Lue keskustelun säännöt.
Mistä tai keneltä saatte parisuhdeneuvoja?
27.01.2022 |
Aikuisuus on merkinnyt itselleni jonkinlaista avutonta haahuilua ihmissuhteiden mystisessä maailmassa. Minulla on melko huonot sosiaaliset taidot, olen ujo ja huonoitsetuntoinen sekä olen syyttänyt ulkonäköäni siitä, miksi kumppanin löytäminen on aina ollut niin äärimmäisen vaikeaa minulle. Miten te muut selviätte parisuhdeasioista?
Kuka teitä neuvoo ja tukee sellaisissa asioissa? Kenelle voitte kertoa, jos olette tavanneet uuden kumppaniehdokkaan ja pitäisi sitten arvioida, kannattaako häneen tutustua lisää? Tai keneltä kysytte neuvoa, jos parisuhteessa on suuria ongelmia, kenties väkivaltaa tai pettämistä?
Kommentit (48)
En ole ollut neuvoja vailla enkä ota niitä vastaan. Luotan toistaiseksi omaan harkintaani eikä huonosti ole mennyt. Testasimme puoli vuotta parisuhdeterapiaa yhdessä vaiheessa ja se oli pahinta Qsetusta koskaan, korrektien neuvojen noudattaminen olisi tuhonnut koko suhteen. Osa terapeuteista on vain i d i o o t t e j a eikä i d i o o t t i e n neuvoja kannata kuunnella. Jos kaipaa neuvoja kannattaa tukeutua johonkin hyvin viisaana pitämäänsä ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takavuosina ei ollut edes nettiä josta kysyä. Ei ollut ketään ja sitä ajautui kauheisiin tilanteisiin vaarallisten miesten kanssa. Mutta nyt on todella viisas ja osaisi antaa ohjeita, arvioida persoonia.
On inhottavaa joutua oppimaan asioita kantapään kautta, kun kukaan ei neuvo tai auta. :( Olen todella varovainen ja mulla on ollut vain muutama parisuhde elämäni aikana (ei irtosuhteita myöskään), mutta silti olen päätynyt hakatuksi monta kertaa parisuhteissani. Kun KUKAAN EI NEUVO MUA koskaan.
Ap
Älä valehtele. Olet saanut lukemattomia neuvoja täällä palstalla, mutta jostain syystä ignooraat ne aina. Minkä takia?
Häh? Millä logiikalla teet tuollaisen johtopäätöksen? En edes kertonut itsestäni mitään aloituksessa.
Ap
Kyllä kerroit, niin paljon että sinut tunnistaa, mutta jätetään nyt se lempinimi sanomatta, kun pidät sitä ilkeilynä.
Pointti oli, että miksi et lue niitä hyviä neuvoja ja sisäistä niitä? Oletko jotenkin "sokea" niille? Aivot blokkaavat ne pois näkyvistä?
Minäkin olen saanut täältä vastaavia kommentteja, vaikka en olisi aiheesta koskaan täällä kirjoittanut.
Oletkohan hieman sekaisin kun kuvittelet että kaikki on se yksi ja sama kirjoittaja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takavuosina ei ollut edes nettiä josta kysyä. Ei ollut ketään ja sitä ajautui kauheisiin tilanteisiin vaarallisten miesten kanssa. Mutta nyt on todella viisas ja osaisi antaa ohjeita, arvioida persoonia.
On inhottavaa joutua oppimaan asioita kantapään kautta, kun kukaan ei neuvo tai auta. :( Olen todella varovainen ja mulla on ollut vain muutama parisuhde elämäni aikana (ei irtosuhteita myöskään), mutta silti olen päätynyt hakatuksi monta kertaa parisuhteissani. Kun KUKAAN EI NEUVO MUA koskaan.
Ap
Älä valehtele. Olet saanut lukemattomia neuvoja täällä palstalla, mutta jostain syystä ignooraat ne aina. Minkä takia?
Häh? Millä logiikalla teet tuollaisen johtopäätöksen? En edes kertonut itsestäni mitään aloituksessa.
Ap
Kyllä kerroit, niin paljon että sinut tunnistaa, mutta jätetään nyt se lempinimi sanomatta, kun pidät sitä ilkeilynä.
Pointti oli, että miksi et lue niitä hyviä neuvoja ja sisäistä niitä? Oletko jotenkin "sokea" niille? Aivot blokkaavat ne pois näkyvistä?
Sano joku esimerkki hyvästä neuvosta. Eli siis "koeta vain jaksaa" tai "mene terapiaan"? Kiinnostaisi ihan hands-on-tason konkreettiset neuvot.
Ja mitä muka sellaista kerroin, että mut "tunnistaa"?
Ap
Vastaa kysymykseen. Miksi ignooraat hyväntahtoiset viestit ja väität, ettei sinua ikinä neuvota?
Ja kun ongelmat ovat niinkin suuria kuin sinulla, ei riitä, että opettelet pari käytännön kikkaa, vaan sinun pitää hakea apua ammattilaisilta. Mitään pikakonsteja ei ole. Dissosiaatiota ja PTSD:tä pitää käsitellä perin juurin.
Silloin "mene terapiaan" on paras mahdollinen neuvo. Ihmistuntemus ja itsetunto kehittyvät siinä sivussa.
En ole koskaan saanut hyödyllisiä parisuhdeneuvoja muilta. Näissä ei valitettavasti voi oikein neuvoa toista, vaan asiat pitää itse ratkoa.
Mäkin olen tullut kusetetuksi, mutta siinähän sitä oppii.
No loppujen lopuksi niitä oppii ihan itse kun on ihmisten kanssa tekemisissä ja reflektoi omaa käytöstään. Vanhemmilta olen joskus kysynyt mielipidettä parisuhdeasioissa kun on ollut puolison kanssa joku riita. Isältä olen saanut yhden hyvän neuvon miehiä koskien. Eivät koskaan sano mitään ellen itse pyydä neuvoa. Parhaiten oppii virheitä tekemällä ja niistä oppimalla. Aika henkilökohtainen prosessi se on kun kukaan ei sinuksi muuttua ja viime kädessä antaa 100% toimivaa neuvoa kun kaikki riippuu asioiden välisistä jatkuvasti muuttuvista suhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takavuosina ei ollut edes nettiä josta kysyä. Ei ollut ketään ja sitä ajautui kauheisiin tilanteisiin vaarallisten miesten kanssa. Mutta nyt on todella viisas ja osaisi antaa ohjeita, arvioida persoonia.
On inhottavaa joutua oppimaan asioita kantapään kautta, kun kukaan ei neuvo tai auta. :( Olen todella varovainen ja mulla on ollut vain muutama parisuhde elämäni aikana (ei irtosuhteita myöskään), mutta silti olen päätynyt hakatuksi monta kertaa parisuhteissani. Kun KUKAAN EI NEUVO MUA koskaan.
Ap
Älä valehtele. Olet saanut lukemattomia neuvoja täällä palstalla, mutta jostain syystä ignooraat ne aina. Minkä takia?
Häh? Millä logiikalla teet tuollaisen johtopäätöksen? En edes kertonut itsestäni mitään aloituksessa.
Ap
Kyllä kerroit, niin paljon että sinut tunnistaa, mutta jätetään nyt se lempinimi sanomatta, kun pidät sitä ilkeilynä.
Pointti oli, että miksi et lue niitä hyviä neuvoja ja sisäistä niitä? Oletko jotenkin "sokea" niille? Aivot blokkaavat ne pois näkyvistä?
Sano joku esimerkki hyvästä neuvosta. Eli siis "koeta vain jaksaa" tai "mene terapiaan"? Kiinnostaisi ihan hands-on-tason konkreettiset neuvot.
Ja mitä muka sellaista kerroin, että mut "tunnistaa"?
Ap
Vastaa kysymykseen. Miksi ignooraat hyväntahtoiset viestit ja väität, ettei sinua ikinä neuvota?
Ja kun ongelmat ovat niinkin suuria kuin sinulla, ei riitä, että opettelet pari käytännön kikkaa, vaan sinun pitää hakea apua ammattilaisilta. Mitään pikakonsteja ei ole. Dissosiaatiota ja PTSD:tä pitää käsitellä perin juurin.
Silloin "mene terapiaan" on paras mahdollinen neuvo. Ihmistuntemus ja itsetunto kehittyvät siinä sivussa.
Mistä ihmeen kristallipallosta vetäisit tuollaiset "diagnoosit"? Kyselin aloituksessani vain sitä, mistä ihmiset yleensä saavat käytännössä parisuhdeasioissa tukea ja neuvoa. Muuta en kertonut (paitsi epäonnistumisistani ihan parilla sanalla).
Ei kaikilla ihmisillä oikeasti ole varaa mihinkään terapiaan. Silloin täytyy kysyä neuvoa muuta kautta. Terapia on realistisesti mahdollista vain pienelle eliitille, jos nyt vähän kärjistän. Muille se on sairaan kallista ja aikaavievää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takavuosina ei ollut edes nettiä josta kysyä. Ei ollut ketään ja sitä ajautui kauheisiin tilanteisiin vaarallisten miesten kanssa. Mutta nyt on todella viisas ja osaisi antaa ohjeita, arvioida persoonia.
On inhottavaa joutua oppimaan asioita kantapään kautta, kun kukaan ei neuvo tai auta. :( Olen todella varovainen ja mulla on ollut vain muutama parisuhde elämäni aikana (ei irtosuhteita myöskään), mutta silti olen päätynyt hakatuksi monta kertaa parisuhteissani. Kun KUKAAN EI NEUVO MUA koskaan.
Ap
Älä valehtele. Olet saanut lukemattomia neuvoja täällä palstalla, mutta jostain syystä ignooraat ne aina. Minkä takia?
Häh? Millä logiikalla teet tuollaisen johtopäätöksen? En edes kertonut itsestäni mitään aloituksessa.
Ap
Kyllä kerroit, niin paljon että sinut tunnistaa, mutta jätetään nyt se lempinimi sanomatta, kun pidät sitä ilkeilynä.
Pointti oli, että miksi et lue niitä hyviä neuvoja ja sisäistä niitä? Oletko jotenkin "sokea" niille? Aivot blokkaavat ne pois näkyvistä?
Sano joku esimerkki hyvästä neuvosta. Eli siis "koeta vain jaksaa" tai "mene terapiaan"? Kiinnostaisi ihan hands-on-tason konkreettiset neuvot.
Ja mitä muka sellaista kerroin, että mut "tunnistaa"?
Ap
Vastaa kysymykseen. Miksi ignooraat hyväntahtoiset viestit ja väität, ettei sinua ikinä neuvota?
Ja kun ongelmat ovat niinkin suuria kuin sinulla, ei riitä, että opettelet pari käytännön kikkaa, vaan sinun pitää hakea apua ammattilaisilta. Mitään pikakonsteja ei ole. Dissosiaatiota ja PTSD:tä pitää käsitellä perin juurin.
Silloin "mene terapiaan" on paras mahdollinen neuvo. Ihmistuntemus ja itsetunto kehittyvät siinä sivussa.
Mistä ihmeen kristallipallosta vetäisit tuollaiset "diagnoosit"? Kyselin aloituksessani vain sitä, mistä ihmiset yleensä saavat käytännössä parisuhdeasioissa tukea ja neuvoa. Muuta en kertonut (paitsi epäonnistumisistani ihan parilla sanalla).
Ei kaikilla ihmisillä oikeasti ole varaa mihinkään terapiaan. Silloin täytyy kysyä neuvoa muuta kautta. Terapia on realistisesti mahdollista vain pienelle eliitille, jos nyt vähän kärjistän. Muille se on sairaan kallista ja aikaavievää.
Ap
Eikö samojen asioiden pähkäily vuodesta toiseen sitten ole aikaavievää ja raskasta?
Olet käynyt läpi niin raskaita juttuja, ettet niitä pysty itse ratkomaan. Hakeudu lääkäriin ja kerro, että sinulla on vahva traumatausta, joka estää normaalin elämän. Jos olet työelämässä, sinulla on hyvä todennäköisyys päästä Kelan tukemaan terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No loppujen lopuksi niitä oppii ihan itse kun on ihmisten kanssa tekemisissä ja reflektoi omaa käytöstään. Vanhemmilta olen joskus kysynyt mielipidettä parisuhdeasioissa kun on ollut puolison kanssa joku riita. Isältä olen saanut yhden hyvän neuvon miehiä koskien. Eivät koskaan sano mitään ellen itse pyydä neuvoa. Parhaiten oppii virheitä tekemällä ja niistä oppimalla. Aika henkilökohtainen prosessi se on kun kukaan ei sinuksi muuttua ja viime kädessä antaa 100% toimivaa neuvoa kun kaikki riippuu asioiden välisistä jatkuvasti muuttuvista suhteista.
Tuo on totta. Tosin en haluaisi ottaa riskejä ja rikkoa siten itseäni yhtään lisää, vaan haluaisin ottaa varman päälle ja löytää mahdollisen puolison mieluiten ns. ensi yrittämällä.
En rehellisesti sanoen halua yhtään enempää suhteita itselleni ennen "sen oikean" löytämistä. Nyt on jo kolme miessuhdetta takana elämäni aikana ja se alkaa olla jo naiselle liikaa. Jos tulisi neljäs epäonnistuminen, niin alkaisin olla jo "kokenut nainen", enkä enää kelpaisi sen vuoksi isolle osalle miehiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takavuosina ei ollut edes nettiä josta kysyä. Ei ollut ketään ja sitä ajautui kauheisiin tilanteisiin vaarallisten miesten kanssa. Mutta nyt on todella viisas ja osaisi antaa ohjeita, arvioida persoonia.
On inhottavaa joutua oppimaan asioita kantapään kautta, kun kukaan ei neuvo tai auta. :( Olen todella varovainen ja mulla on ollut vain muutama parisuhde elämäni aikana (ei irtosuhteita myöskään), mutta silti olen päätynyt hakatuksi monta kertaa parisuhteissani. Kun KUKAAN EI NEUVO MUA koskaan.
Ap
Älä valehtele. Olet saanut lukemattomia neuvoja täällä palstalla, mutta jostain syystä ignooraat ne aina. Minkä takia?
Häh? Millä logiikalla teet tuollaisen johtopäätöksen? En edes kertonut itsestäni mitään aloituksessa.
Ap
Kyllä kerroit, niin paljon että sinut tunnistaa, mutta jätetään nyt se lempinimi sanomatta, kun pidät sitä ilkeilynä.
Pointti oli, että miksi et lue niitä hyviä neuvoja ja sisäistä niitä? Oletko jotenkin "sokea" niille? Aivot blokkaavat ne pois näkyvistä?
Sano joku esimerkki hyvästä neuvosta. Eli siis "koeta vain jaksaa" tai "mene terapiaan"? Kiinnostaisi ihan hands-on-tason konkreettiset neuvot.
Ja mitä muka sellaista kerroin, että mut "tunnistaa"?
Ap
Vastaa kysymykseen. Miksi ignooraat hyväntahtoiset viestit ja väität, ettei sinua ikinä neuvota?
Ja kun ongelmat ovat niinkin suuria kuin sinulla, ei riitä, että opettelet pari käytännön kikkaa, vaan sinun pitää hakea apua ammattilaisilta. Mitään pikakonsteja ei ole. Dissosiaatiota ja PTSD:tä pitää käsitellä perin juurin.
Silloin "mene terapiaan" on paras mahdollinen neuvo. Ihmistuntemus ja itsetunto kehittyvät siinä sivussa.
Mistä ihmeen kristallipallosta vetäisit tuollaiset "diagnoosit"? Kyselin aloituksessani vain sitä, mistä ihmiset yleensä saavat käytännössä parisuhdeasioissa tukea ja neuvoa. Muuta en kertonut (paitsi epäonnistumisistani ihan parilla sanalla).
Ei kaikilla ihmisillä oikeasti ole varaa mihinkään terapiaan. Silloin täytyy kysyä neuvoa muuta kautta. Terapia on realistisesti mahdollista vain pienelle eliitille, jos nyt vähän kärjistän. Muille se on sairaan kallista ja aikaavievää.
Ap
Eikö samojen asioiden pähkäily vuodesta toiseen sitten ole aikaavievää ja raskasta?
Olet käynyt läpi niin raskaita juttuja, ettet niitä pysty itse ratkomaan. Hakeudu lääkäriin ja kerro, että sinulla on vahva traumatausta, joka estää normaalin elämän. Jos olet työelämässä, sinulla on hyvä todennäköisyys päästä Kelan tukemaan terapiaan.
En ole maininnut mitään traumataustasta tai sellaisen puutteestakaan. Ei muutamia kertoja hakatuksi tuleminen tarkoita välttämättä oikeaa traumataustaa, vaan siinä pitäisi olla jotain virallisempaa ja vakavampaa taustalla myös. Mistä oikeasti tuollaista päättelet? Hämmentävää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takavuosina ei ollut edes nettiä josta kysyä. Ei ollut ketään ja sitä ajautui kauheisiin tilanteisiin vaarallisten miesten kanssa. Mutta nyt on todella viisas ja osaisi antaa ohjeita, arvioida persoonia.
On inhottavaa joutua oppimaan asioita kantapään kautta, kun kukaan ei neuvo tai auta. :( Olen todella varovainen ja mulla on ollut vain muutama parisuhde elämäni aikana (ei irtosuhteita myöskään), mutta silti olen päätynyt hakatuksi monta kertaa parisuhteissani. Kun KUKAAN EI NEUVO MUA koskaan.
Ap
Älä valehtele. Olet saanut lukemattomia neuvoja täällä palstalla, mutta jostain syystä ignooraat ne aina. Minkä takia?
Häh? Millä logiikalla teet tuollaisen johtopäätöksen? En edes kertonut itsestäni mitään aloituksessa.
Ap
Kyllä kerroit, niin paljon että sinut tunnistaa, mutta jätetään nyt se lempinimi sanomatta, kun pidät sitä ilkeilynä.
Pointti oli, että miksi et lue niitä hyviä neuvoja ja sisäistä niitä? Oletko jotenkin "sokea" niille? Aivot blokkaavat ne pois näkyvistä?
Sano joku esimerkki hyvästä neuvosta. Eli siis "koeta vain jaksaa" tai "mene terapiaan"? Kiinnostaisi ihan hands-on-tason konkreettiset neuvot.
Ja mitä muka sellaista kerroin, että mut "tunnistaa"?
Ap
Vastaa kysymykseen. Miksi ignooraat hyväntahtoiset viestit ja väität, ettei sinua ikinä neuvota?
Ja kun ongelmat ovat niinkin suuria kuin sinulla, ei riitä, että opettelet pari käytännön kikkaa, vaan sinun pitää hakea apua ammattilaisilta. Mitään pikakonsteja ei ole. Dissosiaatiota ja PTSD:tä pitää käsitellä perin juurin.
Silloin "mene terapiaan" on paras mahdollinen neuvo. Ihmistuntemus ja itsetunto kehittyvät siinä sivussa.
Mistä ihmeen kristallipallosta vetäisit tuollaiset "diagnoosit"? Kyselin aloituksessani vain sitä, mistä ihmiset yleensä saavat käytännössä parisuhdeasioissa tukea ja neuvoa. Muuta en kertonut (paitsi epäonnistumisistani ihan parilla sanalla).
Ei kaikilla ihmisillä oikeasti ole varaa mihinkään terapiaan. Silloin täytyy kysyä neuvoa muuta kautta. Terapia on realistisesti mahdollista vain pienelle eliitille, jos nyt vähän kärjistän. Muille se on sairaan kallista ja aikaavievää.
Ap
Eikö samojen asioiden pähkäily vuodesta toiseen sitten ole aikaavievää ja raskasta?
Olet käynyt läpi niin raskaita juttuja, ettet niitä pysty itse ratkomaan. Hakeudu lääkäriin ja kerro, että sinulla on vahva traumatausta, joka estää normaalin elämän. Jos olet työelämässä, sinulla on hyvä todennäköisyys päästä Kelan tukemaan terapiaan.
En ole maininnut mitään traumataustasta tai sellaisen puutteestakaan. Ei muutamia kertoja hakatuksi tuleminen tarkoita välttämättä oikeaa traumataustaa, vaan siinä pitäisi olla jotain virallisempaa ja vakavampaa taustalla myös. Mistä oikeasti tuollaista päättelet? Hämmentävää.
Ap
Miksi et lue hyviä neuvoja ja sisäistä niitä? Eikö samojen asioiden pähkäily vuodesta toiseen ole aikaavievää ja raskasta?
Ei kukaan muu voi tietää toisen puolesta etenkään parisuhdeasioita. Pitää tietää ja opetella ihan itse.
Ei ole oikoteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No loppujen lopuksi niitä oppii ihan itse kun on ihmisten kanssa tekemisissä ja reflektoi omaa käytöstään. Vanhemmilta olen joskus kysynyt mielipidettä parisuhdeasioissa kun on ollut puolison kanssa joku riita. Isältä olen saanut yhden hyvän neuvon miehiä koskien. Eivät koskaan sano mitään ellen itse pyydä neuvoa. Parhaiten oppii virheitä tekemällä ja niistä oppimalla. Aika henkilökohtainen prosessi se on kun kukaan ei sinuksi muuttua ja viime kädessä antaa 100% toimivaa neuvoa kun kaikki riippuu asioiden välisistä jatkuvasti muuttuvista suhteista.
Tuo on totta. Tosin en haluaisi ottaa riskejä ja rikkoa siten itseäni yhtään lisää, vaan haluaisin ottaa varman päälle ja löytää mahdollisen puolison mieluiten ns. ensi yrittämällä.
En rehellisesti sanoen halua yhtään enempää suhteita itselleni ennen "sen oikean" löytämistä. Nyt on jo kolme miessuhdetta takana elämäni aikana ja se alkaa olla jo naiselle liikaa. Jos tulisi neljäs epäonnistuminen, niin alkaisin olla jo "kokenut nainen", enkä enää kelpaisi sen vuoksi isolle osalle miehiä.
Ap
Kannattaa vain hyväksyä, ettei kukaan voi auttaa sinua varman päälle pelaamisessa. Ihmissuhde on aina riski, joka toki kannattaa ottaa. Kukaan muu kuin sinä itse ei pysty arvioimaan, kuka on sinulle sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takavuosina ei ollut edes nettiä josta kysyä. Ei ollut ketään ja sitä ajautui kauheisiin tilanteisiin vaarallisten miesten kanssa. Mutta nyt on todella viisas ja osaisi antaa ohjeita, arvioida persoonia.
On inhottavaa joutua oppimaan asioita kantapään kautta, kun kukaan ei neuvo tai auta. :( Olen todella varovainen ja mulla on ollut vain muutama parisuhde elämäni aikana (ei irtosuhteita myöskään), mutta silti olen päätynyt hakatuksi monta kertaa parisuhteissani. Kun KUKAAN EI NEUVO MUA koskaan.
Ap
Älä valehtele. Olet saanut lukemattomia neuvoja täällä palstalla, mutta jostain syystä ignooraat ne aina. Minkä takia?
Häh? Millä logiikalla teet tuollaisen johtopäätöksen? En edes kertonut itsestäni mitään aloituksessa.
Ap
Kyllä kerroit, niin paljon että sinut tunnistaa, mutta jätetään nyt se lempinimi sanomatta, kun pidät sitä ilkeilynä.
Pointti oli, että miksi et lue niitä hyviä neuvoja ja sisäistä niitä? Oletko jotenkin "sokea" niille? Aivot blokkaavat ne pois näkyvistä?
Sano joku esimerkki hyvästä neuvosta. Eli siis "koeta vain jaksaa" tai "mene terapiaan"? Kiinnostaisi ihan hands-on-tason konkreettiset neuvot.
Ja mitä muka sellaista kerroin, että mut "tunnistaa"?
Ap
Vastaa kysymykseen. Miksi ignooraat hyväntahtoiset viestit ja väität, ettei sinua ikinä neuvota?
Ja kun ongelmat ovat niinkin suuria kuin sinulla, ei riitä, että opettelet pari käytännön kikkaa, vaan sinun pitää hakea apua ammattilaisilta. Mitään pikakonsteja ei ole. Dissosiaatiota ja PTSD:tä pitää käsitellä perin juurin.
Silloin "mene terapiaan" on paras mahdollinen neuvo. Ihmistuntemus ja itsetunto kehittyvät siinä sivussa.
Mistä ihmeen kristallipallosta vetäisit tuollaiset "diagnoosit"? Kyselin aloituksessani vain sitä, mistä ihmiset yleensä saavat käytännössä parisuhdeasioissa tukea ja neuvoa. Muuta en kertonut (paitsi epäonnistumisistani ihan parilla sanalla).
Ei kaikilla ihmisillä oikeasti ole varaa mihinkään terapiaan. Silloin täytyy kysyä neuvoa muuta kautta. Terapia on realistisesti mahdollista vain pienelle eliitille, jos nyt vähän kärjistän. Muille se on sairaan kallista ja aikaavievää.
Ap
Eikö samojen asioiden pähkäily vuodesta toiseen sitten ole aikaavievää ja raskasta?
Olet käynyt läpi niin raskaita juttuja, ettet niitä pysty itse ratkomaan. Hakeudu lääkäriin ja kerro, että sinulla on vahva traumatausta, joka estää normaalin elämän. Jos olet työelämässä, sinulla on hyvä todennäköisyys päästä Kelan tukemaan terapiaan.
En ole maininnut mitään traumataustasta tai sellaisen puutteestakaan. Ei muutamia kertoja hakatuksi tuleminen tarkoita välttämättä oikeaa traumataustaa, vaan siinä pitäisi olla jotain virallisempaa ja vakavampaa taustalla myös. Mistä oikeasti tuollaista päättelet? Hämmentävää.
Ap
Kyllä hakatuksi tuleminen on ihan tarpeeksi ”virallista ja vakavaa”. Moni traumatisoitunut vähättelee traumaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takavuosina ei ollut edes nettiä josta kysyä. Ei ollut ketään ja sitä ajautui kauheisiin tilanteisiin vaarallisten miesten kanssa. Mutta nyt on todella viisas ja osaisi antaa ohjeita, arvioida persoonia.
On inhottavaa joutua oppimaan asioita kantapään kautta, kun kukaan ei neuvo tai auta. :( Olen todella varovainen ja mulla on ollut vain muutama parisuhde elämäni aikana (ei irtosuhteita myöskään), mutta silti olen päätynyt hakatuksi monta kertaa parisuhteissani. Kun KUKAAN EI NEUVO MUA koskaan.
Ap
Älä valehtele. Olet saanut lukemattomia neuvoja täällä palstalla, mutta jostain syystä ignooraat ne aina. Minkä takia?
Häh? Millä logiikalla teet tuollaisen johtopäätöksen? En edes kertonut itsestäni mitään aloituksessa.
Ap
Kyllä kerroit, niin paljon että sinut tunnistaa, mutta jätetään nyt se lempinimi sanomatta, kun pidät sitä ilkeilynä.
Pointti oli, että miksi et lue niitä hyviä neuvoja ja sisäistä niitä? Oletko jotenkin "sokea" niille? Aivot blokkaavat ne pois näkyvistä?
Sano joku esimerkki hyvästä neuvosta. Eli siis "koeta vain jaksaa" tai "mene terapiaan"? Kiinnostaisi ihan hands-on-tason konkreettiset neuvot.
Ja mitä muka sellaista kerroin, että mut "tunnistaa"?
Ap
Vastaa kysymykseen. Miksi ignooraat hyväntahtoiset viestit ja väität, ettei sinua ikinä neuvota?
Ja kun ongelmat ovat niinkin suuria kuin sinulla, ei riitä, että opettelet pari käytännön kikkaa, vaan sinun pitää hakea apua ammattilaisilta. Mitään pikakonsteja ei ole. Dissosiaatiota ja PTSD:tä pitää käsitellä perin juurin.
Silloin "mene terapiaan" on paras mahdollinen neuvo. Ihmistuntemus ja itsetunto kehittyvät siinä sivussa.
Mistä ihmeen kristallipallosta vetäisit tuollaiset "diagnoosit"? Kyselin aloituksessani vain sitä, mistä ihmiset yleensä saavat käytännössä parisuhdeasioissa tukea ja neuvoa. Muuta en kertonut (paitsi epäonnistumisistani ihan parilla sanalla).
Ei kaikilla ihmisillä oikeasti ole varaa mihinkään terapiaan. Silloin täytyy kysyä neuvoa muuta kautta. Terapia on realistisesti mahdollista vain pienelle eliitille, jos nyt vähän kärjistän. Muille se on sairaan kallista ja aikaavievää.
Ap
Eikö samojen asioiden pähkäily vuodesta toiseen sitten ole aikaavievää ja raskasta?
Olet käynyt läpi niin raskaita juttuja, ettet niitä pysty itse ratkomaan. Hakeudu lääkäriin ja kerro, että sinulla on vahva traumatausta, joka estää normaalin elämän. Jos olet työelämässä, sinulla on hyvä todennäköisyys päästä Kelan tukemaan terapiaan.
En ole maininnut mitään traumataustasta tai sellaisen puutteestakaan. Ei muutamia kertoja hakatuksi tuleminen tarkoita välttämättä oikeaa traumataustaa, vaan siinä pitäisi olla jotain virallisempaa ja vakavampaa taustalla myös. Mistä oikeasti tuollaista päättelet? Hämmentävää.
Ap
Kyllä hakatuksi tuleminen on ihan tarpeeksi ”virallista ja vakavaa”. Moni traumatisoitunut vähättelee traumaansa.
Se voi olla kansankielisesti "traumatisoivaa", mutta pitäisi tutkia virallisin metodein, onko se oikeasti traumatisoinut vai ei. Minä en omalta kohdaltani sellaista tiedä, eikä ole aikaa/resursseja selvittää sellaista.
Toisaalta ei siitä olisi hyötyäkään, vaan enemmänkin laaja-alaisesti haittaa, jos Kanta-rekisterissäni olisi noloja psyykepuolen merkintöjä, joita sieltä ei saa ikinä pois, vaikka haluaisikin. Vain siksi, että itse on joutunut uhriksi, saisi rangaistukseksi oman Kanta-näkymäni sotkemisen häpeällisillä asioilla.
Ap
Olen itse vähän kirjaimellinen tyyppi neuvojen vastaanottamisen suhteen.
Minulla on yksi sinkkukaveri joka kertoo neuvonsa ja mielipiteensä vaikken pyytäisi. Lisäksi puhun miesasioista mummoni ja äitini kanssa. En ois niin luottavainen niihinkään neuvoihin. Aina vaan pitäisi kuulemma sitkutella loppuun asti.
Olen alkanut lukemaan sivustoa WikiHow siellä on kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin stepbystep ohjeita. Toimii tämmöiselle aspergerille. Vaikka ohjeet on tehty ehkä amerikkalaiseen kulttuuriin sopivammaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Takavuosina ei ollut edes nettiä josta kysyä. Ei ollut ketään ja sitä ajautui kauheisiin tilanteisiin vaarallisten miesten kanssa. Mutta nyt on todella viisas ja osaisi antaa ohjeita, arvioida persoonia.
On inhottavaa joutua oppimaan asioita kantapään kautta, kun kukaan ei neuvo tai auta. :( Olen todella varovainen ja mulla on ollut vain muutama parisuhde elämäni aikana (ei irtosuhteita myöskään), mutta silti olen päätynyt hakatuksi monta kertaa parisuhteissani. Kun KUKAAN EI NEUVO MUA koskaan.
Ap
Onko sinullakin autismin kirjolaisuutta? Silloin täytyy kaikki törttöillä läpi, koska ei luonnostaan ymmärrä ihmisiä eikä sitä miten asiat toimii.
En ole ap. Ei kyse ole aina autismista. Nuorena ei voi saada tietoa mistään, ehkä nykyään netistä, mutta ennen sitä ei ollut. Ei silloin selitetty asioita nuorille. Ei manipuloivassa suhteessa olevalle aina edes riitä kaverin kehoitus erota, se vaatii joskus vuoropuhelua jossa on ystävällinen ihminen.
En nyt puhu nuorista vaan keski-ikäisistä. Minä alan olla lähemmäs viisikymmentä ja olen tullut kerta toisensa jälkeen huijatuksi ja hyväksikäyteyksi. Kantapään kautta kaikki on pitänyt oppia. Nyt on opittu jo niin hyvin, että pysyn kaukana miehistä. Niistä ei näytä kukaan olevan hyvin tarkoituksin liikkeellä, ei ystäviksi pyrkivät eikä parisuhteeseen haluavat.
Jos olisi kunnollinen kaveripiiri tai elämässä tukea antavat vanhemmat, ei tarvetta yhdellekään terapialle edes olisi. Mun ydinongelmani on tuskallinen yksinäisyys. Siitä seuraa paljon muuta ikävää ja kärsimystä elämään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen itse vähän kirjaimellinen tyyppi neuvojen vastaanottamisen suhteen.
Minulla on yksi sinkkukaveri joka kertoo neuvonsa ja mielipiteensä vaikken pyytäisi. Lisäksi puhun miesasioista mummoni ja äitini kanssa. En ois niin luottavainen niihinkään neuvoihin. Aina vaan pitäisi kuulemma sitkutella loppuun asti.
Olen alkanut lukemaan sivustoa WikiHow siellä on kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaankin stepbystep ohjeita. Toimii tämmöiselle aspergerille. Vaikka ohjeet on tehty ehkä amerikkalaiseen kulttuuriin sopivammaksi.
Mäkin olen joskus lueskellut niitä WikiHow-ohjeita ja todella pidän niistä. Ainoa ongelma on se kulttuurisidonnaisuus, kun osa on selvästi amerikkalaisille sopivia ja joukossa on myös ilmeisesti paljon japanilaiseen/korealaiseen (?) kulttuuriympäristöön sopivaa ohjetta. Niiden mukaan toimiessa saattaa hommat mennä Suomessa pieleen, jos ottaa neuvot liian kirjaimellisesti, kuten itse saatan tehdä.
Ap
Teidän pitää hoitaa pari suhdetta...ai vielä lisää
Sano joku esimerkki hyvästä neuvosta. Eli siis "koeta vain jaksaa" tai "mene terapiaan"? Kiinnostaisi ihan hands-on-tason konkreettiset neuvot.
Ja mitä muka sellaista kerroin, että mut "tunnistaa"?
Ap