Minkä luulet olevan syynä nykypäivänä ettei naiset enää halua tavata miehiä, vain chattailla ja elää "fantasiamaailmassa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten tuo miehen alistuminen on sellainen tabu?

En ole kertaakaan nähnyt miehen kirjoitusta jota ei olisi alapeukutettu ihan totaalisesti.

Tuokin oli asiallinen kirjoitus omista kokemuksista, ei naisten haukkumista. Alapeukutusta.

Jos kirjoitetaan tutkimuksista ja linkataan lähteet. Alapeukutusta.

Meininki on kuin joku alkaisi lukea Mustaa Raamattua kesken jumalanpalveluksen.

 

Varmaan se, että joku on rakentanut oman seksuaalisuutensa niin tarkasti omaan pieneen lokeroonsa, eikä mikään muu kuin se lokeron sisällä tapahtuva aktiviteetti tunnu muulta kuin feikkaamiselta. Vaikka itse voisin joskus leikkiä miehen kanssa domina -roolileikkejä, niin en mä silti voisi olla kumppanin kanssa, joka on noin syvällä siinä yhdessä poterossa. Kaipaisin kumppaniltani enemmän monipuolisuutta ja joustavuutta.

En allekirjoita tuota.

Alistuminen ei ole fetissi, eli jotain mitä tarvitsen pystyäkseni seksiin. Onhan tässä taustalla vuosien kokemus seksistä jossa minä olin useammin se vievä osapuoli.

Oli siinä mukaviakin hetkiä. Se kun välillä molemmat veivät vuorollaan oli sinänsä mahtavaa. Silloinkin vain joutui pitämään roolia yllä ettei katsoisi liian koiranpentumaisesti, ääntelisi epämiehekkäästi, tms.

Muutenhan en halua mitään erikoista elämäntapaa. Enkä Justiinaa, joka taisi olla vätysmieheensä kyllästynyt nainen eikä mikään domina.

M, 32v

Eikö tuollainen vuorottelu voisi kuitenkin olla ihan hyvä vaihtoehto, jos ykkösvaihtoehtoa ei löydy? Kai ne katseet ja ääntelyt voisi ihan oppia, että välillä seksissä pystyy leikkimään dominoivan roolissa - seksiinhän voisi muutenkin suhtautua välillä kuin aikuisten leikkinä. Ei se nyt maata kaada, jos alussa on vaikea ottaa se rooli, joka ei tule luonnostaan, mutta samalla tavalla kuin sitä jaksaa antaa toiselle suuseksiä pitkäänkin saadakseen tälle orgasmin, niin eikö samalla tavalla jaksaisi panostaa siihen roolileikkiinkin? Saahan sitten vastaavasti itse välillä heittäytyä siihen rooliin, joka on itselle luontaisin.

Kirjoitin äsken jo pitkän pätkän siitä, miten ei pariskunnilla aina muutenkaan mene kaikki seksuaaliset toiveet ihan täysin yksiin. Niitä voi sitten vuorotella, ja välillä voi olla ihan muutakin seksiä. Ei jhoka seksikerran tarvitse palvella juuri itseä täydellisesti - välillä voi olla kumppanin vuoro, sitten taas myöhemmin oma vuoro. 

Suosittelisin tällaista ratkaisua sitten kuitenkin, jos dominaa ei löydy. Vaikka toki toivon, että löydät sellaisen, jonka kanssa toiveet ja taipumukset osuisivat täydellisesti yksiin.

Kiitos asiallisista kysymyksistä!

Jos mietitään selkeästi alistuvia naisia, niin onnistuisiko heiltä dominointi? Juuri vastauksissa sanottiin että jos se on selkeästi luonnonvastaista itselle, niin ei.

Ei se ole minulle yhtään sen helpompaa tai luontaisempaa. Ja ei, asia ei muutu sillä että olen mies. Ei se mene niin että no miksi et voi vain toimia kuin mies.

Olet muuten ihan oikeassa kyllä, hyvin kävisi vuorottelu ja vaihtelu. Oikeastaan toivoisin sitä, sillä rajoituksella että ihan selkeä dominointi ei minulta onnistu, ainakaan uskottavasti. Feikkaamalla onnistuu sellainen vanillaseksi jossa mies on vähän aktiivisempi osapuoli.

Tosi mielelläni teksiin niin jatkossakin, jos saisin myös osan ajasta olla oma itseni. Se oma itseni ikävä kyllä katselee sitten koiranpentuilmeellä, ääntelee aika epämiehekkäästi ja muuta. Olisi mahtavaa jos löytyisi nainen joka pitää siitä kun nautin ilman että joudun koko ajan keskittymään siihen ettei maskuliinisuuden naamio tipu kasvoilta.

Minun kokemuksieni mukaan on ollut niin että kun se puoli käy kerran ilmi, suhtautuminen muuttuu kerrasta. Mies ei käyttäydy noin, ei koskaan. Ja silloin parisuhdekumppani tajuaisi viimeistään että se seksi josta hän eniten pitää, on minun osaltani feikkaamista.

Voisitko itse kuvitella hyväksyväsi tämän?

M, 32v

Omalta osaltani voin vastata, että en. En voisi kokea haluttavaksi koiranpentumiestä. Olen ollut seurustelusuhteessa, jossa mies ilmaisi, että hän haluaisi olla alistuva osapuoli, ja kiinnostukseni häntä kohtaan loppui siihen. (Lisään, että en myöskään tunnista, että puolisoni kanssa harrastettavassa seksissä olisi dominointia, kyllä se on ihan tavallista seksiä, jossa molemmat ovat aktiivisia, tietävät mitä haluavat ja toimivat sen mukaisesti)

Vastasin sinulle jo edellä, että tilanteesi on haastava, koska dominoivia naisia on vähän. Se ei muutu yhtään paremmaksi sillä, että yrität saada meidät ei-dominoivat muuttamaan luontaisia mieltymyksiämme. Jos luontaisten mieltymysten muuttaminen olisi helppoa, niin olisit varmasti jo itse opetellut nauttimaan dominoinnista.

Eikö olisi mielekkäämpää - olkoonkin ettei tämä aihe ketjuun edes kuulu - että halutessasi yrittäisimme miettiä apunasi, mistä etsiä ja kuinka tunnistaa sellainen nainen, joka luonnostaan haluaisi dominoida ja pitäisi koiranpentuilmeitäsi kiihottavana?

Olen siis eri henkilö kuin jolle tuossa kommentissasi vastasit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heippa palstalaiset.

Keskustelu näyttää sellaiselta kuin yleensäkin :D

Tuo alistuminen on oikeasti hyvä ja vaiettu aihe. Minä olen luontaisesti alistuva mies, ja se on melkoinen pulma parisuhteen kannalta. Minulla ei ole ollut suuria vaikeuksia löytää parisuhdetta ja kivaa kumppania, mutta seksuaalisesti yhteensopivaa naista en ole tavannut koskaan. Siis dominoivaa naista.

Edellinen, ja todennäköisesti viimeinen, parisuhteeni kesti 5 vuotta. Kaikki meni muuten hyvin paitsi seksi oli samaa mitä se on ollut kaikkien kanssa. Kun alan vähänkään käyttäytymään itselleni luontaisesti, on se välitön turn-off. Siispä palaan oppimaani moodiin. Liikkeet, katse, ilmeet, ääntely, kaikki on näytelmää. Suoritus jossa maskuliinisen miehen rooli ei saa pettää hetkeksikään.

Lopulta en jaksanut sitä enää, asia puhuttiin läpi ja erottiin kyynelet silmissä. Rakkautta oli yhä jäljellä, mutta en voinut jatkaa noin. Ei se ollut rehellistä meistä kumpaakaan kohtaan.

En varmasti ole ainoa. Naisissa dominoivuus on todella harvinainen piirre, joten väistämättä moni muukin miesystävä ja aviomies feikkaa koska on oppinut että muuten seksielämä loppuu. Jostain syystä miehille tämä on makuasia, naisille lähes omituinen fetissi ja biologinen poikkeama.

Joten tässä sitä ollaan.

M, 32v

Aina tämä sama jankutus. Mikset suoraan laita ilmoitukseen että "vätys etsii omaa Justiinaa, itse ei saata vaivautua mutta tule nainen ja tee minusta onnellinen!"

Normaalissa parisuhteessa ei alistuta eikä alisteta, vaan tuotetaan nautintoa toiselle (samalla saaden sitä itse). Fetissistit voisi pysyä omissa piireissään, toiveet on niin harvinaisia että niin hakuammuntaa, ettei tule onnistumaan.

Vähän kun minä vaatisin, että mun miehen pitää olla fanaattinen pitsinnyplääjä, eikä mikään muu käy. Kannattaisiko olla jossakin Tinderissä, saisinko toivomaani? En saisi, minä menisi etsimään kumppania pitsimessuille, en kitisisi miksi kaikki miehet ei nyplää fanaattisesti pitsiä.

Olet nyt jäävi puhumaan normaalista parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Creepy ei ole koodikieltä tavikselle tai rumalle miehelle vaan creepy-sana otetaan käyttöön kun mies lähettää kehonkielellään ristiriitaisia viestejä ja naisen tutka havaitse ne. Esimerkiksi yrittää myydä itseään naiselle erityisen kilttinä ja huomaavaisen miehenä, kun todellisuudessa rakkain harrastus on naisten halventaminen netissä. Nyt sitten seuraava argumentti on se että meneehän naiset narsistienkin lankaan suurin joukoin. Ero on siinä että narsistilla ei ole sisäistä ristiriitaa. Hän uskoo alussa itsekin ihan kybällä, että nyt on löytynyt se rakas kaunotar, joka on erilainen kuin muut naiset. Eikä joku psykopaatti edes yritä larpata itselleen mitään nice guyta yrittäen sovittaa yhteen ristiriitaa ajatusten ja käytöksen välillä. Psykopaatti kyllä tietää ettei ole mikään nice guy eikä sinne päinkään.

Creepy on koodikieli rumalle miehelle.

Tutkitusti nainen tekee päätelmiä miehen luonteesta tämän kasvonpiirteiden (genetiikan) perusteella.

Vahva leuka lisää luotettavuutta, vs. "luihu". Samoin tekee matala ääni ja symmetriset kasvot.

Juuri näin toimii manspleinaus. Aivan sama, miten nainen kertoo ajattelevansa, mansplainaaja tulee kertomaan paitsi, mitä nainen ajattelee kyseisestä asiasta, myös mistä hän pitää tai ei pidä. Ja sitten hän ihmettelee, kun vuorovaikutus naisten kanssa ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heippa palstalaiset.

Keskustelu näyttää sellaiselta kuin yleensäkin :D

Tuo alistuminen on oikeasti hyvä ja vaiettu aihe. Minä olen luontaisesti alistuva mies, ja se on melkoinen pulma parisuhteen kannalta. Minulla ei ole ollut suuria vaikeuksia löytää parisuhdetta ja kivaa kumppania, mutta seksuaalisesti yhteensopivaa naista en ole tavannut koskaan. Siis dominoivaa naista.

Edellinen, ja todennäköisesti viimeinen, parisuhteeni kesti 5 vuotta. Kaikki meni muuten hyvin paitsi seksi oli samaa mitä se on ollut kaikkien kanssa. Kun alan vähänkään käyttäytymään itselleni luontaisesti, on se välitön turn-off. Siispä palaan oppimaani moodiin. Liikkeet, katse, ilmeet, ääntely, kaikki on näytelmää. Suoritus jossa maskuliinisen miehen rooli ei saa pettää hetkeksikään.

Lopulta en jaksanut sitä enää, asia puhuttiin läpi ja erottiin kyynelet silmissä. Rakkautta oli yhä jäljellä, mutta en voinut jatkaa noin. Ei se ollut rehellistä meistä kumpaakaan kohtaan.

En varmasti ole ainoa. Naisissa dominoivuus on todella harvinainen piirre, joten väistämättä moni muukin miesystävä ja aviomies feikkaa koska on oppinut että muuten seksielämä loppuu. Jostain syystä miehille tämä on makuasia, naisille lähes omituinen fetissi ja biologinen poikkeama.

Joten tässä sitä ollaan.

M, 32v

Aina tämä sama jankutus. Mikset suoraan laita ilmoitukseen että "vätys etsii omaa Justiinaa, itse ei saata vaivautua mutta tule nainen ja tee minusta onnellinen!"

Normaalissa parisuhteessa ei alistuta eikä alisteta, vaan tuotetaan nautintoa toiselle (samalla saaden sitä itse). Fetissistit voisi pysyä omissa piireissään, toiveet on niin harvinaisia että niin hakuammuntaa, ettei tule onnistumaan.

Vähän kun minä vaatisin, että mun miehen pitää olla fanaattinen pitsinnyplääjä, eikä mikään muu käy. Kannattaisiko olla jossakin Tinderissä, saisinko toivomaani? En saisi, minä menisi etsimään kumppania pitsimessuille, en kitisisi miksi kaikki miehet ei nyplää fanaattisesti pitsiä.

Olet nyt jäävi puhumaan normaalista parisuhteesta.

Heh heh :). Vastaa vaan että miksi etsit dominaa perhepalstalta, eikä sellaiselta jossa fetissi-ihmiset kokoontuvat? Kun vuosia olet etsinyt täällä, nollatuloksella. Olisiko aika tajuta etsiä muualta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten tuo miehen alistuminen on sellainen tabu?

En ole kertaakaan nähnyt miehen kirjoitusta jota ei olisi alapeukutettu ihan totaalisesti.

Tuokin oli asiallinen kirjoitus omista kokemuksista, ei naisten haukkumista. Alapeukutusta.

Jos kirjoitetaan tutkimuksista ja linkataan lähteet. Alapeukutusta.

Meininki on kuin joku alkaisi lukea Mustaa Raamattua kesken jumalanpalveluksen.

 

Varmaan se, että joku on rakentanut oman seksuaalisuutensa niin tarkasti omaan pieneen lokeroonsa, eikä mikään muu kuin se lokeron sisällä tapahtuva aktiviteetti tunnu muulta kuin feikkaamiselta. Vaikka itse voisin joskus leikkiä miehen kanssa domina -roolileikkejä, niin en mä silti voisi olla kumppanin kanssa, joka on noin syvällä siinä yhdessä poterossa. Kaipaisin kumppaniltani enemmän monipuolisuutta ja joustavuutta.

En allekirjoita tuota.

Alistuminen ei ole fetissi, eli jotain mitä tarvitsen pystyäkseni seksiin. Onhan tässä taustalla vuosien kokemus seksistä jossa minä olin useammin se vievä osapuoli.

Oli siinä mukaviakin hetkiä. Se kun välillä molemmat veivät vuorollaan oli sinänsä mahtavaa. Silloinkin vain joutui pitämään roolia yllä ettei katsoisi liian koiranpentumaisesti, ääntelisi epämiehekkäästi, tms.

Muutenhan en halua mitään erikoista elämäntapaa. Enkä Justiinaa, joka taisi olla vätysmieheensä kyllästynyt nainen eikä mikään domina.

M, 32v

Eikö tuollainen vuorottelu voisi kuitenkin olla ihan hyvä vaihtoehto, jos ykkösvaihtoehtoa ei löydy? Kai ne katseet ja ääntelyt voisi ihan oppia, että välillä seksissä pystyy leikkimään dominoivan roolissa - seksiinhän voisi muutenkin suhtautua välillä kuin aikuisten leikkinä. Ei se nyt maata kaada, jos alussa on vaikea ottaa se rooli, joka ei tule luonnostaan, mutta samalla tavalla kuin sitä jaksaa antaa toiselle suuseksiä pitkäänkin saadakseen tälle orgasmin, niin eikö samalla tavalla jaksaisi panostaa siihen roolileikkiinkin? Saahan sitten vastaavasti itse välillä heittäytyä siihen rooliin, joka on itselle luontaisin.

Kirjoitin äsken jo pitkän pätkän siitä, miten ei pariskunnilla aina muutenkaan mene kaikki seksuaaliset toiveet ihan täysin yksiin. Niitä voi sitten vuorotella, ja välillä voi olla ihan muutakin seksiä. Ei jhoka seksikerran tarvitse palvella juuri itseä täydellisesti - välillä voi olla kumppanin vuoro, sitten taas myöhemmin oma vuoro. 

Suosittelisin tällaista ratkaisua sitten kuitenkin, jos dominaa ei löydy. Vaikka toki toivon, että löydät sellaisen, jonka kanssa toiveet ja taipumukset osuisivat täydellisesti yksiin.

Kiitos asiallisista kysymyksistä!

Jos mietitään selkeästi alistuvia naisia, niin onnistuisiko heiltä dominointi? Juuri vastauksissa sanottiin että jos se on selkeästi luonnonvastaista itselle, niin ei.

Ei se ole minulle yhtään sen helpompaa tai luontaisempaa. Ja ei, asia ei muutu sillä että olen mies. Ei se mene niin että no miksi et voi vain toimia kuin mies.

Olet muuten ihan oikeassa kyllä, hyvin kävisi vuorottelu ja vaihtelu. Oikeastaan toivoisin sitä, sillä rajoituksella että ihan selkeä dominointi ei minulta onnistu, ainakaan uskottavasti. Feikkaamalla onnistuu sellainen vanillaseksi jossa mies on vähän aktiivisempi osapuoli.

Tosi mielelläni teksiin niin jatkossakin, jos saisin myös osan ajasta olla oma itseni. Se oma itseni ikävä kyllä katselee sitten koiranpentuilmeellä, ääntelee aika epämiehekkäästi ja muuta. Olisi mahtavaa jos löytyisi nainen joka pitää siitä kun nautin ilman että joudun koko ajan keskittymään siihen ettei maskuliinisuuden naamio tipu kasvoilta.

Minun kokemuksieni mukaan on ollut niin että kun se puoli käy kerran ilmi, suhtautuminen muuttuu kerrasta. Mies ei käyttäydy noin, ei koskaan. Ja silloin parisuhdekumppani tajuaisi viimeistään että se seksi josta hän eniten pitää, on minun osaltani feikkaamista.

Voisitko itse kuvitella hyväksyväsi tämän?

M, 32v

Olen eri, mutta mä en voisi hyväksyä. Olen se, joka sanoi sun olevan liian syvällä omassa poterossasi. Ja siltä tuo mulle kuulostaa, jos kerta se perus vaniljakin on sulle feikkaamista, eli ainoa oikea juttu olisi se, että minä dominoin, sinä alistut ja kaikki muu on vain selviytymistä siihen asti kun saat taas sitä ainoaa oikeaa meininkiä. Väitän, että aika harva alistuvaksi itsensä mieltävä nainen ei kykene nauttimaan täysin rinnoin myös seksistä, jossa ei ole minkäänlaista alistusmeininkiä mihinkään suuntaan, vaan seksi on vain kahden ihmisen välistä rakastelua ilman valtasuhteita. Sun kanssasi oleminen sulkisi multa pois suurimman osan omaa seksuaalisuutta (eli jopa sen peruspanemisen lauantai-aamuisin). En mä voisi itse enää nauttia siitä, jos tietäisin, että kumppani ei koe sitä luontevaksi vaan feikkaa.

Minulle on turn-off jo pelkästään se, jos seksissä aletaan miettiä alistumista/alistamista ja dominointia. En halua kumpaakaan, alistua tai alistaa. Minulle seksi on fyysistä ja psyykkistä vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa, jonka pitää perustua tasa-arvoisuuteen ja vastavuoroisuuteen. Jos seksiin otetaan mukaan valtasuhteet, tilanne muuttuu sekä epämiellyttäväksi että epäkiihottavaksi. Ihan kummin päin vaan pitäisi joko alistua tai dominoida. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset kylä luottavat sokeasti miehiin joilla on 2/3 seuraavista:

- ulkonäköä

- rahaa ja statusta

- itsevarmuutta

Mä olen nähnyt sen musapiireissä. Siellä tapahtuu toisinaan rumia asioita kun tyypit pääsevät sikailemaan. Tekevät mitä haluavat, siten vuosia myöhemmin tulee avautumisia hyväksikäytöstä, raiskauksista ja muusta.

Toivottavasti huomaat kuinka syyllistät tässä naista siitä että joutuu raiskatuksi. Miehet pääsevät sikailemaan koska nainen luottaa sokeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten tuo miehen alistuminen on sellainen tabu?

En ole kertaakaan nähnyt miehen kirjoitusta jota ei olisi alapeukutettu ihan totaalisesti.

Tuokin oli asiallinen kirjoitus omista kokemuksista, ei naisten haukkumista. Alapeukutusta.

Jos kirjoitetaan tutkimuksista ja linkataan lähteet. Alapeukutusta.

Meininki on kuin joku alkaisi lukea Mustaa Raamattua kesken jumalanpalveluksen.

 

Varmaan se, että joku on rakentanut oman seksuaalisuutensa niin tarkasti omaan pieneen lokeroonsa, eikä mikään muu kuin se lokeron sisällä tapahtuva aktiviteetti tunnu muulta kuin feikkaamiselta. Vaikka itse voisin joskus leikkiä miehen kanssa domina -roolileikkejä, niin en mä silti voisi olla kumppanin kanssa, joka on noin syvällä siinä yhdessä poterossa. Kaipaisin kumppaniltani enemmän monipuolisuutta ja joustavuutta.

En allekirjoita tuota.

Alistuminen ei ole fetissi, eli jotain mitä tarvitsen pystyäkseni seksiin. Onhan tässä taustalla vuosien kokemus seksistä jossa minä olin useammin se vievä osapuoli.

Oli siinä mukaviakin hetkiä. Se kun välillä molemmat veivät vuorollaan oli sinänsä mahtavaa. Silloinkin vain joutui pitämään roolia yllä ettei katsoisi liian koiranpentumaisesti, ääntelisi epämiehekkäästi, tms.

Muutenhan en halua mitään erikoista elämäntapaa. Enkä Justiinaa, joka taisi olla vätysmieheensä kyllästynyt nainen eikä mikään domina.

M, 32v

Eikö tuollainen vuorottelu voisi kuitenkin olla ihan hyvä vaihtoehto, jos ykkösvaihtoehtoa ei löydy? Kai ne katseet ja ääntelyt voisi ihan oppia, että välillä seksissä pystyy leikkimään dominoivan roolissa - seksiinhän voisi muutenkin suhtautua välillä kuin aikuisten leikkinä. Ei se nyt maata kaada, jos alussa on vaikea ottaa se rooli, joka ei tule luonnostaan, mutta samalla tavalla kuin sitä jaksaa antaa toiselle suuseksiä pitkäänkin saadakseen tälle orgasmin, niin eikö samalla tavalla jaksaisi panostaa siihen roolileikkiinkin? Saahan sitten vastaavasti itse välillä heittäytyä siihen rooliin, joka on itselle luontaisin.

Kirjoitin äsken jo pitkän pätkän siitä, miten ei pariskunnilla aina muutenkaan mene kaikki seksuaaliset toiveet ihan täysin yksiin. Niitä voi sitten vuorotella, ja välillä voi olla ihan muutakin seksiä. Ei jhoka seksikerran tarvitse palvella juuri itseä täydellisesti - välillä voi olla kumppanin vuoro, sitten taas myöhemmin oma vuoro. 

Suosittelisin tällaista ratkaisua sitten kuitenkin, jos dominaa ei löydy. Vaikka toki toivon, että löydät sellaisen, jonka kanssa toiveet ja taipumukset osuisivat täydellisesti yksiin.

Kiitos asiallisista kysymyksistä!

Jos mietitään selkeästi alistuvia naisia, niin onnistuisiko heiltä dominointi? Juuri vastauksissa sanottiin että jos se on selkeästi luonnonvastaista itselle, niin ei.

Ei se ole minulle yhtään sen helpompaa tai luontaisempaa. Ja ei, asia ei muutu sillä että olen mies. Ei se mene niin että no miksi et voi vain toimia kuin mies.

Olet muuten ihan oikeassa kyllä, hyvin kävisi vuorottelu ja vaihtelu. Oikeastaan toivoisin sitä, sillä rajoituksella että ihan selkeä dominointi ei minulta onnistu, ainakaan uskottavasti. Feikkaamalla onnistuu sellainen vanillaseksi jossa mies on vähän aktiivisempi osapuoli.

Tosi mielelläni teksiin niin jatkossakin, jos saisin myös osan ajasta olla oma itseni. Se oma itseni ikävä kyllä katselee sitten koiranpentuilmeellä, ääntelee aika epämiehekkäästi ja muuta. Olisi mahtavaa jos löytyisi nainen joka pitää siitä kun nautin ilman että joudun koko ajan keskittymään siihen ettei maskuliinisuuden naamio tipu kasvoilta.

Minun kokemuksieni mukaan on ollut niin että kun se puoli käy kerran ilmi, suhtautuminen muuttuu kerrasta. Mies ei käyttäydy noin, ei koskaan. Ja silloin parisuhdekumppani tajuaisi viimeistään että se seksi josta hän eniten pitää, on minun osaltani feikkaamista.

Voisitko itse kuvitella hyväksyväsi tämän?

M, 32v

Olen eri, mutta mä en voisi hyväksyä. Olen se, joka sanoi sun olevan liian syvällä omassa poterossasi. Ja siltä tuo mulle kuulostaa, jos kerta se perus vaniljakin on sulle feikkaamista, eli ainoa oikea juttu olisi se, että minä dominoin, sinä alistut ja kaikki muu on vain selviytymistä siihen asti kun saat taas sitä ainoaa oikeaa meininkiä. Väitän, että aika harva alistuvaksi itsensä mieltävä nainen ei kykene nauttimaan täysin rinnoin myös seksistä, jossa ei ole minkäänlaista alistusmeininkiä mihinkään suuntaan, vaan seksi on vain kahden ihmisen välistä rakastelua ilman valtasuhteita. Sun kanssasi oleminen sulkisi multa pois suurimman osan omaa seksuaalisuutta (eli jopa sen peruspanemisen lauantai-aamuisin). En mä voisi itse enää nauttia siitä, jos tietäisin, että kumppani ei koe sitä luontevaksi vaan feikkaa.

Kuten kirjoitin, perus vanilja sinänsä ei ole feikkaamista. Yritin tuossa kuvata sitä mikä on tähän mennessä ollut. Liittyy juuri ilmeisiin, eleisiin, katseeseen, ääntelyyn ja muuhun. En lähde kuvaamaan tarkemmin koska kirjoitettuna kuulostaisi täysin koomiselta.

Ja tiedän kyllä että monet naisetkin feikkaavat orgasmeja, ääntä korkeammaksi ja muuta.

M, 32v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi tulla uutena asiana miehille, että ne treffit sovitaan vuorovaikutuksessa sen viestittelykumppanin kanssa? Ei mikään deittisovellus ole katalogi, josta otetaan hyllyltä tuote käyttöön. Keskustelutaidot ja sosiaalinen kyvykkyys on edellytys ihmissuhteen muodostamiselle. Ymmärrän, että voi olla ujo ja eihän kaikki ihmiset ole sanavalmiita. Se ei haittaa yhtään, jos kuitenkin ihmisestä huokuu hyväntahtoisuus ja halu tutustua molempien ehdoilla. Moni vänkkääjä tarkastelee tilannetta vain omasta perspektiivistään ja antaa itsestään kuvan uhkaavana jyränä, jonka kanssa kaikesta sopiminen on vaikeaa. Ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös joustavuus ja toisen kuuntelu.

Ihmissuhdetaitojen puute on miehillä keskeinen syy sinkkuuteen. 

Eli tarkoittaa käytännössä sitä, ettei mies ymmärrä mitä suomalainen nainen tarkoittaa, eikä osaa olla kaikesta samaa mieltä. Eräänlainen kielimuuri siis.

Suomalainen mies ei välttämättä älyä tuoda kukkia ja kävelee naisensa edellä. Todistetusti muunkaan maalaiset naiset eivät aina ymmärrä.

Suomalaisilla naisilla kun todistetusti on niin suuremma enemmistöllä mt-ongelmia, niin kukkien vieminen saattaa käynnistää epäilykset, että mies on pettänyt. Laittakaa ensin päänne kuntoon ja sitten vasta toivotte kukkayllätyksiä.

Päiden kuntoon laittamisesta puheen ollen, kumpikos sukupuoli on syrjäytyneempi ja kansoittaa vankilat. Moni palstamies hokee täällä päivät pitkät laihuta kaikkissa aikuisten ihmissuhdeketjuissa, mutta ohittaa kommentit joissa kehotetaan laittamaan oma korvienväli kuntoon.

Enemmistö linnakundeista ovat pelkästään äitiensä kasvattamia. Olisiko jo aika katsoa naisilla peiliin ja miettiä missä vika mahtaa olla. Jos oma äitikin jo vihaa poikaansa, niin mahtaako monesta ihan täyspäistä tulla.

Sinulle en voi muuta neuvoa antaa, kuin että laita pääsi kuntoon ja laihduta, niin ihmissuhteet saattavat alkaa onnistua.

Niin missä ne isät on? Miksi vain äiti on vastuussa pojan kasvatuksesta?

Niinpä. Lähes jokainen äiti kuitenkin yrittää parhaansa, mutta ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu, kasvattajanakaan. Susihuono yrityskin on kuinkin enemmän kuin isä joka ottaa hatkat.

Pidättäydytään nyt kuitenkin realismissa, eikä harhoissa. Suuri osa yh-mammoistahan ei itsekään tiedä kuka sen ä-pärän isä mahtaa olla, joten ei silloin kukaan ole ottanut hatkoja. Moni on antanut peppua hetken mielijohteesta tuntemattomalle, joten silloinkaan ei kukaan ole ottanut hatkoja. Lisäksi on koko joukko miehiä, jotka eivät vielä olleet valmiita perhearkeen tai perhehelvettiin, kuten av-mammoilla perhe-elämä yleensä on, niin mies nostaa kytkintä, koska jää aivan ulkopuoliseksi, kun lapsi syntyy.

Ja veikkaan, että myös palstan naisten huonot käytöstavat ovat enimmäkseen peräisin omilta äideiltänne.

Kaikki luettelemasi ongelmat poistuvat sillä, ettei mies uita munaansa kenessä tahansa ilman kortsua. Erityisesti silloin kun ei ole valmis perhehelvettiin. Lapsensa hylkäävä mies on surkea raukka. Paskinkin kasvattaja yh on ihmisenä huimasti hänen yläpuolellaan.

Oma kokemus on, että 99% aivan tavallisista naisista antaisi panna paljaalla. Kummallakin osapuolella siis peiliin katsomisen paikka. Yli 30% "isistä" eivät edes ole lapsen biologisia isiä. Voisin jopa kuvitella, etten kauheasti rakastaisi omaa äitiäni, jos olisin saanut alkuni siten, että joku randomhampuusi olisi ollut vain yhden yön vieras ja äitiä pidettäisi jotenkin uhrina, kun julkesi mokoma mies ottaa hatkat.

Höpöhöpö. Esittäisit edes sellaisia lukuja, joista jokainen täysipäinen ei näe heti, että ne ovat vain omaa agendaasi tukevaa valhetta.

Kantasuomalaisille naisille syntyy keskimäärin vain hieman yli yksi lapsi, ei niitä tehtailla satunnaissuhteessa tai jollekin muulle kuin kumppanille. Sinun höpinöistäsi voisi kuvitella, että Suomessa naiset sikiää holtittomasti kenelle vaan :D

"Suomessa on 120 000 yhden vanhemman perhettä, joissa on 184 000 lasta.  Joka kolmannen suomalaislapsen arvellaan viettävän ainakin osan lapsuudestaan yhden vanhemman perheessä.  Yksinhuoltajista valtaosa on äitejä, 87 % ja noin 13 % on isiä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palasin pitkästä aikaa nettideiteille. Huomasin saman kuin muutkin, ja parahdin ääneen 'ai niin tää olikin tätä'. Edes lyhyttä selvällä suomenkielellä kirjoitettua tekstiä ei viitsitty lukea. Jouduin joka kerta kertomaan samat jutut aina vain uudelleen. Tapaaminenkin olisi pitänyt järjestyä siltä istumalta.

Luovutin.

Ja miehet, sen verran sitä pelisilmää että älkää ehdottako sitä tapaamista kotiin. Se lyö naiselle heti melkoisen jarrun. Hän voi jatkaa vielä kirjoittelua, josko se sittenkin tästä mutta kun seuraavassa viestissä tulee se jonkun mainitsema selänpesuviittaus, peli on vihelletty poikki.

Tähän liittyy useampi asia.

Jos naista ahdistaa tuommoinen, hän on voinut laittaa miehen elättäjäkategoriaan ulkonäön perusteella ja pöyristyy siitä, että mies ei "ymmärrä" olevansa elättäjä eikä se mies, jota kohtaan tunnetaan intohimoa. 

Miehen itsevarmuus voi herättää raivoa, jos mies ei ole pitkä ja komea naisen mielestä. 

Lisäksi tässä on se näkökulma, että naiset, jotka kantavat näitä sääntölistoja miehille (älä tee näin. älä tee noin, tämä on sitten virhe jne.) etsivät huippuelämystä, jossa kaikki menee hänen fantasiakäsikirjoituksensa mukaan ja siihen hänellä on tietysti oikeus.

Mutta mitä jos miehelläkin on fantasioita ja hänkin haluaa, että asiat menisivät joskus hänen mielensä mukaan? Onko se sitten jotenkin väärin? Vai onko ehkä kyse siitä, että mies etsii sitä omaa huippukokemustaan sen aikaa, kunnes se löytyy?

Moni nainen tuntuu tarkastelevan tätä asiaa vain valitsijan ja tuomarin perspektiivistä; myös mies arvioi naista ja tämän myöntyväisyyttä ja rajoja sekä luonnetta. Nainen voi "viheltää pelin poikki" ja tuntea olonsa pikkujumalaksi ja hän on sen jälkeen yhtä yksin, kuin se mieskin...kumpikaan ei saa mitään. 

Yleensä kai mies on se, joka yrittää ennustaa ja arvata naisen toiveet ja saa kiitokseksi joskus jotain, mutta asetelma on sellainen, jossa mies on koko ajan kusi sukassa ja saattaa salaa vihata kumppaniaan, joka hemmoteltuna viheltää pelin poikki ensimmäisestä sanasta, jota nainen ei ymmärrä. 

Ihan samalla tavalla, kuin naiset jahtaavat sitä parasta Tinderin geenichadiä voivat miehetkin jahdata tavis-Tiinaa, jonka kanssa voi keskustella rennosti omista lähtökohdistaan ilman neuvottelua, maanittelua ja diplomatiikkaa. Kyse ei ole ymmärtämättömyydestä, vaan valinnoista ja arvoista. 

Worst case scenario:

Miehelle: Homma ei mene oman mielen mukaan, vaan naisen, eikä saa piparia.

Naiselle: Homma ei mene oman mielen mukaan, vaan miehen ja esim. tulee raiskatuksi.

Siinä ei muuten ole mitään vikaa, että ei saa jotain mitä ei halua. Nainen ei vihellä peliä poikki saadakseen tuntea olevansa "pikkujumala", vaan siksi, että ei halua miestä. Se kertoo sinusta ihan todella paljon, että sinun mielestä naisen pitäisi toimia itseään vastaan, jotta homma menisi miehen mielen mukaan. Kysymys ei ole sukupuoliroolesita, vaan itsemääräämisoikeudesta, joka on oikeutena koskematon ihan kaikille Suomessa. Jos joku tyyppi vaikka haluaisi tuupata sinua anneliin, niin sinulla on ihan täysi oikeus kieltäytyä. Sinä et silloin käyttäyty kuin "pikkujumala", sillä sinä vartioit vain omia oikeuksiasi ja omaa oikeuttasi koskemattomuuteen. Tämä tyyppi saattaa olla sen tason narsisti, että kuvittelee hänen halunsa ja sinun halusi olevan tässä asiassa tasa-arvoisia, mutta näin ei todellakaan ole, sillä koska kysymyksessä on sinun kehosi, vain sinun tahdollasi on merkitystä.

Jos noin on, naiset eivät ole kovin loogisia turvallisuushakuisuudessaan.

Naiset suosivat aloitteellisia, voimakkaita ja dominoivia miehiä, ja ovat valmiita etenemään heidän kanssaan nopeammin kuin muiden miesten kanssa.

Kiltin ja naista palvovan tai mikä pahinta, liin totelevaisen kanssa ei panna. Miehen kuuluu ottaa miehen rooli, dominoiva rooli.

 

Kiitos kun autat viinejä lentämään näytölle. Sinuna harkitsisin koomikon uraa.

Oijoi. Joo, näinhän me naiset toimitaan 😂

Ja kuitenkin, jos saman olisi kirjoittanut nainen hieman eri sanoin, antaisit yläpeukkua.

Kokeillaanko?

"Kyllä minä myönnän että minusta on kuumaa kun mies uskaltaa tehdä aloitteen ja osaa ottaa tilanteen haltuun. On sellaista maskuliinista voimaa, terveellä tavalla. Mies tietää mitä haluaa, on tavoitteita elämässä. Sellaisen miehen kanssa tuntee olevansa turvassa ja voi vain heittäytyä tunteiden vietäväksi. Ja onhan se kuumaa kun mies vie seksissä!

Kuka nyt haluaisi kynnysmattomiehen jonka kanssa nainen saa jatkuvasti ottaa ohjat kun mies ei osa tai halua? Tulee mieleen tottelevainen koiranpentu.

N/46"

Siinä oli tismalleen sama asia. Vahva, aloitteellinen, dominoiva mies joka ei ole tottelevainen tai lian kiltti.

Niin eli mies jolla on normaali itsetunto? Tuohon kun lisää sitten sen että se mies kysyy ennen treffejä että käykö tämä suunnitelma. Tai seksissä että tuntuuko tämä hyvältä. Että on sellaista tarpeellista vuorovaikutusta siinä tilanteessa. Nämä ei katsos ole mitään mustavalkoisia juttuja.

Ja ihan tosi on että kukaan ei halua huonoitsetuntoista takertuvaa miestä. Sellaisen kanssa kun ei olekaan kivaa, niin kuin ei todennäköisesti ole, niin saa pelätä että se vetää itsensä kiikkuun kun sille kertoo että haluaa lopettaa suhteen. Epästabiilit ihmiset on ahdistavia. Ne pakottaa toisen ihmisen ottamaan vastuun omasta onnestaan.

Veteen piirretty viiva. Uskoisin, että suurin osa naisista haluaa miehen, joka tietyllä tavalla "ottaa ohjat". Tuo ohjien ottaminen ei kuitenkaan tarkoita, että mies vie ja nainen vikisee vaan se perustuu hyvään vuorovaikutukseen. Ehkä mieheltä odotetaan selkärankaa ja kykyä tehdä ja sanoa mitä ajattelee mutta ilman toksista jääräpäisyyttä.

M31

Eivätkö miehet toivo naiselta samaa? Eli vuorovaikutusta ja kykyä tehdä ja sanoa mitä ajattelee? Mun käsittääkseni se murjottava "joo, ei oo mikään vialla!" tai hiirulaismainen "emmätiiä, päätä sä" eivät ole mitään miesten suosikkipiirteitä naisissa noin yleisesti ottaen. Tarkoittaako tämä sitä, että jokainen mies haluaa Justiinan kaulin kädessään pistämään miestä järjestykseen? No pastalogiikan mukaan ilmeisesti kyllä.

Tietyllä tasolla, varmasti. Mutta veikkaisin, että nainen odottaa mieheltä enemmän ohjien ottamista kuin mies naiselta. 

-sama

Minä veikkaan että mies odottaa naiselta paljon enemmän ohjien ottamista kuin nainen mieheltä.

Tämä. Siitähän näissä ketjuissa on lopulta aina kyse, kun miestä harmittaa kun kukaan nainen ei tule ja vie, että pääsisi vikisemään.

Kun tämä nyt mainittiin, miksi on paljonkin viejämiehiä mutta ei viejänaisia?

Jotenkin hassua että naiset kiistävät halun olla vietävinä ja jopa väittävät että naisethan niitä aktiivisempia ovat, mutta sitten kuitenkin tämä ero...?

Älä nyt viitsi. Suomi on oikein flegmaattisten perässävedettävien miesten keskittymä. Ja ei, ei naiset siitä tykkää että joutuvat kannattelemaan kummankin puolison elämää, ja sitten vielä lastenkin kun niitä tulee. Mutta siihen täällä kasvetaan ja muunlaisia miehiä on niin vähän että tyytyminen noihin vätyksiin. Jos suomalaiset naiset olisivat yhtä aloitekyvyttömiä kuin miehet täällä, niin koko kansa olisi jo ehtynyt ja häipynyt historian hämäriin. Naiset täällä tätä kaikkea repii eteenpäin. Ja siksi ulkomaalaisilla miehillä on niin hyvä flaksi Suomessa, kun suomalaisilla naisilla pettää jalat alta kun törmäävät jossain mieheen jolla on vähänkään aloitekykyä ja rohkeutta.

Harvinaisen totta. Jos haluaa olla miehen kanssa, niin aikamoiseen "Uuno Turhapuroon" saa tyytyä. "Uuno" voi olla muuten hauskaa seuraa ja ennemmin sellaisen kanssa kuin katkeroituneen nörtin joka puhuu prosenteista ja tasoista ja kuvittelee tietävänsä mitä naiset haluaa. Uunot sentään tietää miten saa naiset äitihoivasuhteeseen ja ite olla lapsen roolissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten tuo miehen alistuminen on sellainen tabu?

En ole kertaakaan nähnyt miehen kirjoitusta jota ei olisi alapeukutettu ihan totaalisesti.

Tuokin oli asiallinen kirjoitus omista kokemuksista, ei naisten haukkumista. Alapeukutusta.

Jos kirjoitetaan tutkimuksista ja linkataan lähteet. Alapeukutusta.

Meininki on kuin joku alkaisi lukea Mustaa Raamattua kesken jumalanpalveluksen.

 

Varmaan se, että joku on rakentanut oman seksuaalisuutensa niin tarkasti omaan pieneen lokeroonsa, eikä mikään muu kuin se lokeron sisällä tapahtuva aktiviteetti tunnu muulta kuin feikkaamiselta. Vaikka itse voisin joskus leikkiä miehen kanssa domina -roolileikkejä, niin en mä silti voisi olla kumppanin kanssa, joka on noin syvällä siinä yhdessä poterossa. Kaipaisin kumppaniltani enemmän monipuolisuutta ja joustavuutta.

En allekirjoita tuota.

Alistuminen ei ole fetissi, eli jotain mitä tarvitsen pystyäkseni seksiin. Onhan tässä taustalla vuosien kokemus seksistä jossa minä olin useammin se vievä osapuoli.

Oli siinä mukaviakin hetkiä. Se kun välillä molemmat veivät vuorollaan oli sinänsä mahtavaa. Silloinkin vain joutui pitämään roolia yllä ettei katsoisi liian koiranpentumaisesti, ääntelisi epämiehekkäästi, tms.

Muutenhan en halua mitään erikoista elämäntapaa. Enkä Justiinaa, joka taisi olla vätysmieheensä kyllästynyt nainen eikä mikään domina.

M, 32v

Eikö tuollainen vuorottelu voisi kuitenkin olla ihan hyvä vaihtoehto, jos ykkösvaihtoehtoa ei löydy? Kai ne katseet ja ääntelyt voisi ihan oppia, että välillä seksissä pystyy leikkimään dominoivan roolissa - seksiinhän voisi muutenkin suhtautua välillä kuin aikuisten leikkinä. Ei se nyt maata kaada, jos alussa on vaikea ottaa se rooli, joka ei tule luonnostaan, mutta samalla tavalla kuin sitä jaksaa antaa toiselle suuseksiä pitkäänkin saadakseen tälle orgasmin, niin eikö samalla tavalla jaksaisi panostaa siihen roolileikkiinkin? Saahan sitten vastaavasti itse välillä heittäytyä siihen rooliin, joka on itselle luontaisin.

Kirjoitin äsken jo pitkän pätkän siitä, miten ei pariskunnilla aina muutenkaan mene kaikki seksuaaliset toiveet ihan täysin yksiin. Niitä voi sitten vuorotella, ja välillä voi olla ihan muutakin seksiä. Ei jhoka seksikerran tarvitse palvella juuri itseä täydellisesti - välillä voi olla kumppanin vuoro, sitten taas myöhemmin oma vuoro. 

Suosittelisin tällaista ratkaisua sitten kuitenkin, jos dominaa ei löydy. Vaikka toki toivon, että löydät sellaisen, jonka kanssa toiveet ja taipumukset osuisivat täydellisesti yksiin.

Kiitos asiallisista kysymyksistä!

Jos mietitään selkeästi alistuvia naisia, niin onnistuisiko heiltä dominointi? Juuri vastauksissa sanottiin että jos se on selkeästi luonnonvastaista itselle, niin ei.

Ei se ole minulle yhtään sen helpompaa tai luontaisempaa. Ja ei, asia ei muutu sillä että olen mies. Ei se mene niin että no miksi et voi vain toimia kuin mies.

Olet muuten ihan oikeassa kyllä, hyvin kävisi vuorottelu ja vaihtelu. Oikeastaan toivoisin sitä, sillä rajoituksella että ihan selkeä dominointi ei minulta onnistu, ainakaan uskottavasti. Feikkaamalla onnistuu sellainen vanillaseksi jossa mies on vähän aktiivisempi osapuoli.

Tosi mielelläni teksiin niin jatkossakin, jos saisin myös osan ajasta olla oma itseni. Se oma itseni ikävä kyllä katselee sitten koiranpentuilmeellä, ääntelee aika epämiehekkäästi ja muuta. Olisi mahtavaa jos löytyisi nainen joka pitää siitä kun nautin ilman että joudun koko ajan keskittymään siihen ettei maskuliinisuuden naamio tipu kasvoilta.

Minun kokemuksieni mukaan on ollut niin että kun se puoli käy kerran ilmi, suhtautuminen muuttuu kerrasta. Mies ei käyttäydy noin, ei koskaan. Ja silloin parisuhdekumppani tajuaisi viimeistään että se seksi josta hän eniten pitää, on minun osaltani feikkaamista.

Voisitko itse kuvitella hyväksyväsi tämän?

M, 32v

Olen eri, mutta mä en voisi hyväksyä. Olen se, joka sanoi sun olevan liian syvällä omassa poterossasi. Ja siltä tuo mulle kuulostaa, jos kerta se perus vaniljakin on sulle feikkaamista, eli ainoa oikea juttu olisi se, että minä dominoin, sinä alistut ja kaikki muu on vain selviytymistä siihen asti kun saat taas sitä ainoaa oikeaa meininkiä. Väitän, että aika harva alistuvaksi itsensä mieltävä nainen ei kykene nauttimaan täysin rinnoin myös seksistä, jossa ei ole minkäänlaista alistusmeininkiä mihinkään suuntaan, vaan seksi on vain kahden ihmisen välistä rakastelua ilman valtasuhteita. Sun kanssasi oleminen sulkisi multa pois suurimman osan omaa seksuaalisuutta (eli jopa sen peruspanemisen lauantai-aamuisin). En mä voisi itse enää nauttia siitä, jos tietäisin, että kumppani ei koe sitä luontevaksi vaan feikkaa.

Kuten kirjoitin, perus vanilja sinänsä ei ole feikkaamista. Yritin tuossa kuvata sitä mikä on tähän mennessä ollut. Liittyy juuri ilmeisiin, eleisiin, katseeseen, ääntelyyn ja muuhun. En lähde kuvaamaan tarkemmin koska kirjoitettuna kuulostaisi täysin koomiselta.

Ja tiedän kyllä että monet naisetkin feikkaavat orgasmeja, ääntä korkeammaksi ja muuta.

M, 32v

Ja kuinka moni mies nauttii seksistä naisen kanssa, jonka tietää feikkaavan orgasminsa? Eiköhän suurin osa ihmisistä (sukupuoleen katsomatta) koe tärkeäksi, että se toinen osapuoli on touhusta yhtä innoissaan ja aidosti mukana.

Miesten taso Suomessa on aika surkea. Iso osa kuvittelee itsestään liikoja ja vaatimukset ovat ylimitoitettuja. Jutellessa se yleensä käy ilmi ja on melkoinen turn off.

Silloin on helpompi jättää väliin, siirtyä seuraavaan tai elää onnellista elämää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten tuo miehen alistuminen on sellainen tabu?

En ole kertaakaan nähnyt miehen kirjoitusta jota ei olisi alapeukutettu ihan totaalisesti.

Tuokin oli asiallinen kirjoitus omista kokemuksista, ei naisten haukkumista. Alapeukutusta.

Jos kirjoitetaan tutkimuksista ja linkataan lähteet. Alapeukutusta.

Meininki on kuin joku alkaisi lukea Mustaa Raamattua kesken jumalanpalveluksen.

 

Varmaan se, että joku on rakentanut oman seksuaalisuutensa niin tarkasti omaan pieneen lokeroonsa, eikä mikään muu kuin se lokeron sisällä tapahtuva aktiviteetti tunnu muulta kuin feikkaamiselta. Vaikka itse voisin joskus leikkiä miehen kanssa domina -roolileikkejä, niin en mä silti voisi olla kumppanin kanssa, joka on noin syvällä siinä yhdessä poterossa. Kaipaisin kumppaniltani enemmän monipuolisuutta ja joustavuutta.

En allekirjoita tuota.

Alistuminen ei ole fetissi, eli jotain mitä tarvitsen pystyäkseni seksiin. Onhan tässä taustalla vuosien kokemus seksistä jossa minä olin useammin se vievä osapuoli.

Oli siinä mukaviakin hetkiä. Se kun välillä molemmat veivät vuorollaan oli sinänsä mahtavaa. Silloinkin vain joutui pitämään roolia yllä ettei katsoisi liian koiranpentumaisesti, ääntelisi epämiehekkäästi, tms.

Muutenhan en halua mitään erikoista elämäntapaa. Enkä Justiinaa, joka taisi olla vätysmieheensä kyllästynyt nainen eikä mikään domina.

M, 32v

Eikö tuollainen vuorottelu voisi kuitenkin olla ihan hyvä vaihtoehto, jos ykkösvaihtoehtoa ei löydy? Kai ne katseet ja ääntelyt voisi ihan oppia, että välillä seksissä pystyy leikkimään dominoivan roolissa - seksiinhän voisi muutenkin suhtautua välillä kuin aikuisten leikkinä. Ei se nyt maata kaada, jos alussa on vaikea ottaa se rooli, joka ei tule luonnostaan, mutta samalla tavalla kuin sitä jaksaa antaa toiselle suuseksiä pitkäänkin saadakseen tälle orgasmin, niin eikö samalla tavalla jaksaisi panostaa siihen roolileikkiinkin? Saahan sitten vastaavasti itse välillä heittäytyä siihen rooliin, joka on itselle luontaisin.

Kirjoitin äsken jo pitkän pätkän siitä, miten ei pariskunnilla aina muutenkaan mene kaikki seksuaaliset toiveet ihan täysin yksiin. Niitä voi sitten vuorotella, ja välillä voi olla ihan muutakin seksiä. Ei jhoka seksikerran tarvitse palvella juuri itseä täydellisesti - välillä voi olla kumppanin vuoro, sitten taas myöhemmin oma vuoro. 

Suosittelisin tällaista ratkaisua sitten kuitenkin, jos dominaa ei löydy. Vaikka toki toivon, että löydät sellaisen, jonka kanssa toiveet ja taipumukset osuisivat täydellisesti yksiin.

Kiitos asiallisista kysymyksistä!

Jos mietitään selkeästi alistuvia naisia, niin onnistuisiko heiltä dominointi? Juuri vastauksissa sanottiin että jos se on selkeästi luonnonvastaista itselle, niin ei.

Ei se ole minulle yhtään sen helpompaa tai luontaisempaa. Ja ei, asia ei muutu sillä että olen mies. Ei se mene niin että no miksi et voi vain toimia kuin mies.

Olet muuten ihan oikeassa kyllä, hyvin kävisi vuorottelu ja vaihtelu. Oikeastaan toivoisin sitä, sillä rajoituksella että ihan selkeä dominointi ei minulta onnistu, ainakaan uskottavasti. Feikkaamalla onnistuu sellainen vanillaseksi jossa mies on vähän aktiivisempi osapuoli.

Tosi mielelläni teksiin niin jatkossakin, jos saisin myös osan ajasta olla oma itseni. Se oma itseni ikävä kyllä katselee sitten koiranpentuilmeellä, ääntelee aika epämiehekkäästi ja muuta. Olisi mahtavaa jos löytyisi nainen joka pitää siitä kun nautin ilman että joudun koko ajan keskittymään siihen ettei maskuliinisuuden naamio tipu kasvoilta.

Minun kokemuksieni mukaan on ollut niin että kun se puoli käy kerran ilmi, suhtautuminen muuttuu kerrasta. Mies ei käyttäydy noin, ei koskaan. Ja silloin parisuhdekumppani tajuaisi viimeistään että se seksi josta hän eniten pitää, on minun osaltani feikkaamista.

Voisitko itse kuvitella hyväksyväsi tämän?

M, 32v

Olen eri, mutta mä en voisi hyväksyä. Olen se, joka sanoi sun olevan liian syvällä omassa poterossasi. Ja siltä tuo mulle kuulostaa, jos kerta se perus vaniljakin on sulle feikkaamista, eli ainoa oikea juttu olisi se, että minä dominoin, sinä alistut ja kaikki muu on vain selviytymistä siihen asti kun saat taas sitä ainoaa oikeaa meininkiä. Väitän, että aika harva alistuvaksi itsensä mieltävä nainen ei kykene nauttimaan täysin rinnoin myös seksistä, jossa ei ole minkäänlaista alistusmeininkiä mihinkään suuntaan, vaan seksi on vain kahden ihmisen välistä rakastelua ilman valtasuhteita. Sun kanssasi oleminen sulkisi multa pois suurimman osan omaa seksuaalisuutta (eli jopa sen peruspanemisen lauantai-aamuisin). En mä voisi itse enää nauttia siitä, jos tietäisin, että kumppani ei koe sitä luontevaksi vaan feikkaa.

Kuten kirjoitin, perus vanilja sinänsä ei ole feikkaamista. Yritin tuossa kuvata sitä mikä on tähän mennessä ollut. Liittyy juuri ilmeisiin, eleisiin, katseeseen, ääntelyyn ja muuhun. En lähde kuvaamaan tarkemmin koska kirjoitettuna kuulostaisi täysin koomiselta.

Ja tiedän kyllä että monet naisetkin feikkaavat orgasmeja, ääntä korkeammaksi ja muuta.

M, 32v

Sinun sanasi: "Feikkaamalla onnistuu sellainen vanillaseksi jossa mies on vähän aktiivisempi osapuoli."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi tulla uutena asiana miehille, että ne treffit sovitaan vuorovaikutuksessa sen viestittelykumppanin kanssa? Ei mikään deittisovellus ole katalogi, josta otetaan hyllyltä tuote käyttöön. Keskustelutaidot ja sosiaalinen kyvykkyys on edellytys ihmissuhteen muodostamiselle. Ymmärrän, että voi olla ujo ja eihän kaikki ihmiset ole sanavalmiita. Se ei haittaa yhtään, jos kuitenkin ihmisestä huokuu hyväntahtoisuus ja halu tutustua molempien ehdoilla. Moni vänkkääjä tarkastelee tilannetta vain omasta perspektiivistään ja antaa itsestään kuvan uhkaavana jyränä, jonka kanssa kaikesta sopiminen on vaikeaa. Ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös joustavuus ja toisen kuuntelu.

Ihmissuhdetaitojen puute on miehillä keskeinen syy sinkkuuteen. 

Eli tarkoittaa käytännössä sitä, ettei mies ymmärrä mitä suomalainen nainen tarkoittaa, eikä osaa olla kaikesta samaa mieltä. Eräänlainen kielimuuri siis.

Suomalainen mies ei välttämättä älyä tuoda kukkia ja kävelee naisensa edellä. Todistetusti muunkaan maalaiset naiset eivät aina ymmärrä.

Suomalaisilla naisilla kun todistetusti on niin suuremma enemmistöllä mt-ongelmia, niin kukkien vieminen saattaa käynnistää epäilykset, että mies on pettänyt. Laittakaa ensin päänne kuntoon ja sitten vasta toivotte kukkayllätyksiä.

Päiden kuntoon laittamisesta puheen ollen, kumpikos sukupuoli on syrjäytyneempi ja kansoittaa vankilat. Moni palstamies hokee täällä päivät pitkät laihuta kaikkissa aikuisten ihmissuhdeketjuissa, mutta ohittaa kommentit joissa kehotetaan laittamaan oma korvienväli kuntoon.

Enemmistö linnakundeista ovat pelkästään äitiensä kasvattamia. Olisiko jo aika katsoa naisilla peiliin ja miettiä missä vika mahtaa olla. Jos oma äitikin jo vihaa poikaansa, niin mahtaako monesta ihan täyspäistä tulla.

Sinulle en voi muuta neuvoa antaa, kuin että laita pääsi kuntoon ja laihduta, niin ihmissuhteet saattavat alkaa onnistua.

Niin missä ne isät on? Miksi vain äiti on vastuussa pojan kasvatuksesta?

Niinpä. Lähes jokainen äiti kuitenkin yrittää parhaansa, mutta ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu, kasvattajanakaan. Susihuono yrityskin on kuinkin enemmän kuin isä joka ottaa hatkat.

Pidättäydytään nyt kuitenkin realismissa, eikä harhoissa. Suuri osa yh-mammoistahan ei itsekään tiedä kuka sen ä-pärän isä mahtaa olla, joten ei silloin kukaan ole ottanut hatkoja. Moni on antanut peppua hetken mielijohteesta tuntemattomalle, joten silloinkaan ei kukaan ole ottanut hatkoja. Lisäksi on koko joukko miehiä, jotka eivät vielä olleet valmiita perhearkeen tai perhehelvettiin, kuten av-mammoilla perhe-elämä yleensä on, niin mies nostaa kytkintä, koska jää aivan ulkopuoliseksi, kun lapsi syntyy.

Ja veikkaan, että myös palstan naisten huonot käytöstavat ovat enimmäkseen peräisin omilta äideiltänne.

Kaikki luettelemasi ongelmat poistuvat sillä, ettei mies uita munaansa kenessä tahansa ilman kortsua. Erityisesti silloin kun ei ole valmis perhehelvettiin. Lapsensa hylkäävä mies on surkea raukka. Paskinkin kasvattaja yh on ihmisenä huimasti hänen yläpuolellaan.

Oma kokemus on, että 99% aivan tavallisista naisista antaisi panna paljaalla. Kummallakin osapuolella siis peiliin katsomisen paikka. Yli 30% "isistä" eivät edes ole lapsen biologisia isiä. Voisin jopa kuvitella, etten kauheasti rakastaisi omaa äitiäni, jos olisin saanut alkuni siten, että joku randomhampuusi olisi ollut vain yhden yön vieras ja äitiä pidettäisi jotenkin uhrina, kun julkesi mokoma mies ottaa hatkat.

Höpöhöpö. Esittäisit edes sellaisia lukuja, joista jokainen täysipäinen ei näe heti, että ne ovat vain omaa agendaasi tukevaa valhetta.

Kantasuomalaisille naisille syntyy keskimäärin vain hieman yli yksi lapsi, ei niitä tehtailla satunnaissuhteessa tai jollekin muulle kuin kumppanille. Sinun höpinöistäsi voisi kuvitella, että Suomessa naiset sikiää holtittomasti kenelle vaan :D

"Suomessa on 120 000 yhden vanhemman perhettä, joissa on 184 000 lasta.  Joka kolmannen suomalaislapsen arvellaan viettävän ainakin osan lapsuudestaan yhden vanhemman perheessä.  Yksinhuoltajista valtaosa on äitejä, 87 % ja noin 13 % on isiä."

Koetko, että yhden vanhemman perheessä asuvien lasten osuus olisi jotenkin suuri? Suomessa on kuitenkin yli miljoona alaikäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten tämä ilmiö eli maaseudun miehet. Asun nyt ja jatkossa eräässä maamme isoista kaupungeista. Täällä on työ, ystävät, menot, meiningit ym. Tuon tämän esiin profiilissani. Silti mulle vastaa maaseudun miehet, ja jos kysyn mikä on suunnitelma, asutko siellä loppu iän? Tää on siis sitä vaihetta kun mies on jo tingannut näkemistä hänen luo (!) ja olen antanut vielä mahkun jutustamalla lisää. Järjestään, kun tiedustan asumispaikkakuntaseikkaa, mies katoaa.

Mä olen jo profiilissa sanonut että oon kaupunkilainen ja sinä pysyn. Niin miks tällainen maaseutumies mulle edes vastas ja edes tutustumatta alkas tinkata näkemistä, vieläpä luokseen, jonne en edes autottomana ihmisenä pääsisi.

Ikä luokka 40+.

Maaseudun naisia ei ole olemassa, joten pakko on kaupunkilaisia yrittää

Ymmärrän pointin. Ja olisinkin valmis menemään yksiin maaseudun miehen kanssa, ei mulla ole mitään heitä vastasn olen itsekin maalta kaupunkiin muuttanut. Duunien ym perässä. Mutta juttu tyssähtää siihen kun nämä maamiehet eivät halua lähteä pois sieltä maalta. Monella ei ole ollut edes mitään maanvuljelysyrittäjyyttä, vaan ollaan tavis hitsareita ( mikä käy mulle varsin hyvin) mutta kun ollaan juurruttu sinne ehkä lapsuuden taloon jonne etsitään vaimoa. Miksi nää miehet ei voi muuttaa naisen kanssa kaupunkiin ja edelleen sieltä käsin käydä duunissa samassa paikassa jossa nytkin.

Minulle sopisi oikein hyvin etäsuhde, joskin jos kumppani asuu maalla (edellyttäen toki, että siitä huolimatta ollaan samalla aaltopituudella ja on kemiaa ja seksuaalista vetovoimaa), mutta se tarkoittaisi luultavasti kuitenkin sitä, että hänen täytyisi useammin olla se, joka tulee minun luokseni, koska itselläni ei ole autoa, eikä kaikkiin maaseutukolkkiin kulje julkiset (tai jos kulkevat, ovat aikataulut ihan omituisia). Mutta useinhan maaseudun miehet varmaan haluaisivat, että nainen muuttaisi heidän luokseen.

Siinäkin iskee kulttuuriero. Eivät nämä miehet lähde teatteriin, taidenäyttelyyn, fiksuun ravintolaan, ulkomaan matkoista puhumattakaan. Korkeintaan leffaan katsoo joku räiskintäpätkä, sen jälkeen kebabille ja sitten autolla kotiin ja heti. Eikä tätäkään kuin pari kertaa vuoteen.

Kalsarikännejä kyllä otetaan ja ehkä tilataan Saksasta lasti mutta siinä se. Lisäksi hänen sukulaisilla käydään kylässä.

Pukeutumisseikat jätän käsittelemättä.

On melkoinen ero näissä ulkonasyömiskulttuureissa :

A. Ulkonasyönti on su aamuna hirveässä koistisessa taaperrus lähikebulaan kuluneissa kollareissa hakemaan pizza/kebu ja yrjöä kotimatka pidättäen mennä sitä syömään kotiin. Osan voi syödä, mutta on vaara kokoajan että se tulee ylös. Eilen tuli liikaa taas otettua Saksan lastista. Parempia vaatteita ei edes ole.

B. Fine dining suositusviineineen, pukeutuminen asiaan kuuluvasti.

Oli mies tai nainen, jos eri ryhmistä ollaan, ei yhteistä ravintolakokemusta näistä synny. Näin kärjistäen.

Kumpikin ok mutta yhteensovittaminen mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten tuo miehen alistuminen on sellainen tabu?

En ole kertaakaan nähnyt miehen kirjoitusta jota ei olisi alapeukutettu ihan totaalisesti.

Tuokin oli asiallinen kirjoitus omista kokemuksista, ei naisten haukkumista. Alapeukutusta.

Jos kirjoitetaan tutkimuksista ja linkataan lähteet. Alapeukutusta.

Meininki on kuin joku alkaisi lukea Mustaa Raamattua kesken jumalanpalveluksen.

 

Varmaan se, että joku on rakentanut oman seksuaalisuutensa niin tarkasti omaan pieneen lokeroonsa, eikä mikään muu kuin se lokeron sisällä tapahtuva aktiviteetti tunnu muulta kuin feikkaamiselta. Vaikka itse voisin joskus leikkiä miehen kanssa domina -roolileikkejä, niin en mä silti voisi olla kumppanin kanssa, joka on noin syvällä siinä yhdessä poterossa. Kaipaisin kumppaniltani enemmän monipuolisuutta ja joustavuutta.

En allekirjoita tuota.

Alistuminen ei ole fetissi, eli jotain mitä tarvitsen pystyäkseni seksiin. Onhan tässä taustalla vuosien kokemus seksistä jossa minä olin useammin se vievä osapuoli.

Oli siinä mukaviakin hetkiä. Se kun välillä molemmat veivät vuorollaan oli sinänsä mahtavaa. Silloinkin vain joutui pitämään roolia yllä ettei katsoisi liian koiranpentumaisesti, ääntelisi epämiehekkäästi, tms.

Muutenhan en halua mitään erikoista elämäntapaa. Enkä Justiinaa, joka taisi olla vätysmieheensä kyllästynyt nainen eikä mikään domina.

M, 32v

Eikö tuollainen vuorottelu voisi kuitenkin olla ihan hyvä vaihtoehto, jos ykkösvaihtoehtoa ei löydy? Kai ne katseet ja ääntelyt voisi ihan oppia, että välillä seksissä pystyy leikkimään dominoivan roolissa - seksiinhän voisi muutenkin suhtautua välillä kuin aikuisten leikkinä. Ei se nyt maata kaada, jos alussa on vaikea ottaa se rooli, joka ei tule luonnostaan, mutta samalla tavalla kuin sitä jaksaa antaa toiselle suuseksiä pitkäänkin saadakseen tälle orgasmin, niin eikö samalla tavalla jaksaisi panostaa siihen roolileikkiinkin? Saahan sitten vastaavasti itse välillä heittäytyä siihen rooliin, joka on itselle luontaisin.

Kirjoitin äsken jo pitkän pätkän siitä, miten ei pariskunnilla aina muutenkaan mene kaikki seksuaaliset toiveet ihan täysin yksiin. Niitä voi sitten vuorotella, ja välillä voi olla ihan muutakin seksiä. Ei jhoka seksikerran tarvitse palvella juuri itseä täydellisesti - välillä voi olla kumppanin vuoro, sitten taas myöhemmin oma vuoro. 

Suosittelisin tällaista ratkaisua sitten kuitenkin, jos dominaa ei löydy. Vaikka toki toivon, että löydät sellaisen, jonka kanssa toiveet ja taipumukset osuisivat täydellisesti yksiin.

Kiitos asiallisista kysymyksistä!

Jos mietitään selkeästi alistuvia naisia, niin onnistuisiko heiltä dominointi? Juuri vastauksissa sanottiin että jos se on selkeästi luonnonvastaista itselle, niin ei.

Ei se ole minulle yhtään sen helpompaa tai luontaisempaa. Ja ei, asia ei muutu sillä että olen mies. Ei se mene niin että no miksi et voi vain toimia kuin mies.

Olet muuten ihan oikeassa kyllä, hyvin kävisi vuorottelu ja vaihtelu. Oikeastaan toivoisin sitä, sillä rajoituksella että ihan selkeä dominointi ei minulta onnistu, ainakaan uskottavasti. Feikkaamalla onnistuu sellainen vanillaseksi jossa mies on vähän aktiivisempi osapuoli.

Tosi mielelläni teksiin niin jatkossakin, jos saisin myös osan ajasta olla oma itseni. Se oma itseni ikävä kyllä katselee sitten koiranpentuilmeellä, ääntelee aika epämiehekkäästi ja muuta. Olisi mahtavaa jos löytyisi nainen joka pitää siitä kun nautin ilman että joudun koko ajan keskittymään siihen ettei maskuliinisuuden naamio tipu kasvoilta.

Minun kokemuksieni mukaan on ollut niin että kun se puoli käy kerran ilmi, suhtautuminen muuttuu kerrasta. Mies ei käyttäydy noin, ei koskaan. Ja silloin parisuhdekumppani tajuaisi viimeistään että se seksi josta hän eniten pitää, on minun osaltani feikkaamista.

Voisitko itse kuvitella hyväksyväsi tämän?

M, 32v

Omalta osaltani voin vastata, että en. En voisi kokea haluttavaksi koiranpentumiestä. Olen ollut seurustelusuhteessa, jossa mies ilmaisi, että hän haluaisi olla alistuva osapuoli, ja kiinnostukseni häntä kohtaan loppui siihen. (Lisään, että en myöskään tunnista, että puolisoni kanssa harrastettavassa seksissä olisi dominointia, kyllä se on ihan tavallista seksiä, jossa molemmat ovat aktiivisia, tietävät mitä haluavat ja toimivat sen mukaisesti)

Vastasin sinulle jo edellä, että tilanteesi on haastava, koska dominoivia naisia on vähän. Se ei muutu yhtään paremmaksi sillä, että yrität saada meidät ei-dominoivat muuttamaan luontaisia mieltymyksiämme. Jos luontaisten mieltymysten muuttaminen olisi helppoa, niin olisit varmasti jo itse opetellut nauttimaan dominoinnista.

Eikö olisi mielekkäämpää - olkoonkin ettei tämä aihe ketjuun edes kuulu - että halutessasi yrittäisimme miettiä apunasi, mistä etsiä ja kuinka tunnistaa sellainen nainen, joka luonnostaan haluaisi dominoida ja pitäisi koiranpentuilmeitäsi kiihottavana?

Olen siis eri henkilö kuin jolle tuossa kommentissasi vastasit.

Tähän mennessä vastaukset tälle miehelle ovat olleet luokkaa mikset sä voi vain olla normaali mies ja harrastaa normaalia seksiä.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palasin pitkästä aikaa nettideiteille. Huomasin saman kuin muutkin, ja parahdin ääneen 'ai niin tää olikin tätä'. Edes lyhyttä selvällä suomenkielellä kirjoitettua tekstiä ei viitsitty lukea. Jouduin joka kerta kertomaan samat jutut aina vain uudelleen. Tapaaminenkin olisi pitänyt järjestyä siltä istumalta.

Luovutin.

Ja miehet, sen verran sitä pelisilmää että älkää ehdottako sitä tapaamista kotiin. Se lyö naiselle heti melkoisen jarrun. Hän voi jatkaa vielä kirjoittelua, josko se sittenkin tästä mutta kun seuraavassa viestissä tulee se jonkun mainitsema selänpesuviittaus, peli on vihelletty poikki.

Tähän liittyy useampi asia.

Jos naista ahdistaa tuommoinen, hän on voinut laittaa miehen elättäjäkategoriaan ulkonäön perusteella ja pöyristyy siitä, että mies ei "ymmärrä" olevansa elättäjä eikä se mies, jota kohtaan tunnetaan intohimoa. 

Miehen itsevarmuus voi herättää raivoa, jos mies ei ole pitkä ja komea naisen mielestä. 

Lisäksi tässä on se näkökulma, että naiset, jotka kantavat näitä sääntölistoja miehille (älä tee näin. älä tee noin, tämä on sitten virhe jne.) etsivät huippuelämystä, jossa kaikki menee hänen fantasiakäsikirjoituksensa mukaan ja siihen hänellä on tietysti oikeus.

Mutta mitä jos miehelläkin on fantasioita ja hänkin haluaa, että asiat menisivät joskus hänen mielensä mukaan? Onko se sitten jotenkin väärin? Vai onko ehkä kyse siitä, että mies etsii sitä omaa huippukokemustaan sen aikaa, kunnes se löytyy?

Moni nainen tuntuu tarkastelevan tätä asiaa vain valitsijan ja tuomarin perspektiivistä; myös mies arvioi naista ja tämän myöntyväisyyttä ja rajoja sekä luonnetta. Nainen voi "viheltää pelin poikki" ja tuntea olonsa pikkujumalaksi ja hän on sen jälkeen yhtä yksin, kuin se mieskin...kumpikaan ei saa mitään. 

Yleensä kai mies on se, joka yrittää ennustaa ja arvata naisen toiveet ja saa kiitokseksi joskus jotain, mutta asetelma on sellainen, jossa mies on koko ajan kusi sukassa ja saattaa salaa vihata kumppaniaan, joka hemmoteltuna viheltää pelin poikki ensimmäisestä sanasta, jota nainen ei ymmärrä. 

Ihan samalla tavalla, kuin naiset jahtaavat sitä parasta Tinderin geenichadiä voivat miehetkin jahdata tavis-Tiinaa, jonka kanssa voi keskustella rennosti omista lähtökohdistaan ilman neuvottelua, maanittelua ja diplomatiikkaa. Kyse ei ole ymmärtämättömyydestä, vaan valinnoista ja arvoista. 

Worst case scenario:

Miehelle: Homma ei mene oman mielen mukaan, vaan naisen, eikä saa piparia.

Naiselle: Homma ei mene oman mielen mukaan, vaan miehen ja esim. tulee raiskatuksi.

Siinä ei muuten ole mitään vikaa, että ei saa jotain mitä ei halua. Nainen ei vihellä peliä poikki saadakseen tuntea olevansa "pikkujumala", vaan siksi, että ei halua miestä. Se kertoo sinusta ihan todella paljon, että sinun mielestä naisen pitäisi toimia itseään vastaan, jotta homma menisi miehen mielen mukaan. Kysymys ei ole sukupuoliroolesita, vaan itsemääräämisoikeudesta, joka on oikeutena koskematon ihan kaikille Suomessa. Jos joku tyyppi vaikka haluaisi tuupata sinua anneliin, niin sinulla on ihan täysi oikeus kieltäytyä. Sinä et silloin käyttäyty kuin "pikkujumala", sillä sinä vartioit vain omia oikeuksiasi ja omaa oikeuttasi koskemattomuuteen. Tämä tyyppi saattaa olla sen tason narsisti, että kuvittelee hänen halunsa ja sinun halusi olevan tässä asiassa tasa-arvoisia, mutta näin ei todellakaan ole, sillä koska kysymyksessä on sinun kehosi, vain sinun tahdollasi on merkitystä.

Jos noin on, naiset eivät ole kovin loogisia turvallisuushakuisuudessaan.

Naiset suosivat aloitteellisia, voimakkaita ja dominoivia miehiä, ja ovat valmiita etenemään heidän kanssaan nopeammin kuin muiden miesten kanssa.

Kiltin ja naista palvovan tai mikä pahinta, liin totelevaisen kanssa ei panna. Miehen kuuluu ottaa miehen rooli, dominoiva rooli.

 

Kiitos kun autat viinejä lentämään näytölle. Sinuna harkitsisin koomikon uraa.

Oijoi. Joo, näinhän me naiset toimitaan 😂

Ja kuitenkin, jos saman olisi kirjoittanut nainen hieman eri sanoin, antaisit yläpeukkua.

Kokeillaanko?

"Kyllä minä myönnän että minusta on kuumaa kun mies uskaltaa tehdä aloitteen ja osaa ottaa tilanteen haltuun. On sellaista maskuliinista voimaa, terveellä tavalla. Mies tietää mitä haluaa, on tavoitteita elämässä. Sellaisen miehen kanssa tuntee olevansa turvassa ja voi vain heittäytyä tunteiden vietäväksi. Ja onhan se kuumaa kun mies vie seksissä!

Kuka nyt haluaisi kynnysmattomiehen jonka kanssa nainen saa jatkuvasti ottaa ohjat kun mies ei osa tai halua? Tulee mieleen tottelevainen koiranpentu.

N/46"

Siinä oli tismalleen sama asia. Vahva, aloitteellinen, dominoiva mies joka ei ole tottelevainen tai lian kiltti.

Niin eli mies jolla on normaali itsetunto? Tuohon kun lisää sitten sen että se mies kysyy ennen treffejä että käykö tämä suunnitelma. Tai seksissä että tuntuuko tämä hyvältä. Että on sellaista tarpeellista vuorovaikutusta siinä tilanteessa. Nämä ei katsos ole mitään mustavalkoisia juttuja.

Ja ihan tosi on että kukaan ei halua huonoitsetuntoista takertuvaa miestä. Sellaisen kanssa kun ei olekaan kivaa, niin kuin ei todennäköisesti ole, niin saa pelätä että se vetää itsensä kiikkuun kun sille kertoo että haluaa lopettaa suhteen. Epästabiilit ihmiset on ahdistavia. Ne pakottaa toisen ihmisen ottamaan vastuun omasta onnestaan.

Veteen piirretty viiva. Uskoisin, että suurin osa naisista haluaa miehen, joka tietyllä tavalla "ottaa ohjat". Tuo ohjien ottaminen ei kuitenkaan tarkoita, että mies vie ja nainen vikisee vaan se perustuu hyvään vuorovaikutukseen. Ehkä mieheltä odotetaan selkärankaa ja kykyä tehdä ja sanoa mitä ajattelee mutta ilman toksista jääräpäisyyttä.

M31

Eivätkö miehet toivo naiselta samaa? Eli vuorovaikutusta ja kykyä tehdä ja sanoa mitä ajattelee? Mun käsittääkseni se murjottava "joo, ei oo mikään vialla!" tai hiirulaismainen "emmätiiä, päätä sä" eivät ole mitään miesten suosikkipiirteitä naisissa noin yleisesti ottaen. Tarkoittaako tämä sitä, että jokainen mies haluaa Justiinan kaulin kädessään pistämään miestä järjestykseen? No pastalogiikan mukaan ilmeisesti kyllä.

Tietyllä tasolla, varmasti. Mutta veikkaisin, että nainen odottaa mieheltä enemmän ohjien ottamista kuin mies naiselta. 

-sama

Minä veikkaan että mies odottaa naiselta paljon enemmän ohjien ottamista kuin nainen mieheltä.

Tämä. Siitähän näissä ketjuissa on lopulta aina kyse, kun miestä harmittaa kun kukaan nainen ei tule ja vie, että pääsisi vikisemään.

Kun tämä nyt mainittiin, miksi on paljonkin viejämiehiä mutta ei viejänaisia?

Jotenkin hassua että naiset kiistävät halun olla vietävinä ja jopa väittävät että naisethan niitä aktiivisempia ovat, mutta sitten kuitenkin tämä ero...?

Älä nyt viitsi. Suomi on oikein flegmaattisten perässävedettävien miesten keskittymä. Ja ei, ei naiset siitä tykkää että joutuvat kannattelemaan kummankin puolison elämää, ja sitten vielä lastenkin kun niitä tulee. Mutta siihen täällä kasvetaan ja muunlaisia miehiä on niin vähän että tyytyminen noihin vätyksiin. Jos suomalaiset naiset olisivat yhtä aloitekyvyttömiä kuin miehet täällä, niin koko kansa olisi jo ehtynyt ja häipynyt historian hämäriin. Naiset täällä tätä kaikkea repii eteenpäin. Ja siksi ulkomaalaisilla miehillä on niin hyvä flaksi Suomessa, kun suomalaisilla naisilla pettää jalat alta kun törmäävät jossain mieheen jolla on vähänkään aloitekykyä ja rohkeutta.

Tuo ei ole mitä kysyin.

Kysymys liittyi siihen mitä naiset vs miehet haluavat.

Miksi aika monikin mies nauttii roolista jossa hän on se viejä, mutta naisista ei käytännössä kukaan?

Tu on eri asia jos pakon edessä joutuu tekemään päätöksiä kun ei löydy kapteenia joka vie jalat alta.

Missä ne viejän roolista nauttivat miehet ovat? Mä tunnen enimmäkseen miehiä, jotka nauttivat pleikkarista ja formuloiden katsomisesta. Ja naisia vituttaa se "viejän" (oikeasti hoitajan) rooli, kun se vie tosi paljon aikaa ja energiaa ja he toivoisivat tasa-arvoisempaa työnjakoa.

Tämä keskustelu ei mene minnekään niin kauan kun mä puhun omista ja tuttujeni miehistä oikeassa, arkisessa elämässä ja palstamiehet puhuvat Elon Muskista, Ridge Forresterista ja stereotypioista.

Miten näissä perheissä on työn kanssa? Kumpi tienaa enemmän?

Entäs muut asiat? Kumpi vie esimerkiksi seksissä?

Totta kai jos lasket mukaan vain kotityöt ja muun hääräämisen, "nainen vie".

Suomalainen tasa-arvo: Jos mies tienaa enemmän, menot maksetaan tasan puoliksi. Jos nainen tienaa enemmän, nainen maksaa enemmän 

Seksiä ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten tuo miehen alistuminen on sellainen tabu?

En ole kertaakaan nähnyt miehen kirjoitusta jota ei olisi alapeukutettu ihan totaalisesti.

Tuokin oli asiallinen kirjoitus omista kokemuksista, ei naisten haukkumista. Alapeukutusta.

Jos kirjoitetaan tutkimuksista ja linkataan lähteet. Alapeukutusta.

Meininki on kuin joku alkaisi lukea Mustaa Raamattua kesken jumalanpalveluksen.

 

Varmaan se, että joku on rakentanut oman seksuaalisuutensa niin tarkasti omaan pieneen lokeroonsa, eikä mikään muu kuin se lokeron sisällä tapahtuva aktiviteetti tunnu muulta kuin feikkaamiselta. Vaikka itse voisin joskus leikkiä miehen kanssa domina -roolileikkejä, niin en mä silti voisi olla kumppanin kanssa, joka on noin syvällä siinä yhdessä poterossa. Kaipaisin kumppaniltani enemmän monipuolisuutta ja joustavuutta.

En allekirjoita tuota.

Alistuminen ei ole fetissi, eli jotain mitä tarvitsen pystyäkseni seksiin. Onhan tässä taustalla vuosien kokemus seksistä jossa minä olin useammin se vievä osapuoli.

Oli siinä mukaviakin hetkiä. Se kun välillä molemmat veivät vuorollaan oli sinänsä mahtavaa. Silloinkin vain joutui pitämään roolia yllä ettei katsoisi liian koiranpentumaisesti, ääntelisi epämiehekkäästi, tms.

Muutenhan en halua mitään erikoista elämäntapaa. Enkä Justiinaa, joka taisi olla vätysmieheensä kyllästynyt nainen eikä mikään domina.

M, 32v

Eikö tuollainen vuorottelu voisi kuitenkin olla ihan hyvä vaihtoehto, jos ykkösvaihtoehtoa ei löydy? Kai ne katseet ja ääntelyt voisi ihan oppia, että välillä seksissä pystyy leikkimään dominoivan roolissa - seksiinhän voisi muutenkin suhtautua välillä kuin aikuisten leikkinä. Ei se nyt maata kaada, jos alussa on vaikea ottaa se rooli, joka ei tule luonnostaan, mutta samalla tavalla kuin sitä jaksaa antaa toiselle suuseksiä pitkäänkin saadakseen tälle orgasmin, niin eikö samalla tavalla jaksaisi panostaa siihen roolileikkiinkin? Saahan sitten vastaavasti itse välillä heittäytyä siihen rooliin, joka on itselle luontaisin.

Kirjoitin äsken jo pitkän pätkän siitä, miten ei pariskunnilla aina muutenkaan mene kaikki seksuaaliset toiveet ihan täysin yksiin. Niitä voi sitten vuorotella, ja välillä voi olla ihan muutakin seksiä. Ei jhoka seksikerran tarvitse palvella juuri itseä täydellisesti - välillä voi olla kumppanin vuoro, sitten taas myöhemmin oma vuoro. 

Suosittelisin tällaista ratkaisua sitten kuitenkin, jos dominaa ei löydy. Vaikka toki toivon, että löydät sellaisen, jonka kanssa toiveet ja taipumukset osuisivat täydellisesti yksiin.

Kiitos asiallisista kysymyksistä!

Jos mietitään selkeästi alistuvia naisia, niin onnistuisiko heiltä dominointi? Juuri vastauksissa sanottiin että jos se on selkeästi luonnonvastaista itselle, niin ei.

Ei se ole minulle yhtään sen helpompaa tai luontaisempaa. Ja ei, asia ei muutu sillä että olen mies. Ei se mene niin että no miksi et voi vain toimia kuin mies.

Olet muuten ihan oikeassa kyllä, hyvin kävisi vuorottelu ja vaihtelu. Oikeastaan toivoisin sitä, sillä rajoituksella että ihan selkeä dominointi ei minulta onnistu, ainakaan uskottavasti. Feikkaamalla onnistuu sellainen vanillaseksi jossa mies on vähän aktiivisempi osapuoli.

Tosi mielelläni teksiin niin jatkossakin, jos saisin myös osan ajasta olla oma itseni. Se oma itseni ikävä kyllä katselee sitten koiranpentuilmeellä, ääntelee aika epämiehekkäästi ja muuta. Olisi mahtavaa jos löytyisi nainen joka pitää siitä kun nautin ilman että joudun koko ajan keskittymään siihen ettei maskuliinisuuden naamio tipu kasvoilta.

Minun kokemuksieni mukaan on ollut niin että kun se puoli käy kerran ilmi, suhtautuminen muuttuu kerrasta. Mies ei käyttäydy noin, ei koskaan. Ja silloin parisuhdekumppani tajuaisi viimeistään että se seksi josta hän eniten pitää, on minun osaltani feikkaamista.

Voisitko itse kuvitella hyväksyväsi tämän?

M, 32v

Olen eri, mutta mä en voisi hyväksyä. Olen se, joka sanoi sun olevan liian syvällä omassa poterossasi. Ja siltä tuo mulle kuulostaa, jos kerta se perus vaniljakin on sulle feikkaamista, eli ainoa oikea juttu olisi se, että minä dominoin, sinä alistut ja kaikki muu on vain selviytymistä siihen asti kun saat taas sitä ainoaa oikeaa meininkiä. Väitän, että aika harva alistuvaksi itsensä mieltävä nainen ei kykene nauttimaan täysin rinnoin myös seksistä, jossa ei ole minkäänlaista alistusmeininkiä mihinkään suuntaan, vaan seksi on vain kahden ihmisen välistä rakastelua ilman valtasuhteita. Sun kanssasi oleminen sulkisi multa pois suurimman osan omaa seksuaalisuutta (eli jopa sen peruspanemisen lauantai-aamuisin). En mä voisi itse enää nauttia siitä, jos tietäisin, että kumppani ei koe sitä luontevaksi vaan feikkaa.

Kuten kirjoitin, perus vanilja sinänsä ei ole feikkaamista. Yritin tuossa kuvata sitä mikä on tähän mennessä ollut. Liittyy juuri ilmeisiin, eleisiin, katseeseen, ääntelyyn ja muuhun. En lähde kuvaamaan tarkemmin koska kirjoitettuna kuulostaisi täysin koomiselta.

Ja tiedän kyllä että monet naisetkin feikkaavat orgasmeja, ääntä korkeammaksi ja muuta.

M, 32v

Sinun sanasi: "Feikkaamalla onnistuu sellainen vanillaseksi jossa mies on vähän aktiivisempi osapuoli."

Totta. Huono sanavalinta minulta.

Feikkaamista siinä ei ole vanillaseksi sinänsä, vaan ilmeet/eleet/ääntelyt/liikkeet ja muu.

Eli olisin useimille naisille se koiranpentuilmeellä tuijottava naismainen hissuttelija joka herättää ällötysreaktion välittömästi.

Jos haluat vanillaseksiä noin käyttäytyvän miehen kanssa, sitten ei ongelmia, nauttisin kyllä. Kunhan välillä tykkäät dominoidakin :D

M, 32v

Vierailija kirjoitti:

Minulle on turn-off jo pelkästään se, jos seksissä aletaan miettiä alistumista/alistamista ja dominointia. En halua kumpaakaan, alistua tai alistaa. Minulle seksi on fyysistä ja psyykkistä vuorovaikutusta toisen ihmisen kanssa, jonka pitää perustua tasa-arvoisuuteen ja vastavuoroisuuteen. Jos seksiin otetaan mukaan valtasuhteet, tilanne muuttuu sekä epämiellyttäväksi että epäkiihottavaksi. Ihan kummin päin vaan pitäisi joko alistua tai dominoida. 

Juuri noin. En minä naisena alistu, enkä alista. Ällöttää koko termi seksin yhteydessä käytettynä. Minä ja mieheni rakastelemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten tuo miehen alistuminen on sellainen tabu?

En ole kertaakaan nähnyt miehen kirjoitusta jota ei olisi alapeukutettu ihan totaalisesti.

Tuokin oli asiallinen kirjoitus omista kokemuksista, ei naisten haukkumista. Alapeukutusta.

Jos kirjoitetaan tutkimuksista ja linkataan lähteet. Alapeukutusta.

Meininki on kuin joku alkaisi lukea Mustaa Raamattua kesken jumalanpalveluksen.

 

Varmaan se, että joku on rakentanut oman seksuaalisuutensa niin tarkasti omaan pieneen lokeroonsa, eikä mikään muu kuin se lokeron sisällä tapahtuva aktiviteetti tunnu muulta kuin feikkaamiselta. Vaikka itse voisin joskus leikkiä miehen kanssa domina -roolileikkejä, niin en mä silti voisi olla kumppanin kanssa, joka on noin syvällä siinä yhdessä poterossa. Kaipaisin kumppaniltani enemmän monipuolisuutta ja joustavuutta.

En allekirjoita tuota.

Alistuminen ei ole fetissi, eli jotain mitä tarvitsen pystyäkseni seksiin. Onhan tässä taustalla vuosien kokemus seksistä jossa minä olin useammin se vievä osapuoli.

Oli siinä mukaviakin hetkiä. Se kun välillä molemmat veivät vuorollaan oli sinänsä mahtavaa. Silloinkin vain joutui pitämään roolia yllä ettei katsoisi liian koiranpentumaisesti, ääntelisi epämiehekkäästi, tms.

Muutenhan en halua mitään erikoista elämäntapaa. Enkä Justiinaa, joka taisi olla vätysmieheensä kyllästynyt nainen eikä mikään domina.

M, 32v

Eikö tuollainen vuorottelu voisi kuitenkin olla ihan hyvä vaihtoehto, jos ykkösvaihtoehtoa ei löydy? Kai ne katseet ja ääntelyt voisi ihan oppia, että välillä seksissä pystyy leikkimään dominoivan roolissa - seksiinhän voisi muutenkin suhtautua välillä kuin aikuisten leikkinä. Ei se nyt maata kaada, jos alussa on vaikea ottaa se rooli, joka ei tule luonnostaan, mutta samalla tavalla kuin sitä jaksaa antaa toiselle suuseksiä pitkäänkin saadakseen tälle orgasmin, niin eikö samalla tavalla jaksaisi panostaa siihen roolileikkiinkin? Saahan sitten vastaavasti itse välillä heittäytyä siihen rooliin, joka on itselle luontaisin.

Kirjoitin äsken jo pitkän pätkän siitä, miten ei pariskunnilla aina muutenkaan mene kaikki seksuaaliset toiveet ihan täysin yksiin. Niitä voi sitten vuorotella, ja välillä voi olla ihan muutakin seksiä. Ei jhoka seksikerran tarvitse palvella juuri itseä täydellisesti - välillä voi olla kumppanin vuoro, sitten taas myöhemmin oma vuoro. 

Suosittelisin tällaista ratkaisua sitten kuitenkin, jos dominaa ei löydy. Vaikka toki toivon, että löydät sellaisen, jonka kanssa toiveet ja taipumukset osuisivat täydellisesti yksiin.

Kiitos asiallisista kysymyksistä!

Jos mietitään selkeästi alistuvia naisia, niin onnistuisiko heiltä dominointi? Juuri vastauksissa sanottiin että jos se on selkeästi luonnonvastaista itselle, niin ei.

Ei se ole minulle yhtään sen helpompaa tai luontaisempaa. Ja ei, asia ei muutu sillä että olen mies. Ei se mene niin että no miksi et voi vain toimia kuin mies.

Olet muuten ihan oikeassa kyllä, hyvin kävisi vuorottelu ja vaihtelu. Oikeastaan toivoisin sitä, sillä rajoituksella että ihan selkeä dominointi ei minulta onnistu, ainakaan uskottavasti. Feikkaamalla onnistuu sellainen vanillaseksi jossa mies on vähän aktiivisempi osapuoli.

Tosi mielelläni teksiin niin jatkossakin, jos saisin myös osan ajasta olla oma itseni. Se oma itseni ikävä kyllä katselee sitten koiranpentuilmeellä, ääntelee aika epämiehekkäästi ja muuta. Olisi mahtavaa jos löytyisi nainen joka pitää siitä kun nautin ilman että joudun koko ajan keskittymään siihen ettei maskuliinisuuden naamio tipu kasvoilta.

Minun kokemuksieni mukaan on ollut niin että kun se puoli käy kerran ilmi, suhtautuminen muuttuu kerrasta. Mies ei käyttäydy noin, ei koskaan. Ja silloin parisuhdekumppani tajuaisi viimeistään että se seksi josta hän eniten pitää, on minun osaltani feikkaamista.

Voisitko itse kuvitella hyväksyväsi tämän?

M, 32v

Omalta osaltani voin vastata, että en. En voisi kokea haluttavaksi koiranpentumiestä. Olen ollut seurustelusuhteessa, jossa mies ilmaisi, että hän haluaisi olla alistuva osapuoli, ja kiinnostukseni häntä kohtaan loppui siihen. (Lisään, että en myöskään tunnista, että puolisoni kanssa harrastettavassa seksissä olisi dominointia, kyllä se on ihan tavallista seksiä, jossa molemmat ovat aktiivisia, tietävät mitä haluavat ja toimivat sen mukaisesti)

Vastasin sinulle jo edellä, että tilanteesi on haastava, koska dominoivia naisia on vähän. Se ei muutu yhtään paremmaksi sillä, että yrität saada meidät ei-dominoivat muuttamaan luontaisia mieltymyksiämme. Jos luontaisten mieltymysten muuttaminen olisi helppoa, niin olisit varmasti jo itse opetellut nauttimaan dominoinnista.

Eikö olisi mielekkäämpää - olkoonkin ettei tämä aihe ketjuun edes kuulu - että halutessasi yrittäisimme miettiä apunasi, mistä etsiä ja kuinka tunnistaa sellainen nainen, joka luonnostaan haluaisi dominoida ja pitäisi koiranpentuilmeitäsi kiihottavana?

Olen siis eri henkilö kuin jolle tuossa kommentissasi vastasit.

Tähän mennessä vastaukset tälle miehelle ovat olleet luokkaa mikset sä voi vain olla normaali mies ja harrastaa normaalia seksiä.

 

Syytön kai minä siihen olen, mitä muut hänelle vastaavat. Minä kehotan häntä etsimään sellaisen naisen, joka nauttii dominoinnista. Ja sen sijaan, että hän tenttaisi meiltä ketjun naisilta, haluaisimmeko me koiranpentumiehen, ja antaisi ymmärtää että meidän pitäisi haluta, hän voisi pyytää apua sellaisten naisten löytämiseen eikä yrittää muuttaa meidän mieltymyksiämme.