Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyn kaikkiin huonekaluihin 1-3 vuodessa ja mies kysyy, mikä minua vaivaa
29.01.2022 |
En osaa vastata, mistä se johtuu, että kaikki huonekalut alkavat minun silmiini näyttää nuhjuisilta ja epäsopivilta.
Viimeisimpänä on sohva. Se on harmaa, se on mittojen mukaan koostettu ja se on ihan sieluton, tylsä ja ruma. Ostettiin se syksyllä 2020. Mieheni vaan nauraa, että miksi sä sitä sohvaa tuijotat, istu siinä äläkä katso. Miksi meidän piti ostaa harmaa sohva, miksei vaikka tummanvihreä tai beige, jossa on ruusuja. Entinen sohva oli luonnonvalkoinen ja vihasin sitä, koska se oli niin työläs pitää puhtaana. Joka ikinen pieni tahra ja tummentuma erottui. Irtopäälliset olivat myös ihan hirveät, kuin liian ison kumin olisi vetänyt nakin päälle. Ei niitä voinut käyttää.
Meidän kirjahyllykin on kamala. Minä haluan, että on kirjoja, joihin tarttua. Mutta miksi kaikki järkevän hintaiset kirjahyllyt on niin rumia? Maalasin itse pari vuotta sitten neljä vanhaa Artekin Domus-tuolia. Nyt haluaisin vaihtaa niiden väriä. Ehkä se on hullua.
Onko muita, jotka haluaisivat koko ajan vaihtaa sisustusta, huonekaluja, verhoja? Kaikki näyttää hyvältä hetken ja sitten kyllästyy.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, jos näyttää heti nuhjuiselta kun ostaa Ikeasta.
Ajatusleikki: kuvittele hankkivasi 800€ sohvan sijasta 4000€ sohva. Mieti miten paljon tarkemmin miettisit sohvaltasi niitä ominaisuuksia mitä oikeasti haluat. Ajatusleikki loppui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään sisutuksessa tietystä kerroksellisuudesta ja siitä että tavaroilla on joku historia ja tarina. Eli ne peritty, tai ne ovat jotenkin merkityksellisiä tai persoonallisia. Ehkä hyvä sekoitus designia, eri aikakausien tyylejä, puusepän tekemää, tuunattua ja kuitenkin jollain tavalla yhteen sopivaa, eli hyvä maku näkyy valinnoissa. Tylsintä on trendin mukainen showroom -sisustus, joka on napattu sisustuslehden sivulta
Trendikästä on nyt myös tuo kerroksellisuus ja ”tarinat”.
Ja nimenomaan ”tietty kerroksellisuus”, ei mikä vaan kerroksellisuus, vaan ”tietty”. Joopa joo.
Niinpä, koska se on tosi viihtyisää. Sitä vaan on vaikeampi taikoa pikaprojektina, koska on vuosien työn tulos. Itsellä tämä ei toteudu, perintöhuonekalut eivät ole erityisen kiinnostavia ja sisustus on kombo opiskelijabudjetilla hankittua lastulevyä ja lapsiperheen tarpeisiin hankittuja nopeita ja käytännöllisiä ratkaisuja.
Mene töihin, hanki kiva harrastus, koira tai ehkä lapsia?
Eli koeta löytää sisältöä tuohon sisustamisen ympärillä pyörivään tyhjään elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään sisutuksessa tietystä kerroksellisuudesta ja siitä että tavaroilla on joku historia ja tarina. Eli ne peritty, tai ne ovat jotenkin merkityksellisiä tai persoonallisia. Ehkä hyvä sekoitus designia, eri aikakausien tyylejä, puusepän tekemää, tuunattua ja kuitenkin jollain tavalla yhteen sopivaa, eli hyvä maku näkyy valinnoissa. Tylsintä on trendin mukainen showroom -sisustus, joka on napattu sisustuslehden sivulta
Trendikästä on nyt myös tuo kerroksellisuus ja ”tarinat”.
Ja nimenomaan ”tietty kerroksellisuus”, ei mikä vaan kerroksellisuus, vaan ”tietty”. Joopa joo.
Niinpä, koska se on tosi viihtyisää. Sitä vaan on vaikeampi taikoa pikaprojektina, koska on vuosien työn tulos. Itsellä tämä ei toteudu, perintöhuonekalut eivät ole erityisen kiinnostavia ja sisustus on kombo opiskelijabudjetilla hankittua lastulevyä ja lapsiperheen tarpeisiin hankittuja nopeita ja käytännöllisiä ratkaisuja.
Kyllä tuon kerroksellisuus-lookin saa tehtyä vaikka viikossa jos on sisustussilmää ja ehkä vähän rahaakin. Kukaan ei tiedä onko lipasto peritty vai ostettu eilen vanhaintavarakaupasta tai torista joltain random myyjältä.
Tyhjä pää tyhjä sielu kirjoitti:
Mene töihin, hanki kiva harrastus, koira tai ehkä lapsia?
Eli koeta löytää sisältöä tuohon sisustamisen ympärillä pyörivään tyhjään elämääsi.
Ei lapsia. Ne lapsillaan koreilijat ja sisustajat on jotain aivan kammottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhjä pää tyhjä sielu kirjoitti:
Mene töihin, hanki kiva harrastus, koira tai ehkä lapsia?
Eli koeta löytää sisältöä tuohon sisustamisen ympärillä pyörivään tyhjään elämääsi.
Ei lapsia. Ne lapsillaan koreilijat ja sisustajat on jotain aivan kammottavaa.
Ja lapsia ei voi vaihtaa parin vuoden välein kun niihin kyllästyy.
Vierailija kirjoitti:
Laita mies sisustaan! Ihan oikeasti, monella on enemmän tyylisilmää ja loogisuutta hankinnoille kuin naisilla.
Mun mies oli ihan oikeassa kun halusi meille aikoinaan tummanpunaiset nojatuolit. Itse vähän arkailin mutta ne olikin ihan mahtavat ja olivat alku paljon värikkäämmälle sisustukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin se voi olla sitä ettei ole tyytyväinen elämään niin pitää koko ajan olla vaihtamassa ja uusimassa sisustusta, ulkonäköä, vaatteita. Jotain tyhjyyttä yritetään paikata ja löytää sisäistä rauhaa mutta ei se materialla löydy.
Mistä se sitten löytyy? Miten minä voin tyydyttää oman vaihtelunhaluni? Asuinpaikkaa ja työpaikkaa en voi jatkuvasti vaihtaa, joten kodin sisustus on se ainut jolla saan uutta ja vaihtelevuutta elämääni. Olisin oikein valmis luopumaan tästä piirteestäni mutta miten? T.tuo aiempi esteetikko
Ei se ainakaan uusia huonekaluja ostamalla parane. Vähemmän on enemmän. Keskity pitämään kaikki siistinä ja puhtaana, ja sitten kauniita kukkia maljakkoon. Ja sitten suuntaan ulos ottamaan reilusti happea! Katso vaikka kiva elokuva sen jälkeen ja tee herkullinen salaatti.
Elokuvien ja sarjojen katsominen on tylsintä mitä tiedän.
No sulla ei varmaan ole vaan tiettyä makumieltymystä, kuten joillakin on.
Ostatko vielä niitä huonekaluja heräteostoksina miettimättä haluatko katsella sitä huonekalua pitempään lopulta? Hetken impulsiivinen ostos, joka ei sitten miellytäkään pitemmän päälle. Jotkut ostavat vaatteitakin hetken mielijohteesta ja lopulta ne vaatteet ovat vaatekaapissa käyttämättömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen miehen jolle iskee joka kevät autokuume ja hän käy jatkuvasti vaihtamassa autoa. 😂
Vierailija kirjoitti:
Tuotahan se teettää kun rahaa on pakko tuhlata ettei vahingossakaan pääse jäämään säästöön
Päin vastoin. Me pienituloiset hyödymme siitä, että rikkaammat vaihtelevat sisustuksiaan. Olen osa-aikainen pätkätyöläinen ja ennen pätkätöitä olin kotihoidontuella lapsen kanssa kotona. Verojen jälkeen käteen jää yleensä noin 900-1300€/kk. Mieheni on ravintola-alalla ollut lomautettuna jo monta kertaa koronan takia. Hänellä tulot verojen jälkeen noin 1500€/kk.
Meidän tuloilla ostellaan vain niitä käytettyjä huonekaluja. Entinen ruokapöytä oli kaatopaikkakunnossa. Ostettiin tilalle käytettynä pöytä 50 eurolla. Ostan verhot kirppikseltä ja ompelen sopivaksi itse. Jopa astiat on hankittu käytettynä. Se on pakko, kun rahaa ei ole. Säästän joka kuukausi äkillisiä menoja varten 50-100€ pienistä tuloistani. Jos jotain oleellista menee rikki, autoon tulee vika tai tulee vaikka lääkekuluja, niin aina on tilillä jotain pientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me on muutettu aika usein mutta samat kalusteet seuraa aina mukana.
Ei tuu mieleenkään ostaa uusia kun vanhat toimii ihan hyvin!
Turhaa tuhlausta vähän väliä ostaa uutta. Hanki sohvalle vaikka tyynyjä tai
värikäs huopa.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen miehen jolle iskee joka kevät autokuume ja hän käy jatkuvasti vaihtamassa autoa. 😂
Eiköhän jokainen tunne tuollaisen miehen 😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle liikkeessä huonekalut näyttää niin ihanilta, jos ja kun saan sen kotiini max. muutama kuukausi olen kyllästynyt. Sairasta!!!
Tuo on niin totta! Minulla on sama. Käyn Vantaan Ikeassa ja kaikki sinne sisustetut nurkat näyttävät mahtavilta. Sitten kun lähdetään peräkärry täynnä huonekaluja kotiin, ei näytä yhtään miltään. Samat huonekalut. Sen täytyy olla kiinni valon suunnasta ja tapeteista ja seinien sävyistä. Joku on ovelasti sävyttänyt seinälevytkin siellä Ikeassa.
Suomalaiset ei uskalla laittaa väriä seiniinsä ja sitten ihmettelevät kun näyttää valjulta.
En nyt sanoisi noinkaan. Muutettiin vähän ennen Koronan alkua ja käytiin vähintään 20 eri taloa katsomassa. Seinissä löytyi ruusutapettia, viininpunaista, havun vihreää, pissan keltaista, okraa ja tosi monessa talossa harmaata. Sitten suomalaisten toinen suosikkityyli: harmaa-valkoinen kylpyhuone, yök! Nimenomaan olisin halunnut, että olisi valkoista, maalatut seinät kreikkalaiseen tyyliin. Sellaista taloa oli vaikea löytää 300t € budjetilla. Minähän en osaa remontoida ja mieheni jos aloittaa rempan, se kestää vuosia. Kun lopulta löydettiin talo, jossa oli suht vaalea yleisilme, makuuhuoneissa oli kuitenkin harmaata tapettia. Sen piti olla nopea projekti, että revitään tapetit pois ja maalataan valkoiseksi. Ei onnistunut, koska vanha liisteri oli kovettunut paikoin, eikä liuottimillakaan saatu tasaiseksi. Oli pakko kuitenkin valita ne tapetit, vaaleat toki. Lopulta kutsuin ammattilaiset tapetoimaan, kun mieheni vitkutteli ja aina vastaus oli, että ensi viikolla sitten tai kesälomalla.
Vierailija kirjoitti:
Tyhjä pää tyhjä sielu kirjoitti:
Mene töihin, hanki kiva harrastus, koira tai ehkä lapsia?
Eli koeta löytää sisältöä tuohon sisustamisen ympärillä pyörivään tyhjään elämääsi.
Ei lapsia. Ne lapsillaan koreilijat ja sisustajat on jotain aivan kammottavaa.
Näitä on insta täynnä, kotiäitejä joilla pienet lapset ja ilmeisesti loputtomasti aikaa pohtia sisustusta ja lasten vaatteiden sävyjen yhteensopivuutta. Tilin nimi on Villa jotain. Sitten pähkäillään seuraajien kanssa mikä olisi oikea sävy saunan tuuletusräppänään. True story.
Kun ostettiin omakotitalo, niin teetettiin sisustussuunnitelma hyvällä suunnittelijalla. Oon niin tyytyväinen, että investoitiin siihen. Kaikki on mietitty niin hyvin, ettei ole tehnyt mieli vaihtaa yhtä ainoaa huonekalua. Oon niin tyytyväinen tähän meidän näköiseen kokonaisuuteen.
Suunnittelun hinta oli aikalailla sama, kuin meidän 2 sihvaa yhteensä. Jos olis ostanut muutaman hutin, ja joutunut vaihtamaan huonekaluja uusiin, niin olis tullut kalliimmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tossa oo mitään väärää jos rahaa on ostaa.
Niin no jos luontoarvot ja kestävän kehityksen periaatteet ei merkitse mitään... On siinä aika paljonkin pielessä.
Vastasin jo aiemmin, mutta meitä pienituloisiakin on tässä Suomen maassa. Jos ei kukaan vaihda huonekalujaan, mistä luulet meidän hankkivan omamme? Tämä voi olla tabu, josta ei ole muodikasta puhua.
Menisit joskus käymään vaikka kaupungin vuokrakerrostalossa ja kysyisit, mistä asukkaiden huonekalut on ostettu. Vastaus ei ole huonekaluliike. Jos tilille jää rahaa pakollisten ruoka- ja asumiskulujen jälkeen satanen tai ei sitäkään, niin luuletko sillä saavan mitään ”kestävää” ja ”laadukasta”.
Me olemme niitä pienituloisia ihmisiä, jotka ostamme ruokapöytämme käytettynä 50 eurolla fb-kirppikseltä ja vahdimme annetaan-sivustoja, milloin sieltä putkahtaa ilmoitus jostain tarpeellisesta. Se voi olla Ikean hiukan kulmista halkeillut hylly tai mummon vanha koirankarvainen matto (pesu jää hakijalle). Nirsoiluun ei ole varaa.
Mä muutin 26 vuotiaana omaan kotiin. Sain perintöhuonekaluja ja soopaa. Kävin serkkuni luona kylässä, ihastuin artekin pöytään. Sanoi ostaa kerralla hyvän, joka kestää lopun iän.
Muutettiin miehen kanssa kolmioon, ostin siihen samanlaisen artekin pöydän. Muutettiin vähän isompaan.
Uutena ostettu vain sängyissä patjat.
Kaikki artekit on ostettu käytettyinä, paljon talonpoikaisantiikkia saatu perintönä. Lasten huoneissa on muuramen kerrossängyt, muutamen työpöydät, antiikkinen vaatekaappi jne.
Puuta ja laatua.
Mekin ostettiin harmaa sohva n. 5 vuotta sitten. Arrrgh...
Meillä ei 30 vuoden aikana ole uusittu muita huonekaluja kuin sänkyjä. Lisää on vähän hankittu tilan kasvamisen myötä lähinnä lapsille ja ne huonekalut he ovat ottaneet mukaansa.
Ostettiin häälahjarahoilla kallis italialainen sohva ja siinä on nyt kolmannet päälliset, kustavilaiset nojatuolit, klahvipiirongin ja ruokapöydän tuoleineen sain isotädiltä jo 19-vuotiaana hänen jouduttuaan hoivakotiin. Nuo meillä on edelleen. Mies toi kämpästään vanhan klahvipöydän, se on keittiössä. Sieltä on myös eteisen peili ja sen alla oleva lipasto kuten toinen pikkulipasto yöpöytänä. Samanlaisen löysin kirpparilta jo liki 30v sitten.