Lue keskustelun säännöt.
Onnellinen toinen nainen
05.06.2015 |
Olen vuosien varrella lukenut tältä ja muiltakin nettipalstoilta kirjoituksia liittyen pettämiseen ja salarakassuhteisiin. Jo avioliitossa ollessani ihmettelin yksisilmäisiä, pelokkaita naisia, jotka täälläkin huorittelivat ja esittivät kovin mustavalkoisia ajatuksiaan. Olen huomannut, että lähes kaikki pitkässä parisuhteessa elävät jossain vaiheessa ihastuvat kolmansiin osapuoliin, ja usein niitä tunteita tulee ja menee, joten en silloinkaan naimisissa ollessa ollut heti jyrkästi tuomitsemassa muita.
Eron jälkeen rekisteröidyin deittipalstalle, ja yllätyin siellä olevien naimisissa olevien miesten määrästä. Varmaan varattuja naisiakin siellä on kyllä paljon. Tarmokkaasti alkuun deittailin vapaita miehiä, ehkä enemmän yleisten normien takia. Kyseessä oleva deittisivusto on suomi24, eli siellä kyllä varatutkin miehet päivittäin yhteyttä ottavat, viestejä tuli todella paljon. No nettipalstalta löytyikin juuri sitä mitä silloin etsin, mukavaa tapailuseuraa, hyvää seksiä, vähän ystävyyttäkin.
Sitten, ennen joulua tuli viesti joka muutti elämäni. Mies, kutsutaan häntä tässä nyt vaikka Matiksi, otti minuun yhteyttä, kirjoitti pitkän ja sykähdyttävän viestin. Olemme suunnilleen saman ikäisiä, minä 40+ ja hän vähän alle. Kertoili kivasti omasta elämästään, kirjoitti avoimesti olevansa naimisissa (ja se luki hänen profiilissaankin statuksena), kertoi miksi oli sinne palstalle rekisteröinyt ja mihin asioihin oli kuvattomassa profiilissani kiinnittänyt huomiota. Se ehkä teki vaikutuksen, että hän oli poiminut pitkästä esittelytekstistäni juuri oikeat asiat, pohtinut niitä ja ikäänkuin tuntematta minua ollenkaan jatkanut ajatuksiani juuri oikeaan suuntaan. Lisäksi hän kertoi todella hyvin omista ajatuksistaan ja liitostaan, ei valittanut kun akka pihtaa ja häntä syrjitään, vaan kirjoitti liiton arkipäiväistymisestä, kiireistä, arjen paineista. Harkinnan jälkeen vastasin Matille, ja siitä alkoi viikkoja kestänyt kirjeenvaihtomme, jonka aikana sain tutustua todella mielenkiintoiseen mieheen, sielunkumppaniin, kaikkine rosoineen ja virheineenkin aivan täydelliseen pakettiin.
Tapailin edelleen muita miehiä, sillä ajattelin, että suhteen Mattiin voisi sovinnaisuuden nimissä pitää pelkästään kirjeenvaihtona. Tammikuussa kuitenkin tuli eteen se tilanne, että molemmat olivat sitä mieltä, että haluamme tavata livenä. Useinhan se nettisuhteissa on kompastuskivi, toinen onkin tavatessa jotain muuta mitä oletti. Nytkin oli olemassa iso riski siihen, olimmehan lähes kuukauden ajan kirjoitelleet toisillemme useita kertoja päivässä pitkiä viestejä, joten mielikuva päässä oli todella vahva. Kuviakin oli kyllä vaihdettu jo ihan alkumetreillä. Sovimme tapaamisen lenkkipolulle, tapasimme ja lähdimme heti kiertämään muutaman kilometrin kierrosta. Juttelimme koko ajan, katselimme toisiamme ja hymyilimme. Napakymppi, juuri sitä mitä kirjeenvaihtomme oli luvannutkin.
Aika pian ensikohtaamisen jälkeen tajusimme, että tätä suhdetta ei voi olla sivuuttamatta. Minulla on lapset joka toinen viikko, ja silloin elän onnellista perhe-elämää kolmen teinini kanssa, ja lähettelemme Matin kanssa viestejä, kaipaavia, arkisia, hauskoja, tai vaikka ihan vaan purkautumisia kun joku asia arjessa pännii. Kaikkea sitä mitä ystävälle kirjoitellaan. Joka toinen viikko sitten, kun lapseni ovat isällään on sitten intohimon, läheisyyden, sen mielettömän sielunkumppanuuden kokemusta. Mati järjestää töitään ja harrastuksiaan niin, että hän pääsee luokseni näillä viikoilla lähes joka päivä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Emme me ihan koko aikaa harrasta seksiä, sillä suhteessamme on niin paljon muutakin, mutta koska keskinäinen vetovoimamme on aivan mielettömän voimakas aika lailla siitäkin tulee nautittua. Olen aina ollut valtavan seksuaalinen, mutta nyt on vihdoin löytynyt mies, joka jaksaa lähes yhtä pitkään kuin minäkin, löytää joka kerta jotain uutta, kuten minäkin hänestä.
Halusin kertoa teille, että tämäkin on mahdollista ja nyt huomio, erityisesti te, jotka nyt peloissanne puristelette käsiänne nyrkkiin ja olette jo minut huoraksi luokitelleet: en todellakaan hakenut varattua miestä. En halua Matista mitään enempää kuin nyt saan, ja tiedän että tämä tulee joskus loppumaan. Sen jälkeen meille Matin kanssa jää tästä upeat, kenties elämämme upeimmat muistot. En halua häntä omakseni sillä lailla kun te ehkä ajattelette. Olen jo saanut hänet juuri niin kuin haluankin. En kaipaa miestä, jonka kanssa käydään leffassa tai ravintolassa tai matkoilla, voin tehdä niitä asioita lasteni tai ystävieni kanssa. En halua avomiestä, sormusta, lupausta tulevaisuudesta. Minulle riittää nämä olosuhteet, joka toinen viikko uskomatonta henkistä ja fyysistä yhteyttä Matin kanssa. Matti on loistava isä lapsilleen ja loistava mies vaimolleen, sen tiedän ja niin se saakin olla. Minulla on kaikkea mitä nainen voi itselleen haluta ja elämä hyvässä tasapainossa.
Toivoisin tosiaan, etä mahdollisimman moni ihminen saisi kokea tällaisen syvän onnen ja yhteyden kokemuksen edes kerran elämässään. Vaikkei se sitten menisi aina ihan mustavalkoisen sovinnaisen käsikirjoituksen mukaan.
Kommentit (170)
Voihan joissain siis HUOM JOISSAIN tapauksissa ollakkin kyse oikeasta rakkaudesta. Mutta jos niin on niin varattu ihminenkin sen tajuaa suht pian ja jättää puolisonsa.
Mutta suurin osa noista suhteista perustuu kyllä seksiin ja siihen että on ihana ottaa kermat kakusta. Lisäksi pikkujännitys tuo seksiin boostia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Että vaikka näet itse koulussa kiusaamista tai toisen pahoinpitelyä, niin ei haittaa vaan voit kaikessa rauhassa auttaa pahoinpitelijää jatkamaan toimiaan, koska vain sinun ja hänen tunteesi ovat tärkeitä mutta ei tämän uhrin? Minkälaista moraalia opetat lapsillesi vai onko niin, että sinä aikuisena saat satuttaa toimillasi muita mutta lapset taas eivät? Vai onko niink että kun et konkreettisesti tunne tätä puolisoa, niin tuntemattomia saa sinun puolestasi mätkiä vaikka pesäpallomailalla, silti sinä taputat ja silität ja keksit hyviä tekosyitä mätkijälle?"
Noin tekee 99% ihmisistä. Nuo petetyt vaimot saavat takaisin sitä pahaa mitä tekevät muille. Se on vain oikeudenmukaista. Eipä ne vaimotkaan ajattele kuin omaa napaansa, muista viis. Ja kiusaavat muita.
Samaa mieltä 150 kanssa. Olen 149. Tarkoitin juuri sitä, että onnea riittää meille jokaiselle, mutta sen eteen on itse tehtävä töitä ja sen voi saada puhtaallakin omallatunnolla eikä toisen onnesta varastaen. Toisena naisena oleminen voi alkuhuumassa tuntua onnelliselta niin kauan kun saa varatulta mieheltä mielikseen huomiota. Sitten kun alkaa tajuta että varatulle se on vaimo on kuitenkin tärkein ja ykkönen, ei onni taida niin täydellistä ollakaan. Minäkin erosin omasta pettävästä puolisostani omasta tahdostani, ei mies tehnyt siihen aloitetta. En vaan jaksanut vajaassa, pahan olon raunioilla kytevässä suhteessa vaan katsoin ansaitsevani parempaa. Ja olen saanut sitä parempaa, joskaan en helpolla. Myös pahaa oloa on mahtunut mukaan paljon. Mutta sen tiedän, että kaikki eivät tosiaankaan pane ketä tahansa millä hinnalla hyvänsä. Vain sellaiset ihmiset ansaitsevat hyväksyntäni. Samalla tiedän että pettäjäluuserit ja heidän rikoskumppaninsa eivät tarvitse hyväksyntäni - joten oikeassa elämässä pidän nämä mölyt mahassani ja olen luonteeni mukainen symppis kaikille :)
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:29"]
Tein tämän aloituksen, koska halusin jakaa näkökulmani. Tiedän, että joku saa tästä ajateltavaa, ja ehkä ymmärtää toisia ihmisiä ja mikä tärkeintä itseäänkin vähän paremmin. En tarkoita, että juuri minua pitäisi ymmärtää tai hyväksyä, en kaipaa sitä muilta ihmisiltä.
Asiat ovat niin monitasoisia, esimerkiksi tässä ei ole kyse perheen rikkomisesta, sillä Matin perhe on ja pysyy kasassa, samoin minun ihana perheeni, eli minä ja maanmainiot teinit. ;) Nro 2 tosin toi fiksun näkökannan, mitä jos tilanne muuttuu ja jompikumpi alkaakin haluta jotain muuta? Kaikki on aina mahdollista, vaikka nyt en siihen uskokaan. Itse olen aina esim. tykännyt asua yksin, eli ajatus siitä, etten koskaan enää asu miehen kanssa, on aika voimakas. Samoin en tarvitse miestä nukkumaan vieressäni, vaikka Matti kyllä joskus yötä onkin, mutta en koe sitä välttämättömyydeksi.
Nro 3 puuttui tuohon terminologiaan, myöskään se ei aiheuta minussa isompia tuntemuksia. Toinen nainen käy hyvin, eikä minulla ole noihin sanoihin voimakasta tunnelatausta. :) Toki ne tunteet mitä minun ja Matin välillä on kuuluvat vain meille, ja niistä tiedämme vain me. Ihminenhän voi rakastaa useampaa ihmistä, tiesithän sen? Tottakai Matti rakastaa vaimoaan, eihän se ole minulta tai muilta hänen lähellään olevilta mitenkään pois. Minäkin rakastan eri tavoin useita ihmisiä, myös esim. exääni. Olimmehan 18 vuotta yhdessä, ja olen hänelle kiitollinen upeasta perheestä ja yhteisestä ajasta. Vaikka avioliittomme päättyikin, suhteemme jatkuu ja olemme edelleen ystäviä. Rakastan myös parasta ystävääni, jonka kanssa olemme jakaneet asiat niin hyvässä kuin pahassakin jo yli 20 vuotta. Väkevimmästä rakkaudesta, rakkaudesta lapsiinni ei varmaan tarvitsisi edes mainita. Mutta kuten sanottu, Matin ja minun väliset tunteet ovat meidän välinen asia, ja paljon nähneinä ja kokeneina ajattelevina aikuisina osaamme näitä erilaisia tunteita tunnistaa ja niistä puhua. Se on tärkeä taito se, ja sitä voi elämän aikana oppia lisää.
Ap
[/quote]
Teidän väliset tunteet eivät ole vain teille kuuluva asia. Te teette petoksen, joka on tuomittava ja halveksittava teko. En ymmärrä miten voi puolustella sitä... No, mut tällaisia ihmisiä riittää. Ei tuossa ole kyse rakkaudesta. Ethän halua hänet kuin silloin tällöin. Itsekästä touhua jokaisella mahdollisella tavalla
Käyn itse terapiassa ja juuri näitäkin asioita käyn läpi.Terapeuttini herätteli mua parilla sanalla.OMATUNTO ja MORAALI.Joillakin naisilla, vaikka olisivatkin itse ns.vapaita ne tällaisissa tilanteissa herää silti.Mutta me ihmiset olemme niin erilaisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:51"]
Tää on niin naurettavaa keskustelua. Täällä ihan liekeissä vaaditaan moraalia ja aviovaimojen huomioon ottamista sekä kunnioitusta.
Olispa ihmiset (naiset) yhtä kiihkeinä puolustamassa pakolaisia, maahanmuuttajia, vammaisia ja muita vähemmistöjä. Mutta eihän ne ole mitenkään verrattavissa pyhiin aviovaimoihin.
Got the point?
[/quote]
Tää ei liity mitenkään aiheeseen taas, huoh.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 09:59"]
Ap olet mätä paskakasa. Ei muuta.
[/quote]
Päinvastoin, jokaiselle ukkomiehelle tuollainen nainen olisi oikea aarre ;) .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:51"]
Tää on niin naurettavaa keskustelua. Täällä ihan liekeissä vaaditaan moraalia ja aviovaimojen huomioon ottamista sekä kunnioitusta.
Olispa ihmiset (naiset) yhtä kiihkeinä puolustamassa pakolaisia, maahanmuuttajia, vammaisia ja muita vähemmistöjä. Mutta eihän ne ole mitenkään verrattavissa pyhiin aviovaimoihin.
Got the point?
[/quote]
Not!
Oma näkökulmasi?
Että muita saa satuttaa jos itse siitä hyötyy
Että muita saa kohdella törkeästi, jos ei jää kiinni
Että oman onnen eteen voi talloa muita niin paljon kuin haluaa
Että tärkeintä olen minä ja minun onneni
Tuo näkökulma on kuultu monesti eikä se muuta mitenkään sitä faktaa, että toimit itsekkäästi ja törkeästi ja että pidät muiden satuttamista hyväksyttävänä, kun kyseessä on sinun onnesi. En ymmärrä, miksi tästä piti jälleen tehdä yksi aloitus. Et pysty vääntämään asiasta hyväksyttyä, hienoa ja upeaa enkä rehellisesti tajua, miten sinulla on pokkaa mainostaa valintaasi hyvänä asiana ja suositeltavana muillekin. Olisin oikeasti yllättynyt, jos joskus joku toinen nainen tekisi aloituksen siitä, miten hävettää oma toiminta ja miten ei tajua, miten ryhtyi moiseen puuhaan sellaisen ihmissaastan kanssa, joka valehtelee läheisilleen.
Itse arvostan ihmisissä rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä ja halveksin kaikkea selän takana puuhastelua ja kuiskuttelua. En käsitä ihmisiä, joilla ei ole pokkaa tehdä rehellistä tiliä toimiensa suhteen vaan pitää salakähmäisesti puukottaa muita selkään ja vääntää sitten siitä jotain suurta rakkaustarinaa. Muita tallomalla ei saa itselleen kaunista suhdetta ja upeita muistoja vaan huonon omatunnon ja häpeää. Jos ei tätä tajua, on elämässä aika paljon kokematta ja jos ei kykene tuntemaan häpeää omista itsekkäistä valinnoista, niin on vikaa empatiakyvyssä ja moraalin tunteessa. Voiko joku pokkana väittää, ettei tässä kuviossa vaimoa ja lapsia kohtaan toimita väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä naiset on tyhmiä :D Olis tosi kiva tietää miten tämä tarina päättyy. Laitetaanko vedonlyönti pystyyn?
Oletteko miehen kanssa oikein yhdessä keksineet nämä perustelut toiminallenne? Ja tsemppaatte toisianne "me tehdään ihan oikein!"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, ap luuli räjäyttävänsä potin ja saavansa ihmiset ymmärtämään miksi pettäminen on ok! No menikö ap putkeen?
Mitä Iinekset täällä itkee? Keskittykää omaan perheeseenne ja ukkoonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaanpa, että tuosta seuraa mielipahaa aika monelle, ap:lle myös.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:26"]Kyllä minä ymmärrän, että ihastuksen huumassa sitä ei näe ns. likaisia tosiasioita eivätkä ne suoraan kiinnostakaan. Ihinen on perusluonteeltaan itsekäs ja haluaa hyviä asioita vain itselleen. Aika harva kuitenkin pystyy loputtomiin näkemään vain oman napansa ja oman kantansa. Jossain vaiheessa on yleensä pakko herätä tosielämään. Toisaalta tällaisessa salasuhteessa se totuus ei tule silmille kovin nopeasti, kun tapaamiset ovat lyhyitä, salamyhkäisiä, täynnä intohimoja ja "varastettua" aikaa.
Mutta ihmettelen myös, miten kauan voi nainen tässä asiasssa sulkea silmiään esim. seuraavilta tosiasioilta:
- mies valehtelee vaimolleen ja lapsilleen
- hän ei salli vaimolleen samoja oikeuksia kuin itselleen eli mistään tasavaeroisesta kumppanuudesta ei tässä asiassa ole kyse. Vaimo ei tiedä tilanteesta eikä voi valita, miten tähän suhtautuu eli mies tekee päätökset vaimon puolesta ja pitää tämän pimennossa jopa niin merkittävästä asiasta kuin terveys (sukupuolitaudit)
- mies jättää suuren osan vastuusta lapsiperheen arjesta vaimolleen, kun tapailee toista naista. Se aika on pois suoraan perheeltä, lapsilta, vaimolta, kotitöiltä, yhteisistä harrastuksista ja menoista. Näinkö muka hyvä isä ja hyvä puoliso toimii?
- mies riskeeraa huoletta avioliittonsa omien tarpeiden vuoksi. Näinkö hyvä puoliso toimii?
Miksi siis toinen nainen kuvailee tällaista miestä hyväksi aviomieheksi ja hyväksi isäksi? Hän valehtelee, huijaa, alistaa, vähättelee ja henkisesti pahoinpitelee puolisoaan sellaisten tarpeiden tyydyttämisen vuoksi, joista hän ei sanallakaan mainitse vaimolleen? Mikä oikeus hänellä on päättää muiden puolesta? Mikä oikeus hänellä on tehdä yksipuolisia päätöksiä parisuhteessaan? Miksi hän ei salli vaimolle samoja oikeuksia?
Arvostat ja rakastat valehtelijaa ja petturia itsekästä omannavan tuijottelijaa, joka leikkii välillä hyvää isää mutta ei ota kokonaisvastuuta perheensä hyvinvoinnista. Vaikka et itse osallistu tämän puolison henkisen pahoinpitelyyn, niin tiedät siitä, hyväsyt sen ja arvostat ihmistä, joka toimii näin halpamaisesti. Siksi joudunkin kysymään, mikä sinussa on vialla. Miten voit sallia kaiken tuon? Eikö missään vaiheessa omatuntoa kolkuta, että et vain salli ja hyväksy vaan myös yllytät, kun annat miehelle kuvaa, että noin voi toimia? Olisiko mukavaa, jos itsellesi tapahtuisi parisuhteessa näin? Miksi siis sinä saat tehdä näin ja mies saa tehdä näin, mutta esim. oman lapsesi puoliso ei saisi tehdä? Vai kerrotko jo lapsillesi että rakkautta saa repiä mistä haluaa ja millä hinnalla tahansa? Että vaikka näet itse koulussa kiusaamista tai toisen pahoinpitelyä, niin ei haittaa vaan voit kaikessa rauhassa auttaa pahoinpitelijää jatkamaan toimiaan, koska vain sinun ja hänen tunteesi ovat tärkeitä mutta ei tämän uhrin? Minkälaista moraalia opetat lapsillesi vai onko niin, että sinä aikuisena saat satuttaa toimillasi muita mutta lapset taas eivät? Vai onko niink että kun et konkreettisesti tunne tätä puolisoa, niin tuntemattomia saa sinun puolestasi mätkiä vaikka pesäpallomailalla, silti sinä taputat ja silität ja keksit hyviä tekosyitä mätkijälle?
Arvaan jo, mitä vastaat minulle. Olen mustavalkoinen. Pidän väärää vääränä ja oikeaa oikeana enkä näe harmaan upeita sävyjä. Minusta taas sinä et suostu näkemään niitä sävyjä vaan yrität vääntää mustasta valkoista koska se sopii sinulle. Fakta kun on, että miehen toimet ovat mustia, vaimon toimet valkoisia ja sinä olet harmaalla vyöhykkeellä. Sinä tiedät, että mies toimii väärin ja tekee pahaa perheelleen ja sallit sen toimillasi, mahdollistat sen toiminnan, yllytät, kehut ja väännät miehelle siitä tekosyitä, että hyvän seksin takia saa ja voi toimia väärin muita kohtaan.
Toivon, että koet tämän kuvion jonakin päivänä toisesta näkökulmasta ja joudut silloin kertomaan suoraan silmiin katsoen esim. tyttärellesi, miksi olet ollut samassa asemassa kuin hänen miehensä toinen nainen, miksi koit oikeudeksesi toimia noin ja mitä hyvää sillä saavutit muille paitsi itsellesi. Näkökulmastahan tässä on kyse.
[/quote]
Ei mitään lisättävää.
Hohoho. Tämä nyt on selvästi provomielessä pitkään kyhätty avaus, mutta yleensä vastaavissa tilanteissa olevat naiset ovat aina sataprosenttisen varmoja siitä, etteivät heidän miehensä eivätkä ketkään miesystävistä ole koskaan pettäneet heitä. Ja nämä "Matitkin" elävät lähes poikkeuksetta nalkuttavan pirttihirmun kanssa, joka ei ymmärrä antaa ja on muutenkin todella vittumainen. Kovasti vakuutellaan omaa onnellisuutta ja hehkutetaan rusinoitapullasta, mutta tosiasiassa lähiystäville tai vastaaville itketään olkaa vasten, miten haluttaisiin viettää juhlapäivät ja muut yhdessä ja on se kumma, kun "Matti" ei vaan saa jätettyä sitä rantavalastaan. Nähty on. Useita kertoja. Onneksi olen itse osannut valita kerralla oikein, mutta onhan se toki niinkin, että jotkut joutuvat tyytymään siihen, mitä saavat.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 09:59"]
Ap olet mätä paskakasa. Ei muuta.
[/quote]
Päinvastoin, jokaiselle ukkomiehelle tuollainen nainen olisi oikea aarre ;) .
[/quote]
Onneksi jokaiselle "uskolliselle" aviovaimolle riittää näitä Matteja. Vapaita ja varattuja ;)
Ap, osaat hyvin kertoa, miltä sinusta ja Matista tuntuu. Kerrohan nyt, miltä Matin vaimosta ja lapsista tuntuu, jos kuvio paljastuu? Jos olet niin varma, että tämä on hyvä juttu, pystynet sen kai vaimolle ja lapsille silmiin katsoen selittämään...
Miten se vaikuttaa lasten minäkuvaan, luottamukseen ja tulevaisuuden odotuksiin, kun he saavat tietää että elivät koko lapsuutensa kulisissa? Miten Matin lasten äiti reagoi tähän kun kaikki tämä hänelle selviää? Oletko läpikäynyt terapiaa tai masennusta? Siis tavoitteletko omaa onnea senkin varjolla, että pilaat muiden elämän? Sinulle riittää, että Matti käy silloin tällöin, mutta onko asia ok vaimolle? Kysypä joskus.
Ymmärrän hyvin positiivisia tunteitasi, hehkuvia, olen-niin-elossa-ajatuksiasi. Olen niitä itsekin kokenut. Mutta kaikki loppuu aikanaan, ja syyllisyydeltä sinua ei suojele edes ne mahtavat muistot, jotka yhdessä olette luoneet.
Tutustuitte jouluna? Voin kertoa että tuo on vielä lyhyt aika. Mitä pitemmälle suhteenne etenee, mitä kauemmin siinä roikut, sitä riutuneempi sinusta tulee ja pää menee enempi sekaisin.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:04"]
Mulla on hyvät ja kauniit muistot suhteesta varattuun mieheen. Ex-salarakkaani on edelleen ystäväni ja en vaihtaisi päivääkään pois. Ehkä meitä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen, mutta sain edes hetken aikaa kokea hänen kanssaan sielujen sympatiaa ja suurta intohimoa. Suhde tuntui niin oikealta, että on vaikea tuntea edes syyllisyyttä.
[/quote]
Mulla samankaltainen kokemus. Aina sanotaan, että jonain päivänä tajuaa mitä on tullut tehdyksi ja iskee katumus. Mulle ei ole iskenyt katumus seitsemään vuoteen ja tuskin se enää iskeekään. Ap:n sanoja lainaten: Toivoisin tosiaan, etä mahdollisimman moni ihminen saisi kokea tällaisen syvän onnen ja yhteyden kokemuksen edes kerran elämässään.
Moralisoijat ei ole itse saanut kokea vastaavaa onnea.
[/quote]
Moralisoijat ovat nimenomaan kokeneet samaa onnea ilman rikkomatta ketään.