Lue keskustelun säännöt.
Narkkiäiti kokee onnistuneensa 5. lapsen kohdalla "vieroittumaan"
27.01.2022 |
Juulia on aloittanut Subutexin käytön 14-vuotiaana. Teininä kaksoset ja niiden jälkeen kolme muuta parikymppisenä. Kaikki aiemmat sijoitettu. Nyt Juulia kokee onnistuvansa lapsen kanssa, kun on korvaushoidossa. Eli saa siis valtiolta buprenorfiinit, niin ei tarvitse katuhuumeita. Isänkään ei tarvitse enää rötöstellä, kun samat valtion korvaamat kamat...
Mitäpä siitä, että viiden vauvan elämä tuhottu. Kyllä on aivoista perhe-elämää... .
Kommentit (542)
Täällä nyt joku glorifioi subutexia. Se on korvaushoitokäytössä suhteellisen vaaraton lääke. Eli silloin, kun se otetaan lääkärin ohjeiden mukaisesti oraalisesti. Päihdekäytössä se sitten piikitetään ja sitä vedetään paljon isompia määriä ja nämä on ne, mitkä tekee sen vaaralliseksi.
Suun kautta otettuna siitä ei saa nousuja vaan lääkettä imeytyy tasaisesti, mielikin siis tavallaan pysyy tasaisena. Piikitettynä sitten saa sen nousun ja laskun ja laskun takia tarvitsee uuden annoksen pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.
Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse
Niin? Entä sen jälkeen. Siitä minä puhuin. Kun pitäisi pärjätä itse. Jos pää ei kestä tavallista elämää muutenkaan, niin lapsen kanssa se ei ainakaan tunnu helpommalta. Kuinka esimerkiksi osaa hoitaa raha-asiat ja ennakoida tulevaa.
Kuntoutuksessa myös harjoitellaan raha-asioiden hoitamista, opetetaan, mihin otetaan yhteys ja tukihan todellakin jatkuu vuosia vielä laitoskuntoutuksen jälkeenkin. Kukaan ei lähde laitoskuntoutuksesta kotiin ilman jatkosuunnitelmaa. Jatkosuunnitelma on yleensä avokuntoutus, jossa käydään useamman kerran viikossa ja työntekijät käyvät kotona tai vaihtoehtoisesti perhetyöntekijä käy vahvalla tuella perheen kotona vuosienkin ajan.
Tuo pariskuntahan oli ollut aiemminkin perhekuntoutuksessa. Hyvin meni oppi perille kun piti jatkaa huumeiden käyttöä. Mitä niistä kaikista suunnitelmista oli hyötyä? Toivottavasti tällä kertaa onnistuu kun edellisten lasten kohdalla meni kuten meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.
Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse
Niin? Entä sen jälkeen. Siitä minä puhuin. Kun pitäisi pärjätä itse. Jos pää ei kestä tavallista elämää muutenkaan, niin lapsen kanssa se ei ainakaan tunnu helpommalta. Kuinka esimerkiksi osaa hoitaa raha-asiat ja ennakoida tulevaa.
Kuntoutuksessa myös harjoitellaan raha-asioiden hoitamista, opetetaan, mihin otetaan yhteys ja tukihan todellakin jatkuu vuosia vielä laitoskuntoutuksen jälkeenkin. Kukaan ei lähde laitoskuntoutuksesta kotiin ilman jatkosuunnitelmaa. Jatkosuunnitelma on yleensä avokuntoutus, jossa käydään useamman kerran viikossa ja työntekijät käyvät kotona tai vaihtoehtoisesti perhetyöntekijä käy vahvalla tuella perheen kotona vuosienkin ajan.
Tuo on luksusta tavalliselle perheelle. Työssäkäyvä yksinhuoltaja jos potee jotain noroa viisi päivää, niin ei ole toivoakaan saada apua mistään.
No entä sitten? Apua saa enemmän, mitä enemmän sitä tarvitsee. Sen nyt luulisi olevan itsestään selvää. Ei ole mitään järkeä mussuttaa että on epäreilua että toisella käy apua kotona, jos tilanne on niin huono että tarvitsee apua kotona.
Tuskin on kuitenkaan mitään luksuselämää.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni käytti raskausajan korvaushoitona metadonia. Vauva syntyi silti parikiloisena vaikka oli ihan täysiaikainen, ja heti syntymän jälkeen oli ongelmia hengityksessä ja muita vieroitusoireita, vapinaa, ärtyneisyyttä ja painon kanssa oli ongelmia myös. Sairaalassa oli muutaman viikon.
Sisko sössi, lapsi asuu nykyään isovanhemmilla ja on tokaluokkalainen. Hänellä on ADHD, lukihäiriö ja oppimisvaikeuksia erityisesti matematiikassa.
Tiedä sitten, mikä varsinaisesti johtui ja mistä, mutta surullista lapsen kannalta.
Lisään vielä, että tämä lapsi ei siis muista elämää äitinsä kanssa lainkaan, koska on asunut isovanhemmilla taaperosta asti. Sisko on käynyt näyttäytymässä lapselleen muutamia kertoja näiden vuosien aikana, mutta suoraan sanoen minusta on parempi näin. Nekin tapaamiset aiheutti lapsessa lähinnä hämmennystä. En voisi kuvitellakaan, millaiset vaikutukset sillä olisi lapsen elämään, jos sisko nyt jostain syystä päättäisikin yrittää saada elämänsä kuntoon ja alkaa pitää aktiivisemmin yhteyttä. Lapsensa hän on nähnyt viimeksi vuonna 2019.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.
Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse
Niin? Entä sen jälkeen. Siitä minä puhuin. Kun pitäisi pärjätä itse. Jos pää ei kestä tavallista elämää muutenkaan, niin lapsen kanssa se ei ainakaan tunnu helpommalta. Kuinka esimerkiksi osaa hoitaa raha-asiat ja ennakoida tulevaa.
Kuntoutuksessa myös harjoitellaan raha-asioiden hoitamista, opetetaan, mihin otetaan yhteys ja tukihan todellakin jatkuu vuosia vielä laitoskuntoutuksen jälkeenkin. Kukaan ei lähde laitoskuntoutuksesta kotiin ilman jatkosuunnitelmaa. Jatkosuunnitelma on yleensä avokuntoutus, jossa käydään useamman kerran viikossa ja työntekijät käyvät kotona tai vaihtoehtoisesti perhetyöntekijä käy vahvalla tuella perheen kotona vuosienkin ajan.
Tuo pariskuntahan oli ollut aiemminkin perhekuntoutuksessa. Hyvin meni oppi perille kun piti jatkaa huumeiden käyttöä. Mitä niistä kaikista suunnitelmista oli hyötyä? Toivottavasti tällä kertaa onnistuu kun edellisten lasten kohdalla meni kuten meni.
En toki tiedä, missä he ovat olleet perhekuntoutuksessa, mutta monessa perhekuntoutuksessa ei ole riittävää tietotaitoa vakavien päihdeongelmien hoitamiseen. Artikkelin mainitsemassa Ainossa on taas valtava tieto päihdeongelmien kuntoutuksesta, koska työntekijät ovat sitä varten koulutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni käytti raskausajan korvaushoitona metadonia. Vauva syntyi silti parikiloisena vaikka oli ihan täysiaikainen, ja heti syntymän jälkeen oli ongelmia hengityksessä ja muita vieroitusoireita, vapinaa, ärtyneisyyttä ja painon kanssa oli ongelmia myös. Sairaalassa oli muutaman viikon.
Sisko sössi, lapsi asuu nykyään isovanhemmilla ja on tokaluokkalainen. Hänellä on ADHD, lukihäiriö ja oppimisvaikeuksia erityisesti matematiikassa.
Tiedä sitten, mikä varsinaisesti johtui ja mistä, mutta surullista lapsen kannalta.
Lisään vielä, että tämä lapsi ei siis muista elämää äitinsä kanssa lainkaan, koska on asunut isovanhemmilla taaperosta asti. Sisko on käynyt näyttäytymässä lapselleen muutamia kertoja näiden vuosien aikana, mutta suoraan sanoen minusta on parempi näin. Nekin tapaamiset aiheutti lapsessa lähinnä hämmennystä. En voisi kuvitellakaan, millaiset vaikutukset sillä olisi lapsen elämään, jos sisko nyt jostain syystä päättäisikin yrittää saada elämänsä kuntoon ja alkaa pitää aktiivisemmin yhteyttä. Lapsensa hän on nähnyt viimeksi vuonna 2019.
Saanko kysyä, millaista elämää siskosi viettää nykyään? Tapaatko itse häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.
Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse
Niin? Entä sen jälkeen. Siitä minä puhuin. Kun pitäisi pärjätä itse. Jos pää ei kestä tavallista elämää muutenkaan, niin lapsen kanssa se ei ainakaan tunnu helpommalta. Kuinka esimerkiksi osaa hoitaa raha-asiat ja ennakoida tulevaa.
Kuntoutuksessa myös harjoitellaan raha-asioiden hoitamista, opetetaan, mihin otetaan yhteys ja tukihan todellakin jatkuu vuosia vielä laitoskuntoutuksen jälkeenkin. Kukaan ei lähde laitoskuntoutuksesta kotiin ilman jatkosuunnitelmaa. Jatkosuunnitelma on yleensä avokuntoutus, jossa käydään useamman kerran viikossa ja työntekijät käyvät kotona tai vaihtoehtoisesti perhetyöntekijä käy vahvalla tuella perheen kotona vuosienkin ajan.
Tuo on luksusta tavalliselle perheelle. Työssäkäyvä yksinhuoltaja jos potee jotain noroa viisi päivää, niin ei ole toivoakaan saada apua mistään.
No entä sitten? Apua saa enemmän, mitä enemmän sitä tarvitsee. Sen nyt luulisi olevan itsestään selvää. Ei ole mitään järkeä mussuttaa että on epäreilua että toisella käy apua kotona, jos tilanne on niin huono että tarvitsee apua kotona.
Tuskin on kuitenkaan mitään luksuselämää.
Lapsi ei ansaitse tuollaista elämää. Jos kotona ramppaa sossuja tai perhe käy jossain (en tiedä, perheneuvolassa?), niin asiat siellä kotona ei ole hyvin. Vaikka olisi viisi palaveria viikossa, ne paineet purkautuu siellä kotona. Ja se lapsi on lojaali vanhemmilleen. Te päänsilittäjät ette näe lasten hätää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt joku glorifioi subutexia. Se on korvaushoitokäytössä suhteellisen vaaraton lääke. Eli silloin, kun se otetaan lääkärin ohjeiden mukaisesti oraalisesti. Päihdekäytössä se sitten piikitetään ja sitä vedetään paljon isompia määriä ja nämä on ne, mitkä tekee sen vaaralliseksi.
Suun kautta otettuna siitä ei saa nousuja vaan lääkettä imeytyy tasaisesti, mielikin siis tavallaan pysyy tasaisena. Piikitettynä sitten saa sen nousun ja laskun ja laskun takia tarvitsee uuden annoksen pian.
Päihdekäytössä käytetään yleisesti pienempiä määriä kuin korvaushoidossa, korkeintaan samoja (koska piikitettynä pienempi annos antaa saman vaikutuksen). Korvaushoidossa annetaan lähtökohtaisesti tarpeeksi korkea annos ettei addikti koe tarvetta käyttää lisää, joten sen pitää olla suunnilleen samanvahvuinen kuin päihdeannos - usein korkeampi, kompensoidakseen heikompaa annostelutapaa. Korvaushoitoannos voi olla 8-24mg buprenorfiinia. Päihdekäytössä käytetään suonensisäisesti yleensä 1-4mg.
Eikä siitä suonensisäisesti saa mitään nopeita nousuja, se imeytyy IV:näkin aika hitaasti, menee varmaan 10min vedoista ennen kuin tuntuu. Toki suun kautta imeytyy vielä vähän hitaammin mutta ei tuo suoneen tunnu miltään nopeilta nousuilta.
Eikä se laske sen nopeammin, toimii sen about vuorokauden. Useimmat vetää kerran päivässä. Jotkut kahdesti koska ovat koukussa piikittämiseen, mutta aine toimii pitkään vaikka löisi hihaan.
Päihdekäytössä itse aineesta ei tee vaarallista mikään. Piikittäminen voi väärin tehtynä olla toki haitallista, ja jos sekakäytetään se on vaarallista, mutta vaikka päihdekäytössä käytettäisiin isompia annoksia (ei käytetä) niin se ei tekisi siitä vaarallista.
Keskeisin riski on sekakäyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ohjaajana päihdevanhempien ensikodissa. Meillä on niin vahva tuki ja kuntoutus, että edellytykset hyvään vanhemmuuteen todellakin on. Ei ensikodista pois pääse, jos on vähänkään epävarmuutta. Vahva tuki jatkuu myös vuosia kuntoutuksen jälkeenkin.
Lapsen elämä on jo peruuttamasti tuhottu kun raskausaikana käytetty vahvoja huumeita. Vaikka vauva vieroitettiin kahden kuukauden ajan sairaalassa niin vauriot siitä jää loppuelämäksi. En kutsuisi hyväksi vanhemmuudeksi sellaista.
Itseasiassa Suomessa on sotien aikana ja jälkeen käytetty runsaasti apteekista vapaasti saatua kovaa HEROIINIA.
Sillä on hoidettu monia vaivoja. Tuperkuloosia, tavan yskää, unettomuutta, vauvan koliikkivaivoja, hammassärkyjä.
Meissä pitäisi olla paljon vaurioita. Heroiinin käyttö oli niin kovaa maailmantasolla Suomessa, että siihen puuttui YK ja meidän piti tehdä huumausainesopimus.
Lukekaapa historiaa.
Omat isovanhemmat ovat kertoneet avoimesti kovasta heroiinin käytöstä sotien jälkeen ja samalla maksoivat sotavelkoja. Isoisä jäi koukkuun tuperkkelin vuoksi, mutta vieroitti itse itsensä ja sai lopulta ihan oikeaa hoitoa tuperkuloosiinsa. Heroiini poisti vain kivut ja yskärefleksin.
Ei ole niin vakava aine kuin on huumevalistuksessa peloteltu. Kuitenkin koukuttava lääkeaine ja ollut täysin vapaa Suomessa pitkään kuusikytluvulle asti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heroiini
1930-luvun Suomessa heroiinia käytettiin seitsemän kiloa miljoonaa asukasta kohden. Vain Japani ylitti väkilukuun suhteutettuna Suomen heroiininkulutuksen. Vuonna 1936 Suomi ohitti Japanin nousten maailmantilaston kärkeen laillisen reseptoidun heroiinin kulutuksessa. Sotavuosina käyttö yleistyi ja sodan jälkeen Suomen heroiinin kulutus saavutti ennätykselliset lukemat: 99 kiloa vuonna 1946 ja peräti 151 kiloa vuonna 1948 (38,15 kiloa miljoonaa asukasta kohden).[4] Käyttäjät olivat pääasiassa sota-aikana riippuvaisiksi jääneitä, sillä armeija käytti heroiinia kivunlievityksessä. Sen lisäksi Suomen armeija käytti heroiinia sotien aikana kustannussyistä yskänlääkkeenä (tabletteina), sillä sen maailmanmarkkinahinta oli huomattavasti edullisempi kuin kodeiinin.[5][6][7]
Suomen suureen heroiinin kulutukseen kiinnitettiin huomiota YK:ssa vuonna 1949, kun Suomi ratifioi muiden Pohjoismaiden mukana huumausaineiden kontrollia kiristävän Pariisin pöytäkirjan. Lääkintöhallitus oli jo vuonna 1946 kiristänyt heroiinin ja tiettyjen huumaavien lääkkeiden määräämistä. Lääkäriseura Duodecim ehdotti lääkintöhallitukselle vuonna 1947, että lääkäreiden tulisi välttää puolen vuoden ajan heroiinia sisältävien lääkkeiden määräämistä. Näiden toimenpiteiden seurauksena heroiinireseptien määrä romahti. Vuonna 1949 lääkintöhallitus lähetti apteekeille kirjeen, jossa se kehotti ilmoittamaan runsaasti heroiinia, morfiinia ja kokaiinia määräävistä lääkäreistä ja lääkärien oikeuksia rajoitettiin 1940-luvun lopulla. Lisäksi kontrollia kiristettiin siten, että huumelääkkeitä pystyi ostamaan vain samalla alueella, jolla lääkkeen määrännyt lääkäri toimi. Käyttäjien joukossa oli kuitenkin myös sotainvalideja, jotka saivat helposti paljon huumaavia lääkkeitä ja osa heistä myi lääkkeitä eteenpäin. Aluksi käyttäjät siirtyivät morfiiniin, mutta senkin saanti vaikeutui vuonna 1949. Ensin pimeiden markkinoiden heroiini ja morfiini kallistuivat ja katosivat kokonaan vuoteen 1953 mennessä. Vuonna 1951 kuitenkin metadonin markkinointi alkoi Suomessa Algidon-nimellä ja se korvasi heroiinia ja morfiinia niin lääke- kuin huumekäytössä.[8]
Opiaattien väärinkäyttö romahti Suomessa 1950-luvun puolivälissä. Tilalle tulivat amfetamiini ja barbituraatit. [9] Suomen apteekeista heroiini poistettiin vuonna 1957
Vierailija kirjoitti:
Subudiileri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eikä todennäköisesti jää lapselle mitään vaurioita. Buprenorfiini on raskausaikana varsin turvallista, ei ole sama asia kuin rööki tai alkoholi.
Suurempi riski lapsen kehitykselle on se että pystytäänkö kotona vastaamaan sen tarpeisiin ja pysyvätkö vanhemmat kuivilla.
Tää on totta mut niin ei saa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.
Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse
Niin? Entä sen jälkeen. Siitä minä puhuin. Kun pitäisi pärjätä itse. Jos pää ei kestä tavallista elämää muutenkaan, niin lapsen kanssa se ei ainakaan tunnu helpommalta. Kuinka esimerkiksi osaa hoitaa raha-asiat ja ennakoida tulevaa.
Kuntoutuksessa myös harjoitellaan raha-asioiden hoitamista, opetetaan, mihin otetaan yhteys ja tukihan todellakin jatkuu vuosia vielä laitoskuntoutuksen jälkeenkin. Kukaan ei lähde laitoskuntoutuksesta kotiin ilman jatkosuunnitelmaa. Jatkosuunnitelma on yleensä avokuntoutus, jossa käydään useamman kerran viikossa ja työntekijät käyvät kotona tai vaihtoehtoisesti perhetyöntekijä käy vahvalla tuella perheen kotona vuosienkin ajan.
Tuo on luksusta tavalliselle perheelle. Työssäkäyvä yksinhuoltaja jos potee jotain noroa viisi päivää, niin ei ole toivoakaan saada apua mistään.
No entä sitten? Apua saa enemmän, mitä enemmän sitä tarvitsee. Sen nyt luulisi olevan itsestään selvää. Ei ole mitään järkeä mussuttaa että on epäreilua että toisella käy apua kotona, jos tilanne on niin huono että tarvitsee apua kotona.
Tuskin on kuitenkaan mitään luksuselämää.
Lapsi ei ansaitse tuollaista elämää. Jos kotona ramppaa sossuja tai perhe käy jossain (en tiedä, perheneuvolassa?), niin asiat siellä kotona ei ole hyvin. Vaikka olisi viisi palaveria viikossa, ne paineet purkautuu siellä kotona. Ja se lapsi on lojaali vanhemmilleen. Te päänsilittäjät ette näe lasten hätää.
Kyllä mulla on entisenä lastensuojelun asiakkaana ja toipuvana addiktina varmaan vähän enemmän näkemystä ku sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka suuri todennäköisyys heillä on päästä kuiville? Kuinka kauan korvaushoito jatkuu? Ei kai se loputtomasti jatku ja jossain vaiheessa tulee tosipaikka eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkohoitoon. Kyllä syntymättömän lapsen terveyden tulisi olla tärkeämpää kuin jonkun kiimaisen ääliönistin henkilökohtainen vapaus.
Syntymätön lapsi ei ole ihminen eikä sillä ole oikeuksia. Kiimainen ääliönisti on ihminen ja sillä niitä on, joten sen henkilökohtainen vapaus voittaa - sikäli kun on mitään voitettavaa, ei tuossa edes punnita mitään vastakkaisia intressejä. Sikiölle ei kuulu mitään oikeuksia.
Yhteiskuntahan sen vammaisen lapsen joutuu hoitamaan, kuten äitinsäkin.
Sinun mielestäsi molemmat pitäisi ilmeisesti jättää kuolemaan.
Onneksi meillä on hyvinvointiyhteiskunta jossa näin ei tapahdu.
Ehei, molemmat laitokseen lukkojen taakse. Itsemääräämisoikeus voisi päättyä siihen, kun synnyttää päihdevammaisen lapsen. Kyseessähän on törkeä pahoinpitely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni käytti raskausajan korvaushoitona metadonia. Vauva syntyi silti parikiloisena vaikka oli ihan täysiaikainen, ja heti syntymän jälkeen oli ongelmia hengityksessä ja muita vieroitusoireita, vapinaa, ärtyneisyyttä ja painon kanssa oli ongelmia myös. Sairaalassa oli muutaman viikon.
Sisko sössi, lapsi asuu nykyään isovanhemmilla ja on tokaluokkalainen. Hänellä on ADHD, lukihäiriö ja oppimisvaikeuksia erityisesti matematiikassa.
Tiedä sitten, mikä varsinaisesti johtui ja mistä, mutta surullista lapsen kannalta.
Lisään vielä, että tämä lapsi ei siis muista elämää äitinsä kanssa lainkaan, koska on asunut isovanhemmilla taaperosta asti. Sisko on käynyt näyttäytymässä lapselleen muutamia kertoja näiden vuosien aikana, mutta suoraan sanoen minusta on parempi näin. Nekin tapaamiset aiheutti lapsessa lähinnä hämmennystä. En voisi kuvitellakaan, millaiset vaikutukset sillä olisi lapsen elämään, jos sisko nyt jostain syystä päättäisikin yrittää saada elämänsä kuntoon ja alkaa pitää aktiivisemmin yhteyttä. Lapsensa hän on nähnyt viimeksi vuonna 2019.
Saanko kysyä, millaista elämää siskosi viettää nykyään? Tapaatko itse häntä?
Suoraan sanoen en tiedä tämänhetkistä tilannetta. Vuodenvaihteessa 2019-2020 meni lujaa alamäkeä, viimeksi nähtiin kesällä 2020, milloin oli kai vähän skarpimpi jakso. En siis tapaa itsekään, mutta välillä kuulen vanhoilta tutuilta tai somesta näkyy jotain kuulumisia, ei mitenkään positiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Osaisiko joku päihdeäitejä hoitava kertoa, miksei heille saada ehkäisyä? Tämä äiti näyttäisi kuvan perusteella olevan raskaana.
Sitä ehkäisyä kun pitäisi myös käyttää. Ei tule aineissa olevalle tai niitä vieroitusoireissaan hankiivalle moinen juttu mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eikä todennäköisesti jää lapselle mitään vaurioita. Buprenorfiini on raskausaikana varsin turvallista, ei ole sama asia kuin rööki tai alkoholi.
Suurempi riski lapsen kehitykselle on se että pystytäänkö kotona vastaamaan sen tarpeisiin ja pysyvätkö vanhemmat kuivilla.
Tää on totta mut niin ei saa sanoa.
Näin saa sanoa, mutta kyse on siitä, että tuo äiti käytti huumeita raskausviikolle 29 saakka. Vasta sen jälkeen hän aloitti korvaushoidon.
Raha-asioita ei osata hoitaa, jos muukin elämänhallinta on pielessä. Suurella todennäköisyydellä huumeidenkäyttäjillä on lukuisia maksuhäiriömerkintöjä ja osa on maksamattomien velkojen takia jo ulosotossa. Kunta järjestää ilmaisen vuokra-asunnon. Kukaan yksityinen vuokranantaja ei vuokraa luottotiedottomalle ja ulosotossa olevalle ihmiselle asuntoa.
Kiinnostaa, millä ja kenen rahoilla nämä huumeidenkäyttäjät elävät? Yhteiskunnan tuillako? He eivät ole opiskelleet mitään tutkintoa ja ammattia. Jos ei ole koulutusta ja ammattia, niin ei ole pätevyyttä mihinkään. He eivät pysty säännölliseen työhön, koska elimistö on jatkuvasti sekaisin aineista ja korvausaineista. Jo päivärytmin hallinta on mahdotonta ja päivällä nukutaan ja yöllä valvotaan. Luottotiedottomuus ja mahdolliset rikokset estävät monen työpaikan saannin.