Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onnellinen toinen nainen

Vierailija
05.06.2015 |

Olen vuosien varrella lukenut tältä ja muiltakin nettipalstoilta kirjoituksia liittyen pettämiseen ja salarakassuhteisiin. Jo avioliitossa ollessani ihmettelin yksisilmäisiä, pelokkaita naisia, jotka täälläkin huorittelivat ja esittivät kovin mustavalkoisia ajatuksiaan. Olen huomannut, että lähes kaikki pitkässä parisuhteessa elävät jossain vaiheessa ihastuvat kolmansiin osapuoliin, ja usein niitä tunteita tulee ja menee, joten en silloinkaan naimisissa ollessa ollut heti jyrkästi tuomitsemassa muita.

Eron jälkeen rekisteröidyin deittipalstalle, ja yllätyin siellä olevien naimisissa olevien miesten määrästä. Varmaan varattuja naisiakin siellä on kyllä paljon. Tarmokkaasti alkuun deittailin vapaita miehiä, ehkä enemmän yleisten normien takia. Kyseessä oleva deittisivusto on suomi24, eli siellä kyllä varatutkin miehet päivittäin yhteyttä ottavat, viestejä tuli todella paljon. No nettipalstalta löytyikin juuri sitä mitä silloin etsin, mukavaa tapailuseuraa, hyvää seksiä, vähän ystävyyttäkin.

Sitten, ennen joulua tuli viesti joka muutti elämäni. Mies, kutsutaan häntä tässä nyt vaikka Matiksi, otti minuun yhteyttä, kirjoitti pitkän ja sykähdyttävän viestin. Olemme suunnilleen saman ikäisiä, minä 40+ ja hän vähän alle. Kertoili kivasti omasta elämästään, kirjoitti avoimesti olevansa naimisissa (ja se luki hänen profiilissaankin statuksena), kertoi miksi oli sinne palstalle rekisteröinyt ja mihin asioihin oli kuvattomassa profiilissani kiinnittänyt huomiota. Se ehkä teki vaikutuksen, että hän oli poiminut pitkästä esittelytekstistäni juuri oikeat asiat, pohtinut niitä ja ikäänkuin tuntematta minua ollenkaan jatkanut ajatuksiani juuri oikeaan suuntaan. Lisäksi hän kertoi todella hyvin omista ajatuksistaan ja liitostaan, ei valittanut kun akka pihtaa ja häntä syrjitään, vaan kirjoitti liiton arkipäiväistymisestä, kiireistä, arjen paineista. Harkinnan jälkeen vastasin Matille, ja siitä alkoi viikkoja kestänyt kirjeenvaihtomme, jonka aikana sain tutustua todella mielenkiintoiseen mieheen, sielunkumppaniin, kaikkine rosoineen ja virheineenkin aivan täydelliseen pakettiin.

Tapailin edelleen muita miehiä, sillä ajattelin, että suhteen Mattiin voisi sovinnaisuuden nimissä pitää pelkästään kirjeenvaihtona. Tammikuussa kuitenkin tuli eteen se tilanne, että molemmat olivat sitä mieltä, että haluamme tavata livenä. Useinhan se nettisuhteissa on kompastuskivi, toinen onkin tavatessa jotain muuta mitä oletti. Nytkin oli olemassa iso riski siihen, olimmehan lähes kuukauden ajan kirjoitelleet toisillemme useita kertoja päivässä pitkiä viestejä, joten mielikuva päässä oli todella vahva. Kuviakin oli kyllä vaihdettu jo ihan alkumetreillä. Sovimme tapaamisen lenkkipolulle, tapasimme ja lähdimme heti kiertämään muutaman kilometrin kierrosta. Juttelimme koko ajan, katselimme toisiamme ja hymyilimme. Napakymppi, juuri sitä mitä kirjeenvaihtomme oli luvannutkin.

Aika pian ensikohtaamisen jälkeen tajusimme, että tätä suhdetta ei voi olla sivuuttamatta. Minulla on lapset joka toinen viikko, ja silloin elän onnellista perhe-elämää kolmen teinini kanssa, ja lähettelemme Matin kanssa viestejä, kaipaavia, arkisia, hauskoja, tai vaikka ihan vaan purkautumisia kun joku asia arjessa pännii. Kaikkea sitä mitä ystävälle kirjoitellaan. Joka toinen viikko sitten, kun lapseni ovat isällään on sitten intohimon, läheisyyden, sen mielettömän sielunkumppanuuden kokemusta. Mati järjestää töitään ja harrastuksiaan niin, että hän pääsee luokseni näillä viikoilla lähes joka päivä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Emme me ihan koko aikaa harrasta seksiä, sillä suhteessamme on niin paljon muutakin, mutta koska keskinäinen vetovoimamme on aivan mielettömän voimakas aika lailla siitäkin tulee nautittua. Olen aina ollut valtavan seksuaalinen, mutta nyt on vihdoin löytynyt mies, joka jaksaa lähes yhtä pitkään kuin minäkin, löytää joka kerta jotain uutta, kuten minäkin hänestä.

Halusin kertoa teille, että tämäkin on mahdollista ja nyt huomio, erityisesti te, jotka nyt peloissanne puristelette käsiänne nyrkkiin ja olette jo minut huoraksi luokitelleet: en todellakaan hakenut varattua miestä. En halua Matista mitään enempää kuin nyt saan, ja tiedän että tämä tulee joskus loppumaan. Sen jälkeen meille Matin kanssa jää tästä upeat, kenties elämämme upeimmat muistot. En halua häntä omakseni sillä lailla kun te ehkä ajattelette. Olen jo saanut hänet juuri niin kuin haluankin. En kaipaa miestä, jonka kanssa käydään leffassa tai ravintolassa tai matkoilla, voin tehdä niitä asioita lasteni tai ystävieni kanssa. En halua avomiestä, sormusta, lupausta tulevaisuudesta. Minulle riittää nämä olosuhteet, joka toinen viikko uskomatonta henkistä ja fyysistä yhteyttä Matin kanssa. Matti on loistava isä lapsilleen ja loistava mies vaimolleen, sen tiedän ja niin se saakin olla. Minulla on kaikkea mitä nainen voi itselleen haluta ja elämä hyvässä tasapainossa.

Toivoisin tosiaan, etä mahdollisimman moni ihminen saisi kokea tällaisen syvän onnen ja yhteyden kokemuksen edes kerran elämässään. Vaikkei se sitten menisi aina ihan mustavalkoisen sovinnaisen käsikirjoituksen mukaan.

Kommentit (170)

Vierailija
121/170 |
06.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 21:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:10"]

Ja taas minä minä minä. Viis muista, viis lapsista, viis miehen vaimosta. Koska minä. Juuri tuo on se paska, että kun on rankka vaihe elämässä ja arki painaa, niin toinen lähtee etsimään viihdykkeensä muualta kun pitäisi toimia tiiminä, jotta yhdessä kannetaan vastuu raskaassa ja kiireisessä elämäntilanteessa. Luuletko ettei suhteenne vaikuta miehen perhe-elämään, suhtautumiseen vaimoa kohtaan? Ja se ei suinkaan vaikuta positiivisesti, että mies on paremmalla tuulella myös kotona vaan päin vastoin. Minun silmissäni olet moraaliton toinen nainen, huora, vaikka kuinka selittelet. Mies taas on moraaliton paska, joka oman huvittelunsa kustannuksella on valmis rikkomaan lapsiltansa perheen, vaimoltansa itsetunnon ja perusluottamuksen. Mikään ei ole mustavalkoista, mutta silti kenelläkään ei ole oikeutta hukata toisen elämää noin julmalla tavalla. Ja rikkoa perusluottamusta, ennen kaikkea.

[/quote]

 

Pöh! Mikä sinä olet päättämässä toisen onnesta? Miksi omistushalu on vilpitöntä sydämen kokemaa rakkautta suurempi oikeus? Eiköhän tämä Matti olisi pelkästään vaimonsa kanssa jos kyseessä olisi edes hiukan kelvollinen vaimo. Mutta kun ei ole.

 

ap:lle kaikkea hyvää! Nauti elämästäsi, osaat todella elää. Nämä kateelliset korppikotkat eivät tule sitä koskaan ymmärtämään.

[/quote]

Kunnes olet itse se "korppikotka", joka on tehnyt kompromisseja, investoinut aikaa ja energiaa suhteeseen ja rakentanut yhteisen elämän miehen kanssa, tulevaisuuteen luottaen.

Kun se elämä väistämättä alkaa ajoittain kyllästyttää, tadaa sillä toisella onkin tämä hieno elämänfilosofia. Silloin saattaisit sinäkin ymmärtää toisen puolen kolikosta. Tai ainakin toivoa että olisit tiennyt aiemmin ettei sopimus enää pädekään, ja antanut omankin moraalin mennä menojaan..

En ole itse mitään vastaavaa koskaan kokenut, mutta kirjoituksesi perusteella omaan empatiakykyä jonkun verran sinua enemmän.

Vierailija
122/170 |
08.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 04:28"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 01:09"]

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 23:08"] [quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:04"] Mulla on hyvät ja kauniit muistot suhteesta varattuun mieheen. Ex-salarakkaani on edelleen ystäväni ja en vaihtaisi päivääkään pois. Ehkä meitä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen, mutta sain edes hetken aikaa kokea hänen kanssaan sielujen sympatiaa ja suurta intohimoa. Suhde tuntui niin oikealta, että on vaikea tuntea edes syyllisyyttä. [/quote] Mulla samankaltainen kokemus. Aina sanotaan, että jonain päivänä tajuaa mitä on tullut tehdyksi ja iskee katumus. Mulle ei ole iskenyt katumus seitsemään vuoteen ja tuskin se enää iskeekään. Ap:n sanoja lainaten: Toivoisin tosiaan, etä mahdollisimman moni ihminen saisi kokea tällaisen syvän onnen ja yhteyden kokemuksen edes kerran elämässään. Moralisoijat ei ole itse saanut kokea vastaavaa onnea. [/quote]Oliko se rakkautta? 4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä --1Kor.13   [/quote] Kyllä, on rakkautta ja se ei koskaan häviä.

[/quote]

 

Nämäkö jatkoivat perheidensä kanssa ja siis saivat edes jotenkin anteeksi? Siinä tapauksessa vain vaimot ovat osoittaneet rakkautta.

[/quote]Uskottomuuden takia saa kyllä erota.

9. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.--Matt.19

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
123/170 |
08.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Charlesin ja Camillan suhdehan perustui himoon ja kiellettyyn hedelmään. Nyt kun he "saivat toisensa" ja ovat naimisissa, he ovat alkaneet riitelemään ja Camilla viettää paljon aikaa omassa talossaan ja Charles omissa oloissaan. Camilla haluaa viettää aikaa lastenlastensa kanssa ja Charlesia se ei taas kiinnosta. Camillaa ei voisi myöskään vähempää kiinnostaa hyväntekeväisyys ja edustaminen, jotka ovat Charlesille taas tärkeitä. Diana oli niissä erittäin ahkera ja otti kuninkaallisen työnsä vakavasti. Camilla on aika laiska.

Pelkkä seksi- ja kaverisuhde se on.

Vierailija
124/170 |
08.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 09:59"]

Muistakaa että meitä ihmisiä on myös kovin erilaisia. Minä tiedän, että jokainen ansaitsee kokea syvän rakkauden kerran elämässään. Jokainen ansaitsee kokea myös hillittömän seksuaalisen vetovoiman ainakin kerran elämässään. Nämä kaksi erillistä asiaa eivät välttämättä tapahdu tai voikaan tapahtua yhden ja saman ihmisen kanssa. Monesti etenkin naiset kuitenkin erehtyvät pitämään voimakasta seksuaalista intohimoa ja hyvää seksiä (sekä myös huonoa seksiä...) rakkautena. Sitähän se ei ole. Itse olen eronnut elämäni rakkaudesta 16 v yhteiselon jälkeen n. 12 v sitten. Ero tuli miehen uskottomuuden takia. Eikä ollut ensimmäinen uskottomuus, nuorena jäi kiinni eka kerran. Erottiin jo silloin mutta palattiin yhteen. Sitten kun alkoi taas mennä huonosti, yritin itse pettää punttien tasaamiseksi, mutta ei se onnistunut, ei minusta ole siihen. Vaikka tarjolla oli mies joka vei minulta jalat alta, niin voimakkaasti ihastuin. Erottiin, palattiin yhteen, mentiin naimisiin, saatiin lapsi, oltiin erittäin onnellisia. Sitten mies alkoi pelehtiä muiden kanssa, hänellä oli samanaikaisesti kolme rakastajatarta. Kahta hoiteli työpäivinä ja yhtä iltaisin. Mentiin pariterapiaan, sitten mies yksilöterapiaan. Kaikkemme tehtiin, ei auttanut. Minä olisin uskottomuuden antanut anteeksi, mutta mies ei antanut anteeksi itselleen. Tajusi terapiassa, mitä on tullut tehtyä niin minulle kuin lapselleen kun ei osannutkaan sitoutua perheeseen. Siis erottiin. Siitä alkoi minun paranemiseni. Aloin vihdoinkin arvostaa itseäni. Aikanaan, kun olin toipunut erosta, annoin miesten astua elämääni. Etenkin ensimmäinen oli suloinen, iski minut selvin päin baarista (itsekin olin selvin päin, en juuri käytä alkoa) ja palvoi minua. Rakasteli useita kertoja vuorokaudessa ja kuiski korvaan kuinka ihana olen ja kuinka haluaa viedä minut mökilleen ja rakastella koko viikonlopun. Veikin, ja rakasteli. Ei siitä suhteesta kuitenkaan mitään tullut, mutta mies palautti exän uskottomuuden jäljiltä raunioina olleen uskoni omaan haluttavuuteeni. Sitten aikanaan kohtasin miehen, jonka kanssa ensimmäisillä oikeilla treffeillä vallinnutta tunnelmaa en osannut tulkita. Tuntui, etten tajunnut, mitä ympärillä tapahtuu, tajusin vain sen miehen syövän ateriaansa siinä minua vastapäätä. En muista mistä kaikesta puhuttiin, tajuttiin kuitenkin että arvomme ja näkemyksemme maailmasta ovat samanlaiset. Muu tunnelma oli minulle outo, en osannut tulkita sitä. En kuitenkaan silloin miettinyt sitä sen kummemmin. Joskus neljänsillä treffeillä sitten oltiin miehen kotona ja rakasteltiin eka kerran. Ja siitä lähtien minulle avautui maailma, jota en tiennyt olevan olemassakaan. S E K S I !!! Olinhan minä sitä harrastanut, joo-o, mutta sellaista ilotulitusta en ollut kokenut koskaan :) Treffeillä julkisilla paikoilla söimme ja riisuimme toisemme jo katseilla ja sitten malttamattomasti rakastelemaan, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Tajusin viimein sen ensitreffienkin tunnelman, että mitä se oli. Hillitöntä sukupuolista vetovoimaa, sitähän se. No, ei siitäkään suhteesta oikeaa parisuhdetta tullut. Vaikka seksi pelasi, muu ei, sillä kummankin erosta oli liian lyhyt aika, alle 2 v. Mutta mies on ikuisiksi ajoiksi tatuoitunut mieleeni, ja väkisin mietin joskus että olisiko suhde saatu toimimaan henkisellä tasolla jos olisi tehty niin tai näin tai noin. Nyt elän avoliitossa, jossa saan mieheltä vähän kaikkea. Henkistä yhteyttä, seksuaalista vetovoimaa, ystävyyttä jne. Mutta esim. seksi ei ole niiiiiin huippua. Mutta kun kaikkea ei voi saada, joissakin asioissa pitää tehdä kompromisseja! No, näillä kertomillani asioilla tarkoitin sitä, että meille kaikille on olemassa erilaisia kumppaneita. Yhdeltä saa henkisen tuen ja ystävyyden, syvän kumppanuudellisen rakkauden. Yhdeltä sukat jalassa pyörimään laittavan seksin. Yhdeltä jotain muuta, jota kaipaa. Jos nämä kaikki saa yhdeltä ja samalta mieheltä, silloin on osattava pitää kiinni ja tehdä töitä parisuhteen eteen tosissaan silloin kun tulee vaikeita paikkoja! Tämän ketjun ap kokee nyt jotain ennestään hänelle vierasta tuon ukkomiehen kanssa ja kokee, että on oikeutettu siihen. Miten vaan. Minä en ikinä voisi alkaa leikkimään varatun miehen kanssa. Enkä itse alkaisi pettämään - en suostu tekemään sitä itselleni. Tästä maailmasta löytyy vapaitakin miehiä kokemusten keräämiseen. Minä olen onnellinen siitä, että olen saanut kokea tosiaan sen syvän rakkauden, sen koin ex-mieheni kanssa ja tulen rakastamaan häntä exänä, lapseni isänä ja ystävänä aina. En kuitenkaan suostuisi yhteiseloon tai avioliittoon hänen kanssaan enää koskaan :) Sain kokea myös jalat alta vievän seksuaalisen virityksen kahden ihmisen välillä. Ja olenpa tietysti saanut kokea yhtä sun toista muutakin, sinkkuna kun elelin lähes 10 v. Kokemusteni myötä tiesin mitä haluan ja nyt sitten tosiaan olen vakaassa parisuhteessa. Tavallaan säälin esim. niitä naisia ja miehiä, jotka eivät ole kokeneet tuota karrelle polttavaa seksuaalista halua. Sellaiset henkilöt ovat sitten niitä pihtareita. Ja sitäpaitsi pihtarilla on väärä puoliso. Mutta joka tapauksessa, pitäisi naisella sen verran itsetuntoa olla, ettei ala naimisissa olevan miehen seksileluksi. Uskottomuus on joo tämän miehen syy kokonaan, mutta miten ap kestää itseään? Niin no, hänellä on erilainen moraali.

[/quote]Kirjoitat aika lailla siitä näkökulmasta, mitä sinä haluat ja saat. Mutta aito rakkaus pyrkii aina laittamaan toisen ihmisen etusijalle. Jos omasta tominnasta on toiselle haittaa ja häntä rakastaa, silloin mielummin päästää irti kuin tuhoaa toisen elämän. Huolimatta niistä huumaavista tunteista. Tunteet tulevat ja menevät, niiden varaan ei voi elämää suunnitella. Rakkaus on jotain suurempaa.

Vierailija
125/170 |
08.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä käytän tota samaa kikkaa kuin aapeen kuvaama mies. Riippuen akasta vähän erilaisella kombinaatioilla mennään ja pillun saanti on taattu. Tää on tätä ennen panoa olevia kysymyksiä, kuten "rakastatko mua" johon vastaus on "joo joo (pillua nyt ja nopeesti)". Eli aapee voi kuvitella ihan mitä haluaa mutta loppupeleissä kaveri on vain ja ainoastaan hakemassa pillua, ei enempää tai vähempää. Jos panopuuna oleminen on se mitä haluaa tehdä niin kai se on sitte ookoo.

Vierailija
126/170 |
09.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
127/170 |
08.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla oli hyvin samanlainen tilanne kuin ap:llä. Ja periaatteessa hyvin tasapainoinen fiilis, pitkään. Mutta sitten alkoi vähitellen kalvaa yhä enemmän ja enemmän juuri tuollainen kaksoiselämän eläminen. Lasten, sukulaisten ja kavereiden kanssa elämä oli täysin erillistä siitä miehen kanssa olemisesta. Eri roolit eivät yhdistyneet millään tavoin. Tuntui, että lopulta hajoan ihmisenä kokonaan. Oli pakko lopettaa. 

Vierailija
128/170 |
05.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
129/170 |
05.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:23"]

Hassua, että toiset naiset kuvittelevat aina heidän välillään olevan jotain erityistä. Usein kuitenkin vaikkapa kiinnijäädessä heidät heitetään nurkkaan kuin räsynuket ja haukutaan päälle. Tavallaanhan hekin ovat hyväksikäytön kohteita, elävät illuusiossa jota ei ole, kun toinen osapuoli haluaa vain rusinat pullasta ja esittää jotain, mitä ei edes oikeasti ole. Tuohon luuloon törmää jatkuvasti.

[/quote]

Toinen nainen on mitä tahansa termejä, millä mies saa naisen pysymään viihdykkeenään silloin kun huvittaa hakea jännitystä elämään. Mutta kun suhde paljastuu vaimolle, tulee toisesta naisesta Virhe. Virhe, jonka ei koskaan olisi pitänyt tapahtua. 

Sellaisia ne miehet on, ap. Kannattaa sulatella tuota ajatusta jo etukäteen, koska se aika tulee, kun sinäkin muutut sielunkumppanista tms. whatever Virheeksi jota mies katuu syvästi. Viimeistään silloin, kun suhde paljastuu, tai kun miehen elämään tulee muuten vain joku kriisi. Tai silloin, kun hän saa sinusta tarpeekseen ja vaihtaa sinut uuteen.

Vierailija
130/170 |
05.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta tämä aloitus on lähinnä parodia ihmisten ennakkoluuloista sivusuhteita harrastavia ihmisiä kohtaan. Haluat antaa ihmisille uutta ajateltavaa? Enpä olisi tullut miettineeksi, mutta nyt kun suraan myönnät että kyse on puhtaasta hedonismista; oma hetkellinen iki-ihana nautinto yli kenellekään toiselle aiheutuvan haitan.. ?

Tuskin sekään tuli monelle yllätyksenä että toiminnalleen joutuu ko tilanteessa hakemaan oikeutusta harmaan sävyistä ja muista kivoista, sopivista kielikuvista. Itselleni noinkin ohut perustelu jää tässä ainoaksi miettinnän arvoiseksi asiaksi, jos joku ihminen tällaista siis tosissaan kirjoittaa.

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
131/170 |
05.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kaikki ovat niiiin onnellisia.. <3

Vierailija
132/170 |
06.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnen onnellisia äitejä. Ja onnellisia isiä. Ulkopuolisena on uskomattoman hankala tunnistaa onnettomia isiä tai äitejä. Minä elän onnellisessä kuvitelmassani, että tuntemani pariskunnat ovat tyytyväisiä toisiinsa, ja tulevat jatkamaan yhdessä vastaisuudessakin.

Olen kaikesta huolimatta nähnyt myös epäonnellisia naisia ja miehiä. He ovat pettyneitä parisuhteensa, perhe-elämäänsä, milloin mihinkin. Onko muiden velvollisuus auttaa heitä? Muiden velvollisuus on kertoa, että tuemme heitä kaikessa, mitä ystävämme päättävätkäään. Jos he jatkavat, tuetaan jatkoa. Jos he haluavat erota, kysytään tarvitseeko hengailuseuraa. Todennäköisesti kaikki käy!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
133/170 |
06.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:02"]

Haukkujat. Ymmärtäkääpä se, että mies täss on se sika, hänhän on parisuhteessa, ap käsittäkseni ei!!

[/quote]

 

"miehet ovat sikoja, mutta onneksi me naiset olemme eläinrakkaita..." Jos mies on sika, miksi sitten toinen nainen sen ottaa?

Vierailija
134/170 |
06.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Salasuhteet ja sivusuhteet perustuvat sille logiikalle, että ihmiselle todellista on tämä tässä ja nyt. Toinen nainen tapaa varattua miestä, mutta ei näe niitä helliä hetkiä, syvällisiä keskusteluja, yhteistä harmoniaa, joita mies jakaa oman vaimonsa kanssa. Niinpä hän elää itsepetoksessa: Tässä on sielunkumppanini, elämäni mies. Just joo. Arki pyörii siellä jossakin - meillä on vain huippuhetkiä.

Kyllähän se imartelee miestä, kun aina on jonkun huomion kohteena.  Siitä saa egolle boostia. Olen alfauros, jolle on naarasta tarjolla.  Tämä kertoo jo hyvin paljon miehen ominaisuuksista: pystyy valehtelemaan, manipuloimaan, eikä näe siinä mitään väärää. Avioliitoissa ollaan sidoksissa toiseen moninkertaisin sidoksin: lapset, suku, omaisuus,  yhteinen historia. Jossain vaiheessa se alkaa ahdistamaan, paikallaan pysyminen. Tässäkö tämä nyt oli? Lievitystä tuskaan tuo vapaa sivusuhde. Mutta huomaa, suhteen reunaehdot ja vapaus on vain miehen vapautta. Hän päättää koska tavataan. Tämä kuvio sopii hänelle niin mainiosti: on tuttua ja turvallista ja kielletty hedelmä myös. Miksi siihen koskaan tarvitsee hakea mitään muutosta? 

Sitten ihan realiteetit. Jos olisin kolmen lapsen yh ja tapaisin varattua miestä, jolla on omat lapset tahollaan - kuinka todennäköistä on, että tämä mies irtautuu omasta historiastaan ja perheestään ja rupeaa elämään minun perheeni "osana"? Todella mutkikasta, taloudellisesti kestämätöntä. Vielä ehkä onnistuu, jos molempien lapset "lentäneet" pesästä omiin elämiinsä, mutta muutoin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
135/170 |
06.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Been there, done that, got the t-shirt...

olisin voinut kirjoittaa jotain aloituksen tyylistä pari vuotta sitten kun olin itse suhteessa varattuun. Mies oli ihana, suhde oli jotain elämää suurempaa, tunteet kuumia, vahvoja ja oikeita. Mutta... aikansa meni ja vähitellen homma väljähtyi (näin siinä käy vaikket nyt sitä usko). Mitään riitaa tai muuta ei koskaan ollut. Jotenkin se suuri rakkaus vaan kutistui. Nyt ollaan siinä pisteessä, että ihmettelen mitä oikein näin koko tyypissä. On hyviä muistojakin joo, mutta jotkut suoraan sanoen inhottaa itseänikin. Olen itsekin varattu, joten syyllisyys on herännyt vähitellen. Ikinä ei luojan kiitos ja ihme kyllä jääty kiinni, mutta joudun elämään syyllisyyteni kanssa koko loppu ikäni. Ei kiva, mutta toisaalta oikein mulle.

Siihen yhdyn kyllä täysin rinnoin, että vain sellaiseen suhteeseen, joka on jo säröille, pääsee joku väliin. Meillä oli mieheni kanssa pahoja vaikeuksia ollut jo pitkään. Tähän liittyy kaikkea muutakin, kuin tämä sivusuhde, mitä en tässä jaksa avata tai enää miettiä muutenkaan. Ei ole ollut mikään tyylipuhdas suoritus tämä avioliitto, mutta kaiken tän jälkeen olemme edelleen yhdessä, rakastamme toisiamme ja tulevaisuus on meidän. Sivusuhde oli nimensä mukaisesti sivusuhde. Se katosi aikanaan. Mun ja mieheni suhde on kestänyt pahoja ja vaikeita aikoja ja jatkuu edelleen. Yritän tässä kai sanoa, että se oikea elämä ja oikea rakkaus ei ole vain sitä, että koko ajan on ihanaa ja helppoa. Näin siis mun mielestä.

Vierailija
136/170 |
06.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aloittaja on tuskin ainoa tässäkään maassa vastaavanlaista elämää elävä nainen tai mies. Syypää ja haukunnan kohde on mielestäni tässä tapauksessa mies, joka pettää vaimoaan, ap ei petä ketään tai korkeintaan itseään. Kortit voisi olla avoimet ja mies kertoa vaimolleen tästä harrastuksestaan. Avoimia suhteita on ja sellainen joillekin sopii. Minun tehtävä ei ole moralisoida kenenkään valintoja, mutta onko ap ja tuo mies miettineet seurauksia? Lähipiirissä vastaava johti itsemurhaan ja nyt on muutama ikävästi oireileva lapsi yhteiskunnan hoidettavana.

Vierailija
137/170 |
06.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No, en oikein voi pitää loistavana aviomiehenä miestä, joka suhteen arkipäiväistyttyä hakee itselleen sivusuhteen. Se nakertaa hänen avioliittoaan entisestään. Tulee surku vaimon puolesta, ja tuo mies - jotenkin tuntuu hassulta että ap niin kovin arvostavasti hänestä kirjoittaa isänä ja aviomiehenä. Tuo mieshän pettää, huijaa ja valehtelee.

Vierailija
138/170 |
06.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä aloitus.

Ap:llä on aivan ideaali tilanne. Jotain tuollIsta minullakin olisi, jos en olisi naimisissa elämäni miehen kanssa. Olen elänyt ns. normaalin avioliiton lapsineen, jotka ovat jo aikuisia.

Nykyinen mieheni asuu talossani, mutta hän omistaa asunnon muualla ja on kirjoilla siellä. Olemme siis olleet aviossa 7 vuotta. Molemmilla on omat rahat ja omakin elämä. En jaksaisi jatkuvaa kyljessä kyhnäystä, en ikinä.

Vierailija
139/170 |
06.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:29"]

Täällä katkerat av-mammat taas itkee :D Mikään ei ole parempaa kuin iskeä viikonloppuisin baarista varattuja, naimisissa olevia miehiä ;)

[/quote]

Säälittävää. Mikään ei ole niin alentavaa, kuin poimia joitakin hellyyden rippeitä känniääliöiltä.

Vierailija
140/170 |
06.06.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi voi. Niin kauan kuin sinulle ap riittää toiselta eli vaimolta ylijäävät jämät, niin kauan olet onnellinen ja tyytyväinen. Suhteen ensimmäisessä huumassa Matistakin on vain hyvät puolet näkyvissä. Sinulle ne huonot eli vastuuttomuus, huikentelevaisuus, itsekkyys jne eivät vielä hahmotu koska et osaa niitä huomata. Hyvä aviomies ja hyvä isä ei koskaan ole poissa perheensä luota ellei se ole aivan välttämätöntä esim. työn vuoksi, kyllä sinä sen tiedät jos suostut myöntämään. Mutta rauhoita oma omatuntosi ihan miten vaan, eihän seksi ja öidenkin viettäminen sinun kanssasi voi mitenkään olla lapsilta ja vaimolta pois, eihän? Sinä saat tosiaan toisen jämät. Vaimolle annetaan status, taloudellinen turva, Oikea Syvä Rakkaus jne jne. Sinä saat olla viihdyke, hyväksikäytettävä seksilelu, tunteiden ja stressin purkamisen varaventtiili jne. Homma toimii hyvin tasan niin kauan kun sinä et vaadi mitään vaan kuuntelet, halaat ja muistat levittää jalkasi. Arvelen, että kun teinisi ovat isompia eivätkä tarvitse sinua tai jopa jos Matille sattuu lomareissu perheen kanssa sellaiseksi viikoksi että teinisi eivät ole luonasi, sinulle pujahtaa mieleen että miksi Matti ei voi olla antamassa munaa just nyt. No kuule siksi kun Matti pitää tärkeämpänä antaa sitä vaimolleen! En ikinä tyytyisi toisen jämiin. Siksi minusta ei toiseksi naiseksi olekaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän kolme