Lue keskustelun säännöt.
Onnellinen toinen nainen
05.06.2015 |
Olen vuosien varrella lukenut tältä ja muiltakin nettipalstoilta kirjoituksia liittyen pettämiseen ja salarakassuhteisiin. Jo avioliitossa ollessani ihmettelin yksisilmäisiä, pelokkaita naisia, jotka täälläkin huorittelivat ja esittivät kovin mustavalkoisia ajatuksiaan. Olen huomannut, että lähes kaikki pitkässä parisuhteessa elävät jossain vaiheessa ihastuvat kolmansiin osapuoliin, ja usein niitä tunteita tulee ja menee, joten en silloinkaan naimisissa ollessa ollut heti jyrkästi tuomitsemassa muita.
Eron jälkeen rekisteröidyin deittipalstalle, ja yllätyin siellä olevien naimisissa olevien miesten määrästä. Varmaan varattuja naisiakin siellä on kyllä paljon. Tarmokkaasti alkuun deittailin vapaita miehiä, ehkä enemmän yleisten normien takia. Kyseessä oleva deittisivusto on suomi24, eli siellä kyllä varatutkin miehet päivittäin yhteyttä ottavat, viestejä tuli todella paljon. No nettipalstalta löytyikin juuri sitä mitä silloin etsin, mukavaa tapailuseuraa, hyvää seksiä, vähän ystävyyttäkin.
Sitten, ennen joulua tuli viesti joka muutti elämäni. Mies, kutsutaan häntä tässä nyt vaikka Matiksi, otti minuun yhteyttä, kirjoitti pitkän ja sykähdyttävän viestin. Olemme suunnilleen saman ikäisiä, minä 40+ ja hän vähän alle. Kertoili kivasti omasta elämästään, kirjoitti avoimesti olevansa naimisissa (ja se luki hänen profiilissaankin statuksena), kertoi miksi oli sinne palstalle rekisteröinyt ja mihin asioihin oli kuvattomassa profiilissani kiinnittänyt huomiota. Se ehkä teki vaikutuksen, että hän oli poiminut pitkästä esittelytekstistäni juuri oikeat asiat, pohtinut niitä ja ikäänkuin tuntematta minua ollenkaan jatkanut ajatuksiani juuri oikeaan suuntaan. Lisäksi hän kertoi todella hyvin omista ajatuksistaan ja liitostaan, ei valittanut kun akka pihtaa ja häntä syrjitään, vaan kirjoitti liiton arkipäiväistymisestä, kiireistä, arjen paineista. Harkinnan jälkeen vastasin Matille, ja siitä alkoi viikkoja kestänyt kirjeenvaihtomme, jonka aikana sain tutustua todella mielenkiintoiseen mieheen, sielunkumppaniin, kaikkine rosoineen ja virheineenkin aivan täydelliseen pakettiin.
Tapailin edelleen muita miehiä, sillä ajattelin, että suhteen Mattiin voisi sovinnaisuuden nimissä pitää pelkästään kirjeenvaihtona. Tammikuussa kuitenkin tuli eteen se tilanne, että molemmat olivat sitä mieltä, että haluamme tavata livenä. Useinhan se nettisuhteissa on kompastuskivi, toinen onkin tavatessa jotain muuta mitä oletti. Nytkin oli olemassa iso riski siihen, olimmehan lähes kuukauden ajan kirjoitelleet toisillemme useita kertoja päivässä pitkiä viestejä, joten mielikuva päässä oli todella vahva. Kuviakin oli kyllä vaihdettu jo ihan alkumetreillä. Sovimme tapaamisen lenkkipolulle, tapasimme ja lähdimme heti kiertämään muutaman kilometrin kierrosta. Juttelimme koko ajan, katselimme toisiamme ja hymyilimme. Napakymppi, juuri sitä mitä kirjeenvaihtomme oli luvannutkin.
Aika pian ensikohtaamisen jälkeen tajusimme, että tätä suhdetta ei voi olla sivuuttamatta. Minulla on lapset joka toinen viikko, ja silloin elän onnellista perhe-elämää kolmen teinini kanssa, ja lähettelemme Matin kanssa viestejä, kaipaavia, arkisia, hauskoja, tai vaikka ihan vaan purkautumisia kun joku asia arjessa pännii. Kaikkea sitä mitä ystävälle kirjoitellaan. Joka toinen viikko sitten, kun lapseni ovat isällään on sitten intohimon, läheisyyden, sen mielettömän sielunkumppanuuden kokemusta. Mati järjestää töitään ja harrastuksiaan niin, että hän pääsee luokseni näillä viikoilla lähes joka päivä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Emme me ihan koko aikaa harrasta seksiä, sillä suhteessamme on niin paljon muutakin, mutta koska keskinäinen vetovoimamme on aivan mielettömän voimakas aika lailla siitäkin tulee nautittua. Olen aina ollut valtavan seksuaalinen, mutta nyt on vihdoin löytynyt mies, joka jaksaa lähes yhtä pitkään kuin minäkin, löytää joka kerta jotain uutta, kuten minäkin hänestä.
Halusin kertoa teille, että tämäkin on mahdollista ja nyt huomio, erityisesti te, jotka nyt peloissanne puristelette käsiänne nyrkkiin ja olette jo minut huoraksi luokitelleet: en todellakaan hakenut varattua miestä. En halua Matista mitään enempää kuin nyt saan, ja tiedän että tämä tulee joskus loppumaan. Sen jälkeen meille Matin kanssa jää tästä upeat, kenties elämämme upeimmat muistot. En halua häntä omakseni sillä lailla kun te ehkä ajattelette. Olen jo saanut hänet juuri niin kuin haluankin. En kaipaa miestä, jonka kanssa käydään leffassa tai ravintolassa tai matkoilla, voin tehdä niitä asioita lasteni tai ystävieni kanssa. En halua avomiestä, sormusta, lupausta tulevaisuudesta. Minulle riittää nämä olosuhteet, joka toinen viikko uskomatonta henkistä ja fyysistä yhteyttä Matin kanssa. Matti on loistava isä lapsilleen ja loistava mies vaimolleen, sen tiedän ja niin se saakin olla. Minulla on kaikkea mitä nainen voi itselleen haluta ja elämä hyvässä tasapainossa.
Toivoisin tosiaan, etä mahdollisimman moni ihminen saisi kokea tällaisen syvän onnen ja yhteyden kokemuksen edes kerran elämässään. Vaikkei se sitten menisi aina ihan mustavalkoisen sovinnaisen käsikirjoituksen mukaan.
Kommentit (170)
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:55"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:29"]Tein tämän aloituksen, koska halusin jakaa näkökulmani. Tiedän, että joku saa tästä ajateltavaa, ja ehkä ymmärtää toisia ihmisiä ja mikä tärkeintä itseäänkin vähän paremmin. En tarkoita, että juuri minua pitäisi ymmärtää tai hyväksyä, en kaipaa sitä muilta ihmisiltä. Asiat ovat niin monitasoisia, esimerkiksi tässä ei ole kyse perheen rikkomisesta, sillä Matin perhe on ja pysyy kasassa, samoin minun ihana perheeni, eli minä ja maanmainiot teinit. ;) Nro 2 tosin toi fiksun näkökannan, mitä jos tilanne muuttuu ja jompikumpi alkaakin haluta jotain muuta? Kaikki on aina mahdollista, vaikka nyt en siihen uskokaan. Itse olen aina esim. tykännyt asua yksin, eli ajatus siitä, etten koskaan enää asu miehen kanssa, on aika voimakas. Samoin en tarvitse miestä nukkumaan vieressäni, vaikka Matti kyllä joskus yötä onkin, mutta en koe sitä välttämättömyydeksi. Nro 3 puuttui tuohon terminologiaan, myöskään se ei aiheuta minussa isompia tuntemuksia. Toinen nainen käy hyvin, eikä minulla ole noihin sanoihin voimakasta tunnelatausta. :) Toki ne tunteet mitä minun ja Matin välillä on kuuluvat vain meille, ja niistä tiedämme vain me. Ihminenhän voi rakastaa useampaa ihmistä, tiesithän sen? Tottakai Matti rakastaa vaimoaan, eihän se ole minulta tai muilta hänen lähellään olevilta mitenkään pois. Minäkin rakastan eri tavoin useita ihmisiä, myös esim. exääni. Olimmehan 18 vuotta yhdessä, ja olen hänelle kiitollinen upeasta perheestä ja yhteisestä ajasta. Vaikka avioliittomme päättyikin, suhteemme jatkuu ja olemme edelleen ystäviä. Rakastan myös parasta ystävääni, jonka kanssa olemme jakaneet asiat niin hyvässä kuin pahassakin jo yli 20 vuotta. Väkevimmästä rakkaudesta, rakkaudesta lapsiinni ei varmaan tarvitsisi edes mainita. Mutta kuten sanottu, Matin ja minun väliset tunteet ovat meidän välinen asia, ja paljon nähneinä ja kokeneina ajattelevina aikuisina osaamme näitä erilaisia tunteita tunnistaa ja niistä puhua. Se on tärkeä taito se, ja sitä voi elämän aikana oppia lisää. Ap [/quote] Mikähän tämä näkökulma on? Että kun teillä on kivaa, niin ei haittaa kohdella muita törkeästi? Kun teillä on kivaa, niin vaimosta ei tarvitse välittää? Enpä oikein nähnyt tässä mitään uutta, taas yksi itsekkään, ihastumisen sokauttaman ihmisen kertomus siitä, miten vain omalla hyvinvoinnilla on väliä.
[/quote]
Ei vaimosta ehkä, mutta lapsistaan miehen pitäis välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 01:23"]
Jumalauta akat. Eihän se toinen nainen ole syyllinen eikä pettäjä. Vaan se aviomies. Nyt joku sulkee silmänsä totuudelta. Onko sen pettäjämiehen kanssa helpompi jatkaa entiseen malliin kun väittääkin että toinen nainen pettää teitä eikä aviomiehenne?
[/quote]
Ei ole siitä kyse, miten sen pettäjämiehen kanssa jatkaa vai eikö jatka ja kuka jatkaa, vaan siitä, että se, kuka TIETÄÄ, että seksikumppaninsa on aviossa oleva toisen ihmisen puoliso, se MYÖS pettää tämän petoskumppaninsa puolisoa OSALLISTUMALLA petokseen! Kuten ryöstetyn tavaran kätkijä on osallinen ryöstöön, vaikka itse ei olisikaan suorittanut varsinaista ryöstöä, mutta ollut "hommassa mukana". Molemmille tulee sanktiot. Molemmat ovat rikollisia. Ainoastaan, jos tuo avustaja ei OIKEASTI tiennyt, mistä on kyse, hän saattaa välttyä rangaistukselta.
Pettäjälle ja tämän rikoskumppanille pitäisi lailla säätää rangaistus kaikesta siitä, mitä he aiheuttavat pettäjän puolisolle, LAILLISELLE avioliitolle ja siinä syntyneille lapsille. Ja myös yhteiskunnalle, koska usein avioerot tulevat yhteiskunnalle todella kalliiksi mielenterveysmenojen, sairauspoissaolojen ja lasten oireilujen takia.
Ei siinä jonkun pettäjän kiroilut nyt auta yhtään. Taisi vain jollekin osua arkaan paikkaan ...
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 01:33"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:29"]
Jos mies olisi sielunkumppanisi, te eläisitte arkea yhdessä.
[/quote]
Harvemmin se niin menee. Avioon mennään ekan mukavan tytön kanssa. Sielunkumppani tavataan kun sellanen sattuu kohdalle. Joskus vasta myöhemmin. Aviopuoliso voi olla vaikka se ihanne lapsien äidiksi tai hyvä emäntä. Lapseni isä oli biologisesti varmaan erittäin nappivalinta, mutta kumppanina mahdottomuus.
[/quote]
Ei oma mokasi oikeuta sinua panemaan toisen vihittyä puolisoa! Etsi vapaa, joku eronnut tai karannut, kuten itsekin olet, mutta rikos on särkeä kenenkään muun avioliittoa.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 01:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 01:33"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:29"]
Jos mies olisi sielunkumppanisi, te eläisitte arkea yhdessä.
[/quote]
Harvemmin se niin menee. Avioon mennään ekan mukavan tytön kanssa. Sielunkumppani tavataan kun sellanen sattuu kohdalle. Joskus vasta myöhemmin. Aviopuoliso voi olla vaikka se ihanne lapsien äidiksi tai hyvä emäntä. Lapseni isä oli biologisesti varmaan erittäin nappivalinta, mutta kumppanina mahdottomuus.
[/quote]
Ei oma mokasi oikeuta sinua panemaan toisen vihittyä puolisoa! Etsi vapaa, joku eronnut tai karannut, kuten itsekin olet, mutta rikos on särkeä kenenkään muun avioliittoa.
[/quote]
Eipä ole tarttenut yhtään miestä pakottaa...
Matti on kyllä viaton. Vahingossa eksynyt sinne suomi24:n palstalle ku yrittänyt löytää netistä pornoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 16:58"]
Etkö saa ketään muuta yhtä "hyvää" joka ei olisi varattu?
[/quote]
Olen eronnut yli 40vee, ja pakko sanoa että oman ikäiset vapaat miehet on kyllä aikas surkeeta sakkia. Ja jos joku namupala sattuu eroamaan, hyvin äkkiä joku nainen sen kerää talteensa.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:29"]Tein tämän aloituksen, koska halusin jakaa näkökulmani. Tiedän, että joku saa tästä ajateltavaa, ja ehkä ymmärtää toisia ihmisiä ja mikä tärkeintä itseäänkin vähän paremmin. En tarkoita, että juuri minua pitäisi ymmärtää tai hyväksyä, en kaipaa sitä muilta ihmisiltä.
Asiat ovat niin monitasoisia, esimerkiksi tässä ei ole kyse perheen rikkomisesta, sillä Matin perhe on ja pysyy kasassa, samoin minun ihana perheeni, eli minä ja maanmainiot teinit. ;) Nro 2 tosin toi fiksun näkökannan, mitä jos tilanne muuttuu ja jompikumpi alkaakin haluta jotain muuta? Kaikki on aina mahdollista, vaikka nyt en siihen uskokaan. Itse olen aina esim. tykännyt asua yksin, eli ajatus siitä, etten koskaan enää asu miehen kanssa, on aika voimakas. Samoin en tarvitse miestä nukkumaan vieressäni, vaikka Matti kyllä joskus yötä onkin, mutta en koe sitä välttämättömyydeksi.
Nro 3 puuttui tuohon terminologiaan, myöskään se ei aiheuta minussa isompia tuntemuksia. Toinen nainen käy hyvin, eikä minulla ole noihin sanoihin voimakasta tunnelatausta. :) Toki ne tunteet mitä minun ja Matin välillä on kuuluvat vain meille, ja niistä tiedämme vain me. Ihminenhän voi rakastaa useampaa ihmistä, tiesithän sen? Tottakai Matti rakastaa vaimoaan, eihän se ole minulta tai muilta hänen lähellään olevilta mitenkään pois. Minäkin rakastan eri tavoin useita ihmisiä, myös esim. exääni. Olimmehan 18 vuotta yhdessä, ja olen hänelle kiitollinen upeasta perheestä ja yhteisestä ajasta. Vaikka avioliittomme päättyikin, suhteemme jatkuu ja olemme edelleen ystäviä. Rakastan myös parasta ystävääni, jonka kanssa olemme jakaneet asiat niin hyvässä kuin pahassakin jo yli 20 vuotta. Väkevimmästä rakkaudesta, rakkaudesta lapsiinni ei varmaan tarvitsisi edes mainita. Mutta kuten sanottu, Matin ja minun väliset tunteet ovat meidän välinen asia, ja paljon nähneinä ja kokeneina ajattelevina aikuisina osaamme näitä erilaisia tunteita tunnistaa ja niistä puhua. Se on tärkeä taito se, ja sitä voi elämän aikana oppia lisää.
Ap
[/quote]
Ja kaikki tämä teidän sievä paskanne rakentuu valheelle, jossa ei ole mitään aikuista eikä mitään kaunista. Tämä ei ole mustavalkoista ajattelua, mutta tuo on paskanruskeaa. Tiedät sen ja niin tietää Mattikin. Teidän 'aikuinen satunne' on petosta ja tekojännittävää leikkiä toisten elämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 01:44"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 01:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 01:33"]
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:29"]
Jos mies olisi sielunkumppanisi, te eläisitte arkea yhdessä.
[/quote]
Harvemmin se niin menee. Avioon mennään ekan mukavan tytön kanssa. Sielunkumppani tavataan kun sellanen sattuu kohdalle. Joskus vasta myöhemmin. Aviopuoliso voi olla vaikka se ihanne lapsien äidiksi tai hyvä emäntä. Lapseni isä oli biologisesti varmaan erittäin nappivalinta, mutta kumppanina mahdottomuus.
[/quote]
Ei oma mokasi oikeuta sinua panemaan toisen vihittyä puolisoa! Etsi vapaa, joku eronnut tai karannut, kuten itsekin olet, mutta rikos on särkeä kenenkään muun avioliittoa.
[/quote]
Eipä ole tarttenut yhtään miestä pakottaa...
[/quote]
Onnittelut. Ihan jokainen ihminen kykenee elämään kuin millään muulla paitsi omilla mielihaluilla olisi merkitystä; kaiken harkinnan ja tekojensa vaikutukset voi aina helposti jättää huomiotta. Seuraksien laajempi ymmärtäminen, ja varsinkin niistä välittäminen, vaatiikin jo hieman enemmän. Myös siltä "passiiviselta" osapuolelta.
Puhut aika paljon itsestäsi, et taida juurikaan tuntea empatiaa Matin vaimoa kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:29"]
Jos mies olisi sielunkumppanisi, te eläisitte arkea yhdessä.
[/quote]
Harvemmin se niin menee. Avioon mennään ekan mukavan tytön kanssa. Sielunkumppani tavataan kun sellanen sattuu kohdalle. Joskus vasta myöhemmin. Aviopuoliso voi olla vaikka se ihanne lapsien äidiksi tai hyvä emäntä. Lapseni isä oli biologisesti varmaan erittäin nappivalinta, mutta kumppanina mahdottomuus.