Onnellinen toinen nainen
Olen vuosien varrella lukenut tältä ja muiltakin nettipalstoilta kirjoituksia liittyen pettämiseen ja salarakassuhteisiin. Jo avioliitossa ollessani ihmettelin yksisilmäisiä, pelokkaita naisia, jotka täälläkin huorittelivat ja esittivät kovin mustavalkoisia ajatuksiaan. Olen huomannut, että lähes kaikki pitkässä parisuhteessa elävät jossain vaiheessa ihastuvat kolmansiin osapuoliin, ja usein niitä tunteita tulee ja menee, joten en silloinkaan naimisissa ollessa ollut heti jyrkästi tuomitsemassa muita.
Eron jälkeen rekisteröidyin deittipalstalle, ja yllätyin siellä olevien naimisissa olevien miesten määrästä. Varmaan varattuja naisiakin siellä on kyllä paljon. Tarmokkaasti alkuun deittailin vapaita miehiä, ehkä enemmän yleisten normien takia. Kyseessä oleva deittisivusto on suomi24, eli siellä kyllä varatutkin miehet päivittäin yhteyttä ottavat, viestejä tuli todella paljon. No nettipalstalta löytyikin juuri sitä mitä silloin etsin, mukavaa tapailuseuraa, hyvää seksiä, vähän ystävyyttäkin.
Sitten, ennen joulua tuli viesti joka muutti elämäni. Mies, kutsutaan häntä tässä nyt vaikka Matiksi, otti minuun yhteyttä, kirjoitti pitkän ja sykähdyttävän viestin. Olemme suunnilleen saman ikäisiä, minä 40+ ja hän vähän alle. Kertoili kivasti omasta elämästään, kirjoitti avoimesti olevansa naimisissa (ja se luki hänen profiilissaankin statuksena), kertoi miksi oli sinne palstalle rekisteröinyt ja mihin asioihin oli kuvattomassa profiilissani kiinnittänyt huomiota. Se ehkä teki vaikutuksen, että hän oli poiminut pitkästä esittelytekstistäni juuri oikeat asiat, pohtinut niitä ja ikäänkuin tuntematta minua ollenkaan jatkanut ajatuksiani juuri oikeaan suuntaan. Lisäksi hän kertoi todella hyvin omista ajatuksistaan ja liitostaan, ei valittanut kun akka pihtaa ja häntä syrjitään, vaan kirjoitti liiton arkipäiväistymisestä, kiireistä, arjen paineista. Harkinnan jälkeen vastasin Matille, ja siitä alkoi viikkoja kestänyt kirjeenvaihtomme, jonka aikana sain tutustua todella mielenkiintoiseen mieheen, sielunkumppaniin, kaikkine rosoineen ja virheineenkin aivan täydelliseen pakettiin.
Tapailin edelleen muita miehiä, sillä ajattelin, että suhteen Mattiin voisi sovinnaisuuden nimissä pitää pelkästään kirjeenvaihtona. Tammikuussa kuitenkin tuli eteen se tilanne, että molemmat olivat sitä mieltä, että haluamme tavata livenä. Useinhan se nettisuhteissa on kompastuskivi, toinen onkin tavatessa jotain muuta mitä oletti. Nytkin oli olemassa iso riski siihen, olimmehan lähes kuukauden ajan kirjoitelleet toisillemme useita kertoja päivässä pitkiä viestejä, joten mielikuva päässä oli todella vahva. Kuviakin oli kyllä vaihdettu jo ihan alkumetreillä. Sovimme tapaamisen lenkkipolulle, tapasimme ja lähdimme heti kiertämään muutaman kilometrin kierrosta. Juttelimme koko ajan, katselimme toisiamme ja hymyilimme. Napakymppi, juuri sitä mitä kirjeenvaihtomme oli luvannutkin.
Aika pian ensikohtaamisen jälkeen tajusimme, että tätä suhdetta ei voi olla sivuuttamatta. Minulla on lapset joka toinen viikko, ja silloin elän onnellista perhe-elämää kolmen teinini kanssa, ja lähettelemme Matin kanssa viestejä, kaipaavia, arkisia, hauskoja, tai vaikka ihan vaan purkautumisia kun joku asia arjessa pännii. Kaikkea sitä mitä ystävälle kirjoitellaan. Joka toinen viikko sitten, kun lapseni ovat isällään on sitten intohimon, läheisyyden, sen mielettömän sielunkumppanuuden kokemusta. Mati järjestää töitään ja harrastuksiaan niin, että hän pääsee luokseni näillä viikoilla lähes joka päivä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Emme me ihan koko aikaa harrasta seksiä, sillä suhteessamme on niin paljon muutakin, mutta koska keskinäinen vetovoimamme on aivan mielettömän voimakas aika lailla siitäkin tulee nautittua. Olen aina ollut valtavan seksuaalinen, mutta nyt on vihdoin löytynyt mies, joka jaksaa lähes yhtä pitkään kuin minäkin, löytää joka kerta jotain uutta, kuten minäkin hänestä.
Halusin kertoa teille, että tämäkin on mahdollista ja nyt huomio, erityisesti te, jotka nyt peloissanne puristelette käsiänne nyrkkiin ja olette jo minut huoraksi luokitelleet: en todellakaan hakenut varattua miestä. En halua Matista mitään enempää kuin nyt saan, ja tiedän että tämä tulee joskus loppumaan. Sen jälkeen meille Matin kanssa jää tästä upeat, kenties elämämme upeimmat muistot. En halua häntä omakseni sillä lailla kun te ehkä ajattelette. Olen jo saanut hänet juuri niin kuin haluankin. En kaipaa miestä, jonka kanssa käydään leffassa tai ravintolassa tai matkoilla, voin tehdä niitä asioita lasteni tai ystävieni kanssa. En halua avomiestä, sormusta, lupausta tulevaisuudesta. Minulle riittää nämä olosuhteet, joka toinen viikko uskomatonta henkistä ja fyysistä yhteyttä Matin kanssa. Matti on loistava isä lapsilleen ja loistava mies vaimolleen, sen tiedän ja niin se saakin olla. Minulla on kaikkea mitä nainen voi itselleen haluta ja elämä hyvässä tasapainossa.
Toivoisin tosiaan, etä mahdollisimman moni ihminen saisi kokea tällaisen syvän onnen ja yhteyden kokemuksen edes kerran elämässään. Vaikkei se sitten menisi aina ihan mustavalkoisen sovinnaisen käsikirjoituksen mukaan.
Kommentit (170)
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 01:09"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 00:56"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 23:08"] [quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:04"] Mulla on hyvät ja kauniit muistot suhteesta varattuun mieheen. Ex-salarakkaani on edelleen ystäväni ja en vaihtaisi päivääkään pois. Ehkä meitä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen, mutta sain edes hetken aikaa kokea hänen kanssaan sielujen sympatiaa ja suurta intohimoa. Suhde tuntui niin oikealta, että on vaikea tuntea edes syyllisyyttä. [/quote] Mulla samankaltainen kokemus. Aina sanotaan, että jonain päivänä tajuaa mitä on tullut tehdyksi ja iskee katumus. Mulle ei ole iskenyt katumus seitsemään vuoteen ja tuskin se enää iskeekään. Ap:n sanoja lainaten: Toivoisin tosiaan, etä mahdollisimman moni ihminen saisi kokea tällaisen syvän onnen ja yhteyden kokemuksen edes kerran elämässään. Moralisoijat ei ole itse saanut kokea vastaavaa onnea. [/quote]Oliko se rakkautta? 4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä --1Kor.13 [/quote] Kyllä, on rakkautta ja se ei koskaan häviä.
[/quote]
Nämäkö jatkoivat perheidensä kanssa ja siis saivat edes jotenkin anteeksi? Siinä tapauksessa vain vaimot ovat osoittaneet rakkautta.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 23:09"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:00"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 18:30"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:29"]Jos ero tulisi, on tämä toinen ikuisesti suvun ja lasten halveksuma, likainen ilolintu. Ystävät karttavat, pitävät moraalittomana, naureskelevat jne. Mutta antaa mennä, ihanaa kun olette onnen löytäneet <3 itselläni onntietty nimitys tuollaisille naisille ja helvetissä myös oma paikkansa...;) [/quote] Ei muuten pidä aina paikkaansa. Ainakin tämä entinen kakkonen on nykyään arvostettu ykkönen sekä suvun (myös ex-vaimon suvun) sekä kavereiden silmissä. Ensimmäistä avioliittoa tuskin kukaan enää muistaakaan. [/quote] Tai sitten niin idiootti, ettei tajua miten likainen horatsu oikeasti on, mutta luulee vain muuta, kun on narsisti perseenjakaja. [/quote] Joskus vaan käy niin, että avioliitto on suuri virhe. Tässäkin tapauksessa sen ovat myöntäneet kaikki, jopa miehen ex-anoppi on minulle todennut, että parempi näin.
[/quote]
En siltikään ymmärrä miksi pitää pettää ja pitää salasuhdetta. Miksei voi erota ensin, jos se avioliitto kerran on oikeasti suuri virhe?
Tätä keskustelua vaivaa uskomaton asioiden mustavalkoistaminen. Ne ketkä ihmettelee, miksi mies pettää eikä eroa ensin: niin ihmiset toimii! Ihmisluonto on sellainen, että se haluaa kaiken, ei mies helposti luovu "kodinhoitajasta" ja perusturvasta, kerran ei ole pakko. Tämän vuoksi moni mies pitää sivusuhdetta. Etenkin miehen seksuaalisuus on biologisesti sellainen, etteivät he kykene kohdistamaan sitä vain yhteen henkilöön. Se on täysin luonnollista! Ja normaalia. Tästä miehet eivät uskalla kotona puhua - olen todennut, ettei kovin moni mies ole henkisesti erityisen kypsä puhumaan. Ja ei maailma toimi niin, että toinen nainen saa kostonsa. Se on elämää, ei heitä kukaan karta tai ajattele minään. Kaikki tämä on osa elämää. Olen kokenut kummankin osan itse: minut on jätetty toisen vuoksi ja olin hetken aikaa toinen nainen. Oma aikani toisena naisena päättyi koska se ei vaan ollut minua varten. Ei tässäkään asiassa voi olla mustavalkoinen: ei näistä todellakaan jää "aina" kiinni. Suurimmasta osasta ei jää koskaan kiinni.
Lisään vielä tuohon146 kirjoittamaani viestiin, että jos haluatte tätä ilmiötä ymmärtää, ei siihen riitä mustavalkoinen huorittelu ja ihmettely. Olen exäni ja tämän uuden puolison kanssa oikein hyvissä väleissä, ei meidän eromme ollut tämän uuden puolison syy. Suhdetta ei voi rikkoa ulkopuolelta - me rikoimme sen itse ja silloin toinen alkaa usein oireilemaan ja tulee muita osspuolia. En ole ollut tälle uudelle naiselle koskaan vihainen. Elämä kulkee joskus tällaista rataa ja kaikki tämä on osa elämää. Me olemme vain ihmisiä, olemme biologiamme ajamia eikä kaikkea voi järjellä ohjailla, vaikka se olisi kuinka ideaalia ja mahtavaa. Pääasia on tajuta, että ei nämä ihmiset ole empatiakyvyttömiä, lutkia, narsisteja. Jos kaikki olisi näin yksinkertaista ja ihminen noin simppeli otus, niin eihän tällaisia tilanteita pääsisi syntymään! Nyt vähän ajattelua enemmän peliin.
Camilla Parker--Bowles - samaa mitä mieltä hänestä olette, mutta hän oli toinen nainen, vaikka olivatkin tavanneet ennen Charlesin ja Dianan avioliittoa. Nyt ovat onnellisesti naimisissa. Muitakin julkisia esimerkkejä on.
Asiat eivät ole mustavalkoisia... Kun elämässä on mahdollisuus rakkauteen/läheisyyteen/seksiin/hellyyteen/kaveruuteen, on ymmärrettävää, että siihen joskus haluaa tarttua. Avioliitosta ovat vastuussa vain sen solmineet osapuolet.
En ole toinen nainen, mutta yritän ymmärtää erilaisissa tilanteissa olevien ihmisten ratkaisuja.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:29"]Jos ero tulisi, on tämä toinen ikuisesti suvun ja lasten halveksuma, likainen ilolintu. Ystävät karttavat, pitävät moraalittomana, naureskelevat jne. Mutta antaa mennä, ihanaa kun olette onnen löytäneet <3 itselläni onntietty nimitys tuollaisille naisille ja helvetissä myös oma paikkansa...;)
[/quote]
Ei muuten pidä aina paikkaansa. Ainakin tämä entinen kakkonen on nykyään arvostettu ykkönen sekä suvun (myös ex-vaimon suvun) sekä kavereiden silmissä. Ensimmäistä avioliittoa tuskin kukaan enää muistaakaan.
Ap, ymmärrän ja hyväksyn (tai siis en mitenkään moralisoi tms) tuon, mutta sä olet vaarassa sillä kuitenkin rakastat miestä ja hän pitää sua löysässä hirressä. Ehkä odotat saavasi hänet kokonaan. Ehkä tämä suhde estää sinua löytämästä sellaista miestä, jolle olisit ykkönen. Vaikka sattuu, niin hae toinen mies. Tämä ei kohtele sinua hyvin.
Kuvottavaa, kuinka piittaamaton nainen voi olla.Vai salarakas, kunpa tietäisit.
Muistakaa että meitä ihmisiä on myös kovin erilaisia. Minä tiedän, että jokainen ansaitsee kokea syvän rakkauden kerran elämässään. Jokainen ansaitsee kokea myös hillittömän seksuaalisen vetovoiman ainakin kerran elämässään. Nämä kaksi erillistä asiaa eivät välttämättä tapahdu tai voikaan tapahtua yhden ja saman ihmisen kanssa. Monesti etenkin naiset kuitenkin erehtyvät pitämään voimakasta seksuaalista intohimoa ja hyvää seksiä (sekä myös huonoa seksiä...) rakkautena. Sitähän se ei ole. Itse olen eronnut elämäni rakkaudesta 16 v yhteiselon jälkeen n. 12 v sitten. Ero tuli miehen uskottomuuden takia. Eikä ollut ensimmäinen uskottomuus, nuorena jäi kiinni eka kerran. Erottiin jo silloin mutta palattiin yhteen. Sitten kun alkoi taas mennä huonosti, yritin itse pettää punttien tasaamiseksi, mutta ei se onnistunut, ei minusta ole siihen. Vaikka tarjolla oli mies joka vei minulta jalat alta, niin voimakkaasti ihastuin. Erottiin, palattiin yhteen, mentiin naimisiin, saatiin lapsi, oltiin erittäin onnellisia. Sitten mies alkoi pelehtiä muiden kanssa, hänellä oli samanaikaisesti kolme rakastajatarta. Kahta hoiteli työpäivinä ja yhtä iltaisin. Mentiin pariterapiaan, sitten mies yksilöterapiaan. Kaikkemme tehtiin, ei auttanut. Minä olisin uskottomuuden antanut anteeksi, mutta mies ei antanut anteeksi itselleen. Tajusi terapiassa, mitä on tullut tehtyä niin minulle kuin lapselleen kun ei osannutkaan sitoutua perheeseen. Siis erottiin. Siitä alkoi minun paranemiseni. Aloin vihdoinkin arvostaa itseäni. Aikanaan, kun olin toipunut erosta, annoin miesten astua elämääni. Etenkin ensimmäinen oli suloinen, iski minut selvin päin baarista (itsekin olin selvin päin, en juuri käytä alkoa) ja palvoi minua. Rakasteli useita kertoja vuorokaudessa ja kuiski korvaan kuinka ihana olen ja kuinka haluaa viedä minut mökilleen ja rakastella koko viikonlopun. Veikin, ja rakasteli. Ei siitä suhteesta kuitenkaan mitään tullut, mutta mies palautti exän uskottomuuden jäljiltä raunioina olleen uskoni omaan haluttavuuteeni. Sitten aikanaan kohtasin miehen, jonka kanssa ensimmäisillä oikeilla treffeillä vallinnutta tunnelmaa en osannut tulkita. Tuntui, etten tajunnut, mitä ympärillä tapahtuu, tajusin vain sen miehen syövän ateriaansa siinä minua vastapäätä. En muista mistä kaikesta puhuttiin, tajuttiin kuitenkin että arvomme ja näkemyksemme maailmasta ovat samanlaiset. Muu tunnelma oli minulle outo, en osannut tulkita sitä. En kuitenkaan silloin miettinyt sitä sen kummemmin. Joskus neljänsillä treffeillä sitten oltiin miehen kotona ja rakasteltiin eka kerran. Ja siitä lähtien minulle avautui maailma, jota en tiennyt olevan olemassakaan. S E K S I !!! Olinhan minä sitä harrastanut, joo-o, mutta sellaista ilotulitusta en ollut kokenut koskaan :) Treffeillä julkisilla paikoilla söimme ja riisuimme toisemme jo katseilla ja sitten malttamattomasti rakastelemaan, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan... Tajusin viimein sen ensitreffienkin tunnelman, että mitä se oli. Hillitöntä sukupuolista vetovoimaa, sitähän se. No, ei siitäkään suhteesta oikeaa parisuhdetta tullut. Vaikka seksi pelasi, muu ei, sillä kummankin erosta oli liian lyhyt aika, alle 2 v. Mutta mies on ikuisiksi ajoiksi tatuoitunut mieleeni, ja väkisin mietin joskus että olisiko suhde saatu toimimaan henkisellä tasolla jos olisi tehty niin tai näin tai noin. Nyt elän avoliitossa, jossa saan mieheltä vähän kaikkea. Henkistä yhteyttä, seksuaalista vetovoimaa, ystävyyttä jne. Mutta esim. seksi ei ole niiiiiin huippua. Mutta kun kaikkea ei voi saada, joissakin asioissa pitää tehdä kompromisseja! No, näillä kertomillani asioilla tarkoitin sitä, että meille kaikille on olemassa erilaisia kumppaneita. Yhdeltä saa henkisen tuen ja ystävyyden, syvän kumppanuudellisen rakkauden. Yhdeltä sukat jalassa pyörimään laittavan seksin. Yhdeltä jotain muuta, jota kaipaa. Jos nämä kaikki saa yhdeltä ja samalta mieheltä, silloin on osattava pitää kiinni ja tehdä töitä parisuhteen eteen tosissaan silloin kun tulee vaikeita paikkoja! Tämän ketjun ap kokee nyt jotain ennestään hänelle vierasta tuon ukkomiehen kanssa ja kokee, että on oikeutettu siihen. Miten vaan. Minä en ikinä voisi alkaa leikkimään varatun miehen kanssa. Enkä itse alkaisi pettämään - en suostu tekemään sitä itselleni. Tästä maailmasta löytyy vapaitakin miehiä kokemusten keräämiseen. Minä olen onnellinen siitä, että olen saanut kokea tosiaan sen syvän rakkauden, sen koin ex-mieheni kanssa ja tulen rakastamaan häntä exänä, lapseni isänä ja ystävänä aina. En kuitenkaan suostuisi yhteiseloon tai avioliittoon hänen kanssaan enää koskaan :) Sain kokea myös jalat alta vievän seksuaalisen virityksen kahden ihmisen välillä. Ja olenpa tietysti saanut kokea yhtä sun toista muutakin, sinkkuna kun elelin lähes 10 v. Kokemusteni myötä tiesin mitä haluan ja nyt sitten tosiaan olen vakaassa parisuhteessa. Tavallaan säälin esim. niitä naisia ja miehiä, jotka eivät ole kokeneet tuota karrelle polttavaa seksuaalista halua. Sellaiset henkilöt ovat sitten niitä pihtareita. Ja sitäpaitsi pihtarilla on väärä puoliso. Mutta joka tapauksessa, pitäisi naisella sen verran itsetuntoa olla, ettei ala naimisissa olevan miehen seksileluksi. Uskottomuus on joo tämän miehen syy kokonaan, mutta miten ap kestää itseään? Niin no, hänellä on erilainen moraali.
Kuinka kauan tämä mies on ollut uskollinen vaimolleen? Kuinka kauan hän mahtaa olla sitä sinulle?
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 18:45"]Kuvottavaa, kuinka piittaamaton nainen voi olla.Vai salarakas, kunpa tietäisit.
[/quote]Nimenomaan. Eipä niin salainen ole tämä höylättävä. Siis kuka oikeasti ei ihmettelisi että mies on yllättäen pois yötä kotoa. Saattaahan mies olla oikein vaimonsa kanssa jopa kimppakivaa etsimässä. Mies ensin lämmittelee tämän uuden naisen ennen kuin ehdottaa tositoimia. Ja jos ei kimppakiva olekaan mielessä, Matti siellä naureskelee vaimonsa kanssa ihanasta seksistä nauttiessaan että löysikin taas yhden hyväuskoisen :) - Matti voi olla minun mieheni. Tiedän, on ihana <3 Meillä on kuitenkin avoin liitto, minullakin on rakastaja. Elämäämme ei kuitenkaan satunnaista hupia lukuunottamatta mahdu pysyvästi kuin me kaksi. Roskat nakellaan tiensivuun ja etsitään sitten aina uusi.
Ap saa kiksejä varatusta! Se on fakta. Tämä sika mies taas saa kiksejä pettämisestä!
Hei ap,
Kirjoitat hyvin älykkäästi, toisin kuin suurin osa näistä suunsoittajista. Älykkäästi argumentointi on selvästi vaativaa puuhaa.
Itse en käy väittelemään. Totean vain, että
ymmärrän sinua. Maailma ei ole mustavalkoinen. Elämä sen ennen pitkää opettaa. Joskus sitä törmää ihmiseen, jolta saa kauniin hetken intohimoa ja rakkautta, eikä tätä ihmistä pysty käännyttämään pois vaikka kuinka tietää, että tekee väärin.
Ainoa petollinen tässä on se Matti. Hänellä on vaimo. Ap ei loukkaa eikä petä ketään. Matti on ainoa, joka on vastuussa vaimolleen.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:03"]Olet antanut saatanalle sielusi. Mutta sillä on AINA hintansa. Aluksi onkin oikein kivaa ja hauskaa, mutta pikkuhiljaa tulee ongelmia, aina vain isompia. Ja lopulta olet todella onneton. Sulla on vielä aikaa kääntyä pois tolta tieltä. Tee parannus synneistäsi ja usko evankeliumi.
Haureudenharjoittajat ja he, jotka himoitsevat toisen aviopuolisoa muiden muassa, eivät peri Jumalan valtakuntaa vaan joutuvat kadotukseen. Jumala kuitenkin rakastaa sinua ja haluaa että pelastut. Usko että Herra Jeesus kuoli ristillä sinunkin syntisi kantaen, kuoli ja haudattiin, Jumala herätti Jeesuksen kolmantena päivänä kuolleista.
Jeesus on tulossa takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Viimeinen tuomio on siis se lopullinen. Jeesus Vapahtajana vapauttaa sinut tuolta ankaralta tuomiolta ja saat syntisi anteeksi jos nyt teet parannuksen vielä eläessäsi. Jumala sinua armahtakoon.
[/quote]
Itse rukoilin toista rakkautta elämääni, kun mieheni oli kääntänyt minulle selkänsä täysin jo vuosia. Eikä aikaakaan, kun törmäsin tällaiseen ihmiseen. Tuolta ihmiseltä olen saanut rakkauteni itseäni kohtaan takaisin. Jumala näki todella yksinäisyyden tuskani. Jokaisella on oma suhteensa Jumalaan, älä tuomitse Jumalan puolesta toisia ja pidä oma suhteesi Jumalaan rehellisenä (hän tietää kyllä, että synnittömiä meistä ei ole kukaan).
En ymmärrä, että miksi se toinen nainen velvoitetaan olemaan lojaali vaimolle. Eihän hän ole vannonut uskollisuutta missään vihkikaavassa, toisin kuin mies. Ilman miehen toimintaa ei tilanne olisi tällainen.
Sä haluat sen Matin omaksesi, tietysti haluat sielunkumppanin. Sua pelottaa päästää irti ja lähteä elämään oikeata elämää ja etsimään sitä miestä, joka haluaa sut. Mutta lähde silti. Löydät paremman miehen, joka oikeesti haluaa sut.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 07:55"]
Tätä keskustelua vaivaa uskomaton asioiden mustavalkoistaminen. Ne ketkä ihmettelee, miksi mies pettää eikä eroa ensin: niin ihmiset toimii! Ihmisluonto on sellainen, että se haluaa kaiken, ei mies helposti luovu "kodinhoitajasta" ja perusturvasta, kerran ei ole pakko. Tämän vuoksi moni mies pitää sivusuhdetta. Etenkin miehen seksuaalisuus on biologisesti sellainen, etteivät he kykene kohdistamaan sitä vain yhteen henkilöön. Se on täysin luonnollista! Ja normaalia. Tästä miehet eivät uskalla kotona puhua - olen todennut, ettei kovin moni mies ole henkisesti erityisen kypsä puhumaan. Ja ei maailma toimi niin, että toinen nainen saa kostonsa. Se on elämää, ei heitä kukaan karta tai ajattele minään. Kaikki tämä on osa elämää. Olen kokenut kummankin osan itse: minut on jätetty toisen vuoksi ja olin hetken aikaa toinen nainen. Oma aikani toisena naisena päättyi koska se ei vaan ollut minua varten. Ei tässäkään asiassa voi olla mustavalkoinen: ei näistä todellakaan jää "aina" kiinni. Suurimmasta osasta ei jää koskaan kiinni.
[/quote]
Minusta taas sinä olet mustavalkoinen ja koetat yksinkertaistaa ihmiselämän siihen, että toisaalta on jokin miehen perimmäinen luonne, biologia, ja toisaalla se, että onnen saa ottaa muista välittämättä.
Ensinnäkin, on valtavasti miehiä, jotka eivät petä ja naisia, jotka pettävät. Biologiaan on turha vedota. Emme ole enää eläimiä emmekä pane kaikkea mikä liikkuu. Ihminen on ajattelevainen olento ja hänet erottaa eläimistä kyky tuntea empatiaa, kyky kokea syyllisyyttä, kyky nähdä oikean ja väärän. Biologiaa en siis tähän sotkisi.
Edelleen on aivan sama, miten ihmiset päättävät parisuhteessa tai muissa ihmisissuhteissa elää, jos kaikki ovat tietoisia tilanteesta. Mutta ei tarvitse olla moralisti ymmärtääkseen, miksi on väärin valehdella, huijata, viedä luottamus, vedättää ja ylipäätään henkisesti pahoinpidellä toista. Missään yhteiskunnassa valehtelijoita ei arvosteta.
Edelleen suurin osa ihmiskunnasta kokee, että on väärin repiä onnea toisen epäonnesta. Jos meidät laitettaisiin valitsemaan onnellinen ja rikas elämä mutta niin, että joku toinen saa kaiken epäonnen ja ikävän omaan niskaansa, niin suurin osa ihmiskunnasta ei valitsisi sitä onnea itselleen, koska ei voisi elää onnellisena tietäen, että joku toinen kärsii siitä. Aina on tottakai niitä ihmisiä, joille se oma onni on tärkein eikä minkäänlaista empatiakykyä muiden satuttamisesta. Nämä porskuttavat onnellisina, vaikka kuinka silmien eteen tuotaisiin esiin asian ikävät puolet. Monet näistä ovat tottakai sairaita ihmisiä, osa vain empatiakyvyttömiä ja itsekeskeisiä. Monet suurmiehet ovat olleet tällaisia, ja vaikka ovatkin monesti kokeneet ikävän lopun, ovat he toisten kärsimyksestä huolimatta eläneet ainakin osan elämästään varsin onnellisina. Kun on kyky nähdä vain oma onni eikä kykyä asettua toisen asemaan, on varmasti onnellinen, vaikka omat toimet ovat aiheuttaneet muille kärsimystä. Hitlerillä oli paljon naisia ympärillään ja hän eli monia vuosia varsin onnellista elämää. On olemassa ihmisiä, jotka ihailevat näitä empatiakyvyttömiä omannavantuijottelijoita. Luultavasti he ovat täsmälleen samanlaisia.
On nykyajan ilmiö, että omasta navasta yritetään nostaa se suurin onni. Nykyään on muodissa ja jopa osin viehättävää tehdä vain asioita, jotka miellyttävät itseä eikä muita oteta huomioon. Silti edelleen suurin osa ihmisistä omaa sen empatiakyvyn eivätkä tosipaikan tullen kohtele kanssaihmisiään kaltoin tai ainakin tuntevat siitä huonoa omaatuntoa.
Camilla Parker-Bowlesin esimerkki on itse asiassa erinomainen. Missä asemassa hän tällä hetkellä olisi, jos Diana eläisi? Hän ja hänen varattu miehensä ajoivat täysin viattoman, naiivin ja rakastuneen tytön anorektikoksi hulluksi, joka ei elämässään ehtinyt kokea onnea. He toimillaan ajoivat myös perheen lapset traumatisoituneiksi. Vaikka kaikki näyttää nyt niin onneliselta, kun se viattomin osapuoli on kuollut, niin tilanne olisi täysin toinen, jos hän olisi elossa. Ja edelleen heidän toimiensa jäljet näkyvät heidän lastensa ratkaisuissa ja toimissa. Kulissit eivät kerro mitään tosielämästä seinien sisällä. Voi olla, että he ovat nyt onnellisia mutta veikkaan, että kyseessä on erittäin itsekkäät yksilöt, jos eivät tunne lainkaan huonoa omaatuntoa. Hyvin mahdollista toki, että eivät tunne. Se ei kuitenkaan ole osoitus ihmisyydestä vaan luonneviasta.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 23:09"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:00"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 18:30"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:29"]Jos ero tulisi, on tämä toinen ikuisesti suvun ja lasten halveksuma, likainen ilolintu. Ystävät karttavat, pitävät moraalittomana, naureskelevat jne. Mutta antaa mennä, ihanaa kun olette onnen löytäneet <3 itselläni onntietty nimitys tuollaisille naisille ja helvetissä myös oma paikkansa...;)
[/quote]
Ei muuten pidä aina paikkaansa. Ainakin tämä entinen kakkonen on nykyään arvostettu ykkönen sekä suvun (myös ex-vaimon suvun) sekä kavereiden silmissä. Ensimmäistä avioliittoa tuskin kukaan enää muistaakaan.
[/quote]
Tai sitten niin idiootti, ettei tajua miten likainen horatsu oikeasti on, mutta luulee vain muuta, kun on narsisti perseenjakaja.
[/quote]
Joskus vaan käy niin, että avioliitto on suuri virhe. Tässäkin tapauksessa sen ovat myöntäneet kaikki, jopa miehen ex-anoppi on minulle todennut, että parempi näin.
[/quote]
Ai luuletko, että ne sulle kertoisivat että sä oletoikeastaan virhe ja moraaliton huora? :-D Samaa wt-porukkaa koko suku. Ja anopilla huono oomatunto, kun poika elää huoran kanssa ja rikkoi perheen.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 23:08"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 22:04"]
Mulla on hyvät ja kauniit muistot suhteesta varattuun mieheen. Ex-salarakkaani on edelleen ystäväni ja en vaihtaisi päivääkään pois. Ehkä meitä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen, mutta sain edes hetken aikaa kokea hänen kanssaan sielujen sympatiaa ja suurta intohimoa. Suhde tuntui niin oikealta, että on vaikea tuntea edes syyllisyyttä.
[/quote]
Mulla samankaltainen kokemus. Aina sanotaan, että jonain päivänä tajuaa mitä on tullut tehdyksi ja iskee katumus. Mulle ei ole iskenyt katumus seitsemään vuoteen ja tuskin se enää iskeekään. Ap:n sanoja lainaten: Toivoisin tosiaan, etä mahdollisimman moni ihminen saisi kokea tällaisen syvän onnen ja yhteyden kokemuksen edes kerran elämässään.
Moralisoijat ei ole itse saanut kokea vastaavaa onnea.
[/quote]
Minun mieheni ilmeisesti sai kiihkeän nettisuhteensa aikana. Omien sanojensa mukaan meni täysin jalat alta. Mukavaa hänelle mutta minä en oikein jaksanut iloita hänen puolestaan.