua mm syyllistettiin sanomalla kuinka hän arvasi, että hän joutuu jäämään sen "hysteerisen akan" kanssa yksin selvittämään eroaan ja kun ilmoitin, etten pidä järkevänä terapoida heidän suhdettaan -tai eroaan, minua muistutettiin, että olin luvannut olla kääntämättä hänelle selkääni. Olisin hyvin voinut kyllä olla ystävänä tukena, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun menin ystävien kanssa ulos, sain koko illan lukea viestejö joissa ensin koitettiin udella mitä teen ja lopuksi suoraan haukuttiin. Kun sain illan jälkeen FB:iin uuden miespuolisen ystävän, oli se kuulema kuin "olisin puukon lyönyt suoraan sydämeen".
Mies ei suostunut missään vaiheessa hankkimaan keskusteluapua; hän ei suostunut ottamaan omaa miettimisaikaa poissa sen "hysteerisen akan" luota mökillään kun ei kuulema uskaltanut lähteä pois sairaslomalle junttautuneen naisen luota (eivät asuneet vakituisesti yhdessä). Kaverinsakin yritti sanoa, että lähdet nyt pois sieltä niin nainenkin alkaa piristyä kun joutuu pärjäämään itsekseen, mutta ei, kun huolestutti liikaa. Oli sairaalajaksoa, käyntiä kriisiosastolla, fyysistä yhteenottoa ... Tilanne oli aivan solmussa ja mun olisi pitänyt vaan loputtomiin "olla tukena" ja odottaa kun hän yrittää saada eukkoa hyväksymään eron. Muuten sain työpaikalla katsella nurjaa naamaa.
Lämmin neuvo kaikille, jotka antaa itsensä langeta varattuun: jos hän kertoo, että pelkää eroa aiempien yritysten pohjalta niin kannattaa ottaa askel taaksepäin. Siellä voi olla aika vinoutunut dynamiikka taustalla ja yhtäkkiä sinä oletkin se pahantekijä kun et auta toista ulos suhdevankilastaan.
Mulla myös samansuuntainen kokemus, eli mies johon ihastuin oli liittonsa loppumetreillä. Minulla oli "tieto" että mies jo katseli asuntoa, ja riitelivät siitä miten asiat tullaan hoitamaan. Tämä tieto oli ihan totta, sillä kyllä mies erosikin, kunhan tosiaan sai asiat järjestykseen. Heillä oli kuitenkin lapsia joista yksi oli pahemminkin vammainen, joten ei ollut ihan helppo keissi.
Sen sijaan kävi myös niin, että minulle mies ei mitään "uskaltanut" luvata, kun ei halua nyt heti sitoutua uudestaan. Tuo sitoutuminen olisi käytännössä tarkoittanut vain sitä ettei paneskella kaikkien kanssa. Eli hän siis ei halunnut luopua optiosta olla muidenkin kuin minun kanssani sängyssä. Tämä riitti minulle, ja aloin katselemaan uusia ehdokkaita, ja yllättäen rakastuttiinkin silloisen kaverini kanssa (olemme edelleen yhdessä).
Tästähän alkoi sitten show, ja tämä mies joka ei minulle voinut mitään luvata, eli yhtä asiaa ei voinut, sitä ettei panisi muitakin, olikin yhtäkkiä sitä mieltä että minun olisi pitänyt häntä tukea ja auttaa eron aikana, tarjota hengähdyspaikka ja hyvää seksiä silloin kun hänelle sopisi. Jotenkin kummassa minun olisi pitänyt olla hänen terapeuttinsa, olkapäänsä, ja mitä ikinä, vaikka hänelle yksi ainoa asia minun suuntaani oli täysin mahdoton ajatus, se että ei panisi muita kuin minua.
Tuota kesti aikansa, ja se loppuikin kun mies läysi uuden tähän hommaan. Toki tuo suhde vei hänet ojasta allikkoon, kun tämä uusi nainen, jolla oli jo 3 lasta 3 eri miehen kanssa, tekaisi tällekin miehelle vielä yhden. Veikkaan että tämän miehen ero oli kyllä melkoinen myräkkä, kun siihen sivuun syntyi vielä uusi lapsikin.
No joo, sitähän mullekin heiluteltiin koko ajan todisteena tulevasta erosta, että uusi asuntokin oli jo tutun kanssa sovittu, että pääsee siihen heti kun pääsee naisen asunnosta ulos (nainen ei asunut siinä itse työn vuoksi). Kuvittelin, että se on slam dunk, eihän ketään voi väkisin pitää suhteessa. No voin sanoa, että aliarvioin heidän keskinäisen riippuvuutensa voiman. Olisi kai tuo pitänyt älytä kun mies itse kertoi, että parin vuoden aikana oli jo useita kertoja yrittänyt erota "siististi".
Kummallinen kierre, että kun naiselle tuli masennus tulevasta erosta, mies ei kestänyt sitä (eikä varmaan vaan nähdä itseään sellaisena satuttavana, huonona ihmisenä sen ihmisen silmissä joka oli häntä aina ihaillut kun jotain puolijumalaa) vaan lähti hyvittelemään jollain ihme korulauseilla "tulen aina rakastamaan sinua.." ja näistä nainen sitten sai sen toivonriekaleen jonka varassa taistella entistä tarmokkaammin.
Joku voisi kysyä, että mites tämä nyt siihen uuteen naiseen liittyy? Niinpä! Taisi vaan tarvita itselleen uutta fanittajaa kun entinen alkaisi vihata tultuaan jätetyksi. Terapian tarpeessa molemmat, kipeästi. Varmaan olisin ollut myös minä sen hetken ennen kuin tulin järkiini.
Tällä menneisyyteni miekkosella oli kyllä ero ihan oikeasti tulossa, ja tulikin. Mutta minua oli tarkoitus tosiaan käyttää kanalosauvana, ja seksiystävänä, joka kantaa eron yli, mutta jota ei haittaa että "ei vielä ole valmis sitoutumaan" uudelleen. Eli suomeksi sanottuna ei voinut sitoutua olemaan panematta muita kuin minua.
Onnekseni tiedän aina mitä itse haluan, ja osaan ja uskallan sitä vaatia, joten en jäänyt ihmettelemään ja laastaroimaan miestä, vaan kysyin suoraan hänen aikomuksistaan minun suuntaani, jolloin selväksi tuli ettei eksklusiivisuus sänkypuuhissa onnistuisi.
niin munkin tapauksen miehellä, oli tulossa ja tuli. Hän vaan tiesi minkälainen sota ja draama siitä syntyy jos yrittää suhteesta kävellä ulos ja mua oli tarkoitus käyttää jaksamaan sitä taistelua. Ihan kiva oli tulla sotketuksi sen saamerin hyeenan (anteeksi ilmaisuni) lietsomaan draamaan, soitteli mun lapset ja työkaverit läpi ja muuta kivaa. Miehen piti aseetkin viedä mökille kun oli käynyt haulikon kanssa heilumaan (lataamaton). Ihan pimeä. Ja todellakin syytän sitä miestä kun mulle väitti, että hän vaan eroaa kun keksii nätin tavan. Olisi voinut varottaa, että se ihminen on oikeasti vaarallinen jos ei asiat mene mielen mukaan ja hankkia sen kainalokeppinsä jostain ammatti-ihmisestä
Minusta tuntuu ettei kovinkaan moni mies mietiskele tulevaisuutta ollenkaan. Ei siis ajatella, mitä teoista seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen myös näitä
"hyviä" miehiä jotka eivät kestä kun nainen masentuu tai menee tolaltaan eropuheista.
Heidän ikäänkuin tulee kaikin tavoin hyvitellä sitä, että ovat nyt ottaneet puheeksi ja jopa suunnitelleet näinkin ikävän asian kuin heidän eronsa.
Plus tietysti sen mukana usein tulevat asumis- ja taloudelliset asiat.
Ikäänkuin vasta sitten pystyisivät eroamaan kun se ei aiheuttaisi ikäviä tunteita tai muita ikäviä seurauksia silloiselle kumppanille. Nykyinen kumppani kyllä tietää tämän ominaisuuden ja tykittää tietysti sitten täysillä kaikilla keinoilla joilla onnistuu, ehkä jälleen kerran, erohalut tyrehdyttämään.
Nillä ko. ihmisillä on ihan oma, omituinen dynamiikkansa parisuhteessa.
Kai se sitten vuosi vuodelta kuitenkin toimii, omalla tavallaan.Mies haluaisi ehkä irtautua, ihan uskoo siihen itsekin. Mutta ei vain kai sitten kykene.
Nämä roolit voivat tietysti olla toisinkin päin.
Voiko jollekin mennä tämä täydestä?
Vaimoni ei halua erota, niin säästän hänen tunteitaan - pettämällä häntä!
Ei ole ihme jos vaimo saa hermoromahduksen, kun kuvio selviää. Mies haluaa olla itsekkäästi "hyvä tyyppi" kaikille naisille. Ja mikään ei ollutkaan totta.
Palaa toki itse jos et ymmärrä lukemaasi.