Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä lahjatoiveiden noudattamisessa on niin vaikeaa?
30.05.2015 |
Tytär valmistui vaatetusalalta. Hän ei osannut sanoa muuta lahjatoivetta kuin rahan, koska aikoo ostaa teollisuusompelukoneen. Kerroin tämän jokaiselle, joka kysyi lahjatoiveita, kaikki vieraat eivät kysyneet. Ja mitä tulikaan lahjaksi heiltä, joille toive kerrottiin? Käytöksen kultainen kirja, kaksi ompelukoneliikkeen lahjakorttia (molemmat eri liikkeisiin, kumpikaan ei myy teollisuuskoneita) ja kangaskaupan lahjakortti. Onneksi suurin osa toi rahaa, myös heistä jotka eivät kysyneet toiveita. No, tyttö saa kyllä koneensa. Sovimme, että annan toisen lahjakortin summan rahana ja ostan sillä itselleni uuden tavallisen koneen, tyttö saa minun vanhani napinläpien tekoon ja mitä mutua käyttöä sillä oli.
Mutta mikä siinä on niin vaikeaa noudattaa lahjatoivetta, kun rahan käyttökohdekin oli tiedossa. Ärsyttää, myönnetään.
Kommentit (189)
Ehkä nämä väärään liikkeeseen lahjakortin laittaneet eivät tienneet ettei saaja saa sieltä mitään hyödyllistä. Ajatus lienee kuitenkin ollut hyvä. Miksi muuten olisivat edes vaivoitelleet? Rahaahan voi lykätä niin helposti, lahjakortin hankkiminen vaatii hiukan enemmän. Mä en ymmärrä ap:n nillitystä. Ostaa itse lapselleen sen koneen jos kerran se on pakko saada. Vieraat nyt yrittivät jotenkin ilahduttaa ja muistaa. Eivät ymmärtäneet , että vain rahaa sai antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:26"]
Ehkä nämä väärään liikkeeseen lahjakortin laittaneet eivät tienneet ettei saaja saa sieltä mitään hyödyllistä. Ajatus lienee kuitenkin ollut hyvä. Miksi muuten olisivat edes vaivoitelleet? Rahaahan voi lykätä niin helposti, lahjakortin hankkiminen vaatii hiukan enemmän. Mä en ymmärrä ap:n nillitystä. Ostaa itse lapselleen sen koneen jos kerran se on pakko saada. Vieraat nyt yrittivät jotenkin ilahduttaa ja muistaa. Eivät ymmärtäneet , että vain rahaa sai antaa.
[/quote]
Sehän onkin ihan liian vaikea kysyä myyjältä, saako liikkeestä teollisuusompelukoneita tai tarvikkeita niihin. Voihan tietysti olla, että liikkeessä on valehdeltu että saa, eihän sitäkään tiedä.
En tiedä miten ap on rahatoiveen ilmaissut, mutta jos siihen tyyliin että "Liisa suunnittelee teollisuusompelukoneen ostamista, joten raha tähän hankintaan on paras mahdollinen lahja", niin aika vatipää saa ihminen olla jos ei käsitä että raha on siinä tapauksessa paras.
Ja hyvä tarkoitus, sitä en epäile. Se nyt vaan on niin, että hyväkään tarkoitus ei aina takaa onnistunutta loputulosta.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:26"]Ehkä nämä väärään liikkeeseen lahjakortin laittaneet eivät tienneet ettei saaja saa sieltä mitään hyödyllistä. Ajatus lienee kuitenkin ollut hyvä. Miksi muuten olisivat edes vaivoitelleet? Rahaahan voi lykätä niin helposti, lahjakortin hankkiminen vaatii hiukan enemmän. Mä en ymmärrä ap:n nillitystä. Ostaa itse lapselleen sen koneen jos kerran se on pakko saada. Vieraat nyt yrittivät jotenkin ilahduttaa ja muistaa. Eivät ymmärtäneet , että vain rahaa sai antaa.
[/quote]
Kuinka vajaita sellaiset ihmiset on jotka ei ymmärrä selvästi sanottua asiaa? Että valmistuva toivoo rahaa jotta saa hankittua sen teollisuuskoneen.... Viimeinen lause todistaa sen että ei kuunnella mitä sanotaan...
Onnea apn tyttärelle! Hän sentään valmistui AMMATTIIN toisin kuin ylioppilaat....
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 15:41"]
Eli lahjalista oli sittenkin vaatimuslista?
[/quote]
Ei ollut mitään lahjalistaa.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 18:13"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 17:39"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 22:12"]Jos on eri mieltä, niin miksi sitten edes kysyy lahjatoiveita? Siksikö, että varmistaa ettei vahingossakaan anna mitään lahjan saajalle mieleistä? Vai siksikö, että pääsee näppärästi samalla kasvattamaan lahjan saajaa?
[/quote]Nämä plus että haluaa vähän vittuilla.
[/quote]
En usko tätä kuin sen yhden kohdalla joka antoi Käytöksen kultaisen kirjan, se oli väkisinkin vittuilua tuolle raharuinaukselle.
[/quote]
Jos kysyy lahjatoivetta, eikä kuitenkaan osoita arvostavansa sitä, olisi ehkä kannattanut lukea se käytöskirja ensin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 23:52"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:49"]Pointtini oli se, etten ymmärrä ihmisiä, jotka toiveen kysymisen jälkeen silti hankkivat jotain aivan päinvastaista tai ihme tilpehööriä. Ei siinä haluta juhlittavaa ilahduttaa, vaan tuputtaa jotain omaan tyyliin sopivaa. Sitä ihmettelen. T. Nro 119, N21
[/quote]
Miten tuota nyt on niin vaikea ymmärtää? Kysyjä on voinut olla vaikka sitä mieltä, että rahan antaminen ei ole suotavaa, ja koska ap tyttärineen ei ole selvästi kieltänyt tuomasta mitään muuta, niin hän on sitten antanut lahjakortin.
Sinusta voi toki olla naurettavaa tai vanhanaikaista ajatella, että rahaa ei saisi antaa, mutta siinä tullaankin sen kysymyksen äärelle, että hyväksytkö toisen ihmisen mielipiteen vai et. Jos sinun on (rahanhimossasi) pakko kutsua vieraita, joita et tunne hyvin ja jotka eivät tunne sinua, niin sitten saat luvan ilahtua niistä lahjoista, mitä tuodaan.
Menee kyllä aika hävyttömäksi, jos lahjakorttiakin pidetään nykyään tilpehöörinä, kuten sinä asian ilmaiset.
[/quote]
Tässä tilanteessa se lahjakortti oli lähinnä tilpehööriä koska saajalla ei ollut sille mitään käyttöä. Kauhean vanhanaikaista ajatella, että rahaa ei voi antaa. Mutta jos tosiaan ei halua, niin olisi voinut kysyä jotain vaihtoehtoa rahalle. Ei olisi tullut hukkainvestointia.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:21"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:18"] Asiasta ei kannata muuta sanoa kuin sen, että lahjasta valittaminen on aina sopimatonta. Mistä tahansa lahjasta. End of story! [/quote] Sanoiko ap valittaneensa lahjan antajille? Ei sanonut. End of story. [/quote] Ei mitään väliä missä ja kenelle valittaa. Se on silti sivistymätöntä. End Of Story.
[/quote]
Mitäs täällä sitten pyörit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 23:09"]
Minulla on edelleen käytössä 15 vuotta sitten opiskeluaikana ostetut mittanauha, kangas-, lanka- ja paperisakset ja koulussa tehty neulatyyny. Nuppineuloja on pitänyt pari kertaa ostaa uusia, ei siksi että ne olisivat kuluneet vaan olen uskomattoman tehokas hukkaamaan niitä. [/quote]
Mitä nuppineuloja sulla on ja kuinka vähän käytät niitä, jos 15 vuodessa olet vain pari kertaa joutunut uusimaan? Vai teroitatko ne välillä?
[/quote]
Ai kun hauska. Sitten vaan koko lahjakortilla nuppineuloja.
Itsellä yleensa haluamani tavarat ovat sen verran kalliita etten kehtaa pyytää lahjaksi (kuten tyttäresi ompelukone), joten sen vuoksi en koskaan anna mitään lahjatoiveita, tuokoot vieraat mitä itse parhaaksi näkevät :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 23:43"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 23:08"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:09"]
Ehkä se käytöksen kultainen kirja tulee perheessä tarpeeseen, ap? :D Lahjatoive != pakko/velvollisuus...
On kyllä melkoisen kummallinen alalla työskentelevä, ellei tarvitse teollisuusompelukoneen lisäksi yhtään mitään muuta, pientä työkalutilpehööriä on minulla ainakin nurkat täynnä ja mistäs muualta niitä saakaan kuin ompelukoneliikkeistä...
Vai meinasitko, että alalla työskentelevä ostaa vain TEOLLISUUSsaksia, TEOLLISUUSmittanauhoja, vain TEOLLISUUSompelukoneeseen sopivia lankoja, TEOLLISUUSnappeja/neppareita/vetoketjuja... ?
[/quote]
Mikä olet koulutukseltasi taukki? Kun et ammattialaa tunne, niin älä siitä huutelekaan.
[/quote]
ompelija :-D sellainen, jolla on käytöstavat kiitos kotikasvatuksen.
[/quote]
Mutta et varmaan ole töitä tehnyt alalla, tai jos olet niin tehtaassa? Tehdas ei liene sinun, etkä tiedä mistä ammattilaisvälineet hankitaan. Selventää, kun puhut teollisuussaksista, etkä vaatturin saksista. Teollisuus-sanaa viljelet, tuota termiä kai käytetään vain tehtaissa?
[/quote]
juu en, vain viimeiset 20v olen toiminut yrittäjänä ja ompelijana. Ei mulla varmaan ole sitten minkäänlaista käsitystä tästä alasta... :-D teollisuus-sanaa tungin joka rakoon siksi, kun tuo ap:n aloitus vaikutti niin idiootilta: tytär haaveilee teollisuuskoneesta ja loukkaantuu kun saa lahjakortteja tavallisia ompelukoneita myyviin liikkeisiin. Ostais vaikka nappeja ja vetskareita koko lahjakortin edestä, tai pimppais äitinsä koneen paremmaksi.
[/quote]
pakko vielä täsmentää: 20 vuotta alalla enkä kertaakaan ole tätä ennen kuullut kenenkään nipottavan vaatturin saksista. Kaipa se työkalu kuitenkin valitaan kankaan mukaan, mulla ainakin on eri kankaille kullekin oman tyyppiset saksensa. ;-)
[/quote]
Tämä selventää paljon, hyvä kun kerroit. Ajat ovat 20 vuodessa huimasti muuttuneet, alan koulutuksessakin. Ymmärräthän sen. Sitä ihmettelen, miksi yrittäjänä ostat tarvikkeita ompelukoneliikkeestä? Miksi maksat kuluttajahinnan tarvikkeista (vaikkakin olisi joku ale% yrittäjille), kun yrittäjänä sinulla olisi mahdollisuus saada suoraan ne muualta huomattavasti edullisemmin? Ennen vanhaan ei alan kouluissa ollut tietoa, mistä materiaaleja niin voisi hankkia. Johtui siitäkin, että tomittajia ei niinkään ollut. Nykyajan koulutuksissa materiaalihankintoihin ohjataan, tietoa jaetaan niin opetuksessa, kuin oppilaiden kesken. Sekään ei riitä alalla, itsestä kiinni.
Ihmettelen suuresti, että jos todella olet alalla, miten voit suhtautua noin ikävästi ja törkeästi nuoren polven haluun lähteä alalle. Jos olisit normaali, olisit varsin otettu alan ihmisena ja kannustava tuon tytön tulevaisuutta kohtaan, myös teollisuussaumurinn hankintaa koskien. Normaali alan ihminen ymmärtää, että tyttö haluaa kerätä pääomaa konetta varten.
Terve ihminen ymmärtää toisen tavoitteet, eikä tuputa toiselle väkisin sellaista, mitä toinen ei halua.
Yrittäjän ominaisuuksiin kuuluu hyvät tavat, mielestäni sinulla niitä ei ole. En edes usko, että olet alan yrittäjä, tai sitten olet ollut, kunnes asiakkaat ovat kaikonneet. Ei ihme.
Surullista, että alan ihminen on täällä yrittänyt murskata tytön teollisuussaumurin hankinta haaveita. Pääasia, että tämä selvisi, minkälainen ihminen siellä huutelee. Toivon tytölle suurimmissa määrin menestystä, sinnikkyyttä ja iloa, niin teollisuussaumurin hankintaan, kuin elämäänsä. Fiksu tyttö on, fiksu on äitinsäkin.
Sinua mukamas alan yrittäjä häpeän! Olet ainoa alallasi, toivon todella.
[/quote]
En ole henkilö kenelle vastaat. mutta täällä valitetaan lahjoista! Helvetti mitä kermaperseilyä, olisi iloinen että ylipäätään sai mitään ja nyt voi sitten tytär vaikka alkaa säästää loput sitä konettaan varten ja myydä pois lahjakortit, luulisi että entisistä luokkakavereistä voisi löytyä halukkaita ostajia. Jos olisin lahjakorttien antaja ja lukisin tämän ketjun, hakisin kyllä lahjani pois mieltä pahoittamasta. En usko että ovat piruillessaan niitä ostaneet vaan ajatelleet varmaan että raha on niin persoonaton lahja ja tahtoneet panostaa enemmän. Kirjasta en kommentoi sen enempää että ainakin ap:n kannattaisi se lukea, tyttärestä en tiedä.
Mies vaimolleen: Kulta, mitä toivot syntymäpäivälahjaksi? Vaimo vastaa, että mentäisiin syömään kivaan ravintolaan ja sitten kävelylle järven rannalle. Miehen kaverilla on liput jääkiekkomatsiin ja mies ostaa liput kun halvalla saa, vaimon syntymäpäiväksi. Matsin jälkeen on varattu rantasauna, jossa jälkipelit ja pussikaljaa. Kyllä vaimo varmaan lähtee mukaan, vaikka ei ole ennen tykännyt matseista, mutta kyllä se varmaan lähtee mukaan.
Mies vaimolleen: ostaisitko mulle uudet kalsarit, kun kaikissa on reikä. Mies on lähdössä työmatkalle ja majoitus on yhteismajoitus. Vaimolla on makua vaatteiden päälle ja pitää shoppailusta, ennenkin on miehelle löytänyt sopivia vaatteita. Vaimo käy shoppailemassa ja löytää tyylikkään kravatin, ostaa sen miehelleen ja on iloinen, kun mies ottaa sen mukaan työreissulleen. Vanhoja reikäkalsareita mies voi käyttää, koska ei kukaan niitä kumminkaan huomaa.
Tytär äidilleen: tarvisin uudet farkut, kun vanhojen lahkeet on liian lyhyet ja kaverit nauraa. Äiti löytää kirpputorilta nätit pinkit housut, farkut ne eivät ole mutta lahkeet ovat pitkät. Tyttö käyttää aina mustia yläosia ja farkkuja, mutta pitää varmasti väreistä, koska äidin silmiin värit ovat kivoja.
Kummilapsella on synttärit ja kummeina lapselle on äidin sisko ja hänen miehensä. Sisarusten äiti oli suosinut toista lastaan ja tästä oli elämän saatossa tullut eripuraa sisarusten kesken. Kummitäti on sitä mieltä, että lapselle ei tarvitse antaa mitään lahjoja, kun äitiään lapsena suosittiin.
Bestiksellä on synttärit ja kemut ovat tulossa. Tiedän, että hän haluaisi sen saman korun, jonka mäkin. Ostan sen kympin korun itselleni ja käärin pakettiin kynttiläkipon, joka kaapissani on pyörinyt pari vuotta. Sain kipon työkaveritla joskus lahjaksi, enkä tykkä siitä yhtään, ei kaverinikaan mutta mitä sitten.
Naapuri tontilta katkesi eilen iso koivu myrskyssä. Oksia tuli meidänkin tontille ja naapuri saa kyllä itse tulla oksat keräämään. Niillä näyttää olevan ylppärijuhlat tulossa huomenna, mutta kyllä ne saa meidänkin pihan siivota vaikka yöllä. Kun niillä on varaa pitää kahta autoa ja toinen vielä uudehko Mersu, matkustelevat ja rahaa on, niin kyllä näppärät naapurit saavat koivunsa siivota. Meille tuli kutsu juhlaan, mutta ei viitsitä mennä, kun tuo koivukin kaatui.
Miksi on niin vaikeata kuunnella toista, miksi on vaikea ymmärtää? Miksi toiselle ei soisi hyvää, miksi ihminen on turhan itsekäs? Miksi helpommin ogelmia väistetään, kuin otettaisin vastuuta ja välitettäisiin? Miksi ei katellisuudessaan auteta, kun olisi se hetki rakentaa hyviä ihmissuhteita? Miksi ei kannusteta ja tueta, vaan potkitaan lisää päähän? Miksi ap:n esille tuomaa ongelmaa pyritään selittämään negatiivisesti, vaikka äiti antaa näkökulmaa miten kuka tahansa valmistunut lapsi saisi pienen tarvitsemansa tuen kohti isompaa hankintaa ja kohti työelämää? Siksi, koska ihminen ei ole älynnyt omaa kehitysprosessiaan, että se on kesken ja oppimista on vielä. Katkeruus, itsekkyys ja heikko itsetunto ajaa ihmistä käyttäytymään toisia ihmisiä kohtaan ikävästi. Syyt käytökseen löytyvät omasta lapsuudesta, miten vanhemmat ovat lasta kasvattaneet. Voi miettiä, miten itse suhtaudut. Suhtaudutko ymmärtäen siihen, mitä hyvää tarkoittaen toivotaan. Vai suhtaudukto korvasi ja silmäsi sulkien, haluamatta ymmärtää, suomatta toiselle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä ihme siinä on vaikeaa käsittää, että toivelista on TOIVELISTA. Ei vaatimuslista. Miksi ihmisey edes kysyvät toivetta, jos eivät sitä sitten halua millään tavalla huomioida?
-------
Esimerkki. Pidin juhlat ja kutsussa ilmoitin, että tervetuloa kahville silloin ja siihen kellonaikaan. Lahjoja ei tarvitse tuoda, tärkeintä jos pääsee paikalle osallistumaan. Jos vieras kuitenkin haluaa lahjalla muistaa (omasta vapaasta tahdostaan!) toivon joko rahaa tai lahjakortin tiettyyn liikkeeseen. Rahasummalla ei minulle ole mitään väliä koskaan ollut, arvostan 5€ panostustakin koska se on aina itselle eteenpäin ja pääsen hankkimaan niitä tarvikkeita mitä oikeasti TARVITSEN. (Jos juhlittava ei hyväksy kuin satasen rahalahjoja, niin sitten kyllä mietin, että liikun huonossa seurassa.) Tai lahjakortti tiettyyn liikkeeseen, koska sieltä saan juurikin niitä tarvitsemiani tavaroita. (Miksi muuten lahjakortti on parempi vaihtoehto? Kyllähän sillekin on ladattu tietty summa rahaa. Eli täysin sama antaako käteisenä vai lahjakorttina...) Eli en vaadi lahjoja, mutta jos vieras haluaa sellaisen antaa niin kaikille on parempi jos sen toiveen huomioi.
--------
Antamani vaihtoehdot eivät tuota päänvaivaa. Rahan voi laittaa kortin väliin tai voi noutaa lahjakortin. Silloin ei vieraankaan tarvitse metsästää pitkin kauppoja tavaroita, joista LUULEE olevan hyötyä. Sitä paitsi, aika harva todella tuntee juhlittavan henkilön niin hyvin, että osaa ostaa oikeanlaisen tavaran juuri hänelle. Esim minä en tee yhtään mitään cd-levyillä, jos en kyseistä bändiä kuuntele. Enkä tarvitse kippoja ja kulhoja, niitä on talossa riittävästi enkä halua niitä joka nurkkaan pölyttymään. Koruja on vaikea valita, usein ne on vääräntyyliset. Kaikelta tältä välttyisi, jos toivetta kuuntelee. Se oikeasti ilahduttaa sitä juhlakalua. Totta kai olen kiitollinen siitä, jos lahjalla muistetaan, mutta tosiasia on se, että turhakkeet menevät kiertoon. Joten tuossa häviää sekä juhlija että se lahjanantaja. Miksi tätä on vaikea ymmärtää? Ja miksi on niin suuri häpeä antaa pieni rahasumma? Minulle 20€ on iso raha. En oleta että kaikilta sataa 50€ tai satasia. Vai onko vieras itse liian ylpeä antamaan summan, jota pitää pienenä? Näin ajattelevat ovat usein niitä, jotka itse sitten odottavat niitä kalliita lahjoja saavansa...
N21
Ehkäpä lahjakortit menivät hyväntahtoisen "ajattelemattomuuden" piikkiin - tottakai lahjakortit alan liikkeeseen tuntuvat hyvältä idealta alaan valmistuvalle, vaikka se hyödyllisyys sitten käytännössä onkin niin ja näin ihan uunituoreen ammattilaisen silmin. Tuskin siitä kannattaa pahastua. :) Sen sijaan itsekin hieman ihmettelen tuota käytöskirjaa... Riippuu varmaan ihan antajasta, onko tarkoitus todella ollut hyvä, vai antaa valmistuneelle opetus.
Mutta itsekin kyllä ihmettelen, miksi on tarve tehdä lähestulkoon päinvastoin kuin juhlija toivoo. Tietenkin toiveet ovat vain toiveita, eivätkä käskyjä... mutta onhan se silti kummallista, ettei toivetta haluta kunnioittaa pätkän vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä näitä "periaatteesta en anna rahaa lahjaksi"-ihmisiä. Käsittämättömän itsekästä! Kun MINUSTA raha ei ole hyvä lahja, niin MINÄ saan antaa jonkun tavaralahjan. Onhan se parempi, että MINUN lahjani on materiaa, jota lahjan saaja ei tarvitse eikä halunnut, ja sen valmistamiseenkin on käytetty turhaan vaikka mitä materiaalia. Mutta kun MINUN on saatava itse päättää ja pitää kiinni periaatteistani, ovathan nämä todellisuudessa MINUN juhlani...
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:24"]Ehkäpä lahjakortit menivät hyväntahtoisen "ajattelemattomuuden" piikkiin - tottakai lahjakortit alan liikkeeseen tuntuvat hyvältä idealta alaan valmistuvalle, vaikka se hyödyllisyys sitten käytännössä onkin niin ja näin ihan uunituoreen ammattilaisen silmin. Tuskin siitä kannattaa pahastua. :) Sen sijaan itsekin hieman ihmettelen tuota käytöskirjaa... Riippuu varmaan ihan antajasta, onko tarkoitus todella ollut hyvä, vai antaa valmistuneelle opetus.
Mutta itsekin kyllä ihmettelen, miksi on tarve tehdä lähestulkoon päinvastoin kuin juhlija toivoo. Tietenkin toiveet ovat vain toiveita, eivätkä käskyjä... mutta onhan se silti kummallista, ettei toivetta haluta kunnioittaa pätkän vertaa.
[/quote]
Joo itsekään en kyllä pahastuisi noista lahjakorteista, koska niissä on kuitenkin ajateltu juuri tuota tyttöä ja hänen ammattiaan. Ero on siinä, että vieras on yrittänyt noudattaa toivetta ja on oikeasti ajateltu mikä luultavasti ilahduttaisi tyttöä. Mutta eiväthän vieraat voineet tietää ettei tyttö tarvitse kyseisistä liikkeistä mitään. Tämän vuoksi toivetta kysyttäessä annan aina kaksi vaihtoehtoa. Sen rahan ja lahjakortin juuri siihen liikkeeseen, jossa asioin.:) Pointtini oli se, etten ymmärrä ihmisiä, jotka toiveen kysymisen jälkeen silti hankkivat jotain aivan päinvastaista tai ihme tilpehööriä. Ei siinä haluta juhlittavaa ilahduttaa, vaan tuputtaa jotain omaan tyyliin sopivaa. Sitä ihmettelen.
T. Nro 119, N21
Ennen vanhaan oli pulaa kulutustavaroista, nyt on kaapit täynnää ja pulaa tilasta. Mieluummin rahaa lahjaksi, kuin sälää vaivaksi.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:49"]
--
Joo itsekään en kyllä pahastuisi noista lahjakorteista, koska niissä on kuitenkin ajateltu juuri tuota tyttöä ja hänen ammattiaan. Ero on siinä, että vieras on yrittänyt noudattaa toivetta ja on oikeasti ajateltu mikä luultavasti ilahduttaisi tyttöä. Mutta eiväthän vieraat voineet tietää ettei tyttö tarvitse kyseisistä liikkeistä mitään. Tämän vuoksi toivetta kysyttäessä annan aina kaksi vaihtoehtoa. Sen rahan ja lahjakortin juuri siihen liikkeeseen, jossa asioin.:) Pointtini oli se, etten ymmärrä ihmisiä, jotka toiveen kysymisen jälkeen silti hankkivat jotain aivan päinvastaista tai ihme tilpehööriä. Ei siinä haluta juhlittavaa ilahduttaa, vaan tuputtaa jotain omaan tyyliin sopivaa. Sitä ihmettelen. T. Nro 119, N21
[/quote]
Olen se, jota lainasit. :) Tuollaisia ihmisiä tosiaan on, ja heidän motiivejaan kyllä todella käy miettiminen. Mitä tarkoitusta se palvelee, että täytyy aivan erikseen kysyä lahjatoivetta, mutta tuoda sitten jotakin aivan täysin päinvastaista, tai vaikkapa selvästi näpäyttämiseksi tarkoitettua? Vaikkapa se, että rahan toivominen koetaan niin loukkaavana "kerjäämisenä", että ostetaan sitten mielenosoituksellisesti mariskooli (tai sen kopio), ja halutaan antaa opetus itsekkäälle juhlakalulle. Kannattaako tuolloin edes mennä juhliin?
Itsekin btw ihmettelen, mitä eroa on antaa 30 € edestä rahaa tai lahjakortti. Paitsi että toinen on tietyssä määrin korvamerkitympää. Ei se lahjakortti loppujen lopuksi ole yhtään sen hienostuneempi lahja kuin se "ryppyinen seteli". ;)
Lahjakorteista hyötyy eniten kauppias aina. Uskotellaan asiakkaalle, että loistava lahja on. Vaan ei ole. Se on pakkomyyntiä. Kun liikkeeseen pitää mennä väkisin jotain ostamaan, jää osa kortin arvosta käyttämättä jos tasasummalle ei löydy ostettavaa. Näitä lahjakorttejä jää käyttämättä kokonaan aina osa ja se on parasta tuloa kauppialle, saada rahaa ilmaiseksi.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:13"]
Me hankittiin noita saksia, nuppineuloja, mittanauhoja ja muuta tilpehööriä jo opiskelun alkuvaiheessa, osa koulun kautta yhteistilauksina. Lankojakin oli kotiin kertynyt jo vaikka kuinka paljon.
[/quote]
Mutta kulutustavaraahan nuo ovat. Hyvälaatuiset sakset kestävät pitkään, mutta mulla kuluu nuppineulapuntti jos toinenkin vuodessa, pari mittanauhaakin rispaantuu/menee hukkaan jne. Tietysti jos niitä säilyttää kaapissa, se onkin jo toinen juttu. Lankoja kuluu ommellessa, mutta saa olla erittäin erikoinen ompelija, ettei ompelukoneliikkeestä itselleen mitään löydä. Missä tuppukylässä ompelukoneliike ei myy mitään muuta kuin ompelukoneita ilman mitään aiheeseen liittyvää? Härreguud...
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 19:13"]
Mä olisin voinut ostaa keittokirjan lahjaksi jos olisin jaksanut asiaan enemmän paneutua. Syödä tarvitsee teollisuusompelijankin.
[/quote]
Keittokirjakin on hyvä lahja. Suurimmalla osalla löytyy myös enemmän kuin yksi mielenkiinnon ja intohimon kohde, joten lahjatoiveista voi ihan hyvin poiketa, kunhan sen tekee ajatuksen kanssa ja ihan oikeasti miettii, mikä lahjan saajaa ilahduttaisi mahdollisimman paljon. Se on ihan eri juttu kuin tuollaiset vähän sinne päin menevät lahjakortit.