Onnellinen toinen nainen
Olen vuosien varrella lukenut tältä ja muiltakin nettipalstoilta kirjoituksia liittyen pettämiseen ja salarakassuhteisiin. Jo avioliitossa ollessani ihmettelin yksisilmäisiä, pelokkaita naisia, jotka täälläkin huorittelivat ja esittivät kovin mustavalkoisia ajatuksiaan. Olen huomannut, että lähes kaikki pitkässä parisuhteessa elävät jossain vaiheessa ihastuvat kolmansiin osapuoliin, ja usein niitä tunteita tulee ja menee, joten en silloinkaan naimisissa ollessa ollut heti jyrkästi tuomitsemassa muita.
Eron jälkeen rekisteröidyin deittipalstalle, ja yllätyin siellä olevien naimisissa olevien miesten määrästä. Varmaan varattuja naisiakin siellä on kyllä paljon. Tarmokkaasti alkuun deittailin vapaita miehiä, ehkä enemmän yleisten normien takia. Kyseessä oleva deittisivusto on suomi24, eli siellä kyllä varatutkin miehet päivittäin yhteyttä ottavat, viestejä tuli todella paljon. No nettipalstalta löytyikin juuri sitä mitä silloin etsin, mukavaa tapailuseuraa, hyvää seksiä, vähän ystävyyttäkin.
Sitten, ennen joulua tuli viesti joka muutti elämäni. Mies, kutsutaan häntä tässä nyt vaikka Matiksi, otti minuun yhteyttä, kirjoitti pitkän ja sykähdyttävän viestin. Olemme suunnilleen saman ikäisiä, minä 40+ ja hän vähän alle. Kertoili kivasti omasta elämästään, kirjoitti avoimesti olevansa naimisissa (ja se luki hänen profiilissaankin statuksena), kertoi miksi oli sinne palstalle rekisteröinyt ja mihin asioihin oli kuvattomassa profiilissani kiinnittänyt huomiota. Se ehkä teki vaikutuksen, että hän oli poiminut pitkästä esittelytekstistäni juuri oikeat asiat, pohtinut niitä ja ikäänkuin tuntematta minua ollenkaan jatkanut ajatuksiani juuri oikeaan suuntaan. Lisäksi hän kertoi todella hyvin omista ajatuksistaan ja liitostaan, ei valittanut kun akka pihtaa ja häntä syrjitään, vaan kirjoitti liiton arkipäiväistymisestä, kiireistä, arjen paineista. Harkinnan jälkeen vastasin Matille, ja siitä alkoi viikkoja kestänyt kirjeenvaihtomme, jonka aikana sain tutustua todella mielenkiintoiseen mieheen, sielunkumppaniin, kaikkine rosoineen ja virheineenkin aivan täydelliseen pakettiin.
Tapailin edelleen muita miehiä, sillä ajattelin, että suhteen Mattiin voisi sovinnaisuuden nimissä pitää pelkästään kirjeenvaihtona. Tammikuussa kuitenkin tuli eteen se tilanne, että molemmat olivat sitä mieltä, että haluamme tavata livenä. Useinhan se nettisuhteissa on kompastuskivi, toinen onkin tavatessa jotain muuta mitä oletti. Nytkin oli olemassa iso riski siihen, olimmehan lähes kuukauden ajan kirjoitelleet toisillemme useita kertoja päivässä pitkiä viestejä, joten mielikuva päässä oli todella vahva. Kuviakin oli kyllä vaihdettu jo ihan alkumetreillä. Sovimme tapaamisen lenkkipolulle, tapasimme ja lähdimme heti kiertämään muutaman kilometrin kierrosta. Juttelimme koko ajan, katselimme toisiamme ja hymyilimme. Napakymppi, juuri sitä mitä kirjeenvaihtomme oli luvannutkin.
Aika pian ensikohtaamisen jälkeen tajusimme, että tätä suhdetta ei voi olla sivuuttamatta. Minulla on lapset joka toinen viikko, ja silloin elän onnellista perhe-elämää kolmen teinini kanssa, ja lähettelemme Matin kanssa viestejä, kaipaavia, arkisia, hauskoja, tai vaikka ihan vaan purkautumisia kun joku asia arjessa pännii. Kaikkea sitä mitä ystävälle kirjoitellaan. Joka toinen viikko sitten, kun lapseni ovat isällään on sitten intohimon, läheisyyden, sen mielettömän sielunkumppanuuden kokemusta. Mati järjestää töitään ja harrastuksiaan niin, että hän pääsee luokseni näillä viikoilla lähes joka päivä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Emme me ihan koko aikaa harrasta seksiä, sillä suhteessamme on niin paljon muutakin, mutta koska keskinäinen vetovoimamme on aivan mielettömän voimakas aika lailla siitäkin tulee nautittua. Olen aina ollut valtavan seksuaalinen, mutta nyt on vihdoin löytynyt mies, joka jaksaa lähes yhtä pitkään kuin minäkin, löytää joka kerta jotain uutta, kuten minäkin hänestä.
Halusin kertoa teille, että tämäkin on mahdollista ja nyt huomio, erityisesti te, jotka nyt peloissanne puristelette käsiänne nyrkkiin ja olette jo minut huoraksi luokitelleet: en todellakaan hakenut varattua miestä. En halua Matista mitään enempää kuin nyt saan, ja tiedän että tämä tulee joskus loppumaan. Sen jälkeen meille Matin kanssa jää tästä upeat, kenties elämämme upeimmat muistot. En halua häntä omakseni sillä lailla kun te ehkä ajattelette. Olen jo saanut hänet juuri niin kuin haluankin. En kaipaa miestä, jonka kanssa käydään leffassa tai ravintolassa tai matkoilla, voin tehdä niitä asioita lasteni tai ystävieni kanssa. En halua avomiestä, sormusta, lupausta tulevaisuudesta. Minulle riittää nämä olosuhteet, joka toinen viikko uskomatonta henkistä ja fyysistä yhteyttä Matin kanssa. Matti on loistava isä lapsilleen ja loistava mies vaimolleen, sen tiedän ja niin se saakin olla. Minulla on kaikkea mitä nainen voi itselleen haluta ja elämä hyvässä tasapainossa.
Toivoisin tosiaan, etä mahdollisimman moni ihminen saisi kokea tällaisen syvän onnen ja yhteyden kokemuksen edes kerran elämässään. Vaikkei se sitten menisi aina ihan mustavalkoisen sovinnaisen käsikirjoituksen mukaan.
Kommentit (170)
Ap, tule nyt kirjoittamaan tänne ne seuraavat selityksesi! Vai kysytkö ensin matilta?
Minulla on kaikkea tuota ja sitten vielä jotain niin syvällistä ja intohimoista, mitä aloittaja ei osa edes kuvitella. Oman aviomieheni kanssa. Jo 9 vuoden ajan ja on tosiaankin kestänyt ne lapset, lainat, arjen, vakavat sairaudet ja ne todelliset suhteen stresserit. Lihalliset ilot on uskomattomia matkoja tähtitaivaalla meille molemmille. Olen onnellinen. Ja sinä vain se toinen nainen...
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:29"]Täällä katkerat av-mammat taas itkee :D Mikään ei ole parempaa kuin iskeä viikonloppuisin baarista varattuja, naimisissa olevia miehiä ;)
[/quote]
Kannattaa olla varuillaan kuitenkin, ettei satu pahasti. ;) Lumppu.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 09:46"]
Olen vuosien varrella lukenut tältä ja muiltakin nettipalstoilta kirjoituksia liittyen pettämiseen ja salarakassuhteisiin. Jo avioliitossa ollessani ihmettelin yksisilmäisiä, pelokkaita naisia, jotka täälläkin huorittelivat ja esittivät kovin mustavalkoisia ajatuksiaan. Olen huomannut, että lähes kaikki pitkässä parisuhteessa elävät jossain vaiheessa ihastuvat kolmansiin osapuoliin, ja usein niitä tunteita tulee ja menee, joten en silloinkaan naimisissa ollessa ollut heti jyrkästi tuomitsemassa muita.
Eron jälkeen rekisteröidyin deittipalstalle, ja yllätyin siellä olevien naimisissa olevien miesten määrästä. Varmaan varattuja naisiakin siellä on kyllä paljon. Tarmokkaasti alkuun deittailin vapaita miehiä, ehkä enemmän yleisten normien takia. Kyseessä oleva deittisivusto on suomi24, eli siellä kyllä varatutkin miehet päivittäin yhteyttä ottavat, viestejä tuli todella paljon. No nettipalstalta löytyikin juuri sitä mitä silloin etsin, mukavaa tapailuseuraa, hyvää seksiä, vähän ystävyyttäkin.
Sitten, ennen joulua tuli viesti joka muutti elämäni. Mies, kutsutaan häntä tässä nyt vaikka Matiksi, otti minuun yhteyttä, kirjoitti pitkän ja sykähdyttävän viestin. Olemme suunnilleen saman ikäisiä, minä 40+ ja hän vähän alle. Kertoili kivasti omasta elämästään, kirjoitti avoimesti olevansa naimisissa (ja se luki hänen profiilissaankin statuksena), kertoi miksi oli sinne palstalle rekisteröinyt ja mihin asioihin oli kuvattomassa profiilissani kiinnittänyt huomiota. Se ehkä teki vaikutuksen, että hän oli poiminut pitkästä esittelytekstistäni juuri oikeat asiat, pohtinut niitä ja ikäänkuin tuntematta minua ollenkaan jatkanut ajatuksiani juuri oikeaan suuntaan. Lisäksi hän kertoi todella hyvin omista ajatuksistaan ja liitostaan, ei valittanut kun akka pihtaa ja häntä syrjitään, vaan kirjoitti liiton arkipäiväistymisestä, kiireistä, arjen paineista. Harkinnan jälkeen vastasin Matille, ja siitä alkoi viikkoja kestänyt kirjeenvaihtomme, jonka aikana sain tutustua todella mielenkiintoiseen mieheen, sielunkumppaniin, kaikkine rosoineen ja virheineenkin aivan täydelliseen pakettiin.
Tapailin edelleen muita miehiä, sillä ajattelin, että suhteen Mattiin voisi sovinnaisuuden nimissä pitää pelkästään kirjeenvaihtona. Tammikuussa kuitenkin tuli eteen se tilanne, että molemmat olivat sitä mieltä, että haluamme tavata livenä. Useinhan se nettisuhteissa on kompastuskivi, toinen onkin tavatessa jotain muuta mitä oletti. Nytkin oli olemassa iso riski siihen, olimmehan lähes kuukauden ajan kirjoitelleet toisillemme useita kertoja päivässä pitkiä viestejä, joten mielikuva päässä oli todella vahva. Kuviakin oli kyllä vaihdettu jo ihan alkumetreillä. Sovimme tapaamisen lenkkipolulle, tapasimme ja lähdimme heti kiertämään muutaman kilometrin kierrosta. Juttelimme koko ajan, katselimme toisiamme ja hymyilimme. Napakymppi, juuri sitä mitä kirjeenvaihtomme oli luvannutkin.
Aika pian ensikohtaamisen jälkeen tajusimme, että tätä suhdetta ei voi olla sivuuttamatta. Minulla on lapset joka toinen viikko, ja silloin elän onnellista perhe-elämää kolmen teinini kanssa, ja lähettelemme Matin kanssa viestejä, kaipaavia, arkisia, hauskoja, tai vaikka ihan vaan purkautumisia kun joku asia arjessa pännii. Kaikkea sitä mitä ystävälle kirjoitellaan. Joka toinen viikko sitten, kun lapseni ovat isällään on sitten intohimon, läheisyyden, sen mielettömän sielunkumppanuuden kokemusta. Mati järjestää töitään ja harrastuksiaan niin, että hän pääsee luokseni näillä viikoilla lähes joka päivä lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa. Emme me ihan koko aikaa harrasta seksiä, sillä suhteessamme on niin paljon muutakin, mutta koska keskinäinen vetovoimamme on aivan mielettömän voimakas aika lailla siitäkin tulee nautittua. Olen aina ollut valtavan seksuaalinen, mutta nyt on vihdoin löytynyt mies, joka jaksaa lähes yhtä pitkään kuin minäkin, löytää joka kerta jotain uutta, kuten minäkin hänestä.
Halusin kertoa teille, että tämäkin on mahdollista ja nyt huomio, erityisesti te, jotka nyt peloissanne puristelette käsiänne nyrkkiin ja olette jo minut huoraksi luokitelleet: en todellakaan hakenut varattua miestä. En halua Matista mitään enempää kuin nyt saan, ja tiedän että tämä tulee joskus loppumaan. Sen jälkeen meille Matin kanssa jää tästä upeat, kenties elämämme upeimmat muistot. En halua häntä omakseni sillä lailla kun te ehkä ajattelette. Olen jo saanut hänet juuri niin kuin haluankin. En kaipaa miestä, jonka kanssa käydään leffassa tai ravintolassa tai matkoilla, voin tehdä niitä asioita lasteni tai ystävieni kanssa. En halua avomiestä, sormusta, lupausta tulevaisuudesta. Minulle riittää nämä olosuhteet, joka toinen viikko uskomatonta henkistä ja fyysistä yhteyttä Matin kanssa. Matti on loistava isä lapsilleen ja loistava mies vaimolleen, sen tiedän ja niin se saakin olla. Minulla on kaikkea mitä nainen voi itselleen haluta ja elämä hyvässä tasapainossa.
Toivoisin tosiaan, etä mahdollisimman moni ihminen saisi kokea tällaisen syvän onnen ja yhteyden kokemuksen edes kerran elämässään. Vaikkei se sitten menisi aina ihan mustavalkoisen sovinnaisen käsikirjoituksen mukaan.
[/quote]
En jaksanut lukea loppuun asti, koska tekstin tyyli on niin tuttua. Tämä sama kirjoittaja tekee näitä toinen nainen aloituksia säännöllisin väliajoin.
Ja mitenkähän niin suhteenne ei hajota Matin perhettä? Oletko oikeasti noin yksinkertainen?
Kuvitteletko tosiaan, että kiinnijääminen on mahdotonta eikä hajota perhettä, vaimon itsetuntoa ja tee hänen elämästään helvettiä? Ei ole itsekkyydellä rajaa.
"Matti on loistava isä lapsilleen ja loistava mies vaimolleen, sen tiedän ja niin se saakin olla."
"Matti on loistava isä lapsilleen ja loistava mies vaimolleen, sen tiedän"
"Matti on loistava isä lapsilleen ja loistava mies vaimolleen"
"Matti on loistava isä lapsilleen"
"Matti on loistava"
"Matti"
MATTI!
Ja tuolla toisessa ketjussa onnellinen vaimo haistelee miehensä paskaisia kalsareita, että haiseeko niissä sperma. Ihanaa kun hänenkin mies on löytänyt sielunkumppanin toisesta naisesta!
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:51"]Tää on niin naurettavaa keskustelua. Täällä ihan liekeissä vaaditaan moraalia ja aviovaimojen huomioon ottamista sekä kunnioitusta.
Olispa ihmiset (naiset) yhtä kiihkeinä puolustamassa pakolaisia, maahanmuuttajia, vammaisia ja muita vähemmistöjä. Mutta eihän ne ole mitenkään verrattavissa pyhiin aviovaimoihin.
Got the point?
[/quote]
Pointti meni ohi ja lujaa.
Ei tässä puolusteta sen kummemmin aviovaimoja kun aviomiehiäkään, kyse on luottamuksesta ja petoksista, toisten ihmisten (puoliso, lapset) elämästä ja tulevaisuudesta, tunteista ja tarpeista. On julmaa tehdä petos toisten ihmisten elämän ja perusluottamuksen kustannuksella ja ottaa sellainen mahdollisuus itselle, mitä ei toiselle anna (jos toisella sattuu olemaan moraali..)
Miksi pitää mennä naimisiin/parisuhteeseen, jos ei ole valmis noudattamaan yhteisiä sääntöjä ja sopimuksia? Elämä on valintoja.
Jo otsikosta voi päätellä kaiken; et sinä oikeasti ole onnellinen tilanteessa. Kirjoitit sen jotta alkaisit uskomaan sen itse. Ihan oikeasti, lopeta vielä kun pystyt. Sua tulee vielä sattumaan, ja kovaa.
Olen lukenut tämän saman avauksen useita kertoja, vähän eri sanoilla. Tyyli on kuitenkin aina sama. Ei ole välttämättä edes naisen kirjoittama.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:02"]Haukkujat. Ymmärtäkääpä se, että mies täss on se sika, hänhän on parisuhteessa, ap käsittäkseni ei!!
[/quote]
AV:n moraalikäsitys: naisella ei tarvitse olla moraalia.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:29"]Täällä katkerat av-mammat taas itkee :D Mikään ei ole parempaa kuin iskeä viikonloppuisin baarista varattuja, naimisissa olevia miehiä ;)
[/quote]
:D hei nyt unohdit vielä taikasanan keski-ikäiset. En mä ainakaan ole katkera, miksi olisin? Onnellisesti naimisissa ja koko ajan ollaan yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:29"]
Täällä katkerat av-mammat taas itkee :D Mikään ei ole parempaa kuin iskeä viikonloppuisin baarista varattuja, naimisissa olevia miehiä ;)
[/quote]
Oi hellanlettas. Ihan baarista isket varattuja, naimisissa olevia miehiä! Mitäs käytät aseena, sidukkaa ja eläinkuosia? Joudutko kantamaan uhrisi useinkin taksiin?
Ap, minä ymmärrän täysin että teillä kahdella on ihanaa ja Matti on juuri sellainen henkilö, sielunkumppani, jota juuri kaipaat ja haluat. Vaikka sinua (teitä) ymmärränkin, en kuitenkaan itse pystyisi toimimaan noin. En pystyisi katsomaan itseäni peiliin ja olemaan ylpeä näkemästäni, jos toimisin tavallasi. Se tuska mitä Matin perheelle teoillanne aiheutatte (jos jäätte kiinni) on valtaisa. En pystyisi olemaan aktiivisena osapuolena tietoisesti aiheuttamassa todennäköisesti elinikäisiä arpia muille.
Näin entisenä toisena naisena ymmärrän, mutta en usko, että et haluaisi enemmän. Jossain vaihessa alkaa rassata, jos oikeasti uskot hänen olevan sielunkumppanisi. Jos mies ei silloin ole valmis toimimaan, tulet kokemaan kovan romahduksen. Minä aikanaan halusin enemmän ja myös sain, miehelle tein selväksi, että kauan en toisena naisena elä. Se oli ota tai jätä, ja mies otti.
[quote author="Vierailija" time="05.06.2015 klo 10:10"]
Ja taas minä minä minä. Viis muista, viis lapsista, viis miehen vaimosta. Koska minä. Juuri tuo on se paska, että kun on rankka vaihe elämässä ja arki painaa, niin toinen lähtee etsimään viihdykkeensä muualta kun pitäisi toimia tiiminä, jotta yhdessä kannetaan vastuu raskaassa ja kiireisessä elämäntilanteessa. Luuletko ettei suhteenne vaikuta miehen perhe-elämään, suhtautumiseen vaimoa kohtaan? Ja se ei suinkaan vaikuta positiivisesti, että mies on paremmalla tuulella myös kotona vaan päin vastoin. Minun silmissäni olet moraaliton toinen nainen, huora, vaikka kuinka selittelet. Mies taas on moraaliton paska, joka oman huvittelunsa kustannuksella on valmis rikkomaan lapsiltansa perheen, vaimoltansa itsetunnon ja perusluottamuksen. Mikään ei ole mustavalkoista, mutta silti kenelläkään ei ole oikeutta hukata toisen elämää noin julmalla tavalla. Ja rikkoa perusluottamusta, ennen kaikkea.
[/quote]
Pöh! Mikä sinä olet päättämässä toisen onnesta? Miksi omistushalu on vilpitöntä sydämen kokemaa rakkautta suurempi oikeus? Eiköhän tämä Matti olisi pelkästään vaimonsa kanssa jos kyseessä olisi edes hiukan kelvollinen vaimo. Mutta kun ei ole.
ap:lle kaikkea hyvää! Nauti elämästäsi, osaat todella elää. Nämä kateelliset korppikotkat eivät tule sitä koskaan ymmärtämään.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 19:30"]
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 12:03"]Olet antanut saatanalle sielusi. Mutta sillä on AINA hintansa. Aluksi onkin oikein kivaa ja hauskaa, mutta pikkuhiljaa tulee ongelmia, aina vain isompia. Ja lopulta olet todella onneton. Sulla on vielä aikaa kääntyä pois tolta tieltä. Tee parannus synneistäsi ja usko evankeliumi. Haureudenharjoittajat ja he, jotka himoitsevat toisen aviopuolisoa muiden muassa, eivät peri Jumalan valtakuntaa vaan joutuvat kadotukseen. Jumala kuitenkin rakastaa sinua ja haluaa että pelastut. Usko että Herra Jeesus kuoli ristillä sinunkin syntisi kantaen, kuoli ja haudattiin, Jumala herätti Jeesuksen kolmantena päivänä kuolleista. Jeesus on tulossa takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Viimeinen tuomio on siis se lopullinen. Jeesus Vapahtajana vapauttaa sinut tuolta ankaralta tuomiolta ja saat syntisi anteeksi jos nyt teet parannuksen vielä eläessäsi. Jumala sinua armahtakoon. [/quote] Itse rukoilin toista rakkautta elämääni, kun mieheni oli kääntänyt minulle selkänsä täysin jo vuosia. Eikä aikaakaan, kun törmäsin tällaiseen ihmiseen. Tuolta ihmiseltä olen saanut rakkauteni itseäni kohtaan takaisin. Jumala näki todella yksinäisyyden tuskani. Jokaisella on oma suhteensa Jumalaan, älä tuomitse Jumalan puolesta toisia ja pidä oma suhteesi Jumalaan rehellisenä (hän tietää kyllä, että synnittömiä meistä ei ole kukaan).
[/quote]1 Kor. 6:9-10: 9. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.
Jumalan Sana ei valehtele. Tarkista aina sieltä mikä on totta ja mikä on vain sinun omia himojasi. Rukoilit toista miestä, miksi et rukoillut että suhteesi mieheesi tulisi paremmaksi? Tottakai saatana lähettää sinun tiellesi houkutuksen ja katsoo tartutko koukkuun. Synnitön ei ole kukaan, joka ei ole uudestisyntynyt Jumalasta, mutta synneistä on tehtävä parannus, muuten ei ole taivaaseen asiaa.
6. Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
7. Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
8. Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
9. Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
10. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta. --1 Joh.3
Oletan, ap, että toimitte salassa, koska mainitsit sanan "salarakas", ja koska et ole kertonut mitään siitä, mitä "Matin" vaimo tästä ajattelee. Tämä juuri on asian ydin. Toimintanne on törkeä petos. Rakennatte onneanne kolmannen osapuolen kustannuksella.
Ymmärrätkö eron? Jos Matin vaimo tietäisi ja hyväksyisi kuvionne, niin asia olisi todellakin vain teidän omanne. Näin ei ole. Kommentoija (17) kertoi jo hyvin perusteellisesti, miksi toimintanne on väärin Matin vaimoa kohtaan, luepa ne vaikka uudelleen ajatuksen kanssa.
Ja sitten on vielä eräs osapuoli - sinun ja Matin lapset. Tietävätkö nuo "ihanat teinisi" sinun puuhistasi? Oletko miettinyt, mitä he sinusta ajattelisivat, jos tietäisivät? Ja millä perusteella voit väittää Mattia hyväksi isäksi, jos hän viettää aikaansa mieluummin sinun kanssasi kuin omien lastensa?
Herää jo todellisuuteen, ap. Olet pelkkä itsekäs paska, joka yrittää selittää mustan valkoiseksi. Ja se sinun ihana Mattisi on selkärangaton vastuunpakoilija, petturi ja valehtelija.