Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä luulet olevan syynä nykypäivänä ettei naiset enää halua tavata miehiä, vain chattailla ja elää "fantasiamaailmassa"?
28.01.2022 |
Olen huomannut että naiset osoittaa kiinnostusta esim tinderissä ja haluaa chattailla ) mutta tapaamisen he sitten aina peruvat vaikka ensin ollaan niin kiinnostuneita ja innoissaan. Mistä luulet johtuvan? Ja olen jutellut myös muiden miesten kanssa tästä ja samoja kokemuksia heilläkin. .. Kertokaas naiset mistä johtuu?
Kommentit (844)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kuvitellaan keskustelun tarkoittavan treffejä ja varsinaisten treffien seurustelua. Nainen vaarantaa oman turvallisuutensa lähtemällä fyysisille treffeille.
Ajatteleeko naiset oikeasti noin että jokainen mies on vaarallinen? Eikös tuo ole aika vainoharhaista?
Ei ole, vaan realismia. Sinä et ymmärrä, miten vaarallinen paikka maailma on naisille.
Tuohan on sama asia kun itse ajattelisin että joka nainen pettää kun tähän mennessä joka suhteessa nainen on pettänyt. Suomi ei kuitenkaan ole koko maailma johon vertaat ja täällä on hieman eri meno kuin muualla
Luitko ollenkaan? Miehet paljastaa itsensä viestien välityksellä.
Luin kyllä, ihmettelen vaan tuota ajattelu mallia että syytetään kaikkia ihan varmuuden vuoksi suomessakin kun jossain muualla kun suomessa on vaarallista
Ketään ei syytellä varmuuden vuoksi, vaan itseään suojellaan varmuuden vuoksi. Yritä nyt ymmärtää että kuka/ketkä syyllistyy kaikkein todennäköisemmin sellaisiin asioihin joita naisen on syytä pelätä. Mitkä haukut nainen saisi kun lähtisi tuosta noin vaan jonkun miehen matkaan ja hänelle kävisi jotain? Ei miestä kukaan muistaisi syyttää, vaan kyseenalaistettaisiin että minkälainen nainen oikein on kun sillä tavalla mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heippa palstalaiset.
Keskustelu näyttää sellaiselta kuin yleensäkin :D
Tuo alistuminen on oikeasti hyvä ja vaiettu aihe. Minä olen luontaisesti alistuva mies, ja se on melkoinen pulma parisuhteen kannalta. Minulla ei ole ollut suuria vaikeuksia löytää parisuhdetta ja kivaa kumppania, mutta seksuaalisesti yhteensopivaa naista en ole tavannut koskaan. Siis dominoivaa naista.
Edellinen, ja todennäköisesti viimeinen, parisuhteeni kesti 5 vuotta. Kaikki meni muuten hyvin paitsi seksi oli samaa mitä se on ollut kaikkien kanssa. Kun alan vähänkään käyttäytymään itselleni luontaisesti, on se välitön turn-off. Siispä palaan oppimaani moodiin. Liikkeet, katse, ilmeet, ääntely, kaikki on näytelmää. Suoritus jossa maskuliinisen miehen rooli ei saa pettää hetkeksikään.
Lopulta en jaksanut sitä enää, asia puhuttiin läpi ja erottiin kyynelet silmissä. Rakkautta oli yhä jäljellä, mutta en voinut jatkaa noin. Ei se ollut rehellistä meistä kumpaakaan kohtaan.
En varmasti ole ainoa. Naisissa dominoivuus on todella harvinainen piirre, joten väistämättä moni muukin miesystävä ja aviomies feikkaa koska on oppinut että muuten seksielämä loppuu. Jostain syystä miehille tämä on makuasia, naisille lähes omituinen fetissi ja biologinen poikkeama.
Joten tässä sitä ollaan.
M, 32v
Tuo on sinulle selkeästi tosi tärkeä osa omaa seksuaalisuuttasi, joten varmaan paras ratkaisu on yrittää etsiä seksuaalisesti itselle sopiva kumppani. Kuitenkin yllättävän monella naisella ja miehellä pariutumisessa seksuaalinen yhteensopivuus ei nouse noin keskeiselle sijalle. Ensinnäkään monella ei edes tule mahdollisia kumppaniehdokkaita elämässä niin paljon vastaan, että nämä olisivat kaikilta osin täydellisiä, ja toisaalta ihmiset ihastuvat usein ennen kuin selviää, kuinka hyvin seksuaalisesti sopivat yhteen. Monella ei seksi edes näyttele niin suurta roolia, vaan he muutenkin pariutuvat toisenlaisin perustein. Hyvin suurelle osalle riittää, että seksi on sellaista perushyvää, jossa kumpikin huomioi toista ja mieluiten saa orgasmin. Jos kumpikin on edes jossain määrin kokeilunhaluinen ja intohimoinen, voidaan sitten silloni tällöin seksileikeissäö kokeilla erilaisia dynamiikkoja ja muita juttuja, ja tätä kautta kumpikin pääsee välillä toteuttamaan omia mieltymyksiään, fetissejään ja seksuaalista persoonaansa (tosin kaikki eivät tee tällaistakaan, jollekin ihan vaan perusrakastelu riittää).
Summa summarum: valtaosalla pareista seksi ei ole sitä, että toinen dominoi ja toinen alistuu. Heistä silti joillain näitä rooleja välillä kokeillaan ja vaihdellaan. Jos on löytänyt ihanan kumppanin, jonka kanssa on hyvä olla, isolle osalle tämä riittää. Vaikka olisi "luontaisesti alistuva" voi riittää, että voi toteuttaa tätä vaikka kerran kuukaudessa, ja kerran kuukaudessa jaksaa vastaavasti toisen mieliksi ottaa dominoivan roolin, ja loppuaika kuukaudesta pärjätään siten, että harrastetaan kumpaakin huomioivaa seksiä, jossa pyritään antamaan toiselle orgasmi. Oma mielikuvitus voi hoitaa loput, ja fantasioita voi käyttää apuna.
En sano, että tämä olisi ihanteellista, mutta veikkaan, että tämä on aika lailla realismia. Monelle se riittää, sinulle ilmeisesti ei. Monelle se kuitenkin voi olla ainoa realistinen ratkaisu, koska monikaan ei voi sillä lailla valikoida ja loputtomiin etsiä seksuaalisesti juuri täydellistä kumppania, kun suhteelta halutaan samalla kaikkea muutakin, on kenties toiveita perheen perustamisesta, jne. Toki, jos hyvä tuuri käy, löytyykin sellainen kumppani, jonka kanssa matchaa seksuaalisestikin täydellisesti. Uskallan veikata, että nämä ovat vähemmistössä niiden kohdalla, joilla on jotain muitakin mieltymyksiä kuin "perusseksi riittää" - tällaisiakin on, ja he toki löytävät seksuaalisesti sopivan kumppanin helpoiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa palstalaiset.
Keskustelu näyttää sellaiselta kuin yleensäkin :D
Tuo alistuminen on oikeasti hyvä ja vaiettu aihe. Minä olen luontaisesti alistuva mies, ja se on melkoinen pulma parisuhteen kannalta. Minulla ei ole ollut suuria vaikeuksia löytää parisuhdetta ja kivaa kumppania, mutta seksuaalisesti yhteensopivaa naista en ole tavannut koskaan. Siis dominoivaa naista.
Edellinen, ja todennäköisesti viimeinen, parisuhteeni kesti 5 vuotta. Kaikki meni muuten hyvin paitsi seksi oli samaa mitä se on ollut kaikkien kanssa. Kun alan vähänkään käyttäytymään itselleni luontaisesti, on se välitön turn-off. Siispä palaan oppimaani moodiin. Liikkeet, katse, ilmeet, ääntely, kaikki on näytelmää. Suoritus jossa maskuliinisen miehen rooli ei saa pettää hetkeksikään.
Lopulta en jaksanut sitä enää, asia puhuttiin läpi ja erottiin kyynelet silmissä. Rakkautta oli yhä jäljellä, mutta en voinut jatkaa noin. Ei se ollut rehellistä meistä kumpaakaan kohtaan.
En varmasti ole ainoa. Naisissa dominoivuus on todella harvinainen piirre, joten väistämättä moni muukin miesystävä ja aviomies feikkaa koska on oppinut että muuten seksielämä loppuu. Jostain syystä miehille tämä on makuasia, naisille lähes omituinen fetissi ja biologinen poikkeama.
Joten tässä sitä ollaan.
M, 32v
Arvostan sitä, että kerrot omakohtaisista kokemuksistasi etkä jostain myyttisestä miehestä ja vielä myyttisemmästä naisesta, harmi että noinkin moni katsoi kirjoituksesi alapeukun arvoiseksi.
Tuo on varmaan tilastollinen fakta, että naisissa dominoivuus on harvinainen piirre, ja silloin seksuaalisesti yhteensopivan kumppanin löytäminen on sinulle ja kaltaisillesi miehille vaikeaa. Se on ikävää mutta se on myös asia, jolle kukaan meistä ei voi mitään.
Toivon, että löydät etsimäsi.
Tuo saattaa olla totta, jos kyseessä on pelkästään seksistä. Parisuhdeasioissahan lähes 100% suomalaisista naisista ovat dominoivia. Eilen juuri viimeksi sain tahtomattanikin kuulla ja nähdä tuollaista dominattia, kun käskytti sekä ukkoaan, että kolmea kakaraansa isoon ääneen ja näin, miten moni muukin meidän perheen lisäksi tunsivat myötähäpeää matamin puolesta.
Todennäköisesti heillä oli pirunmoinen kiire tms ja matami yksin vastuussa siitä että homma saadaan toimimaan. Isä asemoinut itsensä dominantin käskytettäväksi, mukavan vaivattomaan miesvauvan elämään. Ei tarvitse kuin sluibailla ja välillä ottaa vastaan vähän huutoa, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa palstalaiset.
Keskustelu näyttää sellaiselta kuin yleensäkin :D
Tuo alistuminen on oikeasti hyvä ja vaiettu aihe. Minä olen luontaisesti alistuva mies, ja se on melkoinen pulma parisuhteen kannalta. Minulla ei ole ollut suuria vaikeuksia löytää parisuhdetta ja kivaa kumppania, mutta seksuaalisesti yhteensopivaa naista en ole tavannut koskaan. Siis dominoivaa naista.
Edellinen, ja todennäköisesti viimeinen, parisuhteeni kesti 5 vuotta. Kaikki meni muuten hyvin paitsi seksi oli samaa mitä se on ollut kaikkien kanssa. Kun alan vähänkään käyttäytymään itselleni luontaisesti, on se välitön turn-off. Siispä palaan oppimaani moodiin. Liikkeet, katse, ilmeet, ääntely, kaikki on näytelmää. Suoritus jossa maskuliinisen miehen rooli ei saa pettää hetkeksikään.
Lopulta en jaksanut sitä enää, asia puhuttiin läpi ja erottiin kyynelet silmissä. Rakkautta oli yhä jäljellä, mutta en voinut jatkaa noin. Ei se ollut rehellistä meistä kumpaakaan kohtaan.
En varmasti ole ainoa. Naisissa dominoivuus on todella harvinainen piirre, joten väistämättä moni muukin miesystävä ja aviomies feikkaa koska on oppinut että muuten seksielämä loppuu. Jostain syystä miehille tämä on makuasia, naisille lähes omituinen fetissi ja biologinen poikkeama.
Joten tässä sitä ollaan.
M, 32v
Arvostan sitä, että kerrot omakohtaisista kokemuksistasi etkä jostain myyttisestä miehestä ja vielä myyttisemmästä naisesta, harmi että noinkin moni katsoi kirjoituksesi alapeukun arvoiseksi.
Tuo on varmaan tilastollinen fakta, että naisissa dominoivuus on harvinainen piirre, ja silloin seksuaalisesti yhteensopivan kumppanin löytäminen on sinulle ja kaltaisillesi miehille vaikeaa. Se on ikävää mutta se on myös asia, jolle kukaan meistä ei voi mitään.
Toivon, että löydät etsimäsi.
Tuo saattaa olla totta, jos kyseessä on pelkästään seksistä. Parisuhdeasioissahan lähes 100% suomalaisista naisista ovat dominoivia. Eilen juuri viimeksi sain tahtomattanikin kuulla ja nähdä tuollaista dominattia, kun käskytti sekä ukkoaan, että kolmea kakaraansa isoon ääneen ja näin, miten moni muukin meidän perheen lisäksi tunsivat myötähäpeää matamin puolesta.
Mutta ovatko sitä omasta halustaan?
Minä en ole havainnut omissa parisuhteissani että kukaan olisi halunnut dominoida tai käskyttää. Jotkut tekevät niin koska kokevat että on pakko, jos "Ukko" ei saa riittävästi aikaiseksi, tai jos käsitykset siitä miten asioiden pitäisi olla eivät kohtaa.
Tuossa asiassa ei koskaan ollut ongelmia. Asiat puhuttiin halki (minun aloitteestani) heti, niin ei jatkossa tarvinnut kiistellä pyykkäysvuoroista tai siitä luistaako jompi kumpi siivoamisen kanssa.
M, 32v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa palstalaiset.
Keskustelu näyttää sellaiselta kuin yleensäkin :D
Tuo alistuminen on oikeasti hyvä ja vaiettu aihe. Minä olen luontaisesti alistuva mies, ja se on melkoinen pulma parisuhteen kannalta. Minulla ei ole ollut suuria vaikeuksia löytää parisuhdetta ja kivaa kumppania, mutta seksuaalisesti yhteensopivaa naista en ole tavannut koskaan. Siis dominoivaa naista.
Edellinen, ja todennäköisesti viimeinen, parisuhteeni kesti 5 vuotta. Kaikki meni muuten hyvin paitsi seksi oli samaa mitä se on ollut kaikkien kanssa. Kun alan vähänkään käyttäytymään itselleni luontaisesti, on se välitön turn-off. Siispä palaan oppimaani moodiin. Liikkeet, katse, ilmeet, ääntely, kaikki on näytelmää. Suoritus jossa maskuliinisen miehen rooli ei saa pettää hetkeksikään.
Lopulta en jaksanut sitä enää, asia puhuttiin läpi ja erottiin kyynelet silmissä. Rakkautta oli yhä jäljellä, mutta en voinut jatkaa noin. Ei se ollut rehellistä meistä kumpaakaan kohtaan.
En varmasti ole ainoa. Naisissa dominoivuus on todella harvinainen piirre, joten väistämättä moni muukin miesystävä ja aviomies feikkaa koska on oppinut että muuten seksielämä loppuu. Jostain syystä miehille tämä on makuasia, naisille lähes omituinen fetissi ja biologinen poikkeama.
Joten tässä sitä ollaan.
M, 32v
Tuo on sinulle selkeästi tosi tärkeä osa omaa seksuaalisuuttasi, joten varmaan paras ratkaisu on yrittää etsiä seksuaalisesti itselle sopiva kumppani. Kuitenkin yllättävän monella naisella ja miehellä pariutumisessa seksuaalinen yhteensopivuus ei nouse noin keskeiselle sijalle. Ensinnäkään monella ei edes tule mahdollisia kumppaniehdokkaita elämässä niin paljon vastaan, että nämä olisivat kaikilta osin täydellisiä, ja toisaalta ihmiset ihastuvat usein ennen kuin selviää, kuinka hyvin seksuaalisesti sopivat yhteen. Monella ei seksi edes näyttele niin suurta roolia, vaan he muutenkin pariutuvat toisenlaisin perustein. Hyvin suurelle osalle riittää, että seksi on sellaista perushyvää, jossa kumpikin huomioi toista ja mieluiten saa orgasmin. Jos kumpikin on edes jossain määrin kokeilunhaluinen ja intohimoinen, voidaan sitten silloni tällöin seksileikeissäö kokeilla erilaisia dynamiikkoja ja muita juttuja, ja tätä kautta kumpikin pääsee välillä toteuttamaan omia mieltymyksiään, fetissejään ja seksuaalista persoonaansa (tosin kaikki eivät tee tällaistakaan, jollekin ihan vaan perusrakastelu riittää).
Summa summarum: valtaosalla pareista seksi ei ole sitä, että toinen dominoi ja toinen alistuu. Heistä silti joillain näitä rooleja välillä kokeillaan ja vaihdellaan. Jos on löytänyt ihanan kumppanin, jonka kanssa on hyvä olla, isolle osalle tämä riittää. Vaikka olisi "luontaisesti alistuva" voi riittää, että voi toteuttaa tätä vaikka kerran kuukaudessa, ja kerran kuukaudessa jaksaa vastaavasti toisen mieliksi ottaa dominoivan roolin, ja loppuaika kuukaudesta pärjätään siten, että harrastetaan kumpaakin huomioivaa seksiä, jossa pyritään antamaan toiselle orgasmi. Oma mielikuvitus voi hoitaa loput, ja fantasioita voi käyttää apuna.
En sano, että tämä olisi ihanteellista, mutta veikkaan, että tämä on aika lailla realismia. Monelle se riittää, sinulle ilmeisesti ei. Monelle se kuitenkin voi olla ainoa realistinen ratkaisu, koska monikaan ei voi sillä lailla valikoida ja loputtomiin etsiä seksuaalisesti juuri täydellistä kumppania, kun suhteelta halutaan samalla kaikkea muutakin, on kenties toiveita perheen perustamisesta, jne. Toki, jos hyvä tuuri käy, löytyykin sellainen kumppani, jonka kanssa matchaa seksuaalisestikin täydellisesti. Uskallan veikata, että nämä ovat vähemmistössä niiden kohdalla, joilla on jotain muitakin mieltymyksiä kuin "perusseksi riittää" - tällaisiakin on, ja he toki löytävät seksuaalisesti sopivan kumppanin helpoiten.
Jos on dominoiva nainen, ei ole vaikeuksia löytää täydellistä matchia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi tulla uutena asiana miehille, että ne treffit sovitaan vuorovaikutuksessa sen viestittelykumppanin kanssa? Ei mikään deittisovellus ole katalogi, josta otetaan hyllyltä tuote käyttöön. Keskustelutaidot ja sosiaalinen kyvykkyys on edellytys ihmissuhteen muodostamiselle. Ymmärrän, että voi olla ujo ja eihän kaikki ihmiset ole sanavalmiita. Se ei haittaa yhtään, jos kuitenkin ihmisestä huokuu hyväntahtoisuus ja halu tutustua molempien ehdoilla. Moni vänkkääjä tarkastelee tilannetta vain omasta perspektiivistään ja antaa itsestään kuvan uhkaavana jyränä, jonka kanssa kaikesta sopiminen on vaikeaa. Ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös joustavuus ja toisen kuuntelu.
Ihmissuhdetaitojen puute on miehillä keskeinen syy sinkkuuteen.
Eli tarkoittaa käytännössä sitä, ettei mies ymmärrä mitä suomalainen nainen tarkoittaa, eikä osaa olla kaikesta samaa mieltä. Eräänlainen kielimuuri siis.
Suomalainen mies ei välttämättä älyä tuoda kukkia ja kävelee naisensa edellä. Todistetusti muunkaan maalaiset naiset eivät aina ymmärrä.
Suomalaisilla naisilla kun todistetusti on niin suuremma enemmistöllä mt-ongelmia, niin kukkien vieminen saattaa käynnistää epäilykset, että mies on pettänyt. Laittakaa ensin päänne kuntoon ja sitten vasta toivotte kukkayllätyksiä.
No jos ensin ollaan menty +10v ilman kukkia, niin tottakai siinä kohtaa yllättäen tuodut kukat nostaa epäilykset.
Miksi ihmeessä? Jos olisin nainen, olisin iloinen, että vihdoinkin yli 10v:n jälkeen olen tehnyt jotain sellaista, että mies päätti ilahduttaa kukkakimpulla.
Koska sellaista ei tapahdu, että mies, joka ei ole koskaan ollut mitenkään romanttinen tuo yhtäkkiä 10v jälkeen ensimmäisen kerran kukkia. Mies on käynyt päässään läpi jonkinlaisen prosessin tullakseen yhtäkkiä, täysin luonteensa vastaisesti siihen tulokseen, että ostaa kumppanilleen kukkia. Jos se ei olisi luonteensa vastaista, hän olisi ostanut niitä jo aiemminkin. Jokin on siis muuttunut. Mikä? Onko mies kokenut "läheltä piti"-tilanteen ja sisäistänyt kuolevaisuutensa (ei, tietäisin siitä)? Olenko kertonut suunnittelevani eroa (en)? Onko hän hairahtanut pikkujouluissa (en tiedä)? Mikä on siis ollut se sysäävä tekijä, joka on yhtäkkiä saanut miehen muuttamaan toimintaansa? Kerro sinä.
Minä en yleensä ostele kukkia. Enkä ole koskaan edes haaveillut, että loukkaisin vaimoani niin syvästi, että pettäisin. Tykkään yllättää hänet muilla keinoilla silloin tällöin. Joskus kuitenkin olen nähnyt kauppareissulla niin kivan näköisen kukkakimpun, että olen ostanut sen, koska tiedän, että rakas kaunottareni ilahtuisi siitä. Ei siihen sen kummempaa syytä tarvita. Tosin vaimoni onkin ihan tervepäinen, eikä kärsi vainoharhoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten tuo miehen alistuminen on sellainen tabu?
En ole kertaakaan nähnyt miehen kirjoitusta jota ei olisi alapeukutettu ihan totaalisesti.
Tuokin oli asiallinen kirjoitus omista kokemuksista, ei naisten haukkumista. Alapeukutusta.
Jos kirjoitetaan tutkimuksista ja linkataan lähteet. Alapeukutusta.
Meininki on kuin joku alkaisi lukea Mustaa Raamattua kesken jumalanpalveluksen.
Varmaan se, että joku on rakentanut oman seksuaalisuutensa niin tarkasti omaan pieneen lokeroonsa, eikä mikään muu kuin se lokeron sisällä tapahtuva aktiviteetti tunnu muulta kuin feikkaamiselta. Vaikka itse voisin joskus leikkiä miehen kanssa domina -roolileikkejä, niin en mä silti voisi olla kumppanin kanssa, joka on noin syvällä siinä yhdessä poterossa. Kaipaisin kumppaniltani enemmän monipuolisuutta ja joustavuutta.
En allekirjoita tuota.
Alistuminen ei ole fetissi, eli jotain mitä tarvitsen pystyäkseni seksiin. Onhan tässä taustalla vuosien kokemus seksistä jossa minä olin useammin se vievä osapuoli.
Oli siinä mukaviakin hetkiä. Se kun välillä molemmat veivät vuorollaan oli sinänsä mahtavaa. Silloinkin vain joutui pitämään roolia yllä ettei katsoisi liian koiranpentumaisesti, ääntelisi epämiehekkäästi, tms.
Muutenhan en halua mitään erikoista elämäntapaa. Enkä Justiinaa, joka taisi olla vätysmieheensä kyllästynyt nainen eikä mikään domina.
M, 32v
Eikö tuollainen vuorottelu voisi kuitenkin olla ihan hyvä vaihtoehto, jos ykkösvaihtoehtoa ei löydy? Kai ne katseet ja ääntelyt voisi ihan oppia, että välillä seksissä pystyy leikkimään dominoivan roolissa - seksiinhän voisi muutenkin suhtautua välillä kuin aikuisten leikkinä. Ei se nyt maata kaada, jos alussa on vaikea ottaa se rooli, joka ei tule luonnostaan, mutta samalla tavalla kuin sitä jaksaa antaa toiselle suuseksiä pitkäänkin saadakseen tälle orgasmin, niin eikö samalla tavalla jaksaisi panostaa siihen roolileikkiinkin? Saahan sitten vastaavasti itse välillä heittäytyä siihen rooliin, joka on itselle luontaisin.
Kirjoitin äsken jo pitkän pätkän siitä, miten ei pariskunnilla aina muutenkaan mene kaikki seksuaaliset toiveet ihan täysin yksiin. Niitä voi sitten vuorotella, ja välillä voi olla ihan muutakin seksiä. Ei jhoka seksikerran tarvitse palvella juuri itseä täydellisesti - välillä voi olla kumppanin vuoro, sitten taas myöhemmin oma vuoro.
Suosittelisin tällaista ratkaisua sitten kuitenkin, jos dominaa ei löydy. Vaikka toki toivon, että löydät sellaisen, jonka kanssa toiveet ja taipumukset osuisivat täydellisesti yksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa palstalaiset.
Keskustelu näyttää sellaiselta kuin yleensäkin :D
Tuo alistuminen on oikeasti hyvä ja vaiettu aihe. Minä olen luontaisesti alistuva mies, ja se on melkoinen pulma parisuhteen kannalta. Minulla ei ole ollut suuria vaikeuksia löytää parisuhdetta ja kivaa kumppania, mutta seksuaalisesti yhteensopivaa naista en ole tavannut koskaan. Siis dominoivaa naista.
Edellinen, ja todennäköisesti viimeinen, parisuhteeni kesti 5 vuotta. Kaikki meni muuten hyvin paitsi seksi oli samaa mitä se on ollut kaikkien kanssa. Kun alan vähänkään käyttäytymään itselleni luontaisesti, on se välitön turn-off. Siispä palaan oppimaani moodiin. Liikkeet, katse, ilmeet, ääntely, kaikki on näytelmää. Suoritus jossa maskuliinisen miehen rooli ei saa pettää hetkeksikään.
Lopulta en jaksanut sitä enää, asia puhuttiin läpi ja erottiin kyynelet silmissä. Rakkautta oli yhä jäljellä, mutta en voinut jatkaa noin. Ei se ollut rehellistä meistä kumpaakaan kohtaan.
En varmasti ole ainoa. Naisissa dominoivuus on todella harvinainen piirre, joten väistämättä moni muukin miesystävä ja aviomies feikkaa koska on oppinut että muuten seksielämä loppuu. Jostain syystä miehille tämä on makuasia, naisille lähes omituinen fetissi ja biologinen poikkeama.
Joten tässä sitä ollaan.
M, 32v
Tuo on sinulle selkeästi tosi tärkeä osa omaa seksuaalisuuttasi, joten varmaan paras ratkaisu on yrittää etsiä seksuaalisesti itselle sopiva kumppani. Kuitenkin yllättävän monella naisella ja miehellä pariutumisessa seksuaalinen yhteensopivuus ei nouse noin keskeiselle sijalle. Ensinnäkään monella ei edes tule mahdollisia kumppaniehdokkaita elämässä niin paljon vastaan, että nämä olisivat kaikilta osin täydellisiä, ja toisaalta ihmiset ihastuvat usein ennen kuin selviää, kuinka hyvin seksuaalisesti sopivat yhteen. Monella ei seksi edes näyttele niin suurta roolia, vaan he muutenkin pariutuvat toisenlaisin perustein. Hyvin suurelle osalle riittää, että seksi on sellaista perushyvää, jossa kumpikin huomioi toista ja mieluiten saa orgasmin. Jos kumpikin on edes jossain määrin kokeilunhaluinen ja intohimoinen, voidaan sitten silloni tällöin seksileikeissäö kokeilla erilaisia dynamiikkoja ja muita juttuja, ja tätä kautta kumpikin pääsee välillä toteuttamaan omia mieltymyksiään, fetissejään ja seksuaalista persoonaansa (tosin kaikki eivät tee tällaistakaan, jollekin ihan vaan perusrakastelu riittää).
Summa summarum: valtaosalla pareista seksi ei ole sitä, että toinen dominoi ja toinen alistuu. Heistä silti joillain näitä rooleja välillä kokeillaan ja vaihdellaan. Jos on löytänyt ihanan kumppanin, jonka kanssa on hyvä olla, isolle osalle tämä riittää. Vaikka olisi "luontaisesti alistuva" voi riittää, että voi toteuttaa tätä vaikka kerran kuukaudessa, ja kerran kuukaudessa jaksaa vastaavasti toisen mieliksi ottaa dominoivan roolin, ja loppuaika kuukaudesta pärjätään siten, että harrastetaan kumpaakin huomioivaa seksiä, jossa pyritään antamaan toiselle orgasmi. Oma mielikuvitus voi hoitaa loput, ja fantasioita voi käyttää apuna.
En sano, että tämä olisi ihanteellista, mutta veikkaan, että tämä on aika lailla realismia. Monelle se riittää, sinulle ilmeisesti ei. Monelle se kuitenkin voi olla ainoa realistinen ratkaisu, koska monikaan ei voi sillä lailla valikoida ja loputtomiin etsiä seksuaalisesti juuri täydellistä kumppania, kun suhteelta halutaan samalla kaikkea muutakin, on kenties toiveita perheen perustamisesta, jne. Toki, jos hyvä tuuri käy, löytyykin sellainen kumppani, jonka kanssa matchaa seksuaalisestikin täydellisesti. Uskallan veikata, että nämä ovat vähemmistössä niiden kohdalla, joilla on jotain muitakin mieltymyksiä kuin "perusseksi riittää" - tällaisiakin on, ja he toki löytävät seksuaalisesti sopivan kumppanin helpoiten.
Jos on dominoiva nainen, ei ole vaikeuksia löytää täydellistä matchia.
Tietenkin aina jotkut löytävät haluamansa helpommin kuin toiset. Ei kannata verrata muihin kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Kaikki matchit on potentiaalisesti puolimatkassa treffeille, mutta sitten osalla alkaa se inttäminen. ”Oletko huomenna toipunut flunssasta, voidaanko tavata”, ”tavataan mieluiten ennen tiistaita”. Sosiaalisesti kyvykäs tyyppi esittää asian houkuttelevammin ja pääsee treffeille. Esim, ”haluaisitko lähteä kanssani sushille joku ilta?” Ja pam, sulla on deitit.
Jep, tämä, ja lisäisin vielä miehet, jotka sanovat koska ja missä tavataan, esim ”vien sinut ravintolaan x syömään, tavataan klo 7 Forumin ovella” Just, ei tavata. Haluan vähintään päästä sanomaan, millaisesta ruuasta tykkään, yllätys.
Noi jyrät on PUA-oppineita. Aina kun kuulet suoran ehdotuksen 👉 juokse
No tuota, kun ne asiat ei muuten etene ellei niitä suoraan naiselle lado nokan eteen. Joku "Lähtisitkö kanssani joskus treffeille" ei vie yhtään mihinkään, toki nainen siihen voi vastata joo mutta siihenpä se jää. Ei tule naisen puolelta mitään ehdotuksia päivälle tai mitään.
Voi apua. Asiat voi hoitaa monella tavalla.
Esimerkki 1:
Vien sut syömään huomena klo 18 Mäkkäriin.
- Anteeksi mutta en valitettavasti pääse.
Esimerkki 2:
Kiinnostaisiko sinua nähdä joskus?
- Joo, olisi kivaa.
Haluaisitko vaikka lähteä syömään kanssani?
- Joo, mielelläni.
Onko sinulla joku paikka minne haluaisit syömään?
- Ei ole mitään väliä, päätä sinä!
No onko Mäkkäri ihan kamala ajatus?
- Ei ollenkaan, sopii tosi hyvin!
Kiva! Mihin kellonaikaan sinulle sopisi?
- No pääsen töistä klo 16
Okei. Olisiko kello 18 sopiva aika?
- Joo, sopii hyvin!
Miksi mies kuvittelee että kaikki tarjotaan hänelle kultalautasella tuosta noin vaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi tulla uutena asiana miehille, että ne treffit sovitaan vuorovaikutuksessa sen viestittelykumppanin kanssa? Ei mikään deittisovellus ole katalogi, josta otetaan hyllyltä tuote käyttöön. Keskustelutaidot ja sosiaalinen kyvykkyys on edellytys ihmissuhteen muodostamiselle. Ymmärrän, että voi olla ujo ja eihän kaikki ihmiset ole sanavalmiita. Se ei haittaa yhtään, jos kuitenkin ihmisestä huokuu hyväntahtoisuus ja halu tutustua molempien ehdoilla. Moni vänkkääjä tarkastelee tilannetta vain omasta perspektiivistään ja antaa itsestään kuvan uhkaavana jyränä, jonka kanssa kaikesta sopiminen on vaikeaa. Ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös joustavuus ja toisen kuuntelu.
Ihmissuhdetaitojen puute on miehillä keskeinen syy sinkkuuteen.
Eli tarkoittaa käytännössä sitä, ettei mies ymmärrä mitä suomalainen nainen tarkoittaa, eikä osaa olla kaikesta samaa mieltä. Eräänlainen kielimuuri siis.
Suomalainen mies ei välttämättä älyä tuoda kukkia ja kävelee naisensa edellä. Todistetusti muunkaan maalaiset naiset eivät aina ymmärrä.
Suomalaisilla naisilla kun todistetusti on niin suuremma enemmistöllä mt-ongelmia, niin kukkien vieminen saattaa käynnistää epäilykset, että mies on pettänyt. Laittakaa ensin päänne kuntoon ja sitten vasta toivotte kukkayllätyksiä.
No jos ensin ollaan menty +10v ilman kukkia, niin tottakai siinä kohtaa yllättäen tuodut kukat nostaa epäilykset.
Miksi ihmeessä? Jos olisin nainen, olisin iloinen, että vihdoinkin yli 10v:n jälkeen olen tehnyt jotain sellaista, että mies päätti ilahduttaa kukkakimpulla.
Koska sellaista ei tapahdu, että mies, joka ei ole koskaan ollut mitenkään romanttinen tuo yhtäkkiä 10v jälkeen ensimmäisen kerran kukkia. Mies on käynyt päässään läpi jonkinlaisen prosessin tullakseen yhtäkkiä, täysin luonteensa vastaisesti siihen tulokseen, että ostaa kumppanilleen kukkia. Jos se ei olisi luonteensa vastaista, hän olisi ostanut niitä jo aiemminkin. Jokin on siis muuttunut. Mikä? Onko mies kokenut "läheltä piti"-tilanteen ja sisäistänyt kuolevaisuutensa (ei, tietäisin siitä)? Olenko kertonut suunnittelevani eroa (en)? Onko hän hairahtanut pikkujouluissa (en tiedä)? Mikä on siis ollut se sysäävä tekijä, joka on yhtäkkiä saanut miehen muuttamaan toimintaansa? Kerro sinä.
Vaikkapa mies on marketissa törmännyt tuttuunsa, jolla on korissa kimppu kukkia ja hän sanoo miehelle, että nyt on tulppaanit tarjouksessa, ostahan sinäkin kotiin piristykseksi.
Toisen ilahduttaminen ei aina tarkoita romanttista tekoa, syy voi olla ihan pelkkä ilahduttaminen. Ihan samoin minä voin huomata kaupassa mainoksen uudesta salmiakkisekoituksesta ja ostan sellaisen miehelle, koska hän tykkää salmiakista. Miehelle tuskin tulee mieleen, että minulla on jotain salattavaa tai olen täpärästi selvinnyt läheltä piti -tilanteesta.
Jos mies ei ole aiemmin ollut ilahduttavaa tyyppiä? Ja jos osti tulppaaneita tarjouksen takia, niin kyllä se niin varmaan kertoisi, että "oli tulppaanit tarjouksessa, niin ostin piristykseksi". Ja vaikea kuvitella, että ne eivät olisi olleet tarjouksessa kertaakaan aiemmin 10v aikana. Oletko sä ostanut salmiakkia ensimmäisen kerran miehellesi 10v suhteen alkamisen jälkeen? Miksi? Saitko vasta sitten tietää hänen pitävän salmiakista? Vai oliko salmiakki vasta sitten tarjouksessa?
Ihmiset nyt tuppaavat muuttua vuosien myötä. Olen itse pitkässä parisuhteessa ja olen huomannut sen sekä itsessäni että puolisossani. Mies tuo nykyisin joskus minulle kukkia vaikken varmaan 15 ensimmäisen vuoden aikana saanut niitä kuin yhden kerran. Sekin johtui siitä, että mies sai kukat ilmaiseksi, mutta silti minä niistä ilahduin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kuvitellaan keskustelun tarkoittavan treffejä ja varsinaisten treffien seurustelua. Nainen vaarantaa oman turvallisuutensa lähtemällä fyysisille treffeille.
Ajatteleeko naiset oikeasti noin että jokainen mies on vaarallinen? Eikös tuo ole aika vainoharhaista?
Ei ole, vaan realismia. Sinä et ymmärrä, miten vaarallinen paikka maailma on naisille.
Tuohan on sama asia kun itse ajattelisin että joka nainen pettää kun tähän mennessä joka suhteessa nainen on pettänyt. Suomi ei kuitenkaan ole koko maailma johon vertaat ja täällä on hieman eri meno kuin muualla
Luitko ollenkaan? Miehet paljastaa itsensä viestien välityksellä.
Luin kyllä, ihmettelen vaan tuota ajattelu mallia että syytetään kaikkia ihan varmuuden vuoksi suomessakin kun jossain muualla kun suomessa on vaarallista
Kuule, Suomessa ON vaarallista ja jokainen nainen tietää tämän. Ja toisin kun jonnet väittää, kenenkään otsassa ei lue että VAARA.
Lakikin sanoo että syytön kunnes toisin todistetaan mutta jännästi naiset ajattelee että syyllinen jos ei toisin todisteta.
Niin. Naisen pitää olla reilu miehille ja heittää itsepuolustusvaisto kokonaan syrjään. Epäile miestä vaaralliseksi vasta sitten, kun se on hakannut tai r41 s kannut sut. Muuten mehille tulee paha mieli.
2000-luvulla luin noita evoluutiopsykologiakirjoja sun muita valtavirran selityksiä naisten käytökselle ja siitä jäi mieleen tuo, että vieras mies on naiselle "uhka".
2010-luvulla internetin trendien kehittyessä tämä asettui vähän uusiin raameihin ja ymmärsin lopullisesti ulkonäön merkityksen; "uhka", "creepy" yms. on koodikieltä rumalle tai tavikselle ainakin osittain.
Chadfishingiä harrastaneet miehet ovat todistaneet, että kun laittaa miesmallin kuvan ja kertoo keksityn lapsen hyväksikäyttötaustan, yhteydenottoja tulee silti valtavasti. Komeilla rikollisillakin riittää seuraa.
Uhka = ruma
Creepy = ruma
Outo = ruma, lyhyt, vanha, kalju
Noloa paljastaa tämä, mutta maailma on ihan hirveän paljon vaarallisempi paikka miehille (hups). Miehet tekevät lähes kaikki vaaralliset työt ja 90% siiviliurotöistä. Suurin osa väkivallasta kohdistuu miehiin. Ainoastaan mies pakotetaan sotimaan ja ainoastaan mies ympärileikataan, jos uskonto sitä vaatii.
Ei ole kyse siitä kenelle maailma on vaarallisempi, vaan siitä KUKA/KETKÄ on naisille vaarallisimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten tuo miehen alistuminen on sellainen tabu?
En ole kertaakaan nähnyt miehen kirjoitusta jota ei olisi alapeukutettu ihan totaalisesti.
Tuokin oli asiallinen kirjoitus omista kokemuksista, ei naisten haukkumista. Alapeukutusta.
Jos kirjoitetaan tutkimuksista ja linkataan lähteet. Alapeukutusta.
Meininki on kuin joku alkaisi lukea Mustaa Raamattua kesken jumalanpalveluksen.
Varmaan se, että joku on rakentanut oman seksuaalisuutensa niin tarkasti omaan pieneen lokeroonsa, eikä mikään muu kuin se lokeron sisällä tapahtuva aktiviteetti tunnu muulta kuin feikkaamiselta. Vaikka itse voisin joskus leikkiä miehen kanssa domina -roolileikkejä, niin en mä silti voisi olla kumppanin kanssa, joka on noin syvällä siinä yhdessä poterossa. Kaipaisin kumppaniltani enemmän monipuolisuutta ja joustavuutta.
En allekirjoita tuota.
Alistuminen ei ole fetissi, eli jotain mitä tarvitsen pystyäkseni seksiin. Onhan tässä taustalla vuosien kokemus seksistä jossa minä olin useammin se vievä osapuoli.
Oli siinä mukaviakin hetkiä. Se kun välillä molemmat veivät vuorollaan oli sinänsä mahtavaa. Silloinkin vain joutui pitämään roolia yllä ettei katsoisi liian koiranpentumaisesti, ääntelisi epämiehekkäästi, tms.
Muutenhan en halua mitään erikoista elämäntapaa. Enkä Justiinaa, joka taisi olla vätysmieheensä kyllästynyt nainen eikä mikään domina.
M, 32v
No sinuna ehkä hakisin kumppania jostain seksuaalisesti avoimempien ihmisten piireistä. Kyllä ainakin itse uskoisin kykeneväni välillä tuollaisiin roolileikkeihin, jos se olisi rakastamalleni miehelle tärkeää. Uskoisin myös, että se olisi helpompaa naiselle, jos jo aika varhaisessa vaiheessa keskustelisitte avoimesti. Luulen, että suurimmalle osalle naisista ongelma on epävarmuudessa ja vieraudessa. Se ei ole naiselle luonteva tilanne, meillä ei ole yhtä paljon testosteronia, olemme fyysisesti (yleensä) pienempiä ja ulkopuolinen esimerkki yleensä näyttää naiset ennemminkin alistuvia kuin dominoivina, eikä meitä kasvateta siihen. Täälläkin noi miehet ovat hyvin vahvasti sisäistäneet sen ajatuksen, että miehen tehtävä on dominoida. Eli vaikka se ei ole oma juttu, ainakin rooli on teille selvä näin päin. Jos sä tavallaan yhtäkkiä pistät naisen tilanteeseen, jossa se ei ole koskaan aiemmin ollut, hänelle voi tuottaa vaikeuksia "näytellä roolinsa" niin että hän itse kykenee uskomaan siihen ja kokee tietävänsä mitä tekee. Se varmasti vaatii harjoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palasin pitkästä aikaa nettideiteille. Huomasin saman kuin muutkin, ja parahdin ääneen 'ai niin tää olikin tätä'. Edes lyhyttä selvällä suomenkielellä kirjoitettua tekstiä ei viitsitty lukea. Jouduin joka kerta kertomaan samat jutut aina vain uudelleen. Tapaaminenkin olisi pitänyt järjestyä siltä istumalta.
Luovutin.Ja miehet, sen verran sitä pelisilmää että älkää ehdottako sitä tapaamista kotiin. Se lyö naiselle heti melkoisen jarrun. Hän voi jatkaa vielä kirjoittelua, josko se sittenkin tästä mutta kun seuraavassa viestissä tulee se jonkun mainitsema selänpesuviittaus, peli on vihelletty poikki.
Tähän liittyy useampi asia.
Jos naista ahdistaa tuommoinen, hän on voinut laittaa miehen elättäjäkategoriaan ulkonäön perusteella ja pöyristyy siitä, että mies ei "ymmärrä" olevansa elättäjä eikä se mies, jota kohtaan tunnetaan intohimoa.
Miehen itsevarmuus voi herättää raivoa, jos mies ei ole pitkä ja komea naisen mielestä.
Lisäksi tässä on se näkökulma, että naiset, jotka kantavat näitä sääntölistoja miehille (älä tee näin. älä tee noin, tämä on sitten virhe jne.) etsivät huippuelämystä, jossa kaikki menee hänen fantasiakäsikirjoituksensa mukaan ja siihen hänellä on tietysti oikeus.
Mutta mitä jos miehelläkin on fantasioita ja hänkin haluaa, että asiat menisivät joskus hänen mielensä mukaan? Onko se sitten jotenkin väärin? Vai onko ehkä kyse siitä, että mies etsii sitä omaa huippukokemustaan sen aikaa, kunnes se löytyy?
Moni nainen tuntuu tarkastelevan tätä asiaa vain valitsijan ja tuomarin perspektiivistä; myös mies arvioi naista ja tämän myöntyväisyyttä ja rajoja sekä luonnetta. Nainen voi "viheltää pelin poikki" ja tuntea olonsa pikkujumalaksi ja hän on sen jälkeen yhtä yksin, kuin se mieskin...kumpikaan ei saa mitään.
Yleensä kai mies on se, joka yrittää ennustaa ja arvata naisen toiveet ja saa kiitokseksi joskus jotain, mutta asetelma on sellainen, jossa mies on koko ajan kusi sukassa ja saattaa salaa vihata kumppaniaan, joka hemmoteltuna viheltää pelin poikki ensimmäisestä sanasta, jota nainen ei ymmärrä.
Ihan samalla tavalla, kuin naiset jahtaavat sitä parasta Tinderin geenichadiä voivat miehetkin jahdata tavis-Tiinaa, jonka kanssa voi keskustella rennosti omista lähtökohdistaan ilman neuvottelua, maanittelua ja diplomatiikkaa. Kyse ei ole ymmärtämättömyydestä, vaan valinnoista ja arvoista.
Worst case scenario:
Miehelle: Homma ei mene oman mielen mukaan, vaan naisen, eikä saa piparia.
Naiselle: Homma ei mene oman mielen mukaan, vaan miehen ja esim. tulee raiskatuksi.
Siinä ei muuten ole mitään vikaa, että ei saa jotain mitä ei halua. Nainen ei vihellä peliä poikki saadakseen tuntea olevansa "pikkujumala", vaan siksi, että ei halua miestä. Se kertoo sinusta ihan todella paljon, että sinun mielestä naisen pitäisi toimia itseään vastaan, jotta homma menisi miehen mielen mukaan. Kysymys ei ole sukupuoliroolesita, vaan itsemääräämisoikeudesta, joka on oikeutena koskematon ihan kaikille Suomessa. Jos joku tyyppi vaikka haluaisi tuupata sinua anneliin, niin sinulla on ihan täysi oikeus kieltäytyä. Sinä et silloin käyttäyty kuin "pikkujumala", sillä sinä vartioit vain omia oikeuksiasi ja omaa oikeuttasi koskemattomuuteen. Tämä tyyppi saattaa olla sen tason narsisti, että kuvittelee hänen halunsa ja sinun halusi olevan tässä asiassa tasa-arvoisia, mutta näin ei todellakaan ole, sillä koska kysymyksessä on sinun kehosi, vain sinun tahdollasi on merkitystä.
Jos noin on, naiset eivät ole kovin loogisia turvallisuushakuisuudessaan.
Naiset suosivat aloitteellisia, voimakkaita ja dominoivia miehiä, ja ovat valmiita etenemään heidän kanssaan nopeammin kuin muiden miesten kanssa.
Kiltin ja naista palvovan tai mikä pahinta, liin totelevaisen kanssa ei panna. Miehen kuuluu ottaa miehen rooli, dominoiva rooli.
Kiitos kun autat viinejä lentämään näytölle. Sinuna harkitsisin koomikon uraa.
Oijoi. Joo, näinhän me naiset toimitaan 😂Ja kuitenkin, jos saman olisi kirjoittanut nainen hieman eri sanoin, antaisit yläpeukkua.
Kokeillaanko?
"Kyllä minä myönnän että minusta on kuumaa kun mies uskaltaa tehdä aloitteen ja osaa ottaa tilanteen haltuun. On sellaista maskuliinista voimaa, terveellä tavalla. Mies tietää mitä haluaa, on tavoitteita elämässä. Sellaisen miehen kanssa tuntee olevansa turvassa ja voi vain heittäytyä tunteiden vietäväksi. Ja onhan se kuumaa kun mies vie seksissä!
Kuka nyt haluaisi kynnysmattomiehen jonka kanssa nainen saa jatkuvasti ottaa ohjat kun mies ei osa tai halua? Tulee mieleen tottelevainen koiranpentu.
N/46"
Siinä oli tismalleen sama asia. Vahva, aloitteellinen, dominoiva mies joka ei ole tottelevainen tai lian kiltti.
Niin eli mies jolla on normaali itsetunto? Tuohon kun lisää sitten sen että se mies kysyy ennen treffejä että käykö tämä suunnitelma. Tai seksissä että tuntuuko tämä hyvältä. Että on sellaista tarpeellista vuorovaikutusta siinä tilanteessa. Nämä ei katsos ole mitään mustavalkoisia juttuja.
Ja ihan tosi on että kukaan ei halua huonoitsetuntoista takertuvaa miestä. Sellaisen kanssa kun ei olekaan kivaa, niin kuin ei todennäköisesti ole, niin saa pelätä että se vetää itsensä kiikkuun kun sille kertoo että haluaa lopettaa suhteen. Epästabiilit ihmiset on ahdistavia. Ne pakottaa toisen ihmisen ottamaan vastuun omasta onnestaan.
Veteen piirretty viiva. Uskoisin, että suurin osa naisista haluaa miehen, joka tietyllä tavalla "ottaa ohjat". Tuo ohjien ottaminen ei kuitenkaan tarkoita, että mies vie ja nainen vikisee vaan se perustuu hyvään vuorovaikutukseen. Ehkä mieheltä odotetaan selkärankaa ja kykyä tehdä ja sanoa mitä ajattelee mutta ilman toksista jääräpäisyyttä.
M31
Eivätkö miehet toivo naiselta samaa? Eli vuorovaikutusta ja kykyä tehdä ja sanoa mitä ajattelee? Mun käsittääkseni se murjottava "joo, ei oo mikään vialla!" tai hiirulaismainen "emmätiiä, päätä sä" eivät ole mitään miesten suosikkipiirteitä naisissa noin yleisesti ottaen. Tarkoittaako tämä sitä, että jokainen mies haluaa Justiinan kaulin kädessään pistämään miestä järjestykseen? No pastalogiikan mukaan ilmeisesti kyllä.
Tietyllä tasolla, varmasti. Mutta veikkaisin, että nainen odottaa mieheltä enemmän ohjien ottamista kuin mies naiselta.
-sama
Oman kokemuksen mukaan naiset toivovat mieheltä enemmän itseohjautuvuutta ja aloitteellisuutta. Että edes joskus sen ylitsepursuavan roskapussin voisi viedä ilman, että siitä erikseen sanotaan. Mä tiedän naisia, jotka ovat täyttäneet poikaystävilleen hakupaperit kouluihin ja etsinyt niille duunipaikkoja ja kirjoittaneet niiden kanssa hakemuksia kun ei se mies muuten saa aikaiseksi. Eli voi olla, että naiset toivovat miehiltä enemmän ohjien ottamista, mutta se ainakin omissa piireissa johtuu siitä, että mies ei aina ole edes kelkassa, saatika ohjaksissa.
Hoivaamisvietti on ansa naisille, itsekin olen siihen ansaan mennyt. Eli kun ei ole lasta eikä lemmikkiä, tulee liian helposti suunnattua se huolenpidon tarve siihen mieheen. Ja eri tavoin renttujahan riittää. Harva on 100% renttu, vaan joissain asioissa ja toisissa esim. kiltti ja huolehtiva mies.
Pidemmän päälle hoivasuhde ei vaan toimi. Ei sovi seksin kanssa yhteen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa palstalaiset.
Keskustelu näyttää sellaiselta kuin yleensäkin :D
Tuo alistuminen on oikeasti hyvä ja vaiettu aihe. Minä olen luontaisesti alistuva mies, ja se on melkoinen pulma parisuhteen kannalta. Minulla ei ole ollut suuria vaikeuksia löytää parisuhdetta ja kivaa kumppania, mutta seksuaalisesti yhteensopivaa naista en ole tavannut koskaan. Siis dominoivaa naista.
Edellinen, ja todennäköisesti viimeinen, parisuhteeni kesti 5 vuotta. Kaikki meni muuten hyvin paitsi seksi oli samaa mitä se on ollut kaikkien kanssa. Kun alan vähänkään käyttäytymään itselleni luontaisesti, on se välitön turn-off. Siispä palaan oppimaani moodiin. Liikkeet, katse, ilmeet, ääntely, kaikki on näytelmää. Suoritus jossa maskuliinisen miehen rooli ei saa pettää hetkeksikään.
Lopulta en jaksanut sitä enää, asia puhuttiin läpi ja erottiin kyynelet silmissä. Rakkautta oli yhä jäljellä, mutta en voinut jatkaa noin. Ei se ollut rehellistä meistä kumpaakaan kohtaan.
En varmasti ole ainoa. Naisissa dominoivuus on todella harvinainen piirre, joten väistämättä moni muukin miesystävä ja aviomies feikkaa koska on oppinut että muuten seksielämä loppuu. Jostain syystä miehille tämä on makuasia, naisille lähes omituinen fetissi ja biologinen poikkeama.
Joten tässä sitä ollaan.
M, 32v
Arvostan sitä, että kerrot omakohtaisista kokemuksistasi etkä jostain myyttisestä miehestä ja vielä myyttisemmästä naisesta, harmi että noinkin moni katsoi kirjoituksesi alapeukun arvoiseksi.
Tuo on varmaan tilastollinen fakta, että naisissa dominoivuus on harvinainen piirre, ja silloin seksuaalisesti yhteensopivan kumppanin löytäminen on sinulle ja kaltaisillesi miehille vaikeaa. Se on ikävää mutta se on myös asia, jolle kukaan meistä ei voi mitään.
Toivon, että löydät etsimäsi.
Tuo saattaa olla totta, jos kyseessä on pelkästään seksistä. Parisuhdeasioissahan lähes 100% suomalaisista naisista ovat dominoivia. Eilen juuri viimeksi sain tahtomattanikin kuulla ja nähdä tuollaista dominattia, kun käskytti sekä ukkoaan, että kolmea kakaraansa isoon ääneen ja näin, miten moni muukin meidän perheen lisäksi tunsivat myötähäpeää matamin puolesta.
Todennäköisesti heillä oli pirunmoinen kiire tms ja matami yksin vastuussa siitä että homma saadaan toimimaan. Isä asemoinut itsensä dominantin käskytettäväksi, mukavan vaivattomaan miesvauvan elämään. Ei tarvitse kuin sluibailla ja välillä ottaa vastaan vähän huutoa, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Tuo matami räpläsi vain puhelintaan, kun mies syötti perheen pienintä. On melko varmasti vakiokalustoa myös av:lla. Käskyttäminen alkoi vasta sitten, kun mies oli pukenut muksut ja vienyt likaiset astiat pois. Minun mielestä matami on se sluibailija.
Creepy ei ole koodikieltä tavikselle tai rumalle miehelle vaan creepy-sana otetaan käyttöön kun mies lähettää kehonkielellään ristiriitaisia viestejä ja naisen tutka havaitse ne. Esimerkiksi yrittää myydä itseään naiselle erityisen kilttinä ja huomaavaisen miehenä, kun todellisuudessa rakkain harrastus on naisten halventaminen netissä. Nyt sitten seuraava argumentti on se että meneehän naiset narsistienkin lankaan suurin joukoin. Ero on siinä että narsistilla ei ole sisäistä ristiriitaa. Hän uskoo alussa itsekin ihan kybällä, että nyt on löytynyt se rakas kaunotar, joka on erilainen kuin muut naiset. Eikä joku psykopaatti edes yritä larpata itselleen mitään nice guyta yrittäen sovittaa yhteen ristiriitaa ajatusten ja käytöksen välillä. Psykopaatti kyllä tietää ettei ole mikään nice guy eikä sinne päinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten tuo miehen alistuminen on sellainen tabu?
En ole kertaakaan nähnyt miehen kirjoitusta jota ei olisi alapeukutettu ihan totaalisesti.
Tuokin oli asiallinen kirjoitus omista kokemuksista, ei naisten haukkumista. Alapeukutusta.
Jos kirjoitetaan tutkimuksista ja linkataan lähteet. Alapeukutusta.
Meininki on kuin joku alkaisi lukea Mustaa Raamattua kesken jumalanpalveluksen.
Varmaan se, että joku on rakentanut oman seksuaalisuutensa niin tarkasti omaan pieneen lokeroonsa, eikä mikään muu kuin se lokeron sisällä tapahtuva aktiviteetti tunnu muulta kuin feikkaamiselta. Vaikka itse voisin joskus leikkiä miehen kanssa domina -roolileikkejä, niin en mä silti voisi olla kumppanin kanssa, joka on noin syvällä siinä yhdessä poterossa. Kaipaisin kumppaniltani enemmän monipuolisuutta ja joustavuutta.
En allekirjoita tuota.
Alistuminen ei ole fetissi, eli jotain mitä tarvitsen pystyäkseni seksiin. Onhan tässä taustalla vuosien kokemus seksistä jossa minä olin useammin se vievä osapuoli.
Oli siinä mukaviakin hetkiä. Se kun välillä molemmat veivät vuorollaan oli sinänsä mahtavaa. Silloinkin vain joutui pitämään roolia yllä ettei katsoisi liian koiranpentumaisesti, ääntelisi epämiehekkäästi, tms.
Muutenhan en halua mitään erikoista elämäntapaa. Enkä Justiinaa, joka taisi olla vätysmieheensä kyllästynyt nainen eikä mikään domina.
M, 32v
Eikö tuollainen vuorottelu voisi kuitenkin olla ihan hyvä vaihtoehto, jos ykkösvaihtoehtoa ei löydy? Kai ne katseet ja ääntelyt voisi ihan oppia, että välillä seksissä pystyy leikkimään dominoivan roolissa - seksiinhän voisi muutenkin suhtautua välillä kuin aikuisten leikkinä. Ei se nyt maata kaada, jos alussa on vaikea ottaa se rooli, joka ei tule luonnostaan, mutta samalla tavalla kuin sitä jaksaa antaa toiselle suuseksiä pitkäänkin saadakseen tälle orgasmin, niin eikö samalla tavalla jaksaisi panostaa siihen roolileikkiinkin? Saahan sitten vastaavasti itse välillä heittäytyä siihen rooliin, joka on itselle luontaisin.
Kirjoitin äsken jo pitkän pätkän siitä, miten ei pariskunnilla aina muutenkaan mene kaikki seksuaaliset toiveet ihan täysin yksiin. Niitä voi sitten vuorotella, ja välillä voi olla ihan muutakin seksiä. Ei jhoka seksikerran tarvitse palvella juuri itseä täydellisesti - välillä voi olla kumppanin vuoro, sitten taas myöhemmin oma vuoro.
Suosittelisin tällaista ratkaisua sitten kuitenkin, jos dominaa ei löydy. Vaikka toki toivon, että löydät sellaisen, jonka kanssa toiveet ja taipumukset osuisivat täydellisesti yksiin.
Kiitos asiallisista kysymyksistä!
Jos mietitään selkeästi alistuvia naisia, niin onnistuisiko heiltä dominointi? Juuri vastauksissa sanottiin että jos se on selkeästi luonnonvastaista itselle, niin ei.
Ei se ole minulle yhtään sen helpompaa tai luontaisempaa. Ja ei, asia ei muutu sillä että olen mies. Ei se mene niin että no miksi et voi vain toimia kuin mies.
Olet muuten ihan oikeassa kyllä, hyvin kävisi vuorottelu ja vaihtelu. Oikeastaan toivoisin sitä, sillä rajoituksella että ihan selkeä dominointi ei minulta onnistu, ainakaan uskottavasti. Feikkaamalla onnistuu sellainen vanillaseksi jossa mies on vähän aktiivisempi osapuoli.
Tosi mielelläni teksiin niin jatkossakin, jos saisin myös osan ajasta olla oma itseni. Se oma itseni ikävä kyllä katselee sitten koiranpentuilmeellä, ääntelee aika epämiehekkäästi ja muuta. Olisi mahtavaa jos löytyisi nainen joka pitää siitä kun nautin ilman että joudun koko ajan keskittymään siihen ettei maskuliinisuuden naamio tipu kasvoilta.
Minun kokemuksieni mukaan on ollut niin että kun se puoli käy kerran ilmi, suhtautuminen muuttuu kerrasta. Mies ei käyttäydy noin, ei koskaan. Ja silloin parisuhdekumppani tajuaisi viimeistään että se seksi josta hän eniten pitää, on minun osaltani feikkaamista.
Voisitko itse kuvitella hyväksyväsi tämän?
M, 32v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa palstalaiset.
Keskustelu näyttää sellaiselta kuin yleensäkin :D
Tuo alistuminen on oikeasti hyvä ja vaiettu aihe. Minä olen luontaisesti alistuva mies, ja se on melkoinen pulma parisuhteen kannalta. Minulla ei ole ollut suuria vaikeuksia löytää parisuhdetta ja kivaa kumppania, mutta seksuaalisesti yhteensopivaa naista en ole tavannut koskaan. Siis dominoivaa naista.
Edellinen, ja todennäköisesti viimeinen, parisuhteeni kesti 5 vuotta. Kaikki meni muuten hyvin paitsi seksi oli samaa mitä se on ollut kaikkien kanssa. Kun alan vähänkään käyttäytymään itselleni luontaisesti, on se välitön turn-off. Siispä palaan oppimaani moodiin. Liikkeet, katse, ilmeet, ääntely, kaikki on näytelmää. Suoritus jossa maskuliinisen miehen rooli ei saa pettää hetkeksikään.
Lopulta en jaksanut sitä enää, asia puhuttiin läpi ja erottiin kyynelet silmissä. Rakkautta oli yhä jäljellä, mutta en voinut jatkaa noin. Ei se ollut rehellistä meistä kumpaakaan kohtaan.
En varmasti ole ainoa. Naisissa dominoivuus on todella harvinainen piirre, joten väistämättä moni muukin miesystävä ja aviomies feikkaa koska on oppinut että muuten seksielämä loppuu. Jostain syystä miehille tämä on makuasia, naisille lähes omituinen fetissi ja biologinen poikkeama.
Joten tässä sitä ollaan.
M, 32v
Arvostan sitä, että kerrot omakohtaisista kokemuksistasi etkä jostain myyttisestä miehestä ja vielä myyttisemmästä naisesta, harmi että noinkin moni katsoi kirjoituksesi alapeukun arvoiseksi.
Tuo on varmaan tilastollinen fakta, että naisissa dominoivuus on harvinainen piirre, ja silloin seksuaalisesti yhteensopivan kumppanin löytäminen on sinulle ja kaltaisillesi miehille vaikeaa. Se on ikävää mutta se on myös asia, jolle kukaan meistä ei voi mitään.
Toivon, että löydät etsimäsi.
Tuo saattaa olla totta, jos kyseessä on pelkästään seksistä. Parisuhdeasioissahan lähes 100% suomalaisista naisista ovat dominoivia. Eilen juuri viimeksi sain tahtomattanikin kuulla ja nähdä tuollaista dominattia, kun käskytti sekä ukkoaan, että kolmea kakaraansa isoon ääneen ja näin, miten moni muukin meidän perheen lisäksi tunsivat myötähäpeää matamin puolesta.
Todennäköisesti heillä oli pirunmoinen kiire tms ja matami yksin vastuussa siitä että homma saadaan toimimaan. Isä asemoinut itsensä dominantin käskytettäväksi, mukavan vaivattomaan miesvauvan elämään. Ei tarvitse kuin sluibailla ja välillä ottaa vastaan vähän huutoa, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Tuo matami räpläsi vain puhelintaan, kun mies syötti perheen pienintä. On melko varmasti vakiokalustoa myös av:lla. Käskyttäminen alkoi vasta sitten, kun mies oli pukenut muksut ja vienyt likaiset astiat pois. Minun mielestä matami on se sluibailija.
Todennäköisesti järjesti anopin kanssa jotain miehen äidin 70-vuotispäiviä.
Vierailija kirjoitti:
Creepy ei ole koodikieltä tavikselle tai rumalle miehelle vaan creepy-sana otetaan käyttöön kun mies lähettää kehonkielellään ristiriitaisia viestejä ja naisen tutka havaitse ne. Esimerkiksi yrittää myydä itseään naiselle erityisen kilttinä ja huomaavaisen miehenä, kun todellisuudessa rakkain harrastus on naisten halventaminen netissä. Nyt sitten seuraava argumentti on se että meneehän naiset narsistienkin lankaan suurin joukoin. Ero on siinä että narsistilla ei ole sisäistä ristiriitaa. Hän uskoo alussa itsekin ihan kybällä, että nyt on löytynyt se rakas kaunotar, joka on erilainen kuin muut naiset. Eikä joku psykopaatti edes yritä larpata itselleen mitään nice guyta yrittäen sovittaa yhteen ristiriitaa ajatusten ja käytöksen välillä. Psykopaatti kyllä tietää ettei ole mikään nice guy eikä sinne päinkään.
Creepy on koodikieli rumalle miehelle.
Tutkitusti nainen tekee päätelmiä miehen luonteesta tämän kasvonpiirteiden (genetiikan) perusteella.
Vahva leuka lisää luotettavuutta, vs. "luihu". Samoin tekee matala ääni ja symmetriset kasvot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi tulla uutena asiana miehille, että ne treffit sovitaan vuorovaikutuksessa sen viestittelykumppanin kanssa? Ei mikään deittisovellus ole katalogi, josta otetaan hyllyltä tuote käyttöön. Keskustelutaidot ja sosiaalinen kyvykkyys on edellytys ihmissuhteen muodostamiselle. Ymmärrän, että voi olla ujo ja eihän kaikki ihmiset ole sanavalmiita. Se ei haittaa yhtään, jos kuitenkin ihmisestä huokuu hyväntahtoisuus ja halu tutustua molempien ehdoilla. Moni vänkkääjä tarkastelee tilannetta vain omasta perspektiivistään ja antaa itsestään kuvan uhkaavana jyränä, jonka kanssa kaikesta sopiminen on vaikeaa. Ihmissuhdetaitoihin kuuluu myös joustavuus ja toisen kuuntelu.
Ihmissuhdetaitojen puute on miehillä keskeinen syy sinkkuuteen.
Eli tarkoittaa käytännössä sitä, ettei mies ymmärrä mitä suomalainen nainen tarkoittaa, eikä osaa olla kaikesta samaa mieltä. Eräänlainen kielimuuri siis.
Suomalainen mies ei välttämättä älyä tuoda kukkia ja kävelee naisensa edellä. Todistetusti muunkaan maalaiset naiset eivät aina ymmärrä.
Suomalaisilla naisilla kun todistetusti on niin suuremma enemmistöllä mt-ongelmia, niin kukkien vieminen saattaa käynnistää epäilykset, että mies on pettänyt. Laittakaa ensin päänne kuntoon ja sitten vasta toivotte kukkayllätyksiä.
No jos ensin ollaan menty +10v ilman kukkia, niin tottakai siinä kohtaa yllättäen tuodut kukat nostaa epäilykset.
Miksi ihmeessä? Jos olisin nainen, olisin iloinen, että vihdoinkin yli 10v:n jälkeen olen tehnyt jotain sellaista, että mies päätti ilahduttaa kukkakimpulla.
Koska sellaista ei tapahdu, että mies, joka ei ole koskaan ollut mitenkään romanttinen tuo yhtäkkiä 10v jälkeen ensimmäisen kerran kukkia. Mies on käynyt päässään läpi jonkinlaisen prosessin tullakseen yhtäkkiä, täysin luonteensa vastaisesti siihen tulokseen, että ostaa kumppanilleen kukkia. Jos se ei olisi luonteensa vastaista, hän olisi ostanut niitä jo aiemminkin. Jokin on siis muuttunut. Mikä? Onko mies kokenut "läheltä piti"-tilanteen ja sisäistänyt kuolevaisuutensa (ei, tietäisin siitä)? Olenko kertonut suunnittelevani eroa (en)? Onko hän hairahtanut pikkujouluissa (en tiedä)? Mikä on siis ollut se sysäävä tekijä, joka on yhtäkkiä saanut miehen muuttamaan toimintaansa? Kerro sinä.
Minä en yleensä ostele kukkia. Enkä ole koskaan edes haaveillut, että loukkaisin vaimoani niin syvästi, että pettäisin. Tykkään yllättää hänet muilla keinoilla silloin tällöin. Joskus kuitenkin olen nähnyt kauppareissulla niin kivan näköisen kukkakimpun, että olen ostanut sen, koska tiedän, että rakas kaunottareni ilahtuisi siitä. Ei siihen sen kummempaa syytä tarvita. Tosin vaimoni onkin ihan tervepäinen, eikä kärsi vainoharhoista.
Jos on olemassa historia taipumuksesta ilahduttaa, niin ok, ymmärrän. Eli vaikka jos se ei ole ollut kukkakimppu, mutta jonkinlainen teko, jonka taustalla on selvästi ollut tilanne, jossa mies on aktiivisesti tehnyt jotain puhtaasti ilahduttaakseen minua. Mutta jos nyt vaikka mietin erästä omaa exääni, joka ei koko suhteemme aikana tehnyt yhtään mitään vain mun takiani (kertoi kerran, että tietoisesti pantaa kehujaan, että en totu niihin), niin jos se yhtäkkiä olisi tullut ostamansa kukkakimpun kanssa, niin kyllä se silloin kertoisi jostain hyvin epäilyttävästä. On mulla ollut sitten sellaisiakin poikaystäviä, jotka ovat olleet luontaisesti ilahduttajatyyppejä, joilta se kukkakimppukin olisi vain kaunis yllätys. Tarinan pointti on se, että kukkakimppi voi olla epäilyttävä tai ilahduttava riippuen sen antavasta miehestä. Kyllä täysin luonteen ja historian vastainen toiminta on epäilyttävää.
Alue: Aihe vapaa
Jos mies ei ole aiemmin ollut ilahduttavaa tyyppiä? Ja jos osti tulppaaneita tarjouksen takia, niin kyllä se niin varmaan kertoisi, että "oli tulppaanit tarjouksessa, niin ostin piristykseksi". Ja vaikea kuvitella, että ne eivät olisi olleet tarjouksessa kertaakaan aiemmin 10v aikana. Oletko sä ostanut salmiakkia ensimmäisen kerran miehellesi 10v suhteen alkamisen jälkeen? Miksi? Saitko vasta sitten tietää hänen pitävän salmiakista? Vai oliko salmiakki vasta sitten tarjouksessa?