Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyn kaikkiin huonekaluihin 1-3 vuodessa ja mies kysyy, mikä minua vaivaa
29.01.2022 |
En osaa vastata, mistä se johtuu, että kaikki huonekalut alkavat minun silmiini näyttää nuhjuisilta ja epäsopivilta.
Viimeisimpänä on sohva. Se on harmaa, se on mittojen mukaan koostettu ja se on ihan sieluton, tylsä ja ruma. Ostettiin se syksyllä 2020. Mieheni vaan nauraa, että miksi sä sitä sohvaa tuijotat, istu siinä äläkä katso. Miksi meidän piti ostaa harmaa sohva, miksei vaikka tummanvihreä tai beige, jossa on ruusuja. Entinen sohva oli luonnonvalkoinen ja vihasin sitä, koska se oli niin työläs pitää puhtaana. Joka ikinen pieni tahra ja tummentuma erottui. Irtopäälliset olivat myös ihan hirveät, kuin liian ison kumin olisi vetänyt nakin päälle. Ei niitä voinut käyttää.
Meidän kirjahyllykin on kamala. Minä haluan, että on kirjoja, joihin tarttua. Mutta miksi kaikki järkevän hintaiset kirjahyllyt on niin rumia? Maalasin itse pari vuotta sitten neljä vanhaa Artekin Domus-tuolia. Nyt haluaisin vaihtaa niiden väriä. Ehkä se on hullua.
Onko muita, jotka haluaisivat koko ajan vaihtaa sisustusta, huonekaluja, verhoja? Kaikki näyttää hyvältä hetken ja sitten kyllästyy.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on kuitenkin ihan normaalia vaihtaa autoa 1-3 vuoden välein
Niin on monille naisillekin, jos itse autonsa maksaa. Minulla on ollut eka oma auto v. 2001 vanha romu. Koko ajan oli jotain rikki. Ekan auton ostin uutena v. 2014, enkä ole katunut. Ei tarvitse korjauttaa jarruja tai sähköjä tai vaihdattaa iskareita. Vaihdan autoa noin 2-3 vuoden välein, kun takuu päättymässä. Huollot ja katsastukset maksaa noin 100-200€ vuodessa uuteen autoon. Jos jotain menee rikki, takuukorjaus. Renkaita ei tarvitse uusia. Minulle tämä on helpointa. Viimeksi kun vaihdoin, hyvitettiin vanhasta autosta 14 800€ ja uusi maksoi vähän yli 19 000€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle liikkeessä huonekalut näyttää niin ihanilta, jos ja kun saan sen kotiini max. muutama kuukausi olen kyllästynyt. Sairasta!!!
Tuo on niin totta! Minulla on sama. Käyn Vantaan Ikeassa ja kaikki sinne sisustetut nurkat näyttävät mahtavilta. Sitten kun lähdetään peräkärry täynnä huonekaluja kotiin, ei näytä yhtään miltään. Samat huonekalut. Sen täytyy olla kiinni valon suunnasta ja tapeteista ja seinien sävyistä. Joku on ovelasti sävyttänyt seinälevytkin siellä Ikeassa.
Vika onkin siinä, että ostat mööpelisi Ikeasta (tai Jyskistä tai Sotkasta). Jos minun kotini olisi Ikea-koti, hinkkaisin jo ranteitani auki.
tykkään vaihdella sisustusta usein, teen sen kirppisten avulla eli vien lahjoitukseen ne jutut, joihin kyllästynyt ja sit vaihdan vaikka verhot. tähän menee vain muutama kymppi rahaa.myös vanhan sohvan voi verhoilla uudella kankaalla, jos väri ei miellytä. maksaa jos vie verhoilijalle,ilmasta ite tehden.
sisustus ja kotoilu on yleinen harrastus. ei ole outoa vaihtelun halu.
Koko ajan teen pientä päivitystä. Vuoden sisällä olen mm. ostanut lisää viherkasveja, maalannut kirjahyllyn, vaihtanut verhon ja kutonut torkkupeiton. Lisäksi vaihtelen huonekalujen järjestystä. Mutta isoja huonekaluja tulee harvoin ostettua uusia.
katsokaa youtuubista house and garden, ihania maaseutukoteja englannissa. monissa paljon kierrätettyä,kirppis ja antiikki huonekaluja. hiukan on sellaista posh tyylistä meininkiä, mut tykkään paljon värikyydestä ja visuaalisista ärsykkeistä. taiteelliset ihmiset, tykkää nähdä aina uutta kaunista juttua.
vaihtelu ja virkistyshalu ,ei ole sairasta jos se koskee sisustusta.maailmalla sisustaminen on normaalia miksei suomessa olisi? useilla kuitenkin parisuhteet ja työpaikka säilyy samana:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
katsokaa youtuubista house and garden, ihania maaseutukoteja englannissa. monissa paljon kierrätettyä,kirppis ja antiikki huonekaluja. hiukan on sellaista posh tyylistä meininkiä, mut tykkään paljon värikyydestä ja visuaalisista ärsykkeistä. taiteelliset ihmiset, tykkää nähdä aina uutta kaunista juttua.
vaihtelu ja virkistyshalu ,ei ole sairasta jos se koskee sisustusta.maailmalla sisustaminen on normaalia miksei suomessa olisi? useilla kuitenkin parisuhteet ja työpaikka säilyy samana:)
Suomessa taitaa ihmiset keskimäärin valita sohvansakin sillä perusteella, että väriin ei kyllästy. Se tarkoittaa, että sohvat on ei-minkään värisiä. Asfaltin sävyä, vaaleaa beigeä, mutaa. Väreille keksitään kummallisia nimiä. Kukapa ostaisi sohvan, jonka väri on maantienharmaa tai haalistuneen maantienharmaa tai kuralammikon ruskea. Sitten näyttää hassulta, kun ihmiset hankkii kummallisia vilttejä ja sohvatyynyjä muka piristämään ruman väristä sohvaa. Oma äitini on tästä tyypillinen esimerkki. Harmailla sohvilla ja nojatuoleilla on jos jonkinlaista viritystä piristämässä ilmettä. On oranssia kukkatyynyä ja Marimekon tummansinisävyistä tyynyä ja viherkasvikuosista univilttiä. Nyt se oli kaivanut mummon vanhat pöytäliinat ja tällännyt ne harmaan nojatuolin käsinojille. Jotenkin ei ehkä istu harmaaseen luonnonvaalea pitsiliina. Ja ne hänen mattonsa on vielä asia erikseen, kun ei ole mitään punaista johtolankaa. Paksua perinteistä villamattoa, beigeä, väritöntä käytävänmattoa, vessassa räikeää turkoosia, makkareissa jotain räikeää Vallilaa jne. Mistään ei voi luopua. Mummolla oli hyvä maku ja verhot, sohvatyynyt ja matot samaa tyyliä. Tyylitaju ei periydy.
Taitaa vika olla muualla kuin huonekaluissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tykkään vaihdella sisustusta usein, teen sen kirppisten avulla eli vien lahjoitukseen ne jutut, joihin kyllästynyt ja sit vaihdan vaikka verhot. tähän menee vain muutama kymppi rahaa.myös vanhan sohvan voi verhoilla uudella kankaalla, jos väri ei miellytä. maksaa jos vie verhoilijalle,ilmasta ite tehden.
sisustus ja kotoilu on yleinen harrastus. ei ole outoa vaihtelun halu.
Sohvan verhoilu on käsityötaito ja todella vaikeaa. Se ei myöskään ole niin halpaa kuin luulet, jos haluaa kankaan kestävän kulutusta. Minä teetin isoon nojatuoliin uudet päälliset. Itse valitsin kankaan, noin 100€. Työ oli tuntiveloituksena opiskelijalta. Ei kotona kenelläkään ole edes ompelukonetta, joka sopii paksun verhoilukankaan ompeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
katsokaa youtuubista house and garden, ihania maaseutukoteja englannissa. monissa paljon kierrätettyä,kirppis ja antiikki huonekaluja. hiukan on sellaista posh tyylistä meininkiä, mut tykkään paljon värikyydestä ja visuaalisista ärsykkeistä. taiteelliset ihmiset, tykkää nähdä aina uutta kaunista juttua.
vaihtelu ja virkistyshalu ,ei ole sairasta jos se koskee sisustusta.maailmalla sisustaminen on normaalia miksei suomessa olisi? useilla kuitenkin parisuhteet ja työpaikka säilyy samana:)
Suomessa taitaa ihmiset keskimäärin valita sohvansakin sillä perusteella, että väriin ei kyllästy. Se tarkoittaa, että sohvat on ei-minkään värisiä. Asfaltin sävyä, vaaleaa beigeä, mutaa. Väreille keksitään kummallisia nimiä. Kukapa ostaisi sohvan, jonka väri on maantienharmaa tai haalistuneen maantienharmaa tai kuralammikon ruskea. Sitten näyttää hassulta, kun ihmiset hankkii kummallisia vilttejä ja sohvatyynyjä muka piristämään ruman väristä sohvaa. Oma äitini on tästä tyypillinen esimerkki. Harmailla sohvilla ja nojatuoleilla on jos jonkinlaista viritystä piristämässä ilmettä. On oranssia kukkatyynyä ja Marimekon tummansinisävyistä tyynyä ja viherkasvikuosista univilttiä. Nyt se oli kaivanut mummon vanhat pöytäliinat ja tällännyt ne harmaan nojatuolin käsinojille. Jotenkin ei ehkä istu harmaaseen luonnonvaalea pitsiliina. Ja ne hänen mattonsa on vielä asia erikseen, kun ei ole mitään punaista johtolankaa. Paksua perinteistä villamattoa, beigeä, väritöntä käytävänmattoa, vessassa räikeää turkoosia, makkareissa jotain räikeää Vallilaa jne. Mistään ei voi luopua. Mummolla oli hyvä maku ja verhot, sohvatyynyt ja matot samaa tyyliä. Tyylitaju ei periydy.
Korjaan: suomalaisilla on taipumusta ostaa sellaisia huonekaluja, joihin on varaa ja jotka ovat helposti ja nopeasti saatavilla. Usein ne edullisemmat varastotuotteet on niitä hajuttomia ja mauttomia.
Itsekin inhoan harmaata sohvaani, mutta se on valittu käytännön syistä: riittävän edullinen kokoonsa nähden, ihan mukava istua ja sen saa levitettyä vuodesohvaksi. Mieluummin olisin ottanut jotain muuta (väriä tai kuviota) mutta ei ole varaa maksaa ylimääräistä eikä aikaa kiertää kierrätyskeskuksia tai erikoisliikkeitä riittävän usein. (Joskus niistä voi löytää helmiä, mutta usein on ollut turhiakin kierroksia). Sama juttu koskee eaim. kirjahyllyjä ja monia käyttöesineitä. Toki pikkuhiljaa kertyy myös itseäkin aidosti esteettisesti miellyttäviä asioita, mutta resurssien puutteen vuoksi on paljon kompromissiratkaisuja.
En mä näe mitään pahaa siinä, että haluaisi kotinsa näyttävän esteettisesti itseään miellyttävältä, oli se oma tyyli mikä hyvänsä ja sitten harmittaa, jos joutuu tyytymään vuosien ajaksi niihin harmaisiin sohviin. Joku väittää sen olevan pinnallista, mutta mikä itseisarvo se rumuus on ja miksi kodin pitäisi näyttää toimiston odotushuoneelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
katsokaa youtuubista house and garden, ihania maaseutukoteja englannissa. monissa paljon kierrätettyä,kirppis ja antiikki huonekaluja. hiukan on sellaista posh tyylistä meininkiä, mut tykkään paljon värikyydestä ja visuaalisista ärsykkeistä. taiteelliset ihmiset, tykkää nähdä aina uutta kaunista juttua.
vaihtelu ja virkistyshalu ,ei ole sairasta jos se koskee sisustusta.maailmalla sisustaminen on normaalia miksei suomessa olisi? useilla kuitenkin parisuhteet ja työpaikka säilyy samana:)
Asuin nuorempana Brightonissa 4 vuotta ex-mieheni työn takia. En koskaan lakannut hämmästelemästä sisustuksia.
Esim. meidän naapurilla oli olohuone kuin Pokka pitää-sarjassa. Löytyi joka lähtöön kukkakuosia. Seinät oli niin täynnä tauluja vieri vieressä, ettei katse pystynyt kiinnittymään mihinkään. Kokolattiamaton päällä oli mattoja, ettei kokolattiamatto kulu.
Ystäväperheen kotona oli kokoelma kastikekulhoja. Niitä oli keittiössä hyllyt täynnä, olohuoneen seinustoilla kaapeissa ja hyllyillä. Suomessa en ole kuullut ikinä kastikekulhojen keräilijöistä, mutta onhan meilläkin näitä, jotka keräävät kotinsa täyteen muumimukeja tai kuparipannuja
Nuo englantilaisten kirppislöydöt on suhteellinen käsite, koska monet maksavat satoja puntia mistä tahansa vanhasta pöydästä/tuolista/kaapista, etenkin jos se on ollut joskus jossain kartanossa. Niitä myös esitellään vieraille kertoen, minkä jaarlin kartanon löytö on kyseessä. Joissain myyntiartikkelissa voi olla kerrottuna, että kuulunut jonkun varakreivin suvulle. Suoraan ei väitetä siis sen varakreivin käyttäneen, mutta ei kerrota sitäkään, että joku pikkupikkuserkku on omistanut joskus 50 vuotta sitten. Suomessa pidettäisiin petoksena, jos huutokaupassa markkinoitaisiin pöydän/tuolin/soppakauhan kuuluneen presidentin suvulle.
Huutokaupoissa myös vedätetään ihmisiä. Me kierreltiin exäni kanssa joskus huvikseen katsomassa maaseudulla huutokauppoja. Roskalavalle kuuluvaa tavaraa mainostetaan sanoilla: maalaisromantiikkaa, aito ja alkuperäiskuntoinen. Esim. jos Englannissa ostat huutokaupassa vanhan lampun, niin sehän ei todennäköisesti toimi, eli varaudu uusimaan ensin sähköpiuhat ja töpselit siihen.
Pöh. Meillä on 3 koiraa ja 3 lasta. Lasten iät 4-12. Huonekaluja kuluu. Lasten elinaikana jo kolmas sohvakalusto menossa. Ei kestä sohvat. Ne likaantuu, kankaat nukkaantuu, istuimet pehmenee, vieterit paukkuu. Ekat sohvat oli nahkaa ja kun koirat hyppii sohvilla isäntäväen ollessa poissa kotoa, niin kynnenjälkiä ja nirhaumia oli joka puolella. Aika aikaa kutakin. Eiköhän ne huonekalutkin ala kestää paremmin, kun lapset kasvaa. Ollaan myös muutettu 15 vuoden sisällä 4 kertaa ja muuttojen yhteydessä joka kerta luovuttu jostain ja hankittu uutta tilalle. Koululaiset tarvitsevat ihan erilaisiin tarpeisiin huonekaluja kuin pikkulapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua on. Sohva varsinkin on itselleni sellainen kompastuskivi, johon kyllästyn jatkuvasti. En tosin osta uusia vaan käytettyjä kalusteita. Kaikki muut on kierrätettyä paitsi meidän sänky, tv-taso ja dvd-hylly.
Täytän tyhjiötä sisälläni. Tulen hetkellisesti onnelliseksi. Yritän korjata rikkinäisen sielun, vaikka tiedänkin ettei vaihtelusta ole apua. Elän jatkuvan ahdistuksen kanssa.
Edellisessä vuokra asunnossa myönnyin kompromissisohvaan miehen kanssa. Hän ei halunnut sohvaansa nappeja, se ei saanut olla ruskea, ja siinä piti olla divaaniosa. Itselleni oli tärkeää, että sohvan jalat ovat tarpeeksi korkeat että alta saa imuroitua ja luututtua kunnolla eikä sohva saisi olla harmaa. Löysimme kriteereihin sopivan yllättävän siron ja edullisen (halvan 500€) divaanisohvan ja valitsimme väriksi mustan, joka sopi vuokra asunnon ruman harmaaseen seinään. Nyt kun ostimme ensimmäisen asuntomme, olin täysin kyllästynyt mustaan sohvaan, jonka istuin osan kangas oli jo haalistunut kahdessa vuodessa. Emme raaskineet ostaa uutta sohvaa tietenkään näin lyhyen käytön jälkeen, niin löysin netistä halpoja sohvatyynyn päällisiä ja vanhalla päiväpeitolla sekä samanvärisillä verhokankailla sain sohvasta vaalean beigen sävyisen. Kiristin päiväpeiton ja kankaat semmoisilla klipsikuminauhoilla kireäksi sohvatyynyjen alle 😅Eihän se välttämättä mikään kaunein sohva ole, mutta sain edullisesti uutta ilmettä ostamatta täysin uutta sohvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosta uudelleen verhoilusta. istumista kestävät kankaat on hintavia ja tarvii ompeluun paksuun kankaaseen tarkoitetun koneen. verhoilija paras siihen hommaan. vaikka maksaisi satasia on kuitenkin halvempi kuin uusi nojatuoli tai sohva. jonkun päällisen ehkä pystyy itsekkin väkertään.
Meillä mies sanoo, ettei aina tiedä kotiin tullessaan tuleeko oikeaan asuntoon kun taas on sisustus ja huonekalujen paikat muuttuneet😅 Sisustaminen on vähän sellaista että kun saa yhden nurkan uuteen uskoon alkaa seuraava ärsyttää😂
Vierailija kirjoitti:
tosta uudelleen verhoilusta. istumista kestävät kankaat on hintavia ja tarvii ompeluun paksuun kankaaseen tarkoitetun koneen. verhoilija paras siihen hommaan. vaikka maksaisi satasia on kuitenkin halvempi kuin uusi nojatuoli tai sohva. jonkun päällisen ehkä pystyy itsekkin väkertään.
Selvitin, mitä maksaisi meidän sohvien uudelleenverhoilu. Kangasta olis tarvittu 17m. Huonekalukankaiden hinta alkaen 100e/m. En sitten edes kysynyt verhoilijan työn hintaa...
Meillä meni sohva nyt vaihtoon, vaikka se on ollut meillä vasta reilut kahdeksan vuotta. En sinänsä kyllästynyt siihen, minusta se oli edelleen kaunis. Mutta harmitti kun ei siinä ollut kiva istua. Se oli parempi nukkumiseen kuin istumiseen ja siksi me se ostettiinkin, että olisi satunnaisille vieraille nukkumapaikka.
Me ei olla sitä sohvaa käytetty enää muutamaan vuoteen eikä meillä enää yövieraitakaan käy. Ja tässä on hotellikin vieressä, vieraat voi laittaa sinnekin.
Uutta sohvaa meille ei kyllä taida enää tulla. Kun ollaan kerran jo totuttu olemaan ilman. Se sohva oli sellainen mikä vie tilaa ja näyttää kauniilta, mutta istumiseen sillä tavalla napakka, että takapuoli alkoi puutua. Löhöily ei onnistunut ollenkaan.
Olohuoneessa alkoi kaikua, kun sohva lähti. Matto käytiin tilaamassa ja mies on tilannut itselleen lepotuolin. Minä vielä mietin omani kanssa. Tiedossa on, minkä haluaisin, mutta en tiedä raaskinko ostaa. Ei löydetty sellaista, mikä kävisi miehelle ja minulle, minulle unelmamukava tuoli on miehen selälle aivan liian lyhyt. Pari erilaista nojatuolia on siis meille tulossa. Mutta sisustuslehteen ei tähdätä eikä esittämisen tarvetta ole, niin näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni sohva nyt vaihtoon, vaikka se on ollut meillä vasta reilut kahdeksan vuotta. En sinänsä kyllästynyt siihen, minusta se oli edelleen kaunis. Mutta harmitti kun ei siinä ollut kiva istua. Se oli parempi nukkumiseen kuin istumiseen ja siksi me se ostettiinkin, että olisi satunnaisille vieraille nukkumapaikka.
Me ei olla sitä sohvaa käytetty enää muutamaan vuoteen eikä meillä enää yövieraitakaan käy. Ja tässä on hotellikin vieressä, vieraat voi laittaa sinnekin.
Uutta sohvaa meille ei kyllä taida enää tulla. Kun ollaan kerran jo totuttu olemaan ilman. Se sohva oli sellainen mikä vie tilaa ja näyttää kauniilta, mutta istumiseen sillä tavalla napakka, että takapuoli alkoi puutua. Löhöily ei onnistunut ollenkaan.
Olohuoneessa alkoi kaikua, kun sohva lähti. Matto käytiin tilaamassa ja mies on tilannut itselleen lepotuolin. Minä vielä mietin omani kanssa. Tiedossa on, minkä haluaisin, mutta en tiedä raaskinko ostaa. Ei löydetty sellaista, mikä kävisi miehelle ja minulle, minulle unelmamukava tuoli on miehen selälle aivan liian lyhyt. Pari erilaista nojatuolia on siis meille tulossa. Mutta sisustuslehteen ei tähdätä eikä esittämisen tarvetta ole, niin näillä mennään.
Täytyy vielä sanoa että tässä harmittaa sekin, että tuo pitkäaikaiseksi ajateltu sohva tuli kalliiksi, kun olikin meillä vain kahdeksan vuotta. Uutena se maksoi 3200€, se on 400€/vuosi. Aika paljon sohvasta, joka jäi lopulta niin vähälle käytölle.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle on kuitenkin ihan normaalia vaihtaa autoa 1-3 vuoden välein
Ja sohva on kuitenkin aika edullinen autoon verrattuna.
Miehelle on kuitenkin ihan normaalia vaihtaa autoa 1-3 vuoden välein