Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Totta mielestäni. Lyhyt tervehdys on mielestäni sivistynyttä. Appivanhemmilla voi olla pitkä matka, joten saapumisaikaa on vaikea arvioida. Pitäisikö miniöiden mielestä appivanhempien odottaa autossa, jos isovanhempia odottavat lapsenlapset ovat jo nähneet tutun auton ja vilkuttavat iloissaan ikkunasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.

1. Sääntö: persaukisille ei lainata autoa

2. Sääntö: kenellekään ei lainata autoa.

Auto on käyttöesine. Kertoo sinänsä surullista tarinaa suomalaisten persaukisuudesta, että sitä ei uskalleta lainata kellekkään. Ajellaan liian kalliilla autolla omaan tulotasoon nähden ja se on sitten katastrofi jos joku kolahtaa. Toisaalta jos se lainaaja on persaukinen niin ei sen kannata sitä tuttavapiirin kalleinta santanderia lainatakkaan vaan joku arvottomampi.

-

Tietyllä tapaa komppaan edellistä kirjoittajaa. Auto on ainoastaan auto, ei enempää eikä vähempää ja tehty siirtymiseksi paikasta A paikkaan B tekemään jotain toista asiaa. Tuo A:n ja B:n kulkemiseen on hukkaan heitettyä aikaa riippumatta siitä, millä kulkuvälineellä matka on taitettu. No...ehkä purjevene tekee poikkeuksen.

Autokauppiaat luonnollisesti pyrkivät luomaan mielikuvia jostain mystisestä. Legendaarisin esimerkki taitaa olla Ford Mustangin markkinointoi villihevos- ja preerianäkyvillä. Miljoonat nielaisivat syötin, vaikka autolla olisi ajettu pelkästään suurkaupungin ruuhkassa.

-

---> Auto tavistallaajan nukkumalähiökäytössä on ainoastaan arkinen käyttöesine siinä missä traktorin peräkärry on maajussille  ---> arkiroinaa voi lainailla kunhan kuski on slvä ja omistaa ajokortin.

-

Sorry jos pilasin sunnuntai-aamun autonkiillotushetken....

Vierailija kirjoitti:

On ystäville tapana vastata puhelimeen vaikka hääyönä jos vaikka on oikeasti joku hätä.

Jos mulle tulisi joku kauhea hädän paikka niin en kyllä soittaisi sille ystävälle joka viettää hääyötään. Ja koska ollaan hyviä ystäviä niin tietäisin että hän on mennyt naimisiin joten hääyö ei olisi mikään yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsuusystävän luona ja hän näytti mitä hänen tyttärensä oli kirjoittanut Jodeliin työpaikoistaan suututtuaan esihenkilölleen kun ei saanut tahtoaan läpi.

Jutut oli ihan tuulesta temmattuja ja vasta myöhemmin tajusin, että saattoivat olla pohjana eri yritysten saamalle kuralle.

Ystäväni sanoi vaan tästä, että ihan oikein niille rikkaille omistajille vaikkei kirjoituksissa olis mitään tekemistä totuuden kanssa. Oon kyllä eri mieltä ja pidän nyt väliä tähän ystävään.

Ystävä ei tullut ajatelleeksi että ne "rikkaat omistajat" ovat niitä henkilöitä joiden ansiosta muilla ihmisillä on työpaikkoja. "Kateus on suomalainen kansantauti" pitää paikkansa sukupolvesta toiseen. Kaikkia niitä ihmisiä kadehditaan (lue, vihataan) joilla on asiat vähänkin paremmin kuin itsellä. Kateudestahan tässä oli kyse.

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta lapset ja koirat ja kyläily.

Vuosia sitten oltiin koko perhe läheisen ystävä/sukulaisperheen luona heidän esikoisen rippijuhlissa. No, sinne oli sitten totta kai kutsuttu paljon muutakin porukkaa, läheisiä ystäviä, sukulaisia jne. Perheelle rakas lapseton täti oli tuonut sinne myös näyttelykoiransa. Se oli juuri voittanut jotain palkintoja jossain päin Eurooppaa ja oli omistajansa suuri ylpeys. Tämä nälkiintyneen näköinen mutta kiiltäväturkkinen mikälievinttikoira sijoitettiin sitten nukkumaan kahta huonetta yhdistävän levennetyn oviaukon syrjään, sievästi omalle koiran väriä korostavalle alustalleen, mihin koira asettui näyttelyasentoon lepäilemään. Lapsia oli juhlissa paljon, ja ne kaikki juoksivat asunnossa ympäri ja edestakaisin, omat 5- ja 8-vuotiaani mukana. No eikö tämä saamarin koira ollut ojentanut koipensa ulos pedistään ja tyttäreni kompastui siihen koiran sorkkaan. Lapsi itkemään, minä salamana paikalle lohduttamaan, mutta tyttäreni itku ei ollut mitään verrattuna koiran omistajan hätään KOIRANSA puolesta. Koiraa tutkittiin ja paijattiin ja myöhemmin kuulin mieheltä, että minua ja tytärtäni oli mulkoiltu niin että mies pelkäsi meidän joutuvan maksamaan koiralle korvauksia, mutta minä olin kuulemma mulkaissut koiraa niin murhanhimoisesti, että mahdollisesti tästä syystä korvaukset jäivät pyytämättä.

Ihan joo, jos lapseni olisi jossain nurkassa olevaa koiraa mennyt häiritsemään, mutta näin ei ollut. Koira oli keskellä kulkuväylää, ja siihen olisi voinut kompastua kuka vain aikuisista tai esimerkiksi päivänsankarin iäkkäät isovanhemmat.

Makoilu ei ole näyttelyasento.

Muutenkin viestäsi kuvastuu niin suuri inho kyseistä koiraa kohtaan, että tekisi mieli antaa sata alapeukkua. Vaikkakaan en itse toisi koiraa mihinkään juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta lapset ja koirat ja kyläily.

Vuosia sitten oltiin koko perhe läheisen ystävä/sukulaisperheen luona heidän esikoisen rippijuhlissa. No, sinne oli sitten totta kai kutsuttu paljon muutakin porukkaa, läheisiä ystäviä, sukulaisia jne. Perheelle rakas lapseton täti oli tuonut sinne myös näyttelykoiransa. Se oli juuri voittanut jotain palkintoja jossain päin Eurooppaa ja oli omistajansa suuri ylpeys. Tämä nälkiintyneen näköinen mutta kiiltäväturkkinen mikälievinttikoira sijoitettiin sitten nukkumaan kahta huonetta yhdistävän levennetyn oviaukon syrjään, sievästi omalle koiran väriä korostavalle alustalleen, mihin koira asettui näyttelyasentoon lepäilemään. Lapsia oli juhlissa paljon, ja ne kaikki juoksivat asunnossa ympäri ja edestakaisin, omat 5- ja 8-vuotiaani mukana. No eikö tämä saamarin koira ollut ojentanut koipensa ulos pedistään ja tyttäreni kompastui siihen koiran sorkkaan. Lapsi itkemään, minä salamana paikalle lohduttamaan, mutta tyttäreni itku ei ollut mitään verrattuna koiran omistajan hätään KOIRANSA puolesta. Koiraa tutkittiin ja paijattiin ja myöhemmin kuulin mieheltä, että minua ja tytärtäni oli mulkoiltu niin että mies pelkäsi meidän joutuvan maksamaan koiralle korvauksia, mutta minä olin kuulemma mulkaissut koiraa niin murhanhimoisesti, että mahdollisesti tästä syystä korvaukset jäivät pyytämättä.

Ihan joo, jos lapseni olisi jossain nurkassa olevaa koiraa mennyt häiritsemään, mutta näin ei ollut. Koira oli keskellä kulkuväylää, ja siihen olisi voinut kompastua kuka vain aikuisista tai esimerkiksi päivänsankarin iäkkäät isovanhemmat.

Miksi ihmeessä päästät penskasi juoksentelemaan päättömästi juhlatalossa? Jos kersasi olisi katkonut koiran jalan typeryyttään, niin siitä olisi voinut seurata monen tonnin lasku, jonka te tietenkin olisitte maksaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.

1. Sääntö: persaukisille ei lainata autoa

2. Sääntö: kenellekään ei lainata autoa.

Auto on käyttöesine. Kertoo sinänsä surullista tarinaa suomalaisten persaukisuudesta, että sitä ei uskalleta lainata kellekkään. Ajellaan liian kalliilla autolla omaan tulotasoon nähden ja se on sitten katastrofi jos joku kolahtaa. Toisaalta jos se lainaaja on persaukinen niin ei sen kannata sitä tuttavapiirin kalleinta santanderia lainatakkaan vaan joku arvottomampi.

Suomessa autojen kolhimista varotaan viimeiseen saakka. En tiedä, miten asia on muissa maissa, mutta ainakin Suomessa pelätään bonusten menettämistä, mikä kolaroinnista seuraa. Vakuutusmaksut ovat tarpeeksi korkeita muutenkin. Ilmeisesti ainakaan Etelä-Euroopassa ei ole vastaavaa bonusjärjestelmää, kun katsoo, miten vaikkapa Italiassa autoja parkkeerataan millin päähän toisistaan ja joka autossa on useita peltiklommoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli lakkiaisjuhliini noin 4v lapsensa kanssa, vaikka oli sanottu, että ei haluta lapsia juhliin. Haluttiin myös pieni ja hiljainen juhla, kun sattui samalle päivälle kun erään läheisen sukulaisen kuoleman 11v vuosipäivä. Lisäksi koira ei oikein pidä lapsista.

Ei tarvinnut mennä sanomaan, että haittaa, kun koira hoiti homman meidän puolesta. Ymmärsi ihan hyvin, että sitä lasta ei olis pitänyt tuoda. Hyvästä syystä kiellettiinkin.

Ja ennen kun joku polttaa päreensä: Lapselle ei käynyt mitään.

Koiran kyllä ymmärtää, mutta että oikein kuoleman 11v vuosipäivä?? Eikö tuossa ajassa pääse yli sen verran että kykenisi juhlimaan iloista asiaa sen arvoisella tavalla?

Kyseinen henkilö oli minulle erittäin läheinen ja aina toivoi, että saisi nähdä lakkiaiseni. Oli ollut koko elämäni ajan kuolemansairas joten ei sitä koskaan päässyt näkemään. Se, että lakkiaiseni osuivat hänen kuolemansa vuosipäivälle oli minulle sekä perheelleni hyvin tärkeä ja läheinen asia. 

Näitä ihmisten kuolinpäivien pyhittämisiä en ole ikinä tajunnut. Onko sillä nyt väliä onko joku kuollut 26. vai 27. toukokuuta? Ja vieläpä 11 vuotta sitten. Olisikohan aika mennä jo eteenpäin. En minäkään juhli rakkaan isäni itsemurhan vuosipäivää vaikka miten tärkeä oli. Kynttilän voi vaikka muistolle sytyttää mutta että oikein ikävässä vellotaan.

Eihän sinun sitä tarvitse tajutakaan ja toimit itse kuten oikein tunnet. Mutta kaikki eivät ole kuin sinä, yritä elää sen kanssa.

Saahan sitä ihmetellä. Mun mielestä kuulostaa vaan he*vetin oudolta että lakkiaisia on odotettu siitä asti kun itse valmistuva on ollut alle kouluikäinen ja tällä verukkeella halutaan ”intiimit juhlat” joihin lapset eivät ole tervetulleita. Kuulostaa kyllä oudolta ja lapselliselta.

Pakko keksiä jälkeen päin jotakin, kun ei saanut ” kannatusta”.

En mä tarvitse mitään ”kannatusta”, mitä sitte tarkoittaakin. Kunhan sanoin että kuulostaa aivan älyttömältä jutulta.

Tarkoitin alkuperäistä älytöntä juttua ja siihen lisättynä keksittyjä juttuja, kun ei tullut peukkuja eli kannatusta alkuperäisen kirjoittajan loukkaantumiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.

1. Sääntö: persaukisille ei lainata autoa

2. Sääntö: kenellekään ei lainata autoa.

Auto on käyttöesine. Kertoo sinänsä surullista tarinaa suomalaisten persaukisuudesta, että sitä ei uskalleta lainata kellekkään. Ajellaan liian kalliilla autolla omaan tulotasoon nähden ja se on sitten katastrofi jos joku kolahtaa. Toisaalta jos se lainaaja on persaukinen niin ei sen kannata sitä tuttavapiirin kalleinta santanderia lainatakkaan vaan joku arvottomampi.

-

Tietyllä tapaa komppaan edellistä kirjoittajaa. Auto on ainoastaan auto, ei enempää eikä vähempää ja tehty siirtymiseksi paikasta A paikkaan B tekemään jotain toista asiaa. Tuo A:n ja B:n kulkemiseen on hukkaan heitettyä aikaa riippumatta siitä, millä kulkuvälineellä matka on taitettu. No...ehkä purjevene tekee poikkeuksen.

Autokauppiaat luonnollisesti pyrkivät luomaan mielikuvia jostain mystisestä. Legendaarisin esimerkki taitaa olla Ford Mustangin markkinointoi villihevos- ja preerianäkyvillä. Miljoonat nielaisivat syötin, vaikka autolla olisi ajettu pelkästään suurkaupungin ruuhkassa.

-

---> Auto tavistallaajan nukkumalähiökäytössä on ainoastaan arkinen käyttöesine siinä missä traktorin peräkärry on maajussille  ---> arkiroinaa voi lainailla kunhan kuski on slvä ja omistaa ajokortin.

-

Sorry jos pilasin sunnuntai-aamun autonkiillotushetken....

Mutta fiksu lainaaja korvaa aiheuttamansa vahingon eikä vähättele sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ystäville tapana vastata puhelimeen vaikka hääyönä jos vaikka on oikeasti joku hätä.

Jos mulle tulisi joku kauhea hädän paikka niin en kyllä soittaisi sille ystävälle joka viettää hääyötään. Ja koska ollaan hyviä ystäviä niin tietäisin että hän on mennyt naimisiin joten hääyö ei olisi mikään yllätys.

No mut exä kummiskin... Ei kai ne exän oikeudet toisen osapuolen hääyöhön katkea...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.

1. Sääntö: persaukisille ei lainata autoa

2. Sääntö: kenellekään ei lainata autoa.

Auto on käyttöesine. Kertoo sinänsä surullista tarinaa suomalaisten persaukisuudesta, että sitä ei uskalleta lainata kellekkään. Ajellaan liian kalliilla autolla omaan tulotasoon nähden ja se on sitten katastrofi jos joku kolahtaa. Toisaalta jos se lainaaja on persaukinen niin ei sen kannata sitä tuttavapiirin kalleinta santanderia lainatakkaan vaan joku arvottomampi.

Suomessa autojen kolhimista varotaan viimeiseen saakka. En tiedä, miten asia on muissa maissa, mutta ainakin Suomessa pelätään bonusten menettämistä, mikä kolaroinnista seuraa. Vakuutusmaksut ovat tarpeeksi korkeita muutenkin. Ilmeisesti ainakaan Etelä-Euroopassa ei ole vastaavaa bonusjärjestelmää, kun katsoo, miten vaikkapa Italiassa autoja parkkeerataan millin päähän toisistaan ja joka autossa on useita peltiklommoja.

Auto maksaa täällä paljon enemmän kuin monessa muussa maassa.

Matkustimme pitkän matkan tuttavaperheen muksun synttäreihin. Jo muutaman vuoden ikäinen lapsi piti omaa showtaan huutamalla päälle ja muuten vaan huutamalla. Vanhempien mielestä ei kai haitannut...? Omassa lapsuudessa tällaiseen olisi takuulla puututtu (niin, että muistaa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta lapset ja koirat ja 7kyläily.

Vuosia sitten oltiin koko perhe läheisen ystävä/sukulaisperheen luona heidän esikoisen rippijuhlissa. No, sinne oli sitten totta kai kutsuttu paljon muutakin porukkaa, läheisiä ystäviä, sukulaisia jne. Perheelle rakas lapseton täti oli tuonut sinne myös näyttelykoiransa. Se oli juuri voittanut jotain palkintoja jossain päin Eurooppaa ja oli omistajansa suuri ylpeys. Tämä nälkiintyneen näköinen mutta kiiltäväturkkinen mikälievinttikoira sijoitettiin sitten nukkumaan kahta huonetta yhdistävän levennetyn oviaukon syrjään, sievästi omalle koiran väriä korostavalle alustalleen, mihin koira asettui näyttelyasentoon lepäilemään. Lapsia oli juhlissa paljon, ja ne kaikki juoksivat asunnossa ympäri ja edestakaisin, omat 5- ja 8-vuotiaani mukana. No eikö tämä saamarin koira ollut ojentanut koipensa ulos pedistään ja tyttäreni kompastui siihen koiran sorkkaan. Lapsi itkemään, minä salamana paikalle lohduttamaan, mutta tyttäreni itku ei ollut mitään verrattuna koiran omistajan hätään KOIRANSA puolesta. Koiraa tutkittiin ja paijattiin ja myöhemmin kuulin mieheltä, että minua ja tytärtäni oli mulkoiltu niin että mies pelkäsi meidän joutuvan maksamaan koiralle korvauksia, mutta minä olin kuulemma mulkaissut koiraa niin murhanhimoisesti, että mahdollisesti tästä syystä korvaukset jäivät pyytämättä.

Ihan joo, jos lapseni olisi jossain nurkassa olevaa koiraa mennyt häiritsemään, mutta näin ei ollut. Koira oli keskellä kulkuväylää, ja siihen olisi voinut kompastua kuka vain aikuisista tai esimerkiksi päivänsankarin iäkkäät isovanhemmat.

Kyllä minäkin olisin ollut huolissani ja hädissäni koirani puolesta tuollaisessa tilanteessa. Koiran jalka olisi voinut vaikka katketa tai murtua. Säikähdyksestä puhumattakaan.

Ei tulisi mieleenkään viedä rippi- tai muihinkaan kahvittelujuhliin lemmikkieläimiä, saati sisälle juhlataloon. Isossa joukossa on taatusti myös allergisia. Jos eläin on pakko ottaa mukaan, viihtyköön autossa vierailun ajan.

Toki, jos elikko jakaa samat kristilliset arvot, niin tietysti siinä tapauksessa myös kirkkoon ja ehtoolliselle kans.

”Toki, jos elikko jakaa samat kristilliset arvot, niin tietysti siinä tapauksessa myös kirkkoon ja ehtoolliselle kans.”

:D Kiitti hei, mulla on aamukahvit rinnuksilla ja sohvalla nyt.

Pahoittelen sohvan puolesta - rinnuksista voi kysyttäessä todeta, että se on kevättä vain :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta lapset ja koirat ja kyläily.

Vuosia sitten oltiin koko perhe läheisen ystävä/sukulaisperheen luona heidän esikoisen rippijuhlissa. No, sinne oli sitten totta kai kutsuttu paljon muutakin porukkaa, läheisiä ystäviä, sukulaisia jne. Perheelle rakas lapseton täti oli tuonut sinne myös näyttelykoiransa. Se oli juuri voittanut jotain palkintoja jossain päin Eurooppaa ja oli omistajansa suuri ylpeys. Tämä nälkiintyneen näköinen mutta kiiltäväturkkinen mikälievinttikoira sijoitettiin sitten nukkumaan kahta huonetta yhdistävän levennetyn oviaukon syrjään, sievästi omalle koiran väriä korostavalle alustalleen, mihin koira asettui näyttelyasentoon lepäilemään. Lapsia oli juhlissa paljon, ja ne kaikki juoksivat asunnossa ympäri ja edestakaisin, omat 5- ja 8-vuotiaani mukana. No eikö tämä saamarin koira ollut ojentanut koipensa ulos pedistään ja tyttäreni kompastui siihen koiran sorkkaan. Lapsi itkemään, minä salamana paikalle lohduttamaan, mutta tyttäreni itku ei ollut mitään verrattuna koiran omistajan hätään KOIRANSA puolesta. Koiraa tutkittiin ja paijattiin ja myöhemmin kuulin mieheltä, että minua ja tytärtäni oli mulkoiltu niin että mies pelkäsi meidän joutuvan maksamaan koiralle korvauksia, mutta minä olin kuulemma mulkaissut koiraa niin murhanhimoisesti, että mahdollisesti tästä syystä korvaukset jäivät pyytämättä.

Ihan joo, jos lapseni olisi jossain nurkassa olevaa koiraa mennyt häiritsemään, mutta näin ei ollut. Koira oli keskellä kulkuväylää, ja siihen olisi voinut kompastua kuka vain aikuisista tai esimerkiksi päivänsankarin iäkkäät isovanhemmat.

Miksi ihmeessä päästät penskasi juoksentelemaan päättömästi juhlatalossa? Jos kersasi olisi katkonut koiran jalan typeryyttään, niin siitä olisi voinut seurata monen tonnin lasku, jonka te tietenkin olisitte maksaneet.

Viisivuotiaani siis juoksenteli ihan juhlatalon omien neljä- ja kuusivuotiaiden lasten kanssa, talon emännän eli oman kummitätinsä luvalla. Koira oli todella keskellä kulkuväylää, ja tätiä oöi jo pyydetty siirtämään koiraansa, mutta tädin mielestä "koiran oli hyvä olla siinä missä oli". Koiralle ei käynyt mitään paitsi että sen peti siirrettiin juhlatalon emännän nyt jo toisesta pyynnöstä pois ovenlävestä. Eikä tyttärenikään pahasti itseään loukannut, mikäli sillä tiedolla mitään merkitystä teille koiraihmisille on, luultavasti ei.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri toi vasikan kokoisen koiransa häihini. Ei se mitään, kun koira odotti ilmastoidussa autossa. Kunnes sitten oleilimme vihkimisen jälkeen siinä pihalla ja hän käytti koiransa pissalla. Päästi sen kuraisen koiran pitkässä flexissä hyppäämään päin minua. Häämekko pilalla. "ei kai haittaa, se on vaan niin leikkisä"

Mikä ihme näitä koiranomistajia vaivaa?! Mulle on myös käynyt niin, että joku täysin tuntematon ihminen päästi koiransa (rotikka) hyppäämään minua päin. Pelästyin ihan tolkuttomasti ja valkoiset housut koiran p*skaisten tassujen takia likaisena. Sinulla toki tilanne paljon pahempi, koska kyse oli häämekosta. Toivottavasti et päästänyt koiran omistajaa helpolla.

Koiran ostamiseen tarvitsisi jonkun psykologisen testin. Sillä saisi karsittua omahyväiset ja välinpitämättömät ihmiset pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.

1. Sääntö: persaukisille ei lainata autoa

2. Sääntö: kenellekään ei lainata autoa.

Auto on käyttöesine. Kertoo sinänsä surullista tarinaa suomalaisten persaukisuudesta, että sitä ei uskalleta lainata kellekkään. Ajellaan liian kalliilla autolla omaan tulotasoon nähden ja se on sitten katastrofi jos joku kolahtaa. Toisaalta jos se lainaaja on persaukinen niin ei sen kannata sitä tuttavapiirin kalleinta santanderia lainatakkaan vaan joku arvottomampi.

Suomessa autojen kolhimista varotaan viimeiseen saakka. En tiedä, miten asia on muissa maissa, mutta ainakin Suomessa pelätään bonusten menettämistä, mikä kolaroinnista seuraa. Vakuutusmaksut ovat tarpeeksi korkeita muutenkin. Ilmeisesti ainakaan Etelä-Euroopassa ei ole vastaavaa bonusjärjestelmää, kun katsoo, miten vaikkapa Italiassa autoja parkkeerataan millin päähän toisistaan ja joka autossa on useita peltiklommoja.

Täytyy ymmärtää, että meillä Suomessa autot ovat kalliita. Saati siihen päälle polttoaineet, vakuutukset, huollot, renkaat.

Ei pidä väheksyä sitä, jos joku ei halua autoansa lainata.

Yhdellä tutulla on vanha auto jolla on ajellut jo useamman vuoden. Pitää autosta todella hyvää huolta. Joskus kertoi kaveristaan jolla iso kouluttamaton rontti joka saa hyppiä ja riehua. No oli sitten hyppinyt tätä tutun autoa vasten ja tassuillaan kuopinut auton kylkeä. Siitähän tuli sitten kynnen jäljet auton kylkeen. Tuttuni ei edes anteeksipyyntöä saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta lapset ja koirat ja 7kyläily.

Vuosia sitten oltiin koko perhe läheisen ystävä/sukulaisperheen luona heidän esikoisen rippijuhlissa. No, sinne oli sitten totta kai kutsuttu paljon muutakin porukkaa, läheisiä ystäviä, sukulaisia jne. Perheelle rakas lapseton täti oli tuonut sinne myös näyttelykoiransa. Se oli juuri voittanut jotain palkintoja jossain päin Eurooppaa ja oli omistajansa suuri ylpeys. Tämä nälkiintyneen näköinen mutta kiiltäväturkkinen mikälievinttikoira sijoitettiin sitten nukkumaan kahta huonetta yhdistävän levennetyn oviaukon syrjään, sievästi omalle koiran väriä korostavalle alustalleen, mihin koira asettui näyttelyasentoon lepäilemään. Lapsia oli juhlissa paljon, ja ne kaikki juoksivat asunnossa ympäri ja edestakaisin, omat 5- ja 8-vuotiaani mukana. No eikö tämä saamarin koira ollut ojentanut koipensa ulos pedistään ja tyttäreni kompastui siihen koiran sorkkaan. Lapsi itkemään, minä salamana paikalle lohduttamaan, mutta tyttäreni itku ei ollut mitään verrattuna koiran omistajan hätään KOIRANSA puolesta. Koiraa tutkittiin ja paijattiin ja myöhemmin kuulin mieheltä, että minua ja tytärtäni oli mulkoiltu niin että mies pelkäsi meidän joutuvan maksamaan koiralle korvauksia, mutta minä olin kuulemma mulkaissut koiraa niin murhanhimoisesti, että mahdollisesti tästä syystä korvaukset jäivät pyytämättä.

Ihan joo, jos lapseni olisi jossain nurkassa olevaa koiraa mennyt häiritsemään, mutta näin ei ollut. Koira oli keskellä kulkuväylää, ja siihen olisi voinut kompastua kuka vain aikuisista tai esimerkiksi päivänsankarin iäkkäät isovanhemmat.

Kyllä minäkin olisin ollut huolissani ja hädissäni koirani puolesta tuollaisessa tilanteessa. Koiran jalka olisi voinut vaikka katketa tai murtua. Säikähdyksestä puhumattakaan.

Ei tulisi mieleenkään viedä rippi- tai muihinkaan kahvittelujuhliin lemmikkieläimiä, saati sisälle juhlataloon. Isossa joukossa on taatusti myös allergisia. Jos eläin on pakko ottaa mukaan, viihtyköön autossa vierailun ajan.

Toki, jos elikko jakaa samat kristilliset arvot, niin tietysti siinä tapauksessa myös kirkkoon ja ehtoolliselle kans.

”Toki, jos elikko jakaa samat kristilliset arvot, niin tietysti siinä tapauksessa myös kirkkoon ja ehtoolliselle kans.”

:D Kiitti hei, mulla on aamukahvit rinnuksilla ja sohvalla nyt.

Onneksi ei haittaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aiheesta lapset ja koirat ja kyläily.

Vuosia sitten oltiin koko perhe läheisen ystävä/sukulaisperheen luona heidän esikoisen rippijuhlissa. No, sinne oli sitten totta kai kutsuttu paljon muutakin porukkaa, läheisiä ystäviä, sukulaisia jne. Perheelle rakas lapseton täti oli tuonut sinne myös näyttelykoiransa. Se oli juuri voittanut jotain palkintoja jossain päin Eurooppaa ja oli omistajansa suuri ylpeys. Tämä nälkiintyneen näköinen mutta kiiltäväturkkinen mikälievinttikoira sijoitettiin sitten nukkumaan kahta huonetta yhdistävän levennetyn oviaukon syrjään, sievästi omalle koiran väriä korostavalle alustalleen, mihin koira asettui näyttelyasentoon lepäilemään. Lapsia oli juhlissa paljon, ja ne kaikki juoksivat asunnossa ympäri ja edestakaisin, omat 5- ja 8-vuotiaani mukana. No eikö tämä saamarin koira ollut ojentanut koipensa ulos pedistään ja tyttäreni kompastui siihen koiran sorkkaan. Lapsi itkemään, minä salamana paikalle lohduttamaan, mutta tyttäreni itku ei ollut mitään verrattuna koiran omistajan hätään KOIRANSA puolesta. Koiraa tutkittiin ja paijattiin ja myöhemmin kuulin mieheltä, että minua ja tytärtäni oli mulkoiltu niin että mies pelkäsi meidän joutuvan maksamaan koiralle korvauksia, mutta minä olin kuulemma mulkaissut koiraa niin murhanhimoisesti, että mahdollisesti tästä syystä korvaukset jäivät pyytämättä.

Ihan joo, jos lapseni olisi jossain nurkassa olevaa koiraa mennyt häiritsemään, mutta näin ei ollut. Koira oli keskellä kulkuväylää, ja siihen olisi voinut kompastua kuka vain aikuisista tai esimerkiksi päivänsankarin iäkkäät isovanhemmat.

Miksi ihmeessä päästät penskasi juoksentelemaan päättömästi juhlatalossa? Jos kersasi olisi katkonut koiran jalan typeryyttään, niin siitä olisi voinut seurata monen tonnin lasku, jonka te tietenkin olisitte maksaneet.

Jos lapsiperheen rippijuhlassa juoksentelee lapsia, ja koira on oviaukossa, niin sinun mielestä on lapsen syy, että kompastuu koiraan? 

Ja tätä kommenttia vielä yläpeukutetaan? Millaisia te koiraihmiset olette? Pitääkö se koira ensinnäkin tuoda juhliin, ja pitääkö sen vielä kaiken lisäksi koristaa kulkuaukkoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.

1. Sääntö: persaukisille ei lainata autoa

2. Sääntö: kenellekään ei lainata autoa.

Auto on käyttöesine. Kertoo sinänsä surullista tarinaa suomalaisten persaukisuudesta, että sitä ei uskalleta lainata kellekkään. Ajellaan liian kalliilla autolla omaan tulotasoon nähden ja se on sitten katastrofi jos joku kolahtaa. Toisaalta jos se lainaaja on persaukinen niin ei sen kannata sitä tuttavapiirin kalleinta santanderia lainatakkaan vaan joku arvottomampi.

-

Tietyllä tapaa komppaan edellistä kirjoittajaa. Auto on ainoastaan auto, ei enempää eikä vähempää ja tehty siirtymiseksi paikasta A paikkaan B tekemään jotain toista asiaa. Tuo A:n ja B:n kulkemiseen on hukkaan heitettyä aikaa riippumatta siitä, millä kulkuvälineellä matka on taitettu. No...ehkä purjevene tekee poikkeuksen.

Autokauppiaat luonnollisesti pyrkivät luomaan mielikuvia jostain mystisestä. Legendaarisin esimerkki taitaa olla Ford Mustangin markkinointoi villihevos- ja preerianäkyvillä. Miljoonat nielaisivat syötin, vaikka autolla olisi ajettu pelkästään suurkaupungin ruuhkassa.

-

---> Auto tavistallaajan nukkumalähiökäytössä on ainoastaan arkinen käyttöesine siinä missä traktorin peräkärry on maajussille  ---> arkiroinaa voi lainailla kunhan kuski on slvä ja omistaa ajokortin.

-

Sorry jos pilasin sunnuntai-aamun autonkiillotushetken....

Mutta fiksu lainaaja korvaa aiheuttamansa vahingon eikä vähättele sitä.

-

Toki. Eikä siihen tarvita edes fiksuutta vaan ainoastaan lain noudattamista:  https://fi.wikipedia.org/wiki/Esinelaina

-

"1. Lainaesine on palautettava takaisin samassa kunnossa kuin se oli lainattaessa."

-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainasin kaverille autoa. Etuoven tuli lommo, kun oli avannut oven kiveä vasten. Ei kai se haittaa. No eipä hänellä ollut rahaa sitä korjauttaa, ilkesi vielä myöhemmin pyytää autoa lainaan. En lainannut.

1. Sääntö: persaukisille ei lainata autoa

2. Sääntö: kenellekään ei lainata autoa.

Auto on käyttöesine. Kertoo sinänsä surullista tarinaa suomalaisten persaukisuudesta, että sitä ei uskalleta lainata kellekkään. Ajellaan liian kalliilla autolla omaan tulotasoon nähden ja se on sitten katastrofi jos joku kolahtaa. Toisaalta jos se lainaaja on persaukinen niin ei sen kannata sitä tuttavapiirin kalleinta santanderia lainatakkaan vaan joku arvottomampi.

Taas tämmöinen kateellisuuähkäisy. Joillekin auto on vaan kulkemista varten, jollekin nautinto. Jokainen tavallaan. Tämmöinen 'ajetaan liian kalliilla autolla omaan tulotasoon nähden...', tämä kuulostaa pelkästään kateellisuudelta.

Minulla on hyvät tulot ja kallis auto. Siltikin se vit**taa, jos joku ulkopuolinen sitä kolhii. Eikä tulisi mieleenkään lainata autoa muille. Melko usein suomalainen on sellainen, että toisen omaisuudella ei ole mitään väliä. Lainataan ja sitten juuri se tyypillinen 'oho, no ei kai toi pieni lommo mitään haittaa'. Ja itse pidät autostasi hyvää huolto. Juu ei.

Sitä paitsi, mikä sosialistin märkä uni se on, että toisten omaisuuden pitäisi olla muiden lainattavissa? Kertoo pikemminkin surullista tarinaa suomalaisista hyväksikäyttäjien laumast.