Onko teidän miehet itkeneet synnärillä lapsen synnyttyä?

Itkettiin molemmat kun vauva syntyi :)

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:22"]

Mies itki kun vauva vietiin elottomana myttynä pois ja jäätiin saliin kahdestaan. Sitten mies itki kun oli päässyt parin tunnin päästä katsomaan kun vauva laitettiin ambulanssiin. Itki myös kun muutaman tunnin päästä nähtiin vauva yliopistollisen sairaalan teholla, kun vauva hätäkastettiin, kun vauva selvisikin leikkauksesta, iltaisin kun lähdettiin pois vauvan luota, öisin kun oltiin kotona ilman vauvaa ja taisi itkeä myös kun lopulta sai kantaa terveen vauvan kaukalossa omaan autoon ja viedä kotiin. Yhtä itkua se meidän synnärireissu, kauhee nössömies!!

[/quote]

Nekin parkumiseen käytetyt hetket olisi voinut seisoa vahvana miehenä tukenasi ja lohtunasi kuten miehen puolisonsa vierellä kuuluukin, eikä parkua kuten pikkupoika äidilleen paha oloansa. Nössö on mutta saattaa vielä aikuistua jos on nuori mies vielä. Vähemmän aikaa äidin seurassa auttaisi kasvamaan mieheksi.

Itki esikoisen syntyessä, mutta toisen kohdalla enää ei. Muuten en ole nähnyt itkevän kai ikinä, joten se oli aika hellyttävää. Itse vollotin myös molemmilla kerroilla :-)

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:11"]

Mitä ihmeen itkupillejä täällä miehen nimellä kulkee?? Häpeäisin silmät päästäni jos mieheni parkuisi julkisesti kuin pikkulapsi. Lienevät sivareita tai jotain bi-kavereita äidin helmoista.

[/quote]

Olet kyllä säälittävä.  En minäkään itkenyt kun edellinen syntyi mutta en koskaan menisi noin sanomaan, et ilmeisesti ole kovin tunteellinen.  Mies 30v

Ei mikään ihme, että suomessa on niin paljon mielenterveysongelmia, kun kerta näin ahdas on miehenkin rooli, ei muka saisi itkeä. Sairasta!

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:29"]

Ei mikään ihme, että suomessa on niin paljon mielenterveysongelmia, kun kerta näin ahdas on miehenkin rooli, ei muka saisi itkeä. Sairasta!

[/quote]

No täällä nyt yksi vitipää provoilee vaan, ei oteta vakavasti.

Häpeän suomalaisen miehen puolesta jos puoletkaan näistä nyyhkyjutuista on totta. En enää ihmettele miksi tälläkin palstalla niin paljon puhutaan halveksivaan sävyyn suomen miehistä! Miten miehet kuvittelevat naisen voivan arvostaa tuollaisia nyyhkijöitä oikeasti vaikka muuta saattavat äänen puhuakin.

Taitaisi sittenkin olla kulttuurinrikastus ainoa pelastuksemme, suomesta on oikeat miehet käymässä vähiin. Toivon hartaasti että nämä itkukertomukset olisivat provoja suomalaisista miehistä vaan ikävä kyllä lienevät totta  :( .

Ääni tärisi itkuisena ja ehkä pari kyyneltä tirahti.koskaan ennen eikä jälkeen oo itkeny näiden 15 yhteisen vuoden aikana.aika jäyhä jökötin koko äijä muutenkin.

Taisi ehkä silmännurkat sillä vähän kostua en tiedä. Se oli vaan niin kamalan hämmästynyt kun kaikki menikin niin hyvin. Pelkäsi etukäteen että pyörtyy veren näkemisestä. Ja se oli ihan varma että mä nuijaisen sitä päähän jossain vaiheessa (perhevalmennuksen videosta sai sen käsityksen että naisesta tulee ihan kauhea komentoora ja terroristi jota pitää kiltisti palvella synnytyksen ajan).

Kätilöt olivat tosi asiallisia ja ystävällisiä, minä olin supistusten välissä oikein hyvällä tuulella (ilokaasu tekee sellaista) ja vauvakin tuli ihan hyvin ulos ilman mitään veripeijaisia (napanuora oli hankalasti kaulan ympärillä, mutta kätilöt olivat erittäin, erittäin huolellisia ja samalla myös ystävällisiä).

Kaikissa synnytyskuvaelmissa ja -draamoissa kaikki aina itkevät "yhyy se oli niin vaikeea, mutta silti kaiken sen vaivan arvoista, yhyy", mutta me ei itketty , vaan vallitseva olotila oli Suuri Hämmästys.

Silti jos itkettää niin se on varmaan aika hyvä juttu myös. =)

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:31"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:29"]

Ei mikään ihme, että suomessa on niin paljon mielenterveysongelmia, kun kerta näin ahdas on miehenkin rooli, ei muka saisi itkeä. Sairasta!

[/quote]

No täällä nyt yksi vitipää provoilee vaan, ei oteta vakavasti.

[/quote]

Kun aloin ketjua lukemaan toivoin että naiset provoilee näillä miesten itkemisillä, valitettavasti eivät taida ollakaan provoja? En enää ihmettele jos naiset kuolaa muiden miehekkäämpien miesten ja kulttuurien perään.

Minä varmasti itkisin, aiankin luulen niin. Ilon kyyneleitä, oma rakkain kärsimässä synnytyskipuja, jo pelkästään se saisi kyyneleet silmiini aj vielä sen päälle se uusi tulokas.

Ei se ole mikään miehen merkki jos ei pysty antamaan tunteilleen tilaa kun niiden hetki on. Mikäli mies on vain tunteeton, ei kyyneliä, ei tunteita, hän on henkisesti hyvin kehittymätön!

Ei itkenyt, ainakaan minun nähden. En itkenyt minäkään. Miksi siinä itkemään pitäisi alkaa, maailman iloisin asia?!

Minun olisi naisena vaikea arvostaa miestäni jos alkaisi tuollaisessa tilanteesa kyynelehtimään. Lähiomaisen hautajaiset on tilanne jossa ymmärrän jos miehelläkin hieman silmät kostuu, muuten nou nou. Onneksi nykyinen mieheni onkin kulttuurista jossa miehet ovat vielä miehiä eikä sukupuolettomia nössöjä.
T.: tosimiehen vaimo

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:44"]

Minun olisi naisena vaikea arvostaa miestäni jos alkaisi tuollaisessa tilanteesa kyynelehtimään. Lähiomaisen hautajaiset on tilanne jossa ymmärrän jos miehelläkin hieman silmät kostuu, muuten nou nou. Onneksi nykyinen mieheni onkin kulttuurista jossa miehet ovat vielä miehiä eikä sukupuolettomia nössöjä.
T.: tosimiehen vaimo

[/quote]Näin Porvoossa.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:43"]

Ei itkenyt, ainakaan minun nähden. En itkenyt minäkään. Miksi siinä itkemään pitäisi alkaa, maailman iloisin asia?!

[/quote]

Ei normaalit miehet itkekään, ketjuun on sattunut enemmistö jotain vihervassarien ja nössöjen nörttien muijia provoilemaan suomalaisen miehen kustannuksella.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:44"]

Minun olisi naisena vaikea arvostaa miestäni jos alkaisi tuollaisessa tilanteesa kyynelehtimään. Lähiomaisen hautajaiset on tilanne jossa ymmärrän jos miehelläkin hieman silmät kostuu, muuten nou nou. Onneksi nykyinen mieheni onkin kulttuurista jossa miehet ovat vielä miehiä eikä sukupuolettomia nössöjä.
T.: tosimiehen vaimo

[/quote]

Oletko koskaan kuullut ilonkyynelistä? Ilo on suuri tunne ja silloin kun se aiheuttaa kyyneliä, se on aitoa ja koskettavaa, suru on vain sen vastakohta.

Tosimiehen vaimo, just joo.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:44"]

Minun olisi naisena vaikea arvostaa miestäni jos alkaisi tuollaisessa tilanteesa kyynelehtimään. Lähiomaisen hautajaiset on tilanne jossa ymmärrän jos miehelläkin hieman silmät kostuu, muuten nou nou. Onneksi nykyinen mieheni onkin kulttuurista jossa miehet ovat vielä miehiä eikä sukupuolettomia nössöjä.
T.: tosimiehen vaimo

[/quote]

Joo joo, pointtisi tuli jo selväksi, kiitos. Nyt kipitähän takaisin sinne hellan ja nyrkin väliin, hopi hopi!

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 11:44"]

Minun olisi naisena vaikea arvostaa miestäni jos alkaisi tuollaisessa tilanteesa kyynelehtimään. Lähiomaisen hautajaiset on tilanne jossa ymmärrän jos miehelläkin hieman silmät kostuu, muuten nou nou. Onneksi nykyinen mieheni onkin kulttuurista jossa miehet ovat vielä miehiä eikä sukupuolettomia nössöjä.
T.: tosimiehen vaimo

[/quote]

Oli porvoosta tai ei, mutta mä olen samaa mieltä. Oikeasti. Miehen pitää olla järkkymätön vuori, johon voi turvautua tilanteessa kuin tilanteessa. Järkkymätön vuori ei nyyhkyttele synnytyksessä, lapsen kevätjuhlissa, romanttista komediaa katsoessa jne.

Kyllä itki. Itse olin lähinnä, että voi saatana, mikä keikka...

Kyllä miehellä muutama kyynel vierähti.