Narkkiäiti kokee onnistuneensa 5. lapsen kohdalla "vieroittumaan"

Vierailija kirjoitti:

Siskoni käytti raskausajan korvaushoitona metadonia. Vauva syntyi silti parikiloisena vaikka oli ihan täysiaikainen, ja heti syntymän jälkeen oli ongelmia hengityksessä ja muita vieroitusoireita, vapinaa, ärtyneisyyttä ja painon kanssa oli ongelmia myös. Sairaalassa oli muutaman viikon.

Sisko sössi, lapsi asuu nykyään isovanhemmilla ja on tokaluokkalainen. Hänellä on ADHD, lukihäiriö ja oppimisvaikeuksia erityisesti matematiikassa.

Tiedä sitten, mikä varsinaisesti johtui ja mistä, mutta surullista lapsen kannalta.

Heroiini?

Tekee pahaa ajatella pikkuruista jo syntyessään huumeriippuvaista vauvaa, joka kärsii vieroitusoireista.

Lue ja järkyty: https://yle.fi/uutiset/3-12275214

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Niin? Entä sen jälkeen. Siitä minä puhuin. Kun pitäisi pärjätä itse. Jos pää ei kestä tavallista elämää muutenkaan, niin lapsen kanssa se ei ainakaan tunnu helpommalta. Kuinka esimerkiksi osaa hoitaa raha-asiat ja ennakoida tulevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Silti siellä on aina se apu ja tuki lähellä. Lisäksi ilmeisesti erilaisten ammatti-ihmisten apua saatavilla muutenkin.

Kotona sen sijaan on kotityöt, vaippakasat ja pyykkivuoret, toimeentulon miettiminen, perheen ja työelämän yhteensovittaminen. Eikä samanlaista mahdollisuutta huikata asiaa kuin asiaa sossuleegiolle, joka kyllä järjestää kaiken ja ottaa selvää. Sanoisin, että on kuitenkin eri asia.

Nimenomaa se asioita hoitavien sossuparven saatavilla olemattomuus on se ero. Varmaan annetaan kotiin lähteneillekin yhteystietoja mihin ottaa yhteyttä, mutta se vaatiikin sitten enemmän oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Silti siellä on aina se apu ja tuki lähellä. Lisäksi ilmeisesti erilaisten ammatti-ihmisten apua saatavilla muutenkin.

Kotona sen sijaan on kotityöt, vaippakasat ja pyykkivuoret, toimeentulon miettiminen, perheen ja työelämän yhteensovittaminen. Eikä samanlaista mahdollisuutta huikata asiaa kuin asiaa sossuleegiolle, joka kyllä järjestää kaiken ja ottaa selvää. Sanoisin, että on kuitenkin eri asia.

No tietenkin. Mutta sen takiahan siellä ollaan että saadaan tukea ja pikkuhiljaa opetellaan tekemään itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Silti siellä on aina se apu ja tuki lähellä. Lisäksi ilmeisesti erilaisten ammatti-ihmisten apua saatavilla muutenkin.

Kotona sen sijaan on kotityöt, vaippakasat ja pyykkivuoret, toimeentulon miettiminen, perheen ja työelämän yhteensovittaminen. Eikä samanlaista mahdollisuutta huikata asiaa kuin asiaa sossuleegiolle, joka kyllä järjestää kaiken ja ottaa selvää. Sanoisin, että on kuitenkin eri asia.

Kuntoutuksen tarkoituksen on kuitenkin, että kaikki nämä vaippakasat sun muut hoidetaan aivan itse ilman niitä ”palkattuja apukäsiä”, että sitä oikeaa arkea saadaan harjoiteltua. Ei siellä ohjaajat tai siivoojat perheiden huoneita siivoa tai pyykkejä pyykkää. Kuntoutuksessa myös kannustetaan itse ottamaan selvää asioista eikä kaikkea tarjota valmiiksi pureskeltuna asiakkaille.

tää upea äityli on jo kesällä teini tiineenä tai juntille pillua ohjelmissa näyttelemässä uusia lävistyksiään tai ääliö tatuointejaan.. 

"Eemil oli 23-vuotias ja Juulia 17, kun he tapasivat.

Juulia tuli pian raskaaksi ja molemmat yrittivät raitistua.

He menivät naimisiin samana päivänä, kun Juulia täytti 18. Hääpäivää juhlistettiin subutexilla."

Naurattiko boldattu ketään muuta?

Siis vauva ollut sairaalassa ekat kuukaudet?

Siinähän missaa juuri ne toisaalta parhaat ja toisaalta raskaimmat viikot, kun lapsella ei vielä ole mitään unirytmiä, vanhemmat on väsyneitä ja toisaalta lapsi kehittyy ja kasvaa kurjasti sinä samana aikana. Puolivuotias vauva on jo iso vauvaksi.

ja taas maksetaan kirjoitti:

tää upea äityli on jo kesällä teini tiineenä tai juntille pillua ohjelmissa näyttelemässä uusia lävistyksiään tai ääliö tatuointejaan.. 

Teikäläisille homma on kiinni aina muutamista tonneista itkette rahaa ahneuksissanne.

Lapsesta ette ole huolissaan yhtään vertaa.

Sulle pitäisi heitellä seteleitä päin näköä ja käskeä kyykkimään niitä mun naaman edessä.

Heittelisin rahaa päin naamaa ja käskisin keräämään talteen, kun rahaahan sinä vain haluat urpo.

Vierailija kirjoitti:

"Eemil oli 23-vuotias ja Juulia 17, kun he tapasivat.

Juulia tuli pian raskaaksi ja molemmat yrittivät raitistua.

He menivät naimisiin samana päivänä, kun Juulia täytti 18. Hääpäivää juhlistettiin subutexilla."

Naurattiko boldattu ketään muuta?

Ei. Varsin yleisesti ihmiset juhlistaa hääpäiväänsä alkoholilla, joka on subutexia huomattavasti haitallisempi päihde about jokaisella mahdollisella mittarilla. Niin mikä tuossa on niin kummallista, hauskasta puhumattakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Silti siellä on aina se apu ja tuki lähellä. Lisäksi ilmeisesti erilaisten ammatti-ihmisten apua saatavilla muutenkin.

Kotona sen sijaan on kotityöt, vaippakasat ja pyykkivuoret, toimeentulon miettiminen, perheen ja työelämän yhteensovittaminen. Eikä samanlaista mahdollisuutta huikata asiaa kuin asiaa sossuleegiolle, joka kyllä järjestää kaiken ja ottaa selvää. Sanoisin, että on kuitenkin eri asia.

Kuntoutuksen tarkoituksen on kuitenkin, että kaikki nämä vaippakasat sun muut hoidetaan aivan itse ilman niitä ”palkattuja apukäsiä”, että sitä oikeaa arkea saadaan harjoiteltua. Ei siellä ohjaajat tai siivoojat perheiden huoneita siivoa tai pyykkejä pyykkää. Kuntoutuksessa myös kannustetaan itse ottamaan selvää asioista eikä kaikkea tarjota valmiiksi pureskeltuna asiakkaille.

Mikä on onnistumisprosentti? Edes noin suunnilleen? Väitätkö, että nämä tällaiset perheet elävät itsenäistä, ns. kunnollista, lapsen tarpeita tukevaa, tasapainoista elämää noin 20 vuotta eteenpäin. On vähän vaikea uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Niin? Entä sen jälkeen. Siitä minä puhuin. Kun pitäisi pärjätä itse. Jos pää ei kestä tavallista elämää muutenkaan, niin lapsen kanssa se ei ainakaan tunnu helpommalta. Kuinka esimerkiksi osaa hoitaa raha-asiat ja ennakoida tulevaa.

Kuntoutuksessa myös harjoitellaan raha-asioiden hoitamista, opetetaan, mihin otetaan yhteys ja tukihan todellakin jatkuu vuosia vielä laitoskuntoutuksen jälkeenkin. Kukaan ei lähde laitoskuntoutuksesta kotiin ilman jatkosuunnitelmaa. Jatkosuunnitelma on yleensä avokuntoutus, jossa käydään useamman kerran viikossa ja työntekijät käyvät kotona tai vaihtoehtoisesti perhetyöntekijä käy vahvalla tuella perheen kotona vuosienkin ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Silti siellä on aina se apu ja tuki lähellä. Lisäksi ilmeisesti erilaisten ammatti-ihmisten apua saatavilla muutenkin.

Kotona sen sijaan on kotityöt, vaippakasat ja pyykkivuoret, toimeentulon miettiminen, perheen ja työelämän yhteensovittaminen. Eikä samanlaista mahdollisuutta huikata asiaa kuin asiaa sossuleegiolle, joka kyllä järjestää kaiken ja ottaa selvää. Sanoisin, että on kuitenkin eri asia.

Kuntoutuksen tarkoituksen on kuitenkin, että kaikki nämä vaippakasat sun muut hoidetaan aivan itse ilman niitä ”palkattuja apukäsiä”, että sitä oikeaa arkea saadaan harjoiteltua. Ei siellä ohjaajat tai siivoojat perheiden huoneita siivoa tai pyykkejä pyykkää. Kuntoutuksessa myös kannustetaan itse ottamaan selvää asioista eikä kaikkea tarjota valmiiksi pureskeltuna asiakkaille.

Kuntoutuksessa on kuitenkin se joku koko ajan ns. jöötä pitämässä. Normaalisti kotona ei kukaan ole tätä tekemässä, vaatimassa päihteettömyyttä tai muutakaan. Naapureitakaan tuskin kiinnostaa. Siksi se kotiin siirtyminen onkin hurja hyppy ihan erilaiseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohoitoon. Kyllä syntymättömän lapsen terveyden tulisi olla tärkeämpää kuin jonkun kiimaisen ääliönistin henkilökohtainen vapaus.

Syntymätön lapsi ei ole ihminen eikä sillä ole oikeuksia. Kiimainen ääliönisti on ihminen ja sillä niitä on, joten sen henkilökohtainen vapaus voittaa - sikäli kun on mitään voitettavaa, ei tuossa edes punnita mitään vastakkaisia intressejä. Sikiölle ei kuulu mitään oikeuksia.

Yhteiskuntahan sen vammaisen lapsen joutuu hoitamaan, kuten äitinsäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Silti siellä on aina se apu ja tuki lähellä. Lisäksi ilmeisesti erilaisten ammatti-ihmisten apua saatavilla muutenkin.

Kotona sen sijaan on kotityöt, vaippakasat ja pyykkivuoret, toimeentulon miettiminen, perheen ja työelämän yhteensovittaminen. Eikä samanlaista mahdollisuutta huikata asiaa kuin asiaa sossuleegiolle, joka kyllä järjestää kaiken ja ottaa selvää. Sanoisin, että on kuitenkin eri asia.

Kuntoutuksen tarkoituksen on kuitenkin, että kaikki nämä vaippakasat sun muut hoidetaan aivan itse ilman niitä ”palkattuja apukäsiä”, että sitä oikeaa arkea saadaan harjoiteltua. Ei siellä ohjaajat tai siivoojat perheiden huoneita siivoa tai pyykkejä pyykkää. Kuntoutuksessa myös kannustetaan itse ottamaan selvää asioista eikä kaikkea tarjota valmiiksi pureskeltuna asiakkaille.

Kuntoutuksessa on kuitenkin se joku koko ajan ns. jöötä pitämässä. Normaalisti kotona ei kukaan ole tätä tekemässä, vaatimassa päihteettömyyttä tai muutakaan. Naapureitakaan tuskin kiinnostaa. Siksi se kotiin siirtyminen onkin hurja hyppy ihan erilaiseen elämään.

No totta kai se on haastavaa. Se ei tarkoita että se on tuhoon tuomittua ja ettei sitä kannattaisi yrittää ja vanhempia tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Niin? Entä sen jälkeen. Siitä minä puhuin. Kun pitäisi pärjätä itse. Jos pää ei kestä tavallista elämää muutenkaan, niin lapsen kanssa se ei ainakaan tunnu helpommalta. Kuinka esimerkiksi osaa hoitaa raha-asiat ja ennakoida tulevaa.

Kuntoutuksessa myös harjoitellaan raha-asioiden hoitamista, opetetaan, mihin otetaan yhteys ja tukihan todellakin jatkuu vuosia vielä laitoskuntoutuksen jälkeenkin. Kukaan ei lähde laitoskuntoutuksesta kotiin ilman jatkosuunnitelmaa. Jatkosuunnitelma on yleensä avokuntoutus, jossa käydään useamman kerran viikossa ja työntekijät käyvät kotona tai vaihtoehtoisesti perhetyöntekijä käy vahvalla tuella perheen kotona vuosienkin ajan.

Tuo on luksusta tavalliselle perheelle. Työssäkäyvä yksinhuoltaja jos potee jotain noroa viisi päivää, niin ei ole toivoakaan saada apua mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkohoitoon. Kyllä syntymättömän lapsen terveyden tulisi olla tärkeämpää kuin jonkun kiimaisen ääliönistin henkilökohtainen vapaus.

Syntymätön lapsi ei ole ihminen eikä sillä ole oikeuksia. Kiimainen ääliönisti on ihminen ja sillä niitä on, joten sen henkilökohtainen vapaus voittaa - sikäli kun on mitään voitettavaa, ei tuossa edes punnita mitään vastakkaisia intressejä. Sikiölle ei kuulu mitään oikeuksia.

Yhteiskuntahan sen vammaisen lapsen joutuu hoitamaan, kuten äitinsäkin.

Sinun mielestäsi molemmat pitäisi ilmeisesti jättää kuolemaan.

Onneksi meillä on hyvinvointiyhteiskunta jossa näin ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on helppo leikkiä kotia, kun on palkattuja apukäsiä ja kuuntelevia korvia ympärillä. Miten käy sitten kun oman kodin ovi sulkeutuu, aamupuurot ja vaipat pitää huolehtia itse, lapsi on kipeänä, vanhemmat huonoilla unilla, asuntoa pitäisi siivota. Lapsen puolesta huolettaa. Eikä tuollaisilla pitäisi olla mitään oikeutta lämmitellä välejä niihin sijoitettuihin, parempaa elämää viettäviin lapsiin. Rakkautta olisi antaa heidän elää rauhassa.

Kuntoutuksessa nämä kaikki asiat tehdään myös aivan itse

Silti siellä on aina se apu ja tuki lähellä. Lisäksi ilmeisesti erilaisten ammatti-ihmisten apua saatavilla muutenkin.

Kotona sen sijaan on kotityöt, vaippakasat ja pyykkivuoret, toimeentulon miettiminen, perheen ja työelämän yhteensovittaminen. Eikä samanlaista mahdollisuutta huikata asiaa kuin asiaa sossuleegiolle, joka kyllä järjestää kaiken ja ottaa selvää. Sanoisin, että on kuitenkin eri asia.

Kuntoutuksen tarkoituksen on kuitenkin, että kaikki nämä vaippakasat sun muut hoidetaan aivan itse ilman niitä ”palkattuja apukäsiä”, että sitä oikeaa arkea saadaan harjoiteltua. Ei siellä ohjaajat tai siivoojat perheiden huoneita siivoa tai pyykkejä pyykkää. Kuntoutuksessa myös kannustetaan itse ottamaan selvää asioista eikä kaikkea tarjota valmiiksi pureskeltuna asiakkaille.

Kuntoutuksessa on kuitenkin se joku koko ajan ns. jöötä pitämässä. Normaalisti kotona ei kukaan ole tätä tekemässä, vaatimassa päihteettömyyttä tai muutakaan. Naapureitakaan tuskin kiinnostaa. Siksi se kotiin siirtyminen onkin hurja hyppy ihan erilaiseen elämään.

Kotiutumistakin harjoitellaan useampi kuukausi ennen kotiutumista ja ilman vahvaa tukea ei kukaan jää. Monella on myös asiakkuus terveydenhuoltoon, josta saavat korvaushoitolääkkeensä. Terveydenhuolto ottaa viikottain seulat.

Pienokaisesta viis verot on tärkeämpiä kirjoitti:

ja taas maksetaan kirjoitti:

tää upea äityli on jo kesällä teini tiineenä tai juntille pillua ohjelmissa näyttelemässä uusia lävistyksiään tai ääliö tatuointejaan.. 

Teikäläisille homma on kiinni aina muutamista tonneista itkette rahaa ahneuksissanne.

Lapsesta ette ole huolissaan yhtään vertaa.

Sulle pitäisi heitellä seteleitä päin näköä ja käskeä kyykkimään niitä mun naaman edessä.

Heittelisin rahaa päin naamaa ja käskisin keräämään talteen, kun rahaahan sinä vain haluat urpo.

nää veroista itkevät rahan ahneet pellet on jotain oikeistolaisia.

Haluaisivat itselle ne rahat. Unohtavat että ovat saaneet ilmaiset koulutukset ja synnytykset synnäriltä asti.

Kuvittelevat maksaneensa velkansa yhteiskunnalle, mutta tosiaan eivät.

Raha heitä itkettää, ei surulliset ihmiskohtalot.

USA:ssa on enmmistö tämmöisiä. Maassa on filosofiakin sellainen että kadulla asuu porukkaa ja huumeet on vapautettu. Itkevät vain netissä sitä kuinka kodittomat laskee kyseisen korttelin asuntojen arvoa...