Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Tää ei ole paha, vaan lähinnä koominen mikä jäi mieleen.

Joitakin vuosia sitten olin ystäväni kanssa iltaa viettämässä. Juteltiin niitä näitä, ja meitä noin pari vuotta vanhempi ihan asiallisen näköinen nainen tuli meidän pöytään kysymään että onko vapaata tilaa. Olihan siinä, ja sanottiin että istu vaan.

No hän istui ja seuraava oli että nappasi juomani käteensä ja sanoi että "ei kai haittaa jos juon teidän tuopeista". Nappasin lasin takaisin itselleni ja ystäväni kanssa yhtä aikaa sanottiin että kyllä haittaa. Lähti siitä onneksi.

Ihmeteltiin tuossa sitä, että kyseessä ei ollut siis pahasti kännisen näköinen "ammattilaisen" näköinen nainen, vaan sellainen ihan tavallisen fiksun oloinen.

Tietyn tyyppiset ihmiset yrittävät selvitä ravintolailtansa ostattamalla juomansa muilla, varsinkin miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ei ole paha, vaan lähinnä koominen mikä jäi mieleen.

Joitakin vuosia sitten olin ystäväni kanssa iltaa viettämässä. Juteltiin niitä näitä, ja meitä noin pari vuotta vanhempi ihan asiallisen näköinen nainen tuli meidän pöytään kysymään että onko vapaata tilaa. Olihan siinä, ja sanottiin että istu vaan.

No hän istui ja seuraava oli että nappasi juomani käteensä ja sanoi että "ei kai haittaa jos juon teidän tuopeista". Nappasin lasin takaisin itselleni ja ystäväni kanssa yhtä aikaa sanottiin että kyllä haittaa. Lähti siitä onneksi.

Ihmeteltiin tuossa sitä, että kyseessä ei ollut siis pahasti kännisen näköinen "ammattilaisen" näköinen nainen, vaan sellainen ihan tavallisen fiksun oloinen.

Tietyn tyyppiset ihmiset yrittävät selvitä ravintolailtansa ostattamalla juomansa muilla, varsinkin miehillä.

Piti muuten muokata tekstiä aika paljon, että julkaistiin oikeasti eikä jätetty julkaisematta hyväksymisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ei ole paha, vaan lähinnä koominen mikä jäi mieleen.

Joitakin vuosia sitten olin ystäväni kanssa iltaa viettämässä. Juteltiin niitä näitä, ja meitä noin pari vuotta vanhempi ihan asiallisen näköinen nainen tuli meidän pöytään kysymään että onko vapaata tilaa. Olihan siinä, ja sanottiin että istu vaan.

No hän istui ja seuraava oli että nappasi juomani käteensä ja sanoi että "ei kai haittaa jos juon teidän tuopeista". Nappasin lasin takaisin itselleni ja ystäväni kanssa yhtä aikaa sanottiin että kyllä haittaa. Lähti siitä onneksi.

Ihmeteltiin tuossa sitä, että kyseessä ei ollut siis pahasti kännisen näköinen "ammattilaisen" näköinen nainen, vaan sellainen ihan tavallisen fiksun oloinen.

Tietyn tyyppiset ihmiset yrittävät selvitä ravintolailtansa ostattamalla juomansa muilla, varsinkin miehillä.

Tämän ihmistyypin sukupuolen kertominen ja pyyntitapa ilmeisesti saivat aikaan, ettei tekstiä julkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli lakkiaisjuhliini noin 4v lapsensa kanssa, vaikka oli sanottu, että ei haluta lapsia juhliin. Haluttiin myös pieni ja hiljainen juhla, kun sattui samalle päivälle kun erään läheisen sukulaisen kuoleman 11v vuosipäivä. Lisäksi koira ei oikein pidä lapsista.

Ei tarvinnut mennä sanomaan, että haittaa, kun koira hoiti homman meidän puolesta. Ymmärsi ihan hyvin, että sitä lasta ei olis pitänyt tuoda. Hyvästä syystä kiellettiinkin.

Ja ennen kun joku polttaa päreensä: Lapselle ei käynyt mitään.

Koiran kyllä ymmärtää, mutta että oikein kuoleman 11v vuosipäivä?? Eikö tuossa ajassa pääse yli sen verran että kykenisi juhlimaan iloista asiaa sen arvoisella tavalla?

Kyseinen henkilö oli minulle erittäin läheinen ja aina toivoi, että saisi nähdä lakkiaiseni. Oli ollut koko elämäni ajan kuolemansairas joten ei sitä koskaan päässyt näkemään. Se, että lakkiaiseni osuivat hänen kuolemansa vuosipäivälle oli minulle sekä perheelleni hyvin tärkeä ja läheinen asia. 

Näitä ihmisten kuolinpäivien pyhittämisiä en ole ikinä tajunnut. Onko sillä nyt väliä onko joku kuollut 26. vai 27. toukokuuta? Ja vieläpä 11 vuotta sitten. Olisikohan aika mennä jo eteenpäin. En minäkään juhli rakkaan isäni itsemurhan vuosipäivää vaikka miten tärkeä oli. Kynttilän voi vaikka muistolle sytyttää mutta että oikein ikävässä vellotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin koira puri mun tuolloin n. 4-vuotiasta lasta. Lapsi huusi hysteerisenä kivusta ja säikähdyksestä. Anoppi kotkotti hekotellen vieressä että ei haittaa, ja yritti saada lasta silittämään luimistelevaa hurttaansa.

Itseasiassa haittaa edelleen, vuosien jälkeenkin. Lapseni pelkää edelleen koiria, vaikka tuo purija-koira on ollut vainaa jo vuosia.

Se oli sun vika kun annoit sen kiusata koiraa. Näitä näkee kun mammat vaan hekottaa kun se kersa repii koiraa hännästä. Heh Heh kun on hauskaa.

Kyllä minulla ainakin koiranomistajana on vastuu kouluttaa koirani ja on vastuu sen tekemisistä. Jos joudun omani kanssa tuollaiseen tilanteeseen, puutun siihen. Jos lapsi toimii taitamattomasti ja on ajattelematon, voin kertoa ja opastaa miten koiran kanssa ollaan. Sen voi tehdä ihan tyylillä siten, ettei lapsen vanhemmankaan tarvitse jälkikasvunsa puolesta loukkaantua. Ja jos loukkaantuu, se on varmaan vähän myös säikähdystä ja jos vanhempi on fiksu, niin tajuaa itsekin, että hyvä jos joku koiraihminen opettaa kun ei itse välttämättä ole osannut. Koira pitäisi myös opettaa kunnioittamaan ihmisen omaa tilaa. Siinä kyllä on haastetta. Nuori pentuikäinen koira tykkää usein lapsista ja saattaa riehakkuudellaan pelästyttää lapsen. En edes tarjoa tottumattomalle nuorelle koiralle tilanteita, jossa on liian monta muttaa. Pelkään itsekin hieman vieraita koiria joten ymmärrän kyllä kaikkia osapuolia tässä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli lakkiaisjuhliini noin 4v lapsensa kanssa, vaikka oli sanottu, että ei haluta lapsia juhliin. Haluttiin myös pieni ja hiljainen juhla, kun sattui samalle päivälle kun erään läheisen sukulaisen kuoleman 11v vuosipäivä. Lisäksi koira ei oikein pidä lapsista.

Ei tarvinnut mennä sanomaan, että haittaa, kun koira hoiti homman meidän puolesta. Ymmärsi ihan hyvin, että sitä lasta ei olis pitänyt tuoda. Hyvästä syystä kiellettiinkin.

Ja ennen kun joku polttaa päreensä: Lapselle ei käynyt mitään.

Koiran kyllä ymmärtää, mutta että oikein kuoleman 11v vuosipäivä?? Eikö tuossa ajassa pääse yli sen verran että kykenisi juhlimaan iloista asiaa sen arvoisella tavalla?

Kyseinen henkilö oli minulle erittäin läheinen ja aina toivoi, että saisi nähdä lakkiaiseni. Oli ollut koko elämäni ajan kuolemansairas joten ei sitä koskaan päässyt näkemään. Se, että lakkiaiseni osuivat hänen kuolemansa vuosipäivälle oli minulle sekä perheelleni hyvin tärkeä ja läheinen asia. 

Näitä ihmisten kuolinpäivien pyhittämisiä en ole ikinä tajunnut. Onko sillä nyt väliä onko joku kuollut 26. vai 27. toukokuuta? Ja vieläpä 11 vuotta sitten. Olisikohan aika mennä jo eteenpäin. En minäkään juhli rakkaan isäni itsemurhan vuosipäivää vaikka miten tärkeä oli. Kynttilän voi vaikka muistolle sytyttää mutta että oikein ikävässä vellotaan.

Eihän sinun sitä tarvitse tajutakaan ja toimit itse kuten oikein tunnet. Mutta kaikki eivät ole kuin sinä, yritä elää sen kanssa.

Olin kaverini isosiskolla kylässä. Siskolla oli kissoja asunnossaan, jotka tulivat lähettyvilleni hyörimään. Silittelin kissoja, kun kaverini sanoi: "niistä lähtee karvaa.." Ajattelin, että minua ei haittaa päälleni tulevat karvat ja tokaisin takaisin, että "ei haittaa!" 

Jälkeenpäin tajusin, että kissoja ei olisi saanut silittää, koska niistä irtoaa karvaa isosiskon asuntoon. :( 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli lakkiaisjuhliini noin 4v lapsensa kanssa, vaikka oli sanottu, että ei haluta lapsia juhliin. Haluttiin myös pieni ja hiljainen juhla, kun sattui samalle päivälle kun erään läheisen sukulaisen kuoleman 11v vuosipäivä. Lisäksi koira ei oikein pidä lapsista.

Ei tarvinnut mennä sanomaan, että haittaa, kun koira hoiti homman meidän puolesta. Ymmärsi ihan hyvin, että sitä lasta ei olis pitänyt tuoda. Hyvästä syystä kiellettiinkin.

Ja ennen kun joku polttaa päreensä: Lapselle ei käynyt mitään.

Koiran kyllä ymmärtää, mutta että oikein kuoleman 11v vuosipäivä?? Eikö tuossa ajassa pääse yli sen verran että kykenisi juhlimaan iloista asiaa sen arvoisella tavalla?

Kyseinen henkilö oli minulle erittäin läheinen ja aina toivoi, että saisi nähdä lakkiaiseni. Oli ollut koko elämäni ajan kuolemansairas joten ei sitä koskaan päässyt näkemään. Se, että lakkiaiseni osuivat hänen kuolemansa vuosipäivälle oli minulle sekä perheelleni hyvin tärkeä ja läheinen asia. 

Näitä ihmisten kuolinpäivien pyhittämisiä en ole ikinä tajunnut. Onko sillä nyt väliä onko joku kuollut 26. vai 27. toukokuuta? Ja vieläpä 11 vuotta sitten. Olisikohan aika mennä jo eteenpäin. En minäkään juhli rakkaan isäni itsemurhan vuosipäivää vaikka miten tärkeä oli. Kynttilän voi vaikka muistolle sytyttää mutta että oikein ikävässä vellotaan.

Eihän sinun sitä tarvitse tajutakaan ja toimit itse kuten oikein tunnet. Mutta kaikki eivät ole kuin sinä, yritä elää sen kanssa.

Saahan sitä ihmetellä. Mun mielestä kuulostaa vaan he*vetin oudolta että lakkiaisia on odotettu siitä asti kun itse valmistuva on ollut alle kouluikäinen ja tällä verukkeella halutaan ”intiimit juhlat” joihin lapset eivät ole tervetulleita. Kuulostaa kyllä oudolta ja lapselliselta.

Vierailija kirjoitti:

Olin kaverini isosiskolla kylässä. Siskolla oli kissoja asunnossaan, jotka tulivat lähettyvilleni hyörimään. Silittelin kissoja, kun kaverini sanoi: "niistä lähtee karvaa.." Ajattelin, että minua ei haittaa päälleni tulevat karvat ja tokaisin takaisin, että "ei haittaa!" 

Jälkeenpäin tajusin, että kissoja ei olisi saanut silittää, koska niistä irtoaa karvaa isosiskon asuntoon. :( 

Kyllä kai kissanomistajan pitää tajuta, että kissoista irtoaa karvaa asuntoon, silitti niitä joku tai oli silittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli lakkiaisjuhliini noin 4v lapsensa kanssa, vaikka oli sanottu, että ei haluta lapsia juhliin. Haluttiin myös pieni ja hiljainen juhla, kun sattui samalle päivälle kun erään läheisen sukulaisen kuoleman 11v vuosipäivä. Lisäksi koira ei oikein pidä lapsista.

Ei tarvinnut mennä sanomaan, että haittaa, kun koira hoiti homman meidän puolesta. Ymmärsi ihan hyvin, että sitä lasta ei olis pitänyt tuoda. Hyvästä syystä kiellettiinkin.

Ja ennen kun joku polttaa päreensä: Lapselle ei käynyt mitään.

Koiran kyllä ymmärtää, mutta että oikein kuoleman 11v vuosipäivä?? Eikö tuossa ajassa pääse yli sen verran että kykenisi juhlimaan iloista asiaa sen arvoisella tavalla?

Kyseinen henkilö oli minulle erittäin läheinen ja aina toivoi, että saisi nähdä lakkiaiseni. Oli ollut koko elämäni ajan kuolemansairas joten ei sitä koskaan päässyt näkemään. Se, että lakkiaiseni osuivat hänen kuolemansa vuosipäivälle oli minulle sekä perheelleni hyvin tärkeä ja läheinen asia. 

Näitä ihmisten kuolinpäivien pyhittämisiä en ole ikinä tajunnut. Onko sillä nyt väliä onko joku kuollut 26. vai 27. toukokuuta? Ja vieläpä 11 vuotta sitten. Olisikohan aika mennä jo eteenpäin. En minäkään juhli rakkaan isäni itsemurhan vuosipäivää vaikka miten tärkeä oli. Kynttilän voi vaikka muistolle sytyttää mutta että oikein ikävässä vellotaan.

Eihän sinun sitä tarvitse tajutakaan ja toimit itse kuten oikein tunnet. Mutta kaikki eivät ole kuin sinä, yritä elää sen kanssa.

Saahan sitä ihmetellä. Mun mielestä kuulostaa vaan he*vetin oudolta että lakkiaisia on odotettu siitä asti kun itse valmistuva on ollut alle kouluikäinen ja tällä verukkeella halutaan ”intiimit juhlat” joihin lapset eivät ole tervetulleita. Kuulostaa kyllä oudolta ja lapselliselta.

Pakko keksiä jälkeen päin jotakin, kun ei saanut ” kannatusta”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli lakkiaisjuhliini noin 4v lapsensa kanssa, vaikka oli sanottu, että ei haluta lapsia juhliin. Haluttiin myös pieni ja hiljainen juhla, kun sattui samalle päivälle kun erään läheisen sukulaisen kuoleman 11v vuosipäivä. Lisäksi koira ei oikein pidä lapsista.

Ei tarvinnut mennä sanomaan, että haittaa, kun koira hoiti homman meidän puolesta. Ymmärsi ihan hyvin, että sitä lasta ei olis pitänyt tuoda. Hyvästä syystä kiellettiinkin.

Ja ennen kun joku polttaa päreensä: Lapselle ei käynyt mitään.

Koiran kyllä ymmärtää, mutta että oikein kuoleman 11v vuosipäivä?? Eikö tuossa ajassa pääse yli sen verran että kykenisi juhlimaan iloista asiaa sen arvoisella tavalla?

Kyseinen henkilö oli minulle erittäin läheinen ja aina toivoi, että saisi nähdä lakkiaiseni. Oli ollut koko elämäni ajan kuolemansairas joten ei sitä koskaan päässyt näkemään. Se, että lakkiaiseni osuivat hänen kuolemansa vuosipäivälle oli minulle sekä perheelleni hyvin tärkeä ja läheinen asia. 

Näitä ihmisten kuolinpäivien pyhittämisiä en ole ikinä tajunnut. Onko sillä nyt väliä onko joku kuollut 26. vai 27. toukokuuta? Ja vieläpä 11 vuotta sitten. Olisikohan aika mennä jo eteenpäin. En minäkään juhli rakkaan isäni itsemurhan vuosipäivää vaikka miten tärkeä oli. Kynttilän voi vaikka muistolle sytyttää mutta että oikein ikävässä vellotaan.

Eihän sinun sitä tarvitse tajutakaan ja toimit itse kuten oikein tunnet. Mutta kaikki eivät ole kuin sinä, yritä elää sen kanssa.

Joo mutta eihän jollekin pikkulapselle pidä asettaa jotain paineita, että sen on pakko käydä lukio ja kirjoittaa ylioppilaaksi, kun se oli jollekin kuolleelle läheiselle niin tärkeää. Ihan sairasta, oikeasti. Ettei nuori saa itse asettaa omia tavoitteitaan, kun jostain 7v alkaen on tähdätty vaan johonkin lakkiaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Olin kaverini isosiskolla kylässä. Siskolla oli kissoja asunnossaan, jotka tulivat lähettyvilleni hyörimään. Silittelin kissoja, kun kaverini sanoi: "niistä lähtee karvaa.." Ajattelin, että minua ei haittaa päälleni tulevat karvat ja tokaisin takaisin, että "ei haittaa!" 

Jälkeenpäin tajusin, että kissoja ei olisi saanut silittää, koska niistä irtoaa karvaa isosiskon asuntoon. :( 

Sitä irtoaa kyllä muutenkin jokapaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli lakkiaisjuhliini noin 4v lapsensa kanssa, vaikka oli sanottu, että ei haluta lapsia juhliin. Haluttiin myös pieni ja hiljainen juhla, kun sattui samalle päivälle kun erään läheisen sukulaisen kuoleman 11v vuosipäivä. Lisäksi koira ei oikein pidä lapsista.

Ei tarvinnut mennä sanomaan, että haittaa, kun koira hoiti homman meidän puolesta. Ymmärsi ihan hyvin, että sitä lasta ei olis pitänyt tuoda. Hyvästä syystä kiellettiinkin.

Ja ennen kun joku polttaa päreensä: Lapselle ei käynyt mitään.

Koiran kyllä ymmärtää, mutta että oikein kuoleman 11v vuosipäivä?? Eikö tuossa ajassa pääse yli sen verran että kykenisi juhlimaan iloista asiaa sen arvoisella tavalla?

Kyseinen henkilö oli minulle erittäin läheinen ja aina toivoi, että saisi nähdä lakkiaiseni. Oli ollut koko elämäni ajan kuolemansairas joten ei sitä koskaan päässyt näkemään. Se, että lakkiaiseni osuivat hänen kuolemansa vuosipäivälle oli minulle sekä perheelleni hyvin tärkeä ja läheinen asia. 

Näitä ihmisten kuolinpäivien pyhittämisiä en ole ikinä tajunnut. Onko sillä nyt väliä onko joku kuollut 26. vai 27. toukokuuta? Ja vieläpä 11 vuotta sitten. Olisikohan aika mennä jo eteenpäin. En minäkään juhli rakkaan isäni itsemurhan vuosipäivää vaikka miten tärkeä oli. Kynttilän voi vaikka muistolle sytyttää mutta että oikein ikävässä vellotaan.

Eihän sinun sitä tarvitse tajutakaan ja toimit itse kuten oikein tunnet. Mutta kaikki eivät ole kuin sinä, yritä elää sen kanssa.

Saahan sitä ihmetellä. Mun mielestä kuulostaa vaan he*vetin oudolta että lakkiaisia on odotettu siitä asti kun itse valmistuva on ollut alle kouluikäinen ja tällä verukkeella halutaan ”intiimit juhlat” joihin lapset eivät ole tervetulleita. Kuulostaa kyllä oudolta ja lapselliselta.

Pakko keksiä jälkeen päin jotakin, kun ei saanut ” kannatusta”.

En mä tarvitse mitään ”kannatusta”, mitä sitte tarkoittaakin. Kunhan sanoin että kuulostaa aivan älyttömältä jutulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.

1. Sääntö: persaukisille ei lainata autoa

2. Sääntö: kenellekään ei lainata autoa.

Auto on käyttöesine. Kertoo sinänsä surullista tarinaa suomalaisten persaukisuudesta, että sitä ei uskalleta lainata kellekkään. Ajellaan liian kalliilla autolla omaan tulotasoon nähden ja se on sitten katastrofi jos joku kolahtaa. Toisaalta jos se lainaaja on persaukinen niin ei sen kannata sitä tuttavapiirin kalleinta santanderia lainatakkaan vaan joku arvottomampi.

" Oikaisen tästä olohuoneesi ikkunan alta etupihasi kautta, kun varastosi edessä oleva polku oli tukossa katolta pudonneen lumen takia. Ei kai se haittaa. "

Aiheesta lapset ja koirat ja kyläily.

Vuosia sitten oltiin koko perhe läheisen ystävä/sukulaisperheen luona heidän esikoisen rippijuhlissa. No, sinne oli sitten totta kai kutsuttu paljon muutakin porukkaa, läheisiä ystäviä, sukulaisia jne. Perheelle rakas lapseton täti oli tuonut sinne myös näyttelykoiransa. Se oli juuri voittanut jotain palkintoja jossain päin Eurooppaa ja oli omistajansa suuri ylpeys. Tämä nälkiintyneen näköinen mutta kiiltäväturkkinen mikälievinttikoira sijoitettiin sitten nukkumaan kahta huonetta yhdistävän levennetyn oviaukon syrjään, sievästi omalle koiran väriä korostavalle alustalleen, mihin koira asettui näyttelyasentoon lepäilemään. Lapsia oli juhlissa paljon, ja ne kaikki juoksivat asunnossa ympäri ja edestakaisin, omat 5- ja 8-vuotiaani mukana. No eikö tämä saamarin koira ollut ojentanut koipensa ulos pedistään ja tyttäreni kompastui siihen koiran sorkkaan. Lapsi itkemään, minä salamana paikalle lohduttamaan, mutta tyttäreni itku ei ollut mitään verrattuna koiran omistajan hätään KOIRANSA puolesta. Koiraa tutkittiin ja paijattiin ja myöhemmin kuulin mieheltä, että minua ja tytärtäni oli mulkoiltu niin että mies pelkäsi meidän joutuvan maksamaan koiralle korvauksia, mutta minä olin kuulemma mulkaissut koiraa niin murhanhimoisesti, että mahdollisesti tästä syystä korvaukset jäivät pyytämättä.

Ihan joo, jos lapseni olisi jossain nurkassa olevaa koiraa mennyt häiritsemään, mutta näin ei ollut. Koira oli keskellä kulkuväylää, ja siihen olisi voinut kompastua kuka vain aikuisista tai esimerkiksi päivänsankarin iäkkäät isovanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta lapset ja koirat ja 7kyläily.

Vuosia sitten oltiin koko perhe läheisen ystävä/sukulaisperheen luona heidän esikoisen rippijuhlissa. No, sinne oli sitten totta kai kutsuttu paljon muutakin porukkaa, läheisiä ystäviä, sukulaisia jne. Perheelle rakas lapseton täti oli tuonut sinne myös näyttelykoiransa. Se oli juuri voittanut jotain palkintoja jossain päin Eurooppaa ja oli omistajansa suuri ylpeys. Tämä nälkiintyneen näköinen mutta kiiltäväturkkinen mikälievinttikoira sijoitettiin sitten nukkumaan kahta huonetta yhdistävän levennetyn oviaukon syrjään, sievästi omalle koiran väriä korostavalle alustalleen, mihin koira asettui näyttelyasentoon lepäilemään. Lapsia oli juhlissa paljon, ja ne kaikki juoksivat asunnossa ympäri ja edestakaisin, omat 5- ja 8-vuotiaani mukana. No eikö tämä saamarin koira ollut ojentanut koipensa ulos pedistään ja tyttäreni kompastui siihen koiran sorkkaan. Lapsi itkemään, minä salamana paikalle lohduttamaan, mutta tyttäreni itku ei ollut mitään verrattuna koiran omistajan hätään KOIRANSA puolesta. Koiraa tutkittiin ja paijattiin ja myöhemmin kuulin mieheltä, että minua ja tytärtäni oli mulkoiltu niin että mies pelkäsi meidän joutuvan maksamaan koiralle korvauksia, mutta minä olin kuulemma mulkaissut koiraa niin murhanhimoisesti, että mahdollisesti tästä syystä korvaukset jäivät pyytämättä.

Ihan joo, jos lapseni olisi jossain nurkassa olevaa koiraa mennyt häiritsemään, mutta näin ei ollut. Koira oli keskellä kulkuväylää, ja siihen olisi voinut kompastua kuka vain aikuisista tai esimerkiksi päivänsankarin iäkkäät isovanhemmat.

Kyllä minäkin olisin ollut huolissani ja hädissäni koirani puolesta tuollaisessa tilanteessa. Koiran jalka olisi voinut vaikka katketa tai murtua. Säikähdyksestä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta lapset ja koirat ja 7kyläily.

Vuosia sitten oltiin koko perhe läheisen ystävä/sukulaisperheen luona heidän esikoisen rippijuhlissa. No, sinne oli sitten totta kai kutsuttu paljon muutakin porukkaa, läheisiä ystäviä, sukulaisia jne. Perheelle rakas lapseton täti oli tuonut sinne myös näyttelykoiransa. Se oli juuri voittanut jotain palkintoja jossain päin Eurooppaa ja oli omistajansa suuri ylpeys. Tämä nälkiintyneen näköinen mutta kiiltäväturkkinen mikälievinttikoira sijoitettiin sitten nukkumaan kahta huonetta yhdistävän levennetyn oviaukon syrjään, sievästi omalle koiran väriä korostavalle alustalleen, mihin koira asettui näyttelyasentoon lepäilemään. Lapsia oli juhlissa paljon, ja ne kaikki juoksivat asunnossa ympäri ja edestakaisin, omat 5- ja 8-vuotiaani mukana. No eikö tämä saamarin koira ollut ojentanut koipensa ulos pedistään ja tyttäreni kompastui siihen koiran sorkkaan. Lapsi itkemään, minä salamana paikalle lohduttamaan, mutta tyttäreni itku ei ollut mitään verrattuna koiran omistajan hätään KOIRANSA puolesta. Koiraa tutkittiin ja paijattiin ja myöhemmin kuulin mieheltä, että minua ja tytärtäni oli mulkoiltu niin että mies pelkäsi meidän joutuvan maksamaan koiralle korvauksia, mutta minä olin kuulemma mulkaissut koiraa niin murhanhimoisesti, että mahdollisesti tästä syystä korvaukset jäivät pyytämättä.

Ihan joo, jos lapseni olisi jossain nurkassa olevaa koiraa mennyt häiritsemään, mutta näin ei ollut. Koira oli keskellä kulkuväylää, ja siihen olisi voinut kompastua kuka vain aikuisista tai esimerkiksi päivänsankarin iäkkäät isovanhemmat.

Kyllä minäkin olisin ollut huolissani ja hädissäni koirani puolesta tuollaisessa tilanteessa. Koiran jalka olisi voinut vaikka katketa tai murtua. Säikähdyksestä puhumattakaan.

No mut siis kuka valopää koiranomistaja laittaa juhlatilassa koiransa makaamaan keskelle kulkuväylää? Kun tilassa kulkee lapsia ja vanhuksia. Ja ehkä emäntäkin  tarjottimen tai kahvipannun kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta lapset ja koirat ja 7kyläily.

Vuosia sitten oltiin koko perhe läheisen ystävä/sukulaisperheen luona heidän esikoisen rippijuhlissa. No, sinne oli sitten totta kai kutsuttu paljon muutakin porukkaa, läheisiä ystäviä, sukulaisia jne. Perheelle rakas lapseton täti oli tuonut sinne myös näyttelykoiransa. Se oli juuri voittanut jotain palkintoja jossain päin Eurooppaa ja oli omistajansa suuri ylpeys. Tämä nälkiintyneen näköinen mutta kiiltäväturkkinen mikälievinttikoira sijoitettiin sitten nukkumaan kahta huonetta yhdistävän levennetyn oviaukon syrjään, sievästi omalle koiran väriä korostavalle alustalleen, mihin koira asettui näyttelyasentoon lepäilemään. Lapsia oli juhlissa paljon, ja ne kaikki juoksivat asunnossa ympäri ja edestakaisin, omat 5- ja 8-vuotiaani mukana. No eikö tämä saamarin koira ollut ojentanut koipensa ulos pedistään ja tyttäreni kompastui siihen koiran sorkkaan. Lapsi itkemään, minä salamana paikalle lohduttamaan, mutta tyttäreni itku ei ollut mitään verrattuna koiran omistajan hätään KOIRANSA puolesta. Koiraa tutkittiin ja paijattiin ja myöhemmin kuulin mieheltä, että minua ja tytärtäni oli mulkoiltu niin että mies pelkäsi meidän joutuvan maksamaan koiralle korvauksia, mutta minä olin kuulemma mulkaissut koiraa niin murhanhimoisesti, että mahdollisesti tästä syystä korvaukset jäivät pyytämättä.

Ihan joo, jos lapseni olisi jossain nurkassa olevaa koiraa mennyt häiritsemään, mutta näin ei ollut. Koira oli keskellä kulkuväylää, ja siihen olisi voinut kompastua kuka vain aikuisista tai esimerkiksi päivänsankarin iäkkäät isovanhemmat.

Kyllä minäkin olisin ollut huolissani ja hädissäni koirani puolesta tuollaisessa tilanteessa. Koiran jalka olisi voinut vaikka katketa tai murtua. Säikähdyksestä puhumattakaan.

Ei tulisi mieleenkään viedä rippi- tai muihinkaan kahvittelujuhliin lemmikkieläimiä, saati sisälle juhlataloon. Isossa joukossa on taatusti myös allergisia. Jos eläin on pakko ottaa mukaan, viihtyköön autossa vierailun ajan.

Toki, jos elikko jakaa samat kristilliset arvot, niin tietysti siinä tapauksessa myös kirkkoon ja ehtoolliselle kans.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta lapset ja koirat ja 7kyläily.

Vuosia sitten oltiin koko perhe läheisen ystävä/sukulaisperheen luona heidän esikoisen rippijuhlissa. No, sinne oli sitten totta kai kutsuttu paljon muutakin porukkaa, läheisiä ystäviä, sukulaisia jne. Perheelle rakas lapseton täti oli tuonut sinne myös näyttelykoiransa. Se oli juuri voittanut jotain palkintoja jossain päin Eurooppaa ja oli omistajansa suuri ylpeys. Tämä nälkiintyneen näköinen mutta kiiltäväturkkinen mikälievinttikoira sijoitettiin sitten nukkumaan kahta huonetta yhdistävän levennetyn oviaukon syrjään, sievästi omalle koiran väriä korostavalle alustalleen, mihin koira asettui näyttelyasentoon lepäilemään. Lapsia oli juhlissa paljon, ja ne kaikki juoksivat asunnossa ympäri ja edestakaisin, omat 5- ja 8-vuotiaani mukana. No eikö tämä saamarin koira ollut ojentanut koipensa ulos pedistään ja tyttäreni kompastui siihen koiran sorkkaan. Lapsi itkemään, minä salamana paikalle lohduttamaan, mutta tyttäreni itku ei ollut mitään verrattuna koiran omistajan hätään KOIRANSA puolesta. Koiraa tutkittiin ja paijattiin ja myöhemmin kuulin mieheltä, että minua ja tytärtäni oli mulkoiltu niin että mies pelkäsi meidän joutuvan maksamaan koiralle korvauksia, mutta minä olin kuulemma mulkaissut koiraa niin murhanhimoisesti, että mahdollisesti tästä syystä korvaukset jäivät pyytämättä.

Ihan joo, jos lapseni olisi jossain nurkassa olevaa koiraa mennyt häiritsemään, mutta näin ei ollut. Koira oli keskellä kulkuväylää, ja siihen olisi voinut kompastua kuka vain aikuisista tai esimerkiksi päivänsankarin iäkkäät isovanhemmat.

Kyllä minäkin olisin ollut huolissani ja hädissäni koirani puolesta tuollaisessa tilanteessa. Koiran jalka olisi voinut vaikka katketa tai murtua. Säikähdyksestä puhumattakaan.

Ei tulisi mieleenkään viedä rippi- tai muihinkaan kahvittelujuhliin lemmikkieläimiä, saati sisälle juhlataloon. Isossa joukossa on taatusti myös allergisia. Jos eläin on pakko ottaa mukaan, viihtyköön autossa vierailun ajan.

Toki, jos elikko jakaa samat kristilliset arvot, niin tietysti siinä tapauksessa myös kirkkoon ja ehtoolliselle kans.

”Toki, jos elikko jakaa samat kristilliset arvot, niin tietysti siinä tapauksessa myös kirkkoon ja ehtoolliselle kans.”

:D Kiitti hei, mulla on aamukahvit rinnuksilla ja sohvalla nyt.