Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Vuokrattiin kerran Metsähallituksen kämppä viikonlopuksi, mukavan pikkujärven rannalta.

Oltiin oltu vajaan tunnin verran mökillä, ja suunnittelimme saunan lämmitystä ym, kun pihaan kurvasi asuntoautolla pariskunta.

Kysyivät, että eihän haittaa, jos he tulevat autollaan tänne pihaan majoittumaan myös viikonlopuksi, niin kuin ovat tehneet useasti ennenkin.

Järkytykseltäni sain sanottua, että itse asiassa kyllä haittaa, tulimme omaan rauhaan viikonlopuksi.

Jotain selittivät, että kyllä täällä saa muutkin pihapiirissä olla ja sinne ne jäivätkin.

Savusaunan lämmitimme ja sinnekin nuo kärkkyivät, mutta eivätpä päässeet.

Kaikenlaisia röyhkimyksiä niitä riittää.

No kyllä oli moukkamaisia asuntoautoilijoita! Ostin Metsähallitukselta vastaavanlaisen vuokrakäytössä olleen mökin 7 vuotta sitten. Ei se ollut mikään leirintäalue, vaan todellakin vain vuokramökki tontteineen ja rantoineen. Mökin sisäänajotiellä oli kyltti, jossa kiellettiin asiaton oleskelu tontilla ja ilmoitettiin että alue tarkoitettu vain mökin vuokranneille.

Selkeästi tuolla minunkin mökillä oli ollut riesaa härskeistä asuntoautoilijoista. Omistukseni alkuvuosina kävi usein niin, että vieras asuntoauto oli tulossa mökille ja peruutti pois, kun huomasi autoni pihassa. Laitoin kamerat ja kyltit valvonnasta, niin loppui tunkeilut.

Olin menossa treenaamaan hallille kaverin kanssa. Vähän ennen treenejä hän laittoi viestiä, että meneekin mieluummin toisen kaverin kanssa, ei kai haittaa?

Vuosia sitten, kun olin vielä opiskelija oli eräs kaverini melkoinen tapaus. Vaikka asuinkin yksin, oli minulla silti rahasta melkoisen tiukkaa. Pärjäsin, kun laskin tarkkaan rahani.

Eräänä päivänä kaverini sitten tulla pölähti kahville. Ei siinä mitään, ihan kiva juttu. Mainittakoon, että kaverini oli juuri muuttanut poikaystävänsä omakotitaloon ja täten halveksi ihan suoraan kerrostalo/rivitalo/luhtitaloissa asuvia. Ensi töikseen hän toteaa "se on kummallista miten kerrostalossa asuvat ei osaa sisustaa. Ootko kierrätyksestä hakenut kaiken?" Totesin, että no jos olenkin, mitä sitten?

"No niin ei kai se haittaa jos siitä tykkää. Itse en tykkää. Näyttää homssuiselta."

Enempiä välittämättä laitoin kahvin tulille. Nostin pakasteesta pullaa ja jotain muuta (ehkä suolaista piirakkaa, en muista enää) sulamaan.

Olin hetkeä aiemmin paistanut kanan rintafileitä 3kpl, arvelin siinä olevan kahden päivän lounaat. Kanat olivat vielä pannulla, tarkoitus oli pilkkoa ne salaatin sekaan tai muutoin jatkojalostaa.

Kävin vessassa. Aikaa siellä ei mennyt kuin muutama minuutti. Kun tulin takaisin keittiöön, kas kummaa: kaveri oli ottanut kaksi rintafilettä pannulta, dipannut niitä kermaviiliin (jonka siis oli ottanut itse jääkaapista) ja märssysi. Kysyin, että mitä hittoa teet?

"No eikö meillä aina oo ollut sellainen "ole kuin kotonasi" tapa?" Sanoin että ei, siinä on mun lounaat/muu ruoka, ei ole varaa ostaa uusia, juurihan nostin pakasteesta meille kahville syötävää. Mitäpä toteaa hän?

"Mä en oo oikein ikinä pullasta piitannut. Enpä tiennyt että haittaa näin paljon. Ei yksin asuvalla niin kovat ruokakulut voi olla". Totesin, että en jaksa tästä tapella, olet toiminut väärin. Ole hyvä ja jatka matkaa.

Niinpä hän nakkasi puoliksi syödyn, kermaviilissä uineen fileen takaisin pannulle ja poistui.

Jos tästä nyt itsensä tunnistaa, niin tuo uudet kanat kiitos 😂

Serkku ajoi mun auton lunariin eikä maksanut koko tilanteessa penniäkään. Ei kai haittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri möi oman autonsa. Minulla on auto, jota en käytä kuitenkaan työmatkoihin parkkipaikan puutteen ja lyhyen matkan vuoksi. Kaveri ehdotti, että voisi ottaa autoni omaan työmatkakäyttöönsä. Juu, ei.

Sama kaveri pyysi hakemaan autolla hänet ja kissankantolaatikon juna- asemalta. Autolla ei tietenkään pääse junan ovelle asti. Kitisi, että kissa jotenkin kärsii kun kissan kuljetuslaatikko joutui olemaan maassa. Ei itse pitänyt laatikkoa ylhäällä. Ilmeisesti ajatteli, että se ois mun tehtävä. 

Sama kaveri tuli matkalta. Häntä oli pistänyt ampiainen. Halusin minun tulevan kentälle vastaan viemään hänet lääkäriasemalle. Olin miesystävän luona yötä ja hän soitti aamulla. Joudun lähtemään kotiin hakemaan autoni ja kuskailemaan häntä. Taksi lääkäriasemalle ois varmaan maksanut 20 euroa.

Kyytiisi mahtoi olla ilmaista. Selvää säästöä siis.

Joo. En ole sellainen ihminen, joka kavereilta pyytelisi rahaa jostain palveluksesta tai vaikka vanhoista vaatteista. Siksi kai minusta on tullutkin Ei kai haittaa- kohde. Nämä samat henkilöt on mulle yrittänyt myydä jotain vanhoja vaatteitaan ihan rahalla. Sanon siihen kyllä heti ei. Kun yhdessä mennään jonnekin, niin nämä samat tyypit pitää tietenkin tarkkaa kirjaa kuluista ja maksettava summa ja tilinumero tulee perässä. Se on mulle ihan ok, mutta en välttämättä itse tekisi edes sitä. Eri porukoilla on eri tavat. Kummallista kyllä, nämä Ei kai haittaa ja kulujen laskijat on samoja henkilöitä.

Eri porukoilla eri tavat, mutta porukassa sitten porukan tavalla. Eli näitten "laskuttajien" suhteen sun kannattaisi pelata samoilla säännöillä kun he itsekin pelaavat. Voi siitä joku pahastua ja katkaista välit, mutta et siinä tapauksessa lopultakaan menetä mitään. Jos kaveripiiri hieman pieneneekin, niin sen laatu ainakin paranee.

-eri

Tyttäreni (10 v) kaverin äiti soitti, että olivat sopineet että tyttäreni hoitaa heidän kissojaan viikon lomareissun ajan. Se oli koulujen hiihtolomaviikko, ei kai haittaa. Avain sitten tulee meille tyttäreni mukana. Puhelun aikana kävi ilmi, että heidän omakotitalossa on hälytysjärjestelmä, joten tarkoitti sitä, että minä olisin joka käyntikerralla mukana.

No tytär toi avaimen ja mukana oli lappu, jossa mystisiä puhelinnumeroita ja vartiointiliikkeen nimi. Siis mitä?! Soitin kissarouvalle ja kysyin mihin tarkoitukseen numerot ovat? Kertoi, että heidän talon murtojärjestelmä hälyttää viikon ajan minun puhelimeeni! Ja kun menen katsomaan hälytyksen syytä, niin jos kyseessä murtovaras, sitten minun pitää soittaa lapussa näkyviin vartiointifirman numeroihin. Siis käytännössä tarkoitti sitä, että aviomieheni pitäisi olla heidän talovahtinsa.

Ilmoitin napakasti, että meillä on puhelimet äänettömällä yöaikaan eikä muutenkaan kytätä millon puhelin soi. Kissarouva vaikutti selvästi loukkaantuneelta tuon töksäytykseni jälkeen.

Eräs ystävä ei osaa pitää mistään sovituista aikatauluista kiinni. Jos sovitaan että nähdään klo 13 kaupungilla, hän laittaa viestiä klo 15 että on juuri lähdössä... Aika nopeasti opin vastaamaan että lähdin jo kotiin kun on muutakin menoa.

Hän on aikavaras. Lopetin sopimisen, nähdään nykyään joskus spontaanisti jos nähdään- lopetin aikojen sopimisen kokonaan.

En voi ymmärtää, miten jotkut antavat kohdella itseään kuin kynnysmattoa. Mitä päässänne oikein liikkuu? En ymmärrä, en!!!

Meidän kotiimme ei tulisi kukaan väkisin, eikä myöskään määräilemään, miten saamme elää. Puhumattakaan, että joku kehittelisi meille työtehtäviä, joista emme ole koskaan sopineet. Joku tolkku sentään, hyvänen aika!

Kaveri sanoi tulevansa kylään tiettynä kellonaikana. Ja aina 1,5 h tuntia myöhässä. Aina.

Aloin tehdä niin, että lähdin muualle (kauppaan, kuntosalille yms.

jos oli  30 min myöhässä).

Kävi sitten turhaan soittelemassa ovikelloa ja laitteli kiukkuisia viestejä missä olet, kun on sovittu.

Kyllä se kaveruus aika nopeasti hiipui ja ihan sama - en jaksa olla kynnysmattona.

Te, joille tulee mieleen jossain tilanteessa kysyä: "ei kai haittaa?": voitte pitää pääsääntönä, että kyllä haittaa. Eli jättäkää koko aikeenne sikseen ja älkää edes kysykö!

Tosin lokeillahan ei empatia riitä niin pitkälle että edes älyäisi tämän.

Äidin vanhemmilla oli rintamamiestalo ulkorakennuksineen ja kun molemmat kuolivat, kuolinpesän osakkaat eivät heti saaneet sovittua, mitä talolle tehdään. Pari vuotta sitä pidettiin tyhjillään kunnes yksi äidin veljistä lunasti sen itselleen. Ennen kaupantekoa sovittiin, että sisarukset yhdessä tyhjentävät talon ettei homma jää enon kontolle ja silloin kävi ilmi, että tätini mies, joka harrastaa huutokaupoissa shoppailua, oli sen parin vuoden aikana kuskannut varastot ja vinttikomerot täyteen huutokauppalöytöjään. Kun asiasta nousi meteli, äijä tuumasi että ei kai se nyt ketään haittaa ja sitä paitsi hänhän on osakas ja oikeutettu siihen. Siitä nousi sitten vähän isompi meteli, kun vaimo eli tätini totesi, että ei muuten ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävelin kaikessa rauhassa kadulla, en edes kiinnittänyt huomiota naiseen joka tuli kahden koiran kanssa vastaan. Yht'äkkiä tunsin kipua vasemmassa jalassa, kumpikin koira ärisi ja puri koipeani. Farkut menivät rikki ja jalka vuosi verta. Nainen vaan totesi, ettei tuollainen pikku naarmu haittaa ja jatkoi matkaansa tyytyväisenä, ei ollut edes mitenkään vaikeana tilanteesta. Häpeäkseni tunnustan, että en kerta kaikkiaan keksinyt mitään sanottavaa, olin niin äimistynyt.

Ihan varmasti joo. Et huomaa kohti hyökkäävää koiraa, tai tässä tapauksessa siis kahta(!), et huomaa kun hampaat iskeytyvät kiinni, et huomaa että farkuissasi roikkuu eläin. Yhtäkkiä vaan "tunnet kipua jalassasi", muuten et näe etkä kuule mitään.

Ja tietenkin se koirien omistaja sai koirat irti kimpustasi tosta vaan, noniin Muffe ja Tuffe, mennään.

Kyllä.

En usko sanaakaan.

Mun jalkaan nappasi kerran pikkukoira kiinni keskellä kaupunkia, just niin että en edes huomannut mitä se on tekemässä. Päästi irti saman tien ja omistaja koirineen jatkoi matkaa, samoin tein itse tyrmistyneenä rikkinäisillä sukkahousuilla. Vasta myöhemmin haava tuli kipeäksi ja huomasin ettei se mikään pintanaarmu ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Serkku ajoi mun auton lunariin eikä maksanut koko tilanteessa penniäkään. Ei kai haittaa?

Mikä on lunari?

Ei kai tää haittaa, jos mun kaveritkin liittyy mukaan?

Ei kai tää haittaa jos vähän kokeilen ilman liukkarii kakkoseen

Ei kait tää haittaa, mut ei se herpes nii helpolla tartu

Ei kai tää haittaa ettei mul oo kortsuu

ei haitannut

Vuokrasimme mökin viikoksi jonkun nettipalvelun kautta. En nyt muista sivustoa, niin en lähde arvailemaan. Perillä selvisi, että mökki sijaitsi samalla tontilla kuin vuokraajan oma mökki. Eli vuokrasi tavallaan omaa saunamökkiään, johon ajettiin hänen pihansa läpi. Katseli mökiltään rantaan aivan avoimesti vilkutellen ja kävi aivan vuokramökin vierestä uimassa, koska ei kai se nyt mitään haittaa. Emme olleet viikkoa.

Ei nyt niin paha, mutta raivostuttava. Oltiin meikkaamassa ja yhtäkkiä näin kaverini käyttävän kajaliani, oli siinä "ettei kai haittaa, tää on niin nätin värinen". Otis kajalin, heitin sen roskiin ja kerroin että kyllä haittaa kun alle puoli tuntia sitten kerroit silmätulehduksestasi. Onneksi ei ollut kallis, ja muihin meikkeihin ei onneksi koskenut.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt niin paha, mutta raivostuttava. Oltiin meikkaamassa ja yhtäkkiä näin kaverini käyttävän kajaliani, oli siinä "ettei kai haittaa, tää on niin nätin värinen". Otis kajalin, heitin sen roskiin ja kerroin että kyllä haittaa kun alle puoli tuntia sitten kerroit silmätulehduksestasi. Onneksi ei ollut kallis, ja muihin meikkeihin ei onneksi koskenut.

Tyhmä kysymys varmaan mutta miksi et antanut sitä kajalia tälle kaverille kun kerta pilasi sen jo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.

Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.  

Joo, usein kampaajat tekevät päinvastoin kuin pyytää, sitten ihmettelevät kun asiakkaat kaikkoavat

Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt niin paha, mutta raivostuttava. Oltiin meikkaamassa ja yhtäkkiä näin kaverini käyttävän kajaliani, oli siinä "ettei kai haittaa, tää on niin nätin värinen". Otis kajalin, heitin sen roskiin ja kerroin että kyllä haittaa kun alle puoli tuntia sitten kerroit silmätulehduksestasi. Onneksi ei ollut kallis, ja muihin meikkeihin ei onneksi koskenut.

Tyhmä kysymys varmaan mutta miksi et antanut sitä kajalia tälle kaverille kun kerta pilasi sen jo?

Olis varmaan seuraavaks lainannu ripsaria

Ei Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt niin paha, mutta raivostuttava. Oltiin meikkaamassa ja yhtäkkiä näin kaverini käyttävän kajaliani, oli siinä "ettei kai haittaa, tää on niin nätin värinen". Otis kajalin, heitin sen roskiin ja kerroin että kyllä haittaa kun alle puoli tuntia sitten kerroit silmätulehduksestasi. Onneksi ei ollut kallis, ja muihin meikkeihin ei onneksi koskenut.

Tosta meikkaamisesta tuli mieleen kun olin 18-vuotiaana vuokra-asunnossani vessassa meikkaamassa ovi auki ja silloinen poikaystävä tuli kakalle. Kakki tyytyväisenä siinä pesualtaan ja peilin vieressä ja meni menojaan. Ei kai haittaa.

Tapahtui vuonna 97 Raisiossa, terveisiä Vennulle! Kyllä se muuten vähän haittas!