Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.

Jep. Tämä oli jotenkin niin härskiä, kun hän varmasti kertoi sille Tuulalle, että olin menossa kylään ja alkoi sitten vaan ohimennen kertomaan tätä juttua eikä välittänyt, että minä olen kuuloetäisyydellä. Hän itsekin on haukkunut ihmisiä, jotka ovat juoruilleet hänen asioitaan eteenpäin, niin olin hyvin järkyttynyt, että hän tekee itse ihan samaa ja vielä omalle lapselleen!

Tämä on hyvin pientä, mutta:

Olin kauan sitten junassa maksanut ikkunapaikasta, koska edessä oli hyvin pitkä matka, ja halusin lukea rauhassa.

Tämä oli siis sitä aikaa, kun paikat oli ns. lukittu oston mukaan.

Vaunuun tuli kaksi naista, jotka eivät olleet saaneet vierekkäisiä paikkoja.

He kävivät läpi koko vaunun ja yrittivät saada ihmiset siirtymään pois ikkunapaikalta että he pääsisivät vierekkäin, ja kun kukaan ei suostunut, nostivat huudon siitä miten noin pientä asiaa ei voida tehdä.

Joku varmaan sanoo, että hölmöä ettei kukaan voinut auttaa heitä. No, ensinnäkin kaikki joilta kysyttiin olivat maksaneet siitä että pääsevät ikkunan viereen. Toiseksi se tapa millä asia esitettiin oli vähintäänkin painostava. Jos olisivat kysyneet kauniisti, asia olisi voinut olla toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli lapsettomiin häihin lapsen kanssa. Lapsi noin 3v, rääkyi koko juhlan eikä hänelle tullut mieleenkään häipyä.

Lapsi on aina tervetullut juhliin!

Sinä et päätä toisten juhlista, lapseton juhla on lapseton. Kaikki tilanteet eivät sovi siihen, että joku rääkyy ja sotkee siellä. Aikuisten ja lasten juhlat on erikseen..

Vierailija kirjoitti:

Koirallani oli jossain vaiheessa vaihe, että oli kauhean ärhäkkä muita koiria kohtaan.

Tein sitten päätöksen, etten päästä koiraani lähellekään muita koiria. Ulkoillessa huusin jo kaukaa, että varokaa.

Koirani on suht pieni eikä ole vaarallisen näköinen, niin moni halusi tuoda oman koiransa haistelemaan, vaikka kielsin. "Ei kai haittaa" "ihan oikeasti varo!" Ja rähähti heti.

Ja nyt älkää koiraihmiset hyökätkö, että kouluta. Yritettiin kyllä ja tää oli aikaa ennen nettiä, että tiedonsaantikaan ei ollut ihan mitä nyt. Pidettiin hihnassa lyhyellä ja varoitin hyvissäajoin että varokaa.

En myöskään lasten uskaltanut antaa silittää tuon arvaamattoman käytöksen vuoksi, niin siitäkin tuli jotain "no onpas se nyt vaarallinen" naureskelua.

Ihmiset on typeriä. Minun koirani on rauhallinen, mutta tottakai saattaa provosoitua ärhentelystä ja kukkoilusta. Moni varsinkin vanhempi ihminen harrastaa sitä, että yrittää viedä sitä omaa rähisevää ja pelosta räksyttävää koiraansa muiden koirien luo. Tyyliin hyssytellään "ei ole mitään hätää, katso nyt, siinä on kiva kaveri" ja koira on ihan stressaantunut ja peloissaan.

Anoppi antoi oman autonsa lainaan tyttärelleen ja soitti sitten meille "lainasin autoa 'Annalle' ja teillä on kaksi autoa niin ottaisin auton lainaan, ja hei se pitäisi tuoda meille - eikai haittaa?" Puhelu tuli varoittamatta, meillä oli vieraita ja en todella olisi ollut antamassa autoa lainaan. Mies heltyi. Rakas anoppi palautti auton (meidän piti hakea) tankkaamattomana, autossa oli yksittäisiä roskia ja vuokraksi saatiin kahvipaketti ja jotain syötävää mitä meillä ei syödä...

Sukulaislapsi rikkoi toista sataa maksavan lyhdyn, ja äitinsä kuittasi sen "ei se mitään, tää ei varmaan haittaa". Oli meille kallis hankinta, koska talouden tulot 1500e/kk joten sinne meni se esine sitten roskiin vierailun jälkeen eikä uutta hankittu. Harmitti.

Lätkäisivät vuosia kestäneen karenssin, jättivät ilman rahaa ja ilman apua. Eivät edes pajoitelleet, vaan oli kuulemma vain omaa syytä. Tämä on tosin vain yksi vaikean elämäni traumaattisista kokemuksista.

Lähdin aamulla työkeikalle Tampereelle junalla. Junassa tuli viesti, että kokous siirretään, ei varmaan haittaa. Ei sitten muuta kuin takaisin seuraavalla junalla. Tämä ennen koronaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirallani oli jossain vaiheessa vaihe, että oli kauhean ärhäkkä muita koiria kohtaan.

Tein sitten päätöksen, etten päästä koiraani lähellekään muita koiria. Ulkoillessa huusin jo kaukaa, että varokaa.

Koirani on suht pieni eikä ole vaarallisen näköinen, niin moni halusi tuoda oman koiransa haistelemaan, vaikka kielsin. "Ei kai haittaa" "ihan oikeasti varo!" Ja rähähti heti.

Ja nyt älkää koiraihmiset hyökätkö, että kouluta. Yritettiin kyllä ja tää oli aikaa ennen nettiä, että tiedonsaantikaan ei ollut ihan mitä nyt. Pidettiin hihnassa lyhyellä ja varoitin hyvissäajoin että varokaa.

En myöskään lasten uskaltanut antaa silittää tuon arvaamattoman käytöksen vuoksi, niin siitäkin tuli jotain "no onpas se nyt vaarallinen" naureskelua.

Ihmiset on typeriä. Minun koirani on rauhallinen, mutta tottakai saattaa provosoitua ärhentelystä ja kukkoilusta. Moni varsinkin vanhempi ihminen harrastaa sitä, että yrittää viedä sitä omaa rähisevää ja pelosta räksyttävää koiraansa muiden koirien luo. Tyyliin hyssytellään "ei ole mitään hätää, katso nyt, siinä on kiva kaveri" ja koira on ihan stressaantunut ja peloissaan.

Joo, ihmiset kysymättä päästää koiransa nuuskimaan ja sitten paniikki ja raivoaminen kun koira ärähtääkin. Joskus olin lasten ja koiran kanssa ulkona ja jouduin auttamaan lapselle hanskaa tms. ja kääntämään hetkeksi selän koiralle. Menin selvästi tien sivuun ja koira oli siinä minun takana ihan lyhyessä hihnassa, että muut pääsevät ohi. Joku matami tuli koira pitkässä fleksissä ja päästi sen mitään kysymättä juoksemaan koiramme luokse, joka tietysti sitten ärähti, kun ei muista uroksista yleensä tykkää eikä varsinkaan tuommoisessa tilanteessa jossa toinen tulee ihan sen lauman luokse yllättäen ja koira ei myöskään pääse väistämään. Tämä matami veti hirveät kilarit kuinka koiramme on aggressiivinen ja hyökännyt hänen koiransa kimppuun.

Niin ja miksi koiramme reagoi muihin koiriin: kun se oli pentu, muutamakin isompi koira pelästytti sen kun päästettiin juoksemaan suoraan päälle. Koulutuksella ollaan päästy siihen, että koira ei ole remmirähjä vaan ohitukset sujuu mallikkaasti, ja lenkkeily on helppo ja mukavaa enimmäkseen, mutta liian vauhdilla lähelle tulevat aiheuttaa puolustusreaktion, samoin toiset urokset jos päästää nuuskimaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin kampaamossa. Pyysin korkeintaan 3cm pois. Pelkän siistimisen siis.

Nohh pian havahduin lauseeseen:

-Lähti nyt vähän enemmän mitä piti TOIVOTTAVASTI EI HAITTAA.

Oli siis napsinut väht 10cm, ja pitkistä hiuksistani tuli melkein polkkatukka. 

Samalainen kokemus täälläkin. Pyysin siistimään latvat tasaisiksi ja ihmettelin, että mikä siinä oikein kestää. Miespuolinen kampaaja oli sitä mieltä, että pitkät hiukset eivät sovi ikäiselleni naiselle ja lyhensi hiuksia 30 cm. Sain siis polkkatukan, jota en halunnut. Kun on ikää hiusten kasvu on mitä on ja estrogeenin aleneminen jouduttaa niiden lähtöä. Sinne jäivät pitkät hiukset kampaamon lattialle. En sentään sanonut, että liimaapa takaisin.

Menin kutsuttuna puhujana yhteen seminaariin. Olin etukäteen ilmoittanut, että olen paikalla aamupäivänä.

Joku muu esitelmöitsijä tuli paikalle ja sanoi, että hänen pitääkin lähteä aikaisemmin. Pj muutti lennossa aikataulua, eihän se varmaan haittaa.  Minut siirrettiin iltapäivään, enkä siis päässyt pitämään esitystäni. Poistuin vain tilaisuudesta aiemmin ilmoittamanani hetkenä. En ole kuullut kutsujasta mitään sen koommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä voisi olla mun kirjoittamani, omalla äidillä sama taipumus. Vuosia sitten opin, ettei äidille pidä kertoa mitään, mitä ei olisi valmis sanomalehden etusivulla mainostamaan.

Mulla sama. Luottamus meni sen siliän tien, eikä palautunut koskaan enää.  

Luottamus äitiin meni siinä vaiheessa, kun oivalsin, että hän koulussa ollessani lukee päiväkirjaani, ja sopivassa tilaisuudessa heittää niin sanotusti tiskirätin kasvoilleni hyvin ivallisella äänensävyllä, esim,. "Jaa, kattoko se sua tänään pitkään?" En sittemmin puhunut hänelle mitään tärkeinä pitämiäni asioita, ja tytär-äiti -suhde meni piloille, eikä se ikinä muuksi muutukaan. Pilalla mikä pilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirallani oli jossain vaiheessa vaihe, että oli kauhean ärhäkkä muita koiria kohtaan.

Tein sitten päätöksen, etten päästä koiraani lähellekään muita koiria. Ulkoillessa huusin jo kaukaa, että varokaa.

Koirani on suht pieni eikä ole vaarallisen näköinen, niin moni halusi tuoda oman koiransa haistelemaan, vaikka kielsin. "Ei kai haittaa" "ihan oikeasti varo!" Ja rähähti heti.

Ja nyt älkää koiraihmiset hyökätkö, että kouluta. Yritettiin kyllä ja tää oli aikaa ennen nettiä, että tiedonsaantikaan ei ollut ihan mitä nyt. Pidettiin hihnassa lyhyellä ja varoitin hyvissäajoin että varokaa.

En myöskään lasten uskaltanut antaa silittää tuon arvaamattoman käytöksen vuoksi, niin siitäkin tuli jotain "no onpas se nyt vaarallinen" naureskelua.

Ihmiset on typeriä. Minun koirani on rauhallinen, mutta tottakai saattaa provosoitua ärhentelystä ja kukkoilusta. Moni varsinkin vanhempi ihminen harrastaa sitä, että yrittää viedä sitä omaa rähisevää ja pelosta räksyttävää koiraansa muiden koirien luo. Tyyliin hyssytellään "ei ole mitään hätää, katso nyt, siinä on kiva kaveri" ja koira on ihan stressaantunut ja peloissaan.

Joo, ihmiset kysymättä päästää koiransa nuuskimaan ja sitten paniikki ja raivoaminen kun koira ärähtääkin. Joskus olin lasten ja koiran kanssa ulkona ja jouduin auttamaan lapselle hanskaa tms. ja kääntämään hetkeksi selän koiralle. Menin selvästi tien sivuun ja koira oli siinä minun takana ihan lyhyessä hihnassa, että muut pääsevät ohi. Joku matami tuli koira pitkässä fleksissä ja päästi sen mitään kysymättä juoksemaan koiramme luokse, joka tietysti sitten ärähti, kun ei muista uroksista yleensä tykkää eikä varsinkaan tuommoisessa tilanteessa jossa toinen tulee ihan sen lauman luokse yllättäen ja koira ei myöskään pääse väistämään. Tämä matami veti hirveät kilarit kuinka koiramme on aggressiivinen ja hyökännyt hänen koiransa kimppuun.

Niin ja miksi koiramme reagoi muihin koiriin: kun se oli pentu, muutamakin isompi koira pelästytti sen kun päästettiin juoksemaan suoraan päälle. Koulutuksella ollaan päästy siihen, että koira ei ole remmirähjä vaan ohitukset sujuu mallikkaasti, ja lenkkeily on helppo ja mukavaa enimmäkseen, mutta liian vauhdilla lähelle tulevat aiheuttaa puolustusreaktion, samoin toiset urokset jos päästää nuuskimaan.

Ihan uskomatonta touhua kyllä. Jokaisen koiranomistajan tulisi tietää, että samaa sukupuolta olevat toisille vieraat koirat saattavat kokea tuollaisen yllättävän iholle tulon haasteena ja sitähän se yleensä onkin! Etenkin urokset toimivat näin. Hihnassa muutenkin koira ei ole ns. luonnollisessa kohtaamistilanteessa, joten ihan pöyristyttävää tuollainen tietämättömyys ja välinpitämättömyys koiriensa käyttäytymisestä.

Asiakas tuli liikkeeseen 5 min ennen sulkemisaikaa ja kun informoin hänen tutkiessaan vaatetarjontaa, että liike sulkeutuu parin minuutin päästä niin kannattaa lähteä kohta kassaa kohden, hän sanoi että aijaa, no kyllähän te pidätte sen aikaa auki kun hän on siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.

Meinaat että poliisi vaivautuu paikalle tai edes selvittelemään tuollaista ilmoitusta? HAHAHAHHEHEHEHHAA!

Poliisi ei todellakaan vaivaudu jonkun auton vuoksi. .Itsellä kaksi tapausta mielessä. Meidän taloyhtiön pihalle on kaksi kertaa jätetty romuauto ja toisella kertaa oli joistakin kriminaaleista kyse, koskapa autossa oli epämääräistä tavaraa. Ensimmäisellä kerralla eräs naapuri otti ensin yhteyttä poliisiin, joka ohjeisti vain, ettei autoon saa koskea. Naapuri otti omistajan selville ja kävi rähjäämässä. Auto katosi.

Toisella kerralla otettiin myös yhteyttä poliisiin ja kerrottiin, millaisesta autosta on kyse. Mitään ei tapahtunut ja auton kävi kävi muutama tyyppi tyhjentämässä muutaman päivän päästä. Poliiseja ei näkynyt senkään jälkeen, vaikka autosta ilmoitettiin uudelleen. Huomasimme auton vaihteiden olevan vapaalla, työnsimme auton kadulle ja ilmoitimme kaupungille romuautosta. Sitten se haettiin,pois.

Hanki autotarvikekaupasta hydraulisia pyöränalusvaunuja (wheel dolly) neljä kappaletta. Ujutetaan kunkin renkaan alle ja nostetaan rengas pyörien päälle, sen jälkeen auton siirto on helppoa mihin tahansa suuntaan eikä se vahingoitu. Tuplajäynänä auton voi vielä siirtää johonkin sellaiseen paikkaan mistä ei pääse ajamalla pois. Sitten vaan lisäpyörät irti ja pois paikalta. Jää kyllä hyvin autonomistajalle mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

Meilläpäin olisi ollut ok parkkeerata näiden taakse, tielle, kunhan auto olisi ollut oman talomme pihaanajotien kohdalla. Mies on kerran saanut sakot "puistoparkkeeraamisesta" ja kysyi sitten pirkolta, että mikä on sallittua. Näin toimien eivät olisi edes voineet lähteä salaa. Sitten olisin velkonut pysäköintimaksun. Olisit vienyt naapurille sen sakkolapun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirallani oli jossain vaiheessa vaihe, että oli kauhean ärhäkkä muita koiria kohtaan.

Tein sitten päätöksen, etten päästä koiraani lähellekään muita koiria. Ulkoillessa huusin jo kaukaa, että varokaa.

Koirani on suht pieni eikä ole vaarallisen näköinen, niin moni halusi tuoda oman koiransa haistelemaan, vaikka kielsin. "Ei kai haittaa" "ihan oikeasti varo!" Ja rähähti heti.

Ja nyt älkää koiraihmiset hyökätkö, että kouluta. Yritettiin kyllä ja tää oli aikaa ennen nettiä, että tiedonsaantikaan ei ollut ihan mitä nyt. Pidettiin hihnassa lyhyellä ja varoitin hyvissäajoin että varokaa.

En myöskään lasten uskaltanut antaa silittää tuon arvaamattoman käytöksen vuoksi, niin siitäkin tuli jotain "no onpas se nyt vaarallinen" naureskelua.

Ihmiset on typeriä. Minun koirani on rauhallinen, mutta tottakai saattaa provosoitua ärhentelystä ja kukkoilusta. Moni varsinkin vanhempi ihminen harrastaa sitä, että yrittää viedä sitä omaa rähisevää ja pelosta räksyttävää koiraansa muiden koirien luo. Tyyliin hyssytellään "ei ole mitään hätää, katso nyt, siinä on kiva kaveri" ja koira on ihan stressaantunut ja peloissaan.

Joo, ihmiset kysymättä päästää koiransa nuuskimaan ja sitten paniikki ja raivoaminen kun koira ärähtääkin. Joskus olin lasten ja koiran kanssa ulkona ja jouduin auttamaan lapselle hanskaa tms. ja kääntämään hetkeksi selän koiralle. Menin selvästi tien sivuun ja koira oli siinä minun takana ihan lyhyessä hihnassa, että muut pääsevät ohi. Joku matami tuli koira pitkässä fleksissä ja päästi sen mitään kysymättä juoksemaan koiramme luokse, joka tietysti sitten ärähti, kun ei muista uroksista yleensä tykkää eikä varsinkaan tuommoisessa tilanteessa jossa toinen tulee ihan sen lauman luokse yllättäen ja koira ei myöskään pääse väistämään. Tämä matami veti hirveät kilarit kuinka koiramme on aggressiivinen ja hyökännyt hänen koiransa kimppuun.

Niin ja miksi koiramme reagoi muihin koiriin: kun se oli pentu, muutamakin isompi koira pelästytti sen kun päästettiin juoksemaan suoraan päälle. Koulutuksella ollaan päästy siihen, että koira ei ole remmirähjä vaan ohitukset sujuu mallikkaasti, ja lenkkeily on helppo ja mukavaa enimmäkseen, mutta liian vauhdilla lähelle tulevat aiheuttaa puolustusreaktion, samoin toiset urokset jos päästää nuuskimaan.

Ihan uskomatonta touhua kyllä. Jokaisen koiranomistajan tulisi tietää, että samaa sukupuolta olevat toisille vieraat koirat saattavat kokea tuollaisen yllättävän iholle tulon haasteena ja sitähän se yleensä onkin! Etenkin urokset toimivat näin. Hihnassa muutenkin koira ei ole ns. luonnollisessa kohtaamistilanteessa, joten ihan pöyristyttävää tuollainen tietämättömyys ja välinpitämättömyys koiriensa käyttäytymisestä.

Niin, ja tässäkin tilanteessa nainen ei voinut olla huomaamatta että en sillä hetkellä pystynyt keskittymään koiraan, kun oli pienet lapset siinä autettavana. Oikeasti pelottavaa miten pihalla jotkut koiranomistajat on koirien elekielestä ja luonnollisesta käytöksestä. Uudenvuodenyönäkin näki selvästi pelokkaita ja stressaantuneita koiria ulkona, "ei meidän koira pelkää raketteja". Mutta tämä nyt menee ohi aiheen.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli juorunnut yhtä arkaa henk. koht. asiaani, josta hänelle avauduin, kun luulin, että voin luottaa. Olin siis menossa hänen luo, kun kuulin eteisessä, että hän puhuu tästä asiasta puhelimessa. Tottakai hermostuin ja olin todella hämmentynyt ja hän vaan kohautti olkiaan "ei kai se nyt mitään haittaa, Tuulalle vaan kerroin". Päätin, etten kerro hänelle enää tällaista, kun juoruaa ne eteenpäin. Olen aina tiennyt, että hän on kova juoruamaan, mutta en voinut uskoa, että hän oman aikuisen tyttärensä henkilökohtaisia ja arkoja asioita kertoilisi jollekin "Tuulalle"...

Tämä on tietyn ikäpolven tyyli. Meillä äidin työpaikalla valehtelematta KAIKKI tiesi meidän lasten asiat. Jotenkin lapsena vielä ajattelin, että tämä on hyvä juttu, kun tulivat vaikka kouluasioista kysymään, kun käytiin äitiä tapaamassa silloin tällöin, esim. hakemisen yhteydessä. Myöhemmin tajusin, että tuo oli täyttä rajattomuutta.

Pari vuosikymmentä meni vielä opetellessa. Piti ottaa sitten vähän väliä omien lasten syntymän jälkeen, että ymmärsi rajoja edes aavistuksen paremmin. Tuolla taustalla jouduin kyllä itsekin opettelemaan (opettamaan itseni ihan kädestä pitäen), että omien lasten asioitani en kerro eteenpäin. Sukulaistenkin kanssa pysyy jutut ihan yleisellä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vein tuttava ompelijalle vaatteita korjattavaksi ja lupasin kyllä maksaa. Puoli vuotta meni "En ole kerennyt". Vuoden jälkeen sain yhden korjatun hameen ja loppuja odotin edelleen. Lopulta hän sanoi nähdessäämme että ei kai haittaa jos hän tekee niistä lopuista vaatteista *sukulaistyttö x:lle vaatteita kun olet lihonut eikä ne vaatteet nyt enää päällesi mahtuisi kuitenkaan :)

Oli jo antanut minun vaatteet eteenpäin kysymättä eikä edes korvannut mitään. Sanoi että ei pyydä korvausta siitä vetoketkun vaihdosta nyt.

Tämä on oikeasti kauheaa. Mä ainakin haluan itse päättää,mitä teen tavaroillani ja annan omille sukulaistytöille, ellen vaatteisiini mahdu.

Mun tarina: kävin kampaajalla, jossa hänen ystävättärensä. Kampaaja oli kaverini sisko, olimme mieheni kanssa olleet ystävän häissä ja mies oli siellä läikyttänyt punaviiniä omalle suosikkipaidalleen, joka oli mulla kassissa. Tuli puhetta, että olen ostamassa jotain tymäkämpää ainetta sen pesuun. Paikalla oli myös kampaajan kaveri, joka alkoi inttää, että hän ottaa sen pesuun kun hänellä on joku firma tms. ja hyvät aineet. Estelin ja estelin, mutta käytännössä se vietiin käsistä. 

Arvata voitte, sainko paitaa ikinä takaisin. Selitys oli, että ei sitä puhtaaksi saanut. Sanoin, että olisin ottanut sen takaisin silti ja en enää muista, mitä mutinaa siihen tuli.

Asia on aivan lapsellinen, mutta harmittaa mua joka kerta, kun sen muistan. Miehellä todellakin on paitoja ihan tarpeeksi, mutta samanlaista ei ole vastaan tullut. Lisäksi harmittaa, että menin antamaan toisen omistaman asian, eihän mulla siihenkään mitään oikeutta ollut.

Terve vaan, jos kampaaja tai kaveri tunnistaa itsensä.

Lentokoneessa oli toinen henkilö ottanut ikkunapaikkani "ei kai haittaa". No tunnin lento, ei haittaa ja jäin käytäväpaikalle. Siinä tunnin aikana kuitenkin hänen piti päästä pari kertaa vessaan ja ja jaloittelemaan. Ja kun laskeuduttiin, haluaa rynniä ekojen joukossa ulos. Joten kiitos tästä opetuksesta ja jatkossa kyllä haittaa.

Junassa jos matkustan yksin, niin voin kyllä vaihtaa paikkaa, mutta haluan tietää mikä on vaihtajan paikka ja mille välille. Siinä joutuu herkästi itse sitten pomppimaan paikasta toiseen jos luopuu omasta paikastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitelkaapa nyt, niin saan maanantain lehteen sisältöä.

t. Ilta-Sanomien toimittaja

Niin, ei kai se haittaa vaikka varastan teidän jutut mun työhön?