Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies otti ja häipyi kesän ajaksi.
31.05.2015 |
Esikoinen ollut pappalassa tämän päivän, minä vauvan kanssa ostoksilla. Mies laittoi sitten pitkän viestin jossa tiivistetysti luki että hän pakkaa tavaransa ja muuttaa hotelliin - ei jaksa enää perhe-elämän paineita koska haluaa keskittyä kesän ajan 100% työhönsä. Töissä on siis iso projekti meneillään. Aikoo siis kesän ajan viettää aikaa ihan itsensä kanssa, sanoi että lapset voivat hänen luonaan kyllä käydä jos haluavat, mutta töissä hän tulee enimmäkseen olemaan.
Toisaalta jopa ymmärrän häntä, meillä on ollut vaikea kevät. Esikoinen on ollut kovasti sairaana ja vauva on ollut vaikea. Miehellä ollut pinna kireällä, sen olen kyllä huomannut. Mutta ei ole kyllä erityisen reilu peli jättää minut yksin lasten kanssa pärjäämään. Onneksi on tuo pappa tukena, muuta lähipiiriä ei tässä lähellä oikein olekaan. Ja viime viikkoina kaikki on kyllä mennyt hyvin, esikoinen on pysynyt terveenä ja kuopuksenkin mahavaivat on helpottaneet. Oon ollu aivan touhussaan kesästä.
En nyt oikein edes tiedä mitä tehdä. Papalle soitin ja pyysin että voiko esikoinen olla siellä yötä. Vauvan kanssa tässä nyt istuskelen ja katson telkkaria ja palstailen. Eikä kuulkaa ees itketä. Eikä edes raivostuta, ainakaan vielä. Ihmetyttää vaan. En edes vastannu viestiin muuta kun "Ok". Pitäisi varmaan vastata jotain järkevämpää. Liekö edes tulee takaisin.
Kommentit (108)
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:25"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:24"]Eskarilainen traumatisoituu. Alkaa pelätä, että äitikin häipyy tai että äiti kuolee tms. Oon itse ollut vastaava lapsi.
[/quote]
Mikä ihmeen eskarilainen?
[/quote]
Sori, esikoinen. Vauvallekin toki voi jäädä surua, kun rakas ja tuttu ihminen häipyy tosta vaan,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:22"]Mies ei aio pitää yhtään lomaa koko kesänä?
[/quote]
Vähän vaikuttaisi siltä että ei. Mutta mitä luultavimmin pitää itsekseen. Ap
Kyllähän tuo jättöilmoitus oli, vaikka aika ovelasti verhottu sellainen.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:24"]Eskarilainen traumatisoituu. Alkaa pelätä, että äitikin häipyy tai että äiti kuolee tms. Oon itse ollut vastaava lapsi.
[/quote]
Ei ole eskarilaista meillä. Traumatisoitua on vahva sana, mutta varmasti tulee vaikuttamaan häneen kovasti jos ei isää näekään enää niin usein. Toivottavasti pystyisivät näkemään. Ap
Miten voisit jatkossa luottaa mieheen, joka päättää häipyä kuvioista takavasuriin kun ei olekaan elämä aina ihan ruusuilla tanssimista?
Mitä jos esim. sairastuisit vakavasti. Luuletko, että miehesi pysyisi rinnallasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:35"]Miten voisit jatkossa luottaa mieheen, joka päättää häipyä kuvioista takavasuriin kun ei olekaan elämä aina ihan ruusuilla tanssimista?
Mitä jos esim. sairastuisit vakavasti. Luuletko, että miehesi pysyisi rinnallasi?
[/quote]
En siis ole missään tapauksessa luottamassakaan noin vaan taas. Eiköhän tämä meidän parisuhde ollut tässä. Silti haluaisin häneen pitää keskusteluyhteyden ihan jo lastenki vuoksi. Ap
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:19"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:00"]Voitaisiinko jättää nämä uramenestystään (av-palstalla :D) huutelevat provot omaan arvoonsa? Ap, mitkä fiilikset nyt?
[/quote]
Aika hyvä ehdotus! Ei aivan pysyny (taaskaan) raiteilla tämä(kään) keskustelu :D
Ihan ok, rauhallinen meininki täällä kun esikoinen papalla ja vauvakin on ollut superrauhallinen. Viestiä ajattelin vielä tälle illalle laittaa tai soittaa miehelle. Ei oo tainnut koko homma iskeä vielä kunnolla päähän. Ap
[/quote]
Jep. Ota rauhassa asian kanssa. :) Kyllähän tuosta nyt pitäisi pystyä avaamaan jonkinlainen vuoropuhelu, jahka olette molemmat saaneet mietittyä vähän. Jämäkkä kannattaa olla, mutta myös pyrkiä ymmärtämään, mikä miehellä nyt on noin saanut keittämään yli. Ehkä hänellä on oikeasti tullut jotenkin sietämätön määrä painetta töissä, ja tekee nyt tällä tavoin tyhmyyksiä. Älä alistu tai anna kohdella itseäsi huonosti, mutta yritä myös saada käsitys miehen ajatuksista ja tunteista, jos teillä kuitenkin muuten on ollut hyvä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienosti ap osaat ruokkia tätä provoa. Yritä vähän lisää ahdistusta saada mukaan, liian kepeällä otteella menee.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:32"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:24"]Eskarilainen traumatisoituu. Alkaa pelätä, että äitikin häipyy tai että äiti kuolee tms. Oon itse ollut vastaava lapsi. [/quote] Ei ole eskarilaista meillä. Traumatisoitua on vahva sana, mutta varmasti tulee vaikuttamaan häneen kovasti jos ei isää näekään enää niin usein. Toivottavasti pystyisivät näkemään. Ap
[/quote]
No, ehkä minä olen vain tällainen herkkänahkainen poikkeus, kun traumatisoiduin siitä, että isäni päätti irtisanoutua perhevelvollisuuksistaan sen kummemmin taakseen katsomatta. Kyllä se on kaikki nämä vuosikymmenet vaikuttanut itsetuntoon, että toinen niistä kahdesta ihmisestä, joiden pitäisi sinusta huolehtia, voikin vaan irtisanoutua hommastaan tosta vaan. Ja sitten olet täysin sen toisen jaksamisen varassa.
Pitäisi olla joku laki, että nämä perhe-elämästä irtisanoutumiset tehtäisiin lastensuojelun tai sosiaalitoimen kautta eikä ainoastaan vaimolle ilmoittamalla. Nytkin äiti jo mitätöi lapsen tunteet ja todennäköisesti lapsi ei uskalla purkautua aiheesta äidilleen, koska pelkää rasittavansa äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:46"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:32"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:24"]Eskarilainen traumatisoituu. Alkaa pelätä, että äitikin häipyy tai että äiti kuolee tms. Oon itse ollut vastaava lapsi. [/quote] Ei ole eskarilaista meillä. Traumatisoitua on vahva sana, mutta varmasti tulee vaikuttamaan häneen kovasti jos ei isää näekään enää niin usein. Toivottavasti pystyisivät näkemään. Ap
[/quote]
No, ehkä minä olen vain tällainen herkkänahkainen poikkeus, kun traumatisoiduin siitä, että isäni päätti irtisanoutua perhevelvollisuuksistaan sen kummemmin taakseen katsomatta. Kyllä se on kaikki nämä vuosikymmenet vaikuttanut itsetuntoon, että toinen niistä kahdesta ihmisestä, joiden pitäisi sinusta huolehtia, voikin vaan irtisanoutua hommastaan tosta vaan. Ja sitten olet täysin sen toisen jaksamisen varassa.
Pitäisi olla joku laki, että nämä perhe-elämästä irtisanoutumiset tehtäisiin lastensuojelun tai sosiaalitoimen kautta eikä ainoastaan vaimolle ilmoittamalla. Nytkin äiti jo mitätöi lapsen tunteet ja todennäköisesti lapsi ei uskalla purkautua aiheesta äidilleen, koska pelkää rasittavansa äitiä.
[/quote]
Monet, monet perheet menevät rikki eivätkä niiden perheiden lapset kaikki TRAUMATISOIDU. Totta kai se ottaa koville, mutta kuten sanottua, traumatisoitua on vahva sana. Mutta luonnollisesti jos lapseeni vaikuttaa tämä kaikki niin kovasti, minä kyllä huolehdin että hän saa kaiken tarvitsemansa avun. Näistä kaikista on kuitenkin liian aikainen puhua, minun tavoitteena on että lapset säilyttää yhteyden isään. Ap
Muista, että miehesi on elatusvelvollinen molemmista lapsista koko kesän vaikka lähtisi timbuktuun asti. Sinulla on toki myös hyvät mahdollisuudet huoltajuuteen, koska kiistan tullessa kerrot tietenkin miten hylkäsi perheensä. Minä näyttäisin heti tuollaiselle vätykselle ovea! Jos ei vaimo ja lapset kiinnosta, niin takaisin ei ole tulemista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole todellista. Ei palaisi mies kotiimme eikä luokseni enää, eron laittaisin vireille heti ja hakisin yksinhuoltajuutta, aika lastenvalvojalle, kun kerran lapsetkin ovat noin tärkeitä miehelle. Ei lapsista oteta eroa VARSINKAAN vaikessa tilanteessa, varsinkaan siksi että haluaa keskittyä töihin. Ei lapsia voi hylätä väliaikaisesti silloin, kun siltä tuntuu.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:58"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:46"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:32"] [quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:24"]Eskarilainen traumatisoituu. Alkaa pelätä, että äitikin häipyy tai että äiti kuolee tms. Oon itse ollut vastaava lapsi. [/quote] Ei ole eskarilaista meillä. Traumatisoitua on vahva sana, mutta varmasti tulee vaikuttamaan häneen kovasti jos ei isää näekään enää niin usein. Toivottavasti pystyisivät näkemään. Ap [/quote] No, ehkä minä olen vain tällainen herkkänahkainen poikkeus, kun traumatisoiduin siitä, että isäni päätti irtisanoutua perhevelvollisuuksistaan sen kummemmin taakseen katsomatta. Kyllä se on kaikki nämä vuosikymmenet vaikuttanut itsetuntoon, että toinen niistä kahdesta ihmisestä, joiden pitäisi sinusta huolehtia, voikin vaan irtisanoutua hommastaan tosta vaan. Ja sitten olet täysin sen toisen jaksamisen varassa. Pitäisi olla joku laki, että nämä perhe-elämästä irtisanoutumiset tehtäisiin lastensuojelun tai sosiaalitoimen kautta eikä ainoastaan vaimolle ilmoittamalla. Nytkin äiti jo mitätöi lapsen tunteet ja todennäköisesti lapsi ei uskalla purkautua aiheesta äidilleen, koska pelkää rasittavansa äitiä. [/quote] Monet, monet perheet menevät rikki eivätkä niiden perheiden lapset kaikki TRAUMATISOIDU. Totta kai se ottaa koville, mutta kuten sanottua, traumatisoitua on vahva sana. Mutta luonnollisesti jos lapseeni vaikuttaa tämä kaikki niin kovasti, minä kyllä huolehdin että hän saa kaiken tarvitsemansa avun. Näistä kaikista on kuitenkin liian aikainen puhua, minun tavoitteena on että lapset säilyttää yhteyden isään. Ap
[/quote]
Monet perheet menee rikki, mutta monessa erossa mies ei irtisanoudu perhe-elämästä, kuten tässä teidän tapauksessa ja meidän. Monessa perheessä miehet haluavat yhtä lailla pitää lapset ja olla iso osa heidän elämäänsä. Miehesi ei vaikuta sellaiselta avauksesi mukaan.
Nythän miehen lähdön syynä ei ollut teidän keskinäiset ongelmat vaan hänen kiinnostuksensa puute perhe-elämään, joka aika vahvasti pitää sisällään lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:58"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:46"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:32"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:24"]Eskarilainen traumatisoituu. Alkaa pelätä, että äitikin häipyy tai että äiti kuolee tms. Oon itse ollut vastaava lapsi. [/quote] Ei ole eskarilaista meillä. Traumatisoitua on vahva sana, mutta varmasti tulee vaikuttamaan häneen kovasti jos ei isää näekään enää niin usein. Toivottavasti pystyisivät näkemään. Ap
[/quote]
No, ehkä minä olen vain tällainen herkkänahkainen poikkeus, kun traumatisoiduin siitä, että isäni päätti irtisanoutua perhevelvollisuuksistaan sen kummemmin taakseen katsomatta. Kyllä se on kaikki nämä vuosikymmenet vaikuttanut itsetuntoon, että toinen niistä kahdesta ihmisestä, joiden pitäisi sinusta huolehtia, voikin vaan irtisanoutua hommastaan tosta vaan. Ja sitten olet täysin sen toisen jaksamisen varassa.
Pitäisi olla joku laki, että nämä perhe-elämästä irtisanoutumiset tehtäisiin lastensuojelun tai sosiaalitoimen kautta eikä ainoastaan vaimolle ilmoittamalla. Nytkin äiti jo mitätöi lapsen tunteet ja todennäköisesti lapsi ei uskalla purkautua aiheesta äidilleen, koska pelkää rasittavansa äitiä.
[/quote]
Monet, monet perheet menevät rikki eivätkä niiden perheiden lapset kaikki TRAUMATISOIDU. Totta kai se ottaa koville, mutta kuten sanottua, traumatisoitua on vahva sana. Mutta luonnollisesti jos lapseeni vaikuttaa tämä kaikki niin kovasti, minä kyllä huolehdin että hän saa kaiken tarvitsemansa avun. Näistä kaikista on kuitenkin liian aikainen puhua, minun tavoitteena on että lapset säilyttää yhteyden isään. Ap
[/quote]
Perhe voi mennä rikki monella tavalla. Ero voidaan hoitaa hyvin tai hyvin huonosti. Miehesi on hylkäämässä lapset 'väliaikaisesti', aikoo keskittyä johonkin ihan muuhun silloin, kun fokus pitäisi olla juuri lapsissa. Erotilanteet yleensä viedään läpi lasten ehdoilla, lasten parhaaksi. Miehesi tapa on päinvastainen. Minustakin voidaan puhua traumasta, kun kyseessä on ennemminkin vanhemman hylkäämiskokemus kommunikaatiovaikeuksineen kuin äidin ja isän ero ja kodin rikkoutuminen.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:54"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:03"]Kyllä se niin on että jos toinen on kotona ja toinen töissä niin ei työssä käyvän tarvitse enää stressata mistään kotitöistä tai lastenhoidosta. KYllä minä voin pihalle lapset viedä, mutta en todellakaan ala tekemään töiden jälkeen mitään kotitöitä tai vaihtelemaan vaippoja tai nukuttamaan lapsia. Haluan istua sohvalla ja juoda olutta. Rentouttaa mielen ja ehkä tehdä vielä töitä koneella seuraavaa päivää ajatellen. [/quote] Tuppaa vain käymään niin, että sitten kun toinenkin palaa töihin jää sama kuvio päälle. Kumpikin käy töissä, mutta toinen rentoutuu raskaan päivän jälkeen ja toinen hoitaa lapset ja kodin.
[/quote]
Ei ole pakko hoitaa jos ei halua tai tunne että pitää vähän siivota kun toinen käy töissä. Itsellä ei tulisi mieleenikään palstailla av:lla parhaaseen siivous ja ruuanlaittoaikaan. Todella törkeää käytöstä kumppania kohtaan ja lapsiaan kohtaan. Kasvattakaa niitä lapsia älkääkö mäykykö täällä. Capas?
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 21:07"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:54"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:03"]Kyllä se niin on että jos toinen on kotona ja toinen töissä niin ei työssä käyvän tarvitse enää stressata mistään kotitöistä tai lastenhoidosta. KYllä minä voin pihalle lapset viedä, mutta en todellakaan ala tekemään töiden jälkeen mitään kotitöitä tai vaihtelemaan vaippoja tai nukuttamaan lapsia. Haluan istua sohvalla ja juoda olutta. Rentouttaa mielen ja ehkä tehdä vielä töitä koneella seuraavaa päivää ajatellen. [/quote] Tuppaa vain käymään niin, että sitten kun toinenkin palaa töihin jää sama kuvio päälle. Kumpikin käy töissä, mutta toinen rentoutuu raskaan päivän jälkeen ja toinen hoitaa lapset ja kodin.
[/quote]
Ei ole pakko hoitaa jos ei halua tai tunne että pitää vähän siivota kun toinen käy töissä. Itsellä ei tulisi mieleenikään palstailla av:lla parhaaseen siivous ja ruuanlaittoaikaan. Todella törkeää käytöstä kumppania kohtaan ja lapsiaan kohtaan. Kasvattakaa niitä lapsia älkääkö mäykykö täällä. Capas?
[/quote]
Capas?
NYt kaikki dorkat googlaa sanaa Capas.
Jaaha mitään ei löytynyt. Cappas.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:03"]Kyllä se niin on että jos toinen on kotona ja toinen töissä niin ei työssä käyvän tarvitse enää stressata mistään kotitöistä tai lastenhoidosta. KYllä minä voin pihalle lapset viedä, mutta en todellakaan ala tekemään töiden jälkeen mitään kotitöitä tai vaihtelemaan vaippoja tai nukuttamaan lapsia. Haluan istua sohvalla ja juoda olutta. Rentouttaa mielen ja ehkä tehdä vielä töitä koneella seuraavaa päivää ajatellen. [/quote] Mitenkäs tämä toimii sitten, kun vaimokin on työelämässä taas? Eikö hänenkään tarvitse sitten iltaisin nukuttaa, vaihtaa vaippoja tai tehdä kotiaskareita? Lupaatko, että hänkin saa istua illalla työpäivän jälkeen sohvalle rentoutumaan olutlasi kädessä?
[/quote]
Näin me olemme toimineet. Minä olen ollut lapsen kanssa kotona kolme vuotta, kun vaimo loi uraa.
Katselimme nykyisen lapsen tultua niitä vanhoja kuvia ja vaimo tokaisi että olipa meillä siisti koti joskus. Yskäisin ylpeästi että minä hoidin hommani arvokkaasti. Käytin ajan järkevästi. Urheilin, kun vauva nukkui ja mitaleja ropisi roppakaupalla.
Nyt tilanne on sellainen että koko huusholli on kuin kaatopaikka. Siivoan kerran viikossa, mutta arki-iltoina en pane tikkua ristiin. Toki hänellä on kaksi huollettavaa ja homma on ehkä vähän haastavampaa, kuin minulla esikoisen kanssa. Vien töiden jälkeen lapset puistoon kahdeksi tunniksi. Joudun tekemään iltaisin töitä tämän vuoksi kello yhteen asti ja yöuneni jäävät mukavan viisituntiseksi. Jos ei olisi lapsia voisin nukkua täysipainoisesti sen seitsemän tuntia.
Aikoinaan siivosin aamupäivällä ja valmistin päivällisen vaimolle, kun hän tuli töistä. Joka päivä. Kerkesin myös luoda uraa urheilijana. Kyllä teillä kotiäideillä on helppoa jos vähän ryhdistäytyisitte.
Olen sanonut saman myös vaimolleni että ryhdistäytyisi ja lopettaisi sen laiskottelun.
[/quote]
:D ei oo todellista... no, tosiaankin vaimollasi on _hieman_ suurempi työ kahden kanssa kuin sinulla oli yhden kanssa. joo kyllä meilläkin koti kiilsi ja oli roinasta vapaa kun oli vaan yksi lapsi mutta kun tuli toinen niin ei millään ehdi joka sotkua korjata heti kun se tehdään. Jos yrittää niin sillä aikaa tulee kaksi lisää. Yhden kanssa sai jotain aikaiseksikin kun lapsi nukkui mutta toisen lapsen päikkärien aikaan saat viihdyttää esikoista. Et treenaisi enää mitään kahden kanssa. kokeile jos et usko.
Meillä on hieman samantyyppistä tunnelmaa ilmassa, lapset on pieniä ja arki rasittaa miestä. Rasittaa se välillä äitiäkin, mutta äidillä nyt vaan ei ole mahdollisuutta, eikä kyllä haluakaan, häipyä. Mutta, tuntematta miestä en rupeaisi heti kivittämään, jos onkin tullut ratkeamispisteeseen, psyyke Ei vaan enää kestä. Itse ehkä odottaisin, toivoisin, ihan lastenkin vuoksi, josko tilanteeseen tulisi hetken päästä jokin ratkaisu. Erota ehtii kyllä myöhemminkin. Taemppiä!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:24"]Eskarilainen traumatisoituu. Alkaa pelätä, että äitikin häipyy tai että äiti kuolee tms. Oon itse ollut vastaava lapsi.
[/quote]
Mikä ihmeen eskarilainen?