Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyn kaikkiin huonekaluihin 1-3 vuodessa ja mies kysyy, mikä minua vaivaa
29.01.2022 |
En osaa vastata, mistä se johtuu, että kaikki huonekalut alkavat minun silmiini näyttää nuhjuisilta ja epäsopivilta.
Viimeisimpänä on sohva. Se on harmaa, se on mittojen mukaan koostettu ja se on ihan sieluton, tylsä ja ruma. Ostettiin se syksyllä 2020. Mieheni vaan nauraa, että miksi sä sitä sohvaa tuijotat, istu siinä äläkä katso. Miksi meidän piti ostaa harmaa sohva, miksei vaikka tummanvihreä tai beige, jossa on ruusuja. Entinen sohva oli luonnonvalkoinen ja vihasin sitä, koska se oli niin työläs pitää puhtaana. Joka ikinen pieni tahra ja tummentuma erottui. Irtopäälliset olivat myös ihan hirveät, kuin liian ison kumin olisi vetänyt nakin päälle. Ei niitä voinut käyttää.
Meidän kirjahyllykin on kamala. Minä haluan, että on kirjoja, joihin tarttua. Mutta miksi kaikki järkevän hintaiset kirjahyllyt on niin rumia? Maalasin itse pari vuotta sitten neljä vanhaa Artekin Domus-tuolia. Nyt haluaisin vaihtaa niiden väriä. Ehkä se on hullua.
Onko muita, jotka haluaisivat koko ajan vaihtaa sisustusta, huonekaluja, verhoja? Kaikki näyttää hyvältä hetken ja sitten kyllästyy.
Kommentit (108)
Voisin vaihdella huonekaluja, jos olisi rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kysyn, että mikä sua vaivaa.
Ostin olohuoneen kalustuksen 2008, kun tämä talo ostettiin. Aivan pätevät ja hyvän näköiset ovat edelleen kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on matot, joita vaihtelen. Kun asuttiin vanhassa omakotitalossa, joka huoneeseen mä etsin vanhoja räsymattoja. Sit kun jouduttiin sieltä ison vesivahingon/mikrobikasvuston takia muuttamaan rivariin, ne räsymatot ol ihan hullun näköisiä. Mä lahjoitin kaikki pois ja ostin lankamattoja tilalle. Meille syntyi kolmas lapsi ja rivari jäi ahtaaksi. Muutettiin paritaloon ja nyt on ikkunasta näkymä merelle. Mä pistin muuton yhteydessä uusiksi käytännössä koko sisustuksen. Nyt on vaaleaa ja sinistä ja raikasta. Matot on joka huoneessa sinisävyiset. Mun anoppi kuskasi kaikki meidän entiset matot hänen pieneen kotiinsa, kun se taas ei pysty luopumaan mistään.
Ohis, mut onko ok pistää mikrobikasvustolla kyllästettyjä mattoja kiertoon?
Mulla vaihtuu joskus koriste-esineet, mattoja vaihtelen sillointällöin ja tauluja. Vaihtelu virkistää, mutten siis heitä mitään pois. Ullakolla käyn ja teen vaihtikset.
Syksyllä innostuin siis ottamaan alas seiniltä taulut, jotka olivat olleet samalla paikalla jo n. 8 vuotta.
Voi mies parkaa. Tätä se on aina naisten kanssa, koskaan ei ole tarpeeksi. Ikiaikainen kansansatukin sen kertoo, kun ukko tapasi kalan joka toteutti toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle liikkeessä huonekalut näyttää niin ihanilta, jos ja kun saan sen kotiini max. muutama kuukausi olen kyllästynyt. Sairasta!!!
Huh ei todellakaan ole tuollaista. Jos vaihtelua kaipaan ehkä kolmen vuoden välein niin matot, verhot, tyynyt jne. on se mitä uusitaan. Ja niitäkin löytyy kaapeista, ei tartte ostaa uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun silmiin taas uusi näyttää halvalta roskalta. Omat huonekslut on perittyä ja ostettua antiikkia, kirppislöytöjä jne. Esteettisyys on mulle tärkeää, mut siihen kuuluu se, että mitään sellaista en hanki, mitä en halua katsella loppuelämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hullua huvikseen vaihdella. Ja todella epäeettistä.
Olen nainen, mutta miehenä en ikimaailmassa suostuisi tuollaiseen.
Itselläni on antiikkikalusteet suvustani, niitä en vaihda koskaan.
Mulla on tuttuja, jotka pistää vähän väliä sisustuksen uusiksi. Itse olen laiska sisustaja ja uutta tulee hankittua vain todelliseen tarpeeseen. Varmaan puolin ja toisin kohotellaan kulmakarvoja, mut annetaan toisten elää omien makujensa mukaisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ostin sohvan 2003 ja verhoilutettiin se uudelleen 2018.
Ostan vasta kun löydän jotain mistä oikeasti pidän, siihen asti oli opiskelukämpän romuja ja sukulaisilta lainassa olevaa.
Ei tossa oo mitään väärää jos rahaa on ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä tuo vähän sellaista outoa sisäistä levottomuutta kuvastaa, että jatkuvasti pitäisi muutella omistamiaan esineitä, vaikka edellisetkin olisivat vielä ihan toimivia. Koska jos mietit tarkemmin, niin eihän sillä lopulta ole niin väliä minkä värinen sohva on, jos siinä on ihan hyvä istua. Mutta eihän tuo mitenkään tavatonta ole, että ihmiset fiksoituvat esineisiin, niiden hankintaan ja ostamiseen. Sulla vain sattuu olemaan huonekalut, joiden kautta yrität saada mielihyvää elämääsi. Sen pienen hetken, kun kaikki on uutta ja huonekalut ovat taas järjestyksessä koet onnea, mutta miksi tuo tunne ei säily. Sitä voisit pohtia. Miksi se sama, mikä aiemmin oli todella hyvä, muuttuukin ärsyttäväksi ja vääräksi.
Tuotahan se teettää kun rahaa on pakko tuhlata ettei vahingossakaan pääse jäämään säästöön
Vierailija kirjoitti:
Mulle liikkeessä huonekalut näyttää niin ihanilta, jos ja kun saan sen kotiini max. muutama kuukausi olen kyllästynyt. Sairasta!!!
Tuo on niin totta! Minulla on sama. Käyn Vantaan Ikeassa ja kaikki sinne sisustetut nurkat näyttävät mahtavilta. Sitten kun lähdetään peräkärry täynnä huonekaluja kotiin, ei näytä yhtään miltään. Samat huonekalut. Sen täytyy olla kiinni valon suunnasta ja tapeteista ja seinien sävyistä. Joku on ovelasti sävyttänyt seinälevytkin siellä Ikeassa.
Voisiko kerralla valita kunnollisen. Ei harmaata sohvaa tai huonoa hyllyä. Enemmän sinnepäin mikä miellyttää, oli hinta pieni tai suuri.
Muutin 46-vuotiaana ja heitin ilomielin lapsuudenaikaisen kirjahyllyni roskiin. En voinut sietää sitä! Maalikerrosten alta pilkotti 70-luvun tumma väri, jonka yhdistin yksinäisiin iltaöihin ja vanhempien krapula-aamuihin.
En hankkinut uutta tilalle.
Tykkään meidän nykyisestä kodista, vaikka edelleen jok´ikinen huonekalu on jostain roskalavalta haettu romu. Ehkä ne jäävät jotenkin huomaamattomiksi meidän "sisustuksessa", etten kyllästy? Huomion kiinnittävät huonekasvit, tekstiilit (itse tehdyt) ja seinien värit.
Vierailija kirjoitti:
Ei tossa oo mitään väärää jos rahaa on ostaa.
Niin no jos luontoarvot ja kestävän kehityksen periaatteet ei merkitse mitään... On siinä aika paljonkin pielessä.
Mulla on matot, joita vaihtelen. Kun asuttiin vanhassa omakotitalossa, joka huoneeseen mä etsin vanhoja räsymattoja. Sit kun jouduttiin sieltä ison vesivahingon/mikrobikasvuston takia muuttamaan rivariin, ne räsymatot ol ihan hullun näköisiä. Mä lahjoitin kaikki pois ja ostin lankamattoja tilalle. Meille syntyi kolmas lapsi ja rivari jäi ahtaaksi. Muutettiin paritaloon ja nyt on ikkunasta näkymä merelle. Mä pistin muuton yhteydessä uusiksi käytännössä koko sisustuksen. Nyt on vaaleaa ja sinistä ja raikasta. Matot on joka huoneessa sinisävyiset. Mun anoppi kuskasi kaikki meidän entiset matot hänen pieneen kotiinsa, kun se taas ei pysty luopumaan mistään.