Mä siivoan, mä pyykkään, mä hoidan lapset kouluun,
mä huolehdin muutenkin mekein kaiken tässä huushollissa. Ja mitään en saa, en edes pientä toivomaani lahjaa syntymäpäivänä. Kaiken huipuksi rakas perheeni suuttui mulle, kun en järjestänyt itselleni syntymäpäiväjuhlia. Olisihan heidän pitänyt päästä herkuttelemaan valmiiseen pöytään.
Kommentit (26)
Jos ne lapset on pieniä, niin ota äkkiä ne hommiin mukaan. Jos ne on jo isoja, niin jätä vähäksi aikaa ne oman onnensa nojaan, siis isänsä. Otat pienen irtioton arjesta.
Ja aika moni tässä katsoo välillä ymmällään kasvatuksensa tuloksia.
Muumimammakin tiesi että jos perhe ei osaa näyttää kunnioitustaan niin pitää karata nuoren miehen kanssa matkalle ja perhe saa jäädä selviytymään keskenään.
Sen siitä saa, kun hankkii lapsia. Lapsettomana ei tarvitse tuollaista katsella sekuntiakaan.
Jätä vastuuta muile perheenjäseville. Tee jotain sellaista, mistä itse nautit ja mieluummin niin, että poistut kotoa. Päiväaskareiden tehtävälistan voit jättää pöydällle, puhu siitä miehesi kanssa.
Luulin että tämä on joku biisi XDD
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 16:29"]
Mulla ei ole mitään sääliä marttyyreita kohtaan. Jos antaa alentaa itsensä piiaksi ja tiskirätiksi, pitää myös hyväksyä seuraukset. Ihan oma valintasi. Olet valinnut itse puolisosi ja kasvattanut lapsesi, päättänyt antaa itseäsi kohdella niinkuin sua nyt kohdellaan. Jos haluat asiaan muutoksen, muutu itse.
[/quote]
Mähän just muutuin. En järkkää niitä juhlia vaikka nuo niitä odottaa ja mulle siitä jo suuttuivat :) Joko ne osallistuu tai sitten mitään juhlia ei tule.