Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset

Vierailija kirjoitti:

Minua kyllä koirattomana ihmetyttää, jos joku vihaisen koiran omistaja huutaa muille koirankulkoiluttajille, että varokaa, kiertäkää jne. Eikö se ole vihaisen koiran omistajan tehtävä pitää koiransa kurissa ja kiertää muut. Off-topic.

Ihan vast’ikään tuttu vuodatti miten häntä ketuttaa ihmiset, jotka eivät ymmärrä että eivät voi tulla koiran kanssa pihalle silloin kun hän perheineen on koirien kanssa siinä. Että pitäisi älytä odottaa, kun näkevät että siellä on koiria joilla on taistelukoiraperimää…

Jos on asutuksen keskelle jo lähtökohtaisesti sopimaton koira hankittu, niin minusta pitäisi kyllä sitten itse muuttaa sen koiran kanssa jonnekin kuuseen.

Vierailija kirjoitti:

Suostuin pakettiautoni kanssa muuttoavuksi. 

Ennenkuin joku tulee vinkumaan, niin sanoin että tulen kunhan saan rahallisen korvauksen. (ei ollut kovin läheinen ihminen ja matka pitkä.)

Muuton jälkeen tarjosi kahvit ja totesi että "varmaan ymmärrät että mulla ei nyt talon oston jälkeen  hirveesti rahaa. Niin eiköhän kahvi ja pulla korvaukseks kelpaa!" Iloinen läimäisy selkään, ja naurahdus.

Ilmoitin että mikäli ei maksua tule, niin vetäisin välit.

Ei ole vieläkään maksanut.

Mitä tarkoittaa ”vedän välit”? Ei hyvää päivää…

Vierailija kirjoitti:

Palasin kahden viikon työmatkalta viikkoa aikaisemmin kotiin ja huomasin auton pihassa ja valot päällä sisällä, kurkkasin ikkunasta ja huomasin, että naapurin sukulaisperhehän se siellä keittiössä oli juuri syömässä, kyllä sappi kiehui kun toisten asuntoon mennään vara-avaimella noin vaan! Siinä sitten hammasta purren lähdin taksilla hotellille ja meni melkein 1000€ rahaa siihen viikon hotelliin takseineen, naapuri sitten soitteli ja kertoi sukulaisperheensä viettäneen aikaa talossani viikon verran ja toi kahvipaketin, ei paljoa naurattanut tai kahvipaketit lämmittänyt!

Olisin soittanut ääni väristen poliisille ja ilmoittanut, että palasin juuri matkalta ja kotiini on murtauduttu.

Ei 'kuka' eikä 'ketä', vaan joka'.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni mummo tunki samaan kylppäriin paskalle, kun olin vaihtamassa esikoisen vaippaa siellä. Ei kai haittaa, älä sinä minusta välitä...

No oisko ollut parempi, etttä mummo ois vääntänyt tortut housuunsa. Vanhoilla sulkijalihas on löysempi..

Koirajankkaajat sais poistua tästä ketjusta tai pitää suunsa jo kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omistan omakotitalon. Ihmettelin kun parkkipaikallani (yhden auton pienellä parkkipaikalla) oli kaksi tuntematonta autoa. Aivan toisiinsa kiinni parkkeerattuna. Lähistöllä ei ollut yhtään parkkipaikkaa, joten jouduin jättämään auton tienvarteen (ja sain 60€ sakon). Naapuri sitten viikon päästä päätti laittaa viestiä. Että "Tuttavamme parkeerasi pihallesi kun et ollut kotona. Toivottavasti ei haitannut!"

Ei yhtään...

Et sitten selvittänyt AKE:sta autojen haltijoita? Niiden perusteellahan olisit voinut ilmoittaa poliisille asian ja sieltä olisivat voineet laittaa sakot väärin parkkeeraajille. Tämän takia juttusi tuntuu typerältä provolta.

"Tavallinen" kansalainen ei välttämättä saa tietoonsa auton haltijaa tai omistajaa. Siksi pitää ilmoittaa suoraan poliisille.

Luulisin toimivaksi kostiksi myös avata paria pyöränmutteria ko. auton etupyörästä ,ei ajele kovin pitkään niin.Parkkipaikka valinnasta päätellen taloudellisesti saattaa olla hankalaa ostaa uutta vannetta rikkoutuneen tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti yritti useampaan otteeseen laskuttaa käynneistä ekstraa. Perustelut: hän vain nyt on tällainen suurpiirteinen luonteeltaan.

Tapaamisaikoja koskevista viesteistä joutui useampaan kertaan kysymään perään onko terapeutti saanut viestin, kun mitään vastausta ei tullut. On nykyään entinen terapeutti.

Tosin terapeutti ei sentään myöhästellyt kuten aiemmalla kirjoittajalla. Epäluotettavan vaikutelman hän silti onnistui itsestään antamaan välinpitämättömällä käytöksellään.

Yhden asian terapeutti kuitenkin minulle onnistui opettamaan: kukaan muu ei voi koskaan täysin ymmärtää mitä käyt läpi. Sanoin useampaan otteeseen kuinka pahalta tuntuu ettei viesteihin tule mitään vastausta.

Ilmeisesti tämä viesti ei kuitenkaan missään vaiheessa terapeutin kaaliin kunnolla uponnut. Sitten vähitellen kirkastui se ajatus, etten kaipaa tällaista terapiasuhdetta, joka enemmän kuormittaa kuin tukee jaksamista. En ole katunut päätöstä. Sen tuntee toimivatko asiat tarpeeksi hyvin vai eivät.

Ai niin, terapeutti oli sitä mieltä ettei viesteihin vastaamattomuuden pitäisi haitata asiakkaita, kun ei se haittaa hänen kavereitaankaan.

Eikö psykoterapiakoulutuksiin ole mitään soveltuvuusarviointia käytössä? Asiakkaat eivät ole terapeutin kavereita.

3 vuotta sitten olin lentokoneessa matkalla Kanarialle. Oli varannut ikkunapaikan. Tulin omalle paikalleni, siinä istui nuori pariskunta siten, että tyttö oli ikkunapaikalla. Selvitin asian, viimein ymmärsivät. Sanoivat, että enkö nyt voisi antaa tämän parikymppisen tytön istua ikkunapaikalla! En, olen varannut jo kotoa käsin ikkunapaikkani. Oli päivälento ja nappasin pari ihanaa kuvaa Pyreneiden vuoristosta.

Jostain syystä minun piti käydä vessassa pari kertaa eli jouduin pyytämään heitä päästämään mut vessaan. Kun toinen kerta oli käyty, niin pariskunnan miespuolinen sanoi että olisko nyt parempi kuitenkin että minä istuisin käytäväpaikalle. Just! En suostunut. Lento on 6-tuntinen.

Ottivat nokkaansa. Tilasivat jotkut ihme nuudelit ruuaksi ja sen jälkeen röhnöttivät pari tuntia toistensa päällä nukkumassa, joten pääsy mihinkään oli estetty. Tilasin juomaa lentoemännältä kutsulla. Pariskunta havahtui, mutta makasivat siinä kentälle asti siinä. Jotain supinaa kuului. Näytti siltä, että taktiikka oli sovittu. Kosto oli kai suloinen.

En sanonut mitään, koska mitään ei ollut sanottavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutti yritti useampaan otteeseen laskuttaa käynneistä ekstraa. Perustelut: hän vain nyt on tällainen suurpiirteinen luonteeltaan.

Tapaamisaikoja koskevista viesteistä joutui useampaan kertaan kysymään perään onko terapeutti saanut viestin, kun mitään vastausta ei tullut. On nykyään entinen terapeutti.

Tosin terapeutti ei sentään myöhästellyt kuten aiemmalla kirjoittajalla. Epäluotettavan vaikutelman hän silti onnistui itsestään antamaan välinpitämättömällä käytöksellään.

Yhden asian terapeutti kuitenkin minulle onnistui opettamaan: kukaan muu ei voi koskaan täysin ymmärtää mitä käyt läpi. Sanoin useampaan otteeseen kuinka pahalta tuntuu ettei viesteihin tule mitään vastausta.

Ilmeisesti tämä viesti ei kuitenkaan missään vaiheessa terapeutin kaaliin kunnolla uponnut. Sitten vähitellen kirkastui se ajatus, etten kaipaa tällaista terapiasuhdetta, joka enemmän kuormittaa kuin tukee jaksamista. En ole katunut päätöstä. Sen tuntee toimivatko asiat tarpeeksi hyvin vai eivät.

Ai niin, terapeutti oli sitä mieltä ettei viesteihin vastaamattomuuden pitäisi haitata asiakkaita, kun ei se haittaa hänen kavereitaankaan.

Eikö psykoterapiakoulutuksiin ole mitään soveltuvuusarviointia käytössä? Asiakkaat eivät ole terapeutin kavereita.

Ennen kuin kukaan ehtii huomauttaa: olisihan terapeutille tietysti voinut yrittää soittaa, mutta hän oli nimenomaan ohjeistanut tavoittelemaan tekstiviestillä.

Jäin kerran rengaskasan alle hallin pihalla, ei tarttenu auttaa. Velipoika jäi Mersun takapaksiin jumiin lukkojen taa, ei tarvinnut apua hänkään.

Vierailija kirjoitti:

Menin kylään kaverille, joka kertoi ohimennen olleensa pari päivää sitten oksennustaudissa. Että ei kait se mitään haittaa, tuskin se edes tarttuu. Joo eipä vissiin. Pari päivää siitä alkoi kamala oksentelu ja ripuli. Se tauti kyllä tarttuu, vaikka mitä tekisi.

Joo meilläkin oli ollut kylään kutsujan lasten päiväkodissa juuri oksennustautia, mutta se ei varmasti haittaa, kun ei heidän lapsille tällä kertaa tarttunut. Meillepä tarttui, ja oksennettiin ja ripuloitiin koko perhe viikko vuorotellen, nuorimmainen lähes joutui tiputukseen sairaalaan, kun mikään ei pysynyt sisässä moneen vuorokauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena lainasin sukulaislapsille joululahjaksi saamani piirretyn elokuvan sisältävän videokasetin josta pidin kovasti. Kun he sitten palauttivat sen takaisin, sanoivat että nauhoittivat vähän matkaa jotain ohjelmaa siihen päälle, että ”ei kai haittaa”.

Viimeinen kerta kun lainasin heille mitään.

Jos oli ihan virallinen elokuva joka oli ostettu kaupasta, niin niille videokaseteille ei voinut vahingossa nauhoittaa. Olisi pitänyt teipillä peittää kolonen siinä kasetissa. Eli keksitty juttu.

Olin kirjastossa töissä ja nasimme VHS-videoita pois niitä muovikieliä.

Tuohan saattoi olla myös itse nauhoitettu elokuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirallani oli jossain vaiheessa vaihe, että oli kauhean ärhäkkä muita koiria kohtaan.

Tein sitten päätöksen, etten päästä koiraani lähellekään muita koiria. Ulkoillessa huusin jo kaukaa, että varokaa.

Koirani on suht pieni eikä ole vaarallisen näköinen, niin moni halusi tuoda oman koiransa haistelemaan, vaikka kielsin. "Ei kai haittaa" "ihan oikeasti varo!" Ja rähähti heti.

Ja nyt älkää koiraihmiset hyökätkö, että kouluta. Yritettiin kyllä ja tää oli aikaa ennen nettiä, että tiedonsaantikaan ei ollut ihan mitä nyt. Pidettiin hihnassa lyhyellä ja varoitin hyvissäajoin että varokaa.

En myöskään lasten uskaltanut antaa silittää tuon arvaamattoman käytöksen vuoksi, niin siitäkin tuli jotain "no onpas se nyt vaarallinen" naureskelua.

Ihmiset on typeriä. Minun koirani on rauhallinen, mutta tottakai saattaa provosoitua ärhentelystä ja kukkoilusta. Moni varsinkin vanhempi ihminen harrastaa sitä, että yrittää viedä sitä omaa rähisevää ja pelosta räksyttävää koiraansa muiden koirien luo. Tyyliin hyssytellään "ei ole mitään hätää, katso nyt, siinä on kiva kaveri" ja koira on ihan stressaantunut ja peloissaan.

Joo, ihmiset kysymättä päästää koiransa nuuskimaan ja sitten paniikki ja raivoaminen kun koira ärähtääkin. Joskus olin lasten ja koiran kanssa ulkona ja jouduin auttamaan lapselle hanskaa tms. ja kääntämään hetkeksi selän koiralle. Menin selvästi tien sivuun ja koira oli siinä minun takana ihan lyhyessä hihnassa, että muut pääsevät ohi. Joku matami tuli koira pitkässä fleksissä ja päästi sen mitään kysymättä juoksemaan koiramme luokse, joka tietysti sitten ärähti, kun ei muista uroksista yleensä tykkää eikä varsinkaan tuommoisessa tilanteessa jossa toinen tulee ihan sen lauman luokse yllättäen ja koira ei myöskään pääse väistämään. Tämä matami veti hirveät kilarit kuinka koiramme on aggressiivinen ja hyökännyt hänen koiransa kimppuun.

Niin ja miksi koiramme reagoi muihin koiriin: kun se oli pentu, muutamakin isompi koira pelästytti sen kun päästettiin juoksemaan suoraan päälle. Koulutuksella ollaan päästy siihen, että koira ei ole remmirähjä vaan ohitukset sujuu mallikkaasti, ja lenkkeily on helppo ja mukavaa enimmäkseen, mutta liian vauhdilla lähelle tulevat aiheuttaa puolustusreaktion, samoin toiset urokset jos päästää nuuskimaan.

Ihan uskomatonta touhua kyllä. Jokaisen koiranomistajan tulisi tietää, että samaa sukupuolta olevat toisille vieraat koirat saattavat kokea tuollaisen yllättävän iholle tulon haasteena ja sitähän se yleensä onkin! Etenkin urokset toimivat näin. Hihnassa muutenkin koira ei ole ns. luonnollisessa kohtaamistilanteessa, joten ihan pöyristyttävää tuollainen tietämättömyys ja välinpitämättömyys koiriensa käyttäytymisestä.

Näitä valitettavasti riittää, ei ole mitään halua tai ymmärrystä "lukea" vastaantulevan koirakon eleitä, tullaan vaan suoraan kohti koira viiden metrin fleksissä vaikka itsellä omat on vierellä ja haluaisi vain ohittaa nopeasti ja ongelmattomasti. Omat koirat ottavat aivan älyttömät kierrokset kun vieras koira lähestyy ilman mitään omistajan kontrollia ja nämä lähes poikkeuksetta loukkaantuvat kun ei nyt päästykään moikkaamaan ja hänen koiralleen rähistään, en voi ymmärtää.. Samaan kastiin menee kun näin talviaikaan lenkkeillään joskus kapeilla poluilla, takaa saattaa tulla joku aivan huomaamatta ja äänettömästi ihan kantapäille ja sitten närkästytään kun koirani tulevat yllätetyksi ja rähisevät. Olettasi että koiraihmisillä on jotain tilannetajua, mutta valitettavasti usealla ei ole.

Sitä voisi koulutettavan koiran omistaja vihjaista vastaantulijalle, että nyt on koulutus menossa. Koira on kuitenkin lähtökohtaisesti sosiaalinen eläin. Miten kapealla metsäpolulla pitäisi toimia, kun tullaan takaa? Kyllähän koiran omistajankin, vaikka olisi kuinka kouluttamassa palvelukoiraa, tulisi havainnoida ympäristöään eikä suu persereiällä käyttäytyä kuin polun omistaja ja tuhista närkästyneenä ja rähistä omille koirille, kun nämä alkavat rähistä. Minä ja minun koira, joka ei saa huomata muita.

Minua kyllä koirattomana ihmetyttää, jos joku vihaisen koiran omistaja huutaa muille koirankulkoiluttajille, että varokaa, kiertäkää jne. Eikö se ole vihaisen koiran omistajan tehtävä pitää koiransa kurissa ja kiertää muut. Off-topic.

Todellakin on sen omistajan tehtävä. Off-topic tämäkin, mutta samoin on lasten vanhempien tehtävä tulla vahtimaan lasta jos lapsi juoksee kysymättä silittämään (!!!) vierasta koiraa. Itselläni on iso (kiltti mutta kömpelö) koira joka on onnistunut innostuessaan kaatamaan itseään pienemmän lapsen kumoon. Siihen ei muuten tarvita kuin pieni tönäisy kuonolla, siis sellainen ”rapsuta mua” -ele mitä koira on tottunut tekemään aikuisille saadakseen huomion. Nuo on kamalia tilanteita, kun haluaisi vain jatkaa lenkkiä rauhassa eikä vanhemmat tee elettäkään komentaakseen lasta. Jos lapsi sitten kaatuu (mitä lapset nyt helposti tekee koiraan koskemattakin jos koira vaikka haukahtaa kovaa ja pienet säikähtävät tätä) ja alkaa itkemään, ne vanhempien katseet sadan metrin päästä ovat oikeasti murhaavia. Eikö se ole vanhempien vastuulla huutaa lapselleen että lupa pitää kysyä eikä vain juosta kiinni tuntemattomiin? Koirani ei ole koskaan purrut tai edes murissut kellekään, joten en ole alkanut varoittelemaan siitä. Mutta noissa tilanteissa oma huomio menee 100% siihen että pidän oman koirani hihnasta kiinni, en voi estää lapsen kaatumista tai esim. autotielle karkuun juoksemista mitenkään. Muistakaa pliis tämä niiden kilttienkin koirien kohdalla, että ne tilanteet on sille omistajalle stressaavia ja te olette itse lapsistanne vastuussa!!!

Monet vihaisten koirien omistajat luulevat omistavansa myös maapohjan, jolla liikkuvat. Polut, puistot ja kävelytiet on varattu vain heille, kun he siellä ovat. Muut väistykööt.

Vierailija kirjoitti:

Ei 'kuka' eikä 'ketä', vaan joka'.

vai onko se peräti keta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suostuin pakettiautoni kanssa muuttoavuksi. 

Ennenkuin joku tulee vinkumaan, niin sanoin että tulen kunhan saan rahallisen korvauksen. (ei ollut kovin läheinen ihminen ja matka pitkä.)

Muuton jälkeen tarjosi kahvit ja totesi että "varmaan ymmärrät että mulla ei nyt talon oston jälkeen  hirveesti rahaa. Niin eiköhän kahvi ja pulla korvaukseks kelpaa!" Iloinen läimäisy selkään, ja naurahdus.

Ilmoitin että mikäli ei maksua tule, niin vetäisin välit.

Ei ole vieläkään maksanut.

Mitä tarkoittaa ”vedän välit”? Ei hyvää päivää…

Mitä oikeastaan tarkoittaa ” Ei hyvää päivää”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä pahimmasta päästä ole, mutta kerronpa silti.

Pidin aikoinani viikoittaista palaveria eräässä organisaatiossa. Yksi osallistujista tuli paikalle poikkeuksetta 15-20 minuuttia myöhässä, riisuskeli päällysvaatteensa, ahtautui neukkarin pöydän ääreen ja kaivoi laukustaan lounaansa: voileivän tai salaattiannoksen, mehupurkin ja omenan. Koko ajan hän osallistui keskusteluun ja halusi saada tietää, mistä oli puhuttu ennen kuin hän oli tullut paikalle. Minä inhoan syömisen ääniä, ja erityisesti tuon omenan syöminen rassasi aistejani varsinkin, kun hän pyrki puhumaan samaan aikaan ja puhui estoitta muiden päälle.

Koska tämä lounastaja häiritsi koko ryhmää, lopulta hyvin varovasti mainitsin hänelle, että ehkä lounaan voisi syödä jossain muualla, kun muut ovat menossa lounaalle vasta palaverin jälkeen, ja ihanien salaattien katseleminen etukäteen vei keskittymiskyvyn. (Tai jotain tuolla tavalla muotoiltua höpötystä, jotta asia tulisi selville mahdollisimman hellävaraisesti ja loukkaamatta.)

Lounastaja sanoi, ettei hänellä ollut aikaa syödä muulloin. Hän oli hyvin hämmästynyt ja vähän tuohtunutkin siitä, että se muka haittasi muita. Vaikka yritin sanoa asian loukkaamatta, en siinä tainnut onnistua, koska häntä ei enää palavereissa nähty. Tuosta on jo aikaa, joten muut asianomaiset eivät enää muistane koko tapausta, mutta minä muistan ja aina muistaessani tunnen myös hieman syyllisyyttä.

Kyseessä lienee naisoletettu?

Tämä oli nainen, mutta olen pitkän urani aikana nähnyt ihan samanlaisia miehiäkin. Sukupuolella on aka vähän merkitystä kokonaisuudessa, ainakin minun ammatissani, jossa palavereihini kokoontuneilla ihmisillä on samat kiinnostuksen kohteet ja samankaltainen tausta.

"Oletettuja" en ole vielä tavannut kertaakaan.

Oletettu tarkoittaa vain sitä, että tehdään jonkun ulkonäön äänen yms. perusteella oletus, että kyseessä on nainen tai mies. Eli me olemme kaikki nais- tai miesoletettuja, sinäkin. -eri 

Teen normaalisti töitä kotona  ja asun aika kaukana toimistolta. Lähdin hyvissä ajoin bussilla kokoukseen, jonka piti alkaa kello 9. Kun tulin paikalle, kokoushuone oli tyhjä. Istuin siellä vähän aikaa odottamassa, mutta kun 15 minuuttiin ei ketään kuulunut, menin katsomaan onko pomo huoneessaan. Ei ollut. 

Kysyin työkaverilta, tietääkö hän mitä on tapahtunut. Hän sanoi: "Ai eikö se pomo muistanut sulle laittaa viestiä, että kokous pidetäänkin vasta ensi viikolla, kun hänellä oli nyt muuta?" 

Ei ollut muistanut. Ko. pomo on sellainen, joka luulee osaavansa kaiken itse, ja siksi meillä on alimiehitys ja pomoa pitää jatkuvasti muistuttaa omista työtehtävistään. Yleensä siedän sitä hyvin, mutta tuo sapetti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli lapsettomiin häihin lapsen kanssa. Lapsi noin 3v, rääkyi koko juhlan eikä hänelle tullut mieleenkään häipyä.

Lapsi on aina tervetullut juhliin!

Sinä et päätä toisten juhlista, lapseton juhla on lapseton. Kaikki tilanteet eivät sovi siihen, että joku rääkyy ja sotkee siellä. Aikuisten ja lasten juhlat on erikseen..

Joitakin päiviä sitten oli lehdessä juhlienjärjestäjän haastattelu.  Hän kertoi lapsettomista häistä, johon joku oli kuitenkin tuonut pienen lapsen, joka sitten alkoi huutaa häävastaanotolla kesken puheiden.

Morsian oli noussut seisomaan ja huutanut: Sinä joka toit tänne lapsen, ole hyvä ja poistu!

Tosi outoa lukea näitä juttuja, kun meidän perheessä on ihan itsestään selvää, että lapset ovat mukana hääjuhlissa ja muissakin perheen juhlissa. Joo, joskus saattaa lapsi itkeä tai alkaa höpöttää jotain kesken puheiden, mutta sen lapsen kanssa voi mennä vaikka vähäksi aikaa ulos ja rauhoitella, ja mennä sitten takaisin sisälle. 

Yksi tätini halusi lapsettomat häät, mutta kutsui kuitenkin oman 8-v kummilapsensa, muttei muita sisaruksia (joita oli 5). Täti ja setä eivät saaneet lapsenvahtia tai olisivat joutuneet jäämään pois häistä, joten he toivat kuitenkin kaikki lapsensa paikalle. En tiedä millaista niissä häissä oli, kun en ollut itse kutsuttuna. Kuitenkin tuntui vähän hölmöltä, että lapsista kutsutaan vain yksi. Kaipa täti halusi lapsettomat häät, mutta ei kehdannut jättää kummilasta kutsumatta.

Yksi kaveri tulee kylään yllättäen, kun sattuu olemaan maisemissa. Eli tulee kotikaupunkiini tapaamaan vanhoja tuttuja, ja ilmoittaa tekstarilla samana päivänä että on tulossa yökylään. Ei kysy, vaan tulee. Päivät hän viettää ihan toisten kaverien kanssa ja tulee mun luokseni vain nukkumaan, yleensä hyvin myöhällä juhlittuaan ensin baarissa. Mulle tullessa hän on huonossa kunnossa ja on monta kertaa esim. oksentanut lattialle. Aamulla saattaa rohmuta vaikka mitä jääkaapista lupaa kysymättä. Valittaa krapulaa, sitten illalla lähtee taas viihteelle. Reissut kestävät yleensä viikonlopun, mutta on joskus jäänyt vielä "lepäilemään" maanantaina mun luokse, ja soittaa töihin olevansa kipeänä. 

Jossain vaiheessa väsyin tähän. Ilmoitin kaverille, että enpäs ole kotona tänään. Pakkasin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin vanhempien luo käymään, ennen kuin kaveri ehti tulla. Puhelimeen tuli sitten soittoja ja vihaisia viestejä, "missä sä oot, tuu jo avaamaan". Soitin hänelle ja sanoin, että mähän sanoin olevani reissussa. Vastauksena kiroilua, "mihin mä nyt meen yöksi". Sanoin että mene niille sun kavereille, joiden kanssa käyt ryyppäämässä. 

No, oli ihan kiva nähdä vanhempia. Teen saman toistekin, kun hän on tulossa kaupunkiin.